lauantai 26. maaliskuuta 2016

TOKOkoe Haukkuvaarassa 25.3

Muuramen seudun kennelkerho järjesti TOKO-kokeen kotihallissa Haukkuvaarassa ja oli pakko osallistua. Nyt ei olisi uuden paikan häiriötä, joten yritin koota pakkaa kasaan. Tuo pitkäperjantai tuli kuitenkin ehkä vähän liian nopeasti, aamulla oksetti jännityksestä, kun mietin löytääkö koira ruudun ja merkin. Treeneissä ne oli mennyt aika huonosti.

Tuomarina oli Marko Puranen, ihan mukava ja rento tuomari. Aika ajoin oli tiukkuutta pisteissä, mutta se vaan on hyvä. Tykkäsin kyllä kovasti hänestä. Paikkaistumisessa Pongo oli tutun Susu-tollerin vieressä, jonka kanssa ollaan ennenkin oltu rivissä treeneissä. Minuutti meni nopeasti, mutta sydän tykytti hirveästi. Jostain syystä jännitin ihan älyttömästi, vaikka tämä tuntui olevan helpoin liike. Ja niinhän se olikin, kymppi tuli.

Startattiin sitten ihan ensimmäisinä luokassa. Onneksi paikkisryhmiä oli kaksi, mutta en silti kerennyt ehkä viritellä koiraa niin paljon kuin olisin halunnut. Ennen tarkastusta ja paikkista odotusta oli noin 15 min, joten Pongon energiat meni jo siinä aikalailla. Kehässä huomaa, että Pongolla vähän katoaa tatsi loppua kohden, mutta kilttinä koirana se silti suorittaa kaiken mitä osaa. Nuuskutusta tulee liikkeissä mitkä oli vaikeita: merkki & seuruu, eikä se tiedä mitä tehdä. Hypyssä se varmaan vaan jotenkin ei jaksanut tai unohti mitä piti tehdä.

Koira teki hienon luoksarin. Jäävät onnistui, jopa istuminen, jota ei olla paljoa harjoiteltu. Oli pakko hidastaa, että saan sen istumaan. Ruutu meni hienosti, harmi vaan että saatiin 0, koska ohjasin koiraa ennen liikettä. Tein typeryyksissäni käsiliikkeen samalla kun kysyin "missä ruutu" vihjesanana. Tuomari jututti sitten kehän jälkeen ja sanoi, että nolla tuli ohjaamisesta. Vihjesanan saa sanoa, jossei tuomari sitä kuule. Mutta ruutu löytyi käsiliikkeillä tai ilman ja siitä olen ehdottomasti tyytyväinen. Merkki löytyi myös. Noudossa Pongo sitten veteli jotain omia kunniakierroksiaan kapulaa oikein kivasti purren... Kaukoissa sentään jaksoi keskittyä. Seuruu oli ihan kamalaa, en pysty sitä edes itse katsomaan.


Paikkaistuminen 10
Seuraaminen 5
Seisominen 9
Luoksetulo 9,5
Istuminen 7
Lähettäminen määrätylle paikalle  0
Noutaminen 6
Kauko-ohjaus 5
Estehyppy 7.5
Merkin kiertäminen 6.5
Kokonaisvaikutus 8
pisteet 211,5
AVO3
sijoitus 4/6

Joo. Voin sanoa, että kävin kyllä kehän jälkeen pitkällä lenkillä hokemassa muutamia kirosanoja ja vähän kiukkumassa itsekseni (koiran palkkaamisen jälkeen toki), kun ärsytti se oma käsimerkki. Kun en ole käyttänyt sitä edes treeneissä, sanonut vain missä ruutu. Ja koira oli jo fokusoinut sen hyvin ennen sitä, jostain jännityksen seasta se käsiliike vain tuli. Ja loogista kyllä, ettei sitä saa käyttää kehässä, vaikkei siitä ole mulle kukaan sanonut niin että muistaisin. Selkeästi TOKO-säännöt on mulle vaikeammat muistaa ja hahmottaa, tuolla kehässä olin ihan kujalla, että minne menen. Jäävissä piti itse muistaa mennä tietylle tötterölle, joka oli aika hankalaa kun oletin mua liikkuroitavan. Liian vähän liikkurireeniä ja kokeenomaista takana ja se näkyi.

