Ruutu, tunnari ja kiehumisseuruuta

Tänään pitkästä aikaa tehtiin ihan rehellisesti tokoa. Innostuin uusista tokojutuista ja niiden opettamisesta Oilin lauantaisen tokovalmennuksen ansiosta -josta on tulossa oma postauksensa, kunhan saan vain videot niistä- ja näin tokokärpänen pääsi puremaan. Ollaan aika paljon hinkutettu rallyn seuraamista, joten tokon tehtävät ja varsinkin uuden opettaminen tekee hyvää. Oltiin treenaamassa tänään siis kasvattajan sekä Karon kanssa hallilla, Karo kuvasikin meistä muutaman videopätkän.

Vaikka treenattiinkin tokoa, halusin kuitenkin ottaa lähdön jotenkin fiksusti, joten päädyttiin siihen, että tulen lähtökyltille, teen yhden kyltin (istu-käännös vasempaan-istu) ja sitten siitä suoraan liikkuroituun seuruuseen. Seuruupätkä meni aika hyvin, Pongo keskittyi hienosti, vaikka se tuntui olevan ihan mielettömän kierroksilla. Vasemmalle käännökset oli vähän kökköjä välillä, lähinnä paikaltaan käännöset vasemmalle. Niitä pitäisi varmaan harjoitella. Muuten seuruu oli ihan hyvää, temponvaihtelut erityisesti oli ihan näpsäkän näköiset. Videolta katsottuna olen aika tyytyväinen tuohon seuruuseen, toki pieniä asioita saisi viilata, mutta tämänhetkisen osaamistason perusteella aikalailla meidän parasta seuruuta.


Seuruun jälkeen tehtiin heti perään ruutu. Anna vingautti lelua ja laittoi sen ruutuun, Pongo sitten juoksi ruutuun ja vähän leikittiin. Ei oikein paikkaa voida vielä harjoitella, kun kosketusalusta on työn alla, joten tehdään vielä näitä ruutuun vauhdilla menemis treenejä. Ainakin ruutu on Pongon mielestä ihan superhauska ja sehän on tärkeintä!


Ruudun jälkeen halusin koittaa tunnaria, joka sujuikin periaatteessa ihan hyvin, koira tiesi periaatteessa mitä tehdä ja löysi joka kerta tunnarikapulan. Pongo oli kyllä aika kierroksilla ruudun jälkeen edelleen, mutta meille on hyvä harjoitella myös sitä mielentilaa, miten sen pitäisi myös laskea tarvittaessa. Tunnarikapula tunnarinauhojen alle ja koira etsimään, Pongo lähti hirveällä höngyllä, mutta toisaalta myös löysi kapulan aika nopeasti. Muutamia meidän virheitä siellä esiintyi, mm. omien juttujen haistelu sekä se, että koira unohtaa tuoda kapulan. Itse voisin myös kehua hieman rauhallisemmalla äänellä. Nyt voisin ehkä uskaltautua kuitenkin tuomaan pikkuhiljaa treeniin myös ne muut kapulat, että Pongo tajuaa etsiä nokalla, eikä silmillä. Tänään ei vaan vielä tuntunut siltä. Lisäksi mun täytyy ehkä vielä hankkia omia tunnarikapuloita, jos saisin jonkun pätkimään meille rimasta valmiita palasia.


Tauon jälkeen otin koiran takaisin halliin ja seuruuttelin sitä muutaman pätkän odotellessa Murun ja Kaken saapumista kehään. Itseasiassa oli aika hyviä pätkiä ja koira oli hyvin kuulolla, nyt se tuntui oikein mukavalta ja kuunteli hienosti. Samanlaista kiehumista ei ollut mitä ennen ihan ensimmäistä kentälletuloa, Pongo keskittyi hienosti. Näinhän mä olen kisatilanteessakin tehnyt, käyttänyt sen ensin kerran hallissa, välissä autossa ja sitten ottanut takaisin halliin. Näköjään treeneissäkin se välillä parantaa toiselle kiekalle.

Otettiin yhdessä minuutin paikkamakuu, olin koko ajan piilossa lähellä. Keksin hyvin, että puhelimesta pystyin katsomaan kameran kautta, mitä koira teki! Pongo haisteli pari kertaa, mutta pysyi hyvin asennossa ja ei ainakaan mun korvaan kuulunut vinkuvankaan. Anna sanoi, että kuuli jotain vinkumista, mutta ei sitten osattu miettiä kuka se koirista olisi ollut. Joka tapauksessa Pongolle hyvä paikkis! Olin oikein tyytyväinen. Pelkäsin, että se huutaisi kun kävi niin kierroksilla tuossa "yksilötreenissä" mutta paketti oli aika hyvinkin kasassa. Jännää.

Aika säälittävä kännykkäräpsy, mutta.. kuitenkin.

Jäi ihan hyvä mieli, osasin jopa lopettaa treenaamisen ajoissa tälläkertaa. Anna mietti, johtuisiko Pongon kiehumisongelmat agilitytreenien lisääntymisestä, sillä ennen kisoja käytiin aksaamassa normaalia useammin. Toisaalta, jos tunnarin hösellystä ei oteta lukuun, musta se oli ihan positiivista kun omaan käteeni Pongo on tuntunut välillä jopa hieman liian löllöltä tokokaverilta. Vaikka viime torstain rallytokovalmennuksessa se kiehui niin kovasti, että ei saatu oikein mitään järkevää aikaan. Siitäpä ei ole edes blogiin oikein tehnyt mieli mitään kirjoittaa, kun koira vaan räpätti radalla, vaikka yleensä jaan huonot ja hyvätkin treenit. Siitä vain ei ollut mitään kerrottavaa. Toisaalta vire on erittäin suuri osa treenaamista ja erityisesti sen hallinta, Pongo vain meni silloin sen rajan yli, tänään se tuntui olevan optimaalisen vireen ylärajoilla, kuitenkin jotenkuten hanskassa. Pitäisi varmaan löytää joku kultainen keskitie.

Uudet agilitypopot: Salomon Speedcross 3 W!

Väänsin innoissani uutta banneria blogiin, kunnes puhelimeeni blingahti viesti saapuneesta paketista. Ei muutakun mars hakemaan Intersportin pakettia pakettiautomaatista! Vihdoinkin torstaina tilaamani poposet saapuivat, juuri sopivasti kisojen jälkeisenä päivänä kotiin.

Torstaina kävin juoksemassa koulun jälkeen kaikki kaksi Jyväskylän Intersporttia läpi, tuloksetta. Intersportin hintahaloo tarjousmyynneissä oli hyvä tarjous agilitykengiksi suositelluista Salomonin Speedcross 3 W kengistä, joita päätin lähteä metsästämään. Niissä ei tarjouskenkiä edes ollut tullut mun kokoani (onneksi samaa kenkää oli eri värissä oikeassa koossa, jota pystyin sovittamaan) ja pienin tarjouksessa oleva mitä sovitin oli liian iso mun jalkaan. Pienin oli siis 4,5 ja mulle täydellinen jalkaan oli 4. Arkikengissä sitten käytänkin ihan 36 kokoa. Ahkera myyjä yritti silti saada mut ostamaan sen liian ison kengän, mutta se ei tuntunut hyvältä. Verkkokaupassa kerkesin juuri lisätä viimeisiä pareja oikeaa kokoa ostoskoriin ja näinollen Speedcrossit saivat uuden kodin.

Mulla on ollut myös blogin puolella vähän ongelmia satunnaisesti jalkakivun kanssa ja pahimmillaan se on, kun agilitytreeneissä on tullut pompittua sivuaskeleita tai lenkillä on tullut taitettua nilkkaa. Päättelin ongelman aiheuttajana olevan huono agilitykenkä, koska ilman kenkiä aksatessa kipua ei ollut. Muuten oikein kivat lenkkitöppöset eli Niken Pegasus 31 -lenkkarit eivät kuitenkaan palvelleet kovin hyvin agilitykenkinä, joten oli aika ostaa tarkoitukseen pyhitetyt popot.

Olin pohtinut muutamia muitakin kenkiä, mutta Speedcrossit sattuivat juuri sopivasti alennukseen pahimpaan agilitykengäntarpeeseen. Katselin muitakin vaihtoehtoja (mm. Inoveja ja Stickyjä), mutta kun Speedcrossit oli Intersportin alennuksessa 79,90€/pari, niin päätin ottaa ne testaukseen hyvän alennuksen vuoksi. Toki ne tuntuivat myös mukaville jalassa, kun niitä pääsin testaamaan.

Erityisesti ihastuin näiden pohjiin. Ne tuntuivat jo testatessa niin hyvän pitäviltä ja kengän pääosa tuntui näppärältä. Puhumattakaan kivasta väristä! Jos olisin saanut päättää, en ehkä olisi halunnut noita limenvihreinä, mutta kenkä oli niin mulle sopivan tuntuinen jalkaan, että värillä ei ollut enää merkitystä.

Tämä oli kyllä rakkautta ensi testauksella! Toivottavasti näiden kenkien avulla saisi vähän potkua agilityharrastukseen.. ja toki varmasti näillä on hieman mukavampi käpytellä vaikka ihan tokotreeneissäkin!

