keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Tiivistettynä vuosi 2015 ja uuden vuoden tavoitteet

Vuosi hurahti jälleen kerran kohtalaisen nopeasti. Viime vuonna kirjoittelin uuden vuoden tavoitteet, joita aion käydä tässä vähän auki, mitä olen ajatellut viime vuoden vaihteessa ja mitä sitten oikeasti onkin tapahtunut.

 Agilityn saralla jatketaan harjoituksia ainakin aluksi vielä Julian opissa, sekä tietenkin vapaakortti tulee ostettua Haukkuvaaraan ja näinollen luultavasti myös treenattua itsenäisesti toivottavasti edelleen Karon sekä kasviksen kanssa. Ei mitään paineita esim. kolmosiin nousemisesta, vaan yritetään pitää hauskaa ja kisata rennosti, yritän saada hyviä ratoja ja ennenkaikkea pitää hauskaa ja nauttia koiran kanssa kisaamisesta!

Tämä onkin toteutunut. Agilityä ollaan harrasteltu, muutamissa karkeloissa pyörähdelty. Tehtiinpä me jopa Kuopion kisoissa yliaikanollakin! Paljon on itse tullut opittua ainakin ohjaamista ja joka kerta siellä agilitykentällä on mukava yhdessä huristaa. Parhaimmat kisat oli varmaan kevään JATin kisat, joissa tehtiin superhyvä rata yhdellä rimavirheellä. Oli mielettömän hyvä fiilis myös, kun onnistuttiin Kuopiossa tekemään virheetön rata, vaikka mentiinkin yliajalle. Agility on ollut mulle itselleni varsinkin nyt syksyllä sellainen oma rentoutumishetki, kun ollaan vaan saatu mennä yhdessä ratoja ja aivot nollaantua. Pongon kanssa on kyllä mielettömän ihanaa aksata, koska se tekee aina parhaansa. Pongo oli myös agilityssä junnulla lainakoirana. Mun ongelmakoirani, joka nyt menee jopa kivasti junnun kätösessä julkisilla paikoilla. Huippu koiruus. Valkku sanoinkin, että agility ei ole sen laji, mutta sen mielestä kaikki on hauskaa mitä yhdessä saa tehdä. Pongo <3 

Kuopiossa, sijoitus 2. yliaikanollalla

Rally-tokossa me varmaan osallistutaan ainakin collieiden mestaruuksiin 11.7 ja mikäli haluttaisiin saada joukkoe kasaan, pitäisi yhden koiran olla VOI- tai MES-tasolla. Aika kova tavoite näin kökön takapäänkäytön omaavan koiran kanssa, mutta starttaillaan talven ja kevään mittaan joitain rallykisoja ja mikäli sopivia tuloksia tulee, voidaan sitten kisata vaativammallakin tasolla. Tämä edellyttää paljon takapääharjoittelua sekä yleisesti uusien liikkeiden opettelua. Mähän ilmoitin meidät 17.1 kisoihin ja treenimäärä on ollut aika pyöreä nolla, mutta täytyy petrata tammikuun alussa ja katsoa mihin rahkeet riittää! Jos aivot on kasassa kisakentillä, niin ehkä tulokseenkin.

Rally-tokossa tosiaan oltiin startattu vuonna 2014 kerran ja seuraavat kisat oli 17.1.15. Tehtiin älyttömän hyvä rata ja seuraavana viikonloppuna saatiin meidän eka koulari RTK1. Innostuin rally-tokosta tosi paljon, treenattiin keväällä ja takapäänkäyttö edistyi hienosti. Yksi AVO0 tulos käytiin hakemassa, mutta neljällä startilla AVOstakin kuitenkin TK2 koulari. Kamppailtiin keväällä voittajaluokan kisaamisen kanssa, kun se ei ollutkaan enää niin läpihuutojuttu ja helppoa. En jaksanut oikein innostua rallyn treenaamisesta, mutta kisattiin kuitenkin colliemestiksissä 11.7. Tehtiin hyvä rata, jossa pisteet eivät kuitenkaan riittäneet. Rally jäikin hetkeksi tauolle, mutta palailtiin lokakuussa kotikisoissa kotihallissa, jossa saatiin kaksi voittajaluokan tulosta voi85 ja voi85. Rallyn suhteen edettiin nopeasti ylempiin luokkiin, mutta siellä hommat ei ollutkaan niin helppoa. Ompahan ensi vuodellekin tekemistä. Rally-tokossa saatiin kuitenkin paljon kisakokemusta molemmille, joka teki meille hyvää. 

Lahden rally-tokokisoissa RTK2

Tokon suhteen en tiedä mitä tehdään. Uudistukset tulee voimaan syksyllä 2015 ja en ole oikein vielä pohtinut, millä tasolla haluttaisiin silloin olla. Mua kehoitettiin AVOimeen kisaamaan, mutta toisaalta olisin halunnut tehdä ehkä TK1 Pongolle, mutta en tiedä. Luultavasti joissain karkeloissa pyörähdetään ja ainakin treenataan kovasti, seuruun tiivistämistä, kapulaa, luoksarin stoppia... sekä sitä kauheaa paikkamakuuta!

"Luultavasti joissain karkeloissa pyörähdetään..." Toi koularin mahdollisuus poltteli mua niin paljon. Halusin niin kovasti koittaa sitä, vaikka kasvattaja oli sitä mieltä, että ylempiin luokkiin vaan. Kisattiin collieiden agimestiksissä 16.5 Imatralla ja siellä tehtiin 167pisteen I-tulos ja Pongo oli alokasluokan paras collie. Kisaolosuhteet oli hieman hankalat ja se näkyi myös suorituksissa, Pongo teki siihen nähden ihan hyvän tuloksen. Colliemestiksistä tokokärpänen puraisi kunnolla ja samalla SCY huuteli koirakkoja tokoSM joukkoeeseen. 

Ilmoittauduin kasvattajan kehoituksesta mukaan ja 6.6 huomasin olevani Ylöjärvellä Pongon kanssa. Siellä me sitten SM-karkeloissa kisattiin ja saatiin 160pisteen I-tulos, rimaa hipoen, mutta se riitti koulutustunnukseen TK1. Oli todella hienoa saada se ekan oman harrastuskoiran kanssa SM-kisoista. Nämä molemmat, mestikset ja SM-kisat, oli ehdottomasti parhaimmat tokokisat. Tämän jälkeen hätäännyin vähän AVO:n tulosten kanssa ja kävin koittamassa Pongon kanssa, saataisiinko ykköstulosta. Kaksi AVO3 tulosta saatiin juuri ennen sääntömuutoksia, mutta ei se riittänyt. Tokoa treenattiin kotosalla paljon ja se oli älyttömän kivaa. Mieleenjäänein ja mukavin koulutus oli Huotarin Oililla 1.8, kun hän kehui Pongon käytöksen muuttuneen ongelmakoirakoulutuksen jälkeen. Ja tottahan se oli, mutta silloin oli kyllä mielettömän hyvä fiilis.

6.6.2015 tokoSM ALO1, TK1

Kotona rentoudutaan, käydään hierojalla/fysioterapeutilla, kohotetaan MOLEMPIEN kuntoa, lenkkeillään, pyöräillään, talven tullen jopa luistellaan, moikkaillaan paljon koirakavereita ja miittaillaan niitä metsässä... Pidetään hauskaa ja muistetaan rentoutua!

Tämä on toteutunut. Elokuussa ei treenattu, vaan innostuin juoksemisesta. Penikat tulehtui ja kesti hetki, että päästiin taas juoksemaan, mutta ollaan käyty kerran pari viikossa taas ravailemassa yhdessä ja se on ollut mukavaa. Oma kunto on noussut. Ollaan tehty kaikkea kivaa kotona, treenailtu paljon olohuoneen matolla, nukuttu (Pongo jalkopäässä lämmittämässä varpaita),  pyöräilty, uitu, veneilty... Kaikkea mahdollista. Pongo on ollut mukana reissuilla. Fyssarilla ja hierojalla on myös käyty ja jalkakivut selätetty. Arki on ihanaa ja Pongo on maailman kiltein koira. Se haluaa aina miellyttää mua, kun sen pääkoppa vaan pysyy kasassa eikä sen vire nouse yli toimintakyvyn. Pongo on vaan paras.


Mitäs me sitten ensi vuodelle keksittäisiin?

Agilityssä jatketaan samaa rataa, tärkeintä on pitää koira vaan terveenä. Rimat kohtuullisina, treenimäärät kohtuullisina ja kisat herkkuna. Mahdollisesti voisin lainata Pongoa junnu-Annille junnuSM kisoihin koiraksi.

