tiistai 4. toukokuuta 2021

Vuoden colliekisat

Kopioin tämän suoraan mun Facebook-postauksesta, koska onnistuin kiteyttämään ajatukset silloin loistavana tajunnan virtana. Tässäpä näitä ajatuksia.

Suomen Collieyhdistyksen kokouksessa julkistettiin colliekilpailujen 2020 tulokset.
Pongo oli vuoden 3. paras rally-tokocollie sileäkarvaisista 1680 pisteellä ja sai vielä tunnustuksen muissa lajeissa koiratanssin heelwork to musicin harrastamisesta. ❤
Hieno päätös erikoiselle harrastusvuodelle ja mahdollisesti myös meidän kisauralle. Mulle Suomen Collieyhdistyksen alaosaston vuoden colliekisat ja muutenkin yhdistyksen omat colliekilpailut on ollut tärkeitä. Varsinkin rallyssä, koska en muista, että oltaisiin ikinä sijoituttu tai saatu tuomarinpalkintoa. Rotuyhdistyksen tunnustus on siitä syystä tuntunut aina tosi isolta ja hienolta asialta.
Viimeinen kisa oli meillä 21.11.2021 Pop Dog ry:n koiratanssikilpailut, joissa tanssitiin kunniamaininnan arvoisesti omassa kotihallissa. Tuntui siltä, että koira toimi kun ajatus. Meidän onnistumisen takasi henkilökohtainen kehääntutustuminen, jossa käytiin ihmettelemässä tuomarit ja kisakenttä. Saatiin kerrankin esittää meidän koreografia parempana kuin mitä se treeneissä oli ollut. Jos kisaura loppui tähän suoritukseen, en voisi olla ylpeämpi. Se vaan tuntui niin hyvältä, koira oli täydellisesti mukana ja saatiin esittää se kaikki mitä me osataan.
Käytiin vuoden 2020 mittaan yhteensä 10 rally-tokokilpailua, yksi kisa tammikuussa, loput elokuusta lokakuun loppuun. Niistä yhteensä viisi tulosta. Mieleen jäi JATin ihanat iltakisat pimeässä hallissa, jossa oli kylmä, mutta saatiin melkein ensimmäinen valiotulos Pongon kanssa, 92 pistettä. Valiotulos jäi kolmesta pisteestä kiinni, joka oli mun liian raju temponmuutos juoksusta kävelyyn. Harmitti silloin, mutta nyt ei enää oikeastaan. Pääasia, että mentiin ja nähtiin kavereita ja oli mukavia kisapäivä. Rallytokokisat on aivan ihania ja lajina meille sopiva.
Mieleen jäi myös LAUKA:n rallykisat paahteisessa syyskuussa, jossa saatiin kaksi nollatulosta. Väliajalla yksi kanssakisaaja tuli kommentoimaan, että jaksan olla tosi pirteä, vaikka näen että tulosta ei tule. Purskahdin itkuun, että ei tän kanssa voi olla mitään muuta kun iloinen kehässä. Muuten se ei tee edes sitä vähää. Ja miksen mä olisi onnellinen kun saan olla kisakehässä. Koira tekee aina sadan pisteen suoritusta. Pisteet, sijoitukset ja palkinnot on ihmisiä varten.
Pongo on kyllä opettanut omasta kilpailunhalusta ja sen hallitsemisesta niin paljon. Ei tärkeintä ole voitto tai palkinnot. Hevosilla kisatessa oli voittaminen aina tärkein asia ja menin aina esteratsastuksessa tiet niin, että oli aina mahdollisuus voittaa. Usein palasin ruusukkeen kanssa takaisin. Koiran kanssa se ei mennyt niin. Herkkä paimen ei kestänyt mun kisapainetta ja jännitystä. Piti itse osata muovautua reiluksi omalle koiralle. Siksi nykyään mulle kisapäivän tekee kanssaihmiset ja oman koiran kanssa oleminen ja laatuajan viettäminen. Jos joskus vielä pääsen kisakehään, niin nämä pääasiat kulkee mulla aina mukana. Oli kyseessä sitten SM-kisat, valiotulosten metsästys, rotumestikset tai vaan ne pienet kyläkisat.
Kiitän kaikkia, keiden seurasta olen saanut viime vuoden aikana nauttia niin kisoista kun treenaamisesta.




Vikat koiratanssikisat.

Koiratanssifiilistelyä

Kunniamaininnan arvoinen poika <3

Nää koiratanssikuvat on vaan niin ihania

Treenikuva vuosien takaa

Yksi lempikuvista. Mun. <3 


Vielä loppuun kuulumiset.

Käytiin eläinlääkärissä viime viikolla ja särkylääkkeestä ei ole ontumiseen huomattavaa apua. Koira kävelee metsässä ja pehmeällä alustalla ontumatta, mutta ontuu asfaltilla tai sepelitiellä. Positiivista on se, että kuukausi sitten alkanut laihutuskuuri on purrut ja Pongo on laihtunut 36,5kg painosta 34,3kg painoon. Ehkä se auttaisi vielä jalan kanssa. 

Mutta ainoa
miltä en pysty sinua suojella
on aika