Mitä kenkiä teillä on treeneissä tai erityisesti aksatessa? Onko kellään mun kanssa samis kenkiä, mitä ootte tykännyt Speedcrosseista?

Agility kisakausi korkattu!

Palmusunnuntain kunniaksi lähdettiin virpojia piiloon JATin järjestämiin agilitykilpailuihin tuohon lähelle Killerille. Ilmottauduttiin tänään vain kahdelle radalle, molemmat agilityratoja. Ei olla vielä koskaan onnistuttu hyppyradoilla, joten ajattelin sitten mielummin meneväni kaksi agirataa Pongon kanssa. Aloitettiin jo eilen valmistautuminen kisoja varten FitDogilta saaduilla energia- ja nesteytysjuomajauheen avulla, eli nesteytin Pongoa jo vähän etukäteen.

Kisoihin valmiiksi tehtynä nesteytys- ja energiajuomaa sekä valmiiksi mitattuna palautusjuomajauhe, vettä vaille!

Juoma maistui Pongolle hyvin, kun laitoin vähän nakipaloja houkutukseksi juoman sekaan. Aamulla sitten Pongo oli hieman löysillä (kuten ajattelinkin) ja kun aamulla jatkoin koiran nesteyttämistä niin kisapaikalla sitä pissatti aika kovasti. Treenikamu olikin sanonut, että nesteytys- ja energiajauhe todellakin laittaa aineenvaihdunnan toimimaan kunnolla, joten homma kyllä tosiaankin toimi. Myös kisapaikalla nesteytysjuoma maistui hyvin! Nakinpaloja tosiaan kyllä sai mukaan laittaa. Itse esivalmistelin teippaamalla oikean jalkateräni, nimittäin eilen lenkillä astuin huonosti ja nilkka taittui mukavasti. Nilkkahan on ennenkin vihoitellut ja kyllä harmitti taittaa se juuri ennen kisoja... Onneksi teippaus auttoi ja tuki jalkaa niin, että sain hyvin juostua radat miettimättä kipeytyvää jalkaa.

Aika pian verryttelyn jälkeen oli meidän vuoro ja startattiin neljäntenä. Tuomarina tänään oli Arto Laitinen ja pidin kyllä hänestä, ihan mukava tuomari ja koiraystävälliset radat. B-agilityrata oli ensin ja se oli ihan kiva, yksi vaikea kohta oli (10-11 väli, en tiennyt mitä uskaltaisin tehdä siihen) sekä sitten kepeille vientiä mietin. Rata kuitenkin sujui ihan kivasti!


Eli videolta näkyy, sieltähän se kymppi napsahti ja päälle hieman yliaikaa. Kokonaisuudessaan oli hyvä mieli, keinu onnistui vaikka lähdin käskyttämään aluksi väärin sekä se vaikea 10-11 väli meni juuri miten suunnittelinkin. Nämä kohdathan on olleet meille kisoissa ongelmallisia, Pongo on tullut aina ohi. Tuo kieltovirhe oli mun virhe, en ohjaa koiraa hypylle laisinkaan. Mutta ihan hyvä rata, jäi kiva mieli!

Kaikkien agilitykuvien (c) Karoliina S, kiitos!

Seuraava rata alkoikin aika pian sitten, välissä kerkesin hyvin juottaa vähän Pongoa sekä pitää sitä lämpimänä. Kakkosten kisat sujuivat mukavan haipakkaa tahtia, kun osallistujia ei ollut mitenkään ihan järkyttävän paljon. A-radalla oli hieman kinkkinen alku, jossa päätin tehdä kaksi sokkaria 2-3 väliin sekä 3-4 eli esteen ja A:n väliin. Radalla sitten tajusin, etten kerkeä tekemään sokkaria ennen A:ta, joten vaihoin puolen sinä aikana kun koira oli A:lla. Kepeille vienti oli hyvä ja hieno, hanaa saisi kepeillä olla enemmän, mutta virheitä ei tullut. Harmittavasti sitten ohjasin eli jätin ohjaamatta koiran putkeen sitten ennen puomia ja näin Pongo lähti oikeaoppisesti käskystä hakemaan juuri sitä putkenpäätä, mikä oli sille mieluisampi. Harmi homma, luotin liikaa siihen, että se on tulossa kohti sit putkenpäätä mitä lähellä olin. No can do! Sen jälkeen ihan hyvin loppuun, yksi este jäi välistä kun en taaskaan ohjannut, mutta ei mahda mitään. Hylky, mutta nyt ymmärrän mikä on hyvä hylly. Se oli nimittäin juuri tämä.


Radan jälkeen teki mieli lyödä itseäni huonosta ohjaamisesta, mutta olin muuten tosi tyytyväinen rataan. Lähinnä harmitti, että oli mahdollisuus tehdä nolla, mutta tuli sitten hyllyteltyä väärään putkenpäähän. Sattuupa näitä varmaan paremmissakin piireissä! Pongo oli kuitenkin hieno ja jäi kiva mieli, että jälkimmäisellä radalla kepeille meno onnistui, kun siinä on ollut hieman ongelmaa. Mun mielestä oma ohjaus on parempaa mitä on ollut, oma äänenkäyttö saisi olla vähän rauhallisempaa ja panikoin aika paljon. Minua myös jännitti kauheasti. Oli kuitenkin tosi kivat kisat muuten!

Kisojen jälkeen sitten palauttelin Pongoa palautusjuomalla, joka ei maistunut ehkä ihan yhtä hyvin mitä Rehydrate. Palautusjuoma sitten jäähdyttelylenkillä tuntui tulevan hieman ääntä kohti ja pieni pullautus tulikin, mutta muuten juoma pysyi hyvin sisällä. Kyllähän se varmaan pistää pakin sekaisin, kun yhtäkkiä saakin kaikkia erilaisia juttuja! Illalla täytyy pitää huoli, että Pongo pääsee käymään tarpeeksi tarpeillaan, koska nuo tosiaankin pistää aineenvaihdunnan toimimaan, juuri niinkuin niiden pitääkin. Erityisesti olin tyytyväinen tuohon nesteytys- ja energiajuomajauheeseen, se kyllä tosiaankin toimi ja mielestäni Pongo oli ihan hyvin virkeä, mitään ihan erityistä energiabuustausta en kyllä huomannut ainakaan vielä tänään. Ehkä näin jälkikäteen katsottuna videolta, koiran hyppääminen näyttää ehkä hieman vaivattomalta ja varmaan se tunti olonsa energisemmäksi, ainakin antaa mun silmään sellaisen vaikutelman. Ainakin sellainen mieli itselleni jäi, se hyppäsi paljon mielummin isoja esteitä mitä normaalisti.

Nyt sitten vaan lepoa loppupäivä ja huomenna palauttavaa liikuntaa, vähän mietin josko kävisi treenaamassa tokoakin. Jospa saisi aikaiseksi.

Yhteistyössä FitDog

Uudet tuulet puhaltaa! Jotkut ovatkin jo saattaneet bongata sivupalkkiimme ilmestyneen logon ja tässä olisikin kaikille uteliaille selvennystä asiaan. Pari viikkoa sitten bongasin facebookista postauksen, missä FitDog haki someyhteistyökumppaneita. Innostuin laittamaan heille viestiä yhteistyöstä ja piakkoin sainkin vastauksen: meidät valittiin yhteistyökumppaneiksi! Tiistai-iltana sitten kännykkääni tuli kauan odottamani tekstiviesti, jossa kerrottiin FitDogin paketin saapuneen lähipostiimme ja kirmasinkin sitä pää kolmantena jalkana hakemaan.

FitDog lähetti hulppean paketillisen tuotteitaan meille testattaviksi!

Paketista kyllä löytyi vaikka mitä kivaa, joten varmaan blogissa tulee jaettua jatkossa jotain hauskoja postauksia liittyen FitDogiin. Sopivasti osui kyllä paketin tulo vielä viikonlopun kisojen kynnykselle, eli pääsen testaamaan tuotteita vielä heti oikein kunnolla kisakäytössä! Meillehän FitDogin tuotteet ovat aivan uusia tuttavuuksia, kaupassa olen hypistellyt kyseisiä paketteja, mutta toistaiseksi ne ovat vielä jääneet hyllyyn. Nyt onneksi tuli oiva tilaisuus koittaa FitDogin tuotteita yhteistyön muodossa, eli ihan paras juttu meille. Kovin kisakausi on tuloillaan ja keväästä syksyyn onkin meille kovin kisakausi, joten kuuden kuukauden yhteistyö osuukin meille juuri parhaaseen kohtaan. Pääsemme testaamaan tuotteita ihan itse kovimmassa käytössä, mikäs sen parempaa!

