Hieronta

Tilasin Pongolle tiistaina ajan hierontaan, sillä se tuntui olevan hieman erilanen mitä normaalisti, ei oikein oma itsensä. Maanantaina kun oli agivalkka, osittain varmaan mun könkkäilyn ja muunkin takia se oli hidas, mutta se huono A:n kontakti ja tippunut rima kieli mulle jotain ongelmia. Keskiviikkona käytiin hömppäilemässä kahdestaan tokoa ja koira vaan nuuski maata, ei kiinnostanut tehdä. Jep, hieronnan tarpeessa!

Onneksi sain Valvion Raijalta (Potsloikka) pikaisesti ajan jo torstaille ja äsken tosiaan kävästiin hieronnassa. Pongo muisti tutun paikan ja hierojan ja heittäytyi helposti toiselle kyljelleen, koirasta katsoen hierottavana oli siis vasen kylki (ns. ei-tokopuoli). Ongelmakohtia oli yllättävän vähän, lantio oli Pongolla jumissa sekä samoten reisi, mutta muuten koira oli ihan hyvässä kunnossa. Etupäässä ei ollut sanomista, lähinnä takapäähän sijoittui jumiset kohdat. Lantion jumi ei kuulemma ollut kovin paha, mutta kuitenkin. 

Toiselle (oikea) puolelle Pongon saaminen kyljelleen oli vähän hankalaa (kyllä, voisi opettaa sen kyljelleen käskyn koiralle..), mutta saatiin koira lopulta kunnolla hierottavaksi. Etupäässä taas ei oikeastaan sanomista, mutta nyt jumia oli jo lähempänä etupäätä sekä lantionseudulla, eli jo siinä kylkiluiden kohdilla alkoi jumi. Lisäksi jumissa oli myös jälleen reisi. Eli "tokopuoli" tai takaapäinkatsottuna oikea puoli oli taas jälleen enemmän jumissa. 

Pohdittiin siinä, että varmaan kun nyt olen tehnyt paljon takapäänkäyttötreeniä, on koira löytänyt itsestänsä uusia lihaksia ja varmaan siksi myös jumiutunut uusista paikoista. Reidet on jumissa, koska nehän on tärkeimpiä lihaksia kun koira hyppii ja tekee, lantio on myös kuulemma vaikea venyteltävä ja se kipeytyy usein helposti. Mitään katastrofaalista ei ollut ja ei saatu edes saikkua, seuraava kerta siinä kuukauden päähän kuulemma kannattaisi ottaa, eli ihan hyvä käyttää koira hierojalla kun jo alkaa itsestä tuntua, että jotain siellä voisi olla. Jep, onneksi jotain pientä.

Sain myös itselleni ohjeet koiran venyttelyyn ja verryttelyyn. Agilityssä alku- ja loppuverkat huolella, back on trackin käyttö, alkulenkin jälkeen pyörittelyt ennen radalle menoa sekä hitaita maahan-ylös siirtymisiä. Loppuverryttelylenkin jälkeen n. 10 min päästä koiran venyttely, kyljet sekä tärkeimpänä reidet (+etujalat). Tokossa/rallyssä jälkihuoltona kylkivenytykset sekä venytys koira katsoo ylös, koira katsoo alas. Alku- ja loppulenkit olen tehnyt huolella ja käyttänyt bäkkäriä, mutta nyt täytyy alkaa venyttelemään erityisesti reisiä ahkerammin. 

Seuraavan kerran saatiin ohjeeksi tulla noin kuukauden kuluttua, kun harrastuskoiran sopiva hierotusväli olisi kuulemma noin kuukauden välein.

Sileäkarvainen collie pakkasella

Parin päivän kovat pakkaset sai mulle hyvän postausidean pintaan: sileäkarvainen collie pakkasella! Ajattelin kertoa teille vähän siitä, miten me Pongon kanssa toimitaan kun pakkasta on vähän reilummin ja missä vaiheessa me käytetään takkeja tai vastaavaa. Toki koirien (ja ihmisten) kylmänkestävyydessä on eroa, mutta lyhytkarvaisen koiran omistajana pakkaskelit vaativat välillä tiettyä pohtimista. Toki pukemisasiat ovat maalaisjärkeä sekä myös totuttamiskysymys, mutta tässä hieman kertomusta mun tavoista pukea nahkacollieta talvella.

Nahkacolliella on pohjavilla, joka lämmittää sekä eristää, joten se kestää ihan hyvin pikkupakkasia. Alle kymmenen asteen pakkasilla yleensä on harvinaista, että edes pissalenkeille puen koiralle takkia. Asumme kuitenkin Keski-Suomessa, jossa tuuleminen ei ole niin kovaa, että sen takia pakkanen tuntuisi kovemmalta mitä mittari todellisuudessa näyttää. Kun mittari on 15-20 astetta, pissalenkeille yleensä Pongo saa päällensä perus toppamanttelin, kun pissalenkeillä meno on vähän hitaampaa, kevyttä hölköttelyä ravissa ja merkkailua. Viidentoista asteen tietämissä en välttämättä laita toppamanttelia jos ollaan menossa koirakaverien kanssa juoksemaan tai on tiedossa lenkki, jossa liikutaan kokoajan ja koira pysyy lämpöisenä ilman takkiakin. Kun mennään kahteenkymmeneen tai yli, siinä vaiheessa saa Pongo toppatakin myös kaverilenkeille mukaan ja jos lähennellään kolmeakymmentä niin toppatakin lisäksi joskus myös villapaidan. Toki ihan järjen mukaan puen koiraa ja yleensä mun mielipide on se, että mielummin liian kuuma kuin kylmä ja kesken lenkin voi aina ottaa takin pois. (Näin tosin ei varmaan ole koskaan käynyt). 

