sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Yksinkertainen on kaunista

Ajattelin vihdoinkin uudistaa blogin bannerin. Tuo sama banneri on ollut käytössä jo aika kauan ja itse olen ehkä vähän kyllästynyt siihen. Nyt sitten taiteilin aika pikaisesti tämmöisen kovin yksinkertaisen bannerin, mutta jossa on mielestäni ihan hauska sommittelu tuossa tekstissä. Ja kuva on yksi suosikkikuvistani Pongosta, se käytiin ottamassa Jyväskylän ammattikoulun studiossa. Sen kuvasi työkaverini Jasmin, kiitokset vain hänelle upeasta siluettikuvasta.


Mitä mielipiteitä herää lukijoilla bannerista? Vastailkaa myös sivupalkin kyselyyn toivepostauksesta, mikäli sellainen teitä kiinnostaa.

perjantai 26. helmikuuta 2016

Onnistunut rally-tokon ratatreeni ja käytösruudussa irtokoira

Eilen oli mun itse järjestämät seuran rally-tokon ratatreenit. Pyysin ihan kouluttajan koulimaan porukkaa ja tekemään radat. Oli oikein mukava käydä pitkästä aikaa Oonan koulutuksessa, joka onkin yksi mun suosikkivalmentajista. Rata oli oikein mukava ja siinä oli kivasti vaikeuttakin, myös voittajaluokan koirakolle. Houkutuksessa oli ruokaa ja iso pehmolelukäärme.


Pongo oli ihan hyvä radalla. Lähdössä oli epävarmuutta ja erityisesti kun kesti vähän, niin koiraan oli hetkellisesti yhteys vähän hukassa. Toki oltiin agilitykentällä ja yhtäkkiä mentiinkin rally-tokoilemaan. Onneksi Pongo alkaa olemaan jo vanha konkari näissä ja se pystyy nopeasti sopeutumaan. 360 astetta oli vähän epävarma ja meille tälläiset onkin vaikeita heti alkuun. Koira ei haahuillut kuitenkaan hirveästi. Liikkeestä maahan oli hidas, mutta oikealla tekniikalla. Juosten temponmuutoksessa oli mukana. Pujottelussa jäi tuijottamaan käytösruudun koiraa, jolloin lähti väistelemään mun vierestä jonnekin ja vähän paineistui. Uusittiin ja otettiin uudestaan, meni paljon hienommin. Olisin voinut tehdä isommat kaarteet itse.

Normaalivauhtiin siirtymä ok. Hypyssä taas oli vaikeuksia, että juoksenko vai törmääkö koira päin estettä.. muutamalla juoksuaskelella selvittiin, mutta vaatii multa ajatustyötä. Koiralla on niin kova kontakti, ettei se paljoa katsele tulevia hyppyjä. Houkutus meni ihan hyvin, tuijotti vähän lelukäärmettä, mutta pääsi pienellä murahduksella siitä yli. Palkkasin sen jälkeen. Puolenvaihto takana oli hidas, jokunen virhepiste siitä olisi tullut, mutta koira kuitenkin vaihtoi oikealle puolelle. Oikealta eteen-vasemmalta oikealle-istu meni hyvin! Koira tuli eteen, oli ehkä vino, mutta oli selvät sävelet mitä tehdään. Tuli helposti oikealle ja ohjaaja muisti istumisen. Jeeee. Vasen täykkäri oli semi, käytösruudun koira vähän häiritsi. Istu-seiso-maahan oikealla puolella ei tuottanut ongelmia, eikä istu-kierrä koira. Istu-käännös vasempaan-istu oli ihan hyvä, koiralla oli aika terävät istumiset, hyvä! JJ-käännöksessä oli epäaikaisuutta, itse käännyin ensin ja koira vasta sitten. Toisaalta linjasta ei tullut sanomista. Oikean puolen seuruussa käsi unohtui välillä "reidelle", mutta muistin sitten ottaa sen kuitenkin pois siitä ja normaaliin kohtaan kun koira ei "käsiapua" normiseuruussa oikealla enää tarvitse. Jee!

