keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Tiivistettynä vuosi 2015 ja uuden vuoden tavoitteet

Vuosi hurahti jälleen kerran kohtalaisen nopeasti. Viime vuonna kirjoittelin uuden vuoden tavoitteet, joita aion käydä tässä vähän auki, mitä olen ajatellut viime vuoden vaihteessa ja mitä sitten oikeasti onkin tapahtunut.

 Agilityn saralla jatketaan harjoituksia ainakin aluksi vielä Julian opissa, sekä tietenkin vapaakortti tulee ostettua Haukkuvaaraan ja näinollen luultavasti myös treenattua itsenäisesti toivottavasti edelleen Karon sekä kasviksen kanssa. Ei mitään paineita esim. kolmosiin nousemisesta, vaan yritetään pitää hauskaa ja kisata rennosti, yritän saada hyviä ratoja ja ennenkaikkea pitää hauskaa ja nauttia koiran kanssa kisaamisesta!

Tämä onkin toteutunut. Agilityä ollaan harrasteltu, muutamissa karkeloissa pyörähdelty. Tehtiinpä me jopa Kuopion kisoissa yliaikanollakin! Paljon on itse tullut opittua ainakin ohjaamista ja joka kerta siellä agilitykentällä on mukava yhdessä huristaa. Parhaimmat kisat oli varmaan kevään JATin kisat, joissa tehtiin superhyvä rata yhdellä rimavirheellä. Oli mielettömän hyvä fiilis myös, kun onnistuttiin Kuopiossa tekemään virheetön rata, vaikka mentiinkin yliajalle. Agility on ollut mulle itselleni varsinkin nyt syksyllä sellainen oma rentoutumishetki, kun ollaan vaan saatu mennä yhdessä ratoja ja aivot nollaantua. Pongon kanssa on kyllä mielettömän ihanaa aksata, koska se tekee aina parhaansa. Pongo oli myös agilityssä junnulla lainakoirana. Mun ongelmakoirani, joka nyt menee jopa kivasti junnun kätösessä julkisilla paikoilla. Huippu koiruus. Valkku sanoinkin, että agility ei ole sen laji, mutta sen mielestä kaikki on hauskaa mitä yhdessä saa tehdä. Pongo <3 

Kuopiossa, sijoitus 2. yliaikanollalla

Rally-tokossa me varmaan osallistutaan ainakin collieiden mestaruuksiin 11.7 ja mikäli haluttaisiin saada joukkoe kasaan, pitäisi yhden koiran olla VOI- tai MES-tasolla. Aika kova tavoite näin kökön takapäänkäytön omaavan koiran kanssa, mutta starttaillaan talven ja kevään mittaan joitain rallykisoja ja mikäli sopivia tuloksia tulee, voidaan sitten kisata vaativammallakin tasolla. Tämä edellyttää paljon takapääharjoittelua sekä yleisesti uusien liikkeiden opettelua. Mähän ilmoitin meidät 17.1 kisoihin ja treenimäärä on ollut aika pyöreä nolla, mutta täytyy petrata tammikuun alussa ja katsoa mihin rahkeet riittää! Jos aivot on kasassa kisakentillä, niin ehkä tulokseenkin.

Rally-tokossa tosiaan oltiin startattu vuonna 2014 kerran ja seuraavat kisat oli 17.1.15. Tehtiin älyttömän hyvä rata ja seuraavana viikonloppuna saatiin meidän eka koulari RTK1. Innostuin rally-tokosta tosi paljon, treenattiin keväällä ja takapäänkäyttö edistyi hienosti. Yksi AVO0 tulos käytiin hakemassa, mutta neljällä startilla AVOstakin kuitenkin TK2 koulari. Kamppailtiin keväällä voittajaluokan kisaamisen kanssa, kun se ei ollutkaan enää niin läpihuutojuttu ja helppoa. En jaksanut oikein innostua rallyn treenaamisesta, mutta kisattiin kuitenkin colliemestiksissä 11.7. Tehtiin hyvä rata, jossa pisteet eivät kuitenkaan riittäneet. Rally jäikin hetkeksi tauolle, mutta palailtiin lokakuussa kotikisoissa kotihallissa, jossa saatiin kaksi voittajaluokan tulosta voi85 ja voi85. Rallyn suhteen edettiin nopeasti ylempiin luokkiin, mutta siellä hommat ei ollutkaan niin helppoa. Ompahan ensi vuodellekin tekemistä. Rally-tokossa saatiin kuitenkin paljon kisakokemusta molemmille, joka teki meille hyvää. 