Ketutus helpotti, kun laskeskelin pisteitä ja vaikka ruudusta olisi tullut 10, ei oltaisi saatu I-tulosta. Oli siellä paljon pientä huonoa, mutta myös hyviä asioita ja ne vaikeimmat löytyi eli ruutu ja merkki. Nyt ajattelin heittää rallyn taka-alalle ja alkaa painottaa tokoon, koska haluaisin startata tokon SM-kisoissa taas tänä kesänä. Ne kun ovat lähellä ja varmaan päästäisiin collieyhdistyksen joukkueeseen. Sitä ennen voisi yrittää saada I-tuloksen jostain, koska tämä paketti ei ole kauhean vaikeasti korjattavissa. Täysin realistista on saada I-tulos, kunhan vain keskittyy, tekee fiksuja treenejä ja nostaa koiran motivaatiota. On kyllä hassua, koska tuo koira käy treeneissä niin kierroksilla, että se jopa ääntelee ja vinkuu ja ei pysty keskittymään. Kehässä sitten meininki on välillä jopa laamailua. Mutta 30% siitä mitä treeneissä.

Kyl tää tästä! Kannatti ainakin mennä, koska eihän tuo jälki aivan katastrofaalista ollut. Mutta vähän...

lauantai 19. maaliskuuta 2016

Video DIY: Treeninamit

Tässä mun tekemä DIY: Itsetehdyt koiran treeninamit videolla. Toivottavasti pidätte ja innostutte itsekin kokkailemaan koiralle itse treeniherkkuja!

maanantai 14. maaliskuuta 2016

12.3 Popparien rally-tokokisat

Kisattiin lauantaina oman seuran järjestämissä rally-tokokilpailuissa kotihallissa Haukkuvaarassa. Päivä meni aamusta ihan mukavasti talkoillessa, hoidin kuulutuksen, musiikit, sisäänheittämisen ja joutessani nappailin alokasluokkalaisista kuvia. Toivottavasti niistä on omistajille ja ohjaajille iloa. Pikkuhiljaa alkoi sitten jännittää, kun kello läheni puolta päivää ja mun oli aika lähteä hakemaan Pongoa.

Kerkesin hyvin lenkittää sen kotona, käytiin reipas metsälenkki yhdessä. Olin varannut siis aikaa hyvin välille, alokasluokat loppui siinä 12 aikoihin kai ja oma luokka alkoi klo 15. Eli kerkesin hyvin tekemään kaikki rituaalit ja muut ennen omaa suoritusta. Tärkeimpänä niistä on hyvä lenkki alle ja sitten käynti hallissa ennen kisasuoritusta. 


Sitten ajelinkin koiran kanssa hallille ja aloin miettimään jo enemmän omaa kisaa. Radalla ei oikeastaan ollut meille vaikeita kylttejä, paitsi JJ-käännös vaikeammin päin eli vasemman puolen seuruusta oikealle. Siinä en saa pysyttyä rajalla tai Pongo ei hae niin hyvin oikealle puolelle. Mut eipä me olla oikeastaan treenattukkaan aikoihin tota.

Olin melkein viimeinen starttaaja. Käytösruudussa oli vesikoiratyttö Nana ja meidän ollessa käytösruudussa suomenlappari Ailu. Niiden puolesta ei mitään jännitettävää, tiesin että kaikki on hyvin kunhan tulee luotettava koira radalle kun suoritetaan käytösruutua. Tuomarina oli tuttu Minna Hillebrand, ehkä hieman tarkka ja tiukka, mutta mielestäni todella hyvä ja positiivinen tuomari.


