maanantai 23. helmikuuta 2015

Epikset ja hoitokoira

Tulipa vähän muuttujia matkaan ja treenitauko jäikin vähän suunnitelmia lyhyemmäksi. Lauantaina käytiin pyörähtämässä Pop Dogin agilityepiksissä ja startattiin konkariluokassa. En halunnut ottaa uusintaa, koska yleensä uusinnassa teen vaan samat virheet uudestaan ja Pongo nyt ei tarvitse alle mitään turhia hyppyjä tai ratoja, mielummin rasitan sitä valmennuksissa tai treeneissä. Rimatkin kun taisi olla jotain 50-55cm luokkaa. Halusin mennä kuitenkin vaikeimman luokan, kerta meidän pitäisi 2lk radoista selviytyä, on paras treenata niitä myös epiksissä!


En tiiä saako kukaan tosta mun surkeasta räpellyksestä mitään selvää, mutta kuitenkin. Alku oli kivahelppohauska 1-3 suorassa linjassa, meillehän rengas ei ole vaikea ollut, joten siitä vaan koira putkeen. Liikuin jo aikalailla nelosen ohitse ja menin niistämään kepeille, siinä sitten ilmeisesti ryssin jollain tasolla, ehkä koira ei nähnyt keppejä mun takaa tai menin säätämään, joten tuli keppivirhe. Otin koiran kepeiltä ja siirryttiin reippaasti keppien eteen ja annoin sen hakea itse ja se teki hyvät kepit. Vikassa välissä haisteli vähän maata - paineistuikohan musta? Käskytinkö väärin? 

Siitä käskytin vaan suoraan A:lle, jossa hyvä, joskin hieman hidas kontakti. Kävin palkkaamassa ja otin 5vp, siitä vapautin putkeen ja vaihdoin puolta niin, että koira oli vasemmalla puolella tullessaan putkesta. Odotin sitä ja yhdessä mentiin keinulle, käskytin jo ajoissa "vaaka" ja Pongo teki hyvän keinun. Hieman haparointia ylösmenossa kuten aina, mutta kun keinu meni alas vapautin äänellä ja se lähti hyvin siitä putkeen. Linja oli hyvä ja se irtosi sinne aika kivasti itsenäisesti. 10-13 koira oikealla puolella, vähän 12 esteelle törkkäsin ja siitä vaan sitten kiipeämään. Puomin kontakti oli haparointia, koira ei tiedä oikeaa paikkaa ja jää hengailemaan kaikki tassut puomin kontaktille. Kävin pyytämässä siltä oikean 2-2 asennon ja palkkasin, siitä sitten hanattaen maaliin ja pallolla palkkaus!


Voi kun jäi kiva fiilis. Koira liikkui ihan ok, keppivirhe oli mulle täysin ja sain vielä palkattua sen kontakteille. Oma fiilis oli kiva myös radan jälkeen! Kaikista mukavinta oli saada paikallaolijoilta hyvää palautetta meidän radasta, siitä jäi erityisen mukava fiilis. Kannatti mennä, ehkä nyt jaksaa tähdätä maaliskuun lopun JATin kisoihinkin! Jopa alkaa semmonen pieni polte herätä tähän agilityyn, ehkä tän treenaamiseen taas sytytään. Nyt ainakin käytiin kartoittamassa kisavireessä ja jännityksessä ne treenin paikat.






Sunnuntaina meille saapui taas jälleen pieni ihana hoitokoiranen. Pongon pikkusisko Iita onkin ollut meillä nyt yön yli hoidossa ja voi että, kyllä mä niin tarvitsen oman nartun. Pongokin on hyvin mielissään naisseuralaisesta! 


Mutta on tuo Iita kyllä hassu koira. Jotenkin kun Pongosta on ihan mukava pötkötellä mun jalkopäässä tai joskus ehkä mennä kerälle ihan mun kylkeen kiinni, niin Iita tulee rinnan päälle makaamaan, nuolee naamaa ja tunkee itsensä niin lähelle kun mahdollista. Yöllä kun koirat nukkui mun jalkopäässä (eli itse nukut sängyn etupäässä kippurassa kun koirat lötköttää kyljellään...) niin yöllä kylkeä kääntäessä alkoi hirveä hännän rummutus vasten sänkyä, "joko heräät rapsuta mua!". 


Iita on muutenkin huvittava koira, jos sitä ees katsoo niin häntä alkaa vispaamaan ympyrää, sitten jos sitä rapsuttaa niin alkaa hirveä yninä ja vinkuminen kun on niin ihanaa. Jotenkin niin eri maata kuin Pongo, joka toki tykkää myös rapsuttelusta ja hengailusta, mutta Iita jotenkin nauttii kaikesta huomiosta ihan potenssiin kymmenen siihen verrattuna. On aina kyllä ihan huippua saada koiria hoitoon ja testata elämää kahden koiran kanssa, miten vaikeeta se onkaan iltalenkillä puhua puhelimeen ja olla kahden hihnan kanssa solmussa. Note to self: etsi kuulokkeet. Mutta parempaa näkyä ei olekkaan kun nukkumaan mennessä on kaksi nipsua kippurassa jalkopäässä.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti