Koiran seniori-ikä: Paljon onnea Pongo 8 vuotta!

Pongo juhli herrasmiesmäisesti 11.2.2019 siirtymistään arvokkaaseen seniori-ikään. Juhlissa oli paikalla kotiväki ja (ainoa) suosikkimies eli velipoika Kake. Juhlakalulle tarjottiin jauhelihakakkua ja vieras sai tälläkertaa tyytyä pelkkiin kalkkunanakkeihin. Juhlat selvittiin ilman kärhämiä, vaikka ruokaa ja resursseja oli runsaasti läsnä. Sen sijaan ilta huipentui helliin lipaisuihin kaverin korvasta. Ihmisvieraille oli tietysti mansikkakakkua ja kahvia.

Kuva: Karoliina Sormunen Photography

Koiran seniori-ikä alkaa kun koira täyttää 8 vuotta. Toisaalta koiran seniori-ikään siirtyminen riippuu rodusta, mutta Pongoa voisi tituleerata senioriksi nyt. Se on iso koira ja se saa osallistua nyt näyttelyissä veteraaniluokkaan.

Mitä koiran seniori-iässä pitää huomioida? Käytännössähän mikään ei välttämättä muutu, vaan karvakaveri voi olla edelleen yhtä eloisa kuin ennenkin. Toisaalta on hyvä huomioida, että vanhemman koiran aineenvaihdunta voi hidastua, jolloin se voi lihoa. Jalka ei välttämättä nouse enää yhtä rivakasti, jolloin ruuan määrästä pitää pitää huolta. Koiralle voi myös alkaa syöttämään halutessaan nivelvalmisteita ja vaikka käyttää sitä uimassa. Harrastuksia voi jatkaa niin kauan kun koira niistä nauttii ja treeneissä käyminen on mukavaa. Harrastaminen ja kilpaileminen menee koiran ehdoilla.

Pongon kanssa jatkamme kevyiden lajien harrastamista ja olen nyt kylmimmäksi kaudeksi siirtänyt meidät kerta viikossa treenaamiseen. Autoon menot ja nousut olen minimoinut, eli koira nousee autoon kaksi kertaa (kotona ja hallilla) ja nousee pois autosta kaksi kertaa (kotona ja hallilla). Nämä autoon menemiset ovat meille hankalimpia ja parhaimpina treenikausina toistoja niistä tuli todella paljon. Haluan säästellä Pongoa niin paljon kuin mahdollista ja se tarkoittaa sitä, etten hypyttele sitä nyt liukkaalla autosta kun voin pitää sen häkissä sen ajan kun pitää. Pongo pidetään myös lämpimänä, takki päällä ulkona. Nyt meillä menee hyvin ja puksutellaan mukavasti eteenpäin, jalka nousee ja koira on hyvässä kunnossa. Mikäs tässä!

Parantumista ja palkintoja

Uusi vuosi kerkesi vaihtua ja edellisestä kirjoituksesta on vähän yli kuukausi aikaa. Pongo on parantunut ihan hyvin, toki kokoajan sitä katselee vähän tarkemmin. Ollaan päätetty, että käytetään se vielä piakkoin osteopaatilla. Toisella kerralla ei löytynyt kauheasti mitään ja koira oli vastannut hyvin hoitoon, mutta ilmeisesti vaatii lisähoitoa vielä. Eikä ole edelleenkään tietoa, onko kyse nivelrikosta, onko SI-nivel edelleen riesana vai mikä vaivaa. Vanhuus? Ei kai nyt vielä. 11.2.2019 Pongo täyttää 8 vuotta ja pääsee virallisesti senioriluokkiin, mutta en kyllä miellä sitä vanhaksi collieksi.Eli nivelrikkoinen vanhus, tuskin ihan vielä. 

Olen vähentänyt treenimääriä yhteen treenikertaan kuukaudessa ja samalla vaihdoin tokovalmennuksen rally-tokoon. Katsotaan, jos monipuolisesti molempien puolien treenaus auttaisi ja saataisiin vähän uusia tuulia. Tunnari pysyy edelleen kotitreenissä aina kun kerkeän käydä porukoiden luona sitä ottamassa, mutta se on aika helppo. Joululahjaksi pyysin lisää pätkittyä rimaa, mutta vielä ei ole näkynyt. Täytyy varmaan käydä itse hakemassa.

Ja olihan meillä iloisiakin uutisia. Suomen Collieyhdistyksen eli SCY:n Keski-Suomen alaosaston vuosikokous paukuteltiin viime viikonloppuna ja saatiin sieltä kotiinviemisiä.

Pongo sai vuoden sileäkarvaisen rally-tokocollien palkinnon. Tuloksena tosiaan vain yksi MES-luokan tulos vuodelta, mutta se riitti tällä kertaa. Monitoimicollien pysti tuli meille toko- ja rally-tokotulosten perusteella. Tuo on itselle aina tärkeä palkinto, koska se kuvastaa mun ja Pongon harrastamista niin hyvin.

Tulevalle vuodelle on tiedossa harrastamisen jatkumista, lisää lenkkeilyjä koirakaverien kanssa ja nauttimista. Kilpaillaan kun siltä tuntuu. Minua polttelisi korkata voittajaluokka ja sopivien kisojen tullessa käydä myös rallykisoissa, ehkä hömpötellä möllikisoja. Mutta tärkein on nyt antaa Pongolle tarpeeksi aikaa parantua. Mielestäni kovin kylmillä keleillä ei muutenkaan ole miellyttävä kisata tai raahautua hallille. Ja opinnäytetyön välttelemistä ei voi ihan maailman loppuun asti harrastaa myöskään.

Onneksi Pongo on iloinen ja pirteä, saa olla jatkuvasti ihmisten ympäröimä, hyvää ruokaa ja huomiota. Välillä pääsee treeneihinkin. Se on kyllä kultapoika.