Rata meni mielestäni ihan hyvin. Jouduin käyttämään yhden uusimisen ykköskyltillä, kun siinä oli tuo istumistehtävä. Siitä lisäksi -1p vino. Yllättävän vaikea ja käsiavulla olisin selvinnyt, mutta oltiin molemmat varmaan vähän jännityspaniikissa. Sain hyvin kuitenkin uusittua ja matka jatkui. Kerrankin tehtiin onnistunut istu-askel oikealle-istu kyltti(!), joka on ollut meille aina pirun vaikea. Puolenvaihto meni sutjakkaasti, samoin eteentulo sekä JJ-käännös, siitä tosin -1p kontr. Pyörimisessä ei meinanut lähteä heti pyörimään, mutta siitä ei rokotettu. Käännös meni hyvin, samoin hyppy meni ekaa kertaa hienosti! Hypyn jälkeen oltiin myös ihan kartalla istu-seiso-istu tehtävässä. Saksalaisessa katosi hetkeksi, mutta tuli hienosti vaikka oli yleisöpainetta.

Sen jälkeen liikkeestä seiso, meidän bravuuri, sujui jälleen hienosti. 270 vasempaan huomasin, että aloin itse askeltaa väärin, eli uusin kyltin. Tästä sain kehuja tuomarilta, että uusin niin, ettei koira edes tajunnut kömmähdystä. Mä oonkin hyvä pitämään kulissit nykyään yllä! Sen jälkeen sitten uusimisen jälkeen käännös oli ok, mutta en pyörinyt ihan paikallaan. Tuomari ei joko huomannut tai sitten täytettiin kriteerit, ois tosta jonkun virhepisteen voinut antaa - onneksi ei antanut. 360 sujui hyvin. JJ-käännöksessä ei lähtenyt kääntymään, joten tästä -10p. En kuitenkaan jäänyt jankkaamaan, otin koiran oikealle puolelle ja jatkettiin menoa. Toinen kymppi nappastiin sitten eteentulosta, kun koira valui vähän liikaa. Tää on meidän perus kisavirhe, mutta muuten suoritettiin kyltti ihan ok. Sen jälkeinen JJ-käännös meni taas paremmin ja maaliin!

Käytösruutuun sain Pongon ekaa kertaa tosi hyvin. Ei ollut minkäänlaisia probleemia sen kanssa, vaikka se oli ahtaassa paikassa seinän vieressä. Sain seuruutettua sinne ja se oli koko ajan tosi kiltisti käytösruudussa. Olin niin ylpeä ja tyytyväinen, ei yhtään virhettä käytösruudusta.


Karolle kiitos videoinnista!

Sitten menin käyttämään koiran pissillä ja takaisin halliin tullessa, kävin kysymässä kasvattajalta (koetoimitsijana toimi kisassa), että saatiinko me tulos. No, se sanoi sitten, että saatiin 68 pistettä. Puoliksi väänsin itkua, että voi --kele taas yksi VOI0! Painuin sitten Pongon kanssa vielä ulos vähän suruisissa mielin, että hitto kun ei taaskaan onnistuttu. Että mikä siinä on, kun niitä tuloksia ei vaan saada. Nytkin oli musta ihan ok rata, mutta me otetaan noita kymppejä vaan liikaa.

Laitoin koiran autoon ja menin takaisin sisälle, jolloin mulle tuli eka seurakaveri, "Tiina, onnea koularista!" ja halasi mua. Aloin itkee, että mitä saatiinko me tulos ja katoin listaa - 72 pistettä RTK3. Olin niin ilonen!! Kuusi VOI0, kaksi tulosta ja nyt sitten vihdoin se viimeinen tulos. Ei riittänyt pisteet palkintosijoille, mutta olin niin ilonen tuloksesta. Vihdoin ja viimein kovan työn tuloksena saatiin se tulos. Ja vielä radalta, mihin olin itse tyytyväinen ja siinä oli hyvä meno meillä molemmilla.