Lahden rally-tokokisoissa RTK2

Tokon suhteen en tiedä mitä tehdään. Uudistukset tulee voimaan syksyllä 2015 ja en ole oikein vielä pohtinut, millä tasolla haluttaisiin silloin olla. Mua kehoitettiin AVOimeen kisaamaan, mutta toisaalta olisin halunnut tehdä ehkä TK1 Pongolle, mutta en tiedä. Luultavasti joissain karkeloissa pyörähdetään ja ainakin treenataan kovasti, seuruun tiivistämistä, kapulaa, luoksarin stoppia... sekä sitä kauheaa paikkamakuuta!

"Luultavasti joissain karkeloissa pyörähdetään..." Toi koularin mahdollisuus poltteli mua niin paljon. Halusin niin kovasti koittaa sitä, vaikka kasvattaja oli sitä mieltä, että ylempiin luokkiin vaan. Kisattiin collieiden agimestiksissä 16.5 Imatralla ja siellä tehtiin 167pisteen I-tulos ja Pongo oli alokasluokan paras collie. Kisaolosuhteet oli hieman hankalat ja se näkyi myös suorituksissa, Pongo teki siihen nähden ihan hyvän tuloksen. Colliemestiksistä tokokärpänen puraisi kunnolla ja samalla SCY huuteli koirakkoja tokoSM joukkoeeseen. 

Ilmoittauduin kasvattajan kehoituksesta mukaan ja 6.6 huomasin olevani Ylöjärvellä Pongon kanssa. Siellä me sitten SM-karkeloissa kisattiin ja saatiin 160pisteen I-tulos, rimaa hipoen, mutta se riitti koulutustunnukseen TK1. Oli todella hienoa saada se ekan oman harrastuskoiran kanssa SM-kisoista. Nämä molemmat, mestikset ja SM-kisat, oli ehdottomasti parhaimmat tokokisat. Tämän jälkeen hätäännyin vähän AVO:n tulosten kanssa ja kävin koittamassa Pongon kanssa, saataisiinko ykköstulosta. Kaksi AVO3 tulosta saatiin juuri ennen sääntömuutoksia, mutta ei se riittänyt. Tokoa treenattiin kotosalla paljon ja se oli älyttömän kivaa. Mieleenjäänein ja mukavin koulutus oli Huotarin Oililla 1.8, kun hän kehui Pongon käytöksen muuttuneen ongelmakoirakoulutuksen jälkeen. Ja tottahan se oli, mutta silloin oli kyllä mielettömän hyvä fiilis.

6.6.2015 tokoSM ALO1, TK1

Kotona rentoudutaan, käydään hierojalla/fysioterapeutilla, kohotetaan MOLEMPIEN kuntoa, lenkkeillään, pyöräillään, talven tullen jopa luistellaan, moikkaillaan paljon koirakavereita ja miittaillaan niitä metsässä... Pidetään hauskaa ja muistetaan rentoutua!

Tämä on toteutunut. Elokuussa ei treenattu, vaan innostuin juoksemisesta. Penikat tulehtui ja kesti hetki, että päästiin taas juoksemaan, mutta ollaan käyty kerran pari viikossa taas ravailemassa yhdessä ja se on ollut mukavaa. Oma kunto on noussut. Ollaan tehty kaikkea kivaa kotona, treenailtu paljon olohuoneen matolla, nukuttu (Pongo jalkopäässä lämmittämässä varpaita),  pyöräilty, uitu, veneilty... Kaikkea mahdollista. Pongo on ollut mukana reissuilla. Fyssarilla ja hierojalla on myös käyty ja jalkakivut selätetty. Arki on ihanaa ja Pongo on maailman kiltein koira. Se haluaa aina miellyttää mua, kun sen pääkoppa vaan pysyy kasassa eikä sen vire nouse yli toimintakyvyn. Pongo on vaan paras.


