torstai 21. toukokuuta 2015

Lukutauko

Pääsykoestressi painaa päälle ja viimeiset pari viikkoa ennen h-hetkeä ovat käsillä. Siksi ilmoitan, että blogi hiljenee varmaankin lähes kokonaan täksi ajaksi. Palaillaan sitten kesäkuun ekan viikon jälkeen tokoSM-kisapäiväpostauksen parissa, olemme edustamassa kyseisissä karkeloissa SCY:n joukkoeessa. Paljon postausideoita on mielessä, mutta ei ole aikaa toteuttaa niitä valitettavasti tähän parhaaseen lukuaikaan, kun on myös seuran asioita järjestettävänä sekä pakko myös treenata koiraa jossain välissä.

Palaillaampa siis toivottavasti parhaan tehneenä kesäkuussa jälleen!


keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Kisaviikonloppu Imatra/LPR: Collieiden tokomestikset ja rallytokokoe!

Erittäin mukava ja tapahtumarikas viikonloppu on nyt takana ja viikonlopusta selvitty. Lähdimme perjantaina ajelemaan Hiacella itään, lauantaina oli collieiden tokomestaruudet Imatralla ja sunnuntaina rallytokokisa Lappeenrannassa. Tiedossa olikin siis tosiaankin kisaviikonloppu. Perjantaina mulla tuli hyvinkin lentävä lähtö, kun olin ymmärtänyt lähtöajan vähän liian myöhään... Anna ja Asko tuli herättämään mut päiväunilta, jonka jälkeen oli äkkipakkaus tiedossa ja päästiin lähtemään matkaan. Perjantaina käytiin vielä tsekkaamassa tuleva kisakenttä ja lähdettiin yöksi hotelliin. Illalla käytiin vielä Rossossa iltapalalla. Majoituttiin Imatran Valtiohotellissa kylpyläpuolella, jonne otettiin myös koirat yöksi meidän kanssa nukkumaan.


Aamulla sitten aamupalan ja valmistautumisten kautta lähdettiin kohti koetta. Koe oli järjestetty IKK:n koulutuskentällä Harakalla. Kenttä tuntui illalla katsottuna pieneltä, mutta kun aamulla saavuttiin paikalle, se näyttikin ihan sopivalta.  Päivä alkoi voittajaluokassa, sen jälkeen oli alokas, avoin ja sokerina erikoisvoittajaluokka. Anna kisasi Letulla voittajassa ja Murulla avoimessa, Pongo taas starttasi toista kertaa alokasluokassa. Aluksihan meillä oli ideana ensimmäisen ALO1 tuloksen jälkeen siirtyä heti avoon, mutta kun mennään tokoSM joukkoeeseen, niin oli pakko mennä alokasluokkaan jos halusi sinne. Ja meille tekee ehkä hyvää tehdä helppoja liikkeitä vielä kokeissa ja saada lisää kokemusta. Tuomarina meillä oli alokasluokassa Anne Nokelainen.



Jouduin aika paljon miettimään kisaviritystä ja Pongo olikin aika järkyttävällä päällä. Ilma oli aika lämmin ja Pongo katseli hirveästi muita koiria. Ei rähinämielessä, mutta oli vetämässä kaikkien luo ja oli hirveän innostuneissa fiiliksissä kokoajan. Metsässä se rauhottui mukavasti ja sain sitä edes vähän hakemaan katsekontaktia ja fiilistelemään mun kanssa. Vaikealta tuntui silti saada se yhtään tekemään töitä ja varsinkin palkatta pitkää suoritusta, tuntui kyllä vaikealta kaivella koiralta kisafiilis kun itseä vielä jännitti.

Kehään mentäessä Pongo oli ihan mahdottomalla päällä. En saanut tehtyä sille sisäänmenoa kentälle kunnolla, joten se sitten oli kävelylenkillä eikä treenifiiliksillä. Ja mä en ollut itsevarma vaan paniikissa. Oltiin toisena heti toisen ryhmän paikkiksessa, oikealla puolella oli pehkouros ja vasemmalla oli setterinarttu. Pongo rakastui tähän upeaan irlanninsetteriin ja tuijotteli sitä sydämenkuvat silmillä, itselle iski paniikki ja yritin saada sitä peruasentoon sivulle. Luulin että mulla on hirveä kiire saada se istumaan vierelle kun luoksepäästävyys oli alkamassa, mutta tuomari sitten hyväksyi aika vapaan asennon luoksepäästävyydessä. Tuomari jaaritteli aluksi pitkät pätkät ja itse lähinnä karjuin "ISTU!!" ja silmäilin kasvattaja-Annnaa paniikissa. Sain Pongon kyllä juuri ennen sitä hyvin vierelle, kun pyöräytin sen pannasta kiinni pitämällä kierroksen ympäri ja pyysin istumaan. Huh, se istui. Tuomari tuli käymään meidän kohdalla ja Pongo oli asiallisesti luoksepäästävyydessä, pysyi istumassa, mutta oli iloinen tuomarille. Sen rapsuttelu tuntui kestävän ikuisuuden!

No, kun tuomari oli käynyt kaikki koirat läpi, alkoi jännä osuus.  Paikkamakuu. Hihnat irti, onko valmista ja koirat maahan. Pongo meni ekalla käskyllä maahan ja sitten lähdettiin menemään pois koirasta. Olin hyytelöä, mutta sydän hakkasi enemmän ekassa tokopaikkiksessa. Olin aika varma että Pongo pysyy, mutta se kyllä vähän oli nokka setteriä kohti.. Pongo makasi varmasti, aika lähellä loppuaikaa se hermostui, jännittyi ja haisteli kerran maata. Sitten se haukahti muutaman kerran, ehkä 1-3 kertaa ja yksi pehko paineistui siitä ja nousi. Ei ollut meidän viereinen, mutta siinä vaiheessa meinasi alkaa jännittää. Onneksi juuri sillä hetkellä kuului "aika, palataan koirien viereen" ja lähdin hymyissä suin kohti Pongoa. Pongo ei noussut sivulle vasta kuin toisella käskyllä, mutta olin tosi tyytyväinen. Se pysyi ja pysyi jopa lähes hiljaa! Ja sain sen istumaan, huh. Väliajalla taas olin ihan hukassa, miten mun olisi tarkoitus se viritellä kohti yksilökehiin ja mietin vain, että se joko tottelee tai sitten koko homma menee ihan plörinäksi.

Paikkis. Kuva Anna S

Etevät koirat paikkisrivistössä. Kuva Anna S


Yksilökehässä.
Yksilökehässä.


