lauantai 27. kesäkuuta 2015

Ongelmakoirakoulutuksen jälkeen: paluu arkeen

Huhtikuun lopulla kävimme setvimässä ongelmiamme ongelmakoirakoulutuksessa, josta multa pyydettiin myöhempiä päivityksiä jatkon suhteen. Siellä paneuduttiin siis meidän ongelmiin mm. remmirähjäämisessä sekä yleisesti aggressiossa, kun muihin koiriin(/uroksiin) kohdistuvat agret alkoivat olemaan jo ongelmaksi asti sekä suoraan sanottuna vaarallisia. Pongo kyttäsi lenkeillä ohikulkijoita ja irtipäästessään olisi hyvinkin voinut käydä puremassa muita koiria, mikä on myös päässyt käymään, joko muiden tai oman vahingon takia. Ohikulkutilanteessa se saattoi kohdistaa aggression muhun. Se pomotti ja saattoi käydä muhun käsiksi, jossei vaikka halunnut mennä autoon ja käskin. Auto oli ja on edelleen se pahin sille, toisaalta se ahdistaa ja toisaalta se on sille resurssi, mitä suojella. Se on rähissyt epävarmuuttaan lenkeillä sekä ihan monet on ihan opittua aggressiota. Hallilla kierrettiin muut koirakot kaukaa, koska niistä se nostatti kierrokset ja kerrankin kävi täysin ilman syytä rähisemään tutulle koirakaverille.

Huomasin välittömän eron heti koulutuksen jälkeen. Ja tietenkin jo koulutuksen aikanakin. Mulla oli selveät sävelet, mitä voin tehdä rähinätilanteissa ja mikä on se tila, mitä vaadin koiralta. Mun oli itse paljon helpompi olla mustavalkoinen, kun mulle sanottiin suoraan mikä on se tila mitä vaadin koiralta. Hallissa se ei ole enää edes oikeastaan haukkunut satunnaisia haukahteluja enempää ja vaikka tulisi koiria käytävällä vastaan, se ei rähjää. Jos se rähjää saan rähinän loppumaan välittömästi. Vaikein paikka on edelleen kun koira on eturappusilla hihnassa ja ohi menee koira/auto. Siinä sen kontrollointi on kyllä todella hankalaa ja siihen olisi kivempi saada joku muu neuvo kuin "ei koiraa rappusille" kun sitä kuitenkin on kesällä mukava siinä pitää. Takapihalla se on kyllä yleensä rennommin, kun siellä on vähemmän liikennettä.



Kotona sitten hihnalenkeillä jonkinaseista kyttäilyä esiintyy edelleen. Mun on vielä vähän vaikea itse hahmottaa, mikä on sallitun ja mikä ei-sallitun rajoissa. Saako koira katsoa, puhista, milloin se jännittyy liikaa tai katsoo liikaa? Yksittäiset koiraohitukset kotiteillä on vaikeimmat, hallin "omistaminen" on jo loppunut hyvin, mutta kotiteillä ehkä koira jännittyy enemmän edelleen. Painotan kuitenkin, että rähinä on loppunut lähes sataprosenttisesti muutamia yksittäisiä testauksia lukuunottamatta. Nämä ovat olleet kuitenkin ihan hyviä tilanteita treenin kannalta, kun en ole antanut koiralle periksi. Pongolla yhdessäkin tilanteessa nousi vire, se kiihtyi ja lopulta käänsi aggression minuun eli selvällä suomen kielellä sanottuna näppäsi. PURI. Collie nyt ei näppää mitenkään hirveällä voimalla, mutta kyllä siitä joku milli kertaa milli mustelma tuli. Siinä tilanteessa kuitenkin selvittiin






hyvin, koira sai välittömästi palautteen, ei edes sekuntia myöhässä vaan siinä samaisessa tilanteessa. Heti perään sain ohitustilanteen, jossa se luopui toisesta koirasta täysin. Kaikista paras oli mun oma fiilis, en oikeastaan edes kerennyt säikähtää näppäämistä (en mä nyt muutenkaan, mutta joskus sisällä saattaa kuohahtaa tunteet), joten pysyin vain vahvana tilanteessa. Nämä ovat nimenomaan niitä hankalia paikkoja, kun toisaalta koetellaan sitä herkkää sekä dominoivaa puolta koirasta. Se näppää, koska ei luota mun handlaavan tilannetta ("hus nyt siitä komentamasta") ja toisaalta liian raju palaute herkälle koiralle ei ole edes korkeassa tai kiihtyneessä mielentilassa hyvä. En ikinä halua sille oloa, että olen paha ihminen, vaan että olen ihminen joka hoitaa koirien ohittamiset ja se voi luottaa, ettei sen kimppuun käy kukaan. Mutta kuitenkaan koira ei pure vahingossa - hiljaakaan. Jos se haluaisi purra täysillä, sehän purisi.