Pongo nostelee harvemmin tassuja pakkasilla ja yleensä silloin liikutaan jo reippaasti yli 20 pakkasasteen, lähempänä kolmeakymmentä. Se kestää tassuista hyvin kylmää, joten en ole kokenut sille tarpeelliseksi ostaa tassunsuojia, mutta jotkut rotukolleegat voivat niitä vähän pienemmilläkin pakkasilla tarvita. Tassusuojat on kylläkin tilauksessa (collieiden kimppatilauksessa sai niin halvalla), koska kyllä ne kolmenkymmenen asteen pakkasilla varmasti olisi ihan mukavat koiran jaloissa jo pissalenkeilläkin. Pongo on musta ihan hyvin pakkasta kestävä nahkacollie ja harvemmin se vaikuttaa edes palelevan. Jos tiedossa on seisoskelua tai esim pihatöissä mukana oloa (eli koira saattaa seisoskella vieressä) niin silloin jo pikkupakkasilla mielummin takki niskaan, kun turhaan antaa toisen palella. Tärkeintä on pitää liikettä yllä, niin koira pysyy lämpöisenä myös pakkasella! Yleensä meidän lenkeillä se olen minä, ketä alkaa ensimmäisenä palelemaan..

Treeneissä koiran pukeminen onkin sitten vähän monimutkaisempi juttu. Vaikka meillä onkin lämmin halli missä treenaamme, pidän koiran aina kaikista mieluiten autossa kaiken ylimääräisen ajan. Usein kun ollaan kasvattajan kanssa treenaamassa, saan Pongon hänen autoonsa missä on lämmitys pakkasella. Joskus jos Pongon pitää olla autossa treenipäivinä, puen koiraa huolellisesti. Jo nollakelillä mielummin laitan Pongolle takin, vähintään verkko-BOT loimen tai toppamanttelin, riippuen kuinka kauan oletan sen joutuvan olemaan autossa itsekseen. Yleensä aina kun käyn hakemassa koiran sisälle, koitan kädellä loimen alta koiran lämpötilaa. Vielä kertaakaan se ei ole ollut kylmä - mutta ei myöskään tukalan kuuman oloinen. 

Todella kylmillä keleillä jos koira joutuu odottamaan autossa, minulla on sille toppa back on track loimi, joka siis heijastaa lämpöä. Se pitää koiran hyvin lämpöisenä. Sen lisäksi olen käärinyt Pongoa vilttiin (kyllä, se yleensä pysyy aika hyvin päällä). Myös alusta on tärkeä ja olenkin ostanut Pongolle lämpimän alustan, jossa sen on mukava makoilla. Kesäkeleillä tuo alunen on liian kuuma, mutta talvioloihin tuo pehmeä ja lämpöinen alusta on juuri hyvä. Mulla on autossa aina joku alusta, kesällä joku kevyt alusta ei kuitenkaan varmasti ole niin kuuma kuin muovinen musta alunen ja talvella tottakai lämmittää hyvin.

Meillä on käytössä muutamia erilaisia loimia. Kotioloissa käytössä on eniten oikeastaan Hurtan sininen toppamantteli, joka on ihan hyvä perusmantteli kotikäyttöön. Siinä koiran on helppo pissiä ja kakkia, mutta se kuitenkin lämmittää koiraa mukavasti. Sen lisäksi mulla on Pongolle kaksi Back on trackin loimea, verkko- sekä toppaloimi. En enää ehkä osaisi olla ilman molempia malleja, koska plussakeleillä tuo verkkoloimi on tosi kätevä ja talvella taas toppabotti helpottaa pukemisurakkaa. Tuo verkkoloimihan tulevaisuutta ajatellen on sopivan paksuinen pitää myös mahdollisesti sisällä, jos joskus jumiutumisen takia olisi pidettävä koiralla esim. öisin tms loimea pidempiaikaisesti. Nyt onneksi siihen ei ole tarvetta ja käytän BOTin loimia ainoastaan ennaltaehkäisevästi. Pongolle on ostettu loimien lisäksi myös villapaita, joka on hyvä lisä kunnon pakkasilla manttelin kanssa.

Back on track -verkkoloimi

Minkälaisia koiria teillä on ja miten niitä puetaan (tai ollaan pukematta) talvipakkasilla?

Kipuja

Eilen agilityvalkassa ja en voi nyt tälläkertaa menoa kehua. Heti alussa jouduttiin jumittamaan alkua, jossa mun piti saada koira reagoimaan tosi nopeasti valssiin ja siitä mun käteen, joten Pongo ehkä jo siinä väsyi ja se hyvä rallattelubuugi meni sillä ohi. A:lle tuli tosi hidas alasmeno ja sen jälkeen lensi rima ja lopussa jouduttiin jumittamaan vielä kauemmas esteelle lähetystä kun itse en osannut lähettää, pitää kättä tarpeeksi kauan ylhäällä ja vedin koiran kädellä aina pois kun se olisi juuri hypännyt.. Plääh. 

Kaikista inhottavin juttu on se, että mulla kipeytyi jalkaterän ulkosyrjä toisesta jalasta taas niin pahasti, että jouduin puoliksi nilkuttamaan vuoron loputtua, sekin varmaan sitten heikensi vielä mun ohjaamista. Kävin sitten väliajalla teippaamassa mun jalan jeesusteipillä tiukasti ja kun siinä oli tukea, pystyin tekemään paremmin. Parina edellisenä viikkona on tuntunut tuossa kohdassa vähän kipuja, mutta nyt sattui kyllä siis ihan mielettömän paljon kun en voinut edes kävellä. Täytyy varmaan hankkia joku oikea nilkkatuki.

Sitten kun palattiin kehään niin ohjaukset ei onnistunut sen paremmin, käskytin keinulle taas 'kiipee' käskyllä (sata ja yksi raipaniskua mulle), koira jännittyi ja ei suostunut menemään kepeille, ei pystytty tekemään enää mitään, melkein väänsin itkua ja mulla hajosi pakka lopulta ihan kokonaan ja ei tullut treenistä yhtään mitään. Mielessä pyöri vaan "lähe nyt pois sieltä kehästä" ja yritin saaha jonkun yhen hyvän pätkän ja lopettaa. Ei onnistu niin ei onnistu, näitä kertoja on ollut vähän liiankin paljon kun mulla hajoaa pakka ja se on epäreilua kun koira silti haluaisi yrittää. Sillä meni selkeesti vähän vaikeaksi siitä keinulta kun piti siirtyä kepeille ja en osannut tukea sitä ja se otti vielä katsojistakin häiriötä.

Maanantaina käytiin käppäilemässä Laajarissa :)

Mietin tuota hidasta A:lle menoa ja Pongo varmaan kannattaisi hierottaa, ihan varmuuden vuoksi. Jotenkin tuntuu että viime hieronnasta on jo luvattoman pitkä aika (okei, meillä oli oikeasti treenitaukoakin) mutta nyt olisi hyvä huollattaa koira kun oikeasti alkaa taas tehokas ja järjestelmällinen treenaaminen. Koira oli myös oikeasti outo eilen (no olin varmaan itsekin), joten ehkä siinä voisi olla perää, jos sillä on vaikka joku paikka jumissa. Täytyy kysellä nyt vapaita aikoja mahdollisimman pian, tärkeintä olisi saada tietoa koiran terveydentilasta.

Tänään ei sitten huvittanut käydä ollenkaan treenaamassa mitään, kävästiin vaan kivalla lenkillä yhdessä ja jos sitä huomenna viitsisi jopa käydä jotain treenaamassakin. Torstaina sitten on se rallyvalkka, joka toivottavasti nostattaa mut tästä masennuksesta ja päästään sitten oikeasti tekemäänkin jotain järkevää välillä. :D

Lenkkeilemässä, Poko näkyy kun on heijastinliivi ja valo kaulassa :)

Suolistusta ja epämukavaa tokoilua :D

Tänään sitten Pongo keksi hauskan jutun, eli tyynyä on aivan mahdottoman mukava suolistaa...



Huvittavaa, koska Pongo ei koskaan hajota oikeasti mitään, mutta tuo tyyny oli jotenkin sen mieleen kun tota sisusta pystyi repimään. Sitten se tyytyväisenä jäi makoilemaan petiin kaikkien noiden sen suolistamien palasien sekaan. 

Oli mulla ihan oikeeta asiaakin, käytiin nimittäin treenaamassa! Oli hieman hankala herätys eilisen rankan kisapäivän jälkeen, sain jopa nukuttua kun ei jännittänyt... Taitavilla tassuilla oli collieporukan treenivuoro ja kasvattaja käski mut sen tilalle sinne treenimään, joten mehän mentiin. 

Nyt jälkikäteen sanottuna lähdettiin aika vaikeaan paikkaan ja todella mun mukavuusalueen ulkopuolelle. Kuitenkin tämmöisissä vaikeissa tilanteissa huomaan Pongon kehityksen ja sen, että saan sen kuitenkin hallintaan ja sen toimintakyky pysyy jonkinlaisena myös vaikean häiriön alla. Oltiin kaikki koirakot (4 kpl) siinä samassa tilassa ja treenattiin kaikki yhtäaikaa. Halli kaikui tosi paljon ja kaikki käskytti aika kovaa, joten Pongo otti niistä häiriötä ja sen oli välillä vaikea keskittyä. 

Sain alussa tehtyä jotain järkevää, seuruupätkiä, sivulletuloja sekä treenattiin hyppyestettä targetilla. Se oli fiksu veto näin jälkikäteen mietittynä (erilainen pohja ja hyppyeste!), otin ehkä 2-3 targetilla ja herkulla, käytiin aktivoimassa target ja sitten seuruutin koiran hypyn eteen, sanoin joko 'hyppy' tai 'valmis, hyppy' ja sitten koira targetille ja hain sen sitten sieltä hypyn jälkeen. Yhden kerran otettiin ilman targettia ja koira jäi hyvin keskelle estettä, linja oli parempi kun oltiin tehty targetin kanssa kun että oisin suoraan käskyttänyt hypylle. Pysäytin sen seisomaan ja kävin palkkaamassa (mur, seisomisessa liikkui, mutta työnsin kättä taskuun), suoritus oli ihan hyvä. Treenin ideana kun oli oikeastaan harjoitella eteenpäinpyrkivyyttä sekä oikeaa linjaa sekä esteestä tarpeeksi kauas menoa näin  avointa luokkaa silmällä pitäen.

Sitten loppuajan aikapaljon otin helppoa juttua, sivulletuloa, eteentuloa ja välillä vain otin koiran maahan ja namittelin sitä katseesta. Namitin koiraa myös siitä, kun muut käskytti ja se ei tehnyt mitään, meillä on ollut paljon ongelmaa siinä, että koira kuuntelee muiden käskytystä ja reagoi siihen. Pari kertaa jouduin myös ärähtämään kun mm. Pongo karkasi haistelemaan Iitan pyllyä(!!) tai meinasi lähteä (no ei sen jälkeen sentään lähtenyt) ja pidin sitä aika paljon hihnassa ettei se häiritse muiden harkkoja.

Loppuun paikkamakuu, Pongo oli Ilmin ja Pitkon välissä ja itse olin ehkä 1,5-2m päässä siinä eli aika lähellä. Aika oli jotain 2-3 minuuttia kai, kun Ilmin ja Iitan ohjaajat teki avon piilopaikkiksen.. Kävin palkkaamassa Pongon kolmesti, koska ei olla tehty paikkamakuuta ja halusin vahvistaa nyt sitä alusta asti, että sillä on varma ja hyvä olo. Se aloitti tosi vahvasti, tuijotti mua ihan silmä kovana ja palkkasin aika pian sen siitä. Palkkasin eteen ja kuiskasin sille "paikka" käskyn. Pitko nousi vieressä seisomaan jossain vaiheessa (T käski sen heti maahan) ja palkkasin sitten Pongon siitä, kun se ei reagoinut siihen kuin katsomalla. Lopussa sitten palkkasin kun huomasin sen hermostuvan vähän, haisteli ihan pari sekuntia maata ja sitten nosti katseen muhun, kävin antamassa herkun, sitten menin takaisinpäin ja aika loppuikin jo. Palkkasin sen siitä edestä. Eli aika hyvä paikkamakuu!

