Vaikka treenattiinkin tokoa, halusin kuitenkin ottaa lähdön jotenkin fiksusti, joten päädyttiin siihen, että tulen lähtökyltille, teen yhden kyltin (istu-käännös vasempaan-istu) ja sitten siitä suoraan liikkuroituun seuruuseen. Seuruupätkä meni aika hyvin, Pongo keskittyi hienosti, vaikka se tuntui olevan ihan mielettömän kierroksilla. Vasemmalle käännökset oli vähän kökköjä välillä, lähinnä paikaltaan käännöset vasemmalle. Niitä pitäisi varmaan harjoitella. Muuten seuruu oli ihan hyvää, temponvaihtelut erityisesti oli ihan näpsäkän näköiset. Videolta katsottuna olen aika tyytyväinen tuohon seuruuseen, toki pieniä asioita saisi viilata, mutta tämänhetkisen osaamistason perusteella aikalailla meidän parasta seuruuta.
Seuruun jälkeen tehtiin heti perään ruutu. Anna vingautti lelua ja laittoi sen ruutuun, Pongo sitten juoksi ruutuun ja vähän leikittiin. Ei oikein paikkaa voida vielä harjoitella, kun kosketusalusta on työn alla, joten tehdään vielä näitä ruutuun vauhdilla menemis treenejä. Ainakin ruutu on Pongon mielestä ihan superhauska ja sehän on tärkeintä!
Ruudun jälkeen halusin koittaa tunnaria, joka sujuikin periaatteessa ihan hyvin, koira tiesi periaatteessa mitä tehdä ja löysi joka kerta tunnarikapulan. Pongo oli kyllä aika kierroksilla ruudun jälkeen edelleen, mutta meille on hyvä harjoitella myös sitä mielentilaa, miten sen pitäisi myös laskea tarvittaessa. Tunnarikapula tunnarinauhojen alle ja koira etsimään, Pongo lähti hirveällä höngyllä, mutta toisaalta myös löysi kapulan aika nopeasti. Muutamia meidän virheitä siellä esiintyi, mm. omien juttujen haistelu sekä se, että koira unohtaa tuoda kapulan. Itse voisin myös kehua hieman rauhallisemmalla äänellä. Nyt voisin ehkä uskaltautua kuitenkin tuomaan pikkuhiljaa treeniin myös ne muut kapulat, että Pongo tajuaa etsiä nokalla, eikä silmillä. Tänään ei vaan vielä tuntunut siltä. Lisäksi mun täytyy ehkä vielä hankkia omia tunnarikapuloita, jos saisin jonkun pätkimään meille rimasta valmiita palasia.
Tauon jälkeen otin koiran takaisin halliin ja seuruuttelin sitä muutaman pätkän odotellessa Murun ja Kaken saapumista kehään. Itseasiassa oli aika hyviä pätkiä ja koira oli hyvin kuulolla, nyt se tuntui oikein mukavalta ja kuunteli hienosti. Samanlaista kiehumista ei ollut mitä ennen ihan ensimmäistä kentälletuloa, Pongo keskittyi hienosti. Näinhän mä olen kisatilanteessakin tehnyt, käyttänyt sen ensin kerran hallissa, välissä autossa ja sitten ottanut takaisin halliin. Näköjään treeneissäkin se välillä parantaa toiselle kiekalle.
Otettiin yhdessä minuutin paikkamakuu, olin koko ajan piilossa lähellä. Keksin hyvin, että puhelimesta pystyin katsomaan kameran kautta, mitä koira teki! Pongo haisteli pari kertaa, mutta pysyi hyvin asennossa ja ei ainakaan mun korvaan kuulunut vinkuvankaan. Anna sanoi, että kuuli jotain vinkumista, mutta ei sitten osattu miettiä kuka se koirista olisi ollut. Joka tapauksessa Pongolle hyvä paikkis! Olin oikein tyytyväinen. Pelkäsin, että se huutaisi kun kävi niin kierroksilla tuossa "yksilötreenissä" mutta paketti oli aika hyvinkin kasassa. Jännää.
![]() |
Aika säälittävä kännykkäräpsy, mutta.. kuitenkin. |
Jäi ihan hyvä mieli, osasin jopa lopettaa treenaamisen ajoissa tälläkertaa. Anna mietti, johtuisiko Pongon kiehumisongelmat agilitytreenien lisääntymisestä, sillä ennen kisoja käytiin aksaamassa normaalia useammin. Toisaalta, jos tunnarin hösellystä ei oteta lukuun, musta se oli ihan positiivista kun omaan käteeni Pongo on tuntunut välillä jopa hieman liian löllöltä tokokaverilta. Vaikka viime torstain rallytokovalmennuksessa se kiehui niin kovasti, että ei saatu oikein mitään järkevää aikaan. Siitäpä ei ole edes blogiin oikein tehnyt mieli mitään kirjoittaa, kun koira vaan räpätti radalla, vaikka yleensä jaan huonot ja hyvätkin treenit. Siitä vain ei ollut mitään kerrottavaa. Toisaalta vire on erittäin suuri osa treenaamista ja erityisesti sen hallinta, Pongo vain meni silloin sen rajan yli, tänään se tuntui olevan optimaalisen vireen ylärajoilla, kuitenkin jotenkuten hanskassa. Pitäisi varmaan löytää joku kultainen keskitie.