No sittempä olikin meidän aika mennä yksilökehiin. Tein jo vain kisakentälle tullessa sisääntulon (porteista ohi) ja sitten menin vasta kisakehään (kehänauhan sisälle) niin, että koira kuunteli mua sataprosenttisesti. Siitä lähdettiin heti hihnaseuruuseen ja tässä vaiheessa mua vielä jännitti. Lähdin itsevarmasti seuruuttamaan sitä, enkä paineistanut katseella, vaan annoin koiran tehdä mitä se tekee. Seuruu kytkettynä sekä taluttimetta meni molemmat samanlaisesti, ensimmäinen pysähdys koira kierähti ympäri, mutta siinä oli joku häiriö koska moni koira oli tehnyt kuulemma niin. Muuten seuruu oli mielestäni hyvää, aika tiivistä meille, täykkärit oli kauheita, mutta ei niin hirveitä kun ne on pahimmillaan. Maahanmenossa se meni hitaasti ja nousi vasta toisella käskyllä, eli tässä oikeastaan ihan hyväksytyt pistevähennykset. Harmi, koska meidän bravuuri. Luoksetulo oli ok, annoin eri käskyn kun normaalisti kun halusin herättää koiran "Po-SIVU!" ja muuten ok, paitsi sivulletulo oli aika kökkö ja kiersi kaukaa. Seisominen seuruun yhteydessä oli meidän tän päivän paras liike, outoa koska se on ollut meille vaikein. Stoppi olisi voinut olla parempi, mutta muuten hyvin. Estehypyssä liikkuri puhui meille ja mulla meni pasmat sekaisin (kysyi, että mistä kohtia oikein olen lähettämässä koiraa kun linjasin Pongoa sen hyppykaaren suuntaisesti) ja Pongo kävi moikkaamassa liikkurin, pysähtyi kuitenkin onneksi.


Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 8
Seuraaminen kytkettynä 8
Seuraaminen taluttimetta 8
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 7,5
Luoksetulo 9
Seisominen seuraamisen yhteydessä 9,5
Estehyppy 8
Kokonaisvaikutus 8
Pistemäärä 167p, I-tulos

Kun kehästä tultiin olin tyytyväinen, koska koira teki kaiken pyydetyn, vaikka se olisi voinut olla skarpimpi ja innokkaampi. Kehä oli jostain syystä meille hankala ja itse jännitin paikkamakuussa, mikä näkyy aina koirassa. Yksilökehät sujui rennommin. Koira kuitenkin työskenteli hyvin ja olen tyytyväinen yksilösuorituksiin, vaikka tiedän että koira osaa kotona paremmin, se teki sen vähintään 30% siitä, mitä parhaimmillaan tekee. Oli myös ihana kun kehästä tullessa heti ekana kasvattaja sanoi, että saitte kaikesta yli 8 paitsi maahanmenosta, eli pakko sen on ykköstulos olla. Siinä kävelytin Pongoa ja katsoin luokan loppuun, jonka jälkeen menin vilkaisemaan tuloslistaa. Siellä olikin iloisia yllätyksiä meille ja sain ottaa koiran autosta pois ja odotella sen kanssa ensimmäistä kertaa ihan tokokokeen palkintojenjakoakin!

Sijoitumme alokasluokassa toiseksi ja olimme collieiden tokomestaruuksien paras alokasluokan collie. Pongo olikin siis todellinen Toko-Poko!

Pongo 
Alokasluokan TOP3 colliet.


Sitten sai hetkeksi hengähtää ja vain katsella muiden suorituksia. Oli vielä Annan ja Murun suoritus avoimessa luokassa jännitettävänä sekä tietenkin katseltavana upeat erikoisvoittajaluokan koirakot. Siinä kuluikin päivä buffetin antimia syödessä ja upeita koiria katsellessa, oli mukava tunne kun itse oli omassa suorituksessaan nyt oikeasti onnistunut olosuhteet huomioon ottaen.

Pian päivä olikin pulkassa kisojen osalta ja sitten alkoi vielä lopuksi hauska osuus, eli palkittiin alaosastot. Keski-Suomen alaosasto sijoittui alaosastojen välisessä tokomestaruudessa toiseksi ja tälläkertaa Actingit olivat ainoastaan edustamassa meidän alaosastoa.


Keski-Suomen alaosaston edustajat Muru, Lettu ja Pongo hopeamitalit kaulassa.

Tokopäivän päätteeksi käytiin sitten syömässä herkkuja O'Learys ravintolassa ja kyllähän mun piti saada yksi lasi myös voittoskumppaa. Syönnin päätteeksi pikku lenkki siinä rannassa ihmetellen, jonka jälkeen pakattiin Hiace taas täyteen koiria ja ihmisiä ja ajettiin hotellille. Kuuma kylpy sekä jääkiekkopeli kyllä teki terää ja Pongo lötkötti tyytyväisenä myös hotellihuoneella. Se kyllä oli hotellissa kuin kotonaan, ei mitään ongelmaa! Päinvastoin se tuntui nauttivan ja nukkui koko ajan mun sängyllä. Ruokailu hoitui hyvin toisten koirien ollessa huoneessa joko vessassa tai sitten jos Pongo oli yksin, niin ihan huoneessa. Ja ruoka kyllä maittoi, kun kisapäivien aamuina ei saanut ruokaa.


Matkaevästä.. Nappulasekoitusta, mauksi Pedigreen joku kastikeruoka (kisoista voitettua) ja sitten kivipiiroja myös. Ei hulppeat eväät, mutta tärkeintä oli että menee alas päivän ruokasatsi. 




Ilta oman sekä koiran ruokailun jälkeen kuluikin meillä parin tunnin lenkillä. Maastot oli kyllä upeat! Puhumattakaan auringonlaskusta, joka värjäsi taivaan ihanasti. Annan oli pakko geokätköillä (vaikkei pimeässä löytynytkään kun yksi kätkö) ja tuli samalla reippailtua koirien kanssa hyvä iltalenkki. Jouduin hakemaan Annalle myös yhden geokätkön puusta, kun ajattelin sen olevan vähän turvallisempi vaihtoehto meistä kahdesta, että on vielä kuski kotimatkallekkin. Hauskaa oli ja innostuin ehkä geokätköilystäkin jopa vähän.