Rally-tokossa startaan ekan kerran 10.1 kotikisoissa, joissa haaveissa saada RTK3 koulari. Rallyssa siintää jo kohta mestariluokan radat toivottavasti, joten ahkeraa treeniä, mikäli siellä haluaa menestyä. Korkeimpana tavoitteena tietysti RTK4 koulari ensi vuodelle, mutta sen suurempia ei uskalla haaveilla. Colliemestiksiin voisi mennä kisaamaan ja rallySM-kisoihin, jos joukkueeseen mahtuu ja meidän tulokset riittää.

Tokossa korkataan keväällä uusi avoin luokka. Tokossa päästään heti uudelle kouluttajalle tammikuussa, josta varmaan saa taas uusia vinkkejä ja intoa jatkoa varten. Tokossa yhtenä tavoitteena, jos AVOsta tulisi ykköstulos, olisi päästä starttaamaan jopa voittajassa. Tämä vaatisi kyllä älyttömästi treeniä, mutta en tiedä. Katsotaan. Rotumestiksiin tähdätään taas kisaamaan myös tokossa. 

Kotona lenkkeillään paljon, jatketaan juoksuharrastusta, metsälenkkeillään, uidaan, pyöräillään, hengaillaan, syödään juustoa, pelätään yhdessä ukkosta peiton alla, leikitään takapihalla, revitään hihnaa lenkillä.. Otetaan enemmän kuvia. Pidetään arki mukavana ja elellään yhdessä. Niinkun tähänkin asti. Arjessa Pongo onkin maailman kivoin koira ja niinhän se pitää ollakin. 

tiistai 29. joulukuuta 2015

Koiran rakettipelko uutena vuotena

Ajattelin kirjoittaa tästä ajankohtaisesta ja itseä paljon koskettavasta aiheesta. Pongo pelkää raketteja, joten uusi vuosi on aina miettimistä, että miten se suttaantuu helpoiten. Pongo ei pelännyt pentuna ukkosta, mutta ääniarkuus on yleensä ikää(=kokemuksia) myöten pahentuva. Pongolla se on varmaan yhteydessä sen heikon hermorakenteen kanssa eli se pelkää kovia ääniä. Nykyään pahimmat pelot on raketit, aseet ja ukkonen. Pongo on altistunut näille kaikille äänille ja mitä useammin se niitä kuulee, sitä enemmän se niitä pelkää. Joillekin koirille totutus voi toimia, mutta Pongolle ei. Se on pehmeä koira, joka voi yhdestä säikähdyksestä pelätä asiaa loppuelämänsä. Totutuksen toteutustapa kannattaa tarkasti pohtia, miten sen toteuttaa ja mielellään esim. kesällä, eikä viikkoa ennen uutta vuotta.


Miten sitten pystytään selviytymään uudesta vuodesta ääniaran koiran kanssa? Pongon kasvattaja on parina viime uutena vuotena ottanut Pongon luokseen ja se on ollut paras ratkaisu. Siellä se ei tarvitse erityistä kohtelua, vaan on koiralauman (neljä muuta nahkaa) joukossa, jotka luovat siihen varmuutta ja laumassa se ei oikein kerkeä pelätä. Viime uutena vuotena se oli säikähtänyt siellä pamausta, mutta oli palautunut siitä nopeasti. Kasvattajan luona myös pauke on vähäisempää, kuin mitä kotona todella vilkkaalla asuinalueela, jossa pamahtelee todella paljon. Kotiin tullessa Pongo ei ole pelännyt enää yhtään, joten kasvattajan luona olo on ollut todella hyvä sille uudeksi vuodeksi. Koirille on tarjolla erilaisia rauhoittavia suihkeita, lääkkeitä yms ja thundershirttejä ja muita, joista voi olla apua, mutta itse en ole testannut niitä.

Kun Pongo on ollut uusia vuosia kotona, se on säikähtänyt niin pahasti, että se on saattanut olla jopa viikon uuden vuoden jälkeen peloissaan kotiteillä. Tämä koskee myös yksittäisiä raketteja, joita se näkee lenkillä. Niitä raketteja, joita ammutaan siis muulloinkin kun uuden vuoden vaihteessa 18-02. Se tunne on kamala, kun olet lenkillä ja näet raketin välähtävän ja sekunnin päästä kuuluu hirveä jysäys ja koira säikähtää puolikuoliaaksi. Pongo pystyy selviämään vaikeista äänitilanteista, jos se on kotona sisällä, mutta jos se säikähtää ulkona sen on vaikeampi käsitellä asia. Oma turvapaikka rauhoittaa sen niin, että se palautuu heti, mutta jos se on ulkona, palautumisessa kestää tosi kauan. Siksi kesällä vähän katsellaan etukäteen hetkiä milloin ukkostaa ja jos huomaan töissä, että alkaa ukkostaa, saatan soittaa kotiin äidille että pitää koiran sisällä. Työlästä, mutta tärkeintä olisi, ettei koira säikähdä. Onneksi kesällä ei kuitenkaan ukkosta kovin monia kertoja.



Mun parhaat vinkin uudesta vuodesta selviytymiseen
- Rauhoita koiralle oma tila, jossa on verhot/sälekaihtimet kiinni ja valot päällä. Jos valot on pois päältä, väläykset näkyy. Laita jotain musiikkia koiralle. Sinne voi laittaa myös jotain puruleluja, jos koira pystyy syömään.
- Käyttäydy itse normaalisti, eläkä tee uudesta vuodesta numeroa ja ole hysteerinen.
- Tarvittaessa ole itse tukena koiralle. Pongo ainakin rauhoittuu hyvin jos se säikähtää, kun pääsee mun sängyn jalkopäähän ja itse voi tukea koiraa olemalla vaan sen kanssa siinä. Ei kuitenkaan mitään säälitä ja lääpitä, vaan ollaan vaan paikalla ja tuetaan henkisesti.
- Lenkkeily ehdottomasti hyvissä ajoin ennen klo 18 ja vasta turvallisesti paljon jälkeen klo 02.
- Koiran lenkkeilytys hihnassa kun raketteja aletaan myydä! Ei vain uutena vuotena. Ja pari päivää sen jälkeenkin, kun vielä jotkut valopäät ampuu raketteja. Erityisesti pimeään aikaan kannattaa olla valppaana.
- Koiran pantaan oma puhelinnumero just in case.
- Suippopäisille koirille, kuten esim. collie, täyskuristava tai puolikuristava panta, josta se EI pääse pois vaikka haluaisi. Normaali panta EI riitä, jos kuuluu pamaus ja koira säikähtää ja alkaa vetämään päätä taaksepäin. (Tämä tuli testattua luonnetestissä, jossa Pongo vetäisi pään pois nahkapannasta, joka oli todella kireällä. Se ei riitä, jos koira oikeasti säikähtää.)
- Jos koirasi ei pelkää raketteja, pidä se sellaisena eli varjele sitä raketeilta. Ei koiraa katsomaan raketteja, vaan pidä koira sisällä ja elä altista sitä raketeille. Koira voi säikähtää äänen lisäksi esim itseensä vahingossa kimmonnutta rakettia.
- Elä pidä koiraa missään ulkotarhassa uutena vuotena, ettei se hyppää tai kaivaudu sieltä karkuun tai joku raketti lennä sinne vahingossa.
- Jos on mahdollista mennä mökille tai mummolaan tai vastaavaan paikkaan, missä ei kuulu niin kovia pamauksia, niin kannattaa hyödyntää se tilaisuus. Itse mielummin juhlin sitten sellaisina hetkinä, kun ei tarvitse stressata pelkääkö oma koira kotona vai ei, eli koiran hyvinvointi menee oman itseni edelle. Pongo menee kasvattajalle sen vuoksi, että siellä se ei pelkää. Jos koiran pelottomuus vaatisi mun olemisen kotona sen kanssa, niin tottakai olisin ja jättäisin uuden vuoden juhlat juhlimatta. Nämä on niitä valintoja kun koiran ottaa.
- Maalaisjärki.

Tsemppiä kaikille uuteen vuoteen!

torstai 24. joulukuuta 2015

Hyvää joulua!

Haluamme toivottaa Pongon kanssa kaikille blogin lukijoille ja seuraajille oikein ihanaa joulua ja tuloksellista ja koularientäytteistä uutta vuotta 2016!


Kuvan tarina on se, että Pongo ei malttanut odottaa lahjansa avaamista. Jouluaatto on mennyt luupussia kuljettaessa ja luita maistellessa. Tällä hetkellä Pongo makaa luiden päällä, äsken ensin toki pyöri niiden päällä sekä maistoi jokaista.

torstai 17. joulukuuta 2015

Yksitoista kiperää kysymystä videoituna

Paimenlauma -blogi haastoi meidät vastaamaan yhteentoista kiperään kysymykseen. Ajattelin toteuttaa kysymyksiin vastailun videolla, joten toivottavasti tykkäätte kuunnella mun höpöttelyjä.