Mitäs me sitten ensi vuodelle keksittäisiin?

Agilityssä jatketaan samaa rataa, tärkeintä on pitää koira vaan terveenä. Rimat kohtuullisina, treenimäärät kohtuullisina ja kisat herkkuna. Mahdollisesti voisin lainata Pongoa junnu-Annille junnuSM kisoihin koiraksi.

Rally-tokossa startaan ekan kerran 10.1 kotikisoissa, joissa haaveissa saada RTK3 koulari. Rallyssa siintää jo kohta mestariluokan radat toivottavasti, joten ahkeraa treeniä, mikäli siellä haluaa menestyä. Korkeimpana tavoitteena tietysti RTK4 koulari ensi vuodelle, mutta sen suurempia ei uskalla haaveilla. Colliemestiksiin voisi mennä kisaamaan ja rallySM-kisoihin, jos joukkueeseen mahtuu ja meidän tulokset riittää.

Tokossa korkataan keväällä uusi avoin luokka. Tokossa päästään heti uudelle kouluttajalle tammikuussa, josta varmaan saa taas uusia vinkkejä ja intoa jatkoa varten. Tokossa yhtenä tavoitteena, jos AVOsta tulisi ykköstulos, olisi päästä starttaamaan jopa voittajassa. Tämä vaatisi kyllä älyttömästi treeniä, mutta en tiedä. Katsotaan. Rotumestiksiin tähdätään taas kisaamaan myös tokossa. 

Kotona lenkkeillään paljon, jatketaan juoksuharrastusta, metsälenkkeillään, uidaan, pyöräillään, hengaillaan, syödään juustoa, pelätään yhdessä ukkosta peiton alla, leikitään takapihalla, revitään hihnaa lenkillä.. Otetaan enemmän kuvia. Pidetään arki mukavana ja elellään yhdessä. Niinkun tähänkin asti. Arjessa Pongo onkin maailman kivoin koira ja niinhän se pitää ollakin. 

tiistai 29. joulukuuta 2015

Koiran rakettipelko uutena vuotena

Ajattelin kirjoittaa tästä ajankohtaisesta ja itseä paljon koskettavasta aiheesta. Pongo pelkää raketteja, joten uusi vuosi on aina miettimistä, että miten se suttaantuu helpoiten. Pongo ei pelännyt pentuna ukkosta, mutta ääniarkuus on yleensä ikää(=kokemuksia) myöten pahentuva. Pongolla se on varmaan yhteydessä sen heikon hermorakenteen kanssa eli se pelkää kovia ääniä. Nykyään pahimmat pelot on raketit, aseet ja ukkonen. Pongo on altistunut näille kaikille äänille ja mitä useammin se niitä kuulee, sitä enemmän se niitä pelkää. Joillekin koirille totutus voi toimia, mutta Pongolle ei. Se on pehmeä koira, joka voi yhdestä säikähdyksestä pelätä asiaa loppuelämänsä. Totutuksen toteutustapa kannattaa tarkasti pohtia, miten sen toteuttaa ja mielellään esim. kesällä, eikä viikkoa ennen uutta vuotta.


Miten sitten pystytään selviytymään uudesta vuodesta ääniaran koiran kanssa? Pongon kasvattaja on parina viime uutena vuotena ottanut Pongon luokseen ja se on ollut paras ratkaisu. Siellä se ei tarvitse erityistä kohtelua, vaan on koiralauman (neljä muuta nahkaa) joukossa, jotka luovat siihen varmuutta ja laumassa se ei oikein kerkeä pelätä. Viime uutena vuotena se oli säikähtänyt siellä pamausta, mutta oli palautunut siitä nopeasti. Kasvattajan luona myös pauke on vähäisempää, kuin mitä kotona todella vilkkaalla asuinalueela, jossa pamahtelee todella paljon. Kotiin tullessa Pongo ei ole pelännyt enää yhtään, joten kasvattajan luona olo on ollut todella hyvä sille uudeksi vuodeksi. Koirille on tarjolla erilaisia rauhoittavia suihkeita, lääkkeitä yms ja thundershirttejä ja muita, joista voi olla apua, mutta itse en ole testannut niitä.

