maanantai 30. marraskuuta 2015

Loppuvuoden hyllyt rakenneltu..

Lauantaina kisattiin JATin agilitykisoissa toisessa 'kotihallissa' Jattilassa. Olin ilmoittanut Pongon taaskin kolmelle radalle ja tuomarina oli tuttu Räsäsen Minna, kuten viimekin kisoissa.

Ensimmäisenä kisattiin hyppiksellä. Alussa tipahti heti kakkosesteeltä rima, mutta kolmosen sokkari sujui ihan hyvin. Päällejuoksukin meni yllättävän sulavasti. Harmi kun kepeille vienti ei onnistunut ja sieltä tuli kanssa virhe. Keppien jälkeiset ohjauskuviot meni hyvin, ajattelin testata hetsausta kesken radan ja hanatusta, kun kerta virheitä oli jo alla. Ei voisi hävitä mitään jos vähän testailee. Ja sujuihan se! Sitten lopun takaa-niisto epäonnistui kuten myös valssi, liikuin itse taakse ja Pongo on vähän epävarma tuollaisissa tiukkoja kääntymisiä vaativissa kohdissa. Jätettiin välistä ja täysiä maaliin.


Agi B radalla sitten koitettiin jälleen.Alku meni yllättävän loistavasti, kepeille vienti meni taas pilalle, vaikka yritin viedä sen meille helpommin valssin kautta. Toinen tapa olisi ollut antaa hakea koiran itse, mutta kepit on jostain syystä nyt taas epävarmat ja vaativat treeniä. Keppien jälkeen itseltä liian aikainen 'putkeen' käskytys. Hyvin onnistunut päällejuoksu taas, pääsin saattamaan hyvin oikeaan putkenpäähän. Puomi on epävarma niiden parin tippumisen takia vieläkin, eli sitä pitäisi vahvistaa. Puomin jälkeen ihan sievästi loppuun.



Ja viimeinen agirata vielä sitten. Alkuun oli A-putki erottelu, joka sujui hyvin. Koiralla olikin ihan suora linja putkeen. Sen jälkeen taas ihana päällejuoksu, joka meni kivasti. Siitä linjaus putkeen ja se meni hyvin. Sen jälkeen vaan unohdin ohjata hypyn, joten siitä kieltovirhe. Pongo pujotteli alun väärin kahdesti (tätä on tehnyt kun ei ole taittunut keppikulmatreeneissä), joten kepit pitää treeneissä vahvistaa. Sen jälkeen jätin taas takaakierron ohjaamatta (....), mutta A-putki erottelu sujui oikein taas. Jes! Sylkkärillä putkeen ja se meni hyvin, kerkesin hyvin tekemään sen. En tiedä olisiko pelkkä linjaus riittänyt, mutta olipahan aikaa vähän sylkkäröidäkin. Puomi oli taas vähän ujosti. Sokkarilla olin ihan ok ajoissa, loppu oli taas ihan hyvä.



Mitäs sitten lopuksi pohdittaisiin? Keppitreeniä lisää, puomille itsevarmuutta ja ohjaajalle aivot mukaan radalle. Jostain syystä mössitään aina helpot kohdat (paitsi hyppiksellä) ja vaikeat ohjauskuviot luonnistuu. Kepeillä virheet on vaan ihan harjoittelun puutetta. Yleisesti mun mielestä ohjaus ei ole enää niin kökköä, mutta etenkin ekalla radalla kädet heiluu liikaa. Siitä yksi talkoolainen (taitava agiliitaaja!) tulikin mulle sanomaan, täytyy omalle valkalle sanoa että heiluuko mun kädet oikeesti treenissäkin noin paljon. Vaikkei tullut tulosta, niin monta hyvää rataa ja onnistuneita ohjauskuvioita. Mulla ja koiralla oli kivaa, joten mikäs sen parempaa. Pongo myös lenkkeili väliajoilla hienosti poikakoirien kanssa, eli senkin suhteen edistystä. Nyt vaan treeniä treeniä ja kisoja kohti!

maanantai 16. marraskuuta 2015

VOI0 ja agilitynollia...?

Kisaviikonloppu on nyt takana ja siitä toivuttu. Pitkästä aikaa taas useamman lajin parissa vieläpä!