Eli tosiaan olisi vuorossa haastaa sitten yksitoista seuraavaa ja keksiä heille kysymykset. Toteutustapa vapaa!

Kyssärit seuraaville:
1. Minkä rotuisen koiran haluaisit seuraavaksi ja miksi?
2. Sano koiraurheilulaji(t), jo(i)ta haluaisit testata/harrastaa, muttet ole vielä testannut?
3. Mitkä ovat tämän hetken top3 koiratarvikkeet?
4. Millaisia outoja tapoja koirallasi/koirillasi on?
5. Mikä on yksi mieleenpainuvimmista hetkistä koirasi kanssa?
6. Ikävin velvollisuus tai asia koiran omistamisessa?
7. Paras vinkkisi ensimmäisen koiransa ottajalle?
8. Miten koirasi viettää joulua tai eroaako se normaaleista päivistä?
9. Miksi valitsit sen rotuisen koiran/koirat kuin sinulla on?
10. Teetkö koirallesi/koirillesi itse herkkuja koskaan ja jos teet, millaisia ne ovat?
11. Kolme hyvää puolta koirasi/koiriesi rodusta?

Ja haaste lähtee:
http://ekanoma.blogspot.fi/
http://permispaat.blogspot.fi/
http://actingtopdog.blogspot.fi/
http://jalidallu.blogspot.fi/
http://frownypaws.blogspot.fi/
 http://www.pehko.net/blog/

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Tän viikon treenejä

Agilityä tiistai-iltana vaihtarivuorolla. Oli aika sujuva ja eteenpäinmenevä rata. Ongelmaksi muodostui koiran vauhti putkissa ja aluksi puomille hakeutuminen oli tosi hankalaa, Pongoa jännitti hirveästi. Pitää vain harjoitella puomia enemmän, kun koira on tosi epävarma. Kepeillä teki virheitä, eli etupalkalla pitäisi tehdä niitäkin vaan reilusti enemmän! Ohjauskuviot sujui ihan hyvin, varsinkin toisella kierroksella kun sain vinkulelulla koiraan vähän vauhtia. Kepeillä niisto toimi ihan hyvin, mutta teki keskellä keppejä virheitä. Tuuraaja-kouluttaja ei osannut sanoa miksi. Putkissa tosiaan liikkui hitaasti, mutta halusi kuitenkin mennä niihin. Varmaan johtuu siitä, että edellisillä kerroilla on ollut liukkaita putkia käytössä ja Pongo ei uskalla mennä vauhdilla putkiin kun on kompuroinut putkissa. Itsellä oli ehkä kanssa myös vähän epämotivoitunut fiilis, mutta oli ihan kivaa aksata. En tiedä mitä tuon agilityn kanssa nyt tekisi, kun kerran viikossa ratavalmennus on liian paljon meille ja onhan se meille vähän harrastelua ja "yhdessä juoksentelua". Että kannattaako siitä maksaa kahdeksaa kymppiä kuussa kuitenkaan tällä hetkellä, pitäisikö vaan vaihtaa tokovalkkaan ja aksata joskus ja jouluna.

Oikean puolen seuruu keväällä.. edistystä on tapahtunut!
Rally-tokoa keskiviikkoaamuna Karon kanssa. Oikea puoli alkaa pikkuhiljaa sujumaan paremmin. Tehtiin oikealta eteentuloja ja molemminpäin, takaa oikealle ja suoraan oikealle edestä. Eteentulot oli vinoja, jostain syystä, jota ei saatu selvitettyä. Sivulletulot oli ihan hyviä. JJ-käännökset sujui kaikinpäin ihan mallikkaasti, niissä ei sen ihmeempiä. Askel vasemmalle koira oikealla kyltti oli kentällä, mutta tein sitä aika vähän.. Pitää harjoitella sitä lisää.

Vasemmalla puolella tuplasaksalaista, joka meni tosi hyvin pitkästä aikaa. Vierellä peruutus sen sijaan ei sujunut, olen kuulemma ihan vinossa ja lopulta koira ei enää peruuttanut ollenkaan.. Tätä siis pitää harjoitella vielä lisää! Lisäksi pitää kiinnittää huomiota siihen, etten ole vinossa. Otin loppuun vielä oikealla puolella pelkkää pitkää seuruutussuoraa ja se sujui tosi kivasti. Pongo innostui tosi paljon kehuista ja seurasi oikeasi sivulla, eikä kättä. Olin kyllä tosi tyytyväinen, pikkuhiljaa alkaa sujumaan.

Pitäisi varmaan yrittää treenata vielä tällä viikolla jotain. Viikonloppuna on Krista Karhun valmennus, mietin menisinkö seuraamaan sitä paikan päälle kuunteluoppilaana. Häneltä sain kuitenkin ostettua oman merkinkierto kaartion, eli päästään treenaamaan oikealla merkillä sitten avoimen luokan merkin kiertoa! Ja se on vielä kokoontaitettava malli, eli tosi kätsy kuljettaa mukana. Löysin myös jostain Pongon tavaroiden joukosta vihdoin omat ruutunauhatkin.

Nyt pitäisi vaan jatkaa oikean puolen seuruun vahvistusta, kun startataan varmaan 10.1 seuran järkkäämissä rallykisoissa ja haluaisin, että pystyttäisiin saamaan vihdoin viimeinen voittajaluokan tulos. Ahkeraa treenaamista siis vaan! Oma motimopo on tällähetkellä taas ojassa, mutta aion kyllä kaivella sen sieltä takaisin tielle. Pitää asettaa tavoitteita, niin on taas treeni-intoa eteenpäin. Ja ollaanhan me kehitytty taas.

perjantai 4. joulukuuta 2015

Pongo junnuohjaajan lainakoirana

Olen lainannut Pongoa nyt syksyllä yhdelle 13-vuotiaalle junnuohjaajalle. He ovat käyneet esiintymässä Jyväskylän kansainvälisissä näyttelyissä seuramme agilitynäytöksessä ja sitten he ovat käyneet pari kertaa myös agilityvalmennuksessa. Annin oma koira on ollut kipeänä ja lainakoiraa on hankala löytää, joten Pongo on tuurannut hänen koiraansa aina välillä. Itse esiinnyin viime vuonna, joten halusin antaa junnulle mahdollisuuden esiintymiseen ja valkassa käynti mun koiran kanssa ei ole millään tavalla multa pois, joten ehdottomasti koiran lainaaminen on ollut vain molemminpuolista hyötyä. Ja Pongo tykkää!

Pongo on toiminut lainakoirana mainiosti! Vaikka sillä on rähinätaustaa, olen uskaltanut hyvin antaa sen pätevän junnun käsiin. Anni osaa toimia hyvin räyhäkoirien kanssa ja on itse todella rauhoittava, joten se on tehnyt Pongolle hyvää. Jyväskylä KV:ssäkin Pongo oli todella rauhallisesti joka paikassa, joten sen uskalsi hyvin antaa muidenkin talutettavaksi. He pystyivät osallistumaan myös yhteiseen alkuverryttelyyn, jossa kaikki koirakot tekivät pyörittelyt, sylikäännökset yms. alkuverryttelyt samalla kentällä. Pohja tuolla oli jälleen huono ja Pongo heti pudottaa vauhtia ja varoo, joten sen vuoksi meno on vähän hidasta. Hyvä vaan kun on fiksu ja varoo telomasta itseään!


Treeneissäkin Pongo ensi-ihmettelyjen jälkeen lähti hyvin Annin mukaan tekemään, kunhan vain näki missä minä olin seisomassa, ettei sille tule paniikki ja se ei lähde etsimään minua. Anni on tosi taitava ohjaaja ja Pongo on hyvin koulutettu agilityyn, joten he onnistuvat valkoissa hyvin. Sainkin kehuja valmentajalta hienosti koulutetusta koirasta ja kyllähän tuolla treenihallilla on tullut aikaa kulutettua! Nyt lisäksi Pongo sai vähän oppia muidenkin ohjailuun ja Anni saa kokemusta erilaisista koirista, sekä pääsi tekemään kokonaisia ratoja ja kaikkia esteitä.



Lupasin mahdollisesti lainata Annille Pongoa junnujen agilitySM kisoihin ensi vuodelle, mikäli vain kiinnostusta on. Itseltähän sekään ei ole pois, kun en voisi kuitenkaan sinne osallistua. Pongollehan olisi tuollaiset hyvää kokemusta! Itse kuitenkin kisaan ja treenaan Pongon kanssa kuten tavallisestikin ensi vuonna, mutta joskus toisinaan Pongo voi pyörähdellä myös Annin ohjattavana. 