Kun Pongo on ollut uusia vuosia kotona, se on säikähtänyt niin pahasti, että se on saattanut olla jopa viikon uuden vuoden jälkeen peloissaan kotiteillä. Tämä koskee myös yksittäisiä raketteja, joita se näkee lenkillä. Niitä raketteja, joita ammutaan siis muulloinkin kun uuden vuoden vaihteessa 18-02. Se tunne on kamala, kun olet lenkillä ja näet raketin välähtävän ja sekunnin päästä kuuluu hirveä jysäys ja koira säikähtää puolikuoliaaksi. Pongo pystyy selviämään vaikeista äänitilanteista, jos se on kotona sisällä, mutta jos se säikähtää ulkona sen on vaikeampi käsitellä asia. Oma turvapaikka rauhoittaa sen niin, että se palautuu heti, mutta jos se on ulkona, palautumisessa kestää tosi kauan. Siksi kesällä vähän katsellaan etukäteen hetkiä milloin ukkostaa ja jos huomaan töissä, että alkaa ukkostaa, saatan soittaa kotiin äidille että pitää koiran sisällä. Työlästä, mutta tärkeintä olisi, ettei koira säikähdä. Onneksi kesällä ei kuitenkaan ukkosta kovin monia kertoja.



Mun parhaat vinkin uudesta vuodesta selviytymiseen
- Rauhoita koiralle oma tila, jossa on verhot/sälekaihtimet kiinni ja valot päällä. Jos valot on pois päältä, väläykset näkyy. Laita jotain musiikkia koiralle. Sinne voi laittaa myös jotain puruleluja, jos koira pystyy syömään.
- Käyttäydy itse normaalisti, eläkä tee uudesta vuodesta numeroa ja ole hysteerinen.
- Tarvittaessa ole itse tukena koiralle. Pongo ainakin rauhoittuu hyvin jos se säikähtää, kun pääsee mun sängyn jalkopäähän ja itse voi tukea koiraa olemalla vaan sen kanssa siinä. Ei kuitenkaan mitään säälitä ja lääpitä, vaan ollaan vaan paikalla ja tuetaan henkisesti.
- Lenkkeily ehdottomasti hyvissä ajoin ennen klo 18 ja vasta turvallisesti paljon jälkeen klo 02.
- Koiran lenkkeilytys hihnassa kun raketteja aletaan myydä! Ei vain uutena vuotena. Ja pari päivää sen jälkeenkin, kun vielä jotkut valopäät ampuu raketteja. Erityisesti pimeään aikaan kannattaa olla valppaana.
- Koiran pantaan oma puhelinnumero just in case.
- Suippopäisille koirille, kuten esim. collie, täyskuristava tai puolikuristava panta, josta se EI pääse pois vaikka haluaisi. Normaali panta EI riitä, jos kuuluu pamaus ja koira säikähtää ja alkaa vetämään päätä taaksepäin. (Tämä tuli testattua luonnetestissä, jossa Pongo vetäisi pään pois nahkapannasta, joka oli todella kireällä. Se ei riitä, jos koira oikeasti säikähtää.)
- Jos koirasi ei pelkää raketteja, pidä se sellaisena eli varjele sitä raketeilta. Ei koiraa katsomaan raketteja, vaan pidä koira sisällä ja elä altista sitä raketeille. Koira voi säikähtää äänen lisäksi esim itseensä vahingossa kimmonnutta rakettia.
- Elä pidä koiraa missään ulkotarhassa uutena vuotena, ettei se hyppää tai kaivaudu sieltä karkuun tai joku raketti lennä sinne vahingossa.
- Jos on mahdollista mennä mökille tai mummolaan tai vastaavaan paikkaan, missä ei kuulu niin kovia pamauksia, niin kannattaa hyödyntää se tilaisuus. Itse mielummin juhlin sitten sellaisina hetkinä, kun ei tarvitse stressata pelkääkö oma koira kotona vai ei, eli koiran hyvinvointi menee oman itseni edelle. Pongo menee kasvattajalle sen vuoksi, että siellä se ei pelkää. Jos koiran pelottomuus vaatisi mun olemisen kotona sen kanssa, niin tottakai olisin ja jättäisin uuden vuoden juhlat juhlimatta. Nämä on niitä valintoja kun koiran ottaa.
- Maalaisjärki.