Summasummarum, vaikka voi kuullostaa hurjalta tuo edellinen tarina, en ole siitä oikeastaan moksiskaan. Oma koira puree, kuullostaahan se pahalta. Se oli hyvä koulutustilanne, joka johti hyviin asioihin tulevaisuudessa. Aina välillä tulee näitä testaamisia, että kumpihan meistä hoitikaan tämän huolehtimisen ja se olen minä. Kuten mulle sanottiin "tuokin koira olisi niin paljon mielummin collieta" ja selkeästi se on ollut rennompi, kun sen oma "paikka" on selkeämpi. En tarkoita mitään Cesar Millan touhuja, vaan yksinkertaisesti kyttäily tai rähinä ei ole sallittua vaan minä rähisen jos on tarvis, ei koira. Juuri päästiin tätäkin lenkillä harjoittelemaan irtokoiralla, joka oli valitettavasti parin kilon villakoira. Siinä tilanteessa oma koira selän taakse, "tää voi purra" ja tömäytin maata koiran edessä. Toivottavasti tein siinä tilanteessa Pongon silmissä itsestäni superkovismuijan kun hätyytin vieraan koiran pois. Myöskin onneksi omistaja sai villakoiran kiinni. Itse mielelläni otan myös irtokoiria kiinni, mutta Pongon kanssa en vaan voi. Edellisen kiltin koiran kanssa yleensä otin siltä hihnan ja laitoin sen vapaana olevalle karkulaiselle, koska se ei muista koirista välittänyt. Nyt pitää ensisijaisesti ajatella sitten eri asioita, eli ettei oma koira hyökkää kimppuun. Toki aina itse yritän ottaa myös sen toisen koiran kiinni, jos mahdollista ja näinkin olen joskus tehnyt, vaikka Pongo on mulla toisessa kädessä hihnassa ollutkin.

Hankalia paikkoja tämän kouluttamisen suhteen on ollut mun omat tunteet. Pongo on mulle maailman rakkaimpia asioita maan päällä ja mun on ollut vaikea asettaa sille mustavalkoisesti rajoja. Kun ois niin kauheen kivaa olla kiva. Ensimmäinen oma koira, joka on pennusta asti otettu, eikä ihan kaikista helpoin kombo kohdalle osunut. Kuten mulle agressiokoiraluennon jälkeen maalimies sanoikin, että "uskotko, jos annat mulle sen koiran, se ei rähise muuten yhtään?". Tottakai, koska mulla on tunteet ja toisen koiran kanssa mihin ei ole tunnesidettä niin toiminta on paljon helpompaa. Nyt kuitenkin olen yrittänyt alkaa ajatella asioita myös siitä koiran näkulmasta, eli mulla on oikeus sanoa ei ja mulla on oikeus kieltää sitä asioista, joita sillä ei ole lupa tehdä. Internet on paha paikka ja musta on hyvä tarkastella sitä kriittisin silmin, se mikä menetelmä toimii meillä tai jollain muulla, ei toimi välttämättä juuri Sinun koiralla. Näin mulle nimittäin kävi. Se on ollut mulla ongelma, olen uskonut ja miettinyt liikaa mitä muut sanoo/ajattelee/tekee ja yrittänyt olla jotenkin niihin muotteihin sopiva oman koirani kanssa. Mutta ei mun tarvitse olla, koska tiedän että asiat miten mä nyt koiran saan pidettyä hallinnassa toimii erittäin hyvin. Mua ei enää hävetä laittaa koiralle vaikka pantaa missä se on mulla hallinnassa niin, että mielenrauha säilyy tai että uskallan ventovieraan nähden komentaa koiran olemaan nätisti. Mä oon paljon livenä puhunut treenikavereille ja muille koiratutuille mitä ollaan läpi käyty ja se on oikeastaan auttanutkin, kun on saanut purkaa tuntojaan ja huomata, että ehkä se ei sitten olekkaan niin epätavallista mitä ollaan koettu. Tai ehkä nekin keitä oon pitänyt aika taitavina koirankouluttajina, niilläkin on ollut näpsimisongelmaa tai muuta.

Yhden ongelmakoirakoulutuksen jälkeen tosiaan meidän molempien elämänlaatu on parantunut hurjasti. Toki Pongo on ja tulee varmasti aina olemaan koira, johon ei välttämättä voi luottaa täysin sataprosenttisesti (mihin koiraan voi?), mutta nyt ainakin sen sielunelämä avautui mulle paljon enemmän ja sain hyvät välineet sen kanssa toimimiseen. Ja nimenomaan myös sen, vaikka mulla kuohuu tunteet, koira voi silti olla hallinnassa. Varmasti joskus sillointällöin tulee muistuttelutilanteita, koska käytösmalli on hyvin opetettu tässä neljän vuoden aikana takaraivoon, mutta selkeästi ollaan menossa parempaan päin. Ei tarvitse ajatella "pitää lopettaa agility kun se nostaa koiraa liikaa" tai miettiä, etten voi mennä jonnekkin kun koirani on vihainen. Ei. Yksi koulutus poisti meiltä monta murhetta ja oma fiilis on parempi, huomasin myös että mun arvo on koiran silmissä noussut ja se ei kyseenalaista mua enää. Helpoin oli, kun myönsi itselleen "meillä on ongelma" ja laittoi asian hoitamisen vireille. Mulla on niin paljon mukavempi olla ja huomaan eron myös koirassa, joka on rennompi ja erityisesti halliolosuhteissa käyttäytyy hienosti, olematta kuitenkaan liian vireetön toimimaan vaikka treeneissä. Päinvastoin toko on parantunut hur-jas-ti ja agilityssä virekkin nousee enemmän loppua kohden. Tästä vielä jatketaan eteenpäin niin hyvä tulee.

Sen maalimiehen jos vielä tässä elämässä joskus tapaan, niin täytyy kyllä käydä kiittämässä siitä yhdestä viisitoistaminuuttisesta mulle jutellen. Ilman sitä painisin vieläkin noiden ongelmien kanssa, kun en vaan olisi rohjennut mennä hakemaan apua.

keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

TOKOa ja kesän ekat paukut&ukkoset

Aikaa kuluu ja en saa mitään aikaiseksi! Töiden jälkeen on ollut erittäin nihkeää lähtö treeneihin, kun melkein suoriltaan pitäisi jaksaa kirmata hallille ennenkuin ryhmätunnit alkaa ja nehän kestävät koko illan.

