maanantai 29. elokuuta 2016

Tokovalmennuksen antia

Meillä alkoi uusi treeniryhmä, Oonan tokovalmennus perjantai-iltaisin. Meille vähän myöhäinen aika kahdeksasta yhdeksään, mutta ihan hyvin ollaan selvitty siitä. Vireimmilläänhän tuo koira on kyllä aamusta tai päivästä, mutta näillä mennään.

Ollaan käyty ihan kivoja aiheita nyt näin heti ryhmän alkuun. Paikkaistumista joka kerta ja Pongon häiriönsieto on siinä uskomaton. Se ennen meni aina maahan käskytyksellä maahan, nyt ei reagoi muiden käskytyksiin eikä häiriökäskytyksiin. Viimeksi paikkaistumisessa otettiin myös jonokulkuetta vähän erityyppisesti ja tehtiin vieläpä piiloistuminen. Ei vinkumista. Palatessa tein tekokaatumisen ja koira pysyi hienosti. Paikkaistuminen on varmaan tällä hetkellä meidän vahvin liike!

Ollaan myös käyty häiriön kestämistä, voittajaluokan hypyn alustusta, merkin kierron parantamista... Aika kivoja aiheita. Meille hyviä. Osaan nyt keskittyä treenatessa siihen, että palkkaan tarpeeksi erilaisesti ja satunnaisesti, vaikka se onkin aika hankala laskea. Merkki meni myös kerralla eteenpäin kun tehtiin sitä ensin Ellin kanssa kupilla palkaten merkille ja nyt sitten mulla on kuppi kädessä ja kierrätän koiraa merkille. Tähän toistoja sopiva määrä on 2-3, tein viime treenissä juuri äsken aamulla liikaa.

Kuva by Karoliina S

Vaikea liike jäävä istuminen on myös parantunut hurjasti! Se tarvitsi vain mietintälomaa. Treeniolosuhteissa onnistui nyt aamulla joka kerta, myös seuruuttaen ja istumiset oli todella nopeita kun kävelytin koiraa mun edessä. Näitä vaan lisää, niin ehkä onnistutaan nollaamatta. Nyt tiedossa olisi lisää treeniä ja yleistystä... Noin niinkun joka paikkaan. Toivottavasti päästään pian kokeeseen taas testaamaan. Ainakin hyvältä vaikuttaa näin melkein 2 viikon treenitauon jälkeen!

Tokovalkasta on kyllä ollut apua ja se on ollut kyllä tosi kiva ryhmä. Vihdoinkin kun Oonakin palasi äitiyslomalta niin ollaan päästy hänen treeneihinsä. Toivottavasti aletaan mennä eteenpäin kohti kunnon kisakuntoa.

sunnuntai 7. elokuuta 2016

Palkintopallin keskellä!

Viikonloppuna startattiin neljä starttia Pertti Siimeksen radoilla uudistuneessa Jattilassa. Kisakenttien pohja oli mielestäni sama, mutta yksi kenttä (=lämppäkenttä) oli kivituhkaa. Materiaalina se oli musta parempi mitä kisakenttä, mutta kisattiin nyt edelleen sillä paljon parjatulla Jatin pohjalla.

Lauantain ratoja ei ole videolla, mutta ensimmäisellä agiradallamme pudoteltiin rimoja ja oltiin käännöksissä aika kömpelöitä. Myös keppivirheitä näkyi.. jälleen. Toisella radalla eli hyppiksellä sitten virheetön suoritus muuten, mutta kepeillä tuli tehtyä virhe. Kannustin koiraa vain eteenpäin korjaamatta, koska ajattelin että mieliala on tärkein, ettei koira paineistu kepeillä. Muuten radasta jäi hyvä fiilis ja pelattiin hyvin yhteen koirakkona.

Sunnuntaina sitten oli kaksi agilityrataa. Eka rata oli aika helpon tuntuinen, ei siinä ollut meille oikeastaan vaikeita kohtia. Koira valui parissa käännöksessä, mutta fiilis oli hyvä ja kepit onnistui. Siitä palkintona meille sitten nollatulos ja luokkavoitto. Harmiksemme mentiin 0,71s yliajalle, eli LUVA jäi taas saamatta, mutta tulipa hyvä fiilis radalta. Toisella radalla sekoiltiin, kun kepit oli heti alussa ja ne epäonnistui. Ei saatu pakkaa kasaan, mutta tehtiin mm. hanatuskeinu ja höpöiltiin. Oli ainakin hauskaa.


Tuntuipa aika mahtavalta kerrankin voittaa! Ollaan aina kakkosia, nelosia tai jotain sijalla 1623. Tänään sitten vihdoinkin päästiin keikkumaan palkintopallin keskelle ja hyvän radan jälkeen vieläpä. Palkintona suklaata mulle, purutikkuja koiralle ja 1,5 starttia Jattilaan. Näiden hylkyputkien jälkeen on ihan kiva, että välillä tulee myös niitä onnistumisia. Muistelin, että ei olla koskaan aikaisemmin voitettu mitään virallisia kilpailuja, missä olisi ollut muitakin osallistujia.


maanantai 1. elokuuta 2016

Aletaan olemaan pian siellä asian ytimessä

Eilen sunnuntaina oli seuran rally-tokoleiripäivä ja osallistuin tottakai Pongon kanssa, kun kyseisen tapahtuman järkkäsinkin. Kouluttajina oli Oona ja Elli, jotka on molemmat huippukoutseja. Aamuluento jäi multa väliin, koska pääsin yöllä töistä viiden pintaan ja 8.30 herätys tuntui paljon mahdottomammalta kun 10 herätys ja puoli 11 hallille.