Suosittelen kyllä ehdottomasti muitakin lainaamaan koiriansa, jos siihen vain on mahdollisuus. Itselleni on ollut huikean avartavaa, kun on päässyt testaamaan muiden koiria. On myös kiva katsoa miten oma koira toimii muiden ohjattavana. Se on molemminpuolinen ilo, kun pääsee lainaamaan omaa koiraansa toiselle ja oma koira kehittyy sekä se saa kokemusta.

torstai 3. joulukuuta 2015

Joulu tuli etuajassa tänä vuonna

Treeneihin palattu taas. Jos sitä saisi vaikka blogiinkin kirjoiteltua ylös treenailuja! Tehotreenipäivä oli muutenkin keskiviikkona, käytiin hallillakin kahdesti. Ollaan otettu ruutu tehotreeniin. Aloitettiin aamulla tehopäivä kuitenkin agilityllä, kun koira oli vielä lämmin. Muutamia toistoja kepeillä etupalkalla, jonne Karo palkkasi nakilla. Alkoi löytymään se oikea väli, vauhtia pitäisi vielä saada lisää. Tehtiin myös muutamia puomille nousuja ihan vaan muodon vuoksi, että ei sieltä ihan joka kerta tipu.

Tehtiin myös myöhemmin ruudun paikkaa. Naksautin kun koira on ruudun takaosassa, vaihtelin lähestymiskohtaa sekä paikkaa, ettei koira "opi laskemaan askelia". Vaikeaa oli ja välillä jouduin käydä aktivoimassa ruudun, mutta kun tätä ahkerasti hinkkaa niin eiköhän sieltä tule myös tulosta. Joskus tietysti erikseen sitten lelun kanssa treeni tai avustaja käy aktivoimassa, sekä pidemmällä välimatkalla.Nyt ideana oli siis vain, että koira käy taka"kolmiossa" ja naksautan. Mietin pitäisikö vaihtaa kriteeri siihen, että koira käy koskemassa takanauhaa ja sitten pyörähtää takaisinpäin. Tää ruutu on vaan niin hankala, enkä tiedä mitä teen sen kanssa. Tällähetkellä mennään näillä paikkatreeneillä ja lelutreeneillä. Ainakin koiralla on aina kivaa ja se menee ruutuun mielellään ja täysillä.

Tilasin Black Fridayn kunniaksi uudet agilitypopot, niin voi itsekin taas painattaa täysiä. Edellisten pohja on jo ihan sileä ja mietin, josko näitä pitäisi ainakin aluksi vain sisäkenkinä. Eli tutut Salomon Speedcross 3 kengät, hyväksi todetut ja mitä sitä hyvää vaihtamaan. Lisäksi alennuksessa 80e, joten kannattava ostos! Alennushaukkana päivystys kannatti ja joulukin saapui 22 päivää etuajassa. Mutta on se agility inhottavaa, jossei ole kunnon varusteita myös itsellä. Paljon mukavampi kun voi rauhassa aksata ilman, että pitää miettiä pitääkö kenkä tai muuta.




Illalla agilityvalkassa sitten testailtiin kuinka kovaa uudet popot kulkee. Julia oli suunnitellut kivan virtaavan ykkösluokan radan, jossa oli hauskuutena alkuun hyppytekniikkapätkä. Sitten oli erikoisuutena pelottava ja puoliksi unohdettu pöytä. Valmennusryhmäläinen kuvasi meidän ratapätkiä ja ihan hyviäkin onnistumisia meillä siellä tuli, keppivirheitä ei tullut enää niin paljoa, jos vertaa vaikka viikonlopun kisavideoihin. Keppivirheet oli lähinnä mun omia ajatusvirheitä, kun testattiin tuota vaikeaa loppua. Samanlaisia väärän alun hakemisia tai muita ei ollut.

Yleisesti ihan hyvää menoa, mutta pitää olla tosissaan, että saadaan niitä oikeasti hyviä suorituksia. Ehkä tää tästä taas. Ainakin oli kivaa ja koiralla oli kivaa! Videossa on valitettavasti vähän 'turhaakin', mutta ompahan jotain meidän tekemistä videolle kuvattuna. Hyviä kohtia myös, missä päästiin menemään täysiä ja koira lukee hyvin ohjausta. Oppii hyvin kun näkee heti jälkikäteen, miten se oma treeni kulki.


Nyt sitten täytyy vaan nostaa omaa juoksukuntoa ja lenkkeillä ahkerasti. Lenkkeily vähän jäi tulehtuneiden penikoiden takia, mutta jos saisi itseänsä niskasta kiinni ennen paukkupakkasia. Pongoakin pitäisi laihduttaa kilo tai kaksi, eli jospa sitten aloitetaan yhdessä läskileireily, että alkaa agility taas kulkea.

Torstaiaamuna sitten kahdestaan kasviksen kanssa, Pongo teki aluksi hyppytekniikkapätkän ehkä viitisen kertaa. Kuulemma menee ihan selkää käyttämättä, sen vaan tarvii juosta läpi, eikä käyttää itseänsä mitenkään. Tuohon hyppytekniikkaan pitäisi sitten keksiä joku muu mitä treenauttaa, kun pelkkiä matalia hyppyjä, kun ne eivät hyödytä mitenkään. Hyppytekniikasta jatkettiin pikkukentälle, missä tehtiin oikean puolen juttuja pelkästään. Mulle henkinen ahdistus ja oli vaikea alkaa kehumaan koiraa ihan kivasta suorituksesta, mutta parani loppua kohden. Otettiin paljon vaan pitkää seuruuta, häiriönä oli paljon ihmisiä. Lisäksi oikean puolen eteentulo ja takaa oikealle sivulle, jotka oli vähän vaikeita, käsiavuilla menee. Seuruussa ei tarvitse enää oikein käsiapua ja sitä pitäisikin jo vähän häivyttää pois. Enemmän kehumista, lelu oikeaan kainaloon, sekin innostaa koiraa. Positiivista: ei kiinnittänyt huomiota laisinkaan kissanruokahoukutukseen ja JJ-käännökset sujui hyvin. Oikean puolen saksalainen sujui ok, kun vedän vasurilla nenästä ja annan oikean käden olla.

Oikea puoli tuntuu vaan niin hankalalle, mutta kuukauden päästä olisi kotikisat, joiden jälkeen mahdollisesti voitaisiin olla mestarissa, eli pakko vaan treenata. Nyt varmaan lepäillään vaan, Pongo ei starttaa viikonlopun agiepiksissäkään. Treenataan kepit kuntoon ja maanantaina mietin, ilmoanko sen 12.12 kisoihin TAMSKille vai jatketaanko kisaamista vasta ensi vuonna.

maanantai 30. marraskuuta 2015

Loppuvuoden hyllyt rakenneltu..

Lauantaina kisattiin JATin agilitykisoissa toisessa 'kotihallissa' Jattilassa. Olin ilmoittanut Pongon taaskin kolmelle radalle ja tuomarina oli tuttu Räsäsen Minna, kuten viimekin kisoissa.

Ensimmäisenä kisattiin hyppiksellä. Alussa tipahti heti kakkosesteeltä rima, mutta kolmosen sokkari sujui ihan hyvin. Päällejuoksukin meni yllättävän sulavasti. Harmi kun kepeille vienti ei onnistunut ja sieltä tuli kanssa virhe. Keppien jälkeiset ohjauskuviot meni hyvin, ajattelin testata hetsausta kesken radan ja hanatusta, kun kerta virheitä oli jo alla. Ei voisi hävitä mitään jos vähän testailee. Ja sujuihan se! Sitten lopun takaa-niisto epäonnistui kuten myös valssi, liikuin itse taakse ja Pongo on vähän epävarma tuollaisissa tiukkoja kääntymisiä vaativissa kohdissa. Jätettiin välistä ja täysiä maaliin.


Agi B radalla sitten koitettiin jälleen.Alku meni yllättävän loistavasti, kepeille vienti meni taas pilalle, vaikka yritin viedä sen meille helpommin valssin kautta. Toinen tapa olisi ollut antaa hakea koiran itse, mutta kepit on jostain syystä nyt taas epävarmat ja vaativat treeniä. Keppien jälkeen itseltä liian aikainen 'putkeen' käskytys. Hyvin onnistunut päällejuoksu taas, pääsin saattamaan hyvin oikeaan putkenpäähän. Puomi on epävarma niiden parin tippumisen takia vieläkin, eli sitä pitäisi vahvistaa. Puomin jälkeen ihan sievästi loppuun.