Näin jälkiviisaana jos olisin tiennyt, että siellä on noin kova häiriö ja tehdään kokoajan samassa tilassa muiden koirakoiden kanssa, olisin voinut ehkä jättää menemättä.. Mutta oli meille erittäin hyödyllinen treeni, koska treenataan aina jossain tutussa hipihiljaisessa hallissa, joten parempaa treeniä ei olisi voinutkaan nyt saada. Täytynee mennä uudelleen jos saan paikan, vaikka vaikeaahan tuolla on harjoitella, siellä voimme harjoitella meille jo varmoja liikkeitä ja enemmän häiriöpuolta, Haukkiksessa taas hioa ja opetella liikkeitä, kun ei ole häiriötä. Onhan se mulle henkisesti ärsyttävää kun koira ei ole yhtä hyvä kuin normaalisti tai suorita tutulla tasollaan, mutta on hyvä haastaa itseänsä välillä ja käydä vaikeammissa paikoissa. Pongo oli koko ajan hiljaa ja keskittyi lähes kokoajan muhun, eli ollaan sillä saralla kuitenkin edistytty. Tuossa paikassakaan ei olla koskaan ennen käyty! Mutta eihän se mukavaa mulle ollut ja jouduin pari kertaa keskittymään, että "en hermostu, en vttuunu, minulla on hauskaa" ja kyllä se Haukkuvaarassa on helpompi saada sellainen jeejeefiilis.

Huomenna sitten jatketaan agin parissa, toivottavasti saadaan jotkut itsenäiset treenitkin käytyä ja torstaina ekaa kertaa rallyvalmennukseen, jännittää! Lauantaina on sitten agilityohjaajien koulutuspäivä eli musta tulee agilitykouluttaja!!! Jännää, jännittää jo valmiiksi. 

Meidän eka koulari: RTK1!

Saatiin kasvattajan kanssa peruutuspaikat Lagun järkkäämiin rallytokokisoihin, joten ei muutakun Seinäjoelle ja Hurttahallille jälleen! Tälläkertaa käytössä oli isompi kenttä ja rata oli selkeästi väljempi. Mielestäni se oli myös periaatteessa helpompi kun Hillebrandin rata viikko sitten, sillä siinä oli paljon teknisiä kohtia ja sellaisia, missä joutui hirveästi keskittymään. Tänään tuomarina oli Tytti Lintenhofer, joka oli mielestäni mukava ja oikeudenmukainen tuomari. 

Startattiin viimeisinä ykkösryhmän koirakkona, joten kerkesin hyvin viritellä Pongoa kisatunnelmaan. Itseäni jännitti todella kovasti ja se sitten näkyi myös koirassa.. Viime viikonloppuna jännitys pysyi kasassa, mutta tänään paineet koularista sekä hyvistä pisteistä olivat mulle jotenkin liikaa. Yritin psyykata itseäni olemaan välittämättä pisteistä, mutta jotenkin halusin suoriutua niin hyvin kuin mahdollista... Ja tällaisina kertoina yleensä ei suju ihan niin hyvin kun paineita ja jännitystä kasaantuu.


Lähtökyltille mennessä mun sydän hakkasi vain tuhatta ja jouduin oikein haukkaamaan henkeä, ennenkun lähdettiin. Siinä sitten tulikin alussa sekoiltua pujottelussa oikein urakalla (kimitin kuin pikkuorava jälleen...), mutta muutamaan kohtaan olin extra tyytyväinen. 270 astetta vasemmalle sekä spiraali vasemmalle sujuivat tänään todella hyvin ja tuntuivat hyvälle, siinä sain Pongolle sen parhaimman kisavireen ja tekemisen meiningin. Heti epävarmoissa kohdissa rupesin sähläämään ja jännitys nousi ja koira otti tänään kaikki mun jännitykset itseensä ja rupesi haistelemaan tai katselemaan muualle.. Sain kuitenkin koottua koiran aina välillä jopa ihan hyvin, mutta se paras meidän kisafiilis ei ollut matkassa tänään. Jännitys äityi liian kovaksi, mutta jos voi jotain positiivista sanoa, sain koiran tekemään vaaditut asiat ja saatiin se meidän tarvitsema tulos ihan hyvin pistein. Oma fiilis olisi voinut olla parempi, mutta en voinut jännitykselle mitään. Se vaan sai musta vallan ja sitten Pongo rupes peilailemaan ja ihmettelemään, miks mä jännitän ja kimitän niin kauheasti ja pitääkö senkin nyt jännittää. Ei mahda mitään, mun täytyy mennä johonkin jännityksenhallintakursseille... Tätähän se on, ylä- ja alamäkiä aina välillä.

Ihme oli melkoinen, kun räävittiin kokoon kokonaiset 91 pistettä tuolla suorituksella. Edistystä on siis tullut, mutta vielä mun jännittämisen kanssa pitää tehdä töitä. Tämä oli kuitenkin meidän tämän päivän taso ja meidät palkittiin siitä koulutustunnuksella RTK1! Sanomattakaan selvää, en voisi olla pienestä puikkonokasta ylpeämpi tai itsestäni, koska jännitin todella paljon, mutta saatiin tehtyä rata ihan hyvin pistein läpi silti. Tästä on hyvä jatkaa ja avoimessa kisatessa voi olla helpompaa, kun ruvetaan kiinnittämään mun jännitykseen jo treeneissä huomiota. Siis mä ihan oikeasti eilen illalla en saanut nukahdettua kun jännitin jo nukkumaan mennessä ja heräsin kello 2:30 aamuyöllä enkä saanut enää unta kun jännitin tulevaa kisaa... Ja siitähän se päivän mittaan vaan kasvoi ja kasvoi.

Pongon emä Laki edusti myös samoissa karkeloissa, tälläkertaa pistein 79 kun puoliksi kipeä Anna kartturoi Lakia muuten hyvin, mutta kaksi -10 tuli käännöksessä rintamasuunnan muutoksesta. Mutta hieno rata muuten, helppoja virheitä korjata!

