lauantai 31. heinäkuuta 2021

Kuulumisia

Linkkujalan kuulumisia! Käytiin ellillä, Pongo sai Carthropen-pistoksia kesäkuussa 4 kappaletta viikon välein ja kävi Hoida Häntä -Emmillä akupunktiossa. Ei enää nouse jäykästi, mutta ontuu edelleen. Suositukset ortopedisissa vanhan koiran vaivoissa Keski-Suomen Eläinklinikka. Saimme sieltä hyvää palvelua, joka huomioi hyvin juuri meidän tarpeet.

Lenkit on lyhentyneet huomattavasti, eikä Pongo juuri halua lähteä pihasta pois. Minun luona ollessani saan sen kuitenkin namipussin kanssa houkuteltua lenkille. Se tykkäisi myös mennä johonkin risteykseen katselemaan autoja ja ohikulkijoita pitkäksi aikaa. 

Edelleen on elämäniloa ja pilkettä silmäkulmassa. Tuleva talvi ja kylmä ilma huolettaa. Jatkamme todennäköisesti koiran tutkimista talvea kohden, nyt on hengähdetty hetki. 

Ostin Pongolle polkupyörän perään koirakärryn ja ollaan käytetty sitä kärryllä lenkillä. Näin ei joka kerta tarvitse hypyttää sitä autoon. Vähän se vinkuu kyydissä, mutta pysyy ihan hyvin paikallaan ja tykkää katsella. Vähän pyöräily sitä kiihdyttää kun on tottunut juoksemaan vieressä.

Päivä kerrallaan.

Pikkuhiljaa ollaan totuttu arkeen, jossa ei ole enää treenejä, ei viikonloppuja joissa on kisoja tai kesän koiratapahtumia. Vähän on ontto olo. Mua haastateltiin SCY:n lehteen ja jotenkin nousi tippa linssiin. Ei ne palkinnot, mitalit tai muut oikein merkitse mitään. Mutta koiraharrastus oli vaan niin hauskaa ja mukavaa. Ja tehtiin yhdessä Pongon kanssa. Se on niin rakas, että sydäntä kivistää. 


En tiedä, jatkuuko tämän nyt vielä talveen, talven yli vai muutamia vuosia. Toivottavasti muutamia vuosia. Ontuman kanssa pystytään elämään ja tarvittaessa saadaan otettua lääkitystä enemmäksi. Muutamat colliet ovat ottaneet uutta Librelaa, ja se kiinnostaa myös meitä. Jotenkin vain ei olisi vielä valmis luopumaan koirasta, vaikka se ontuukin. Se on kuitenkin niin elämäniloinen ja sopii hyvin arkirytmiin. Pongohan on mun vanhempien luona ja siellä se niiden kanssa tekee pihahommia ja kiltisti lenkkeilee metsätiloilla, kotona vaan ei. Sille on tehty nyt oma pieni lenkki pihan takana olevalle sähkölinjaheinikollekin. 

Voi kun me vaan saatais useampi vuosi. 

We've been together for a decade now
Still everyday I'm lovin' you more
If I could do it all again
I'd probably do it all the same as before
I don't wanna know what would've happened
If I never had had your love
I didn't become myself before I met you
I don't wanna know what would've happened
If I never had felt your love
Everything about you, I like

tiistai 4. toukokuuta 2021

Vuoden colliekisat

Kopioin tämän suoraan mun Facebook-postauksesta, koska onnistuin kiteyttämään ajatukset silloin loistavana tajunnan virtana. Tässäpä näitä ajatuksia.