Ja viimeinen agirata vielä sitten. Alkuun oli A-putki erottelu, joka sujui hyvin. Koiralla olikin ihan suora linja putkeen. Sen jälkeen taas ihana päällejuoksu, joka meni kivasti. Siitä linjaus putkeen ja se meni hyvin. Sen jälkeen vaan unohdin ohjata hypyn, joten siitä kieltovirhe. Pongo pujotteli alun väärin kahdesti (tätä on tehnyt kun ei ole taittunut keppikulmatreeneissä), joten kepit pitää treeneissä vahvistaa. Sen jälkeen jätin taas takaakierron ohjaamatta (....), mutta A-putki erottelu sujui oikein taas. Jes! Sylkkärillä putkeen ja se meni hyvin, kerkesin hyvin tekemään sen. En tiedä olisiko pelkkä linjaus riittänyt, mutta olipahan aikaa vähän sylkkäröidäkin. Puomi oli taas vähän ujosti. Sokkarilla olin ihan ok ajoissa, loppu oli taas ihan hyvä.



Mitäs sitten lopuksi pohdittaisiin? Keppitreeniä lisää, puomille itsevarmuutta ja ohjaajalle aivot mukaan radalle. Jostain syystä mössitään aina helpot kohdat (paitsi hyppiksellä) ja vaikeat ohjauskuviot luonnistuu. Kepeillä virheet on vaan ihan harjoittelun puutetta. Yleisesti mun mielestä ohjaus ei ole enää niin kökköä, mutta etenkin ekalla radalla kädet heiluu liikaa. Siitä yksi talkoolainen (taitava agiliitaaja!) tulikin mulle sanomaan, täytyy omalle valkalle sanoa että heiluuko mun kädet oikeesti treenissäkin noin paljon. Vaikkei tullut tulosta, niin monta hyvää rataa ja onnistuneita ohjauskuvioita. Mulla ja koiralla oli kivaa, joten mikäs sen parempaa. Pongo myös lenkkeili väliajoilla hienosti poikakoirien kanssa, eli senkin suhteen edistystä. Nyt vaan treeniä treeniä ja kisoja kohti!

maanantai 16. marraskuuta 2015

VOI0 ja agilitynollia...?

Kisaviikonloppu on nyt takana ja siitä toivuttu. Pitkästä aikaa taas useamman lajin parissa vieläpä!

Lauantaina lähdettiin kasvattajan kanssa kisaamaan Heinolaan rally-tokokisoihin. Siellä oli tuomarina tuttu Hillebrandin Minna, mutta tuomariharjoittelijana tuleva tuomari Lempiäisen Sanna. Hän oli tehnyt radan, joka oli jotenkin heti jo paperilta kauhean vaikean oloinen. Sain koiran hyvin alkulämpässä kuulolle, mutta jotenkin jäi itselle kytemään ajatus, että rata oli liian vaikea ja kaikki tehtävät oli vaikeita meille. En itse ollut kuulolla, hätiköin ja mössittiin kyllä radalla täysin. Joitain hyviä pätkiä ja tehtäviä, mutta liian hankalalta tuntui meno. Peruutusta oltiin harjoiteltu tosi paljon, mutta se ei vaan onnistunut, siitä mulla meni pakka sekaisin. Saatiin onneksi loppurataan hyvä lopetus ja hyvä mieli molemmille.

Pahoittelen huonolaatuisia kuvia. Järkkäri unohtui matkasta.




Kuitenkin jos jotain positiivista pitää miettiä, tehtiin me virheetön käytösruutu ensimmäistä kertaa! Jouduttiin vieläpä odottelemaan hetki kun tuomarit vaihtoi kommentteja (siitä kuva, kun hengasin Pongon kanssa), mutta Pongo oli hienosti hiljaa ja rauhallisesti käytösruudussa. Rata oli epäonnistunut, mutta käytösruudussa onnistuttiin ja sehän on meille ollut vähän kompastuskivi. Hienoa, että pikkuhiljaa se alkaa sujumaan. Koiranettiä on kuitenkin taas pilattu uuden VOI0 tuloksen kera, mutta lisää treeniä niin kyllä se täältä taas. Onneksi alkuvuodesta 2016 on kotikisoja, niissä voidaan sitten taas tsempata.



Sunnuntaina sitten iltapäivästä lähdettiin ketyn kanssa ajelemaan Kuopioon, jonne olin ilmonnut Pongon kolmeen agilitystarttiin. Saavuttiin vähän aikataulusta myöhässä paikalle ja iski pieni paniikinpoikanen päälle ennen ensimmäistä rataa, juuri kerkesi lenkittää ja lämpätä koiran ja sitten piti olla jo juosten tutustumassa rataan. Tajusin vieläpä hakiessa koiraa autosta, että ei perhana, oon unohtanut hihnan ja pannan kotiin. Yleensä tykkään lenkittää Pongon kunnon hihnalla ja pannalla, koska se voi rähistä, mutta mulla oli onneksi autossa mukana se hihna millä tykkään viedä Pongon lähtöön eli tollanen noutajatyylinen, pehmeä fleecehihna agilityä varten, niin meni koko reissu sillä. Onneksi oli joku hihna mukana!

Tuomarina oli Räsäsen Minna, virtaavia ratoja, mutta tiukoilla ihanneajoilla. Ensimmäinen rata vaikutti ihan kivalle, muutama kinkkinen kohta, mutta paniikki puski liikaa ja olin ihan hermostuksissa radalle mennessä.


Ja sieltä pärähti mitä, NOLLA? Saksalainen jopa onnistui kesken radan, alun takaa-niistokin jopa jotenkuten ja muutenkin ihan hyvää menoa. Harmittavasti oltiin  sitten myös 4 sekuntia yliajalla, mutta virheetön rata muuten. Oli äärettömän hyvä fiilis, näitä ollaankin kaivattu!

A agiradalla ohjaus oli sujuvampaa, mutta tein mokan lähettäessäni Pongoa hypylle ja sanoin 'putkeen'. Se sitten otti siitä kiltisti pakkia ja kiellon, kepeille sitten hetsasin liikaa kun virhepisteitä oli jo alla. Vaikeat kohdat eli A:n jälkeiset ohjauskuviot sujui hienosti. Oikein kiva rata oli!



B agiradalla sitten alun takaa-niisto sujui vielä paremmin mitä hyppiksellä, jonka jälkeen kepit sujui kanssa ihan hyvin, joskin hitaasti. Sekoilin itse vastakäännöksessä, jossa pyörähdin liian aikaisin ja taas kielto. Sen jälkeen sitten A:lla Pongo jostain syystä näytti siltä, että sitä ehkä sattui alastulo ja vauhti töksähti. Huomasin sen radallakin, josta ehkä syynä se, että meni pakka sekaisin ja ohjasin sen väärään putkenpäähän (eli seisoin sen oikean pään edessä...). Loppurata kuitenkin tsempaten maaliin ja koirakin on vaikuttanut tänään kivuttomalle, eli ehkä se oli vain hetkellinen töksähdys.


Sitten loppulämppäilyä ja ketyn kanssa illan McDonalds ruokalistan miettimistä odotellessa palkintojenjakoa. Meidän hyppis oli kuitenkin alle 5 sekunnin yliajalla, joten päästiin kärkeen ja sijoituttiin siinä toisiksi. Pongo sai kivoja palkintoja ja agistarttiin lahjakortti, eli ei ihan turha reissu, vaikka nolla jäi neljästä sekunnista uupumaan. Siinä odotellessa vielä joku kävi Pongoa vähän rapsimassa ja jututtamassa. Hän sanoi sen olevan niin onnellisen näköinen ja vastasin vain, "tottakai se on, sehän on just juossut omasta mielestään kolme nollaa!" ja niinhän Pongo juoksikin. Juos juuri niinkun minä ohjasin.


Sen oli ihan pakko kattoa, mitä siellä kassissa oli. :D




Kisojen jälkeen palkkasin itteni ja ketyn mäkkäriruualla, naurettiin kuopiokaverin kanssa uusimmille kommelluksille ja lopulta vielä ajaminen kotiin. Oli kyllä mukava reissu ja viikonloppu, tuli myös onnistumisia ja oli kiva nähdä videolta, että ainakin jotkut ohjauspätkät ja rytmitykset onnistui, eli kehittymistä on havaittavissa agilityn suhteen. Eihän me mitään aksaajia olla, mutta kunhan hömpötellään. Ja onhan toi älyttömän hauskaa kisata!

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Heihei mitä kuuluu


No näköjään me sitten lähdetään vielä kokeilemaan onnea. Tälle vuodelle agilitylisenssi on ostettu ja kahdet kisat startattu (yhteensä neljä lähtöä), joten pakkohan sitä oli tunkea vielä itsensä joihinkin karkeloihin testaaman. Vähintään hauskaa pitämään! Kuopion halli on kuulemma hyvä ja muutenkin tuntui sopivalle idealle lähteä tuonne, joten katsotaan mitä saa aikaiseksi. Näillä suunnitelmilla olen lähdössä vielä yksin, että jos saisi vielä rennomman fiiliksen lähteä kisaamaan.