Lauantaina lähdettiin kasvattajan kanssa kisaamaan Heinolaan rally-tokokisoihin. Siellä oli tuomarina tuttu Hillebrandin Minna, mutta tuomariharjoittelijana tuleva tuomari Lempiäisen Sanna. Hän oli tehnyt radan, joka oli jotenkin heti jo paperilta kauhean vaikean oloinen. Sain koiran hyvin alkulämpässä kuulolle, mutta jotenkin jäi itselle kytemään ajatus, että rata oli liian vaikea ja kaikki tehtävät oli vaikeita meille. En itse ollut kuulolla, hätiköin ja mössittiin kyllä radalla täysin. Joitain hyviä pätkiä ja tehtäviä, mutta liian hankalalta tuntui meno. Peruutusta oltiin harjoiteltu tosi paljon, mutta se ei vaan onnistunut, siitä mulla meni pakka sekaisin. Saatiin onneksi loppurataan hyvä lopetus ja hyvä mieli molemmille.

Pahoittelen huonolaatuisia kuvia. Järkkäri unohtui matkasta.




Kuitenkin jos jotain positiivista pitää miettiä, tehtiin me virheetön käytösruutu ensimmäistä kertaa! Jouduttiin vieläpä odottelemaan hetki kun tuomarit vaihtoi kommentteja (siitä kuva, kun hengasin Pongon kanssa), mutta Pongo oli hienosti hiljaa ja rauhallisesti käytösruudussa. Rata oli epäonnistunut, mutta käytösruudussa onnistuttiin ja sehän on meille ollut vähän kompastuskivi. Hienoa, että pikkuhiljaa se alkaa sujumaan. Koiranettiä on kuitenkin taas pilattu uuden VOI0 tuloksen kera, mutta lisää treeniä niin kyllä se täältä taas. Onneksi alkuvuodesta 2016 on kotikisoja, niissä voidaan sitten taas tsempata.



Sunnuntaina sitten iltapäivästä lähdettiin ketyn kanssa ajelemaan Kuopioon, jonne olin ilmonnut Pongon kolmeen agilitystarttiin. Saavuttiin vähän aikataulusta myöhässä paikalle ja iski pieni paniikinpoikanen päälle ennen ensimmäistä rataa, juuri kerkesi lenkittää ja lämpätä koiran ja sitten piti olla jo juosten tutustumassa rataan. Tajusin vieläpä hakiessa koiraa autosta, että ei perhana, oon unohtanut hihnan ja pannan kotiin. Yleensä tykkään lenkittää Pongon kunnon hihnalla ja pannalla, koska se voi rähistä, mutta mulla oli onneksi autossa mukana se hihna millä tykkään viedä Pongon lähtöön eli tollanen noutajatyylinen, pehmeä fleecehihna agilityä varten, niin meni koko reissu sillä. Onneksi oli joku hihna mukana!

Tuomarina oli Räsäsen Minna, virtaavia ratoja, mutta tiukoilla ihanneajoilla. Ensimmäinen rata vaikutti ihan kivalle, muutama kinkkinen kohta, mutta paniikki puski liikaa ja olin ihan hermostuksissa radalle mennessä.


Ja sieltä pärähti mitä, NOLLA? Saksalainen jopa onnistui kesken radan, alun takaa-niistokin jopa jotenkuten ja muutenkin ihan hyvää menoa. Harmittavasti oltiin  sitten myös 4 sekuntia yliajalla, mutta virheetön rata muuten. Oli äärettömän hyvä fiilis, näitä ollaankin kaivattu!

A agiradalla ohjaus oli sujuvampaa, mutta tein mokan lähettäessäni Pongoa hypylle ja sanoin 'putkeen'. Se sitten otti siitä kiltisti pakkia ja kiellon, kepeille sitten hetsasin liikaa kun virhepisteitä oli jo alla. Vaikeat kohdat eli A:n jälkeiset ohjauskuviot sujui hienosti. Oikein kiva rata oli!