Nyt parina päivänä olen jaksanut onneksi käydä ja ihan saa ihmetellä miten voi olla kuin ihan eri koira eri päivänä: maanantaina mikään ei onnistunut, koira kiersi(!) tokohypyn, noutokapula oli kauhea ja mitään ei jaksanut tehdä. Fiilis oli jo ei-kokeeseen-koskaan, tiistaina sitten sähäkät kaukot, pari mahtihyvää kapulan tuontia, hienot hypyt ja vinkumaton paikkis.


Ollaan löydetty kyllä meidän uusi lempiliike eli kaukot. Ne on kyllä alkanut sujumaan ja ihan varkain, en tiedä mitä oon tehnyt, mutta nehän vaan onnistuu. Ihan kiva kun joku kerrankin onnistuu ilman hirveää hiusten päästä repimistä ja alun ongelmia.

Kaksi viikkoa ollaan myös agiliidetty valkussa, kun Annalla oli menoa ja vaihdettiin sitten vuoroja päikseen. Ihan kiva onnistua jopa agilityssä, selkeästi oma ohjaaminen on parantunut ja meno on nykyään paljon jouhevampaa. Toki matkanteko voisi aina meillä olla vielä hieman nopeampaa, mutta monta hyvää pätkää saadaan aina treeneissä aikaiseksi sekä se 1-33 esteen rata yleensä jopa loppuun asti. Kepitkin on nyt alkanut onnistua muutamien target-vahvistuksien avulla ja ne alkaa olla takaisin omalla tasollaan. Jotain kisoja voisi kyllä yrittää katsoa, mutta en tiedä kerkeääkö kesällä oikein. Agilityä varmaan pitäisi taas filmata, että näkisi itsekin onko kehitystä tapahtunut ihan oikeasti vai tuntuuko se vaan jostain syystä normaalia mukavemmalta.

Tokossa yleisesti hetsiseuruu ja nostatus on parantanut suorittamista, nyt Pongolla on mulle aika ihanteellinen vire yksilötehtäviin. Valitettavasti se hetsi näkyy sitten paikkamakuussa, jossa vire on vielä erityisesti alussa yleensä liian korkea ja se purkautuu sitten vinkumisena paikkiksessa. Mun asenne on kuitenkin ollut nyt se, että haistelkoon tai vinkukoon toistaiseksi, kunhan ei nouse ja Pongo onkin ollut varma makaaja, vaikka se vinkuukin. Ei puhettakaan että se lähtisi, tehtävä on selvä, mutta on vaan niiiin hankala odotella rauhassa. Ahkeraa treeniä ja jotenkin pitäisi saada se keskittymään ja rentoutumaan.. Ehkä joskus 2080 luvulla.


Loppuun vielä näin kesän kynnyksellä kuulumisia liittyen meidän yhteen ongelmaan eli ukkostamiseen/ääniin. Kesän ensimmäiset isot paukut kuului kun oltiin lenkkeilemässä Jylhänperällä Nellin kanssa (kera labnou Ellin ja kelpie Muusan) ja siellä kuului kauempaa jatkuvaa, tasaista pamautusta. Aikalailla aseen laukauksien tyylistä, mikä Pongolle onkin yksi pahimmista. Selkeä reagointi tapahtui ääneen, mutta toimintakyky ei mennyt. Koiraa alkoi jännittää ja aina kun se vähän palautui edellisestä paukusta, tuli minuutin päästä seuraava. Päästiin lenkillä sitten veden ääreen, missä Elli ja Muusa alkoi innoissaan uimaan, Pongollakin nousi siinä samassa vire tosi korkealle ja yhtäkkiä se ei välittänyt paukuista pätkääkään! Olin kyllä ihan äimistynyt, se vaan ignoorasi kaikki paukut ja takaisinpäin kävellessä ei välittänyt enää mistään ja oli täysin normaali. Aivan mielettömän hyvä äänihetki meille.

Tänään sitten päästiin "nauttimaan" kesän ensimmäisistä ukkosista.... Pongo oli valitettavasti piharapulla kun jyrisi (kaukaa ja aika kevyesti), eikä se kuulunut sisälle asti. Häntä koipien välissä koira sisälle ja syötin vähän nameja, hyvin upposi ja pystyi tekemään pari temppuakin. Käytiin vielä nopeasti katsomassa ulkona naapuria, jonka nähdessä Pongo yleensä kiihtyy ja innostuu kovasti, mutta harmiksi just kun olin laittamassa koiraa sisälle jyrähti... Turha koiran kiihdytys siis, vaikka siihen asti se nousi taas hyvin hyvälle mielelle ja unohti jyrähdykset. Mentiin sitten ottamaan lepiä, radio täysille mun huoneeseen ja verhot kiinni. Virittelin sille vielä korvien suojiksi silmälapuista ja pyyhkeestä äänieristystä ja siinä se makasi rauhallisesti kyljellään mun vieressä ja kuumissaan lähinnä läähätti. Ei tärissyt pelosta laisinkaan, vaikka selkeästi säikähti jyrähdystä sisälle tullessa. Tunti pari odoteltiin ukkosen loppumista ja lähdin sitten heti lenkille, koira oli aivan täysin normaali ja lenkillä kuului muutama työmaatyylinen kevyt pamaus - ei välittänyt mitään. Jälleen hyviä äänihetki meille!!