Tsemppiä kaikille uuteen vuoteen!

torstai 24. joulukuuta 2015

Hyvää joulua!

Haluamme toivottaa Pongon kanssa kaikille blogin lukijoille ja seuraajille oikein ihanaa joulua ja tuloksellista ja koularientäytteistä uutta vuotta 2016!


Kuvan tarina on se, että Pongo ei malttanut odottaa lahjansa avaamista. Jouluaatto on mennyt luupussia kuljettaessa ja luita maistellessa. Tällä hetkellä Pongo makaa luiden päällä, äsken ensin toki pyöri niiden päällä sekä maistoi jokaista.

torstai 17. joulukuuta 2015

Yksitoista kiperää kysymystä videoituna

Paimenlauma -blogi haastoi meidät vastaamaan yhteentoista kiperään kysymykseen. Ajattelin toteuttaa kysymyksiin vastailun videolla, joten toivottavasti tykkäätte kuunnella mun höpöttelyjä.


Eli tosiaan olisi vuorossa haastaa sitten yksitoista seuraavaa ja keksiä heille kysymykset. Toteutustapa vapaa!

Kyssärit seuraaville:
1. Minkä rotuisen koiran haluaisit seuraavaksi ja miksi?
2. Sano koiraurheilulaji(t), jo(i)ta haluaisit testata/harrastaa, muttet ole vielä testannut?
3. Mitkä ovat tämän hetken top3 koiratarvikkeet?
4. Millaisia outoja tapoja koirallasi/koirillasi on?
5. Mikä on yksi mieleenpainuvimmista hetkistä koirasi kanssa?
6. Ikävin velvollisuus tai asia koiran omistamisessa?
7. Paras vinkkisi ensimmäisen koiransa ottajalle?
8. Miten koirasi viettää joulua tai eroaako se normaaleista päivistä?
9. Miksi valitsit sen rotuisen koiran/koirat kuin sinulla on?
10. Teetkö koirallesi/koirillesi itse herkkuja koskaan ja jos teet, millaisia ne ovat?
11. Kolme hyvää puolta koirasi/koiriesi rodusta?

Ja haaste lähtee:
http://ekanoma.blogspot.fi/
http://permispaat.blogspot.fi/
http://actingtopdog.blogspot.fi/
http://jalidallu.blogspot.fi/
http://frownypaws.blogspot.fi/
 http://www.pehko.net/blog/

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Tän viikon treenejä

Agilityä tiistai-iltana vaihtarivuorolla. Oli aika sujuva ja eteenpäinmenevä rata. Ongelmaksi muodostui koiran vauhti putkissa ja aluksi puomille hakeutuminen oli tosi hankalaa, Pongoa jännitti hirveästi. Pitää vain harjoitella puomia enemmän, kun koira on tosi epävarma. Kepeillä teki virheitä, eli etupalkalla pitäisi tehdä niitäkin vaan reilusti enemmän! Ohjauskuviot sujui ihan hyvin, varsinkin toisella kierroksella kun sain vinkulelulla koiraan vähän vauhtia. Kepeillä niisto toimi ihan hyvin, mutta teki keskellä keppejä virheitä. Tuuraaja-kouluttaja ei osannut sanoa miksi. Putkissa tosiaan liikkui hitaasti, mutta halusi kuitenkin mennä niihin. Varmaan johtuu siitä, että edellisillä kerroilla on ollut liukkaita putkia käytössä ja Pongo ei uskalla mennä vauhdilla putkiin kun on kompuroinut putkissa. Itsellä oli ehkä kanssa myös vähän epämotivoitunut fiilis, mutta oli ihan kivaa aksata. En tiedä mitä tuon agilityn kanssa nyt tekisi, kun kerran viikossa ratavalmennus on liian paljon meille ja onhan se meille vähän harrastelua ja "yhdessä juoksentelua". Että kannattaako siitä maksaa kahdeksaa kymppiä kuussa kuitenkaan tällä hetkellä, pitäisikö vaan vaihtaa tokovalkkaan ja aksata joskus ja jouluna.