B agiradalla sitten alun takaa-niisto sujui vielä paremmin mitä hyppiksellä, jonka jälkeen kepit sujui kanssa ihan hyvin, joskin hitaasti. Sekoilin itse vastakäännöksessä, jossa pyörähdin liian aikaisin ja taas kielto. Sen jälkeen sitten A:lla Pongo jostain syystä näytti siltä, että sitä ehkä sattui alastulo ja vauhti töksähti. Huomasin sen radallakin, josta ehkä syynä se, että meni pakka sekaisin ja ohjasin sen väärään putkenpäähän (eli seisoin sen oikean pään edessä...). Loppurata kuitenkin tsempaten maaliin ja koirakin on vaikuttanut tänään kivuttomalle, eli ehkä se oli vain hetkellinen töksähdys.


Sitten loppulämppäilyä ja ketyn kanssa illan McDonalds ruokalistan miettimistä odotellessa palkintojenjakoa. Meidän hyppis oli kuitenkin alle 5 sekunnin yliajalla, joten päästiin kärkeen ja sijoituttiin siinä toisiksi. Pongo sai kivoja palkintoja ja agistarttiin lahjakortti, eli ei ihan turha reissu, vaikka nolla jäi neljästä sekunnista uupumaan. Siinä odotellessa vielä joku kävi Pongoa vähän rapsimassa ja jututtamassa. Hän sanoi sen olevan niin onnellisen näköinen ja vastasin vain, "tottakai se on, sehän on just juossut omasta mielestään kolme nollaa!" ja niinhän Pongo juoksikin. Juos juuri niinkun minä ohjasin.


Sen oli ihan pakko kattoa, mitä siellä kassissa oli. :D




Kisojen jälkeen palkkasin itteni ja ketyn mäkkäriruualla, naurettiin kuopiokaverin kanssa uusimmille kommelluksille ja lopulta vielä ajaminen kotiin. Oli kyllä mukava reissu ja viikonloppu, tuli myös onnistumisia ja oli kiva nähdä videolta, että ainakin jotkut ohjauspätkät ja rytmitykset onnistui, eli kehittymistä on havaittavissa agilityn suhteen. Eihän me mitään aksaajia olla, mutta kunhan hömpötellään. Ja onhan toi älyttömän hauskaa kisata!

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Heihei mitä kuuluu


No näköjään me sitten lähdetään vielä kokeilemaan onnea. Tälle vuodelle agilitylisenssi on ostettu ja kahdet kisat startattu (yhteensä neljä lähtöä), joten pakkohan sitä oli tunkea vielä itsensä joihinkin karkeloihin testaaman. Vähintään hauskaa pitämään! Kuopion halli on kuulemma hyvä ja muutenkin tuntui sopivalle idealle lähteä tuonne, joten katsotaan mitä saa aikaiseksi. Näillä suunnitelmilla olen lähdössä vielä yksin, että jos saisi vielä rennomman fiiliksen lähteä kisaamaan.

Kasvattajatäti pakot..houkutteli vielä osallistumaan lauantaina Heinolan rally-tokokisoihin, joten lähdetään metsästämään sieltä vielä koularia tän vuoden puolella. Tulee jos on tullakseen, kotona ollaan treenattu vaikeita liikkeitä eli tuplasaksalaista sekä istu-askel vasemmalle-istu kylttiä. Olkkarin matto on vaan niin pop!

Päästiin tällä viikolla katsastamaan myös miten meillä menee tokossa, kun käytiin maanantaina kasviksen silmän alla pitkästä aikaa. Liikkeestä istu vaatii vielä taka-askeleen itseltä, mutta koira istuu hyvin lähes joka kerta. Tätä vain sataviiskyttuhatta toistoa niin alkaa ehkä joskus onnistumaan. Luoksetulo venyi, koira tuli vaan liian lujaa. Avossa on nykyään helpompi luoksari, joten tää on kyllä ja pitäisi olla vähintään ysin liike. Mut koira palaa ainakin suoraan sivulle eikä jää vinoon, vauhtia vaan oli tälle kerralle liikaa.  Merkin kierto sujuu, koira tietää mikä on merkki ja että se pitää kiertää, sivulle tuleminen on hidasta ja epävarmaa. Jatkamme siis harjoituksia.