Näihin tunnelmiin päättyi lauantai-ilta. Sunnuntaiaamuna sitten herättiin taas virkeinä koirat jaloissa ja valmiina uuteen päivään ja kisoihin. Kisat oli tälläkertaa rallytokokisat Lappeenrannassa, jonne oli hotellilta noin puolen tunnin ajomatka. Aamu alkoi mestariluokalla, jossa oli vain yksi koirakko, joten päästiin aika pian tutustumaan voittajaluokan rataan. Tuomarina oli tälläkertaa Hannele Pirttimaa, uusi tuttavuus minulle.




Rata oli oikein mukava, oikean puolen seuruuta oli vain yksi helppo pätkä eikä rata muutenkaan ollut vaikea. Käytösruutukin oli nurkassa ... aluksi mietin että se oli hyvä asia, lopulta se ei ollutkaan. Kun mentiin radalle, koiralla oli hyvä boogie ja mentiin ihan hyvällä fiiliksellä. Oikean puolen seuruu sujui hyvin, mutta sitten puolenvaihdon jälkeen se  bongasi käytösruudun koirakon. Sydämenkuvat silmissä se katsoi sitä koiraa ja heilutti pienesti häntää ja siihen loppui työskentelykyky. Loppurata rämmittiin läpi erittäin heikosti, pyörähdykselle jäätiin jumittamaan kun koira vain stoppasi, eikä kyennyt kääntämään selkää käytösruudun koiralle. Itse siinä kyyneleet silmissä yritin saada koiraa toimimaan ja koira vaan tuijotteli muualle sekä rauhoitteli. Joka tapauksessa päästiin rata loppuun (kun käveltiin pyörähdyksen ohi) ja käytösruutuun. Käytösruutu sujuikin mallikkaasti eikä sinne koiran laittaminen ollut niin vaikeaa, mitä viimeksi. Käytösruudussa se istui nätisti koko ajan, kerran pyllähti, mutta muuten ei mitään. Kehästä poistuttiin yhdessä leikkien ja palkaten, vaikka radalla menikin fokus ihan muualle ja ohjaajalla paloi käämi ja itku tuli.

Saatiimpa siis tälläkertaa VOI0 ja HYL TVÄ. Hylkäys tuli lopulta pyörähdyskyltillä kun peruutin saadakseni koiraa mukaan (liike vapauttaa jos menee tollaseksi koheltamiseksi), mutta alla oli jo pari -10p virhettä, kun koira ei tullut mukana käännöksissä. Jos pitää positiivisia miettiä, niin ei saatu virhepisteitä yhtään peruutuksesta, jota ollaan harjoiteltu todella vähän! En edes uskonut, että se onnistuisi. Sitten käytösruutu sujui mallikkaasti ja oikean puolen seuruu oli hyvä.

Päivä jatkui multa pienen "vttu en kisaa enää rallytokoa" angstin jälkeen sitten hyvissä fiiliksissä, juttelin paljon muiden kisailijoiden kanssa, söin buffan herkkuja ja kuvasin myöskin kaikki alokasluokan 1. ryhmän koirakot. Kuvia löytyy enemmän täältä.






Päivää ilahdutti myös Pongon kasvattajan sekä Pongon pikkusiskon Murun menestys rallytokokisassa. He saivat korkattua kisakirjan sekä tekivät upean 95 pisteen radan, joten oli kiva kun omasta porukasta myös muut onnistuivat. Oma harmitus lähti kyllä paljon nopeammin pois, kun Muru ja Anna onnistuivat omassa radassaan, eli ei ollut turha reissu! Kisojen jälkeen vielä syönti ABC:llä, jälleen geotkätkön etsiminen ja kotiin. Pitkä ja antoisa reissu, mutta oli kyllä mukavaakin.

Mutta fiilikset viikonlopusta on kyllä edelleen aivan mahtavat. Mukava reissu ja paljon kotiinviemisinä palkintoja, eikai sitä voi olla kun hymy korvissa. Olihan nämä meidän ekat colleiden mitkään mestikset koskaan. :)


torstai 14. toukokuuta 2015

Sulanmaan vetolajien tutustumispäivä - Canicrossaillaan!

Tänään onkin hauska päivä takana. Aamulla tokotreenit, josta tarinoinkin jo aiemmin. Suunnattiin avensis kohti Tikkakoskea, jossa oli sulanmaan vetolajien tutustumispäivä. Sieltä oli tarkoitus metsästää Pongottimelle vetovaljaat, mutta vaikka testattiin aivan kaikki mahdolliset ManMatista Nonstoppeihin, ei yhdetkään vaan passanneet. Eli mittatilausvaljaiden hankintaan seuraavaksi... Onneksi Anna on lainannut Hespootin vanhoja valjaita ja ne käy Pongolle semi-oksti, mutta tokikaan ne ei ole mun omat eikä istu täydellisesti, joten pitäisi saada hankittua omat vermeet mikäli kun harrastusta haluan jatkaa.

Varmaan vartin sovittelun jälkeen löin Pongolle omat rensselit niskaan ja käytiin ottamassa oma höntsälenkki Askon ja Annan kanssa. No eihän siitä tullut oikeen mitään... Koirat ei oikeen lähtenyt juoksemaan, paitsi Pongo vasta loppusuoraa. Porukalla kun otettiin ~200m matkan vetoharjoitus, se sujui jo paremmin, itse juoksin liian lujaa ja hyydyin loppua kohden. Tulpalle otettiin vetoja niin, että olin kupin kanssa päässä ja se alkoi sitten vetämään tosi hyvin. Ilmottauduttiin myös leikkimieliseen kisaan, jossa aikuisten sarja lähti minuutin välein 600m matkaan. Me oltiin heti toinen koirakko ja lähdettiin jonkun älynopeen seisojan perään, mutta Pongo veti koko matkan hyvin, vaikka itse hyydyin, jousut meinasi tippua, juoksuvyö oli huonosti ja seliseliseli. Loppusuoralla mentiin kuitenkin hyvän haipakkaa, koira kuitenkin veti kokoajan mikä oli tärkeintä ja fiilis oli hyvä. Oikein hauska oli juosta!


Vaikka hätyyteltiin kärkisijojen sijasta lähinnä tuloslistan loppupäätä, sai kaikki osallistujat palkinnon. Ja palkinnot oli aika hienot vieläpä! Saatiin Rahulan Rehun sponssaama herkkupussi sekä sitten näytepakkaukset FitDogin nesteytys- ja energiajauhetta sekä palautusjauhetta. Nämä tuotteethan meillä tietenkin ovat olleet käytössä! Palkintojen lisäksi ostin VULin pikkukojusta Pongolle ManMatin oikean vetoliinan, joka olikin hyvä. Nyt on ainakin kunnon hihna jos ei muuta.





