keskiviikko 23. joulukuuta 2020

Koirallani on kasvain.

Ikäviä uutisia. 

Eilen kävin näin joulunajan kunniaksi treenaamassa hallilla, kun ensi vuoden treenikuviot on vielä auki. Nostan nykyään koiran aina autoon, eli koira laittaa etupään auton tasolle ja nostan takapään. Nostaessa koiraa treenien jälkeen autoon tuntui kädessä selkeä patti nivusessa. Ensimmäinen tunne oli paniikki. 

Kotona sitten tehtiin heti tarkastus Pongolle. Melkein jo huokaisin helpotuksesta, kun tunsin kädessä ulkonevan luomimaisen patin. Sen vieressä oli kuitenkin selkeä patti nivusessa. Patti tuntui käteen hernemäiseltä, pikkurillin pään kokoiselta ja sain sen nipistettyä ihoa vasten. Kokeilin toisen puolen, jossa ei ollut mitään. Soitin välittömästi eläinlääkäriasemalle ja konsultoin siinä puhelimessa tuota pattiasiaa ja kuulemma sitä kannattaa näyttää. Laitoin samalla viestiä muutamalle tutulle, joilla tiesin olevan kokemusta tällaisista pattitilanteista. Jopa pahanlaatuisesta kiveskasvaimesta oli hyviä kokemuksia - tämä helpotti. Saatiin aika heti seuraavalle päivälle eli tälle päivälle.

Meitä omistajia on kaksi ja päädyttiin siihen, että eläinlääkärille sen vie äitini eli toinen omistaja. Itse odotin autossa. Koronan takia klinikalle ei saanut sisälle mennä kuin vain yksi henkilö.  Eläinlääkäri oli kokeillut patit (ihon sisällä oleva + ulkoneva patti), jotka olivat tuntuneet. Ihon sisällä olevaa ell epäili rasvapatiksi. Sitten eläinlääkäri teki yleistarkastusta: koiran kives oli kova: kiveskasvain. Varattiin aika poistoon ensi viikolle (luojan kiitos saatiin aika nopeasti) ja ensi viikolla pallit lähtee sekä samalla nuo kaksi pattia. Patologin analyysi kertoo vasta lopulta sen, millaisia kasvaimia / patteja nämä olivat, ovatko vaarallisia. Mä vielä eilen tunnustelin pattilöydöksen jälkeen koko koiran, myös pallit, enkä tajunnut. 

Eniten pännii se, että käytiin 23.11 samalla klinikalla hammaskiven poistossa ja samalla ell katsoi pippelissä olevaa haavaa. Ei ollut ainakaan kertomuksen mukaan ollut tajunnut(?) katsoa palleja samalla. Eikä mekään tajuttu. Tutkittiin myös lisääntynyttä juomista ja otettiin veriarvot: kaikki ok, maksa-arvo alhaalla (saattoi johtua paastosta). Tästä oltiin molemmat tosi ärsyyntyneitä. 

Seuraavaksi tulee omaa tajunnanvirtaa ja googlailun tulosta tiedonjanoisille tai jos joku muu on samassa tilanteessa. Toinen paikka mistä saa ihan ok infoa (ensisijainen on tietysti oma eläinlääkäri) on esimerkiksi Facebookin Katiska-sivusto. Kasvaimet kannattaa aina tutkia eläinlääkärillä, sillä välttämättä pelkkä käsikopelointi ei riitä siihen, että saisi tietää onko kasvain hyvän- vai pahanlaatuinen. Suosittelen ohutneulanäytettä patologilla.

koiran kives kasvain
Kiveskasvain vasemalla,
oikealla terve kives.
Koiran kiveskasvain:
- koiran kives tuntuu käteen kovalta, normaalisti koiran kives tuntuu pehmeältä 
- koiran kivekset tuntuvat käteen erilaiselta
- koiran kivekset eri kokoiset, kasvainkives suurempi ja voi surkastuttaa toista kivestä 
- pehmeässä normaalissa koiran kiveksessä voi tuntua patti / kyhmy
- ei välttämättä kipeät

Koiran muut oireet kasvaimen yhteydessä:
- lisääntynyt juominen
- ruoka jäänyt kuppiin osittain / välillä
(Nämä oireet meillä!)

Oikealla olevasta kuvasta näkyy, että miltään kovin dramaattiselta kivekset eivät näytä. Laitoin nyt kuvan vielä muidenkin 'iloksi', jos joku muukin hätäpäissään googlettaa samaa aihetta.