Suomen Collieyhdistyksen kokouksessa julkistettiin colliekilpailujen 2020 tulokset.
Pongo oli vuoden 3. paras rally-tokocollie sileäkarvaisista 1680 pisteellä ja sai vielä tunnustuksen muissa lajeissa koiratanssin heelwork to musicin harrastamisesta. ❤
Hieno päätös erikoiselle harrastusvuodelle ja mahdollisesti myös meidän kisauralle. Mulle Suomen Collieyhdistyksen alaosaston vuoden colliekisat ja muutenkin yhdistyksen omat colliekilpailut on ollut tärkeitä. Varsinkin rallyssä, koska en muista, että oltaisiin ikinä sijoituttu tai saatu tuomarinpalkintoa. Rotuyhdistyksen tunnustus on siitä syystä tuntunut aina tosi isolta ja hienolta asialta.
Viimeinen kisa oli meillä 21.11.2021 Pop Dog ry:n koiratanssikilpailut, joissa tanssitiin kunniamaininnan arvoisesti omassa kotihallissa. Tuntui siltä, että koira toimi kun ajatus. Meidän onnistumisen takasi henkilökohtainen kehääntutustuminen, jossa käytiin ihmettelemässä tuomarit ja kisakenttä. Saatiin kerrankin esittää meidän koreografia parempana kuin mitä se treeneissä oli ollut. Jos kisaura loppui tähän suoritukseen, en voisi olla ylpeämpi. Se vaan tuntui niin hyvältä, koira oli täydellisesti mukana ja saatiin esittää se kaikki mitä me osataan.
Käytiin vuoden 2020 mittaan yhteensä 10 rally-tokokilpailua, yksi kisa tammikuussa, loput elokuusta lokakuun loppuun. Niistä yhteensä viisi tulosta. Mieleen jäi JATin ihanat iltakisat pimeässä hallissa, jossa oli kylmä, mutta saatiin melkein ensimmäinen valiotulos Pongon kanssa, 92 pistettä. Valiotulos jäi kolmesta pisteestä kiinni, joka oli mun liian raju temponmuutos juoksusta kävelyyn. Harmitti silloin, mutta nyt ei enää oikeastaan. Pääasia, että mentiin ja nähtiin kavereita ja oli mukavia kisapäivä. Rallytokokisat on aivan ihania ja lajina meille sopiva.
Mieleen jäi myös LAUKA:n rallykisat paahteisessa syyskuussa, jossa saatiin kaksi nollatulosta. Väliajalla yksi kanssakisaaja tuli kommentoimaan, että jaksan olla tosi pirteä, vaikka näen että tulosta ei tule. Purskahdin itkuun, että ei tän kanssa voi olla mitään muuta kun iloinen kehässä. Muuten se ei tee edes sitä vähää. Ja miksen mä olisi onnellinen kun saan olla kisakehässä. Koira tekee aina sadan pisteen suoritusta. Pisteet, sijoitukset ja palkinnot on ihmisiä varten.
Pongo on kyllä opettanut omasta kilpailunhalusta ja sen hallitsemisesta niin paljon. Ei tärkeintä ole voitto tai palkinnot. Hevosilla kisatessa oli voittaminen aina tärkein asia ja menin aina esteratsastuksessa tiet niin, että oli aina mahdollisuus voittaa. Usein palasin ruusukkeen kanssa takaisin. Koiran kanssa se ei mennyt niin. Herkkä paimen ei kestänyt mun kisapainetta ja jännitystä. Piti itse osata muovautua reiluksi omalle koiralle. Siksi nykyään mulle kisapäivän tekee kanssaihmiset ja oman koiran kanssa oleminen ja laatuajan viettäminen. Jos joskus vielä pääsen kisakehään, niin nämä pääasiat kulkee mulla aina mukana. Oli kyseessä sitten SM-kisat, valiotulosten metsästys, rotumestikset tai vaan ne pienet kyläkisat.
Kiitän kaikkia, keiden seurasta olen saanut viime vuoden aikana nauttia niin kisoista kun treenaamisesta.




Vikat koiratanssikisat.

Koiratanssifiilistelyä

Kunniamaininnan arvoinen poika <3

Nää koiratanssikuvat on vaan niin ihania

Treenikuva vuosien takaa

Yksi lempikuvista. Mun. <3 


Vielä loppuun kuulumiset.

Käytiin eläinlääkärissä viime viikolla ja särkylääkkeestä ei ole ontumiseen huomattavaa apua. Koira kävelee metsässä ja pehmeällä alustalla ontumatta, mutta ontuu asfaltilla tai sepelitiellä. Positiivista on se, että kuukausi sitten alkanut laihutuskuuri on purrut ja Pongo on laihtunut 36,5kg painosta 34,3kg painoon. Ehkä se auttaisi vielä jalan kanssa. 