Mitäs ne FitDogin tuotteet sitten ovat? Meinaan kirjoittaa hieman tarkemman postauksen, kun pääsen testaamaan tuotteita kunnolla, mutta lyhyesti sanottuna: saamani tuotteet ovat koirien palautusjuomajauheita (musta pussi) sekä koirien energia- ja nesteytysjuomajauheita. Ennen treeniä ja treenin aikana energia- ja nesteytysjuomajauhetta shakerissa sekoitettuna veteen ja treenin jälkeen sitten palautusjauhetta myöskin shakeriin sekoitettuna. Koira jaksaa paremmin treeneissä sekä palautuu nopeammin ja paremmin seuraavaan treeniin. Mukavasti mukana kun tuli kaksi shakeriakin, helpottaa nimittäin kun voi valmistella juomat valmiiksi shakereihin jo etukäteen tai laittaa jauheen etukäteen shakeriin ja sitten paikan päällä vasta veden ja sekoittaa. Lisäksi myöskin mun pää on pelastettu kesän kisoissa auringonpistoksilta lippiksen avulla!

Pongo haistelee energia- ja nesteytysjauhetta kiinnostuneena 

Vielä ei olla päästy testaamaan tuotteita kummemmin, muutakun avasin yhden energia- ja nesteytysjuomajauhepussin ja Pongo pääsi sitä vähän haistelemaan. Kova kiinnostus oli kyllä! Pienellä totutuksella uppoaa varmaan hyvin vähän nirsompaankin puikkonokkaan nämä tuotteet, uskoisin niin. Odotan kyllä innolla tuotteiden testaamista ja tulen kyllä postaamaan niistä vielä paremmin, kunhan pääsen perehtymään ja testaamaan tuotteita ihan käytössä.

Onko teillä lukijoilla ollut FitDogin tuotteita käytössä ja mitä olette olleet mieltä? Mitkä on teidän suosikkituotteet FitDogilta?

Rallytokoa ja rataharjoitusta oikealla puolella seuraten

Rally-tokoa tänään, pitkästä aikaa! Jaksoin jopa pakata itseni ja koiran autoon ja suuntasin oikein hallille treenaamaan. Treenikuljettimeni eli autoni mentyä rikki lopullisesti on treenit jääneet selkeästi hieman vähemmälle, mutta onneksi aina sillointällöin pystyn lainaamaan porukoiden autoa, kuten tänään. Tein tänään oikean puolen seuraamista, sillä sen treenaaminen on nyt jäänyt vähän vähemmälle. Tein uhkarohkeasti radan kentälle ja ajattelin kokeilla sitä. Jaksoin jopa ottaa mukaan järkkärin ja sain videomateriaaliakin meidän sekoiluista!

Tein tuollaisen suhteellisen suoraviivaisen radan, kyltit ja kartiot on vähän miten sattuu kun laitoin ne vain nopeasti paikoilleen. Ensimmäisenä lähdön jälkeen pujottelu, sitten kyltti istu-seiso-kierrä koiran ympäri, sen jälkeen jatketaan suoraan sen jälkeen kyltille täyskäännös vasempaan ja lopuksi vielä istu-koira eteen-oikealta oikealle-istu. Oikein kiva rata ja annoin meille vähän armoa valitsemalla täykkärin vasemmalle (Pongo nyt ei vielä osaa oikean puolen pyllynkäyttöä).


Tuossapa videoituna meidän sekoiluja, tein siis koko radan ilman nakkia kädessä. Pongo on kyllä aika paljon kädessä kiinni, mutta suorittaa silti ihan hyvin. Pitää nyt varmistaa, ettei se jää kiinni käteen vaan tajuaa tuon seuruujutun ilman sitä lähes-jopa-houkuttelukättä. Pujottelu meni yllättävän mukavasti, ongelmia tuotti oikealta puolelta istumisesta seisomaannousu. Sitten jos se onnistui, Pongo lähti kiertelemään välillä kun lähdin kiertämään sitä. Harjoitteluun siis se! Jos joku ihmettelee miksi kierrän myös kyltin, se on siksi kun koira jäi niin lähelle kylttiä, että jos olisin mennyt siitä välistä olisi se väistänyt. Täykkäri sujui ihan hyvin, sivulletulot edestä oikealle (oikealta oikealle) sujui tosi hienosti, eteentulot oikealta oli vinoja vasemmalle. Lopuksi harjoittelinkin ihan vaan niitä.

Ihan pätevää menoa! Oikea puoli ei tunnukkaan ihan niin epätoivoiselta, kyllä me se vielä varmaan opitaan. Päästiin aika nopeasti irti nakista ja välillä on kiva tehdä vähän pidempiäkin seuruutuksia (välillä palkaten kuitenkin), kun vaan hinkata aina oikean puolen sivulletuloa tai yhtä askelta eteenpäin. Yllättävän mukavasti sujui erityisesti musta tuo pujottelu, siitä yllätyin.

Agilityvalmennus

Voisimpa näin sunnuntain löhöilypäivän kunniaksi kirjoittaa pienesti viime keskiviikon agilityvalmennuksesta. Oli siis mun vuoro, mutta kasvattaja tuli kuvaamaan meidän aksaamista. Tälläkertaa kuvattiin yläperspektiivistä, mikä sopi kyllä paljon paremmin! Linjat tuli hyvin näkyviin ja musta video on paljon parempaa katsottavaa kun mitä tuosta ihan samalta tasolta.

Kuva (c) Karo, kiitos!

Alussa meille tuotti kovin paljon ongelmia muurilta putkeenvienti, kun olin harjoitellut sen puomin toiselta puolelta. En vaan saanut itseäni radalla menemään sitä toiselta puolelta ja näin tuli turhia toistoja! Siitä sitten päästiin treenaamaan putkesta putkeen kohtaa, jossa piti saada koira hakemaan putkesta vasemmalle eli eri suunnalle, mistä sen putkeen ohjasin. Tässä siis metrin sääntö, eli kun koira lähetetään putkeen niin, että olen metrin sitä edellä vähintään lähetysvaiheessa, putkesta tullessa se kääntyy eri suuntaan mistä tultiin. Sen jälkeen päästiin vähän taistelemaan keppikulman kanssa, en osannut lähettää koiraa ja ne kerrat kun se meni kepeille, aloin kaivelemaan palkkaherkkua taskusta ja se tuli pois kepeiltä. Loppuun kuitenkin ihan ok kepit kai. Sitten päästiin jumittamaan putki-puomi erottelulle.

Meillä kävi tossa hieman inhottava välikohtaus (ei näy videolla) missä yksi terrieriuros karkasi kentälle. Mulla meni siitä itsellä vähän pakka sekasin, kun pelkään noita tilanteita niin paljon, koska tiedän että Pongo voisi korkeassa vireessä vaikka purra toista koiraa. Oma vika, kun en tarkistanut, että kehäaidat oli kiinni, mutta koira oli tullut läpi metallihäkistä, eli se oli ollut huonosti kiinni tai huonoa tekoa. Harmitti se toisen koiran karkaaminen kentälle meidän vuoron aikana, mutta onneksi ei sattunut mitään kenellekkään, mutta kyllä mua säikäytti. Sain kuitenkin onneksi koottua itseni, vaikka säikähdin kauheasti, tässä tapauksessakin omistaja säikähti enemmän mitä koira (kuten yleensäkin). Mutta musta vaan ei voi tai saa käydä niin missään tilanteessa, että koira karkaa kesken toisen suorituksen agilityradalle. Vielä kun Pongo ei ole uroksille mikään ystävällinen, varsinkaan agilityvireessä, mutta kasvattajan sanojen mukaan se ei ollut edes mitenkään hyökkäämässä, vasta kun terrieri alkoi räpättää ja senkin jälkeen molemmat ärisi toisilleen lähinnä kauempaa.

Tauon jälkeen päästiin sitten treenaamaan lisää putki-puomi erottelua, joka osoittautui vaikeaksi. Käskytys puomille pitäisi tapahtua nimittäin jo muurin alastulossa ja Pongo vaan haki aika tarmokkaasti noihin putkiin. Puomin kontakti jäi myös sitten huonoksi. Sen jälkeinen ohjauskuviohässäkkä sujui aika hyvin! Lisäksi loppupätkä radasta oli musta tosi hyvä, jäi oikein kiva mieli kun se onnistui niin hyvin. Pongo myös liikkui aika hyvin musta eteenpäin tossa loppuradalla, eli oikein kivaa menoa meiltä. Jäi sitten tosi kiva mieli treeneistä, vaikka sattuikin pikku välikohtaus.


Kävin itsekseni tekemässä torstaina pikku keppitreeniä, eli otin vain keppejä erilaisilla lähetyksillä. Ne onnistuivatkin sitten ihan hyvin, vaikka vauhti oli aika hidasta. Toisaalta kepit oli aika hankalassa kohdassa, kun koiran olisi pitänyt pujotella kulmaa kohti. Muutamia hyviä kepeille menoja kuitenkin ja niitä nyt pitää käydä vielä kerta tai pari harjoittelemassa ennen viikonlopun kisoja. Startataan 29.3 JATin kisoissa kaksi luokkaa, A- ja B-agilityradat, käydään vähän katsomassa minkälainen kisakunto meillä on virallisissa. Muutenhan esteet sujuu ihan mukavasti, mutta tasaisin väliajoin näköjään nuo kepit tuottaa ongelmia. Aika paljon treeneissä olen katsonut läpi keppivirheitä tai olen itse aiheuttanut niitä huonolla ohjaamisella, joten näkyyhän ne kisoissakin. Jospa nyt saataisiin sitten pari hyvät itsenäiset alle ennen kisoja!