Oikean puolen seuruu keväällä.. edistystä on tapahtunut!
Rally-tokoa keskiviikkoaamuna Karon kanssa. Oikea puoli alkaa pikkuhiljaa sujumaan paremmin. Tehtiin oikealta eteentuloja ja molemminpäin, takaa oikealle ja suoraan oikealle edestä. Eteentulot oli vinoja, jostain syystä, jota ei saatu selvitettyä. Sivulletulot oli ihan hyviä. JJ-käännökset sujui kaikinpäin ihan mallikkaasti, niissä ei sen ihmeempiä. Askel vasemmalle koira oikealla kyltti oli kentällä, mutta tein sitä aika vähän.. Pitää harjoitella sitä lisää.

Vasemmalla puolella tuplasaksalaista, joka meni tosi hyvin pitkästä aikaa. Vierellä peruutus sen sijaan ei sujunut, olen kuulemma ihan vinossa ja lopulta koira ei enää peruuttanut ollenkaan.. Tätä siis pitää harjoitella vielä lisää! Lisäksi pitää kiinnittää huomiota siihen, etten ole vinossa. Otin loppuun vielä oikealla puolella pelkkää pitkää seuruutussuoraa ja se sujui tosi kivasti. Pongo innostui tosi paljon kehuista ja seurasi oikeasi sivulla, eikä kättä. Olin kyllä tosi tyytyväinen, pikkuhiljaa alkaa sujumaan.

Pitäisi varmaan yrittää treenata vielä tällä viikolla jotain. Viikonloppuna on Krista Karhun valmennus, mietin menisinkö seuraamaan sitä paikan päälle kuunteluoppilaana. Häneltä sain kuitenkin ostettua oman merkinkierto kaartion, eli päästään treenaamaan oikealla merkillä sitten avoimen luokan merkin kiertoa! Ja se on vielä kokoontaitettava malli, eli tosi kätsy kuljettaa mukana. Löysin myös jostain Pongon tavaroiden joukosta vihdoin omat ruutunauhatkin.

Nyt pitäisi vaan jatkaa oikean puolen seuruun vahvistusta, kun startataan varmaan 10.1 seuran järkkäämissä rallykisoissa ja haluaisin, että pystyttäisiin saamaan vihdoin viimeinen voittajaluokan tulos. Ahkeraa treenaamista siis vaan! Oma motimopo on tällähetkellä taas ojassa, mutta aion kyllä kaivella sen sieltä takaisin tielle. Pitää asettaa tavoitteita, niin on taas treeni-intoa eteenpäin. Ja ollaanhan me kehitytty taas.

perjantai 4. joulukuuta 2015

Pongo junnuohjaajan lainakoirana

Olen lainannut Pongoa nyt syksyllä yhdelle 13-vuotiaalle junnuohjaajalle. He ovat käyneet esiintymässä Jyväskylän kansainvälisissä näyttelyissä seuramme agilitynäytöksessä ja sitten he ovat käyneet pari kertaa myös agilityvalmennuksessa. Annin oma koira on ollut kipeänä ja lainakoiraa on hankala löytää, joten Pongo on tuurannut hänen koiraansa aina välillä. Itse esiinnyin viime vuonna, joten halusin antaa junnulle mahdollisuuden esiintymiseen ja valkassa käynti mun koiran kanssa ei ole millään tavalla multa pois, joten ehdottomasti koiran lainaaminen on ollut vain molemminpuolista hyötyä. Ja Pongo tykkää!

Pongo on toiminut lainakoirana mainiosti! Vaikka sillä on rähinätaustaa, olen uskaltanut hyvin antaa sen pätevän junnun käsiin. Anni osaa toimia hyvin räyhäkoirien kanssa ja on itse todella rauhoittava, joten se on tehnyt Pongolle hyvää. Jyväskylä KV:ssäkin Pongo oli todella rauhallisesti joka paikassa, joten sen uskalsi hyvin antaa muidenkin talutettavaksi. He pystyivät osallistumaan myös yhteiseen alkuverryttelyyn, jossa kaikki koirakot tekivät pyörittelyt, sylikäännökset yms. alkuverryttelyt samalla kentällä. Pohja tuolla oli jälleen huono ja Pongo heti pudottaa vauhtia ja varoo, joten sen vuoksi meno on vähän hidasta. Hyvä vaan kun on fiksu ja varoo telomasta itseään!