Kasvattajatäti pakot..houkutteli vielä osallistumaan lauantaina Heinolan rally-tokokisoihin, joten lähdetään metsästämään sieltä vielä koularia tän vuoden puolella. Tulee jos on tullakseen, kotona ollaan treenattu vaikeita liikkeitä eli tuplasaksalaista sekä istu-askel vasemmalle-istu kylttiä. Olkkarin matto on vaan niin pop!

Päästiin tällä viikolla katsastamaan myös miten meillä menee tokossa, kun käytiin maanantaina kasviksen silmän alla pitkästä aikaa. Liikkeestä istu vaatii vielä taka-askeleen itseltä, mutta koira istuu hyvin lähes joka kerta. Tätä vain sataviiskyttuhatta toistoa niin alkaa ehkä joskus onnistumaan. Luoksetulo venyi, koira tuli vaan liian lujaa. Avossa on nykyään helpompi luoksari, joten tää on kyllä ja pitäisi olla vähintään ysin liike. Mut koira palaa ainakin suoraan sivulle eikä jää vinoon, vauhtia vaan oli tälle kerralle liikaa.  Merkin kierto sujuu, koira tietää mikä on merkki ja että se pitää kiertää, sivulle tuleminen on hidasta ja epävarmaa. Jatkamme siis harjoituksia.

Ruutua ja sen suorittamistapaa pohdittiin aika pitkään. Oon saanut tosi paljon erilaisia näkökulmia ruudun opettamiseen eri valkuilta (Huotarin Oili, Mujusen Salme, Kinnusen Elli, Tuormaa-Soikkelin Oona...) ja mietin, että mikä ois se paras tapa juuri Pongolle ja mulle. Mua ahistaa namit, koska pelkään että se alkaa ehkä bongaamaan vaan sitten niitä tai haistelemaan. Toki namien haku ruudusta on oma juttunsa kuin sijaistoimintohaistelu tai evvk haistelu, mutta en silti haluaisi haisteluun vettä yhtään myllyyn lisää. Päätettiin lähteä Annan kanssa ehkä eniten Oilin tyylillä, eli ensimmäisellä toistolla Anna aktivoi lelun heilauttamalla sitä. Itse jätin koiran istumaan ja siirryin puoliväliin ruutua ja koiraa, ja käskytin "ruutuun". Koira juoksi täysiä ruutuun ja lelulle, itse juoksin palkkaamaan sen ruudun sisään leikillä. Toisella toistolla Anna  jätti pelkän lelun ruutuun, ei aktivointia, itse menin puoliväliin ja käskytin taas ruutuun. Leikimme ruudussa. Viimeisellä kerralla ei lelua ruutuun, Anna aktivoi ruudun takaosaa käsillä ja siirtyi pois. Itse siirryin taas ruudun keskiosaan ja käskytin ruutuun. Koira lähti hyvin ruutuun ja käskytin "paikka", jäi paikalle mutta ruudun vasemmalle puolelle (Anna oli ruudusta katsoen vasemmalla seinän vieressä seisomassa). Käskytin uudelleen "ruutuun" ja koira hakeutui ruutuun aika kivasti taakse, käskytin "paikka" ja sitten leikkipalkka ruudussa. Tällä tyylillä jatkanemme jatkossakin kun on apulaisia.

tiistai 3. marraskuuta 2015

Rally-toko piirimestikset ja pari kisaa vielä siihen päälle

Innostuin ja nohevana tyttönä päräytin osallistumiset halloweenviikonloppuna kolmeen rally-tokostarttiin. Lauantaina 31.10 kisattiin Haukkuvaarassa Keski-Suomen kennelpiirin rallytokomestaruuksista, jossa me Pongon kanssa miteltiin Pop Dog ryn toisessa joukkoeessa. Tuomarina voittajaluokassa Pia Heikkinen.

Aika kevyellä treenaamisella mentiin kisoihin, jännitti kyllä, mutta rata oli tosi kiva ja helppo. Ainoat "vaikeat" voittajan kyltit oli tokotaustaiselle Pongolle aika helppoja. JJ-käännöksiinkin olin keksinyt JunnuPop -kouluttamisen ansiosta, että senhän voi ohjata vain agilityn poispäinkäännöksenä. Näitä kun ollaan tehty alkuverkassa koiran kanssa, niin ei se nyt kisassakaan niin vaikeaa ollut! Rata meni hyvin, fiilis oli hyvä ja ei jännittänyt. En itse kannatellut koiraa, vaan läpi radan oli fiilis, että mä menin ja koira seurasi mukana oman tehtävänsä mukaisesti. Se tuntui aika hienolta. Ainoa ongelma oli saada koira käytösruutuun kulmaan, koska se säikähti jotain. Onneksi ihana tuomari odotti meitä hetken ja sain koiran hänen avullaan käytösruutuun. Luulin, että meidät hylättäisiin sen takia, mutta ei hylätty! Mikä ihana asia. Pongo nökötti käytösruudussa hienoiten mitä koskaan, vaikka rata meni ihan sen käytösruudun vierestä ja vielä spiraali. Pongo käyttäytyi silti älyttömän mainiosti.


Voin sanoa, että itku pääsi kun kuulin treenikaverilta, että "onnea, saitte tuloksen!". Olin ihan varma, että meidät hylättäisiin sen käytösruutusekoilun vuoksi. Ja ei vielä mikä tahansa tulos rimaa hipoen, vaan 85 pistettä. Tuomarin kommenttina oli "hyvää yhteistyötä" eli koira oli menossa hyvin mukana, en kannatellut sitä, mulla ei ollut liian suuria vartalo- tai käsiapuja, ei liian kovia käskytyksiä tai kiljumisia multa ja koiralla säilyi tekemisen into läpi radan. Pieni kommentti, mutta se mitä se pitää sisällään, on hyvinkin paljon. Rata oli kyllä helppo voittajaluokan radaksi, mutta suoritettiin kaikki tehtävät kunnialla ja itsellä jäi älyttömän hyvä fiilis radasta ja käytösruudusta, sinne siirtyminen on vaan mulle se oma henkinen ongelma ja virittelen siitä aina paniikin. Tutusti oltiin taas "ikuisia nelosia" eli jäätiin juuri palkinnoitta. Mulle suurin palkinto oli kyllä noin upea rata ja meidän hieno yhteistyö, en oikeastaan ole missään vaiheessa suuremmin edes harmitellut palkinnoitta jäämistä. Oli niin mahtava meininki tehdä!

Kuva: Karoliina Savolainen, kiitos!

Joukkoekisassa kävi niin mainiosti, että meidän joukkoe sai tuloksen. Kaikki koirakot, paitsi voittajaluokan toinen koirakko, saivat tuloksen ja näinollen saatiin sitten tulos. Valitettavasti jäätiin muutaman pisteen päähän palkintopallilta, mutta joukkoeemme oli kuitenkin neljäs kokonaisskaboissa. Ei kunniaa ja mainetta tällä kertaa, mutta oli mukavaa kun kaikki joukkoekaverit onnistuivat ja muuten tuli paljon hyviä tuloksia.

Lauantain poppariedustusta! Kuva: Karoliina S.


Sunnuntaina oli sitten kahdet tavalliset rally-tokokisat Haukkuvaarassa, johon ajattelin samalla osallistua. Jospa nyt oltaisiin saatu edes joltain radalta tulos.

Eka rata alkoi joskus yhden pintaan, siinä oli tuomarina jälleen Pia Heikkinen. Rata oli ihan kiva, yksi sumppukohta siellä oli ja vähän jännittävä vasemmalla sivulla peruuttaminen. Se oli oikeastaan ainoa mun mielestä vähän kinkkinen tehtävä meille. Mentiin radalle, Pongo tuntui ihan hyvältä ja alkoi hyvällä kontrollitehtävällä istu-seiso-istu. Noihan on meille helppoja onneksi. Eka moka tuli hypyllä, jossa koira oli vaan pakko lähettää hypylle, että se nostaa katseen seuruusta ja ei törmää esteeseen ja otin samalla juoksuaskelia ennen hyppyjä, joten -10p siitä. Toisaalta jossen olisi juossut, olisi tullut luultavasti rintamasuuntavirhe, joten ihan aiheellinen juoksu. Sen jälkeen meni hienosti P-käännös oikeaan, Pongo oli oikein kuulolla. Kun lähestyttiin kulmaa, missä käytösruudussa oleva koira oli, otin koiran oikein kunnolla hallintaan ja sen kulman tehtävätkin meni ihan kivasti. Peruutus sujui heti nappiin! Oikean puolen seuruussa oli vähän haparointia, mutta selvittiin ja loppurata oli iisi. Käytösruutuun meno oli vähän hankalaa taas, mutta kun vaan pyöräytin koiran uudelleen ja seuruutin sen käytösruutuun, meni se sitten ihan hyvin. Tuloksena radalta siis 85 pistettä, ihan hyvä pistepotti!