Ylläripylläri tuloslistassa, RTK1 koulari sekä onnellinen puikkis kotona uudessa pedissä <3

Alokasluokka on paketissa pistein 70, 93 ja 91. En voisi olla enempää tyytyväinen, se kuvaakin meidän menoa kaikinpuolin hyvin. Aloitettiin epävarmoina ja ahkeralla treenauksella onnistuttiin saamaan hyviä pisteitä, jopa hirveän jännityksen alaisina. Nyt matka on kohti avointa luokkaa ja motivaatio treenaamiseen on hurja! Kisoihin on ilmottauduttu ja startti on 15.2, siihen mennessä pitäisi saada Pongo suunnilleen kisakuntoiseksi. 

Tänään päädyttiin kasviksen kanssa siihen, että puolitetaan kuukauden agilityvalkka eli ohjatut treenit on joka toinen viikko molemmilla ja sitten mä pystyin ostamaan itselleni treenipaikan myös rallytokovalmennukseen, joka on joka toinen viikko. Pääsee harrastamaan parhaiden koutsien, Oonan ja Julian (sekä tietty kasviksen!), opissa säännöllisesti molemmissa lajeissa. Toko jää nyt ehkä vähän taka-alalle, pohdin vielä mitä tehdään sääntömuutosten kanssa, koitetaanko avoa ennen vai jälkeen sääntöjen.. Mutta eiköhän tässä ole taas pariksi kuuksi hommaa ja treenattavaa!

Treenejä treenejä

Uusi viikko jälleen ja sehän alkoi tuttuun tapaan maanantai-illan agilityvalmennuksella. Tälläkertaa rata oli peilikuva parin viikon takaisesta harjoituksesta, joten sinäänsä se oli aika helppo sisäistää ja oppia. Päästiin yllättävänkin pitkälle Pongon kanssa, nimittäin koko 29 esteen rata ihan loppuun asti meidän treeniajalla. Ekalla puoliskolla rimat oli 50cm ja toisella 30-35cm.

Päänvaivaa tuotti 11-13 väli, jossa piti ottaa koira 11 esteellä päällejuoksuna, siitä sitten tehdä joku flippivalssi(?) systeemi, eli koira lähetettiin aika kaukaa oikealla kädellä ja käännettiin selkä/kylki sinnepäin ja koira hyppää 12 esteen ja sitten sokkari ja taas mennään. Tuo oli vaikea kohta, Pongo lähti lukemaan 12 hyppyä viskinä ja kiersi väärää kautta, joten kulutettiin aikaa sitten siinä palkkaamalla sitä oikeaan suuntaan lähtemisestä. Muuten ongelmapaikkoja oli ehkä 6-7 siirtymä, jossa lukitus 16 putkeen piti taas purkaa jo ennen pituusestettä ja se oli vaikeaa. Pongo juoksi ihan sikalujaa ja mä vain siellä yritin epätoivoisesti saada sitä kääntymään. Aika laajoilla kaarilla se meni tota väliä, mutta olipahan kerrankin vauhtia! 

Kepit sujui molempiin suuntiin oikein kivasti, ei keppivirheitä laisinkaan, vauhtia olisi niissä toki voinut olla enemmän. Lopussa kun koira laitettiin 27 putkeen ja otettiin 28 putkesta niin siinä mun piti muistaa liike, "hae vaikka se koira sieltä putkesta, turhaan seisot paikallas" kun seisoin paikallani ja urpona sanoin 'kepit' niin tottakai se lähti pujottelemaan jostain ihan mistä sattuu. Kun hain sitä lähempää ja sanoin Pongopongo ja ohjasin huolellisesti alun niin sujuipahan ne kepitkin. Muuten kaikki meni aikalailla jopa hyvin, päästiin rallattelemaan ja oli hauskaa. Erityisesti pitää mainita, että ne hiton niistot onnistui kerrankin!!!! Mulla ja Pongolla niistot on aina vaikeita, mutta ehkä se viime keskiviikko avasi mun silmiä ja uskalsin juosta siitä alta pois, enkä jäädä varmistelemaan ja sillä varmistelulla itseasiassa pilaamaan sitä suoritusta. Jes!

No miten agilitytreeni voi onnistua noin hyvin? No sillä, että hukkaa vanhempien auton webaston avaimen... Tulin koiran kanssa hallista, näppäsin sen webaston "on" asentoon, käväisin autolla ja penkassa koiran kanssa 5min ja huomasin avaimen kadonneen. Kyseessä siis webaston pieni kauko-ohjain/avain, hinta sellainen 350-400€.. Sitä etsin treenien jälkeen 1,5h siitä pihasta, autosta, mun vaatteista, Pongon takin alta ja ties mistä. Mulla oli jopa Julia ja Evie auttamassa (kiitos!) mutta ei vain löytynyt. Sen puolentoista tunnin jälkeen rohkenin soittaa porukoille, että hukkasin avaimen ja pelkäsin kauheesti että ne suuttuu. Hain äitin etsimään sitä avainta vielä mun kanssa ja ei, ei löytynyt millään vaikka joku tunti raivattiin pihaa. No seuraavana päivänä alettiin lapioimaan ja haravoimaan sitä penkkaa niin kesti viisi minuuttia ja se webaston avain löytyi. Vieläpä täysin voimissaan ja toimintakuntoisena!! Mietin jo ties mitä esine-etsintäkoiria ja muita apuun. Onneksi se löytyi, ei ollut tosiaankaan mukava hukata tollasta, kun olisin ihan hyvin voinut mennä omallakin autolla treeneihin. Se vaan on talvisin hankalampi pitkien treenien ajan kun se ei pysy lämpöisenä.