Hyvää kuuluu siis arkirintamalla ja erityisesti äänien suhteen. Aivan mielettömän ihanaa. Viime vuonna kun meidän kevät/kesä alkoi salamana kirkkaalta taivaalta kertaa kolme, koira pelästyi ja karkasi kotiin lenkiltä. Onneksi olin kotona koppaamassa sen sisälle kun oli päässyt äidiltä karkuun. Kolme kertaa ukkonen iski aivan juureen veden rannassa, juurikin kirkkaalta taivaalta varoittelematta, koirahan meni siitä aivan paniikkiin. Onneksi tänä vuonna ekat kovat äänet on olleet aika iisejä, niistä on palauduttu hyvin sekä niistä on päästy yli. Mielettömän kiva juttu!

tiistai 23. kesäkuuta 2015

Puhelinkuvia vol. 2

Jopas onkin aikaa vierähtänyt viime postauksesta! Nyt kuitenkin pientä avausta kulisseihin, mitä ihan oikeassa elämässä on silläaikaa tapahtunut kun blogi on ollut päivittämättä. Eli seuraavana puhelinkuvia vol. 2!

1 - Imatran tokokokeen jälkeen Pongo tippui läheisessä metsässä jokeen. 2  - Imatran reissulla iltalenkiltä tassujen kastelua. 3 - Hotellilölleröinen. 4 - Kotimatkalla Imatralta kotiin pysähdyttiin loggaamaan geokätkö ja Pongo yhtäkkiä juoksi ihan täysiä kentälle ja meni sinne odottamaan tuossa leikkiinkutsuasennossa. :D Sitten se vaan pinkoi siellä tuhatta ja sataa. Virtaa? 

1 - TokoSM kisapäivä. 2 - TokoSM palkintojenjako alkaa, väkeä! 3 - Meidän palkintosaalis. 4 - TK1 leivokset treenikamuille eli Annalle ja Karolle seuraavan viikon maanantaina, kun lähdettiin Mikkelin iltakisoihin.
1 - Tältä näytti mun toukokuu... 2 - Pitkän tauon jälkeen kaiveltiin tunnarikapulat esiin ja Pongo tajusi niiden idean!  3 - Olin katsomassa Collieyhdistyksen K-S alajaoston järkkäämää luonnetestiä, kuvassa Pongon sisko Utu menossa testiin. 4 - Treeniä.. paikkamakuu ja itse piilossa, tarkkailen koiraa aina puhelimen kameran kautta.

1 - Canicrosspojat! 2 - Canicrossia ilta-auringossa. 3 - Takapihalla. 4 - Activia - kuuntele vatsaasi! 

1 - Tehtiin testi, pysyykö nakki suussa ja odotetaanko lupaa herkutteluun. Onnistui, raudanluja mielenhallinta! 2 - Kesämies.  3 - Koiruudet leikkimässä punkkiviidakossa. 4 - Kiva vapaapäivän sunnuntailenkki kera Elli-labbiksen ja Muusa-kelpien, 2h sadesäässä.


keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

Tuotetestissä FitDogin tuotteet

Olemme käyttäneet nyt FitDogilta saatuja energia- ja nesteytysjauhetta sekä palautusjauhetta nyt ehkä noin kaksi kuukautta epäsäännöllisen säännöllisesti. FitDog on siis yhteistyössä kanssamme ja sain tuotteet testiin ja nyt haluaisin kertoa hieman omia kokemuksiani ja mielipiteitä tuotteista tässä vaiheessa.








Olemme tosiaan käyttäneet jauheita nyt ehkä noin kaksi kuukautta säännöllisen epäsäännöllisesti. Olen testannut niitä ihan treeni- ja kisakäytössä sekä tietysti myöskin kotona. Pongo pyöräilee paljon arjessa, joten FitDog sopii myös hyvin annettavaksi vaikka normaalia kuumempina päivinä, jos arkilenkkiä on hoidettu pyörällä. Siinä tahti kuitenkin on aina vähän reippaampi kuin kävellessä, vaikka koira saakin kulkea vapaana.

Olemme käyttäneet jauheita toko- ja agilitytreeneissä, joissa erityisesti agilityssä koira sai kivaa lisäbuustia radalle. Tokossa olen käyttänyt jauheita vähemmän, mutta varmaan kun kesä lämpenee pikkuhiljaa, tulevat jauheet mukaan myös kesäkuumille treenipäiville. Kotona myös FitDoggia on hyvä juottaa, kun Pongo paljon makoilee takapihalla, että sekin muistaa välillä juoda. Uusin treenilajimme on canicross, jossa jauheet ovat kyllä ihan pop sekä ennen että jälkeen suorituksen!

Tässä video, missä canicrosstreenien jälkeen maistuu palautusjuoma!


Paneudutaampa hieman syvemmin kuitenkin vielä tuotteiden sisältöihin. Tuotteet mitkä minulla on ollut käytössä, on FitDog Energy&Rehydrate sekä FitDog Recovery Potato. Sivuilta löytyy tarkat sisällysluettelot, annosteluohjeet ja yrityksen kuvailut tuotteista.


FitDog Energy&Rehydrate on siis nesteytys- ja energiajuomajauhe, joka on tarkoitettu käytettäväksi ennen treeniä ja sen aikana. Se käy nesteytykseen myös esim. kuumina päivinä, imettävälle koiralle tai kun muuten koira tarvitsee lisänesteytystä. Itse olen käyttänyt tätä kisa- ja treenipäivien yhteydessä sekä ennen ja nyt aion käyttää näitä myös kesäpäivinä, koska Pongo liikkuu kesäisin paljon takapihalla, tarvitsee se luonnollisesti myös nesteytystä silloin.

Itse olen käyttänyt Energy&Rehydratea juottamalla koiraa ennen rankkaa suoritusta noin päivää ennen sekä suorituksen aikana. Aineenvaihdunta on vilkastunut, koira on piristynyt ja saanut lisäenergiaa tekemiseen. Miinuspuolena toki on jatkuva koiran pissalla ramppaaminen, mutta se kuuluu asiaan. Näin siis jauhetta voi hyödyntää vaikkapa rankkoina agilitykisapäivinä tai erityisesti kuumina kisapäivinä.

