sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Jalka naksuu edelleen

Kirjoittelin aiemmassa postauksessa Pongon jalan naksumisesta. Jalka siis on naksunut mielestäni kohtuullisen säännöllisesti, ympyrällä molempiin suuntiin juostessa sekä äkkipysähdyksissä (esim. pallon haku takapihalla). Koira ei ole oireillut jalkaa mitenkään, lukuunottamatta yhdesti se tuntui ontuvan ihan hiukan kun nousi maasta makaamasta (oli maannut siinä siis pidemmän aikaa) ja palautui aika heti normaaliksi.

Agilityssä käytiin viime viikon tiistaina, oli hyppytekniikkatreeni ja ajattelin lopettaa treenin heti jos koira vaikuttaa epänormaalilta tai kipeältä. Hyppytekniikasta ei ollut sen kummempaa sanottavaa, vaatii lisää tekniikkaharjoittelua, puhahtaa alastulossa, muttei ole katastrofaalinen eli hyppää ihan hyvin kun ei olla tekniikkaa juurikaan tehty. Tehtiin yksi venyttelyharjoitus, jonka jälkeen Pongo paineistui, mutta en tiedä johtuiko se siitä, että harjoitus oli ahdistava vai sattuiko se johonkin.

Keskiviikkona collietokossa sitten annoin jalkaexpertti Kaisan vähän tutkia Pongon jalkoja, hän osaa testata niitä ja kuulemma toisessa etusessa tuntui olevan joku, tyyliin kai ilmakupla mikä naksuu. Liikutin Pongon vielä ees taas siinä edessä ja mun käskettiin olemaan nyt stressaamatta jalkaa. Yritän selvittää menisikö tuo jalan naksuminen vakuutuksen piikkiin, jolloin sen voisi kuvauttaa. Pongosta onneksi on jo aiemmat kuvat, missä se on terveeksi tutkittu, eli niitä voisi verrata. Ensiapuna soitin ajan fysioterapeutille ja siellä pyörähdetään ensi viikon perjantaina katsastamassa yleinen kunto ja vähän miettimässä tuota jalkaa, kannattaako eläinlääkärille viedä vai löytyisikö siihen joku muu syy. Jatkoin myös nivellääkkeen eli Arthobalansin antamista, sitä Pongo saa 1-2 tablettia päivässä, ihan varuilta olen laittanut äidin antamaan yhden ja itseni yhden päivässä, ettei lääke unohdu.

Liikunnasta sen verran, että päätin vähentää repäiseviä pysähdyksiä, eli treeneissä yritän palkata muuten kuin heittämällä tai heittämällä koiran suuhun niin ettei se joudu pysähtymään rajusti. Myöskin takapihan nurmella palloleikkejä otetaan nyt vähän rajoituksella. Olen nyt myös onneksi saanut Pongon opetettua uimaan ja uimassa sitä olisi tarkoitus käyttää nyt useampana kertana viikossa, jossa se saa lelujen kanssa revitellä. Se tekee varmasti vain nivelille ja muutenkin kropalle hyvää, sekä tietysti pääkopalle kun saa leikkiä täysiä vesileluilla.

Nyt yritän olla huolehtimatta liikaa, vaikka naksuminen ahdistaakin. Tämän enempää nyt ei vain voi tehdä. Agilityäkään ei olla juurikaan harrastettu, nyt käydään se pari kertaa kuussa mitä normaalisti (maltillisin rimoin ja toistomäärin, kuten aina) ja katsotaan sitten miten jalka etenee. Agilityn loppuminen ei kyllä minulle tai koiralle olisi katastrofi, itse pidän muista harrastuksista lähes enemmän (esim toko). Tärkeintä olisi nyt saada naksumiselle syy ja koirakaveri kuntoon, viimeisenä sitten lähteä kuvauttamaan koira. Siinäkin täytyy nyt punnita sitä saako sen vakuutuksen piikkiin kuvattua, koska tuleehan siitä useamman satasen reissu muuten. Vaikka rahalla ei ole väliä kunhan saisi syyn selville. Onneksi koira ei oirehdi jalkaa tai onnu, mutta kyllähän se ahdistaa kun jalka naksuu.

tiistai 7. heinäkuuta 2015

Herran haltuun

Laiska bloggaaja ilmottautuu. Sen verran jaksoin kuitenkin kaivella jaksamisenrippeitä, että päätin ilmoittaa mut ja Pongon tokokokeeseen vielä ennen sääntömuutoksia. Ollaan tahkottu (jotenkin) avoimen luokan liikkeitä ja kahden viikon päästä olisi se The Päivä, jolloin mennään kokeilemaan onnea. Iik!