Mitä itse opin tästä:

- Yleinen uroskoirilla
- Yleinen vanhoilla uroskoirilla (rodusta riippuen, collieilla 10v ja yli)
- Ei pahin kasvaindiagnoosi, vaan useissa tapauksissa koirilla on ollut useampia elinvuosia kiveksien poiston jälkeen (lähde: luin muiden kokemuksia & kyselin muiden collieomistajien kokemuksia, yhdellä oli ollut metastoimista keuhkoihin vuoden aikajänteellä)
    ---> TARKISTA KOIRALTA MUNUAISARVOT. (KREA/CREA) Nämä voivat kertoa etäpesäkkeiden mahdollisuudesta
- Ajoissa löydetty pahanlaatuinenkin löydös voi olla aiheuttamatta jatkoon ongelmia (lähde: koiran omistaja, jonka koiralla oli ollut kiveksessä pieni patti.)
- Kiveskasvain voi olla joko kokonainen kova kives tai kyhmy/patti koiran kiveksessä
- Halutessaan voi poistaa vain toisen kiveksen
- Yleisesti kasvaimesta voi ottaa ohutneulanäyttöön ennen poistoa, mutta kiveskasvaimessa voi olla järkevää vanhan ei-jalostuskoiran kohdalla vaan poistaa suoraan kivekset
- Joissain lähteissä kiveskasvain on useimmin hyvänlaatuinen, eikä lähetä etäpesäkkeitä yleensä (?). 
- Tarkoinkaan koiran kopelointi ei aina auta kasvaimien löytymiseen. Jos sinun koirallasi on tullut nyt yllättävä kasvain, elä soimaa itseäsi. Meilläkin Pongo oli 23.11 eläinlääkärin silmän alla pippelihaavan vuoksi ja sitten vielä tässä 1-2 kk sisällä kahdesti osteopaatin käsittelyssä. Aina kaikkea ei vain huomaa tai asiat voivat kehittyä. Muista myötätuntoisuus itselle, kun rakas lemmikki sairastaa.
- Pahimman stressin koiralle aiheuttaa pahoinvoiva omistaja, eli koita säilyttää oma iloisuus. (Tästä syystä ellille koiran vei toinen omistaja, en minä, koska otti enemmän mulla tunteisiin.)


Sellaista tänään. Muuhun ei nyt pysty. Todennäköisyydet hyvälle diagnoosille on hyvät. Huolta aiheuttaa lisääntynyt juominen ja vähentynyt syöminen. Koira on pirteä, itseä itkettää. Onneksi saatiin rakas koiraystävä heti hoitoon ja olin tarkkana asian kanssa - toinen omistaja ei olisi vienyt koiraa vielä ja kiveskasvainta ei oltaisi huomattu nyt. Palaan asiaan kun ollaan saatu leikkaus + patologin analyysit pateista ja palleista.


Nyt alkaisi tämä helvetin vuosi 2020 kyllä riittää.


Hyvää Joulua. Ja parempaa uutta vuotta 2021. Kilisee kilisee kulkuset - viimeistä viikkoa.

Rakas tänään. Jyväskylään satoi lunta tänään ja saadaan valkea(hko) joulu. 


Edit: Tästä tilannepäivitykseen.

keskiviikko 9. joulukuuta 2020

Koiratanssikisoissa

Nämä kisat jäivät sitten tämän vuoden viimeisiksi, joten ajattelin kirjoitella niistä pienen tarinan tänne blogin puolelle. Pitäisi enemmän laittaa näitä ihania muistoja ylös, mutta ei vaan tule kirjoitettua kun oikein voimakkaissa inspiraatiopuuskissa.

Aloitettiin koiratanssi viime vuoden 2019 loppupuolella ja ollaan säännöllisen epäsäännöllisesti tanssittu Pongon kanssa. Heelwork to music eli HTM valikoitui enemmän meidän lajiksi, kun seuruutehtävät on kivoja ja vahvoja meille. STINGin Englishman on New Yorkista on tullut meidän biisi, jotenkin sen rytmitys sopii niin hyvin Pongolle. 

Ilmoittauduin sitten kotiseuran kisoihin koiratanssiin ja HTM:n alokasluokkaan Pongon kanssa. Kisat oli 21.11.2020 ja "koronakisoja", mutta tässä vaiheessa tilanne ei Jyväskylässä ollut vielä niin paha, vaan kisoja sai järjestää. Ainoastaan katsojia ei saanut olla ja paikalta piti lähteä pois mahdollisimman pian kun luokka päättyi. Pongo olikin mun luona muutaman päivän ennen kisoja. Keli oli ollut viime aikoina sateinen ja vanhempien luona sade hakkaa kovasti kattoon, jonka takia Pongo ei nuku niin hyvin öisin. Tästä syystä otin sen mun luokse, että se saisi hyvin levättyä, vaikka neliömäärä on mulle, poikaystävälle ja koiralle aika minimalistinen. 