Miinuspuolena minun on mainittava kuitenkin maistuvuus. Monet ovat kehuneet Energy&Rehydraten maistuvuutta myös nirsoille, mutta meillä edelleen joudun juottamaan tätä herkkupalojen kera. Maksamakkaraköntti juoman yhteydessä on hyvä keino saada koira juomaan, koska tämä on selkeästi meillä kuitenkin piristyttänyt koiraa huomattavasti. Ehkä itse pitäisi juottaa vain ja totuttaa juomaan enemmän myös nirppis.

Toinen tuotteista on siis FitDog Recovery Potato, joka on palautusjuomajauhe. Jauhe on nopeuttanut palauttamista, koska mekin treenaamme aika usein, koiran pitää palautua nopeasti. Tietenkään palautusjauhe ei ole mikään oikotie onneen ja painotan erityisesti agilityssä alku- ja loppulämmittelyitä, mutta niiden lisänä jauhe nopeuttaa koiran palautumista suorituksista.

Olen huomannut palautusjuoman maistuvan parhaiten kyllä vasta kotona, vaikka se suositeltaisiin annettavaksi mahdollisimman pian suorituksen jälkeen. Onneksi kuitenkin asutaan kohtuullisen lähellä hallia, mutta yleensä palautusjuoma on tosiaan maistunut vasta kotona paremmin. Liekö sitten häiriöt vaikeuttaneet juomista.

Palautusjauhetta on sanottu vähemmän maistuvaksi, mutta mielestäni tämä uppoaa Pongoon ihan yhtä hyvin kun nesteytys- ja energiajauhe. Palautuksessa agilityssä sekä muissa raskaissa lajeissa tämä on kyllä hyvä, erityisesti canicrossin yhteydessä tuotetta on hyvä käyttää ja näin olen tehnytkin.


Olen myös miettinyt sanasen sanottavaa FitDogin Shakerista. Se on ollut ihan todella käytännöllinen juomien kanssa käytettävänä, koska siinä on ollut helppo sekoittaa, annostella sekä pitää juomat mukana. Ehdottoman tarpeellinen siis meillä käytössä!

Musta toi on ollut niin kätevä senkin puolesta, että sen saa nopeasti pestyä ja kätevästi laitettua yhtenäisenä kuivamaankin. Ainoa miinus musta on ehkä huono mekanismi tossa päässä, mua aina pelottaa että toi irtoaa, vaikkei niin ole vielä koskaan käynyt. Shakeria ei saa myöskään pestä koneessa, joka on mielestäni miinusta näin laiskalle tiskarille..




Jauheista oma mielipiteeni on se, että ne auttavat kyllä koiran juottamisessa. Itselläni koiran totutus oli vähän hätäistä, joten se ei juo jauheista tehtyä juomaa vielä kovin hyvin ilman herkkupaloja, mutta eiköhän sekin ajan kanssa niiden makuun totu. Olen kyllä huomannut positiivisia vaikutuksia, esim. koira on pirteämpi suorittaessaan vaikka agilityrataa tai tokotehtäviä, joten siinä mielessä jauheet ovat olleet hyvä apu treeneissä. Vielä tuotetestaus on kuitenkin vaiheessa, mutta jauheet ovat kyllä muodostuneet hyväksi rutiiniksi treenien yhteydessä. Itsellä varsinkin kun on helposti väsyvä koira, ovat juomat selkeästi piristäneet sitä treeneissä. Nyt kuumalla täytyy tarkkailla, tehostuuko treeneissä into jauheiden myötä.

Nyt kesän tullen pääsee testaamaan nesteytysjauhetta myös ihan kesäkuumalla apuna juottamaan koiraa. Siitä lisää sitten seuraavassa FitDogin tuotearvostelupostauksessa, me jatketaan testailua!

tiistai 9. kesäkuuta 2015

Colliehaaste

Sain Evieltä colliehaasteen, joka laitetaan eteenpäin seuraavaksi kasvattajalle sekä Karolle!

1. Miten päädyit ottamaan collien?
Mä olen jo aiemmin kirjoittanut tästä postauksen, mutta lyhyesti kerrottuna, haluttiin toinen koira edellisen kuoltua ja ajatus colliesta vaan tuli päähän yhtenä aamuna. Sitten selattiin vaan rotuyhdistyksen sivuja ja siellä oli Annan P-pentueesta ilmoitus. Vartin päästä oltiinkin sitten jo pentuja katsomassa ja Pongo puoliksi meille varattuna.



2. Mitä ominaisuuksia tahtoisit colliessa rotuna parantaa?
Itselleni valitettavasti sattui ääniarka koira, joten sen suhteen olisin erityisen tarkka collieiden suhteen. En käyttäisi ääniin reagoivaa koiraa missään nimessä jalostukseen, vaikka ääniarkuus ei arjessa haittaakkaan, aiheuttaa vaan lähinnä joitain ongelmia uutena vuotena tai ukkosella. Hermorakenne on myös Pongolla hieman huono, joten sen suhteen olisin myös tarkkana.

3. Onko koirasi mielestäsi sellainen, kuin kuvittelitkin collien olevan? Yllättikö jokin?
No ei ja no on. Ajattelin oikeasti collieyhdistyksen sivuja selatessani sinä aamuna että "mites ois collie, sehän ois helppo ja kiva rotu!". Miljoona kertaa itkettyäni aggression tai rähinän tai kiihtyneisyyden takia ei tämä ollut ehkä ihan se helppo läpihuutojuttu mitä silloin collieta ottaessani ajattelin, mutta sekin oli lähinnä omaa kädettömyyttä. Toisaalta Pongo on mulle ihmisen mieli, sitä voi pitää vapaana, se ei karkaa, säikähtäessään se palaa kotiin, se on maailman paras kaveri ja varpaidenlämmittäjä. Se tottelee ja se uskoo. Toisaalta ollaan painittu ongelmien kanssa, mutta kun olen alkanut päästä tuon koiran pään sisälle, ei ne ongelmat oikeastaan tunnu enää miltään. Hain ehkä kotikoiraa (tai ok, sanoin kasvattajalle että voin käydä näyttelyissä), mutta harrastuskoiran sain!