Ruutua ja sen suorittamistapaa pohdittiin aika pitkään. Oon saanut tosi paljon erilaisia näkökulmia ruudun opettamiseen eri valkuilta (Huotarin Oili, Mujusen Salme, Kinnusen Elli, Tuormaa-Soikkelin Oona...) ja mietin, että mikä ois se paras tapa juuri Pongolle ja mulle. Mua ahistaa namit, koska pelkään että se alkaa ehkä bongaamaan vaan sitten niitä tai haistelemaan. Toki namien haku ruudusta on oma juttunsa kuin sijaistoimintohaistelu tai evvk haistelu, mutta en silti haluaisi haisteluun vettä yhtään myllyyn lisää. Päätettiin lähteä Annan kanssa ehkä eniten Oilin tyylillä, eli ensimmäisellä toistolla Anna aktivoi lelun heilauttamalla sitä. Itse jätin koiran istumaan ja siirryin puoliväliin ruutua ja koiraa, ja käskytin "ruutuun". Koira juoksi täysiä ruutuun ja lelulle, itse juoksin palkkaamaan sen ruudun sisään leikillä. Toisella toistolla Anna  jätti pelkän lelun ruutuun, ei aktivointia, itse menin puoliväliin ja käskytin taas ruutuun. Leikimme ruudussa. Viimeisellä kerralla ei lelua ruutuun, Anna aktivoi ruudun takaosaa käsillä ja siirtyi pois. Itse siirryin taas ruudun keskiosaan ja käskytin ruutuun. Koira lähti hyvin ruutuun ja käskytin "paikka", jäi paikalle mutta ruudun vasemmalle puolelle (Anna oli ruudusta katsoen vasemmalla seinän vieressä seisomassa). Käskytin uudelleen "ruutuun" ja koira hakeutui ruutuun aika kivasti taakse, käskytin "paikka" ja sitten leikkipalkka ruudussa. Tällä tyylillä jatkanemme jatkossakin kun on apulaisia.

tiistai 3. marraskuuta 2015

Rally-toko piirimestikset ja pari kisaa vielä siihen päälle

Innostuin ja nohevana tyttönä päräytin osallistumiset halloweenviikonloppuna kolmeen rally-tokostarttiin. Lauantaina 31.10 kisattiin Haukkuvaarassa Keski-Suomen kennelpiirin rallytokomestaruuksista, jossa me Pongon kanssa miteltiin Pop Dog ryn toisessa joukkoeessa. Tuomarina voittajaluokassa Pia Heikkinen.

Aika kevyellä treenaamisella mentiin kisoihin, jännitti kyllä, mutta rata oli tosi kiva ja helppo. Ainoat "vaikeat" voittajan kyltit oli tokotaustaiselle Pongolle aika helppoja. JJ-käännöksiinkin olin keksinyt JunnuPop -kouluttamisen ansiosta, että senhän voi ohjata vain agilityn poispäinkäännöksenä. Näitä kun ollaan tehty alkuverkassa koiran kanssa, niin ei se nyt kisassakaan niin vaikeaa ollut! Rata meni hyvin, fiilis oli hyvä ja ei jännittänyt. En itse kannatellut koiraa, vaan läpi radan oli fiilis, että mä menin ja koira seurasi mukana oman tehtävänsä mukaisesti. Se tuntui aika hienolta. Ainoa ongelma oli saada koira käytösruutuun kulmaan, koska se säikähti jotain. Onneksi ihana tuomari odotti meitä hetken ja sain koiran hänen avullaan käytösruutuun. Luulin, että meidät hylättäisiin sen takia, mutta ei hylätty! Mikä ihana asia. Pongo nökötti käytösruudussa hienoiten mitä koskaan, vaikka rata meni ihan sen käytösruudun vierestä ja vielä spiraali. Pongo käyttäytyi silti älyttömän mainiosti.


Voin sanoa, että itku pääsi kun kuulin treenikaverilta, että "onnea, saitte tuloksen!". Olin ihan varma, että meidät hylättäisiin sen käytösruutusekoilun vuoksi. Ja ei vielä mikä tahansa tulos rimaa hipoen, vaan 85 pistettä. Tuomarin kommenttina oli "hyvää yhteistyötä" eli koira oli menossa hyvin mukana, en kannatellut sitä, mulla ei ollut liian suuria vartalo- tai käsiapuja, ei liian kovia käskytyksiä tai kiljumisia multa ja koiralla säilyi tekemisen into läpi radan. Pieni kommentti, mutta se mitä se pitää sisällään, on hyvinkin paljon. Rata oli kyllä helppo voittajaluokan radaksi, mutta suoritettiin kaikki tehtävät kunnialla ja itsellä jäi älyttömän hyvä fiilis radasta ja käytösruudusta, sinne siirtyminen on vaan mulle se oma henkinen ongelma ja virittelen siitä aina paniikin. Tutusti oltiin taas "ikuisia nelosia" eli jäätiin juuri palkinnoitta. Mulle suurin palkinto oli kyllä noin upea rata ja meidän hieno yhteistyö, en oikeastaan ole missään vaiheessa suuremmin edes harmitellut palkinnoitta jäämistä. Oli niin mahtava meininki tehdä!