Kuva: Karoliina S. Kiitos!


Istu-käännös oikeaan-istu on meidän heikkous ja oli tänäänkin. Koira ensin ei meinannut pysähtyä istumisiin, vaan painella läpi. Oikea puoli vaatii siis harjoitusta. Sitten kun yritin uudelleen, Pongo rysäytti päin kylttiä... Hienoa ohjausta siis. No sitten ihan 10 sekunnin ajan nostatin koiraa lelulla, ettei se järkyty ja tehtiin uudestaan. Vaatii käsiavun tässä liikkeessä. Seuruussa ekalla kerralla haahuili, uusimisen jälkeen teki hyvin. Tekee hyvin jos on kartalla. Istu-koira eteen-vasemmalta sivulle meni tosi kivasti. Spiraali oikealle oli ihan hyvä, haahuili vähän käytösruudun koiraa, mutta tuli hyvin mukana loppupeleissä. Summasummarum, radalla oli läpi radan hyvä fiilis koiralla ja mulla, oikea puolikin oli varmaa ja tekeminen oli hyvää. Muutamia teknisiä viilauksia vaaditaan vielä, mutta kokonaiskuva on hyvä.

Käytösruudussa sitten kentälle tuli Pongon yksi arkkivihollinen, nimittäin suursnautseriuros. Heillä on jotain poikien napinaa keskenään ollut jo vähän pidemmän aikaa. Noh, snautseri sitten päätti juosten pujottelussa, että hän sitten tulee meidän päälle. Toki Pongo tuijotti ja varmaan oltiin kaikki henkisesti valmiita, että pojilla voi olla jotain sanomista toisilleen, mutta sitä tultiin harjoittelemaankin. Pongon kanssa onneksi olen itse 24/7 valmis irtokoirien suhteen, joten sain koiran nopeasti taakse ja snautseri ei sitten uskaltanut tulla päälle, vaan omistajan karjahduksesta sekä mun hätyytyksestä lähti sitten menemään pois. Pongo murahteli vähän itsekseen, mutta sitten pysyi mun vierellä. Snautseri otettiin hihnaan ja he tekivät radan, kun saatiin adrenaliinit kaikki tasattua. Pongo sai käytösruudussa palkkaa, mutta paranti myös selkeästi kun snautseri teki lähellä tehtäviä. Varsinkin vikassa spiraalissa, se oikein tapitti mua "mami, en vahingossakaan katso sitä" vaan hienosti katsoi mua ja oikein tsemppasi. Selkeästi sille oli vaikeaa istua paikallaan, joten välillä käveltiin pari askelta. Huh, käytösruudu suoritettu!

Kuva: Jasmin Syrjälä. Kiitos!

Käytösruudun jälkeen sitten ulos kentältä ja palkkaa. Kauhea, kun jotenkin tuli sellainen olo, että vitsi mun mussukkaan ei kukaan saa koskea tai tehdä sille pahaa. Että haluan suojella sitä parhaani mukaan. En oikeastaan säikähtänyt siinä tilanteessa pahemmin, kun snautseri meinasi tulla päälle, vaan sitten ehkä jälkikäteen. Koutsi sanoi, että nyt ei vielä uskalla tulla, parin vuoden päästä sitten ehkä jo uskaltaa. Ja mun tehtävä on pitää mun oma koira niin, että meidän kuplaan ei tule kukaan ja että sillä on turvallinen olla. Jo pidemmän aikaa on mulla ollut tunne, että Pongo ei karkaa mihinkään, mutta jos meidän päälle tullaan niin sitten en valitettavasti voi sille mitään jos se hyökkää myös. Mä oon aina vähän jännännyt käytösruutua ja miettinyt, että mitäs sit jos sieltä karkaakin koira kentältä päälle. Vaikka koirien pitäisi tottakai olla hanskassa, mutta näitä tilanteita vain joskus sattuu. En ole mitenkään vihainen, että snautseri karkasi, koska sitä tultiin harjoittelemaan ja se oli molemmille kullanarvoinen koulutuskokemus. Mutta takaraivoon tuli ajatus, että mitäs jos se olisi päässyt iholle... Nyt ehkä ymmärrän vähän paremmin pelkääviä pikkukoiran omistajia, vaikka Pongo nyt pieni ei olekaan. Tekee vaan mielummin lähinnä treenata yhdessä lisää... molemmat koirat tietysti hihnassa.