Kisa-aamu alkoi mukavasti, ponkaisin suorastaan ylös kellonsoittoon poikaystävän ja Pongon
molempien jäädessä vielä nukkumaan. Poikaystävän tehtävänä oli aamulenkitys ja itse valmistelin kisakamppeet valmiiksi, laitoin herkut, kisa-asun valmiiksi ja pikkuhiljaa oltiin valmiina. Kisat järjestettiin Haukkuvaarassa, joka onkin meidän lähin kisahalli. Paikan päällä sitten ilmottauduin paikallaolevaksi, otin Pongolle sopivan häkin meille ja aloitin kisarutiinit: koiralle hallin näyttäminen ennen omaa suoritusta, pissatus pihassa, lämmitteleminen ja yleinen hengailu. Nämä olen huomannut meille tärkeimmiksi onnistumisen kannalta. Tällä kertaa oli myös korona-ajan rataantutustuminen eli jokaisella oli 2min omaa aikaa (ei leluja tai herkkuja kehään) koiran kanssa tai ilman koiraa tutustua kehään. Me startattiin Pongon kanssa ihan ensimmäisinä, joten aikataulu oli meille otollinen. Pääsin heti tutustumaan Pongon kanssa ja sain kuulla, että musiikkikin on tarpeeksi kovalla (sitä soitettiin parin minuutin pätkä). Alkuverkassa käveltiin aloituskohtaan ja "palkkasin" siihen Pongon sosiaalisella palkalla. Sitten otettiin seuruuta tuomarinpöydän edessä ja kehuin koiran myös siihen. Tarkoituksena oli vain saada hyvä fiilis! HTM ALO:ssa oli varmaan viitisen koiraa, joten aika meni tosi nopeasti. Päästiin melkein heti kehään.

Kehään mennessä katsoin, että rusetti on kunnolla kiinni, ei treenitaskua tai herkkuja. Lopulta kuitenkin aika mennä kehään tuli hirveän nopeasti, joten otin vain koiralta hihnan pois ja sitten mentiin!!! 

 

Muistan kehästä tunteen, jossa koira on kuin liimautuneena mukana ja voidaan tehdä kaikki mitä on harjoiteltu - ja vähän enemmänkin. Mun suosikkikohta on "hyppelyseuruu", jossa lähdetään hitaasta temposta vauhdikkaampaan. Noottia saatiin esimerkiksi mun käsistä, mutta olin vain niin fiiliksissä kun Pongo oli mukana, että kädet vaan heilui mukana, että "Katsokaa nyt miten hieno se on!!!!!". Oli aivan upeaa saada esittää ohjelma sellaisena, kun oltiin se harjoiteltu. Pongo sai kehän jälkeen hirveästi nakkeja ja herkkuja, jonka jälkeen laitoin sen häkkiin. Pyysin lopulta vanhempia hakemaan sen hallilta, että odotusajasta ei olisi tullut liian pitkä kun kisakirjat & palkintojenjako oli vasta kaikkien (ALO, AVO, VOI) jälkeen. 

Ensin meidän tulokset tuli taululle: 23,14 pistettä. En oikein tiedä koiratanssin pisteytyksestä, mutta ne taisivat olla ihan hyvät pisteet. Siinä ihmeteltiin, että eikö tullut kunniamainintaa (KM). Lopulta pisteidenlaskija kävi lisäämässä meille KM:n pisteiden perään ja saatiin kunniamaininta ja oikeus nousta avoimeen luokkaan. Päästiin sijalle 2 ja saatiin ihanat palkinnot.



Oli kyllä ihana kisapäivä, onneksi mentiin. On ihana nähdä koiratreenikavereita ja koiratanssikilpailupäivät on niin mukavia. Musta toi laji on kyllä hauska ja ainakin itse pystyn hyvin ottamaan sen huumorilla, nauttien. Musta videolta näkyy ihanasti se, miten meillä on yhteistyö kunnossa ja nautitaan kaikista näistä kisa- ja treenihetkistä mitä meille vielä suodaan. 

Tippa linssissähän näitä tulee tarinoita kisapäivistä kirjoiteltua, kun ei näitä yhteisiä vuosia kisarintamalla ole tulossa enää useaa. Nautitaan nyt vielä. Jäykkyyttä Pongossa edelleen näkyy, mutta se on iloinen ja syö hyvin. Käytiin nyt näin talven alkajaisiksi pari kertaa osteopaatilla Pongoa hoitamassa. Nyt joulukuuksi loppui valmennukset, tulossa on muutoksia harrastusrintamalle ja korona runtelee. Tälläkin hetkellä pitäisi kotoa käsin hoitaa niin koulu (gradu, kurssit) kuin rentoutuminen. Onneksi nyt on sentään edes jotain valopilkkuja tulevaisuudessa, kuten huhtikuun tulevat koiratanssikisat ja sinne ohjelman miettiminen. Katsotaan, saadaanko kaverien avustuksella tehtyä meille freestyle-ohjelmakin, koiran ehdoilla. Mutta en nyt näe kisaamista ja treenaamista yhtään pahana asiana, kun lajit on kevyitä (rally-toko ja koiratanssi). Siinä vaiheessa jos koira ei voi kävellä, juosta tai vaikka pyörähtää, niin pitää muutenkin miettiä sen eloa. Pongo kuitenkin on ihan hyvässä kunnossa niin mieleltään kuin kropaltaan, vaikka jäykkyyttä siinä esiintyy. Huomioin sen kuitenkin aina lämmittelyin, treenaamalla lämpimässä hallissa ja minimoimalla autoon hypyn tai autosta pois hypyt. Lisäksi kisataan lähinnä kotihallissa, enkä suunnittele enää kisamatkoja kauemmaksi (ellei nyt ole jotain oikeasti hyvää syytä). 