Toinen rata alkoi sitten vähän myöhässä puoli neljän aikoihin, siinä tuomarina oli Tytti Lintenhofer. Rata oli ihan kiva, meille taas alkuun mukava kontrollitehtävä ja bravuuri, eli seuruusta seisominen. Tämähän on helppo meille molemmille ja kiva tehtävä heti alkuun! Tehtävät sujui ihan mukavan sutjakkaasti kunnes tuli kyltti, jonka vaikeutta ennakoin jo etukäteen eli istu - askel vasemmalle - istu. Tämä on jostain syystä vaikea.. Ei olla harjoiteltu tarpeeksi. Ekalla kerralla koira pyörähti mun takaa ja uusin. Toisella kerralla täydellinen suoritus ja sen päätteeksi sanoin "mahtava!", jolloin Pongo meni maahan. Hienosti menikin ja kattoi silmät tuikkien, että mami enkö olekkin hieno. Eikai siinä voinut kun nauraa ja uusia taas, jonka jälkeen tulikin sitten jälleen pyörähdys seläntakaa eli tehtävät epäonnistui. Kerättiin kyltiltä hienot -16 pistettä. Mahkuja olisi vielä ollut saada tulos, jossei tuplasaksalainen olisi epäonnistunut (rintamasuuntavirhe, koska pyörähti ympäri). Tätäkin epäilin, ettei onnistu.

Houkutus sujui mainiosti ja käytösruutuun meno oli paras koskaan. Olin harjoitellut tarkasti reitin ja miten asetan koiran käytösruutuun, mutta kun koirakko meni radalla Pongo vinkui vähän hiljaa. Huomasi, että ehkä jo vähän keskittyminen herpaantuu, rankka viikonloppu takana. Hienosti kuitenkin pysyi paikallaan, vaikka jaksut oli jo vähän vähissä. Tuloksena tuttuakin tutumpi VOI0 ja yhteensä pistesaldona siis 62 pistettä.


Viikonlopusta jäi käteen siis kolmelta radalta kaksi tulosta. Aivan mielettömän mahtava fiilis! Lähdin vähän pessimistisellä asenteella kisaamaan, että "saataisiin nyt edes yksi tulos". Ei olla treenattu kauheasti, kenraali ratatreenit meni ihan päin pyllyä, koira vaan kiehui yli. Kisatilanteessa se oli juuri optimaalisessa vireessä ja keskittyi tosi hienosti tehtäviin. En joutunut millään radalla kannattelemaan koiraa, vaan perusseuruu oli kunnossa ajoittaisia kontaktin tippumisia lukuunottamatta. Olin tosi tyytyväinen molempiin, toka radalla jännitin kyllä ihan pirusti, mutta pakka pysyi silti koossa.

Nyt vielä loppuvuoden kisakalenterit pläräykseen ja katsotaan, pitäisikö lähteä hulluna testaamaan RTK3:sta. Nyt ois paketti vaan niin hienosti kasassa. Sen lisäksi tosiaan kuumottaisi JATin agikisoissa käydä pyörähtämässä, ehkä jossain muissakin agikisoissa kun pitkästä aikaa on sekä koira ehjä että oma kroppa ehjä. Mulla oli penikat tulehtuneet ja juoksukieltoa varmaan kuukausi, sen lisäksi vielä tämmönen kiva kuukauden flunssa päälle. Onneksi nyt alkaa jo pikkuhiljaa palailemaan kuosiin. Pongon jalka ei ole oikeastaan naksunut enää ja koira vaikuttaa olevan hyvässä kunnossa. 

Kuva: Karoliina S, kiitos!


sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Collieiden agimestiksissä & Savikon Sepon koulutus

Pitkästä aikaa! Osallistuttiin collieiden agilitymestaruuksiin 19.9 ja seuraavana päivänä sunnuntaina 20.9 meillä oli Savikon Sepon koulutus Pieksämäellä, johon osallistuttiin. Tässä myöhäinen sepostus näistä päivistä. Valitettavasti mulla on ollut niin järjettömästi koulukiireitä, että on ollut vaikea repiä aikaa ylimääräisiin asioihin. Deadlinejä on ollut joka viikolle useampia ja stressitasot on ollut ihan uusilla leveleillä. Koiran kanssa treenaaminenkaan ei ole ollut niin aktiivista, kuin olisin halunnut. Nyt yritän kuitenkin saada itseäni niskasta kiinni ja kirjoitella blogiin edes kisapäiviltä jotain.

Perjantaina matkattiin kasvattajan pakun kyydissä Seinäjoen Cumulukseen, jossa yövyttiin. Lauantaiaamuna nimittäin oli collieiden agilitymestaruudet Lakeuden Koiraurheilukeskuksessa. Yö meni mukavasti hotellissa nukkuen koira jaloissa, aamulla oltiin virkeitä ja valmiita kisapäivään.


Lauantaina tosiaan kisattiin Keski-Suomen alajaoston joukkoeessa. Tuomarina meillä oli molemmilla radoilla Timo Teileri ja radat olivat hieman teknisen tuntuisia näin pitkän tauon jälkeen. Ensimmäisenä kisattiin hyppyradalla, joka ei siis vaikuttanut joukkoeen tulokseen. Muutamia ihan kivoja pätkiä osui radalle, mutta pakkovalssit eivät vain onnistuneet ja kepeilläkin nenä painui hieman ikävästi koiralla maahan. Loppusuora oli kuitenkin hauska ja vauhdikas, joten siitä jäi ihan hyvä mieli. Videot meistä kuvasi Mira, kiitos!


Koottiin itsemme sitten vielä agilityradalle. Siinä oli hieman paineita, koska tämä tulos merkkaisi joukkoekisassa. Rata oli kivempi, mutta siinä oli muutama kinkkinen kohta. Heti alkuun meillä sattui pieni äksidentti, kun edellinen kilpailija ei saanut koiraansa kiinni kun olin laittamassa Pongoa lähtöön. Onneksi Pongo oli vielä hihnassa... Siinä sain oman koiran onneksi selän taakse ja hätistin irtokoiran, mutta säikähdin vähän. Nopeasti vaan pakka kasaan, koira lähtöön istumaan ja sitten mentiin. Otetiin virhe vissiin heti kontaktilta ja kolmoshypyltä, mutta muuten olen tyytyväinen rataa. Hyllytettiin ennen keppejä, mutta yleisesti rata sujui ihan kivasti ja meno näytti omaan silmään ihan hyvältä tauon jälkeiseksi menoksi. Tästä vaan lisää treeniä, niin kyllä sieltä lähtee vielä napsumaan hyviä ratoja meiltäkin. Olen tosi ylpeä, että sain itseni ja koiran koottua irtokoiran tulemisen jälkeen ja pystyttiin suorittamaan jopa normaalia paremmin, kasvattaja vitsailikin, että pitää jatkossa aina tehdä tuollainen lähtö, niin mennään tosissaan radalle!


Jäi ihan kiva mieli kisoista ja agilitykärpänen pääsi puraisemaan. Oli kyllä hauskat kisat ja olin kyllä meidän ratoihin ihan semityytyväinen, koska ei olla treenattu. Kepit ja kontaktit - taas - treenaukseen. Itse huomaan kyllä, että oma juoksukunto oli radoilla parempi ja täytyy jatkaa juoksemista nyt ahkerasti kun saa penikat kuntoon ja flunssan selätettyä. Oli kyllä kiva rotumestiksissä nähdä myös tuttuja ja tietysti paljon collieita!

Sunnuntaina sitten kurvasin Pieksämäelle Hau Hau hallille, jossa oli kaverin järkkäämä agilityleiri. Valmentajana siellä oli Savikon Seppo, itselleni tuntematon kouluttajana, vaikkakin nimi oli tuttu. Rata oli ihan kiva ja päästiin tekemään aluksi vaikeampaa rataa, koska ajattelin sen olevan meille hyödyllisempää, kun treenataan vaikeilla radoilla. Pongo harmillisesti myös tippui puomilta, hetsasin sitä ja se ei pysynyt pystyssä liukkaalla puomilla.

 

Toiselle kierrokselle Seppo kuitenkin halusi, että mennään suorempaa rataa, että koirasta saataisiin enemmän vauhtia irti. Mun pitäisi opetella takaakierrossa rytmittämään ja ajoittamaan oikein pitkärunkoisella koiralla. Jos tehdään kotitreenissä paljon suoria ratoja, saadaan myös koiraan vauhtia. Harjoiteltiin kolmoshypylle pakkovalssia paremmin toimiva saksalainen. Loppuun rallateltiin vaan ihan täysiä.

Seppo myös ihanasti sanoi, että tsemppaan koiraa hyvin ja sen ansiosta sen vauhti on edes tuo mitä se on. Itsellehän tuo on aivan järkyttävää rääkymistä, mun on pakko aina videoita katsellessa laittaa mutelle, koska en kestä kuunnella tuota "mennään mennään" örinää. Mutta koiraan se toimii.