Päästiin siis heti asiaan eli treenaamiseen. Pongon perus jutut tuli taas esille, eli kun se on hieno se on hitto 110% hieno. Mutta kun se jää kiinni häiriöön, se jää siihen kiinni myös sillä samalla tatsilla. Mulle ja Annalle treeni, että tehdään kesken tehtävän jotain yllättävää. Eli yllätyspyllätystreenejä luvassa, näitähän oonkin jo aloitellut. Oona myös muistutti, että eiei-hyväpalkka -leikki ei ole se mitä haetaan, eli häiriöön ei reagoida. Jos häiriöön reagoidaan, siitä ei välittömästi palkata eli jatkumo ei saa olla häiriö-reaktio-luopuminen-palkka. Tätä olen varmaan itse hienosti vahvistanut. Yhteistreeni oli meille hankala, mutta siinä meitä vietiin taas äärirajoilla. Pongo jäi hirveästi kyttimää muita koiria, mutta sain sille sitten lopulta tehtyä harjoituksia onnistuneesti. Huomaa, että ollaan treenattu paljon yksin, koska se kyttäsi jopa Muru-siskoa.

- Palkan epäsäännöllisyys
- Ihminen suorittaa pakonomaisesti koko tehtävän, vaikka palkata voi muissakin kohdissa
- Järjestelmällisen epäsäännöllinen on siis oltava aina 
- Onko koira paineistunut vai näyttääkö se vain siltä? Missä vaiheessa mua viilataan ja käytetään mun omia heikkoja kohtia hyväksi koiran toimesta?
- Tokossa ja rallyssä ei ikinä voida käyttää pelkkää väärän toiminnon poisvientiä, vaan koiralle on myös sanottava välillä ei tai komennettava

We're in this together
Hear our hearts beat together
We stand strong together
We're in this forever
This one's for you
Ellin kanssa keskityttiin sosiaaliseen palkkaan. Mähän olen käyttänyt sitä paljon ja tehnyt sitä paljon, eli meillä koira palkkautuu tosi hyvin sosiaalisesti ja mä osaan sen toteuttaa niin että se toimii. En osaa vaan hyödyntää tätä, vaan lyön turhaan sitä nakkia ja lelua koiralle. Tää ehkä rohkaisi mua, että voin käyttää muitakin palkkaamisen tapoja ja jos halutaan kisata siellä rallyn MES ja tokossa niin koiran pitää osata palkkautua sosiaalisesti. Kasvis huomautti, että mun nostatussana ja vapautussana oli tänään sama ja se aiheutti viiveen katkaisevassa sosisaalisessa palkassa. Elli huomautti myös samasta asiasta, eli mä käytän herkästi sitä nostatuspalkkaa kun pitäisi reagoida koiran häiriöön reagoimiseen esim "höphöp". Pongolle mun pitäisi alkaa oppia osaamaan tää sosiaalisen palkkauksen hyödyntäminen, koska se on niin tunnekoira.

- Sosiaalisessa palkassa on osattava luoda koiralle rehellinen tunne, koska tunne palkkaa sitä (kuppi: suu täynnä ruokaa, saalistuksen tuoma tunne, tytön pyllyn tuoma sukupuolinen tunne..)
- Koira päättää palkan ja koira antaa vasteen sosiaaliseen palkkaan (Ilme!)
- Lelupalkkasana ja ruokapalkkasana eri
- Sosiaalisessa palkassa nostattava ääni erikseen (kimeä), komennus "höpöhöpö", katkaisupalkka räkä-äijä äänellä(?)
- Tokoon sosiaalinen palkka meillä sopivampi ehkä liikkeen jälkeen katkaisupalkka-tässä (mukanakäsky)-nostatuspalkka (opeteltava tokoon ehkä erilainen, esim hengitys?)
- Sosiaalinen palkka on ansaittava palkka eikä mikään johdattelu-tulisitkoehkä-kannatuspalkka (edes siinä rallyssä)
- Roskakäytöstä pyrittävä olla vahvistamatta edes vahingossa


Miten minä onnistun viestittämään koiralle, että sä oot vaan hemmetti tän maailman paras koira? Kun Pongo meni viime tokokokeessa ruutuun, hyvä ettei mua alkanut itkettää kun olin niin ylpeä siitä. Se on ollut meille niin vaikeeta ja se meni. Mua ei helvettiäkään kiinnosta se tuomari siinä viime kokeessa, joka mun ruutubileiden jälkeen käski mun rauhoittua, ettei pudota pisteitä liiasta biletyksestä. Koira ansaitsi ihan koko mun sen ilakoinnin. Kun tää sosiaalinen palkka treeni tuli meidän viime kokeen jälkeen, mä tajusin että mä oon tehnyt hitto vie ihan oikeeta asiaa. Mä olen osannut luoda koiralle rehellisen tunteen, että sä oot maailman paras. Sä teit maailman hienoimman asian kun teit mun kanssa yhdessä töitä. Mitä se auttaa, että mä kirjotan facebookkiin "maailman paras koira" liibalaabaa, jossei se tieto tule koiralle perille oikeassa hetkessä? Mä haluan, että koira tietää sen joka kerta kun se ansaitsee sen. Mä haluan, että mun koira yrittää aina vaan kovemmin, että se saa mut hymyilemään kehässä. Ja se ihana tunne viime kokeessa ja sen jälkeen, mä niin toivon että tuo koira on tuntenut samoja asioita kanssa. Se kopioi mun tunteet, hyvässä ja pahassa. Jännityksen, epävarmuuden, mutta myös sen saman 100 prosentin luoton ja rehellisen ilon. Mikä on ollut sen heikkous voidaan rakentaa sille sen vahvuudeksi.