Ensi vuodeksi suunnittelin myös jättäytyväni kaikista lopuista vastuuhommista pois, mitä minulla on. Saisi keskityttyä nämä kaikki viimeiset hetket ja vuodet Pongon kanssa kisaamiseen ja olemiseen, kun vielä on virkeä veteraani kuka nauttii täysin siemauksin kun pääsee mukaan. 

perjantai 6. marraskuuta 2020

Harrastaminen vanhenevan koiran kanssa

Seniorikoiran tai veteraanikoiran kanssa harrastaminen on ollut viime aikoina itselleni hyvin ajankohtainen aihe. Jo lähes pari vuotta takaperin heräsin siihen, että koira alkaa olemaan vanha tai ainakin vanhenee. Vanhenemisen vuoksi Pongo tarvitsee erikoisajattelua harrastamiseen liittyen. Kuitenkaan en haluaisi jättää harrastamista kokonaan vanhenevan koiran kanssa, sillä molemmat nautimme harrastamisesta ja sitä olemme tottuneet yhdessä tekemään viikoittain tai useamman kerran viikossa. Mieli ja keho pysyy virkeänä, kun tehdään normaaleja temppuja ja käydään treeneissä sekä toisinaan myös kisaamassa.



Miten koiran vanheneminen meillä näkyy? Ajoittain Pongolla on jäykkyyttä makuulta noustessa tai alkavan nivelrikon oireita. Koira myös noustessaan odottaa hetken, ehkä viitisen sekuntia, ja liikkuu vasta sitten. Tänä talvena Pongo ei ole vielä ontunut tai nostanut jalkaa ilmassa, kuten 2018 huomattiin koiralla ontumista levon jälkeen ja käytimme sitä jopa eläinlääkärissä ilman erikoisempia tuloksia. Tuossa kuvauskerrassa unohtui kuvata kuitenkin etupää ja vaikka tekstissä ilakoin "tervettä" koiraa, tuskin yksikään veteraanikoira oikeasti on täysin terve. Kaikilla jotain kulumaa on pakko olla kropassa - ja se on elämää. Teki liikaa tai liian vähän, on koirassa varmasti jotain kun syynäämällä syynää. 

Kävimme koiraosteopaatilla jyväskyläläisellä DynamicFysiolla, joka tekee koirille osteopatiaa täällä paikallisesti. Pongoa on käytetty läpi sen elämän epäsäännöllisen säännöllisesti hierojalla tai fyssarilla, nyt sitten löysin viime vuoden aikana tämän osteopaatin. Taisi erinomainen tarjoushinta houkutella kokeilemaan, koska miksi ei. Hoito näytti omistajan silmin erikoiselta, sillä verrattuna koirahierontaan on koiraosteopatiassa otteet erilaisia ja maallikon silmin se ei näytä oikein miltään. Kuitenkin huomattiin Pongossa huomattava muutos osteopaatilla käynnin jälkeen ja siitä oikeasti oli sille apua viime kerralla. Muutoksia mitä huomattiin koiraosteopatian jälkeen olivat esimerkiksi suoreneminen juostessa, parempi seisoma-asento (koira ei seiso S-mutkalla tai vänkyrässä) ja vähempi selän notkoisuus. Nyt käytettiin uudemman kerran, sillä yksissä treeneissä Pongo ontui pari kertaa rajusti ja sitten palasi normaaliin. Nivelrikon ja spondyloosin oireita pahentaa talvi, kylmyys ja märkä, joten oletetusti silloin kehossa näkyy enemmän muutoksia. Sain ohjeen käyttää talviaikana useammin ja mielummin ennaltaehkäisevämmin, kuin vasta hoitaa koiran rajua kiputilaa tai kireystilaa. 