TAMSKin rallytokokisat

Tänään meillä oli kauan odotetut rallytokokisat TAMSKilla eli Lempäälässä. Aamu alkoi mukavasti pitkällä aamulenkillä metsässä, jossa ihan rauhassa käppäiltiin Pongon kanssa! Meidän luokka alkoi vasta 12.15, joten hyvin kerettiin käymään lenkillä oikein rennosti. Harmitti kun oli ihan mielettömän upea keli ja unohdin ottaa kameran mukaan, joten tässä muutama kännykkäräpsy aamun lenkiltä. Nähtiinpä viisi joutsentakin!

Lenkin jälkeen sitten kerkesi hyvin pakkaamaan ja valmistelemaan meidät molemmat lähtöön, hieman ysin jälkeen koukattiin hakemaan Karo matkaseuraksi ja sitten alkoikin kahden tunnin ajomatka kohti Lempäälää ja TAMSKin hallia.

Tuomarina oli tänään vanha tuttu Hillebrandin Minna, joka on mielestäni kiva tuomari, jolla on hyviä ratoja. Kisattiin tänään tosiaan toista kertaa avoimessa luokassa, kun ensimmäisellä kerralla homma meni vähän pipariksi ja jouduin keskeyttämään radan. Nyt sitten lähdettiin hakemaan hyvää kisafiilistä sekä ihan vaan tulosta. Nähtiin hallilla myös tuttuja paikallisia, eli Niinaa ja Riikkaa, ketkä tuli tsemppaamaan meitä. Oli kyllä hauska nähdä heitäkin pitkästä aikaa!

Sain tehtyä Pongolle hyvin alkuvalmistelut jo ennen rataantutustumista, joten pääsin lähtemään tutustumaan hyvillä mielin. Startattiin noin puolivälissä luokkaa, joten mulla oli hyvin aikaa ja vaikka mua jännitti ja panikoidututti, pystyin tekemään kaikki kisarutiinint hyvin. Rataantutustumisessa kaikki sujui ihan mainiosti, rata vaikutti kivalle ja ei mitenkään hirveän teknisesti monimutkaiselle, eikä se musta ollut nähnytkään tiukkoja välejä, vaikka tuomari niistä sanoi. Välimatkat näytti jopa vähän pitkille! Lisäksi kentälletulo oli järjestetty paremmin miten missään kisoissa koskaan, eli siinä oli paljon tilaa ja lisäksi sai namittaa ihan kehäviivalle asti, kun jossain on kielletty jo ns. lähtökarsinassa namitus. Tämä oli kiva! Aika pian luokan alkamisen jälkeen hainkin koiran pikku pissatuksen kautta virittymään ja sainkin sen mielestäni hyvin kuulolle ennen kehäänmenoa. Sain myös tehtyä sille meidän treenaaman The Sisääntulon siihen lähtöalueelle (ei vielä kehään) ja siinä sain koiran hyvin työmoodiin. Mainiota! Siitä sitten tuomari katselikin mua jo kysyvällä ilmeellä ja painuttiin kehään.


Eli tuossa siis video radasta. Hihnan poisotto ei ollut niin sujuvaa mitä olin harjoitellut ja mulla kesti siinä kauan, lisäksi takana meni häiriökoirana edellinen kilpailija, mutta se ei haitannut. Sain Pongon hyvin lähtökyltille ja tein nyökkäyksen 'valmis' sanan käytön sijaan, sillä halusin koittaa mielummin noin. Se sujui hyvin. Houkutusta panikoin, koska meillä on samanlainen karvalelu, mutta pienen tuijottelun jälkeen ei siitä tullut ongelmaa. Pakka vähän hajosi kakkoskyltille ja siinä sitten jouduin omilla askeleilla vähän paikkaamaan koiran seuruuta ja siitä -3p. Hidas käynti sujui ihan hyvin, siihen lähtö oli vähän huonoa ja askelsin oudosti. Koiran käynti kuitenkin selkeästi muuttuu, hitaasta juoksuun sujui hyvin. 270 vasempaan oli hieno, vaikka omaan silmään olisi mun askellus saanut olla vielä vähän tiiviimpi, ja en saisi askeltaa kantapäillä. Kutoskyltti 1-2-3 askelta sivulla sujui mainiosti ja matikkapääkin osui tänään kohdalleen eli laskutehtävä sujui ohjaajan puolelta hyvin. Pyörähdys oli ihan ok, saisi olla mun mielestä tiiviimpi ja mulla pienempi käsiapu, mutta suorituskohta oli oikea.

Kasikyltillä meinasin ottaa koiran suoraan eteen, mutta huomasin pienen "istu" merkin kulmassa, joten käskytin koiran istumaan. Sitten koira eteen, eteentulo oli vino, mutta takaa sivulle oli tosi hieno. Tästä saatiin -1p vino. Saksalaisessa täykkärissä vähän taas koiran fokus haahuili, mutta palasi hyvin kuuntelemaan. Liikkeestä maahan meni hyvin, mutta tässä näkyi ehkä rauhoittelu ja koira jäi haistelemaan maata. -1p tvä, -1p py, täysin oikeutetusti. Koira kuitenkin kokosi itsensä hyvin haistelun jälkeen, eikä tämä ollut musta ongelma, meille tyypillinen virhe vaan. Estehypylle lähti hyvin, mutta itse ryysäsin liian nopeasti koiraa sivulle huonolla äänensävyllä, jonka takia Pongo sitten vähän menetti alastulossa tasapainoaan. Tässä ei olisi ollut noin kova kiire, mutta seuraava kyltti panikoidututti. Koira selkeästi vähän ihmetteli tuota yhtäkkistä 'sivu' kiljaisua ja se oli multa vähän epäreilu. Istu-käännös vasempaan-istu oli ihan ok, koira käytti takapäätä hyvin. Seuraavalle kyltille toin huonosti ja panikoin, joten koira rauhoitteli. Uusittiin ja sitten sujui ihan hyvin, osasin taas suoriutua myös matikkatehtävästä, tästä siis -3p uusi ja -1p kontr (ehkä noista hyppimisistä?).

Istu-seiso-kierrä koira kyltti sujui hyvin, Pongo liikautti etutassua, muuten sujui ihan mainiosti. 270 astetta vasemmalle olisi saanut olla tiiviimpi, itse saisin askeltaa sen pienen neliön sisällä. Täyskäännös oikeaan se tuntui taas hukkuvan ja karkaavan, mutta sain sen hyvin takaisin töihin. Koiran saaminen takaisin kiinni tuntui vaikealle ja roikuin tossa pannassa ties kuinka kauan.. Mutta sain sen sitten ulos kehästä ja löin heti kourallisen herkkuja sille suuhun, ja sitten imutin sen pois kehän vierestä seuraavaa kilpailijaa häiritsemättä.

Saatiin radalta siis yhteensä 90/100p ja näinollen siis hyväksytty tulos! Olin hirmu ylpeä meistä molemmista, mua jännitti, mutta koira ei lähtenyt siihen mukaan ja suoritti mainiosti. Pieniä ohjaajamokiahan tuolla oli sekä välillä koiran fokus oli muualla hetkellisesti, mutta musta tää kuvasti hyvin meidän tasoa ja tekemistä. Ei saatu myöskään lisäkommenttia voittajaluokkaa ajatellen liian suurista avuista! Lisäkommenttina tuomarilta saatiin "osaava koira, halukasta tekemistä, vaikka huomio meinaa välillä harhailla=)" ja näinhän se mun mielestä olikin. Pongo ei myöskään väläytellyt ihan kaikista upeinta takapäänkäyttöäkään, mutta kaikinpuolin itselle jäi kiva fiilis ja radallakin oli mukavaa, jännityskään ei mennyt överiksi.

Käytiin sitten Karon ja Riikan kanssa syömässä IKEAssa lihapullia ja kakkupalat, parannettiin maailmaa ja Karon kanssa kierrettiin pikaisesti Ikeaa läpi. Pongo sai palkinnoksi hienosta tekemisestä ihanan Ikean pehmeän jalkapallon, jota se mielellään sitten heti kotona kanniskelikin tyytyväisenä.

Mutta voi että, olipa kyllä kiva saada hyvä suoritus kisoista viime kisojen katastrofin jälkeen. Parannettavaa ja treenattavaa on vielä ja paljon, mutta suunta on ylöspäin ja suorittaminen oli jo aika lähellä parhaimmillaan sitä, mitä treeneissä. Nyt täytyy puuttua tohon fokuksen harhailuun, mutta olen kyllä tosi ylpeä Pongosta, se teki hienoa työtä tänään ja oli ihan superetevä. Kiitoksia vaan Karolle videoinnista ja seurasta myös Riikalle ja Niinalle. :) Kiva kisapäivä oli, jälleen kerran, kannatti lähteä.