Mutta ainoa
miltä en pysty sinua suojella
on aika

perjantai 23. huhtikuuta 2021

Kuusi vuotta sitten tänä päivänä

 Kiitos Facebook, kun muistutit.


Kuusi vuotta sitten tänä päivänä itkin onnesta pitkän ajan jälkeen, kun oli mennyt koiratreenit päin persettä. Tänään itkin sitten tämän ajanjakson mahdollista päättymistä.

Tänään käytiin mahdollisesti yksissä viimeisistä treeneistä. Itkin jo aamusta kun laitoin SCY paidan päälle, treenivaatteet ja pakkasin koiran autoon. Pakko sanoa, että Lumemen Blur-meikkivoide on kyllä ykkösvalinta itkuisen pärstän peittämiseen myös läpi päivän kestävässä pienessä tihkuitkussa. 

Jos ensi viikolla vielä päästään käymään kasvattajan kanssa, niin käydään. Mutta so far viimeiset treenit. Joka tapauksessa kuun lopussa loppuu vapaakortti ja tähän tietoon en ole sitä erikseen ostamassa. Valmennusryhmät on liian fyysisiä nyt Pongolle. Katselin vähän Nose Work -treenejä, jos sopiva ryhmä löytyy ja semmoinen treenityyli, mikä ei rasita Pongon kroppaa, voisi sitä ehkä harkita. Mutta että se treenaaminen ja kisaaminen voi olla, että se on nyt takana. Ja se on ihan luonnollista. Pongo täytti 10 vuotta ja ontuilee etujalkaa varsinkin kovalla pohjalla. Luopumisen tuskaa vaan ei voi estää, kun tottunut käymään treeneissä ja elämään koiraelämää. Ja kun uusi koira ei ole vaihtoehto.

Mutta tämän päivän touhuihin. Kyyneleet tuli silmiin jo halliin sisälle mennessä. Kuitenkin ajattelin tsempata, koska tiedän, että Pongo vihaa kun itken. Kyyneleet valui silti poskia pitkin, mutta en halunnut antaa suruiselle mielelle valtaa. Vaan koitin nyt edes nauttia treenihetkestä. Siinä pyörittiin, muutama pieni seuruupätkä kylteillä, sitten leikittiin ja Pongo sai varastaa lelua. Ja laukkailla mukavalla pohjalla hallilla. Paljon leikkiä, rapsuja ja vähän tehtäviä. Kasvattaja treenasi välissä Murua ja treenin lopuksi otin Pongon vielä kentälle ja tehtiin muutamia juttuja. 

Ja se vaan osaa kaiken. 



Jääkö Pongo eläkkeelle? En osaa sanoa. Koitan ehkä metsästää Nose Work-ryhmän tai keksiä muuta aktivointia itsenäisesti. Itsekin kaipaan koirahommia, kun pidän koirista ja eläimistä niin paljon ja itselle on henkireikä käydä pööpöilemässä treeneissä. Ei se kuitenkaan ole muiden koirien kanssa sama asia, kun oman rakkaan koiran kanssa. Jospa löytyisi joku seniorille sopivan kevyt ryhmä missä käydä. Kastraatio ja vanhuus passivoi sitä muuten ihan liikaa, eli sitä ei saa edes kevyelle lenkille lähtemään. Kuitenkin olisi hyvä ylläpitää jonkinlaista aktiivisuutta. Tuntuu utopistiselta, että ennen kastraatiota Pongo kävi vielä pyörälenkit ja normaalisti treeneissä. Ja me oltiin vielä marraskuun lopussa koiratanssikisoissa. Mutta kasvattaja muistutti, että vanhuus tulee/näkyy hypyin. Ja onhan tässä sitä luopumisen tuskaa, pitkän ajan saattohoitoa. 