Kuva: Karoliina Savolainen, kiitos!

Joukkoekisassa kävi niin mainiosti, että meidän joukkoe sai tuloksen. Kaikki koirakot, paitsi voittajaluokan toinen koirakko, saivat tuloksen ja näinollen saatiin sitten tulos. Valitettavasti jäätiin muutaman pisteen päähän palkintopallilta, mutta joukkoeemme oli kuitenkin neljäs kokonaisskaboissa. Ei kunniaa ja mainetta tällä kertaa, mutta oli mukavaa kun kaikki joukkoekaverit onnistuivat ja muuten tuli paljon hyviä tuloksia.

Lauantain poppariedustusta! Kuva: Karoliina S.


Sunnuntaina oli sitten kahdet tavalliset rally-tokokisat Haukkuvaarassa, johon ajattelin samalla osallistua. Jospa nyt oltaisiin saatu edes joltain radalta tulos.

Eka rata alkoi joskus yhden pintaan, siinä oli tuomarina jälleen Pia Heikkinen. Rata oli ihan kiva, yksi sumppukohta siellä oli ja vähän jännittävä vasemmalla sivulla peruuttaminen. Se oli oikeastaan ainoa mun mielestä vähän kinkkinen tehtävä meille. Mentiin radalle, Pongo tuntui ihan hyvältä ja alkoi hyvällä kontrollitehtävällä istu-seiso-istu. Noihan on meille helppoja onneksi. Eka moka tuli hypyllä, jossa koira oli vaan pakko lähettää hypylle, että se nostaa katseen seuruusta ja ei törmää esteeseen ja otin samalla juoksuaskelia ennen hyppyjä, joten -10p siitä. Toisaalta jossen olisi juossut, olisi tullut luultavasti rintamasuuntavirhe, joten ihan aiheellinen juoksu. Sen jälkeen meni hienosti P-käännös oikeaan, Pongo oli oikein kuulolla. Kun lähestyttiin kulmaa, missä käytösruudussa oleva koira oli, otin koiran oikein kunnolla hallintaan ja sen kulman tehtävätkin meni ihan kivasti. Peruutus sujui heti nappiin! Oikean puolen seuruussa oli vähän haparointia, mutta selvittiin ja loppurata oli iisi. Käytösruutuun meno oli vähän hankalaa taas, mutta kun vaan pyöräytin koiran uudelleen ja seuruutin sen käytösruutuun, meni se sitten ihan hyvin. Tuloksena radalta siis 85 pistettä, ihan hyvä pistepotti!


Toinen rata alkoi sitten vähän myöhässä puoli neljän aikoihin, siinä tuomarina oli Tytti Lintenhofer. Rata oli ihan kiva, meille taas alkuun mukava kontrollitehtävä ja bravuuri, eli seuruusta seisominen. Tämähän on helppo meille molemmille ja kiva tehtävä heti alkuun! Tehtävät sujui ihan mukavan sutjakkaasti kunnes tuli kyltti, jonka vaikeutta ennakoin jo etukäteen eli istu - askel vasemmalle - istu. Tämä on jostain syystä vaikea.. Ei olla harjoiteltu tarpeeksi. Ekalla kerralla koira pyörähti mun takaa ja uusin. Toisella kerralla täydellinen suoritus ja sen päätteeksi sanoin "mahtava!", jolloin Pongo meni maahan. Hienosti menikin ja kattoi silmät tuikkien, että mami enkö olekkin hieno. Eikai siinä voinut kun nauraa ja uusia taas, jonka jälkeen tulikin sitten jälleen pyörähdys seläntakaa eli tehtävät epäonnistui. Kerättiin kyltiltä hienot -16 pistettä. Mahkuja olisi vielä ollut saada tulos, jossei tuplasaksalainen olisi epäonnistunut (rintamasuuntavirhe, koska pyörähti ympäri). Tätäkin epäilin, ettei onnistu.