Tiistaina sitten etsintöjen jälkeen tein oikein onnellisen fiiliksen rallytreenin pelkkien avoimen luokan kylttien kera. Yllättävän kivasti onnistui myös ne, missä vierellä koira tulee ensin "istu", sitten "seiso" ja lopuksi "maahan". Seisomiseen joutuu käyttämään aika suurta käsiapua oikealla kädellä, mutta istu ja maahan käskyt ovat helppoja. Päänvaivaa mulle aiheuttaa oikeastaan ainoastaan kyltti "istu", "koira eteen" etc, koska Pongon on aika hankala kääntyä vierestä istumasta suoraan eteen ilman apuaskelta, kun se on niin iso ja pitkä ja jäykkä ja laiska takapään kanssa. Koitin huvikseni tokohyppyä seuruuttaen (avoimessa kun on se hyppy radalla) ja ihme ja kumma, koira ei lähtenyt lapasesta. Epäilin kyllä, että niin olisi voinut tapahtua. Rallytreenin päätteeksi otettiin vielä muutamat kepit kun äiti oli mukana palkkaamassa -oli muuten meinaan aika lujaa pujottelua ja täysin virheittä!- ja sitten ihan pari kertaa A-este hurvitteluksi. Oli ihan hauskaa.

Keskiviikkona käytiin sitten pikaisella rallytreenillä, pujottelua, eteentuloja ja sivulletuloja sekä erityisesti harjoiteltiin tiukempia 360 ja 270 asteen käännöksiä. Ne on vaikeita, mutta kun sai koiran tsempattua se jaksoi käyttää takapäätään aika hyvinkin välillä! Selkeästi Oulussa kun tein paljon sivulletuloharkkaa ja yhden askeleen rintamasuunnan vaihdoksia takapään käyttö alkoi löytyä. Vielähän tästä on aika pitkä matka kunnollisiin käännöksiin, mutta työn alla ollaan... Tämän keskiviikon treeni oli kyllä aika laiska, oma fiilis olisi voinut olla parempi, mutta koira tsemppasi ihan hyvin. 

Me saatiin paikka ensi lauantaille rallytokokisoihin Seinäjoelle, eli kohti tuttua Lakeuden koiraurheiluhallia. Siellä startataan alokasluokassa toivottavasti viimeisen kerran, tuomarina on Tytti Lintenhofer, mulle täysin tuntematon tuomari ja ei mitään mielikuvaa hänestä. Toivottavasti rata on reilu alokasluokan koirakoille ja kyltit olisi vähän kauempana toisistaan, koska viime viikonlopun kisoissa kyltit oli sijoiteltu mun mielestä tosi ahtaasti ja piti aika kiireellä saada koira tehtävästä toiseen asennoitettua. Myös kehä oli pieni, mutta ensi viikonloppuna tietääkseni siellä on pelkät rallykisat, joten voi olla että kehä on isompi. Toivottavasti ainakin.

Huomenna käydään tekemässä viimeistelyharkka ja viimeinen silaus ennen kisoja, perjantaina tutusti lepäillään ja lauantaina nokka kohti Seinäjokea. Odottelen vielä kuumeisesti kasvattajalle peruutuspaikkaa kilpailuihin, olisi kivempi lähteä kahdestaan kun yksin kisoihin. Mutta sen näkeepi sitten! 

Seinäjoella rallyilemässä!

Käväistiin eilen Seinäjoella Lakeuden Tokoilijoiden järkkäämissä rally-tokokisoissa, joissa oli samanaikaisesti myös tokokoe. Lähdettiin mukavasti taas kasvattiporukalla, Anna oli kahdella koiralla rallyyn sekä sitten mukana oli Pitko ja Tiina tokokokeeseen. Auto oli siis hyvin täynnä sekä nahkiaisia, että ihmisiä! Saavuttiin puoli yhdentoista pintaan paikan päälle ja rally-tokokokeen toinen puolikas alkoi yhdeltätoista.

Minä ja Pongo oltiin numero 45, eli oikeastaan lähes viimeisiä alokasluokan starttaajia. Mua jännitti ja hermostutti, ei oltu oikeen treenattu kun viimeiset ehkä viikko ja kaksi, enkä tiennyt oikeen toimisiko Pongo uudessa paikassa. Yritin ennen suoritusta siinä nakittaa sitä kaikesta helposta ja katsomisesta, jos pyysin vaikka eteentuloa, niin koira mielummin haisteli maata ja oli tekemättä.. :D Hienoa! Tuli sitten meidän vuoro vähän liiankin nopeasti, koira oli kakattamatta ja mua jännitti ja sitten asteltiinkin jo radalle.



Huhhuh sanon minä! Jännitys taas ennen kehään menoa oli melkoinen, mutta sain kasattua itseni ja Pongo kyllä hyvin tuki mua tossa tilanteessa. Sekin on selkeästi kehittynyt siinä, että vaikka jännitän niin hommia voi silti tehdä. Saatiin vielä tohon ekakyltille tehtyä virhe, joten päätin heti uusia ykköskyltin ja en tiedä helpottiko se vai vaikeuttiko se jännitystä. Muuten sitten meno oli ihan jouhevaa, eteentulot oli vaikeita ja jouduin käskyttämään niissä vähän topakammin, juosten pujottelussa näytin typerälle, mutta ainoa tapa miten saan Pongon kääntymään.. :D 

Hitaasti meno oli epäselvä, siitä saatiinkin lappuun maininta "koiralla tulisi olla selvempi hidas käynti" kun töpötin ihmeellisesti. -3p tuli sitten tuolla eteentulokyltillä (ylläri, mulle hankalin kyltti..) kun otin siinä 2 askeleen kohdalla epäselvästi askeleet? Mutta onneksi tuli -3 eikä -10!! Viimeksi kun tein ihan selkeän laskuvirheen, mä en tiedä onko toi jotenkin 2½ askelta vai mitä? Mutta kuitenkin, selkeä virhe, mutta onneksi ohjaajavirhe. Spiraalissa tuli -1p varmaan nuuskaisusta, mutta se nyt oli ihan yhdentekevää. :) Loppu sitten menikin omalla painollaan ja kasvattajan kommentit voi kuulla videolta, fiilis oli mahtava ja koira hieno :) Heti ekana mua peloteltiin tolla hitaalla käynnillä sekä kävelinkö väärin, mutta onneksi rally-tokotuomarit oli tällä kertaa mun puolella ja en saanut niistä ton suurempia virheitä!