Poikien juttuja

Käväistiin lenkkeilemässä viikolla ihanan kultaisennoutajan Paten kanssa. Kelit suosi, Pongon mielestä Pate vaan oli vähän epäilyttävä kun onhan se sentään uros, tosin pentu vielä. Onneksi Pate osaa olla tosi hyvin Pongon seurassa ja lähinnä pojat hengaili omissa oloissaan, mutta saipahan välillä lenkeille juttukaverin ja koirat pääsi metsään nuuhkuttelemaan. Pate otti metsälenkkeilystä kaiken irti rallattelemalla täysiä pentuhepuleiden kourissa. Pongo on vaan niin tosikko, ettei se voi lähes koskaan leikkiä kenenkään kanssa. Mammaansa se on tullut! Eipä sillä mitään väliä, kun viihtyy aika hyvin vaan omissa oloissaan ja antaa Paten riehua omiaan.

Ollaan käyty viikolla mm. agilityvalmennuksessa sekä itsenäisesti treenaamassa, agilitystä yritän saada postattua kunhan saan vaan videot. Saatiin paikka huomisiin rallytokokisoihin ja lähdetään koittamaan, saataisko esitettyä kisoissa muutakin kuin haistelua. Nyt ilta meneekin jännittäessä ja pakatessa, huomenna sitten Lempäälään katsastamaan TAMSKin halli. Täytyy nyt vaan toivoa, että kisat sujuu ainakin paremman mitä viime kerralla. :)

Etevää menoa agiepiksissä

Maanataina oli JATilla Jatpailut eli agilityepikset, joihin osallistuttiin Pongon kanssa. Vähän viime viikonlopun jäljiltä harmitti epäonnistuneet episradat, joten menin vähän sekavin mielin kisaamaan - toimisiko koira ollenkaan? Päätin mennä kaksi rataa, rallattelu putkirallin sekä sitten ihan agilityradan, jossa oli putkien ja hyppyjen lisäksi A ja puomi. Hyvää kontaktiharjoittelua siis ja kepit ennen kisoja tulee nyt itsenäiseen treeniin hallille. Lisäksi oli helpompi lähteä epäonnistuneiden ratojen jälkeen vaan rallatteluradalle, hyvää mieltä sekä koiralle että itselle. 

Mentiin ensin siis putkiralli, joka oli aika yksinkertainen, kuten sen pitääkin olla. Itse olin paljon rennompi kisoissa mitä koskaan, en tainnut jännittää ollenkaan edes kehään mennessä, kun osasin ajatella nämä vain epiksiksi ja meillä ei ollut sijoittumismahdollisuuttakaan. Koirakin oli ihan erilainen: istumisvaikeuksia oli hieman, mutta se ei räpättänyt vaan lähinnä katsoi mua ja heilutti häntää. Edistystä! Myös käytös ennen radalle menoa oli mainiota ja en edes vienyt sitä missään katsekontaktissa radalle ja se oli silti tosi nätisti. Putkirallirata sujui päällisin puolin ihan mukavasti, yksi esteen ohi juoksu sattui kun lähdin ryysäämään turhaan liian edelle (oli vaan niin kova vauhti sen edellisen suoran jälkeen-ei näy videolla) ja unohdin ohjata myös sen hypyn. Muuten meno oli ihan hyvää ja itsellä oli hyvä fiilis radalla, samoten varmaan koiralla! Erityisesti onnistui persjättö. Osasin jopa nauttia kisaradalla olemisesta kun jännittäminen ei mennyt överiksi. Aika meillä oli 32,09s radalla, ihanneaika oli 65s. 



Putkirallin jälkeen oma fiilis oli aika katossa ja ajatukset agiradassa, halusin koittaa suoriutua kisanomaisesti eli ei mitään palkkauksia kehässä, ihan vain tulevia kisoja ajatellen. Muutama kinkkinen kohta siellä oli ja kun tuomari oli sama mitä viikonloppuna TT:llä (Eevis), niin siellä oli taas paaaljon putkiansoja. Piti tarkkana miettiä linjaus putkille ja ohjata ne kunnolla. Pongo teki hyvän kontaktin puomille, A:lla se oli vähän hidas ja halusin koittaa aikaisin vapauttamista, en siis vaatia siltä pysähdystä. Lopussa valssi vähän venyi, mutta lopun putkirallattelu sujui ihan mainiosti. Sain sen muutenkin radalla kaikkiin niihin putkenpäihin mihin meinasinkin ja olin tyytyväinen. Saatiin nollatulos ajalla 34,87 (-25,13). Olin kyllä tyytyväinen koiraan ja itsellä oli tosi kiva fiilis molempien ratojen jälkeen, me onnistuttiin jippii!! Radat nyt ei sillei ollut mitenkään vaikeita tänään, mutta ihan hyvää itsetunnon kohottamista sekä mulle että koiralle. Ei se kisaaminenkaan maistu virallisissa tai epiksissä, jos aina vaan on odotettavissa virheitä ja hylkyjä ja koskaan ei saa itselleen 100% tyytyväistä fiilistä.



Lopuksi jäin vielä odottelemaan meille laput (halusin nähdä ajat) ja Anna lähti jo kotia kohti. Ei olisi kannattanut! Ylläriksi Anna voitti Pongon siskon Lyytin kanssa nimittäin agirataluokan, koska siinä starttasi vain kaksi kisaamatonta koiraa. Kävin sitten Pongon kanssa pokaamassa palkinnon ja edustamassa heidän puolesta. Pongo kyllä ansaitsi käydä palkintojenjaossa noin hienojen ratojen jälkeen, vaikkei nyt palkintosijoille yltänytkään. :) Mulle se oli kuitenkin tänään kisojen paras koira! 

Rallytokovalmennuksessa

Jos siellä säälikuopassa on nyt tullut eleltyä viikko ja pari, niin torstai-illan rallyvalmennuksessa oli havaittavissa jo pientä valoa tunnelin päässä, ehkä. Aluksi toki sai junnata muutaman minuutin kehän vieressä muistuttamassa työskentelystä ennen Suurta Sisääntuloamme, mutta lopulta kun ohitettiin aidat niin koira oli ihan toimintavalmiudessa jo lähtökyltillä. Ei kuikuiluja. Harjoitus olikin kaikki yhdessä kentällä (mukana oli jopa Pirjo juoksujensa kera - Poko ei noteerannut mitenkään) ja jokainen teki omantyylistä seuruuharjoitusta. Meillä oli ilman nakkia kädessä, paljon palkkaa, temponvaihteluja ja koiran hereilläpitoa. Noh, huomasinkin, että seuruu ei ole vaikeaa. Vasemmalle käännökset ei ole vaikeita, oikealle käännökset vähän, temponvaihtelut sujuu kympin arvoisesti jopa juoksusta hitaaseen, motivaatio tekemiseen on ennallaan ja väljäkin Pogotus on vain satunnaisesti seuruussa. Mikä sitten on suurin ongelma? Se, kun annan nakin, työ päättyy ja katse siirtyy välittömästi sekunniksi muualle. Ja palaa välittömästi takaisin. Jälleen taidan sanoa: sitä saa mitä vahvistaa.

Positiivinen asia on se, että katse palaa muhun ja nopeasti. Toi vilkaisu on sekunnin vilkaisu ja se ei ole ennen nakin antamista, vaan kun annan nakin koiralle suuhun, se vilkaisee sen jälkeen välittömästi ja palaa sitten työmoodiin. Kiitos luojalle minulla on nahka eikä bortsu, jos mun pitäisi seurata jotain pelkkää silmän liikkeitä niin en olisi ehkä siihen ihan vielä tarpeeksi pikkutarkka. Putkiaivo kun kääntää koko pään. Muistaakseni rallyn alkeiskurssilla Oona taisi sanoakin, että nenä ohjaa koko miestä eli nenä pitää hallita. Ja ois ehkä sillon voinut jo ottaa opiksi siitä ja kitkeä tämän hienon päänheiluttelun pois. En oo ennen tainnut edes ärsyyntyä moisesta, mutta nyt kun tajusin seuruun sujuvan kohtalaisen moitteettomasti (ainakin rallyasteikolla) niin osasin kiinnittää tuohon huomiota. Lääkkeeksi Oilin "jätä" harjoitusta, eli koira peruasennossa, herkku/lelu vasemmassa kädessä koiran pään vieressä ja koiran pitäisi käytännössä katsoa minua ja luvasta se saa lelun tai herkun vasemmalta. Kun koitin tätä niin Pongo tuijotti hienosti mun vasenta kättä oikein kiemuralla.

Omalla vuorollamme mentiin sitten rataa. Tehtiin Sisääntulo isolla ässällä jälleen kerran ja päästiinkin välittömästi sisään. Toisaalta toimii myös se, että kun koira vaan on töissä (ja itse huolehtii esim siitä, että kontakti ei katkea liian pienen oviaukon takia vaikkapa) ja sitten vaan mennään, eikä mitään köpötellä tai oteta yhden askeleen herättelyjä tai muita. Ilokseni kun päästiin lähtökyltille pönöttämään, koiralla joo taisi kontakti jonkin verran katketa, mutta mielenkiinto pysyi suht hyvin mussa ja hihnan irrotuskaan ei ollut katastrofi. Taisin vain meinata heittää Oonaa hihnalla naamaan... sanomattakin selvää, että en oo koskaan mitään pesistä harrastanut ja mun sihti on huono. Hihnan irroitusta ja erityisesti taskuun laittamista täytyy myös harjoitella...