Palaillaan, joskus. 

maanantai 19. huhtikuuta 2021

10 vuotta yhteistä taivalta takana

 3.4.2011 oli se päivä, kauan odotettu päivä kun saatiin hakea Pongo kotiin. Siitä on kulunut nyt 10 vuotta. Mä olin silloin 16-vuotias, kun Pongo tuli meidän perheenjäseneksi. Ollaan kasvettu pitkä matka yhdessä. Toivon vain, että vielä saan pitää Pongon mukanani pitkään. Rinnasta puristaa, kun ajattelee, että taivalta on takana enemmän kuin edessä. Veljeni otti pennun ja se nostattaa lisää tunteita, että miten pitkä aika tässä on yhdessä Pongon kanssa menty. Kaikkeni olen tehnyt, että olisin mahdollisimman hyvin saanut ne totutettua toisiinsa ja että Pongo ei raivoamisellaan saisi aikaan mitään pahaa uudelle pennulle. Ja on pentu käynyt jo hallilla tutustumassa. 

Koska katselen aika usein näitä ihania muistojen kuvia, niin haluan ne tähänkin jakaa. Tässä myös aiempi kirjoitus eli pentuhaaste. En tiedä lukeeko tätä blogia (tai blogeja ylipäätään) enää kukaan näinä päivinä. Itselleni tämä on henkireikä, että olen kirjoittanut meidän kommelluksia ylös. 

Ensimmäinen päivä kotona. Pentu näyttää niin paljon isommalta kuin mitä se oli.


Eka päivä kotona.



Lisää muistojen arkistosta:

Enää ei ole näin monta pyllyä. Kuinka usein ollaan käytykkään yhdessä lenkeillä meidän porukalla. 


Velipoika Kake on Pongon paras kaveri.



Juhannus vuosien takaa. 

Mätsäreistä aloitettiin harrastusura.


Yksi lempikuva treenihetkestä. 

Tapaninpäivä vuosien takaa.

Muru, Pongo ja edesmennyt emä Laki.

Kodin lähellä on upeita reittejä ollut lenkkeillä.

Tämä treeninaama on ollut mukana koko meidän treenihistorian ajan.

Maailman rakkain. Kelillä kun kelillä mennään.



Yksi ihana reissu. Collieiden tokomestikset Annan kanssa. Pongon kanssa voitettiin ALO luokka. Se oli meille iso ja tärkeä päivä.


Ai onko Riikan Ylli ollut joskus pentu?

Vuonna 2011 kesällä.

Paras ystävä.

Sylissä v. 2011. Nykyään jaksan nostaa Pongon edelleen autosta pois, kun seniori pitää nostaa. On se rakas.

TOKO SM kisoissa.




Ja kuulumiset viime ajalta. 

Lopetettiin harrastukset ainakin hetkeksi. Ensin koiratanssivalmennuspaikka ja lopulta eilen laitoin viestiä, että nyt myös ihan rally-tokon huippuryhmän ryhmäpaikka. Pongo on ontunut taas etupäätä ja tuntuu, että en viitsi viedä sitä harrastuksiin liian kovaan menoon. Parit viime treenit menikin Mörön kanssa kun Pongo saikutti. Tein 'eroa' koiraharrastuksista ja koiraelämän loppumisesta, joten se ei lopulta tuntunut edes niin pahalta. Itkut oli jo itketty etukäteen. 

Nyt olisi vain tärkeintä saada Pongo niin hyväksi arjessa kuin mahdollista. Laihdutuskuuri, kaikki niveltehoravinteet on käytössä ja sille sopiva liikunta. Kastraatio vei siitä kyllä niin monta vuotta ja leikkauspöydälle jäi pallien mukana kyllä iso osa koirasta. Välillä tuntuu, että Pongo on enää vain haamu siitä mitä se oli.


Pimeän tultua mä puristan sun kättäs 
Oothan tässä vielä huomenna 
Sä sanot loppuun lauseet, jotka aloitan 
Ja keräät talteen palaset kun hajoan 
Niin oothan tässä vielä huomenna 
Sä oothan tässä vielä huomenna

torstai 25. maaliskuuta 2021

Muistojen feediin

 

Kuva: Karoliina S.

Hei hei Kake
Jää hyvästi

maanantai 8. maaliskuuta 2021

Sinulle, koirani

Olen kirjoittanut tämän tekstin 7.12.2018. Tuntuu, että juuri nyt on oikea hetki julkaista se. 


Yhden pienen rakkaan koiran ja ymmärtämättömän omistajan ajatuksia. Koska olemme täällä oppiaksemme virheistämme ja kasvaaksemme luottamuksen arvoisiksi.