Eli 93/100 pistettä!!! Vaikka toisaalta pisteet ovat yhdentekeviä, tärkeintä on fiilis radalta, kyllä musta oli ihanaa saada kerrankin oikeasti hyvät pisteet radalta ja onnistua myös sillä osa-alueella. Radalla oma tunnetila oli juuri oikeanlainen, jännityskään ei mennyt yli ja osasin nauttia siellä kisaamisesta. Joskus kun iskee panikoituminen, nyt kisapäivä sujui suhteellisen leppoisasti vaikka toki jännitin kuten aina. Ilo oli myös katsoa Pongon iloista tekemistä, sillä oli hauskaa ja se oli motivoitunut tekemään mun kanssa, vaikka olisin voinut kehän ulkopuolella olla sille reilumpi, enkä purkaa omaa jännitystä koiraan. Pongo kuitenkin tuki mua tosi hyvin ja se saa kyllä täydet pisteet tästä kisapäivästä! Toko/rally-tokokisapäivien rutiinit kisapaikalla on tullut jo opeteltua, joten sekin varmasti on helpottanut myös kehässä olemista.

Tälläkertaa me ei sijoituttu, mutta Pongon hieno Laki-emä kävi pokaamassa kolmannen palkinnon huikeilla 97pisteillä! Pongon veli Tulppa sai kolmannen rallytuloksen ja näinollen RTK1:sen, joten nahkaisjengillä sujui hyvin. Kisapäivän päätteeksi Pitko teki myös ihan hyvän kakkostuloksen alokasluokassa, joten päivä sujui ihan mukavasti. Kotona oltiin tosin vasta iltayhdeksältä kun aikataulut hieman venyi ja ajokeli oli vähän surkea illalla.

No mitäs nyt sitten? Pongolla on kaksi rallytulosta, mutta molemmat samalta tuomarilta.. Typeränä ilmottauduin myös seuraaviin hänen tuomaroimiin rally-tokokisoihin 15.2, eli yritän nyt saada peruutuspaikkaa joihinkin tässä välillä oleviin rallykisoihin tai sitten koitan saada vaihdettua kisakoiraa.. Kasvattaja nimittäin ehdotti, että menisin hänen yhdellä koirallaan 15.2 kisaamaan mikäli muut asiat ei järjesty tai kisamaksua ei palauteta. Saa nähdä, ensi kerralla kun suunnittelee kisoja niin voisi itsekin vähän niitä tuomareita miettiä! :D

Lakin kanssa agilityvalmennuksessa!

Tänään jäälle menossa :)

Pongon kanssa ollaan käyty tällä viikolla joka päivä treenaamassa, maanantaina agilityvalmennuksessa, tiistaina rallyiltiin sekä tänään keskiviikkona tehtiin pieni rallyharkka. Maanantain aksat ei mennyt ihan putkeen, yllättäen onnistui saksalainen suhteellisen hyvin, mutta esim. leieröinti kepeille tuotti ongelmia sekä sitten lopulta oltiin aika ärsyyntyneitä molemmat, koira sekä minä. Rallyssä ollaan tehty lähinnä eteentuloja ja pidetty hauskaa, vähän sellaista kisoja edeltävää harkkaa. Kävästiin Pongon kanssa tänään jäälläkin vähän tekemässä molemmat hankitreeniä, hiki virtasi jopa mullakin välillä.. Täytyy ottaa tavaksi! 

Mutta! Tänään tosiaan käytiin ennen ryhmiä treenaamassa ja päätettiin Karon kanssa jäädä katsomaan Annan agivalmennus. Siinä sitten muita valkkalaisia tuli myös paikalle ja yksi sanoi jalkansa olevan kipeä, eikä hän voi juosta, joten haluanko mennä agilityyn. Annalta sain koirankin lainaan, joten tottakai sitten halusin aksaamaan! Karo vieläpä videoi koko lystin, joten pääsin sitten itsekin näkemään miltä meno näytti ja kerrankin voin sanoa olevani ihan suht tyytyväinen. Toki aina on mokia, mutta tavallista parempaa ohjausta mielestäni multa ja vähemmän kökköä tai säätöä. 

Aksasin sitten Pongon emän eli Lakin kanssa, joka on aika kokenut 3-luokan koira. Oli mukavaa kun sai onnistumisen kokemuksia kohdissa, jotka esim. maanantaina ei oikeen sujunut Pongon kanssa tai yleisesti Laki tuntui lukevan mun ohjausta ehkä paremmin mitä Pongo saattaa joskus tehdä omiansa. Lakin kanssa oli tosi kiva aksata, vaikka jotkut kaarteet saisi kyllä vielä tiukemmiksi, niin mielestäni oli ihan siistiä menoa jopa myös välillä multakin! On kyllä huippua kun saa aina välillä treenikamuilta koiria lainaan, oppii itse paljon enemmän mitä erilaisempien koirien kanssa pääsee harjoittelemaan. 




Nyt sitten on vielä huomisen rallytreenit ennen kisoja ja perjantaina ollaan vapaapäivällä molemmat. Lauantaina sitten puikkonokka kohti Seinäjokea, vähän jänskättää miten tulee menemään.. Ilmoitin Pongon nimittäin ens kuulle 15.2 Muuran järkkäämiin rally-tokokisoihin Jyväskylään, eli nyt sitten näköjään kisaillaan tätä rallya! Ja pohdinnassa on Lempäälän agikisat tän kuun lopussa jajaja... kaikkea sitä on tullut mietittyä, mihin menisi kisailemaan. Saapi nähdä. :)

Bäck in bisnes!

Nyt on kaikki mahdolliset lomat lusittu, vapaakortti tammi- ja helmikuulle ostettu sekä tammikuun agilitytreenit maksettu! Tästä se lähtee, aktiivinen treenaus taas. Vaihdoin mun maanantain agivalkan keskiviikon vastaavalle, niin pystyin vielä venyttämään mun Oulun matkaa parilla päivällä. Keskiviikkoiltana käytiin sitten rallattelemassa Pongon kanssa varsin hauskaa agilityrataa.