4. Oletko miettinyt, tuleeko seuraavakin koirasi olemaan collie, vai jotain muuta rotua?
Tulee ehdottomasti olemaan nahkacollie. On monia muita rotuja, joita olen toki ajatellut ja katsellut ja huokaillut, mutta kyllä tässä on mulle tähän elämäntilanteeseen ja koulutustaitoon ihan tarpeeksi. Nahkan kanssa pääsee kisaamaan ja treenaamaan, mutta ei ole pakko. Itse olen aika epäselvässä elämäntilanteessa, joten ei mulla olisi mahkuja välttämättä ottaa mitään supermegatykkiä, jos olenkin vaikka koulussa ensi talven ja koiran treeniaika vähenee. Nahkalla ei hajoa pää treenaamattomuudesta, joten siinä yksi syy miksi se on mulle tähän elämäntilanteeseen paras. Ja onhan se ehdottomasti paras rotukin.

5. Koirasi huonoin puoli (yksi ominaisuus)?
Enttententten ääniarkuus vai toisten urosten sietämättömyys? Ääniarkuus.

6. Entäs paras puoli (yksi ominaisuus)?
Miellyttämisenhalu. Ja kaikki. Ihan paras koira.

Tästä sitä on aikoinaan lähdetty.


7. Millaisissa tilanteissa koirasi haukkuu?
Epävarmuuttaan tai kerätessään painetta. Lähinnä siis jotain lenkeillä rähinää tai hallilla pullistelua, tai jos vuotaa. Mutta ei siis todellakaan hauku paljoa, arjessa aika vähän jossei lenkeillä joskus haukkuja lasketa. Ja nykyäänhän sillä ei ole enää lupaa räyhätä ja sehän EI räyhää.

8. Millaisia kisatavoitteita sinulla on koirasi kanssa?
AVO1 ennen säätömuutoksia, agilityssä hömpötellään ja joskus noustaan jos noustaan, rally-tokossa aikanaan haluan kisata mestariluokassa.. muissa lajeissa ei nyt tällähetkellä ole. Ehkä panostetaan nyt tokoon.

9. Kuinka monta kaulapantaa koirallasi on?
Onkai sillä jotain kymmenen, ei nyt mitenkään överipaljon ja monelle on oma käyttötarkoitus. Ja sitten muutamia kivoja arkipantoja.

10. Milloin olet ollut koirastasi erityisen ylpeä?
No ihan jo siitä, että ollaan saatu ylipäätänsä mentyä mihinkään julkisille paikoille tai harrastuksiin. Ei varmaan ole kenellekkään meitä pidempään seuranneelle yllätys tämä vastaus. Viimeksi tänään koiria harrastava naapurini kun sanoi; "Ompa se nätisti. Se kyllä on sulla niin hyvin hallinnassa ja käskyn alla, eihän se enää ees räyhää".

Se, kun se sai ekassa näyttelyssään Jämsässä ainoana uroksena ERI:n ja muilla oli uroksilla oli saatuja sertejäkin. Agilityssä kun se meni keinun itse järjettömän keinupelon jälkeen. Kun meille sanottiin agilitykurssilla, että "tästä tulee vielä hyvä". Agilitykisoissa Jalosen Karin radalla, joka oli sikavaikea meille ja jossa me vaan saatiin LUVA. Se kun startattiin meidän ekat rallytokokisat ja saatiin tulos ja hyvä mieli, vaikka jännitti ihan kamalasti. Kun päästiin meidän ekaan tokokokeeseen ja se pysyi paikkamakuussa ja sai I-tuloksen. Kun saatiin collietokossa ykköstulos ja sijoituttiin luokassa toiseksi. Kun se sai tokoSM kokeessa ykköstuloksen ja TK1 ja suoritti hyvällä asenteella vaikeassa häiriössä. Joskus joissain Kennelkerhon treeneissä, kun yksi dobberin omistaja kysyi "miten sä oot saanut sille noin kivan asenteen kapulaa kohtaan koulutettua?".  Kun tehtiin mielettömän upea agilityrata kakkosissa, joka olisi ollut nolla ilman pudotettua ekaa rimaa. Ja jokaisen kerran, kun treeneissä hämmästyn siitä miten hyvällä asenteella se tekee tai miten hyvin se jonkun jutun osaa. 



11. Kiinnostaisiko sinua alkaa joskus kasvattajaksi?
Mä en tiedä, musta tuntuu etten tiedä koira asioista vielä tarpeeksi. Mua itseäni oikein ärsyttää, jos en osaa katsoa onko jollain hyvä hyppytekniikka vai huono rakenne. En ymmärrä vielä tarpeeksi asioiden periintymisestä tai en ole perehtynyt vielä tarpeeksi koiriin, että voisin kasvattaa. Ehkä joskus jossain vaiheessa, mutta jos rupeaisin kasvattajaksi haluaisin suorittaa sen yhtä hyvin kun mitä mun kohdalla on käynyt. Haluaisin ehdottomasti olla tarpeeksi hyvä tuki kasvattajien omistajille, joten pitkään aikaan tuskin vielä mitään kasvattamista tulee tapahtumaan. Enkä tiedä uskaltaisinko, voisinko myydä pentuja kellekkään tai pelko siitä "mitä jos kaikki menee ihan väärin". Aika näyttää mihin tässä kuljetaan.