Jäi kyllä kiva mieli näin "keltanokallakin" päivästä. Oli kiva kun pääsi testaamaan vetoa, opastettiin ja valjaiden kanssa kun sopivia ei löytynyt, ei myyty huonoja. Onneksi Anna oli mukana sovittelemassa. Hauskaa oli myös juosta porukalla, vaikka mukana oli myös kunnon pro-juoksijoita niin itsekin mahtui joukkoon töppöilemään.

Ja voin kertoa, että nyt on yksi aika erittäin väsy mies ollut täällä illan kyljellään.

TOKOsta aksaan ja näyttelyihin

Paljon ollaan taas tehty, blogia en ole oikein jaksanut päivitellä lähiaikoina kuin kisojen osalta. Tässä nyt pientä päivitystä viimeaikojen treeneistä ja tapahtumista. Tällä viikolla ollaan unohdettu rallytoko maanantain jälkeen ja aloitettiin heti tiistaina oikein kunnon tokolla. Käytiin ennen sitä kasvattajan kanssa treenaamassa päivällä, luoksari on jotenkin ihmeellisesti levinnyt käsiin ja seuruussa oikealle käännökset oli kauheita. Hyppyyn Anna neuvoi hyvin linjaamaan koiran ja ainoastaan omalla paikalla sain korjattua hypystä tosi hyvän, koira hyppäsi kaarevasti ja tuli nätisti keskelle estettä seisomaan. Tehtiin myös paikkis, joka sujui mainiosti.

Illalla meillä oli Oonan tokovalkka, johon ostin irtokerran. Aloitettiin paikkiksella, tein sen kisanomaisesti alokasluokan tyyliin, vaikka kaikki paikkikset on nyt ollut piilossa. Aika oli kai 2 minuuttia, Pongo oli koko ajan hyvin hiljaa, vähän haisteli. Häiriönä oli toisella kentällä agiharjoitukset. Paikkisseuralaisena berniuros, ei edes vilkaissut sitä. Paikkikset on parantunut nyt ihan tosi hyvin, en tiedä miksi? Mutta ääntelyä ei enää juurikaan esiinny, haistelua hieman, mutta koira on ollut hyvä ja toivottavasti pysyykin hyvänä. Paikkiksen jälkeen otettiin sitten seuruupätkä, luoksari ja liikkeestä seiso. Seuruussa koira oli eka ihan ulapalla, kauhea matkalaukku ja ei yhtään menossa mukana. Oikealle käännökset oli järkkyjä. Kaaduin koiran päälle (paineistavaa) ja olin epätarkka. Sain ohjeeksi oikealle käännökseen liikuttaa vasenta kättä vähän nivuseen päin, olla itsevarma seuruussa ja ei kaatua koiran päälle. Seisominen oli ok, paitsi koira pysähtyessä liikauttaa etutassua askeleen verran. Ei korjata vielä, myöhemmin puututaan. Luoksarissa kaartaa oudosti lopussa, pitää tehdä fiilis koiralle "vielä tulee, vielä tulee, vielä tulee, loppuun asti" eli iso askel taaksepäin kun koira on lähellä tulossa. Parani heti! Käskysana on "sivu", ei tänne koska en luota että tulee sillä sivulle. Ke piti tehdä askel, to ei askelta, pe askel ja la ei askelta.

Seuran pullalahjakortteja varten virittelin Pongolle iltapäivän kahvipöydän.. Käy se paikallaolon harjottelu näinkin!


Ke meillä oli agivalkka ja sain ostettua irtokerran Murulle näyttelykoulutukseen 17-18. Päivällä kävin sitä ennen ottamassa muutaman luoksetulon ja vähän seuruutreeniä, molemmat parani Oonan ohjeilla heti! Kuudelta alkoi agivalkka, eli parahiksi kerkesin Mursan kanssa vähän näytelmöimään. Oona piti myös näytelmäkoulutuksen. Sain ohjeiksi Murulle seisottaa sitä suoraan edestä, etujalat mielummin ei kiinni toisissaan (takapää leviää), etujalat tarpeeksi takana (kulmaukset on eduksi), palkkaus niin ettei koira hiissaannu eteenpäin, juostessa käsi tarpeeksi yläällä & sivulla, ettei koira häiriinny siitä. Ympyrällä juoksuttaessa koira pääsee oikeuksiinsa kun mennään aika vauhdilla, edes-takas juoksussa takaliikkeet esitetään hitaasti, etuliikkeet hieman lujempaa, muttei liikaa. Kun käsi on tarpeeksi ylhäällä, koira ei tuijota minua ja liikkeet vääristy. Meillähän on tulossa näyttely 24.5 Keuruulla, joten sopivaan paikkaan osui treeni. Toivottavasti osaisin esittää Murun nyt niin edustavasti kuin mahdollista ja saisin sen seisomaan kunnolla! Se ei kun oikein anna asetella itseään, vaan se pitää ohjata oikeaan seisomisasentoon. Onneksi Muru seisoo luonnostaan tosi nätisti, mutta jos sitä saisi vielä paremmin esitettyä edukseen niin olisi toki aina parempi.

Agilityvalmennuksessa tehtiin ensimmäinen puolikas rataa, jossa erityisesti onnistui niisto! Keppijutut on ollut vaikeita meille ja koira oli aika lahnapäällä, mutta teki silti kaikki vaadittavat jutut mitä pyysin. Oli ihan perushyvää menoa, ei jäänyt mitään muuta erityistä oikeastaan radalta mieleen. Suoritettiin musta ihan hyvin rataa. Toisella puolikkaalla halusin koittaa todella vaikeaa keppijuttua, eli muurilta piti lähettää koira oikeassa kädessä poispäinkäännöksellä kepeille, olipas kyllä vaikea. Julia oli palkkakupin kanssa ensin ekavälissä ja sitten laitettiin ohjuri. Sieltä alkoi pikkuhiljaa löytymään kepit ja Pongo sai taitettua itseään hyvin vaikeasta kulmasta. Loppuun pelkät kepit suoraan ja sujui hyvin, olin tosi tyytyväinen. Päästiin harjoittelemaan keppejä sekä keppikulmaa, mitkä on meidän heikkoudet agiradalla.


Torstaina käytiin tekemässä aamulla vielä viiden minuutin treeni. Oikealle käännökset parani kyllä ihan heti silmissä, eilen kun kerkesin käydä aamulla ennen Tikkakoskelle lähtöä. Ihan pari simppeliä seuruupätkää, palkka tuli päästä (jep, nakki päähän ja menoks) ja sitten vain tehtiin oikealle käännöksiä, joko heti palkka tai pari käännöstä ja palkka. Luoksareita muutama, kaikki ilman apuaskelta ja oli aika bueno. Eipä siinä sitten muuta tarvinnutkaan tehdä.. Turha kai treenata jos onnistuu, turhaan jankuttaa.