Kuva: Karoliina Savolainen

Päästiin vielä hömppäilemään MES-luokan rata ja käytösruutu. Fiilis oli hyvä, mutta kerättiin sieltä sitten hienot 71 virhepistettä. Ei tokikaan osata kylttejä ja koiralla ei ollut enää kovin paljoa jaksamista, mm. käytösruudussa meni 2 kertaa maahan radalla suorittajan käskyttäessä omaa koiraansa. Mutta on aina hyvä päästä treenaamaan MES-rataa ja saada kisakokemusta, varsinkin kun mua ei enää jännitä.

Tokokoe edessä 26.3 ja sitten on kaikki suunnitelmat auki. Kesällä ainakin on tiedossa tosi paljon kaikkia kivoja collietapahtumia, toivottavasti tavataan paljon tuttuja, keitä ei oo vielä päässyt livenä tapaamaan. Ollaan me kyllä kehitytty niin hirveän paljon! Vuosi sitten oltiin kisaamassa ekoissa avoimen luokan rallykisoissa ja kaksi vuotta sitten korkattiin koko kisaura rally-tokokisoissa tanssilavalla. Jos siihen rataan vertaa, niin ollaan niin paljon kyllä kehitytty. Vitsi mua jännitti tollon ja olin onnellinen jo siitä, että päästiin maaliin. Muistan kun en meinannut saada koiraa edes lähtökyltille. Kaikenlaisia ongelmia sitä on ollut ja nyt sitten ollaan kuitenkin jo tässä, mun hullun ragekoiran kanssa. Joka ei ookkaan sitä enää, vaan maailman luotettavin poika. :)

perjantai 11. maaliskuuta 2016

Ensikokeilussa uusi laji DOBO!

Käytiin koittamassa ensimmäistä kertaa Doboa keskiviikkona. Agilityssä käydään nykyään joka toinen viikko, joten ostin sitten kokeilukerran doboon kun sitä oli tarjolla. Ajattelin, että ei Pongo suostu pallon päälle ja sitä pelottaa, mutta päätin nyt käydä edes testaamassa. Dobo on siis koiran ja ohjaajan yhteistä lihaskuntoa ja jumppaamista. Siinä jumppaavat aina molemmat. Välillä pallolla on koira ja välillä ohjaaja.



Ensin ohjaajat oli tasapainotyynyllä ja sen jälkeen palloilla. Otettiin koirat totuttelemaan ensin tasapainotyynyyn ja sitten palloon. Pongo tykkäsi kovasti! Ekaksi kun otin sen pallon luokse, jätkä mun kaikkien odotusten vastaisesti kävi läppäsemässä sitä tassulla. Sitten se nousi oikeastaan heti etutassujen varaan pallolle ja ekalla kokeilukerralla kävi myös ihan pallon päällä nopeasti mahallaan!

Tunti meni niin nopeasti.. Ja se oli niin kivaa. Vatsalihakset huusi hoosiannaa minulla (sekä varmasti myös koiralla!) mutta en voinut olla kysymättä paikkaa torstain koulutusohjaajien dobotutustumiseen. Niin kauhea polte jäi tähän ihanaan lajiin. Saatiin paikka ja päästiin vielä treenaamaan lisää!

Tehtiin samoja juttuja, eka tasapainotyynyllä tutustumista ja sitten pallolla muutamia erilaisia harjoituksia. Leikittiin myös 'Tuli on irti' leikkiä. Kerettiin tekemään paljon perusteellisemmin kun oli kaksi tuntia aikaa. Sai kyllä tehdä ihan kyllästymiseen asti lihaskuntoa... Uudet asennot oli taas tosi hankalia, mutta oma tasapaino oli paljon parempi ja pysyin tosi hyvin pallon päällä verrattuna ekaan kertaa jos tehtiin samoja juttuja.