Mutta kasvattaja kyllä sanoi, että kun hänellä oli Pongon lähes kaksoisolento, niin he kanssa olivat jatkuvasti rähinätilanteissa. Varmasti tuossa tilanteessa molemmat ohjaajat lietsoivat jännittyneisyyttä. Tässä pari viikkoa sitten hallin takana metsikössä lenkkeillessäni tuli pimeydessä yhtäkkiä mun eteen irtokoira. Pongo oli vapaana jossain metsässä puskassa ja yritin häätää koiraa pois sanomalla "hus pois". Pongo tuli räyhäten sitten täysiä mun takaa, kun kuuli mun yrittävän häätää koiraa. No siinä koirat sitten oli metrin päässä toisistaan ja miettivät, että otetaanko matsia vai ei. Mä mietin muutaman sekunnin ja päätin kääntyä ympäri ja lähteä juoksemaan. Pongo lopulta lähti mun perään juosten ja se toinen koira pois. Jos olisin mennyt koskemaan Pongoon tai toiseen koiraan, olisi rähäkkä luultavasti syttynyt. Olin kyllä ylpeä, että osasin reagoida oikein. Tiesin, ettei Pongo uskalla yksin ruveta rähisemään ja toinenkin koira oli vaan epävarman oloinen, eikä oikeasti vihainen. Olen ehkä itsekin nykyään vähän rennompi ja tiedän jo Pongon tilanteet, missä mun pitää käsitellä sitä. Lähinnä ne on ne autotilanteet, missä vaaditaan erityistä valppautta multa.

Tämmöisiä vähän irrallisia ajatuksia loppuun. Koulari lienee taas 12.3  kisoissa mahdollinen, jos on tähdet kohdallaan. Ja edelleen arvon, startataanko me JATin agilitykisoissa vai ei.

torstai 25. helmikuuta 2016

Ruudulle omistettu helmikuu

Tässä oon kovasti yrittänyt saada Pongon liikkeet kasaan TOKOn avointa luokkaa varten. Kävin myös Kiviahon Katjan koulutuksessa tammikuun lopussa ratkomassa ruutuproblemaa, jossa sainkin muutamia vinkkejä. Ruudussa pitäisi siirtää aivotyö koiralle, ei enää liikaa neuvoa koiraa ja olla jatkuvasti vinkkaamassa, mitä tehdä. Ajatus sillä oli kuitenkin oikea: täysiä & taakse. Sen lisäksi katsottiin myös seuruuta, jossa ensimmäinen pätkä oli täysi farssi. Koira ei ollut yhtään mukana. Sain hyvät vinkit oikealle käännöksiin ja koira parantui huomattavasti. Palkkaa oikealle käännöksissä oikeasta kädestä.

Ruutua olenkin tässä nyt paukuttanut helmikuun menemään itsenäisissä treeneissä vaihtelevalla menestyksellä. Kiitos Haukkuvaaran kattavan kaluston olen joka treenissä voinut vaihdella ruutunauhojen väriä (keltainen-oranssi-sininen) ja omat on vielä pinkit. Tötterötkin on ollut joko keltaiset tai punaiset, omat pinkit on kasvattajan laatikossa vielä jumissa. Päädyin priorisoimaan ruutuun, koska muissa liikkeissä ei oo niin paljon hiomista. Merkki alkoi sujumaan hieman paremmin ja en halua treenata niitä nyt samaan aikaan, koska Pongo sekoitti ne ja esim. alkoi kiertämään koko ruudun. Siirryin siis treenaamaan itsenäisesti vain ruutua... ja tietty välillä ohjatusti aksaa. Agility on muuten ollut toimiva pari TOKOn kanssa, koirassa on tosi kovasti poweria ja jaksamista!