Huomenna on mulla vapaapäivä koulusta, mutta sain töitä aamuksi ja päiväksi. Mansikat on taas täällä.. Illasta lähdetään ajamaan Imatralle ja lauantaiaamuna testataan, kuinka hyvin Pongo tottelee. Toivottavasti itsellä pysyy hermo kasassa ja paikkis sujuisi mainiosti!

tiistai 12. toukokuuta 2015

Voittajaluokan korkkaus!

Eilen oli viimeinkin paniikkipäivä ja iltakisoissa kävimme korkkaamassa rallytokon voittajaluokan. Rata tuntui musta aika vaikealta paperilta katsottuna, siellä oli kaikkea vaikeaa, just ne mitä me ei vaan osata. Toisaalta tämä oli oikeasti hyvä, koska mulle kisoissa on vaikeinta se henkinen puoli ja tulospaineet ja koira menee toimimattomaksi kun rupean jännittämään. Kun rata tuntui vaikealle, lähdin ajatuksella "rennosti testaamaan" ja se tepsi. Ei jänskättänyt liikaa.

Tuomarina oli Krista Karhu ja pidin kyllä hänestä, mukavan rauhallinen tuomari ja rataantutustumisessa oli todella mukava, kun kyseltiin paljon kun 3/4 oli ensikertalaisia voittajassa. Tuomaroi mun mielestä juuri niinkuin pitikin, vähennystä lähti sellaisista mistä juuri pitikin.


Startattiin toisena koirakkona heti Lakin ja Annan jälkeen, joten käytösruudun koirassa ei ainekaan ollut ongelmaa. Sain koiran hyvin verryteltyä ja viriteltyä ja musta lähdettiin aika optimissa mielentilassa lähtökyltille. Harmiksemme vaan heti ekana oli vaikea tuplasaksalainen, jossa Pongo lähti vähän maata kiertävälle radalle, mutta palasi onneksi mun luokse ja selvittiin -3p tvä ja -1p as vähennyksillä. Seuraavalla kyltillä sitten lagattiin hetki ja tehtiin aika surkea askel oikealle, mutta tässäkin selvittiin vain -3p vähennyksellä onneksi. Seuraava kyltti olikin supervaikea, mun ohjaaminen ei vaan toiminut, mutta kun lähdin uusimaan sain koiran nätisti mukaan jatkamaan matkaa ja suorittamaan puolenvaihdon hyvin. Hyvä, koska tää on meille vaikea, koska ei olla harjoiteltu tätä. :D Siitä ei edes tullut muuta kuin uusimisvähennys. Seuraavaksi oli käännös vasemmalle, se sujui ihan hyvin ja hitaaseen käyntiin siirtyminen. Hidasta käyntiä piti mennä maratoonilta tuntuva matka, oikealla puolella ja vielä pujotellen.. Mutta selvittiin vain -1p kontr vähennyksellä ja musta toi oli tosi hyvä kohta meiltä.

Jalkojenvälistä puolenvaihto sujui hyvin virheittä, kuten myös houkutus. Innostuin ite ihan sikana, jopa vähän liikaa kun vaikea oikean puolen seuruu onnistui. Houkutuksen jälkeen kerättiin kymppi peruutuksesta, koska olihan se ihan surkeaa. Hyvä päätös multa oli olla uusimatta sitä. Sen jälkeen kolmonen hypyltä, koska Pongo seurasi niin tiiviisti ja hyppy jäi valmistelematta, se jäi kauas.. Sen jälkeen sitten se kävi moikkaamassa tuomaria, joten en ole ihan varma kummasta se -3p tuli, tuomarin moikkaamisesta vai supersurkeasta hypystä. Hienosti koira kuitenkin palasi ilman rintamasuunnan muutosta liikaa! Kohtelias poika käy aina moikkaamassa tärkeät tyypit. Pyöriminen oli hyvä, eikä isosta käsiavusta tullut vähennyksiä. Seuraavaksi lähdettiin taas vähän pyörimisen jälkeen pyörimään lisää ja uusinnan jälkeen virheetön JJ-käännös. JES! Noi kädet oli kyllä aika kauheet. Eteenistumisesta -1p vino, mutta muuten hyvin ja tuli jopa vasemmalta oikealle takaisin. Jeejee! Oikealle käännös kyltissä ihme kyllä imutuksesta ei tullut mitään ja lopussa kerättiin vielä -3p askel vasemmalle kyltistä, kun se vaan ei voisi vielä onnistua meiltä.


Käytösruudusta kerättiin vielä -3p py, koska alussa mulla oli ongelmia saada Pongoa ruutuun ja keskittymään. Se mielestä duuni loppui maalin taakse ja käytösruutuun se lähti lähinnä haistelemaan. Se ei suostunut menemään maahan tai istumaan, voi vitsi oltais tehty hieno "seisoen edessä" käytösruutu.. Sain sitten äkäisellä sanomisella sen maahan jotenkin, vähän kauas kyltistä ja vinkuralleen. Se olisi vain halunnut haistella muiden pyllynjälkiä... Ja itseä hermostutti, kun se piti saada äkkiä maahan paikalleen kun se käytösruudun valvoja tuli siihen.

Loppupisteet oli siis yhteensä 66/100 pistettä ja näinollen ei tulosta. Voihan VOI0. Mutta mua suoraansanoen ärsytti noin 10 minuuttia, jonka jälkeen mietin suorittamista radalla ja tuli mainio fiilis. Radalla oli paljon virheitä, kyllä, mutta ne oli ohjaajavirheitä tai osaamattomuutta. Musta ohjasin Pongoa hyvin ja mielummin liioilla käsiavuilla, koska koira vielä tarvitsi niitä. Koira ei jäänyt haistelemaan kertaakaan ja parista alun kyltistä päästyämme ei oikeastaan edes lagattu. Pari kertaa koira karkasi lapasesta, mutta ei pahalla tavalla. Käytösruutu oli ihan arsesta, mutta sitä ei ollakkaan tarpeeksi harjoiteltu noin. Tuomarin kommentit paperissa oli "Reipas suoritus=)" eli sielläkään ei mainintaa koiran haahuilusta - ekaa kertaa!! Ainoa missä se haisteli oli käytösruutu, jossa itse olin paniikissa, miten toimin ja kun en saanut koiraa maahan.