Mitä täällä tapahtui, tapahtuu ja tulee tapahtumaan

Pääsykokeet oli ja meni, ja nyt niistä ei enää onneksi tarvitse stressata. Parin viikon blogitauko teki ihan hyvää ja en olisi edes blogia kerinnyt päivittämään, kun piti olla nokka kiinni pääsykoeaineistoissa. Koirajuttuja kerkesin silti onneksi puuhata jopa tauolla.

Pongon kanssa paneuduttiin maahanmenoon, eli lähdettiin tekemään siihen tekniikkaa. Halusin maahanmenon, jossa koira putoaa maahan, kun Pongo lähti enemmänkin nokka edellä maahanmenoon. Innostuin vähän liikaa tekniikkatreenistä ja maanantaina viikko sitten huomasin, että Pongo ei suostu hyppäämään tokohyppyä vaan kiersi sen.. No jumissahan sen reidet oli tästä liiasta tekniikkatreenistä!

Kuvista kiitos Karoliina.

Jouduttiin siis vähänniinkuin pakkolomalle viikoksi ennen tokoSM koetta, joka tekikin varmaan hyvää. Maanantaina ja tiistaina olin kouluttamassa seuran junnuleirillä. Oli kyllä hauskat ne pari päivää mitkä kerkesin siellä kouluttamaan, mutta olin kyllä aika sippi kun pääsin sieltä aina iltapäivästä kotiin. 

Torstaina käytiin demoamassa rally-tokoa junnuille ja samalla sitten kävi Keskisuomalaisen toimittaja kuvaamassa leiripäivää. Siellähän me Pongonkin kanssa pyöritään videossa, ärsyttää kun piti laittaa vaan kaikista huonoimmat pätkät sinne! Tämä treeni nyt onneksi ei reittä juurikaan ärsyttänyt, kun muuten piti koiran lomailemassa treeneistä.

Taluttelin Pongon veljeä Tulppaa.
Lauantai oli ja meni, jonka jälkeen kaikki viimeinenkin stressi poistui harteilta. Miten ihanalta tuntuikaan rankan toukokuun jälkeen vaan löhötä huoneessa, että hei, mun ei tarvii tehdä mitään.

Mitäs nyt sitten? TK1 on plakkarissa, joten alokasluokasta ei ole huolta enää. Avoimen luokan jutut alkaa olemaan osittain hyvin plakkarissa, joten vahvistellaan niitä ja treenaillaan. Käydään ainakin koittamassa avointa ennen säätömuutoksia, se menee miten menee. Olen alkanut tekemään takapihatreeneinä aktiivisesti tunnaria, jossa koira on jo ainakin oman tajunnut. Pikkuhiljaa.

Agilityssä käydään jotkut parit kivat kesäkisat, sen suhteen ei nyt ole paineita mistään. Kunhan harrastellaan ja pidetään hauskaa! 

Rally-tokon olen unohtanut ja kärsin edelleen rally-tokomasennuksesta noiden kahden voivoivoinollan jälkeen. Ei tee mieli koko lajia edes ajatella, saati treenata! Onneksi tokoilu varmaan vaan parantaa meidän rallyilyjä, joten viimeistään heinäkuun rallycolliemestiksissä ajatellaan sitten taas rallyä. Rally-SM kisoja varten pitäisi saada jostain VOIHYV, jossei tule niin sitten ei kisata siellä. Onneksi on toko, jossei tuo rally nyt ala tuosta sujumaan.

Canicrossailtua ollaan epäsäännöllisesti, noin viikottain. Sitä jatketaan taas kun saatiin kiva juoksuporukka. Jospa sitä innostuisi vaikka juoksemaan ihan kotonakin kun veto alkaa koiralta sujumaan! On muuten ihan mielettömän kiva laji.

Ompahan taas kesäksi hommaa, ainakin tokon saralla. Toivottavasti paljon hauskoja koirahetkiä, uimista, kisapäiviä, treenejä ja lenkkejä kavereiden kanssa. Sen lisäksi kesätyöt marjamyynnissä, synttärit, toivottavasti jotain festareita ja juhlia ja muuta. Aloitettiin seurassa vetämään junnujen rallyryhmää, joten siinäkin kuluu sitten tiistai-iltaisin aikaa. Eipähän tule aika pitkäksi!

sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

tokoSM kisapäivä


Päivä tokoSM kisoissa on nyt takana. Aamu alkoi varttia vaille viisi herätyksellä ja kotona olin puoli yhdeksältä illalla, eli päivä todellakin venyi tosi pitkäksi. Mutta oli kyllä erittäin mukava päivä kaikin puolin! Aamulla oltiin kahdeksalta paikalla, koottiin joukkoeemme teltat ja häkit telttoihin, jonka jälkeen sitten alkoi valmistautuminen koitoksiin. Edustimme Collieiden rotuyhdistyksen joukkoeessa TokoCollieissa. Suurensuuri kiitos kaikille mukana olleille sekä uusille tuttavuuksille, oli ihana päivä!