Houkutus sujui mainiosti ja käytösruutuun meno oli paras koskaan. Olin harjoitellut tarkasti reitin ja miten asetan koiran käytösruutuun, mutta kun koirakko meni radalla Pongo vinkui vähän hiljaa. Huomasi, että ehkä jo vähän keskittyminen herpaantuu, rankka viikonloppu takana. Hienosti kuitenkin pysyi paikallaan, vaikka jaksut oli jo vähän vähissä. Tuloksena tuttuakin tutumpi VOI0 ja yhteensä pistesaldona siis 62 pistettä.


Viikonlopusta jäi käteen siis kolmelta radalta kaksi tulosta. Aivan mielettömän mahtava fiilis! Lähdin vähän pessimistisellä asenteella kisaamaan, että "saataisiin nyt edes yksi tulos". Ei olla treenattu kauheasti, kenraali ratatreenit meni ihan päin pyllyä, koira vaan kiehui yli. Kisatilanteessa se oli juuri optimaalisessa vireessä ja keskittyi tosi hienosti tehtäviin. En joutunut millään radalla kannattelemaan koiraa, vaan perusseuruu oli kunnossa ajoittaisia kontaktin tippumisia lukuunottamatta. Olin tosi tyytyväinen molempiin, toka radalla jännitin kyllä ihan pirusti, mutta pakka pysyi silti koossa.

Nyt vielä loppuvuoden kisakalenterit pläräykseen ja katsotaan, pitäisikö lähteä hulluna testaamaan RTK3:sta. Nyt ois paketti vaan niin hienosti kasassa. Sen lisäksi tosiaan kuumottaisi JATin agikisoissa käydä pyörähtämässä, ehkä jossain muissakin agikisoissa kun pitkästä aikaa on sekä koira ehjä että oma kroppa ehjä. Mulla oli penikat tulehtuneet ja juoksukieltoa varmaan kuukausi, sen lisäksi vielä tämmönen kiva kuukauden flunssa päälle. Onneksi nyt alkaa jo pikkuhiljaa palailemaan kuosiin. Pongon jalka ei ole oikeastaan naksunut enää ja koira vaikuttaa olevan hyvässä kunnossa. 

Kuva: Karoliina S, kiitos!


sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Collieiden agimestiksissä & Savikon Sepon koulutus

Pitkästä aikaa! Osallistuttiin collieiden agilitymestaruuksiin 19.9 ja seuraavana päivänä sunnuntaina 20.9 meillä oli Savikon Sepon koulutus Pieksämäellä, johon osallistuttiin. Tässä myöhäinen sepostus näistä päivistä. Valitettavasti mulla on ollut niin järjettömästi koulukiireitä, että on ollut vaikea repiä aikaa ylimääräisiin asioihin. Deadlinejä on ollut joka viikolle useampia ja stressitasot on ollut ihan uusilla leveleillä. Koiran kanssa treenaaminenkaan ei ole ollut niin aktiivista, kuin olisin halunnut. Nyt yritän kuitenkin saada itseäni niskasta kiinni ja kirjoitella blogiin edes kisapäiviltä jotain.

Perjantaina matkattiin kasvattajan pakun kyydissä Seinäjoen Cumulukseen, jossa yövyttiin. Lauantaiaamuna nimittäin oli collieiden agilitymestaruudet Lakeuden Koiraurheilukeskuksessa. Yö meni mukavasti hotellissa nukkuen koira jaloissa, aamulla oltiin virkeitä ja valmiita kisapäivään.


Lauantaina tosiaan kisattiin Keski-Suomen alajaoston joukkoeessa. Tuomarina meillä oli molemmilla radoilla Timo Teileri ja radat olivat hieman teknisen tuntuisia näin pitkän tauon jälkeen. Ensimmäisenä kisattiin hyppyradalla, joka ei siis vaikuttanut joukkoeen tulokseen. Muutamia ihan kivoja pätkiä osui radalle, mutta pakkovalssit eivät vain onnistuneet ja kepeilläkin nenä painui hieman ikävästi koiralla maahan. Loppusuora oli kuitenkin hauska ja vauhdikas, joten siitä jäi ihan hyvä mieli. Videot meistä kuvasi Mira, kiitos!