Tämä tuli meille juuri hyvään paikkaan. Mainio rata, hienoa menoa ja virheitä, mistä ottaa opiksi. Neljä pikku pistettä jäi tuloksesta, mutta nyt kun asiaa olen miettinyt niin ei niinkään harmitakkaan. Kaikki virheet oli ansaittuja ja kaipaamme vain treeniä lisää. Olen kyllä tosi tyytyväinen meihin molempiin, toi oli hyvän mielen rata.

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

JATin agikisat

Eilen oli pitkästä aikaa agilityä tiedossa, kun osallistuttiin JATin virallisiin agikisoihin "toisella kotikentällä" eli Jattilan hallissa. Tuomarina oli Minna Räsänen. Lähdin kisoihin vähän höntsäfiiliksin liikkeelle, koska ollaan aksattu aika vähän (kaksi kertaa kuussa valkassa) ja olisi pitänyt treenata itsenäisesti enemmän. Menin jo ajoissa katsomaan kun Pongon täyssisko Lyyti starttasi ekaa kertaa virallisissa ja hienolla menestyksellä! Siellä ei ollut nolla kaukana. Väliajalla ennen kakkosien alkua myös Karo kävi itkettämässä mua pikku-Javan kanssa, en yhtään tiennyt että sille on pentu tulossa ja itken aina kun nään pentuja kun on niin kova pentukuume. Kiva siinä just ennen kentälle menoa itkuttaa pikku penne sylissä. :D

Neljän pintaan alkoi kakkosluokkien vuoro ja siellä rataantutustuminen oli kaikilla kokoluokilla yhtäaikaa. A-rata oli ihan kiva, pari kinkkistä kohtaa, mutta keksin yhdessä Annan kanssa niihin hyvin meille sopivat ohjauskuviot. Onneksi kasvistäti oli mukana neuvomassa ja henkisenä tukena niin ohjauskuviot tuntuivat osuvan nappiin. Koska kaikki kokoluokat oli yhdessä, tutustumisaika oli 8min, joten kerkesin hyvin palaveerata välissä kysymässä vinkkejä. A-rata tuntui meille ihan hyvälle radalle, keppien lähestyminen oli helppo ja siellä oli pari kinkkistä kohtaa, muttei liian vaikeita.

Radalla sitten Pongo ei meinannut ensin jäädä oikein istumaan. Onneksi kävin korjaamassa sen ja sitten se jäi, niin luultavasti ei saada tästä mitään paikallapysymisongelmaa tehtyä. Rata kosahti sitten kepeillä, kun Pongo lähti pujottelemaan väärin. Jännitin varmaan ja koiraakin alkoi jännittää, joten se kostautui sitten kepeillä. Korjasin siitä äkkiä, vikan välin se jätti pujottelematta, mutta en jaksanut korjata tuollaista vaikka näin sen virheen. Siitä sitten 9-10 väliin, joka oli yksi kinkkinen kohta, ja tähän suunnittelin valssia. Mun kroppa vaan meni sokkariin ja hyvin menikin! Joskus se vaan tulee kesken radan ihan luonnostaan. Puomilla vapautin liian aikaisin ja sieltä olisi tullut kontaktivirhe, mutta se meni mun piikkiin, hetsasin ja vapautin liian aikaisin. Putken jälkeen tuli toinen kinkkinen kohta ja välistävedotkin sujui aika mainiosti! Suorastaan sulavasti jos ottaa huomioon mun normiohjauksen kisoissa... Loppupätkä meni myös tosi kivasti, kerkesin hyvin ottaa loppusuoralle persjätön niin että pääsin ohjaamaan koiran oikealle puolelle. Mielestäni siisti rata meiltä!



Omat fiilikset radan jälkeen oli hyvät, olin tosi tyytyväinen. Kepit harmitti joo, mutta koira kuitenkin lähti pujottelemaan ja muuten ohjauskuviot osui nappiin, joten se ei oikeastaan jäänyt kaivelemaan. B-rata oli aika samantyylinen, tekniikkakohdat oli samantyyliset hieman vaikeutettuna ja siihen lisättiin houkuttavat putkenpäät. Tämä lisäsi vähän painetta, nyt pitäisi oikeasti ohjata koira niin ettei se sinkoa putkeen huonon ohjauksen seurauksena.


No, mitäpä tuohon lisäämään. Kun kuulin alussa räsähdyksen heti alkuun, jännitys ja paniikki tipahti nollaan mun mielessä ja lähdin tekemään rataa muuten vaan täysillä, ilman verenmakua suussa LUVAsta tai muusta. Alkupätkä meni hyvin, välistävedoissa se laukkasi lähes koko matkan ja sain sen ohjattua vielä oikeeseen putkenpäähänkin. Menin ihan hämilleni ja videossa näkyy mun välituuletukset ja sitten lähdettiin baanattamaan puomille. Puomin jälkeen oli toinen tekninen kohta, missä oli pakko oikeastaan ottaa koira valssilla ja nää on ollut mulle aina vähän heikko kohta. No mutta mitä - sehän onnistui. Mä yleensä jään koiran eteen tönöttämään tai teen muuta typeryyksiä, joten olin oikein tyytyväinen tähän kohtaan vaikka putkeen lähettäessä se meni vähän kumarteluksi. Sen jälkeen taas hyppysuora ja putkeen, jonka jälkeen ne iik, kepit. Ja sehän meni, ekalla oikein sisään ja loppuun mallikkaasti !!!! Oon niin tyytyväinen. Tää oli musta meidän paras kisarata ikinä, mikä ollaan tehty. Tai sitten se Jalosen Karin rata viime kesältä, mutta se ei oo videolla, joten en osaa oikein verrata siihen.