Treeneissäkin Pongo ensi-ihmettelyjen jälkeen lähti hyvin Annin mukaan tekemään, kunhan vain näki missä minä olin seisomassa, ettei sille tule paniikki ja se ei lähde etsimään minua. Anni on tosi taitava ohjaaja ja Pongo on hyvin koulutettu agilityyn, joten he onnistuvat valkoissa hyvin. Sainkin kehuja valmentajalta hienosti koulutetusta koirasta ja kyllähän tuolla treenihallilla on tullut aikaa kulutettua! Nyt lisäksi Pongo sai vähän oppia muidenkin ohjailuun ja Anni saa kokemusta erilaisista koirista, sekä pääsi tekemään kokonaisia ratoja ja kaikkia esteitä.



Lupasin mahdollisesti lainata Annille Pongoa junnujen agilitySM kisoihin ensi vuodelle, mikäli vain kiinnostusta on. Itseltähän sekään ei ole pois, kun en voisi kuitenkaan sinne osallistua. Pongollehan olisi tuollaiset hyvää kokemusta! Itse kuitenkin kisaan ja treenaan Pongon kanssa kuten tavallisestikin ensi vuonna, mutta joskus toisinaan Pongo voi pyörähdellä myös Annin ohjattavana. 

Suosittelen kyllä ehdottomasti muitakin lainaamaan koiriansa, jos siihen vain on mahdollisuus. Itselleni on ollut huikean avartavaa, kun on päässyt testaamaan muiden koiria. On myös kiva katsoa miten oma koira toimii muiden ohjattavana. Se on molemminpuolinen ilo, kun pääsee lainaamaan omaa koiraansa toiselle ja oma koira kehittyy sekä se saa kokemusta.

torstai 3. joulukuuta 2015

Joulu tuli etuajassa tänä vuonna

Treeneihin palattu taas. Jos sitä saisi vaikka blogiinkin kirjoiteltua ylös treenailuja! Tehotreenipäivä oli muutenkin keskiviikkona, käytiin hallillakin kahdesti. Ollaan otettu ruutu tehotreeniin. Aloitettiin aamulla tehopäivä kuitenkin agilityllä, kun koira oli vielä lämmin. Muutamia toistoja kepeillä etupalkalla, jonne Karo palkkasi nakilla. Alkoi löytymään se oikea väli, vauhtia pitäisi vielä saada lisää. Tehtiin myös muutamia puomille nousuja ihan vaan muodon vuoksi, että ei sieltä ihan joka kerta tipu.

Tehtiin myös myöhemmin ruudun paikkaa. Naksautin kun koira on ruudun takaosassa, vaihtelin lähestymiskohtaa sekä paikkaa, ettei koira "opi laskemaan askelia". Vaikeaa oli ja välillä jouduin käydä aktivoimassa ruudun, mutta kun tätä ahkerasti hinkkaa niin eiköhän sieltä tule myös tulosta. Joskus tietysti erikseen sitten lelun kanssa treeni tai avustaja käy aktivoimassa, sekä pidemmällä välimatkalla.Nyt ideana oli siis vain, että koira käy taka"kolmiossa" ja naksautan. Mietin pitäisikö vaihtaa kriteeri siihen, että koira käy koskemassa takanauhaa ja sitten pyörähtää takaisinpäin. Tää ruutu on vaan niin hankala, enkä tiedä mitä teen sen kanssa. Tällähetkellä mennään näillä paikkatreeneillä ja lelutreeneillä. Ainakin koiralla on aina kivaa ja se menee ruutuun mielellään ja täysillä.