Tassusi painaumat lumisilla pitkospuilla,
jäätynyt vesi tekee puusta liukkaan.
Menet aina tapasi mukaan varovasti,
olethan viisas ja järkevä.
Kuten aina olet ollut.

Viisaudella tarkoitan että olet kuin ihmisen mieli,
ei sinua tarvitse käskeä.
Pentuna olit rohkea ja innokas,
aina menossa ensimmäisenä.
Naskalit edellä, silmät tuikkien.
En aina ymmärtänyt sinua,
olit nuori, villi,
mutta nyt minä ymmärrän.
Minun piti oppia mitä sinä olet,
että voisin ymmärtää sinua jokainen päivä.

Olet kuin hiljainen runoilija,
joka esittää muiden kesken kovanaamaa.
Mitä oikeasti olet, olet herkkä,
kaipaat jonkun joka on sinun kanssasi.
Kohtaa kovan maailman kanssasi.
Koska sinä olet nähnyt, että maailma voi olla paha.
Ehkä pelkäsit, että se voi olla sinulle paha.
Siksi sinun piti olla maailmalle vihainen.

Mutta rakas, minä lupaan,
Kukaan ei satuta sinua koskaan.
En ole aina ymmärtänyt miten sen näytän,
mutta nyt minä ymmärrän.
Kukaan ei tule sinun päällesi,
kukaan ei tee sinulle pahaa.
Sinun vihasi on muuttunut viisaudeksi,
sinun viisautesi kasvanut luottamukseksi.

Hennot tassunjäljet pitkospuilla,
onnesta tuikkivat silmät.
Joko me mennään?
Mitä me tehdään?
Onni ei ole mitaleita,
sen sinä olet opettanut minulle.
Onni on kun sinulle vaikean maailman keskellä,
lopetat vihan,
katsot minuun,
ja viisautesi on kasvanut luottamukseksi.

Kiitos rakas Pongo, että opetat minua joka päivä. Kiitos kun kuuntelet ja ymmärrät.

keskiviikko 3. maaliskuuta 2021

Mitä huomioida seniorikoiran kanssa talvella

 Tämä talvi on ollut eri tavalla haastava kuin aiempi. Seniorikoira Pongon kanssa ollaan oltu todella huolehtivia siitä, että vanha koira pysyy hyvässä kunnossa myös talvella.

Meillä osui juuri vuodenvaihteeseen leikkaus, joka toi omia haasteitaan arkeen. Nyt leikkauksen jälkeen on huomioitu muutamia asioita näin talvella. Tassut palelee, koira palelee, satunnaista onnahtelua on, anturat halkeaa ja liukas keli jäykistää vanhaa koiraa. Hätä ei kuitenkaan ole tämän näköinen!


Vanhan koiran oikea vaatetus talvella

- Säähän sopiva vaatetus
- Vanha koira tarvitsee enemmän vaatteita

Seniorikoira tarvitsee jo ikänsä puolesta enemmän lämpöä ulkona kuin nuori. Se ei ehkä liiku niin paljoa tai vanhan koiran kroppaa alkaa herkemmin paleltaa. Tästä syystä investointi hyvään ulkoiluvaatetukseen seniorille on tärkeää. Ostin alennusmyynneistä Pongolle Hurtta ExtremeWarmerin ja vielä tassutossut. 


Puen seniorikoiraa herkemmin, jo -10 asteessa mieluiten kunnon takki ja sen yli mennessä mielellään tossut. Pongo on tottunut vaatteiden käyttäjä, joten sitä ei vaatteet ällötä. Se pukee erityisesti takin ihan mielellään. Tässä ExtremeWarmer-takissa on hyvänä ominaisuutena myös korvien suojaus, se tuli tarpeeseen kun pakkasasteet oli lähemmäs -30. Kun on paljon pakkasta, ei myöskään kannata mennä liian pitkiä lenkkejä. Lämpimällä kelillä, jos tulee paljon seisoskelua, voi takki olla paikallaan. Esimerkiksi metsätöissä mukana ollessa Pongolla on villapaita tai takki, kun se enimmäkseen katselee ja ihmettelee.