Ihanneaika B-radalla oli 58s, meidän aika oli 50,36s, nopeus 3,83m/s eli Pongolle jopa aika hyvä nopeus. Oli kiva saada tietää nyt ihan kellotettu aika kisaradalta, mikä se vauhti oikeasti on kisoissa. Mua ei yhtään edes harmita, että se eka rima putosi, koska tehtiin noin pirun hyvä rata sen jälkeen. Ja itse en lyönyt leikiksi vaikka tulikin heti alussa rimavirhe, vaan tein sata lasissa kuitenkaan jännittämättä. Tämä teki meille tosi hyvää. Jo viime kisoihin verrattuna meno oli musta sujuvampaa, mulla paremmin pakka kasassa (erityisesti virheiden jälkeen) ja ohjaaminen siistimpää. On tosi kiva, että voi olla kerrankin tyytyväinen välillä myös itseensä ja meihin koirakkona. :)

perjantai 8. toukokuuta 2015

Rallytokopaniikki

Meillä on ollut paniikkiviikko. Rallytokopaniikki. Saatiin sunnuntaina se RTK2 ja näinollen viikko aikaa seuraavaan starttiin, joka onkin siis 11.5 maanantaina Muuramessa voivoivoi luokassa. Oivoi, mikä paniikkiviikko tästä tuli! On tullut pyörittyä varmaan monta kilometriä olkkarin matolla paniikissa, opeteltu hädissään vasemmalla peruutusta (oppi jopa, mut en tiiä kisoissa onnaako) ja puolenvaihtoja. Torstaina sitten illalla käytiin rallytokovalmennuksessa ja siellähän sitten kaikki paniikki kasautui todenteolla meidän molempien harteille.. Psyykkasin itseäni ihan väärin. Lopputuloksena ohjaaja kireänä kuin viulukieli ja ilmaa haisteleva paniikkipersekoira. Ei näin. Onneksi kanssatreenaajat ja valkku tsemppasivat hermoromahduksen partaalla olevan ohjaajan toiselle kierrokselle ja vielä kun sekin meni pyllylleen lopuksi, niin saatiin hyvä pätkä loppuun. Ja siihen päälle terapiaa. Vitsi on niin mahtavaa kun aina on joku, joka jaksaa tsempata ja terapioida pieleen menneiden treenien/kisojen/minkävaan jälkeen. Siitä iso kiitos kaikille koirakavereille.

Pongo ei halunnut istua, vaan oli sitä mieltä
että lähetään menee nyt täältä... Mutta
ruusukemies <3
Perjantaina itseä niskasta kiinni ja vaikka ei olisi huvittanut, niin rallytokomölleihin. Halusin päihittää mörön ennen kisoja ja saada koiralle ylläripalkkaa kesken jännän kisaradan, sekä tietty ulkotreenin. Siinä sitten vaikka viimeiltainen treeni kolkutteli takaraivossa, päätin mennä kisaradalle, koska se olisi maanantaina virallisissa taas niin paljon helpompaa. Sopivasti juuri kun oltiin menossa lähtökyltille niin alkoi satamaan kuin esterin sieltä ja nokkaeläintä alkoi vähän sade ällöttää. Alku meni aika paineissa molemmilta, mutta hahaa ylläripalkkaa tuli spiraalilla ja vielä (meidän kaliiperilla) hienon istu-täykkäri oikeelle-istun jälkeen. Erityisesti spiraalipalkka nostatti koiraa hyvin kesken radan! Omasta mielestä pätevä temponmuutos, 270 lopussa hajosi, hyppy oli ok (ja ei edes haistellut, mikä on meidän kisavirhe). Kehän ulkopuolinen käytös oli taas mainiota, koira oli vähän flegu joten ehkä mun täytyy vähän nostattaa sitä ennen kisarataa. Ei kuitenkaan liikaa. Kisaradan jälkeen saimme jälleen terapiaa ja vielä materialismionnellisuutta siihen päälle, kun meidät palkittiin sijalle 2 ja vielä saimme tuomarinpalkinnon! Pisteitä avoimesta luokasta siis hurjat 95p. Oli kyllä tosi kiva, että saatiin vielä paperillekkin noin hyvä tulos. Sitten myöhemmin kun kisan jälkeen fb:ssä kyselin, niin meille oikeasti pisteet olisi pitänyt olla 92p, koska uusittiin kahdesti, mutta pisteidenlaskija jostain syystä ajatteli että se olisi -3p, koska uusin saman kyltin peräkkäin. Mutta se oli ja meni, tälläkertaa tähdet oli meidän puolella. Sijoitus ei olisi siitä kyllä muutenkaan muuttunut.


Nyt tuntuu helpommalta psyykata itseänsä maanantaita varten. Kauhee tää koiraharrastus on oikeasti vaikeaa, kun pitää mennä oman pään sisään niin paljon tollasen peilaavan koiran kanssa, mutta opettaa ainakin paljon. Treenattavaa on vielä paljon voittajaa varten, mutta se on nyt ilmottu ja sillä mennään mitä on. Rally antaa paljon anteeksi, jos tehtävät tulee vaan suoritettua oikein. Ja meillä sujuu oikein hienosti jos mun pää pysyy kasassa ja en hermoile tai suutu tai jännitä överisti. Ne on ollut ne miksi koira lopettaa työskentelyn treeneissä ja tottahan mä oon ollut ihan paniikissa, että voivitsipakkonythetiosatakunonkisat vaikka millään kisoilla ei ole mitään väliä. Mennään testaamaan ja jos tulee tulos, niin hieno homma ja jee! Jälkikäteen ajateltuna, hyvä että se mössi tuli tehtyä valkassa, koska olisin mennyt ihan väärin ajatuksin muuten maanantaina kisaradalle. Nyt voin rentoutua, koska ei voida saada täysiä pisteitä tai välttämättä edes tulosta, joten ei ole mitään hampaat irvessä jännitettävää. Hauskaa pitämään, leikkiähän tämä vaan on ja kisoja tulee ja menee. :)

Ja hei iik, meillä on huomenna kaksi starttia JATin agilitykisoissa maxi2 -luokassa. Toivottavasti saataisiin jotain järkevääkin siellä aikaiseksi radalla. :)

maanantai 4. toukokuuta 2015

Kulissien takana

Ajattelin tänään tylsän illan ja vapaapäivän kunniaksi toteuttaa puhelinkuvapostauksen. Muissa blogeissa (esim. Hertan, Kertun & Martan blogissa) tätä postausta on jo nähtykkin, joten ajattelin toteuttaa oman versioni tästä mukavasta kollaasipostauksesta. Puhelinkuvia minulla on nimittäin paljon ja tykkäänkin ikuistaa puhelimella kuvia hauskoista tilanteista, kun järkkäri on turhan työläs kantaa mukana. Toivottavasti pidätte, tässä muutamia kuvia mieleenpainuvilta hetkiltä kevään ajalta!

1 - Eilisistä kisoista, käytiin lämppälenkillä kalliolla ennen kisasuoritusta. Aivan ihana verkkapaikka! 2&3 - Pysähdyttiin samaisella matkalla Tähtihovissa ja syötiin Karon kanssa lehtipihvit. Kisapäivien kohokohtia on myös hyvät ruokapaikat ja ruuat! 4 - Aamutreeneissä otin Pongosta kuvaa ja Karo ja Anna tuli häiritsemään (peilistä näkyy häiritsijä).