Syksyllä "korona"rally-tokokisoissa


Millaisia muutoksia koiran vanheneminen on tehnyt harrastusrintamalla? Erityisesti kun koira on etupäästä raskas ja isokokoinen, on huomioitava treenien kuormittavimmat asiat. Treeneissä kuormittaa hypyt, eli olen minimoinut autoon sisälle ja pois hypyt minimiin ja alkanut käyttää enemmän treeneissä häkkiä. Häkit treenihallilla on huonoja ja pieniä (ehkä yksi on tarpeeksi iso), Pongo könöttää niissä huonossa asennossa, joten väliajoilla paljon aikaa menee jumppaamiseen ja verryttelemiseen. Verryttelyalueelta puuttuu myös esim. dobopallo tai muu, jonka kanssa voisi pyöritellä sinä aikana kun muut ovat kentällä. Kuitenkin, vanhenevan koiran kanssa alkuverryttelyt korostuvat myös ihan helpoissa treeneissä, kuten rally-toko. 

Meidän alkuverryttelyyn kuuluu ylipäätänsä pieni jaloittelu, mahdollisesti jopa ravailu pihalla miten paljon Pongo suostuu. Usein se lyö jarrut päälle ja rupeaa vetämään halliin sisälle.. Pongo on upeasti ehdollistunut, että hallissa on hauskaa, eikä sitä huvita viettää ulkona turhaan aikaa. Hallissa ennen omaa vuoroa otan koiran aina edellisen koiran aikana häkistä pois ja pyörittelen sitä molempiin suuntiin monta kertaa. Lisäksi sain hyvän vinkin, että korkealle tassun antaminen aktivoi hyvin kireäntuntuista lapaa. 

Treeneissä en ole tehnyt varsinaisesti muutoksia treenien sisältöön, vaan edelleen tehdään niin tekniikkaa, ratatreeniä, kisatreeniä, virettä kuin mitä vaan. Treeneissä rimoja pidän matalalla (rally-tokossa on maxikoirien hypyt 40cm) ja en turhaan hypytä sitä, sillä Pongo hyppää kyllä kisoissa kun sen vaan vie reilusti esteille. En ikinä hypytä suoraan pysähdyksestä, vaan vien koiran esteille vauhdilla (myös kisoissa). Treeneissä on tärkeää kuunnella koiraa ja tehdä tehtäviä niin, että sillä on mukava olo. Annan siis sen suorittaa tehtävät omalla tassunjäljellä ja mukaudun itse siihen, miten askelletaan tai miten nopeastihitaasti pyörähdetään erilaiset kukkaset tai pyörähdykset.

Mitä EI treeneissä tehdä enää vanhenevan koiran kanssa:

Herkkujen heittäminen. Treeneissä on mieluustikkaan heitä Pongolle mitään niin, että se juoksee esineen tai herkun perään kauas, sillä usein näin liikkuminen tapahtuu töksähtäen. Palkkaus siis mieluiten aina suuhun, eikä heittäen. Jos on tarve ohjata sitä kauemmas, niin herkun voi viedä ja päästää sen juoksemaan itse herkulle kauemmas, jolloin liikerata on parempi kuin heiton perään juostessa. 

Lelujen heitteleminen. Leluja en enää mieluusti heitä, sillä usein liike jatkuu samanlaisena kuin ruokaa heittäessä: koira juoksee rajusti lelulle, jarruttaa töksähtäen ja palaa sitten luokse. Leikkiminen voi olla muutenkin hauskaa TAI jopa hauskempaa! Vanhenevan koiran kanssa leikkiä voi monella tavalla, kuten erilaisia vetoleikkejä, heittää lelun kauemmas pitäen pannasta kiinni ja päästää koiran sitten lelulle (koiran on helpompi arvioida matka) tai vaikka ihan antaa koiralle lelun ja juoksee sen perässä. Meillä suosikkeja on vetoleikit, joissa koiraa saa todella hetsata kovastikin ja jopa vähän kevyesti töniä. 

Fyysisesti liian haastavat jutut. Ollaan lopetettu agility jo vuosia takaperin ja muutenkin olen luopunut yksinkertaisesti liian fyysisistä tehtävistä. Näitä on myös esimerkiksi tokossa, kuten luoksetulon stoppi. Pongo persoonana on itseään säästävä, eli se ei pysähdy seinään. Erityisesti vanhenevan "reikäpään" kanssa kiinnitäisin erityishuomiota etukäteen siihen, että koira ei satuta itseään yliyrittäessä. 



Vanhenevan koiran kanssa harrastamisessa on tärkeintä osata nauttia hetkestä. Se rakas koira on siinä enää vähemmän aikaa, joten olisiko tärkeämpi nauttia yhdessä ja kerätä ihania yhteisiä muistoja, kun pingottaa tai hioa tekniikkaa loputtomiin? Pongo on opettanut itselleni läpi elämänsä kärsivällisyyttä, epäonnistumisen sietämistä ja nauttimista pienistä onnistumisista. Tämä siis tarkoittaa loputtomia rally-tokon nollia, agilityhyllyjä, epäonnistuneita tokosuorituksia. Mutta mitä kaikkea hyvää siellä seassa onkaan! 