Vanhan koiran ruokavalio kuntoon

- Vähäenerginen senioriruoka
- Sopivat lisäravinteet

Ruokinta on yksi seniorilemmikin hoidon kulmakivistä. Meillä erityisesti ruokavalioon tuli muutosta kastraation myötä, sillä kastraatio yleisesti aiheuttaa ruokahalun kasvua. Pongo ainakin kyttää huomattavasti enemmän. Lisäksi seniorille kannattaa syöttää lisäravinteita, esim. nivelvalmisteita ja senioriöljyä. Pongolla epäillään nivelrikkoa, joten se saa Arthrobalans-lisäravinnetta. Pongolle vaihdettiin myös vähäkalorisempi seniorinappula ja sen kyljessä se saa esim. naudan jauhelihaa. Treeniherkkuina menee esimerkiksi juustoa tai itsetehtyjä nameja. 



Vanhan koiran anturoiden hoito

- Sisäisesti: Koirien lisäravinneöljy
- Ulkoisesti: Tassurasva
- Varo keväällä tiellä olevaa terävää hiekoitushiekkaa

Pongon anturat: vähän näkyy jälkeä. 

Tässä ylläolevassa kuvassa Pongo on syönyt jo kuukauden verran senioriöljyä, mutta silti varpaiden anturoissa iho on liian ohut. Aiemmin talvella isot anturat jopa tuntuivat halkeavan. Seniorikoiran anturoita voi hoitaa useammalla tavalla: sisäisesti ja ulkoisesti. Sisäisesti annettuna esim Nutrolinin Senior-öljy on toiminut meillä. Pongo on 35 kg ja se saa öljyä noin yhden ruokalusikan päivässä. Se on jo parantanut anturoita (voitte kuvitella lähtötilanteen). Sen lisäksi rasvaaminen auttaa. Rasvaan mahdollisimman harvoin, mutta esim. ylläolevan tilanteen aikana oli pakko. Meillä on LovePawsin tassuvaha, mutta en pidä yhtään siitä tervan hajusta mikä siinä on, 

Koira myös arkoi selkeästi tiellä olevaa terävää sepeliä. Tästä syystä mielummin sellainen tienpätkä, missä ei ole teräviä kiviä vasten tassun arkoja anturoita. 


Vanhan koiran aktivointi

- Sopiva liikunta: esim. uinti 

Päästään sitten omaan suosikkiosioon. Koska lenkkeileminen on ollut hankalampaa, on aktivointia tehty hallilla. Aloitettiin myös jäykistymisen helpottamiseksi uimahallikäynnit lämminvesiterapia-altaassa. Vanha herra saatiin koukuttumaan lajiin juustosiivuilla. Selkeästi kelien lämpeneminen -20 asteesta sekä uinti on tehnyt hyvää. Ollaan myös käyty viikottain hallilla tekemässä temppuja ja laukkailemassa sisänurmella. Ulkona peilijäällä lenkkeily ei ole ihan paras idea ja siinä pitää mennä varovasti, mutta on välillä hyvä päästä myös liikuttamaan kroppaa kunnolla.

Muuta hyvää liikuntaa (ja lompakolle parempaa) on esimerkiksi hitaat kävelylenkit koiran tahtiin. Jos tassuja aristaa, niin ei silloin, mutta kroppa vetreytyy kävelystä esim. metsässä. Me käydään myös pienempiä lenkkejä useammin päivässä. Toinen hyvä on jumppaus, eli pieniä jumppaliikkeitä voi tehdä kotona. 



Tässä mitä me ollaan viimeaikoina puuhailtu. Seniorilemmikki vaatii vähän enemmän huoltotoimenpiteitä talvella, mutta eipä se autokaan käynnisty ilman kunnon lämmitystä -20 pakkasella. Miten sitten vähän jo reippaammin elämää nähnyt koira. 

torstai 11. helmikuuta 2021

Pongo 10 vuotta

 Täyden kympin poika täytti tänään 11.2.2021 kymmenen vuotta. Sen kunniaksi kahvit huvimajassa ja järkkärin ulkoilutusta.



