Eilen sunnuntaina oli seuran rally-tokoleiripäivä ja osallistuin tottakai Pongon kanssa, kun kyseisen tapahtuman järkkäsinkin. Kouluttajina oli Oona ja Elli, jotka on molemmat huippukoutseja. Aamuluento jäi multa väliin, koska pääsin yöllä töistä viiden pintaan ja 8.30 herätys tuntui paljon mahdottomammalta kun 10 herätys ja puoli 11 hallille.
Päästiin siis heti asiaan eli treenaamiseen. Pongon perus jutut tuli taas esille, eli kun se on hieno se on hitto 110% hieno. Mutta kun se jää kiinni häiriöön, se jää siihen kiinni myös sillä samalla tatsilla. Mulle ja Annalle treeni, että tehdään kesken tehtävän jotain yllättävää. Eli yllätyspyllätystreenejä luvassa, näitähän oonkin jo aloitellut. Oona myös muistutti, että eiei-hyväpalkka -leikki ei ole se mitä haetaan, eli häiriöön ei reagoida. Jos häiriöön reagoidaan, siitä ei välittömästi palkata eli jatkumo ei saa olla häiriö-reaktio-luopuminen-palkka. Tätä olen varmaan itse hienosti vahvistanut. Yhteistreeni oli meille hankala, mutta siinä meitä vietiin taas äärirajoilla. Pongo jäi hirveästi kyttimää muita koiria, mutta sain sille sitten lopulta tehtyä harjoituksia onnistuneesti. Huomaa, että ollaan treenattu paljon yksin, koska se kyttäsi jopa Muru-siskoa.
- Palkan epäsäännöllisyys
- Ihminen suorittaa pakonomaisesti koko tehtävän, vaikka palkata voi muissakin kohdissa
- Järjestelmällisen epäsäännöllinen on siis oltava aina
- Onko koira paineistunut vai näyttääkö se vain siltä? Missä vaiheessa mua viilataan ja käytetään mun omia heikkoja kohtia hyväksi koiran toimesta?
- Tokossa ja rallyssä ei ikinä voida käyttää pelkkää väärän toiminnon poisvientiä, vaan koiralle on myös sanottava välillä ei tai komennettava
 |
We're in this together
Hear our hearts beat together
We stand strong together
We're in this forever
This one's for you
|
Ellin kanssa keskityttiin
sosiaaliseen palkkaan. Mähän olen käyttänyt sitä paljon ja tehnyt sitä paljon, eli meillä koira palkkautuu tosi hyvin sosiaalisesti ja mä osaan sen toteuttaa niin että se toimii. En osaa vaan hyödyntää tätä, vaan lyön turhaan sitä nakkia ja lelua koiralle. Tää ehkä rohkaisi mua, että voin käyttää muitakin palkkaamisen tapoja ja jos halutaan kisata siellä rallyn MES ja tokossa niin koiran pitää osata palkkautua sosiaalisesti. Kasvis huomautti, että mun nostatussana ja vapautussana oli tänään sama ja se aiheutti viiveen katkaisevassa sosisaalisessa palkassa. Elli huomautti myös samasta asiasta, eli mä käytän herkästi sitä nostatuspalkkaa kun pitäisi reagoida koiran häiriöön reagoimiseen esim "höphöp". Pongolle mun pitäisi alkaa oppia osaamaan tää sosiaalisen palkkauksen hyödyntäminen, koska se on niin tunnekoira.
- Sosiaalisessa palkassa on osattava luoda koiralle rehellinen
tunne, koska tunne palkkaa sitä (kuppi: suu täynnä ruokaa, saalistuksen tuoma tunne, tytön pyllyn tuoma sukupuolinen tunne..)
- Koira päättää palkan ja koira antaa vasteen sosiaaliseen palkkaan (Ilme!)
- Lelupalkkasana ja ruokapalkkasana eri
- Sosiaalisessa palkassa nostattava ääni erikseen (kimeä), komennus "höpöhöpö", katkaisupalkka räkä-äijä äänellä(?)
-
Tokoon sosiaalinen palkka meillä sopivampi ehkä liikkeen jälkeen
katkaisupalkka-tässä (mukanakäsky)-nostatuspalkka (opeteltava tokoon
ehkä erilainen, esim hengitys?)
- Sosiaalinen palkka on
ansaittava palkka eikä mikään johdattelu-tulisitkoehkä-kannatuspalkka (edes siinä rallyssä)
- Roskakäytöstä pyrittävä olla vahvistamatta edes vahingossa
Miten minä onnistun viestittämään koiralle, että sä oot vaan hemmetti tän maailman paras koira? Kun Pongo meni viime tokokokeessa ruutuun, hyvä ettei mua alkanut itkettää kun olin niin ylpeä siitä. Se on ollut meille niin vaikeeta ja se meni. Mua ei helvettiäkään kiinnosta se tuomari siinä viime kokeessa, joka mun ruutubileiden jälkeen käski mun rauhoittua, ettei pudota pisteitä liiasta biletyksestä. Koira ansaitsi ihan koko mun sen ilakoinnin. Kun tää sosiaalinen palkka treeni tuli meidän viime kokeen jälkeen, mä tajusin että mä oon tehnyt hitto vie ihan oikeeta asiaa. Mä olen osannut luoda koiralle rehellisen tunteen, että sä oot maailman paras. Sä teit maailman hienoimman asian kun teit mun kanssa yhdessä töitä. Mitä se auttaa, että mä kirjotan facebookkiin "maailman paras koira" liibalaabaa, jossei se tieto tule koiralle perille oikeassa hetkessä? Mä haluan, että koira tietää sen joka kerta kun se ansaitsee sen. Mä haluan, että mun koira yrittää aina vaan kovemmin, että se saa mut hymyilemään kehässä. Ja se ihana tunne viime kokeessa ja sen jälkeen, mä niin toivon että tuo koira on tuntenut samoja asioita kanssa. Se kopioi mun tunteet, hyvässä ja pahassa. Jännityksen, epävarmuuden, mutta myös sen saman 100 prosentin luoton ja rehellisen ilon. Mikä on ollut sen heikkous voidaan rakentaa sille sen vahvuudeksi.