Kasvattajalle esittelin Pongon uusimman ruudun viime viikolla, joka sujui ihan siedettävästi. Hän kehoitti muistuttamaan, että oma paikka vaihtelee, ei ole aina samalla säteellä ruudusta. Jätän siis koiran kauemmaksi ja menen itse lähemmäs ruutua ja lähetän koiran välikohdasta. Tiistaina Karon kanssa sitten ekalla kerralla jouduin muistuttamaan paikkaa ja Pongo haki ruutua miten sattuu. Oli agilityhäiriö ja koira kävi kierroksilla. Kaikki loput neljä toistoa haki tosi hyvin takaosaa kohti ja vikalla kerralla oikein kivasti. Olen tyytyväinen ja toivottavasti nyt koiralla alkaa olemaan jotain ajatusta hommaan.


Sen lisäksi olen tehnyt tutkimuksia ja todennut, että Pongolle ei ehkä sovikkaan nakit. Se sai nyt alkuvuodesta useasti vatsan löysälle nakeista, jotka on ennen sopineet sille ihan hyvin. Joten se sai mut palaamaan keittokauhan varteen ja näin pääsin hyödyntämään taas reseptiäni itsetehdyistä treeninameista.

Kiinnostuneille löytyy vanhoista postauksista myös resepti, mutta nyt tein vain 400g naudanjauhelihasta, palasesta koiranmakkaraa ja kolmesta munasta. Ne sössöksi ja pannulle ja paistetaan miten ohjeessa. Tuli todella maistuvia koiralle ja sen lisäksi rakenne on hyvä. Murenevat välillä, mutta kovettuivat hyvin juuri sopiviksi treeninameiksi. Olen käyttänyt nyt noita ja ollut tyytyväinen. Laitoin osan pakkaseen ja testaan miten hyvin pakkasessa olleet namit toimivat treenikäytössä (mureneeko, maistuuko, pysyykö rakenne hyvänä).

Agility meillä on sujunut ihan mukavasti, keppipulmia aletaan varmaan ratkomaan keinuongelmien ohella. Voi olla, että 6.3 kisat jää meiltä varmaankin välistä mun heikon rahatilanteen ja Pongon esteosaamisen vuoksi. Lisäksi startataan 12.3 virallisissa rallytokokisoissa, niin on sitten kisaamistakin maaliskuulle. Ja olisihan maaliskuun lopussa se TOKO koe, mikäli saan Pongon liikkeet kursittua siihen mennessä kokoon. Ennen ilmoa kerkeää vielä tulemaan myös opintotuki, mikä yleensä menee varsin tehokkaasti Pongon hauskutukseen.

keskiviikko 17. helmikuuta 2016

JAT agikisat & keinusäikähdys

Käväistiin tosiaan JATin agilitykisoissa pyörähtämässä. Kotikisoissa on aina hauska käydä, koska ei ole matkakuluja. Edellinen treeniiikko tosin kieli jo vähän keppiongelmista, joita yritin nolosti paikkailla vähän hädissäni. Kepit siis jälleen kerran meillä vaikeutena, mur. Lisää treeniä ja harjoittelua, yllättävän nopeasti tuo oppii kyllä myös niitä ei-toivottuja toimintatapoja, jos vaan niistä palkkailee.