Pongokin nousi pallon päälle melkein heti kokonaan ja pystyttiin tekemään treenin aikana myös muutama istu-maahan ja maahan-istu vaihto. Pikkuhiljaa! Pongo oli tosi rohkeana, olin niin tyytyväinen. Ja vaikka oli uusia koiria, se ei juurikaan raivonnut missään vaiheessa, vaan oli tosi pirteällä ja hyvällä tuulella. Lopuksi pystyin vielä pitämään koiran mukana ohjaajien loppuvenyttelyjen aikana, eli saatiin todella perusteellinen treeni.

Ihan huippuhauska laji tuo dobo, suosittelen ehdottomasti kaikkia testaamaan! Oma pallo pitäisi ehkä hankkia Pongolle, tuo hallin ison pallo oli vähän liian pieni Pongolle. Mutta ehkä sillä voi opetella perusteita, itselleni astetta isompi pallo taas olisi vaikea hallita. Katsotaan kuinka pahasti tää dobokuume nousee!

maanantai 7. maaliskuuta 2016

JATin agikisat 6.3

Oltiin eilen sunnuntaina Pongon kanssa kisaamassa JATin agilitykisoissa. Ensin meinasin, etten osallistu ollenkaan, koska kepit ei olleet sujuneet treeneissä kovin hyvin ja niissä oli viimekin kisoissa sattunut muutamia virheitä... Vai tehtiinkö me niitä edes kertaakaan oikein? No, joka tapauksessa, kepeillä oli ongelmaa. Kisakärpänen kuitenkin puraisi ja aattelin, että sama kai mennä kun ei tule matkakuluja.

Kävin sitten pariin otteeseen treenaamassa keppejä ja nehän alkoikin sujumaan ihan hyvin! Erityisesti kun perjantaina kävin ottamassa kenraalitreenin, sujui kepit tosi kivasti. Pongo haki myös vähän vaikeammasta kulmasta todella motivoituneesti kepeille tekemättä virheitä. Se oli tosi hyvä, koska sille on aina ollut vähän haastavaa kääntyä/motivoitua kääntymään vaikeasti, joten olin tosi tyytyväinen ja lähdin hyvillä mielin kohti viikonlopun kisaa.


Sunnuntaina tuomarina oli Tomas Berglund, uusi tuomarituttavuus itselleni. Olin ilmonnut Pongon kahdelle radalle, A ja B agilityradoille. Aamu alkoikin rapsakkaasti klo 8.05 rataantutustumisella. Siinä sitten pähkittiin päämme puhki, että mites tässä nyt oli heti kakkosesteelle tämmönen takaakierto.. Olisihan se ollut järkevin ottaa pakkovalssilla, mutta tiesin, että Pongo ei tule siihen.


Keinu sujui hyvin ja moni ohjauskohta meni kivasti. Radalla sitten tuli kuitenkin se keppivirhe ja tuntui, että ei ollut ehkä ihan paras fiilis itsellä radalla. Katoin kuitenkin radan sitten videolta melkein heti menemisen jälkeen ja se tuntui pahemmalta miltä näytti, joten sain koottua itseni ehkä vähän paremmin B-radalle.


No B-rata menikin sitten paremmin. Alku jopa onnistui (pientä kökköä oli) ja puomilla jäin jälkeen. Siinä tuli myös harmittava vitonen.. Mutta kontaktiharkkaa vaan! No sitten tein jonkun hätäratkasun pakkovalssin sijasta ja kun Pongo hyppäsikin, niin sitten tulikin paniikki-iik-kiire kun en ollut tosiaan huomannut tuomarin nostavan kättä siinä puomin kontaktilla. Keinu meni vähän haparoiden, mutta kepit sujui hienosti ja pitkään aikaan se ei oo tehnyt noin kivoja keppejä, varsinkaan kisoissa. Ja radan tokavika este meni tosi sulavasti, Pongo on huippu!