Nykyään me nautiskellaan treenaamisesta ja kisaamisesta nuttura löysällä ja toivotaan, että joskus onnistutaan ja voidaan saada vaikka rally-tokon valionarvoon oikeuttavat tulokset. Vanhemmiten koira ei vaan enää niin jouhevasti käänny ja persoonana häiriöherkkä koira ei kisatilanteissa aina onnistu, mutta yhteinen ihana aika kiireisen arjen ja töiden keskellä on jotain mitä ei rahalla saa. Siksi nautin joka hetkestä ja yritän muistaa, että koira tekee aina itse niitä 100 pisteen ratoja.

tiistai 13. lokakuuta 2020

Rally-tokon mestariluokan kylttien 81-95 suorittaminen

Kävin tekemässä kisoihin valmistavan kenraaliharkan ja otin mestariluokan kyltit. Samalla kuvailin ne videolle ja laitoin ääniraidan, jossa kerrotaan kylttien suoritusohjeet.



Videossa esitellään rally-tokon mestariluokan kyltit 81-95 ja niiden suoritustavat. Kysy kommenteissa, jos joku jää askarruttamaan! Videolla esitellään kyltit: 81 puolenvaihto edessä, 82 valkovuokko, 83 tulppaani, 84 putki, 85 edessä peruutus, 86 sarjahyppy, 87 liikkeestä maahan - kierrä koiran ympäri, 88 liikkeestä istu jätä koira, 89 merkille lähetys, 90 liikkeessä kutsu koira, 91 oikea täyskäännös, 92 2x oikea täyskäännös, 93 istu-käännös vasempaan-istu, 94 istu-askel vasemmalle-istu, 95 pyörähdys oikealla. Videolla kyltit esittelee 9,5-vuotias sileäkarvainen collie Pongo. Huomioi, että koirien luontainen liikkumistapa ja nopeus voi vaihdella koirakohtaisesti. Osassa liikkeistä voi siis näkyä meidän yhteinen tassunjälki, miten ollaan totuttu itse tekemään. :) Meidän kilpailuluokka on vuosia jo ollut mestariluokka, mutta metsästellään vielä viimeisiä tuloksia, jos sattuu valion arvo osumaan joskus kohdalle. Huom. :) Koiraa palkataan videossa, mutta muistathan olla palkkaamatta koiraa kilpailukehässä!


lauantai 1. elokuuta 2020

Koronakuulumisia

Pahin korona-aika on ainakin tässä hetkessä osittain ohi ja aika näyttää tulevaisuudessa, palataanko takaisin karanteeniin. Meillähän oli keväällä valmennuspaikka ja irtisanoin sen heti maaliskuussa, jolloin olin etävalmennuksessa. Laitoin valmentajalle videoita meidän treeneistä ja kävin treenaamassa vanhempien takapihalla. En halunnut ottaa riskiä turhasta kulkemisesta hallille, kun Pongo asuu kuitenkin vanhemmilla, niin kävin treenaamassa sen takapihalla.

Etätreenit ei toimineet meillä oikeastaan ja jotenkin korona-aika vaikutti omaan itseeni niin, että ei ollut kauhean kiva treenata. Ärsytti jo se, että ei pääse vanhempia tapaamaan kunnolla ja sitten treenit kylmässä sateisessa kevätsäässä ei oikein toiminut. Pongo sai treeniloman, mä sain toukokuun puolessa välissä töitä ja kesä on mennyt ihan kivasti.

Ei olla treenattu tai kisattu mitään. Jopa haikeaa, kun ei ole oikeastaan mitään tapahtumia tai koirajuttuja. Olen aina tykännyt käydä paljon kisoissa, kesällä vaikka leireillä tai muissa, kun koirajutut on kuitenkin itselle se yksi suola ja jaksaminen arkeen. Muutaman kuukauden verran ollaan lomailtu ja Pongo on ollut porukoiden luona aktiivisessa elossa, mm. puutöissä, pihan vartiointitöissä, rapsuteltavana, pyörälenkeillä jne. Hetken mielijohteesta ilmoitin meidät kuitenkin rally-tokon piirimestaruusjoukkueeseen ja saatiin paikka. Otin myös puolikkaan valkkapaikan ainakin elokuuksi ja syyskuuksi.