Me ei tehty laisinkaan hyppytekniikkaa, koska halusin mennä rataa näin lomailun jälkeen. Alussa koira jätettiin ykkösen taakse (seiska oli oikeasti niin, että koira mahtui suorassa linjassa kohti pussia) ja mentiin lähettämään pussin loppupäähän naama kohti koiraa. Ohjaus pussin suulle. Siitä sitten kolmoselle takaa-niisto (sujui hyvin heti alusta asti!) lähetys neloselle ja siitä suoraan vitoselle. Kutoselle kun mentiin, ennen pituutta pois lukitus putkesta ("Pongo!") ja sitten kaarrettiin seiskalle, ennakoiva valssi kasille (vasen käsi kokoajan alhaalla!!!) ja siitä sitten 9-10. Tämä oli meidän ekassa pätkässä, päästiin vähän aloittamaan 11-13 väliäkin, ei sujunut kovin hyvin vielä alkuun. Tää 1-10 väli meni yllättävän helposti, päästiin heti ekalla yrittämällä kympille asti ilman kökötystä! Jes.

Toisella yrittämällä jatkettiin kymppiputkesta, siitä sitten koira oikeaan käteen ja kohti 11, 12 valssi ja koira vasempaan käteen, vaihdettiin sujuvasti kun koira oli hypännyt 12 esteen niin se oikeaan käteen ja siitä putkeen 14. Tästä eteenpäin sitten kun päästiin niin rallatin vaan Pongon kanssa menemään (ei oltu käyty yhdessä, mutta kävin itekseni noi alun rataantutustumisessa) ja päästiin menemään siis kepeille asti ihan hyvin, eli 14-15-16 suoraan vaan, ohjasin omalla liikkeellä kohti 16 päätä, sitten koira lukitti hyvin 17-18 ja mentiin kepeille, siellä tuli virhe kun ite kannustin liian lujasti. Mentiin uudelleen ja meni virheettömästi, ohjasin 20 takaa ja 21 "kiipee" ja teki hyvän keinun, reippaasti, ei säikähtänyt ja palkkasin siihen lelulla ja lopetettiin. Aivan mieletön fiilis!! Superhyvin meni, oli kai joku eka tai toka kerta millä saatiin onnistumaan, olin kyllä tosi tyytyväinen meihin molempiin. Koirassa oli vauhtia, mä sain ohjattua ja tehtiin hyvä keinu loppuun. Koira jäi ihan parhaaseen mielentilaan "mitä tehään vielä!" ja siitä mentiin sitten pois. Tätä sen aksan pitää olla! Kivaa onnistua näin taukoilun jälkeen. 


Torstaina käytiin rally-tokoilemassa kasvattajan ja Karon kanssa, Karo videoi meitä, joten videomateriaalista hänelle kiitos! Meillä on takana siis aika pitkä treenitauko ja meno oli kyllä sen mukaista... Ongelmankohdiksi muodostui eteentulo sekä sitten kartioiden kiertäminen, koiralla oli kyllä kiva ilme kokoajan tehdessä ja selkeästi sillä oli hauskaa! Uutena tehtävänä meillä oli Houkutus. Videolla noi "liki"tulot on ihan järkyttääviä, pidän käsiä liian ylhäällä ja koira siksi pomppii kuin pieni apina mua vasten, mutta heti kun oltiin vähän harjoiteltu niin muistui se pikku puikkonokankin mieleen. Hauskaa kuitenkin oli! 

Videolta näkee hyvin omat virheet, täytyy varmaan alkaa ajatella rally-tokokylteille lähestymisessä tavallaan koiran "kokoamista" (hevosihmiset varmaan tajuavat tämän paremmin) eli periaatteessa uskoisin Pongolle toimivan vähän askelluksen hidastamista -> nyt tapahtuu kohta jotain (vastaa pidätettä) ja sitten kyltti ei tule koiralle yllätyksenä.


Perjantaina jatkettiin kylttien parissa, nyt ei ollut ideana mennä rataa kuten torstaina, vaan enemmänkin mennä yksittäisiä kylttejä ja paljon palkkaa. Hiottiin vaikeita kohtia eli eteentuloa, pujottelua ja houkutusta. Tuossa aika pitkä (jälleen Karon kuvaama -kiitos!) video, jossa näkyy vähän tommosta meidän yleistä treenailua sekä leikkimistä. Toisessa satsissa tehtiin sitten pari tokojuttua, eli ruutua sekä luoksetulon stoppia kun halusin jotain muuta kun vaan seuruuttelua. 


Lauantaina käytiin tekemässä myös rallytreeniä, pari kylttiä otettiin taas harjoitteluun ja hömpöteltiin. Vähän kiireisellä aikataululla jouduttiin harkkaamaan, kun halliin oli tulossa muita, mutta ihan kivoja pätkiä saatiin ja lainasin Karon naksuakin, niin sain naksuteltua hyvästä seuruupaikastakin. Harjoteltiin siis jälleen pujottelua, 270 asteen käännöstä sekä sitten noita eteentulojuttuja. Jos ne ei kisoissa onnistu niin no can do, mutta ainakin ollaan vähän yritetty virittää niitä mieleen!

Treenien jälkeen käytiin heittämässä vielä Karon ja kasvattajan kanssa 1,5h lenkki Halssilan maastoissa, hankireeniä koirille sekä omistajille! Oli kyllä ihana (kasvattajan sanoin) Winter Wonderland, kyllä sielu ja mieli lepäsi kun sai käppäillä hyvässä seurassa ihanissa ulkomaisemissa. 

Ensi viikolla jatketaan maanantaina aksavalkkaillen ja loppuviikko meneekin varmaan valmistautuessa lauantain kisoja varten, kun pakataan Annan paku täyteen nahkacollieita ja lähdetään edustamaan Actingeja Seinäjoelle toko- ja rally-tokokisoihin. :)