1 - Viime viikolla käytiin lenkkeilemässä Nellin hoitokoirien kanssa. Pongon mielestä aivan ihana tyttölauma! 2 - Pongo heitti talviturkin. 3 - FB:n kasvattiryhmässä keskusteltiin Pongon pentueen hampaiden kunnosta ja tässä Pongon leegot. Hyvältä näyttää, hieman hammaskiveä takahmapaissa, mutta muuten hyvässä kunnossa. 4 - Pongo oli lenkillä kukkaispoika. <3




1 - Viikon takainen kuva lenkiltä, kun kävin omatoimitreenien jälkeen Haukkuvaaran metsiköissä. Oli ihana reissu. 2 - Extremporeagivalkan jälkeen käytiin kasvattajan kanssa lenkillä ja tottakai oli pakko geokätköillä samalla.. Olen joutunut tämän harrastuksen uhriksi jo muutamia kertoja. 3 - Treeneihin menossa ja treenikassin sisältö oli tälläkertaa tämmöinen! 4 - Muru oli pari viikkoa sitten hoidossa (ja harjattavana). Tämmöinen näkymä mulla yleensä on kun datailen.

1 - Lievestuoreessa (puhelimen sijaintitietojen mukaan) lenkillä ja vanha tunneli tms. Pelotti! Kuvassa kasvattaja ja miljoona nahkaa. 2 - Noin kuukausi sitten auton takakontti oli jotenkin remontissa, joten Pongon piti matkustaa etupenkillä ja mun sikaosastolla. 3 - Perus kisapäivän aamu, eli yleensä tykkään käyttää koiran kisapäivien aamuina pyörälenkillä. Pongo tykkääkin hölköttää pyörän mukana. 4 - Höpsöttelykuva, miltä näyttäisin jos mulla ois nahkan puikkonokka? :D



Mitäs piditte tällaisesta puhelinkuvapostauksesta, näitä lisää vai oliko ihan tylsä? Ja täytyy vielä loppuun kiittää koirablogit.nettiä, joka nosti meidän blogimme viikon nostoksi. Kiitos paljon ja kyllä, tulen päivittämään miten ongelmakoiraprojektin kanssa tulemme etenemään. Pysykää siis kuulolla.

sunnuntai 3. toukokuuta 2015

RTK2

Onnibussissa nukuttujen yöunien jälkeen suuntasimme metsästämään viimeistä tulosta AVOsta rallytokokisoihin Lahteen. Karo lähti mukaan kuvaamaan (kiitos kuvista) sekä henkiseksi tueksi, yksin olisikin ollut aika tylsää tuo kahden tunnin matka taittaa. Tuomarina tänään oli mulle ihan uusi tuttavuus, Kirsi Petäjä, enkä ollut hänestä edes lukenut mitään tai perehtynyt yhtään hänen ratoihin. Rata olikin sitten aika tavallaan tekninen, siellä oli kaikki mahdolliset vasemmalle kääntymiset ja vaikeana kohtana hypyltä suoraan houkutus, jossa näinkin koiria sinkoilevan suoraan hypyltä lelulle..

Verryttelyalue oli aika pieni, itse kun yritin saada koiraa tsempattua radalle niin tuli radalta poistuvia koiria ohi ja se hieman häiritsi. Lisäksi kun olin sermin takana odottamassa omaa vuoroa, niin vieressä oli niin paljon muita ihmisiä (katselijoilla oli aika vähän tilaa) että virittely oli aika vaikeaa. Tuskimpa se haittasi tulosta ainakaan meillä, mutta itsellä nousi vähän verenpaineet ja toivottavasti ensi kisoissa järjestelyt olisi paremmat sekä kisaajien että katsojien kannalta. Karo ikuisti meidän radan videolle ja osittain olen tyytyväinen ja osittain taas en.


Alussa jouduin odottamaan lähdössä hirmuisen kauan, koska luulin tuomarien ja muiden olevan jo valmiita - noh, eivät olleet. Siinä nökötettiin aika kauan lähdössä ja se ehkä söi vähän koiran fiilistä, itsekin kerkesin herpaantua ja onnistuin tekemään tyhmän kympin virheen heti ykköskyltille. Paniikki iski. Unohdin istumisen ennen eteentuloa, harmi homma, mutta pisteet on vain pisteitä. Sekoiltiin alussa aika huolella, koira haisteli kauheasti ja oli muissa maailmoissa. Ennen saksalaista oli sekoilua, pyörähdyksestäkin kerättiin joku -1p pysähtymisen takia ja istu-maahan-istu kyltillä koira vain haisteli. Mua varmaan jännitti ja hermostutti ja se purki sen taas haistelemalla. Pujottelu meni hyvin, hypyssä lähdin ryysäämään ja koira alkoi taas haistelemaan.. Tuomari antoi meille valitettavasti hypyn jälkeisestä sivu käskyttämisestä -3 KOV. Mulle toi on ihan normaali paniikinomainen sivukäskytys, eikä se musta ole mitenkään vihaisen kuuloinen, joten tätä hieman ihmettelin.. Tärkeintä kuitenkin, että itse en koe sen tilanteen olleen mitenkään kovaa komentamista, tuomarilla on tietenkin oma mielipiteensä.

Houkutus meni vähän tuijotteluksi, mutta sen jälkeen rata parani hyvin. Loput kyltit sujui ihan mainiosti, vaikka kevyttä fokuksen karkailua oli mm. täyskäännös oikeaan tai käännös vasemmalle kylteillä. Koko radan ajan kuitenkin koira teki mainiota takapäätyöskentelyä ja loppuun paransi huikeasti, tuomarin kommentit olikin. "Jämäkkää ohjausta. Alussa huuhailua, lopussa parani." En tiedä onko tuo jämäkkää ohjausta positiivinen vai negatiivinen kommentti? Joka tapauksessa kokonaispisteet oli 80/100p ja näinollen saavutimme koulutustunnuksen RTK2.


Seuralaisia oli samoissa kisoissa ja otettiin Pop Dogin fb sivulle yhteiskuva :)

Näin siis vihdoinkin on saavutettu taas yksi etappi, meidän toinen koulutustunnus. Saatiimpa vielä tommonen pähee nauha mukaan ja koulari olikin mitalli. Aika hienon kuvan sai sen kanssa, tästä täytyy kyllä kehua VAU:n järjestäjiä. Oli kyllä oikein mukava saada kolmas tulos ja menolippu voittajaluokkaan, 11.5 olisi ensimmäiset voittajaluokan kisat, lähdetään vähän kokeilemaan kepillä jäätä, että mihin rahkeet riittää.