Nyt kuitenkin viime viikolla ostin yhden irtokerran ja kävin hallilla - yllättäen pysyi pakka hyvin kasassa, vaikka pelkäsin, että herkistyisin treeneihin paluusta. Olen tehnyt koiratreeneihin pitkällä ajanjaksolla hyvästejä, sillä tiedostan Pongon iän ja sen, että ei tämä oo ikuista. Ensin kuoli Pongon veli keväällä, nyt vasta Pongon emä kuoli, puolisisar kuoli. Pongo on kuitenkin todella hyvässä kunnossa tällä hetkellä ja sille sopii hyvin aktiivinen puuhailuelämä vanhempieni luona. Päivittäiset pyörälenkit pitävät sen hyvässä kunnossa, se saa hyvää ruokaa ja mieli pysyy virkeänä. Koitan nauttia tästä meidän yhteiselosta ja harrastusten jatkumisesta, vaikka korona oli luonnollinen siirtymä siitä pois. En haluaisi kuitenkaan vielä lopettaa, kun se on meidän yhteinen juttu, mistä Pongo edelleen nauttii.

Mutta.

Velipoika sai huonoja uutisia.

Halusin vielä käydä ikuistamassa mistä lähdettiin liikkeelle. Ei olla varmaan ikinä otettu tämmöistä kuvaa. Se oli pakko vaan tehdä nyt. Kuvasin vielä Karoa ja Kakea järkkärillä niin, että koko kamera meni ihan meikkiin ja itkuun.

Miten paljon kaikkea ihanaa on koirat, Acting-porukka ja koiraharrastus tuonut. Miten paljon mekin ollaan yhdessä seikkailtu, purettu tuntoja ja tehty yhdessä. Vuonna 2012 tavattiin JKL KV:ssä, jossa Karo kuvasi mua ja Pongoa kehässä. Karon miesystävä oli kauhusta jäykkänä koirapaljoudessa. Sitten mentiin lenkille omenatarhoille. L:stä Pongo tuntui niin mukavan isolta, toivottavasti Kakestakin tulisi yhtä iso. Pojilla kävi leikit hienosti yksiin ja siitä kerrasta asti ollaan yhdessä ulkoiltu, treenattu, käyty kisareissuilla ja löydetty Karon kanssa yhteinen sävel myös koirailun ulkopuolelta. On paljon muitakin koirakavereita, mutta Karo on se the Karo.

Edelleenkin Kake-veli on se ainoa kaveri, jonka kanssa Pongolla on parhaat leikit ja onhan se oma velipoika vaan paras. Ja on Karokin hyvä ystävä, yksi parhaista, joka ymmärtää ja kenen kanssa voidaan puhua oikeastaan mistä vaan. Kaikki ei ole ikuista. Tässä hetkessä on kuitenkin vielä ihana olla. Ollaan tehty vaan niin paljon yhdessä ja koettu yhdessä, eletty tätä koirailua yhdessä.


Tricolours are a girl's best friend. 

lauantai 15. helmikuuta 2020

Pongo 9v

Pongon synttärit oli 11.2.2020 ja Ponksu täytti hienosti 9 vuotta. Vielä hyvässä kunnossa oleva herrasmies, joskus vähän jäykkyys vaivaa. Jumpalla, hyvällä ruualla ja pyörälenkeillä pysyy toivottavasti hyvässä kunnossa vielä pitkään!

Juhlavieraina meillä oli Anna-kasvattaja ja hän käytti Tulppaa moikkaamassa Pongoa, niin saatiin yhteiskuva. Tulpan silmät oikein kirkastui, kun näki velipojan. Kasvattaja on kertonut, että Pongo piti Tulppaa pystyssä pentulaatikossa, kun "tulpaksi" synnytyskanavaan jääneen Tulpan omat jalat eivät vielä pitäneet. Kyllä ne toisensa muistaa. Pongohan osaa esimerkiksi metsälenkeillä lähteä etsimään Tulppaa, jos se jää omille teilleen haistelemaan taakse.

Juhlavieraana oli tietysti velipoika Kake (eli puoliveli jälkimmäisestä pentueesta). Varmaan Pongon tärkein ja paras koirakaveri. Sen kanssa onnistuu jopa kakkukuva ja sisällä olo yhdessä, vaikka kodista tulee vaan vuosi vuodelta vaikeampi resurssi Pongolle käsitellä. Kake on kuitenkin meille tärkeä ja ihana koirakontakti, joka ei pahalla ikinä muistele vaikka Pongolla joskus vähän yli kiehuukin. Kake on kyllä kultapoika ja mun lempipentu pentulaatikosta, koska sillä oli Batman-kuva niskassa.

Kiitos juhlista 11.2.2020 porukat, Anna, Karo, Lauri ja Bob



Kuvat (c) Karoliina S.

perjantai 7. helmikuuta 2020

Uudella vuosikymmenellä

Uusi vuosikymmen, 2020, tupsahti ja meillä menee oikein mukavasti. Harmittavasti blogin päivittäminen on jäänyt hyvin vähälle, mutta haluan edes joskus muistaa kirjata tänne jotain muistoja.