Ennen kehiä fiilis oli vähän... muualla kun tokoilussa.
Kisattiin Pongon kanssa alokasluokassa, jossa tuomarina oli Ilkka Stén, Juha Kurtti ja Harri Laisi. Kaikki tuomarit oli kyllä tosi kivoja ja mukavia, itse vaan tuntui että olin kokoajan ihan pihalla, missä piti olla ja virittely oli normaalia kisaa vaikeampaa mielestäni. Kehissä Pongo otti tosi paljon häiriötä, joten erityisesti ekassa kehässä jouduin käyttämään kaksoiskäskyjä sekä tuntui, että normaali käskytys ei riittänyt kun tuuli ja häiriötä oli tosi paljon.. mutta yksikään liike ei onneksi mennyt nollille. Huonoksi onneksi vielä sattui luoksetulo toisella kentällä samaan aikaan kun oli meidän seuruu siinä, vaikea häiriö oli, mutta kaikista häiriöistä selvittiin ja näin jälkikäteen videolta katsottuna meno oli ihan semihyvää välillä. Oma fiilis ekan kehän jälkeen oli vähän plääh, toisen kehän jälkeen fiilis parani ja paikkamakuu meni ihan hyvin jopa. Pongo katseli aika paljon kehän ulkopuolisia häiriöitä ja sopivasti tuli myös kuulutus, mistä kuului kunnon räsähdys. Onneksi Pongo pysyi, vaikka selkeästi reagoi ääneen. Paikkiksen lopussa oli pari pientä haukkua, mistä pisteen vähennys. Omasta mielestäni Pongo ei kuitenkaan kerännyt painetta niin paljon mitä normaalisti paikkamakuissa, vaikka haukku tai pari siihen loppuun pääsikin.
Kuva: Heidi Malmivaara

Kuva: Heidi Malmivaara

Kuva: Heidi Malmivaara


Videon kuvasi Niina, kiitos paljon! Videolta katsottuna olin kyllä meidän suoritukseen ihan tyytyväinen, jouduin antamaan välillä kaksoiskäskyjä ja käskytys oli aika kovaa, mutta koira tuntui ihan hyvälle jossei satunnaisia haahuiluja oteta lukuun. Koira oli kuitenkin aika levoton ennen kehiä, oli katselemassa vaan naisia ja sen saaminen työmoodiin tuntui taas vaikealle, joten olin aika tyytyväinen sen keskittymisestä noissa kehissä. Se ottaa paljon häiriötä, mutta myös jatkoi hyvin töitä niiden jälkeen. Myöskin paikkikseen mennessä koira oli hyvä, eli totteli eikä jäänyt tuijottelemaan muita ja ignoorannut käskyjä. Tosi kiva oli kuitenkin loppujenlopuksi olla kehässä! Vähän sai jännätä, että millainen tulos sieltä tulee (olin ihan varma, että kakkonen sen on pakko olla), mutta meille tulikin sitten iloinen yllätys... tulokseksi saatiin 160p eli ALO1-tulos ja näinollen kolmas ykkönen alokasluokasta ja koulutustunnus TK1!


Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 9
Seuruu kytkettynä 7
Seuruu taluttimetta 7,5
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 5
Luoksetulo 9
Seisominen seuraamisen yhteydessä 8,5 
Estehyppy 8
Kokonaisvaikutus 9
yhteensä 160p, I-tulos, TK1




Varmaan pari tuntia vähintään meni siinä, että tulospalvelu päivittyi meidän tulokseen asti ja ne muutamat tunnit olin kyllä aivan jännityksissäni, että saatiinko me II-tulos vai I-tulos vai mitä. Henkisesti valmistauduin kakkostulokseen, mutta nipinnapin saatiin räävittyä ykköseen pisteet ja ykkönen se tasan 160 pistettäkin on! Ensimmäisenä muutama pieni riemunkiljahdus ja sitten ensimmäisenä soitto kasvattajalle.

Loppupäivä kuluikin shoppaillessa, syödessä sekä katsellessa kehiä. Kisakirjojen saamisessa kesti pieni ikuisuus, mutta olihan koirakoitakin tosi suuri määrä, joten se annettakoon anteeksi. Hyvää seuraa oli, niin ei tullut tylsääkään, ainoastaan kun kehät loppui niin alkoi järjetön kaatosade. Siinä saatiin kokoilla telttaa vesisateessa ja kädet huusi hoosiannaa, kun kannoin Pongon raskasta metallihäkkiä yksin autolle. Fiilis oli silti ihan mahtava, ei edes ärsyttänyt kun saatiin se ykköstulos. Vettä vaan satoi ja mulla oli kokoajan niin kiva olo.



Mukaan tuli kojuista napattua tällä kertaa Pongolle panta, kun löytyi juuri sellainen minkä halusin jo aiemmin sille, mutten oo saanut vielä ketään tekemään meille sellaista. Olin jo aiemmin haaveillut Superman -pannasta, mutta aina se nauha on ollut loppu tai en ole sitten jaksanut tilata kuitenkaan pantaa. Nyt sitten sopivankokoinen Superman panta odotteli mua pantarekissä, joten ei muutakun hakemaan koira ja sovittamaan. Täydellinen! Mutta kylläkai TK1:sestä aina yksi superkoira ansaitsee pannan, joka kuvastaa kantajaansa. Nyt on ainakin ihana muisto tostakin pannasta, joka luultavasti tulee kyllä hyvinkin jokapäiväiseen käyttöön. Olen ollut niin tyytyväinen Etoelävän tekemään pantaan, joka on kestänyt hyvin arkikäytössä, että helposti tuli suosittua samantyylistä pantaa nytkin.

Panta on tamperelaisen TMI Vijuen käsialaa.




Sellainen mukava päivä. Kun pääsi vihdoin lähtemään kuuden pintaan kotia kohti, piti hakea abcltä vielä hamppari ja matkalle ranskalaiset, kotimatkalla takatilassa kuorsasi väsynyt puikkonokka ja itselläkin oli kohtalaisen kaikkensa antanut fiilis. Kotona sitten piti vielä hätyytellä unista kaveria, että otettaisko pari kuvaa. Ikinä ainakaan noiden muiden kuvausjuttujen asettelussa ei oo ollut noin helppoa, Pongo on hyvin ehdollistettu tähän pönöttämiseen. Loppuilta sillä menikin nokka rutussa nukkuessa rankan päivän jälkeen.