Hyllyputken jälkeen tuntui erittäinkin mukavalta kuulla kuulutuksessa, että "toisena Tiina & Pongo" ja näin päästä pitkästä aikaa jopa palkintopalleille - jopa sillä vitosella. Ei menty edes yliajalle, tosin etenemät oli Pongolle kohtuulliset. Vielä pystyy onneksi kiristämään tahtia keinun avulla ainakin. Palkinnoksi saatiin -50% agistartti lahjakortti, pyyhe ja "Rohkeasti vaan" suklaalevy.


Ja koska jaettu ilo on paras ilo ja nahkacolliet on parhaita niin LUVAn samaiselta B-radalta nappasi Karo laina-aksakoirallaan Santulla. Mikä sen kivempi ja parempi kun olla kaverin kanssa palkintopallilla!



Jatketaan harjoituksia. Lauantaina startataan taas voivoi voittajaluokassa seuran omissa rally-tokokilpailuissa. Koira kiehuu ja keittää, mutta katsotaan saadaanko molempien aivosolut tärähtämään sopivasti toisiinsa radalla. Toivottavasti, sillä se koulari olisi ihan hauska vihdoin saada.. Ja koska kisoja ei voi olla koskaan liikaa, niin yritän saada paikan TOKOkokeeseen kotihalliin kuun loppuun. Maksoin sitä varten toisen seuran jäsenmaksunkin, he tosin järkkäävät niin paljon virallisia.

Treenimoti on jokatapauksessa taas löytänyt mut ja ehkäpä tästä tämä taas iloksi muuttuu. Mennään koittamaan keskiviikkona doboa - tosin en usko, että saan Pongon sen pallon päälle koskaan. Ja mut valittiin taas ensi kaudelle Pop Dogin hallitukseen. Tämmöstä!

tiistai 1. maaliskuuta 2016

Keppihöpsöttelyä

Keppimuistuttelua harrasteltiin lauantaiaamun ratoksi. Kuusi keppiä, ja neljä ohjuria. Ensin Pongo kävi kovin kierroksilla ja aloitti systemaattisesti väärältä puolelta. Saatoin työntää sen kyllä sinne ihan itse. Sitten kun vähän koottiin ajatuksia ja otettiin suoraan (ei putken kautta) alkoi sujumaan. Otin sitten melkein heti kaksi ohjuria pois, jätin alkuun ja loppuun. Sitten lopun ohjuri pois ja lopuksi alun. Toimi tosi hyvin. Oma liike koiran vierellä ja tehtiin aina putken kautta. Sujui hienosti. Palkkaus lelulla. Kun sain kaikki ohjurit pois, osasi koira tehdä silti kepit. Vähän lopussa sitten koitin huvikseen niin, että istun maassa ja lähetän putkeen. Kauempaan päähän ei malttanut mennä kun olin istumassa, kun nousin ja otin jalkaohjauksen mukaan, niin lähti hyvin. Sieltä sitten kun istuin maassa niin lähetys kepeille ja teki 3 toistoa virheettömästi. Wuhuu. :)

Jatkettiin keppitreeniä myös maanantaina. Ensin kuusi keppiä ohjureilla ja hiljakseen ohjureiden poistoa. Itse pitää muistaa, ettei paina ja törkkää sitä aloittamaan väärältä puolelta. Sitten 12 keppiä ja sujui jopa ne hyvin. Treenin päätteeksi otin vielä taas itse maassa istumassa ja koira suorittaa kepit.


Hauska treenata välillä vähän erilaisilla tavoilla. Tämä selkeästi vei kyllä Pongon suoritusta eteenpäin, sai itse suorittaa ja pääsin ohjureiden avulla ensin palkkaamaan ja vahvistamaan. Sain tähän innostuksen OMD videoillasta, jossa meille näytettiin kaikenlaisia agilityvideoita (ystävänpäivä leffailta). Halusin sitten testata omissakin treeneissä jotain erilaista ja kappas, sehän veikin eteenpäin. Ehkäpä me ei sunnuntaina välttämättä tehdä keppivirhettä.