Videolla on ensin siis toinen harjoitus (valittu kohta radalta) ja sen jälkeen koko rata. Eli mun mielestä suorittaminen radalla oli ihan hyvää, koira tuli erityisen hyvin lähtökyltille. Koiralla on mun mielestä mukavaa ja hukkasin sen vaan yhdessä kohtia, se teki mun kanssa hyvin töitä. Itse en osaa vaihteeksi laskea askeleita ja spiraalille mennessä pitäisi kiertää kyltti. Tuolla radalla se ei kyllä hukkaa katsekontaktia (kun sitä ei välissä palkkaa ja tuolla vaikka palkkasin, se pysyi mussa silti ihan hyvin. Kaikenkaikkiaan kaikista kivointa oli katsoa koiran ilmettä, se selkeästi nautti yhdessä tekemisestä ja sillä oli kivaa. Ihanaa nähdä, että työmotivaatio on palannut takaisin keskuuteemme! :)

Epäonnistuneet agiepikset ja shoppailuterapiaa

Oltiin sunnuntaina agiepistelemässä Taitavien Tassujen hallilla Palokassa. Mentiin ainoastaan kilpailevien luokka. Rata oli mun mielestä tosi kiva, kepit oli laitettu helpolla lähestymisellä ja radan vaikeaksi teki pimeisiin putkiin lähetys. Pidin tuomarin suunnittelemista kaikista radoista paljon! Karo oli mukana ja videoi meidän radat, suuri kiitos. Yritin myös houkutella Karoa Pongon kanssa johonkin luokkaan, mutta ei se vielä innostunut. :D

Meillä ei nyt mennyt tänään ihan nappiin - taaskaan. Oon jo aikaisemmin kirjoittanut treenivihkoon "treenaa keppejä, treenaa kepeille niistoa ja treenaa keppikulmia" mutta se vaan on jäänyt. Kisoissa sitten Pongo molemmilla radoilla eka juoksi ekalla kerralla keppien ohi, sitten meni ekasta välistä, mutta ei vaan suostunut pujottelemaan. Olisi pitänyt aikaisemmin lopettaa eikä junnata keppejä, kun ne eivät onnistuneet, itseltäni täysi virhearviointi yrittää niitä noin monta kertaa, mutta kantapään kautta etc. Kepit jäi harmittaamaan kovasti ja siinä syy miksi lähdin uusimaan, vaikka koskaan en oikeastaan tykkää uusia ratoja. Halusin koittaa keppejä ja eihän ne uusinnassakaan onnistuneet... Rallateltiin sitten loppurata jotenkin maaliin. Ekalla radalla en ohjannut Pongoa renkaalle vaan oletin (tyhmä kun olen) sen lukitsevan sen tullessaan putkesta. Harmi vaan olin itse sijoittunut niin, että se ei lukinnut rengasta ja tein jonkun tosi epäreilun pelastusohjauksen renkaalle ja Pongo hyppäsi sivusta. Seuraavalla radalla ei suostunut hyppäämään ollenkaan, olisiko sitten vähän sattunut kun törmäsi renkaaseen. Kotiharjoitteluun siis myös renkaalle nyt muutamia kivoja hyviä toistoja, se onneksi on yleisesti meillä aika varma este ollut.

Ilokseni radalla kaikki putkiin lähetykset ja hakemiset onnistui ja uusintaradalla tein vahingossa vielä kauimmaiseen putkeen lähetyksenkin. Putket on Pongon suosikkieste, joten en uskonutkaan niissä olevan ongelmaa. Kiva, että edes joku onnistui kun noi kepit tuli sählättyä noin kamalasti. Lisäksi ajattelin ongelmaksi muodostuvan takaakierron, koska en osaa ohjata niitä ja sain takaakierto-valssin onnistumaan molemmilla radoilla. Lisäksi oli ihan kivaa radalla muuten rallattaa, jossei nyt oteta tuota keppisählinkiä lukuun. Jostain syystä täällä hallissa noi kepit oli mielettömän hankalat sille, en varmaan ohjannut niitä ensin ja en tiedä annoinko koiralle (tietämättäni) painetta, vaikka en mielestäni suuttunut, äänensävyni ei mennyt vihaiseksi, mutta jostain syystä koira ei vain halunnut pujotella. Oli vaikeaa. Positiivista kuitenkin se keräsi itsensä loppuradalle ja saatiin ihan mukavaa menoakin, ehkä osasyy oli tuo kaaosmainen lähtö ekaradalla kun en uskaltanut jättää sitä istumaan, kun pelkäsin sen vaan alkavan haistelemaan koska jännitän ja koska se on tehnyt sitä aina.

Kotiharjoitteluun siis rengas ja kepit, nyt on pakko harjoitella muutenkin kun vain viikkovalmennuksissa joka toinen viikko, mikäli mielii kisoihin mennä kuun lopussa! Ei olla ihan kisakunnossa vielä ja ehkä itsekin huomaan sen nyt, että meidän on pakko harjoitella yksittäisiä esteitä myös itsenäisesti: erityisesti kepit & kontaktit. Kun mietin, on aikalailla kaikilla radoilla (esim. viime epikset) se virhe aina keppivirhe, joten keppejä pitää ehdottomasti nyt vahvistaa, koska kakkosluokassa ne voi olla jo hieman vaikeammin radalla. Oon vaan itse ehkä tuudittautunut siihen, että kyllä Pongo osaa, vaikka meidän meno on vähän tällästä toivotaan-toivotaan menoa ja kun mun motivaatio on ollut enemmän rally-tokon treenaamisessa. Nyt täytyy ottaa itseä niskasta kiinni agilityn suhteen!

Agiepisten jälkeen kävästiin sitten Mustissa ja Mirrissä, koska oon nyt tehnyt pientä tutkimusta liittyen Pongon käytökseen lenkeillä. Sehän räyhää, kyllä, mutta nyt kun oon kävellyt sen kanssa valjailla se on ollut paljon rennompi. Ehkä itse olen rennompi tai se ei kiihdy niin kovasti kun paine tulee vetäessä rintakehään eikä kaulaan ja on ollut ihan positiivisia vaikutuksia monissa ohituistilanteissa. Oon pelännyt valjaita, koska oon ajatellut, ettei se pysy hallinnassa tai että en jaksa pidellä sitä, jos se tosissaan rupeaa räyhäämään. Oonkin pitänyt sillä valjaiden yhteydessä pantaa, mutta nyt oon uskaltautunut lenkkeilemään pelkkien valjaiden kanssa ja on ollut kyllä mukavia lenkkejä. Ja se reagoi tosi hyvin, jos sattuu vetämään vahingossa (ei-ohitustilanteissa) eli siis hidastaa tai jos joudun pysähtymään, se ei jää vetämään. Muutenkin räyhäkäytös on mielestäni muuttunut myös hallilla parempaan suuntaan: TT:llä se ei tainnut räyhätä kertaakaan (jollekkin murisi vähän, jonkun pyllyyn olisi halunnut mennä ja sitten toki haukkui vähän, mutta ei ollut missään vaiheessa mielestäni agressiivisella tuulella) ja erityisesti omalla hallilla, jossa käytävät on pienet, on käytös parantunut. Jos joku alkaa esim. räyhäämään, Pongo vastaa kahden sekunnin ajan, mutta vaihtaa välittömästi katsekontaktiin ja alkaa heiluttaa häntää. Sen mielen muutos räyhästä normaaliin on todella nopea ja se tekee sen oikeastaan itse. Jotain on tullut tehtyä oikein! Ja siis yleisesti tästä valjas asiasta, meillähän on valjaat, mutta ne on pienet, joten halusin ostaa sille oikean kokoiset.

Eli tuollaiset mustat Hurtan y-valjaat hankin Pongolle, hintaa oli 27.90€ mikä on mielestäni sopiva hinta. Mukaan sitten halusin niihin sopivan hihnan, jolla oli hintaa 21.90€. Sen lisäksi pari pötköä kivipiiraa ensi viikon treenejä ajatellen. Musta noi Hurtan valjaat oli Pongolle kaikista parhaat, koska halusin tarpeeksi jämäkät valjaat ja ne vanhat valjaat on toki hyvät muuten, mutta ne on hieman pienet. Koitettiin mm. Rukan valjaita, mutta toiset tuntuivat liian rimpuloilta ja sitten toiset taas jopa liian jämäkiltä. Hurtta on hyväksi todettu, joten sillä mennään.

Videoklippejä Pongosta vuodelta 2011!

Selailin youtubekanavaani ja löysin upean, vuonna 2011 sinne ladatun äänivideon. Klippejä siis pentu Pongon kommelluksista, höystettynä kameran automaattitarkennuksella sekä epävakaalla kuvauskädellä. Mukana erittäin upeita kommentteja.. Nauttikaahan videosta ja toivottavasti joku saa tästä jotain hupia! :D

Rallytokon vaikein kyltti on lähtökyltti

Lähtö on ollut meille hirvittävä ongelma oikeastaan jokaisessa lajissa, missä ollaan kisattu. Agilityssä se on vaikea saada istumaan alussa, rallyssä lähtökyltti menee haisteluksi ja tokossa kentälle tulo on katastrofaalista. Agilityssä tai tokossa se ei ole koskaan oikeastaan ollut kisaamista estävä tai pilaava ongelma, koska tokossa vaikka ennen paikkamakuuta kerkeää kuitenkin jonkin verran käskyttää koiraa tai kun oma suoritusvuoro alkaa, siinä tullaan vapaammin ja se on niin rutiininomaista. Agilityssä se istuu kuitenkin aina jossain vaiheessa tai siinäkin on aina mahdollista ottaa lentävä lähtö. Rallyssä se kyltille meneminen on vaan jotenkin niin hankala, pitää olla tietyssä kulmassa ja ottaa hihna pois ja saada koira heti lähtövalmiiksi.