Kisoissa oli tuomarina Jari Helin. Pidin hänen radoistansa ja erityisesti jälkimmäisellä oli pari päivää kyykkäillyt ja mavetellut reiteni aika hapoilla.. Mutta siitäkin selvittiin. Oon todella ylpeä, että kerkesin kuitenkin juoksemaan! Pongohan nyt ei oo ihan mikään nopein koira, mutta ei sielläkään ihan naisten kympillä saa olla. Mutta vaikka sekunniksi ajatus katkeaa ennen spurttia, hyvin kerkeää.

Kaikki postauksen valokuvat © Jessica Varjonen, kiitos!



Otettiin jälleen kisoista muistoksi pari hyllyä, mutta oli ainakin hauskaa ja jälkimmäinen rata onnistui. Ekalla radalla Pongo kierteli hyppyjä ja luulin sen olevan kipeä. Videolta katsottuna se sitten kuitenkin jätti hyppäämättä, koska en ohjannut. Meinasin jo viedä sen kotiin, mutta päätin mennä jälkimmäiselle radalle ja lopettaa, jos se ei suostu enää hyppäämään. Mutta kyse taisikin olla vain siitä, että itse en ohjannut.

B-agilityrata:


A-hyppyrata:

Koska kisoissa on hyvä huomata aina uudet treenin paikat, niin näissä kisoissa huomasin keinuepävarmuuden palanneen. Koira meni keinulle, mutta vähän arkaillen ja hidasta vauhtia. En osannut itse oikein miettiä, onko se pelkoa vai epävarmuutta vai kenties ohjaajan jännitystä. Meillä kun on Pongon kanssa tätä molemminpuolista keinupelkoa, niin halusin heti puuttua asiaan. Keinu on aina ollut hidas, mutta koira selkeästi väisteli keinua. Päätin sitten viime keskiviikon 10.2 valmennuksessa valkun Julian kanssa katsoa keinua jälleen uudestaan.




Otettiin keinua ihan niin, että ideana oli saada koira päähän täysillä. Keinupelkoisena ihmisenä olin vähän sillä kannalla, että "eihän mun kultipuppeli siihen pysty" tai jos ei koira kuole, niin vähintäänkin minä sydänkohtaukseen vieressä. Noh, onneksi on valkku, joka aina saa kumottua mun mielipiteitä ja vakaumuksia agilityn suhteen... Joten lähdettiin tekemään keinua niin, että koira juoksee täysiä päähän ja siitä välitön vapautus palkkakupille/lelulle, joka on edessä.

Mun kaikki epävarmuuden ja pelon rippeet karisi kyllä tällä tyylillä hyvinkin nopeasti! Nakit vaan lenteli pitkin keinua, kun Pongo pamautti heti ekalla kerralla täysillä päähän ja siitä lelulle. Toki ideana on nostattaa koiran vire kattoon ja sen avulla saadaan rohkeutta keinulle, mutta yllätyin. Ei merkin merkkiä pelosta/epävarmuudesta tai mistään muustakaan negatiivisesti, vain iloisesti ja innokkaasti suorittava mun "keinupelkoinen" koira. Ööh, vai keinupelkoinen omistaja??

Nyt lisää toistoja keinulle nostatustyyliin ja katsotaan, saataisiinko siitä Pongolle uusi keinun suoritustapa. Varmasti on hyvä, että tässä on ollut (ohjaajalla?) muutama vuosi hengähdystaukoa välissä keinulla säikähtämisestä, ennenkuin lähetään nostattamaan koiraa. Nyt itsekin osaan ohjata ja lukea koiraa paremmin, sekä vastaanottaa valmentajan vinkit ja hyödyntää niitä omaan koiraan.

Opimpahan myös valkassa kääntämään Pongoa aika kivasti kahden esteen välillä niin, että se meni kaksi hyppyä ihan nuollen. Siis wtf, mun koira, joka tekee mielellään tiukkoja kaarteita? Taas yksi mun oman luulon murtaminen, että kyllä se Pongokin osaa mennä ihan hypyssä kiinni, mikäli sille tarpeeksi aikaisin sen kertoo. Jatkamme siis harjoituksia.