Kuka voisi kellot seisauttaa
Ja ajan pysäyttää,
Kun maailma lainaa kaikkein kauneintaan?
Kuka voisi kellot seisauttaa
Ja ajan pysäyttää,
Kun maailma antaa kaikkein parastaan?
(Suurlähettiläät - Kuka pysäyttäisi kellot)


3.4.2011

tiistai 19. tammikuuta 2021

Koirallani on kasvain part. 2

 Ensimmäinen tilannepäivitys luettavissa tästä: Koirallani on kasvain. (Aiempi postaukseni)

Tuo aiempi kirjoitukseni on kirjoitettu 23.12, jolloin oltiin juuri käyty eläinlääkärissä samana päivänä ja varattu kasvainten leikkausaika Pongolle joulun välipäiville. Saatiin kuitenkin joulurauha aikaan sillä, että koira oli päässyt tutkimuksiin lähes välittömästi ja saatiin asia hoitoon. Pongolla oli siis kolme pattia: nivusalueella kaksi (nivusessa yksi noin pikkurillin pään kokoinen & nivusessa toinen ihon pinnassa oleva kova pieni kovettuman tuntuinen patti). Lisäksi toinen kokonaan kova kives. 

Leikkausaika: kastraatio (kiveskasvaimen ja terveen kiveksen poisto) & nivuskasvainten poisto meillä oli tiistaina 28.12 heti aamusta. Koira syömättä ja juomatta, kahdeksalta rauhoituspiikkiä pojalle persuksiin ja aika nukkua. Eläinlääkäriasemalle kiitos siitä, että molemmat omistajat saatiin olla mukana nukutusprosessissa. Pongo nukahti aika huonosti, taisteli vastaan kovasti ja vasta sitten kun sai rätin pään päälle oikeastaan nukahti.


Rauhoituspiikki saatuna. Ei nukuta.

Lähdettiin sitten pois ja jätettiin koira ellin ja hoitajien varaan. Jännäähän se oli ja kesti noin pari tuntia, että saatiin koira takaisin. Valitettavasti nukutuksesta herättyään lattia oli aika liukas (nostappa 35kg koiraa) ja koira liukasteli aika paljon. Ulkona pyöriskelyn jälkeen saatiin nopeasti pissat aikaiseksi. Koira vinkui kauheasti ja vaikutti olevan ihan kujalla. Päivä menikin yrittäessä selvetä, oli saanut morfiini(johdannaista?) tms. lääkettä ja kova oli känni. Saatiin syömään samana päivänä. 

Leikkauksen jälkeen: bokserit ja leikkauspuku. Tässä etsimässä pissipaikkaa.




Rakas palautumassa leikkauksesta.


Parantuminen kastraatiosta on verrattain nopeaa ja Pongo ei saanut tulehdusta haava-alueelle. Se nukkui yöt kuonokoppa päässä (tottunut käyttämään ja ainoa ratkaisu, ei ollut nyt sitä 'tötteröä' ja aralle koiralle se on inhottavampi kun koppa). Porukat on sen kanssa oikeastaan 24/7 niin pystyi hyvin vahtimaan sitä. Eka viikko on vaikein kun yrittää nuolla itseään haava-alueelta, muuten meni ihan hyvin. Reipastuu nopeasti. Kaverin sanoin: "Eka pissi on vaikein." Edelleen näin 19.1 haava on punainen, mutta koira on kohtuu normaali. 

Uudenvuodenaattona saatiin iloisia uutisia: nivusessa olevat patit ovat lipooma  (rasvapatti) hyvälaatuinen, ihomuutos (kova patti ihon pinnalla) hyvälaatuinen ja kiveskasvain hyvälaatuinen. Saamme jatkaa elämää vailla huolta syövästä.


Otin valmennuspaikat (kaksi puolikasta paikkaa) uuteen treenipaikkaan Koiravalmennus Motivaatioon eli jatkan samalla rallyvalmentajalla Oonalla. Sen lisäksi tanssivalmennuspaikka Päivikille. Ihanaa, että on kivoja asioita edessä. Toki Pongo on jäykkä ja yksi jalka heikompi, mutta osteopaattikäyntiä todennäköisesti edessä ja treenailemme jne. sen mukaan. Nyt nautimme kuitenkin. 

Pojalle kovan pakkasen vermeet: tossut & uusi takki.
Jyväskylässäkin mentiin -30 asteeseen. Ei paappa palellu.

Mukavaa Uutta Vuotta 2021.