Oltiin tänään Oonan järkkäämässä häiriöharjoituksessa Haukkuvaarassa. Oikeastaan kaikkien kohdalla pureuduttiin lähtöön sekä radalla häiriössä toimimiseen, meillä keskityttiin lähtöön. Mun on niin vaikea saada tuo koira lähtökyltille ja tekemään välittömästi siinä töitä, sen katse ja keskittyminen helposti harhailee kun siinä pitää hetki odottaa ja ottaa hihna pois. Periaatteessa rallyn ja tokon aloituksilla ei ole kovin paljon eroa, mutta rally kuitenkin on niin yhtäjaksoista ja tokossa saa välillä huilia. Meidän suurin ongelma ei ole edes kyttäily alussa, koska se kuitenkin helposti vaihtaa katseen takaisin muhun. Uudeksi ongelmaksemme on muodostunut haistelu ja se on varmaan 100% omaa syytäni. Jännitän kisatilanteessa ja lähtökyltillä -> koira rauhoittelee ja tulee sijaistoimintoja. Toisaalta musta tuntuu, että se on ehkä osittain vähän opittu tapa (sitä saa mitä vahvistaa), heitän paljon palkkaa maahan ja se on ehkä senkin kautta oppinut hetken haistelemisen samalla kun ottaa herkun. Ja pohjassa voi olla hajuhäiriö, kuitenkin eniten mun jännittäminen varmaan saa sen nokan maahan ja koiran rauhoittelemaan.

Lähdimme harjoittelemaan ongelmaa meille sopivalla tavalla. Pongo haluaa kentälle ja se haluaa tehdä töitä, sen työmotivaatio on korkea ja se palkkautuu helposti. Sen avulla pystyttiin tekemään tämä harjoitus. Eli tullaan kisanomaisesti, aloitetaan virittämisellä kuin oltaisiin seuraavana vuorossa. Koira siis sivulle, palkkaillaan siitä ja huomion pitäisi olla vain minussa täydellisesti. Lähdetään koiran kanssa kohti kenttää, koira käskyn alla sivulla ja heti kun katse siirtyy muualle, palataan takaisin lähtöpisteeseen. Koiraa palkataan välissä, että into pysyy yllä ja kehuin sitä aika vuolaastikkin hyvästä kontaktin ottamisesta ennen kehää. Muualle katsomisia ei suvaita, koiran pitää olla sataprosenttisesti töissä, vasta sitten se pääsee kisakentälle. Periaatteessa tässä kentälle pääsemättömyys tai sieltä poistuminen on palkan mahdollisuuden poistuminen. Näin oikeastaan koira ei pääse siihen pisteeseen, missä se nuuskisi maata. Rallyssä ehkä on matalavireisempää tekemistä, joka kuitenkin on pitkäkestoista ja puuduttavaa, koiran pitäisi jaksaa olla matalalla vireellä kuitenkin tosi skarppina töissä. Yritetään muuttaa lähtö ja ne pari ekaa kylttiä vahvuuksiksi, ei vain radan loppupää. Tehdään koiralle olo, että lähtökyltillä se on maailman paras ja se osaa sen maailman parhaiten.

Ekalla kerralla musta tuntuu, että tarvittiin parisenkymmentä toistoa, jonka jälkeen päästiin lähtökyltiltä aloittamaan suorittaminen. Oona sanoi, että kun koira vaihtaa kontaktista pois ja katsoo muualle, sanon "ohops" tai vastaavaa ja sitten palataan takaisin pois/kauemmas kehästä. Ei vihaisesti, vaan sanotaan siksi, ettei koira luule että huvikseen vaan tässä käännytään. Missään vaiheessa ei olla vihaisia. Kerran alussa älähdin kun Pongo ei edes siinä viritysalueella vaihtanut häiriöstä minuun, mutta sen jälkeen olin aika iloisella, tosin jännittyneessä tilassa. Kisanomaisessa tilassa siis itsekin. Lähtökyltillä kun pitää ottaa hihna pois, niin ottaa hihnan vasemmalla kädellä ja oikealla kädellä taputtaa omaa vatsansivustaa siitä vasemmalta rauhallisesti "tässä on sivu" niin, että koiran huomio pysyy minussa vaikka otan hihnan pois. Tämä tepsi! Kun lähtökyltiltä pääsee liikenteeseen, niin tehtiin ihan helppo juttu ja palkkaus kehän ulkopuolella. Ongelman ydin on lähdössä ja koiran saamiseen oikeaan työmoodiin siinä pienessä ajassa ja tilassa, kun pitäisi olla jo lähtökyltillä.

Nyt tehdään näin, kunnes lähdöt alkavat sujua. Vaihdellaan lähtötilanteen paikkaa, tullaan eri kohdasta sisälle kentälle ja eri tavalla. Palkkaus voi tapahtua joko kehässä tai mennään kehästä pois bailaten ja kehän ulkopuolella palkkaaminen. Tästä asiasta pitäisi nyt saada koiralle varma. Erilaisia kentälletuloja, kun on muita ihmisiä tai häiriötä tai muuta, vaaditaan koiralta kunnollinen kentälletulo. Itsekseen kun treenaa, voi vaatia joko kisanomaisen radalletulon tai sitten tehdä vähän vapaamman sisääntulon. Vapaammassa sisääntulossa koira on käskyn alla, "mennään tekemään töitä", mutta kuitenkaan ei tulla natsisti. Tässä periaatteessa ollaan aika kurinalaisia, mutta ei vihaisia. Asia on aika mustavalkoinen ja uskoisin koiran omaksuvan sen nopeasti. Kun kentälletulo alkaa sujumaan, niin sitten voidaan miettiä muita ratkaisuja tai vapaampaa tekemistä. Nyt tehdään näin.

Aika hurjaa, mutta toi oikeasti tepsi jo noin aika lyhyessä ajassa ja aika vähillä toistomäärillä. Eiköhän tästä vielä saada lähtö kursittua kasaan, mutta työtä se vaatii. Lähdön itsekin olen ajatellut aika helpoksi asiaksi, mutta oikeasti se on aika vaikeaa. Koiran pitää olla tietyssä kisavireessä, käskyn alla, mahdollisesti jopa kenttä on uusi, uusia ihmisiä ja kaikenlaista ennenäkemätöntä. Ja sitten sen vaan pitäisi työskennellä. Sanomattakin selvää, että koira kykenee suorittamaan ehkä 30% siitä, miten hyvin treeneissä? Nyt on ollut hyvä, että treeneissä ollaan päästy harjoittelemaan myös niin, että mä olen jännittyneessä tilassa ja jännitän ja en ehkä niin rento, mitä yksin treenatessa. Ehkä me täältä vielä noustaan.

Orbiloc Safety Light

Tällä talvella meillä on ollut pientä valokriisiä, kun en oo järkevään hintaan löytänyt mistään Pongolle kaulaan sopivaa valoa taskulamppujen hajottua aina pikkuhiljaa käytössä. Ostinkin sitten Rukka Led -pannan, mutta en ollut siihen ihan täysin tyytyväinen. Metsäjuoksutukseen ihan pätevä valo, mutta kävellessä valaistulla (mutta pimeillä) teillä sen valo ei ole mun mielestä riittävä. Valaisettomissa paikoissa se on hyvä, eikä aiheuta lenkittäjälle mitään epilepsiakohtausta valollaan.

Koiramme lehti tipahti postiluukusta ja siellä olikin Mustin ja Mirrin mainos, missä oli valotuotteet -35%. Siinä sitten silmät osui Orbilocceihin, jotka oli myös tarjouksessa ja kipinkapin painelin katsomaan verkkokaupan valikoimaa - kaikki oli loppuunmyyty. Meinasin jo soitella Jyväskylän liikkeisiin, mutta sitten tänään tuli asiaa treeninamien muodossa M&M:ään, joten samalla katsoin Orbiloc -hyllyn. Siellähän niitä vielä oli! Kolmea eri väriä oli tarjolla: punainen, keltainen ja kirkas. Kysyin mikä on valoisin ja myyjä kuvaili kirkasta valoa näin "joku asiakas sanoi, että kun koira juoksee tuo kirkas valo kaulassa kohti, meinaa tulla migreenikohtaus kun se on niin valovoimainen" joten ostoskoriin päätyi piirojen seuraan tuo kirkas Orbiloc. Hintaa valolla oli alennuksen jälkeen 16,22€! Oikea hinta kun on 24,90€, niin alennusta oli melkein kymppi, niin jopa itsekin raaski ostaa. Takuutakin oli kolme vuotta tuotteelle.