Koottiin itsemme sitten vielä agilityradalle. Siinä oli hieman paineita, koska tämä tulos merkkaisi joukkoekisassa. Rata oli kivempi, mutta siinä oli muutama kinkkinen kohta. Heti alkuun meillä sattui pieni äksidentti, kun edellinen kilpailija ei saanut koiraansa kiinni kun olin laittamassa Pongoa lähtöön. Onneksi Pongo oli vielä hihnassa... Siinä sain oman koiran onneksi selän taakse ja hätistin irtokoiran, mutta säikähdin vähän. Nopeasti vaan pakka kasaan, koira lähtöön istumaan ja sitten mentiin. Otetiin virhe vissiin heti kontaktilta ja kolmoshypyltä, mutta muuten olen tyytyväinen rataa. Hyllytettiin ennen keppejä, mutta yleisesti rata sujui ihan kivasti ja meno näytti omaan silmään ihan hyvältä tauon jälkeiseksi menoksi. Tästä vaan lisää treeniä, niin kyllä sieltä lähtee vielä napsumaan hyviä ratoja meiltäkin. Olen tosi ylpeä, että sain itseni ja koiran koottua irtokoiran tulemisen jälkeen ja pystyttiin suorittamaan jopa normaalia paremmin, kasvattaja vitsailikin, että pitää jatkossa aina tehdä tuollainen lähtö, niin mennään tosissaan radalle!


Jäi ihan kiva mieli kisoista ja agilitykärpänen pääsi puraisemaan. Oli kyllä hauskat kisat ja olin kyllä meidän ratoihin ihan semityytyväinen, koska ei olla treenattu. Kepit ja kontaktit - taas - treenaukseen. Itse huomaan kyllä, että oma juoksukunto oli radoilla parempi ja täytyy jatkaa juoksemista nyt ahkerasti kun saa penikat kuntoon ja flunssan selätettyä. Oli kyllä kiva rotumestiksissä nähdä myös tuttuja ja tietysti paljon collieita!

Sunnuntaina sitten kurvasin Pieksämäelle Hau Hau hallille, jossa oli kaverin järkkäämä agilityleiri. Valmentajana siellä oli Savikon Seppo, itselleni tuntematon kouluttajana, vaikkakin nimi oli tuttu. Rata oli ihan kiva ja päästiin tekemään aluksi vaikeampaa rataa, koska ajattelin sen olevan meille hyödyllisempää, kun treenataan vaikeilla radoilla. Pongo harmillisesti myös tippui puomilta, hetsasin sitä ja se ei pysynyt pystyssä liukkaalla puomilla.

 

Toiselle kierrokselle Seppo kuitenkin halusi, että mennään suorempaa rataa, että koirasta saataisiin enemmän vauhtia irti. Mun pitäisi opetella takaakierrossa rytmittämään ja ajoittamaan oikein pitkärunkoisella koiralla. Jos tehdään kotitreenissä paljon suoria ratoja, saadaan myös koiraan vauhtia. Harjoiteltiin kolmoshypylle pakkovalssia paremmin toimiva saksalainen. Loppuun rallateltiin vaan ihan täysiä.

Seppo myös ihanasti sanoi, että tsemppaan koiraa hyvin ja sen ansiosta sen vauhti on edes tuo mitä se on. Itsellehän tuo on aivan järkyttävää rääkymistä, mun on pakko aina videoita katsellessa laittaa mutelle, koska en kestä kuunnella tuota "mennään mennään" örinää. Mutta koiraan se toimii.



Fiilikset koulutuksesta oli tosi hyvät. Aloin kotitreenissä tekemään vain suoria ratoja agilityssä, jotta saataisiin nostettua koiran vauhtia ja virettä vielä ylöspäin. Viime treeneissä valkku sanoikin, että nyt hätyytellään maksiminopeuksia, miksi en osallistuisi vain kisoihin ja nauttisi niistä. Nyt onkin suunnitelmissa startata vähintään JATin kisoissa kotipaikkakunnalla, pitää katsoa lähtisikö jonnekkin muuallekkin kisaamaan.