Tilasin Black Fridayn kunniaksi uudet agilitypopot, niin voi itsekin taas painattaa täysiä. Edellisten pohja on jo ihan sileä ja mietin, josko näitä pitäisi ainakin aluksi vain sisäkenkinä. Eli tutut Salomon Speedcross 3 kengät, hyväksi todetut ja mitä sitä hyvää vaihtamaan. Lisäksi alennuksessa 80e, joten kannattava ostos! Alennushaukkana päivystys kannatti ja joulukin saapui 22 päivää etuajassa. Mutta on se agility inhottavaa, jossei ole kunnon varusteita myös itsellä. Paljon mukavampi kun voi rauhassa aksata ilman, että pitää miettiä pitääkö kenkä tai muuta.




Illalla agilityvalkassa sitten testailtiin kuinka kovaa uudet popot kulkee. Julia oli suunnitellut kivan virtaavan ykkösluokan radan, jossa oli hauskuutena alkuun hyppytekniikkapätkä. Sitten oli erikoisuutena pelottava ja puoliksi unohdettu pöytä. Valmennusryhmäläinen kuvasi meidän ratapätkiä ja ihan hyviäkin onnistumisia meillä siellä tuli, keppivirheitä ei tullut enää niin paljoa, jos vertaa vaikka viikonlopun kisavideoihin. Keppivirheet oli lähinnä mun omia ajatusvirheitä, kun testattiin tuota vaikeaa loppua. Samanlaisia väärän alun hakemisia tai muita ei ollut.

Yleisesti ihan hyvää menoa, mutta pitää olla tosissaan, että saadaan niitä oikeasti hyviä suorituksia. Ehkä tää tästä taas. Ainakin oli kivaa ja koiralla oli kivaa! Videossa on valitettavasti vähän 'turhaakin', mutta ompahan jotain meidän tekemistä videolle kuvattuna. Hyviä kohtia myös, missä päästiin menemään täysiä ja koira lukee hyvin ohjausta. Oppii hyvin kun näkee heti jälkikäteen, miten se oma treeni kulki.


Nyt sitten täytyy vaan nostaa omaa juoksukuntoa ja lenkkeillä ahkerasti. Lenkkeily vähän jäi tulehtuneiden penikoiden takia, mutta jos saisi itseänsä niskasta kiinni ennen paukkupakkasia. Pongoakin pitäisi laihduttaa kilo tai kaksi, eli jospa sitten aloitetaan yhdessä läskileireily, että alkaa agility taas kulkea.

Torstaiaamuna sitten kahdestaan kasviksen kanssa, Pongo teki aluksi hyppytekniikkapätkän ehkä viitisen kertaa. Kuulemma menee ihan selkää käyttämättä, sen vaan tarvii juosta läpi, eikä käyttää itseänsä mitenkään. Tuohon hyppytekniikkaan pitäisi sitten keksiä joku muu mitä treenauttaa, kun pelkkiä matalia hyppyjä, kun ne eivät hyödytä mitenkään. Hyppytekniikasta jatkettiin pikkukentälle, missä tehtiin oikean puolen juttuja pelkästään. Mulle henkinen ahdistus ja oli vaikea alkaa kehumaan koiraa ihan kivasta suorituksesta, mutta parani loppua kohden. Otettiin paljon vaan pitkää seuruuta, häiriönä oli paljon ihmisiä. Lisäksi oikean puolen eteentulo ja takaa oikealle sivulle, jotka oli vähän vaikeita, käsiavuilla menee. Seuruussa ei tarvitse enää oikein käsiapua ja sitä pitäisikin jo vähän häivyttää pois. Enemmän kehumista, lelu oikeaan kainaloon, sekin innostaa koiraa. Positiivista: ei kiinnittänyt huomiota laisinkaan kissanruokahoukutukseen ja JJ-käännökset sujui hyvin. Oikean puolen saksalainen sujui ok, kun vedän vasurilla nenästä ja annan oikean käden olla.

Oikea puoli tuntuu vaan niin hankalalle, mutta kuukauden päästä olisi kotikisat, joiden jälkeen mahdollisesti voitaisiin olla mestarissa, eli pakko vaan treenata. Nyt varmaan lepäillään vaan, Pongo ei starttaa viikonlopun agiepiksissäkään. Treenataan kepit kuntoon ja maanantaina mietin, ilmoanko sen 12.12 kisoihin TAMSKille vai jatketaanko kisaamista vasta ensi vuonna.