"Munaseuruu" on kyllä ollut meille aivan mahtava apuväline. Pongo on nykyään kentälle ja treenaamaan mennessä hyvin energinen ja innokas tekemään, se on motivoitunut ja halukas tekemään. En kannattele sitä, vaan se enemmänkin tulee hyvin mukana. Sen varjolla sitten yksilöliikkeet ovat parantuneet ja paikkis huonontunut, mutta paikkis meille nyt ikinä ei olekkaan ollut mikään piis of kakku, joten olen tyytyväinen niin kauan kun koira vain pysyy paikallaan. Noussuthan se ei ole ties milloin viimeksi, ja silloinkin äänen takia. Koputtelen puuta. Mä en kyllä tiedä miten saisin siltä sen vinkumisen paikkiksessa pois kytkettyä, ehkä mun täytyy käydä jonkun tokopron opeilla.

Kiltti poika ei nakeista välitä!
Yksilöt menee ihan jees. Kaukoihin olen supertyytyväinen ja olen palkkaillut aika paljon ekasta tai
tokasta istumaannoususta. Pongo tietää hyvin mitä tehdään ja olen saanut pidettyä hyvin rutiinit eri liikkeissä "maa-paikka" on paikkiksessa ja "maa-kaukot" kaukoissa. Luoksari on meillä ollut vähän kaaosmaista, yritin käsipysäytystä, mutta koira vaan unohti pysähtyä ja jäi tuijottamaan, mistä se palkka lentää... Annan kanssa ratkottiin tätä luoksarin stoppia varmaan 4-5 treenikertaa, kunnes eilen koitettiin vaan pelkkää sanallista "paikka" huudahdusta. Ja mitä pirua, sehän tepsi. Eli herran haltuun luoksarin stoppi vaan kokeessa? Koira osaa kyllä pysähtyä käskystä, mutta millä nopeudella, se on toinen juttu.

Hypyllä koettiin vähän vastamäkeä, kun Pongo jostain syystä kiersi hyppyä. Mietin, että se on ehkä kipeä ja sen jalka on naksunut.. Tää on ahdistanut mua suuresti. Ei olla aksattu eikä muuta, mutta jostain syystä se vaan naksuu. Ei ole kyllä yhtään kipeä, ehkä takapää on jotenkin vähän normaalia jäykemmän oloinen. Pitänee vielä tarkkailla asiaa, koska koira ei ole siis tosiaan yhtään kipeä ja ainoastaan joskus juostessa jalka naksahtaa. Hyppy kuitenkin periaatteessa sujuu, vähän "toivotaan" asenteella ja sitä pitää vielä ehkä treenata. En kuitenkaan usko, että hypyssä on ongelmaa, Pongo jää onneksi istumaan aika kauas. Lähinnä tuo jalan naksahtelu on mua ahdistanut, koira on esim. venytellyt ihan normaalisti ja lenkkeillyt normaalisti, agilityä olen vähentänyt ja en vaan keksi miksi se naksuu. Harmittaa.

Noudossa kamppailtiin palautuksen kanssa, kunnes koitettiin vaan uhkarohkeasti kisanomaista ja koira palautti kapulan täyziä sivulle laukalla. Mietin taas, että mitä, kun treeneissä ei onnistu yhtään. Eli jos vire napsahtaa kisassa kohdalleen, niin varmaan noutokin voi onnistua. Vieraalla kapulalla testattiin, niin se oli ällö ja vaikea, kun Pongo pelkäsi kolauttavan sillä mua ja jäi kauas istumaan. Muuten ollaan treenattu vaan palautuksia sekä kapulan kanssa hengailua, esim. seuruuttaen. Vauhtinoutoa en ole nyt tehnyt, sitä tehtiin silloin lopputalvesta/keväällä ja nyt ollaan tehty palautuksia. Mutta kun on tarpeeksi virettä, niin kai tuokin osaa. Ainakin se palauttaa, mutta voi jäädä liian kauas. Saapa nähdä.

Lauantaina olisi collieiden rallytokomestikset ja rallyä ollaan harjoiteltu tyyliin kolme kertaa kesäkuun aikana ja eilen kerran. En tiedä jaksanko tai viitsinkö treenata sen enempää, ehkä jos kävisi oikeaa puolta treenaamassa. Musta tuntuu, että toko on tehnyt meille enemmän hyvää ja se on näkynyt myös noissa harvoissa rallytreeneissä. Rallyssä ite kyllä rupean sähläämään ja se sitten näkyy radalla. Noh noh, katsotaan, eihän se ole maailmanloppu jos keräillään vielä noita voivoinollia.

Ensi viikolla saadaan varmaankin kiva vieras, nimittäin Pongon sisko Lyyti tulisi meille hoitoon. Lyden kanssa sain luvan vielä mennä agivalkkaankin ja mikäpäs sen mukavempaa, vielä kun ahdistaa tuo Pongon välillä vähän napsuva jalka.