Ollaan saatu viime vuonna 2019 treenailtua ja kilpailtua oikein mukavasti, Pongo on ollut terveenä. Omistajan elämäkin rullaa, sain käteen AMK-tradenomin paperit ja heti syyskuussa jatkoin Jyväskylän Yliopistoon suorittamaan maisterin tutkintoa.

Pongo asuu edelleen pääsääntöisesti vanhemmilla, mutta treenaillaan useampi kerta viikkoon. Opiskelijan aikataulujen mukaan olisi ikävä pitää sitä yksin, kun vanhemmilla sillä on aina joku seurana.

Mun facebookkiin tehty kuvakollaasi:


Vasemmalta ylhäältä alkaen käytiin meidän ekoissa koiratanssikisoissa, kisattiin Heelwork to Music ja Freestyle -luokissa molemmissa alokkaassa. Kummastakaan ei tipahtanut KUMAa eli kunniamainintaa, mutta Pongo paineli onnellisena häntä tötteröllä. Käytiin collieiden leirillä kahtena päivänä Tarun koulutettavana rally-tokossa ja oli ihana viettää viikonloppu vain collieiden seurassa. Oli aika mukavaa. Oikea ylä on sitten vain treenikuva joltain päivältä.

Keski-vasen on colleiden rally-tokomestiksistä. Pongolle 0, mutta kävin myös Kaken kanssa kehässä. Kakehan sitten teki aika jäykästi ja oli paineissa. Hypyn kohdalla se vaan laukkasi suoraan omistaja-Karon syliin ja jätti mut yksin radalle. Mua ja Karoa nauratti, tuomaria ei. Ja Karon kanssa syötiin grillistä makkarat, koirat ei ansainnut! Keskikuvassa Pongon 8v. synttärit, ensi viikolle vietetään sitten seuraavia synttäreitä!

Alarivin vasemmalla ollaan Kaken kanssa rt-kisoissa Haukkuvaarassa, taisi se Kake saada pari hyväksyttyä tulosta mun kanssa (ihme kyllä). Ensi kerralla komensin kyllä Karon itse sen kanssa kisoihin! Alarivin keskellä Pongon ja mun jumppatuokio, veteraaniherra tarvitsee jumppaa pysyäkseen kunnossa. Ja oikealla alhaalla meidän eka kisa kun ollaan voitettu niin, että on muita osallistujia. Ja sehän oli se koiratanssi.

Ja siis, musta tää laji on edelleen niin naurettava, mutta se on jotain mistä Ponksu tykkää ihan kamalasti. Tässä meidän kisavideot:







Uusi vuosi(kymmen) alkoi mulla lomaillessa ja ulkomaanreissulla Wieniin, joten Pongo sai useamman viikon treeniloman. Meillä on viikottaiset valmennustreenit rally-tokossa. Sen lisäksi sitten tehdään omin päin esim. koiratanssia ja rally-tokoa vapaakortilla itsenäisesti ja vapaavuoroilla.

Pongon kanssa nautiskellaan treeneistä ja kisoista tämä vuosi. Hyvässä kunnossa on herra kohta 9-vee edelleen, vaikka huomaa siitä jäykistymistä muutaman vuoden taakse. Onneksi tajuttiin silloin lopettaa agility ajoissa, niin on nyt sitten vähän pidempää ikää ja parempia vuosia. Äiti edelleen huolehtii Pongon hyvistä lenkeistä pyörällä, joten koira on kyllä hyvässä kunnossa. Treeneissähän Pongo on jopa ihan ylivirkeä, ensimmäistä kertaa viime rally-tokokisoissa kiehui jopa yli asti!


Tästä "upeasta" esityksestä sitten 0-tulos (kiva aloittaa uusi vuosi aina nollatuloksella), mutta Pongo oli kyllä hyvällä mielellä. Viime vuoden vikoissa rally-kisoissahan saatiin 94 pistettä, joten kai ne valiotuloksetkin on ihan mahdollisia. En kyllä jaksaisi nähdä niiden suhteen hirveitä paineita, tulevat jos tulevat. Katsotaan miten tää menee, mutta nautiskellaan nyt.

Ja Pongo on virallisesti Keski-Suomen Monitoimicollie, 3 vuotta putkeen pysti ja se jäi sitten meille ihan pysyväksi. Mitalikahvit tarjoili Karo, olin vuosikokouksen aikana ulkomailla.



Meitä voi bongata 2020 aikana ainakin seuraavissa tapahtumissa:

22.2.2020 koiratanssikisat Jyväskylä
26.7.2020 collieiden tokon rotumestaruus, Jyväskylä
14.11.2020 collieiden rally-tokon rotumestaruus, Oulu (jos saa aikataulut onnistumaan)

Palataan taas, joskus!