Vielä ei olla testattu Orbiloccia toiminnassa lenkillä, mutta pikaisesti kotona testailtuani tulin kyllä siihen tulokseen, että tuossa on jytyä. Tasainen valo valaisee huomattavasti paremmin mitä vilkkuva, mutta vihaan vilkkuvaa valoa ja aionkin käyttää tasaista valoa. Toisaalta vilkkuvalolle luvattu patterinkesto on huomattavasti pidempi, mutta patterin voi aina vaihtaa. Orbiloc kuitenkin valaisee ja varmasti tulee näkymään paremmin mitä jo ostettu Rukan panta tai muut edullisemmat valot, joten ehkä voidaan heittää jatkossa hyvästit jessusteippi-taskulamppa -viritelmille pannoissa. Ainakin nyt vaikutan tyytyväiselle valoon! Jospa ensi talven kynnyksellä sitten ei tarvitsisi kriiseillä valojen suhteen, vaan voisi luottaa Orbilocciin.

Onko muilla käytössä Orbiloc -valoja, oletteko olleet tyytyväisiä? Mitä värejä teillä on?

Piirrä koirasi nakeilla!

Otettiin osaa haasteeseen, missä ideana on piirtää koira herkuilla. Koitettiin nakeilla, koska Pongo ei ole kovin kiinnostunut nappuloista ja yllättäen jopa onnistui! Mieletöntä mielenhallintaa.. Itse en varmasti pysyisi paikallani jos mun ympärille ripoteltaisiin vaikka suklaapaloja. Pongon ilmeistä voikin päätellä, miten hauska kamala harjoitus oli kyseessä. Onneksi palkka oli myös tehtävän vaikeusasteen mukainen!

Itsetehdyt treeninamit!

Tänäänpä askarreltiin sitten treeniherkkujen parissa. Nyt kun treenaan itse koiran kanssa monta kertaa viikossa, yritän keksiä mahdollisimman terveellisiä ratkaisuja treeniherkuiksi. Nakit ovat koirasta herkkua, mutta itse karsastan niitä lisäaineiden takia, en söisi niitä itsekkään varsinkaan montaa kertaa viikossa. Kalliimmaksikaan ei edes tule ostaa sydäntä kaupasta, vähän viitsimistä sekä ennakointia vaatii sen keittäminen, mutta ainakin omatunto on puhdas kun ei tule kyllästettyä koiraa nakeilla. Tavan kauppojen elin- ja lihavalikoima koiria ajatellen ei ole kovin monipuolinen (kyllä siihen naudan sydämeenkin kyllästyy joskus näin sianliha-allergikon kanssa), joten etsiskelinkin hyviä namireseptejä. Sähköpaimenet -blogista löytyikin mainio resepti, jota päätin kokeilla, itse soveltaen tietysti!

ITSETEHDYT KOIRAN TREENINAMIT

500g broilerin kivipiiraa

3 kananmunaa

Käytin pohjana broilerin kivipiiroja, jotka yllättäen olivatkin kokonaisina pötkössä. Oon ennenkin syöttänyt Maukas -pötköjä, mutta ne on ollut vaan aina seoksena, joten kokonaiset elimet yllätti. Halusin kuitenkin koittaa alkuperäisen ohjeen mukaan, joten laitoin piirat blenderiin. Ensi kerralla kun tollasen pötkön ostaa ne voi sitten keittää myös kokonaisina. Kun piirat oli jonkin verran blenderöityneet lisäsin kananmunat ja blenderöin lisää.

Blenderöin niin kauan, että blenderi ylikuumeni (OBH Nordica designing bad life) joten mukaan jäi vähän jokereitakin. Olisin halunnut seoksesta vähän nätimmän, mutta en jaksanut odottaa alkaako laite toimimaan enää vai ei, joten laitoin seoksen pellille ja paperin päälle. Levitin tasaiseksi seokseksi, sekä itse lisäsin ihan vihreää koristeeksi huvikseni. Uuni 200°C ja lätty sinne.

Puolen tunnin kohdilla suunnilleen otin lätyn pois uunista, se oli vielä hieman pehmeä - juuri sopiva tähän vaiheeseen. Leikkelin sen palasiksi, koemaistaja Pongo testasi muutaman namin (hyvin upposi) ja laitoin lätyn palasteltuna takaisin uuniin ~100°C loppuajaksi vielä vähän kovettumaan.

 Sitten en katsonut kellosta aikaa, mutta oisko ne vielä ollut jonkun puolisen tuntia uunissa sadassa asteessa ja osan ajasta oli uunin luukku pienesti raollaan kosteuden haihtumiseksi. Lopputuloksena olikin aika kivoja treeninameja, hieman rapeita, muttei liian kovia.

Ja näin on herkulliset treeninamit valmiit! Terveellistä sekä taatusti maukasta herkkua koiralle, miljoona kertaa parempaa mitä kauppojen valmiit herkut. Eikä vaatinut ihan kohtuutonta työtä itseltäkään, ainoastaan uunissa tuo oli aika kauan. Hintaa setille tuli 2,49€ kivipiiroille ja 10 munan kenno vapaan kanan munia taitaa huidella jossain kahden-kolmen euron välillä. Eli hyvinkin selviää noin 3-4€ hintaan ja noista nameista kyllä riittää muutamaan treenikertaan myös näin ison koiran kanssa. Suosittelen!

Kisanomaiset harjoitukset

Extemporesti käytiin sunnuntaiaamuna treenaamassa SCY:n alajaostomme collietreeneissä Taitavilla Tassuilla. Pongo teki ensin TOKOa, kisanomaisesti liikkuroidun seuruupätkän, jonka jälkeen palkkaus. Suoraan perään kisanomaisesti liikkeestä maahan ja perään luoksetulo, jonka jälkeen palkkasin. Pongo suoritti hyvin, ei haistellut maata ja oli mukana menossa hyvin. Hienoa, koska on ollut vähän ongelmia tuolla hallissa! Seuruussa oli hyvin mukana, hyvä kontakti, oli turhan kaukana, mutta koiralla oli hyvä fiilis ja se keskittyi hyvin tekemiseen. Liikkeestä maahan oli hieno, maahanmeno vino, mutta jäi hyvin käskystä niille sijoilleen ja oli muutenkin musta ihan omalla tasollaan. Luoksetulossa se jätettiin vielä siihen pahimpaan kohtaan missä pitäisi haista (ainakin siellä aina on muka haistellut) ja ei nuuhkinut maata yhtään. Tuli hyvin käskystä ja tuli laukalla, sivulletulo oli väljä, mutta ei tehnyt ylimääräistä lenkkiä. 

Tauon jälkeen jatkettiin ja tehtiin rally-tokon kisanomainen lähtö. Tultiin oikein sermin takaa radalle, Kaisa oli tuomarina ja liikkuroi, panostin oikeen siihen samantyyliseen tilanteeseen ja että tultaisiin oikeasti kuin kisoihin. Siinä haistelua esiintyi selkeästi enemmän kuin tokoharkassa (koira ei ole ehkä hanskassa niin 100% mitä tokossa?), mutta sain palkattua välillä radalla jostain hyvistä paikoista ja homma ei mennyt kokonaan haisteluksi. Lisäksi oma fiilis oli aika jännittynyt ja hermostunut, kuten kisoissa, joten siitä Pongo varmaan otti paineita ja rupesi tunkemaan nokkaa maahan. Se nosti nenän sieltä maasta kuitenkin hyvin käskystä ja palautui töihin - ekoilla kerroilla vaikeimassa nurkassa se meinasi tutusti jäädä siihen, mutta sain fiiliksen koiralta muutettua ja se oikeasti parani loppua kohden.  Toisella radalle tulolla sujuikin jo huomattavasti paremmin ja ei Pongo tainnut haistella kertaakaan - ainekaan en muista eli ei niin häiritse. Hihnaakin irrottaessa fokus oli vain mussa. Lähdön jälkeen oli aina pari kylttiä, ne sujuivat suunnilleen oikein, niillä nyt ei ollut niin väliä vaan koiran fiiliksellä! Rallyttelyn jälkeen palkkasin pallolla ja kunnolla, treenin lopuksi tehtiin sitten paikkamakuu Ilmin ja Villen vieressä ja vinkumiseksi meni tälläkertaa, mutta koira ainakin pysyi. Paikka oli vaikea ja menin varmaan liian kauas piiloon, ensi paikkikseen helpotetaan. Kai sitä jossain täytyy pakkia ottaa jos kerta kisanomaiset muuten onnistui? ;)

Kyllä nyt oma mieli on taas asteen rennompi kun onnistui vaikeassa paikassa treenaus ja sai palkattua "kisaradalla" hyvästä tekemisestä. Jospa sitten ensi kerralla kisoissa olisi helpompaa? Tänään kuitenkin hyvä treeni ja mukava huomata, että tokojututkin onnistuu vaikka niitä ei kauheasti olla harjoiteltu. Kaikista kivoin oli saada Pongo työmoodiin hallissa, missä jo kaksi kertaa kisa on mennyt pelkäksi haisteluksi. Nyt on ainakin joku hyvä kertakin alla paikasta. :)