Fiilikset koulutuksesta oli tosi hyvät. Aloin kotitreenissä tekemään vain suoria ratoja agilityssä, jotta saataisiin nostettua koiran vauhtia ja virettä vielä ylöspäin. Viime treeneissä valkku sanoikin, että nyt hätyytellään maksiminopeuksia, miksi en osallistuisi vain kisoihin ja nauttisi niistä. Nyt onkin suunnitelmissa startata vähintään JATin kisoissa kotipaikkakunnalla, pitää katsoa lähtisikö jonnekkin muuallekkin kisaamaan.

keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Muuramen tokokoe ennen sääntömuutoksia

Käytiin ennen elokuun alun sääntömuutoksia testaamassa onnea kahdessa tokokokeessa.  Oltiin ensin Muuramessa tokokokeessa korkkaamassa AVO-luokka Veijo Kinnunen tuomarina. Startattiin hauskasti olemalla lucky number 13 ja meidän tapauksessa nyt ei oikein ainekaan antanut lisäpotkua. Itse kun kisapaikalla kysyin kanssaihmisiltä mm. kehän liikejärjestystä ja miten liikkeitä suoritetaan.. Aika vihreänä olin siis paikan päällä! AVO luokka alkoi paikkamakuulla. Pongo makasi mukavasti eurasiernartun vieressä, muutamat haukut päästi, mutta oli ihan ok muuten. Siitä 8. Kehässä sitten itse häsläsin älyttömän paljon itse ja koira oli aika hankala välillä saada aloittamaan liikettä. Jälkikäteen ajateltuna olisi vain pitänyt siirtyä liikkeestä toiseen ilman vapautusta ja koira oli laiskalla päällä. Se vähän vaikeutti vielä koetta, samalla pitkitti vielä jo ennestään kohtuu hankalaa palkatonta suoritusta. Ilma oli todella kuuma, olikohan lähempänä kolmeakymmentä astetta...

Seuruu taluttimetta meni ihan hyvin, mutta muutamat sekoilut pudottivat arvosanaa sekä huono liikkeellelähtö. Istumiset olivat hankalia. Seuruusta 7. Liikkeestä maahan liikkeellelähtö oli taas vaikea, maahanmeno sujui opetellulla tekniikalla. Koira nousi ekalla käskyllä kuitenkin ylös. Maahanmenosta 8. Luoksetulon stoppi mua jännitti aivan järkyttävästi kehässä, muut liikkeet eivät ollenkaan. Olin vaan ihan paiseissa tuossa vaiheessa kun piti lähteä liikettä suorittamaan. Oltiin vasta vaihdettu käsimerkistä ääneen, joten vähän jännitti pysähtyykö koira ollenkaan. Koira reagoi hyvin sekä kutsumiseen, laukkasi mukavaa laukkaa eteenpäin (sellaista mistä on mahdollista vielä pysähtyä), stoppi vähän venyi, mutta olin siihen kehässä tosi tyytyväinen. Olen edelleenkin, koska koira pysähtyi. Perusasentoon tuleminen ravilla. Tästä kuitenkin 8. Ennen seisomista jouduin vähän pyöräyttämään koiraa uudelleen viivalle, koska sitä taisi jo vähän väsyttää.. Liikkeellelähdössä oli taas probleemia, lähti kivasti seuraamaan, seisominen oli ihan ok, vaikka siinä tulikin vähän ylimääräistä askelta. Koira istui peruasentoon vähän hitaasti. Seisomisesta 9. Nouto sujui yllättävän kivasti, koira odotti lupaa hakea kapula, lähti laukalla, palautti ravilla. Jäi vähän vinoon, kuten ajattelinkin. Ihan sievä nouto meiltä. Tästä arvosanaksi 9.  Kaukokäskyissä sitten tuli moka, kun koira ei noussut ekalla yrittämällä istumaan ja en sitten koittanut nostaa sitä tarpeeksi nopeasti, tästä 0. Harmitti! Kaukot kun on ollut meidän bravuuri. Estehypyssä alkuun kaksoiskäsky, istumiseen kaksoiskäsky, peruasentoon paluu kivasti. Hypyltä kuitenkin 6. Olin kyllä tyytyväinen silti koiraan kun jaksoi punnertaa itsensä vielä hypyn yli. Kokonaisvaikutus 8,5, häsläsin tuomarin makuun liikaa.


Mitkä fiilikset sitten jäi? Olin ihan tyytyväinen, kaukojen nolla tosin harmitti, kun se oli ihan selkeästi oma moka. Yhteensä räävittiin pisteitä kolmostuloksen verran kasaan eli 134,5, lähellä kakkostulosta mentiin. Sijoitus 3/3 ja ihan hyvä mieli jäi. Kannatti käydä kokeilemassa vaikka tulokseksi jäikin AVO3. Monta hyvää pätkää oli ja hyvin opettavainen tokokoe, nyt tiedän mitä siellä avoimessa luokassa tapahtui ja miten kehä etenee. Lisäksi hyvää kisakokemusta meille molemmille. Koira yritti parhaansa ja itsekin yritin. Jos oltaisiin onnistuttu kaukoissa niin oltaisiin voitukin olla lähellä ykköstulosta, mutta näin nyt kävi tässä kokeessa!

Käytiin myös Laukaan tokokokeessa AVOssa ennen sääntömuutoksia, siitä postausta kun saan videon haltuuni.

tiistai 1. syyskuuta 2015

Mitä kuuluu naksuvalle jalalle?

Pongolla oli tänään nyt kolmas kerta eläinfyssarilla nimeltä Hoida Häntä naksuvan jalan takia, mikä onkin yksi syy meidän vähän reilun kuukauden mittaiselle treenitauolle. Jalka on siis naksunut rasituksessa, ympyrällä juoksuttaessa sekä ehkä jossain rajuissa pysähdyksissä, mutta koira ei ole ontunut tai osoittanut kipua naksumiseen liittyen. Hieman skitsona omistajana kuitenkin halusin tutkituttaa jalan, koska en vaan saanut mielenrauhaa jalan suhteen.

Nyt sitten saatiin tosiaan kuukauden mittainen treenitauko agilitystä ja itsellä motivaatio on rakoillut sen verran, ettei olla käyty pyörähtämässä millään treenikentällä koko elokuussa. Sen sijaan ollaan lenkkeilty pitkiä lenkkejä kävellen sekä sitten noin puolen tunnin juoksulenkkejä (vapaana), jotka ilmeisesti ovat tehneet hyvää. Ensi kerran eilen nimittäin kiritin koiraa ylämäkeen niin, että SE jäi jälkeen. Aivan huikeeta!

Kuva: Jasmin Syrjälä

Tänään oli tosiaan sitten kolmas fyssarikerta ja Pongo sai terveen koiran paperit!!! Saatiin lupa aloittaa rauhallisesti asteittain taas koiraharrastukset, ohje jatkaa kotona jumppailua, hierontaa sekä kuntoilua. Jalka ei naksunut ollenkaan ja koira oli elämänsä kunnossa. Oltiin vähennetty rasitusta sekä pyörälenkeillä ja laitettu harrastukset jäähylle ja se selkeästi auttoi. Saatiin kuitenkin vinkiksi käyttää Pongoa eläinlääkärissä, mikäli naksuminen palaa harrastusten palatessa kuvoihin.

Oon niin onnellinen. Luin kaikkia mahdollisia kauhukertomuksia koirien naksuvista jaloista, jotka on sitten nivelrikkoa tai jotain parantumattomia sairauksia. Olen tyytyväinen itseeni, että halusin hoidattaa ongelman heti ennenkuin se kerkeää pahemmaksi, koska jos olisi vain ummistanut silmänsä nakseelta, olisi se voinut kehittyä pahemmaksi tai kehittää jonkun muun ongelman.

Olen niin onnellinen kun Pongo on terve.

maanantai 31. elokuuta 2015

Collieiden rallymestikset

Collieiden rally-tokomestaruudesta kisattiin 11.7 Noukanniemessä ja kyseessä oli siis Keski-Suomen alajaoston järkkäämät mestikset. Itse olin myös paikalla talkooapuna, mutta kisattiin myös Pongon kanssa voittajaluokassa. Meillähän ei nyt kovin vahvasti ole nuo voittajan kisaradat ennen mestiksiä menneet ja noh, voisin sanoa, että tehtiinpä meidän tähänastisen rallytokouran paras voittajan rata.

Kuvat (C) Karoliina S, kiitos!


Fiilis radalla oli kyllä ihan mainio. Koira tuntui hyvältä, mutta meillä oli vähän vaikeuksien hetkiä. Heti alun spiraalissa lensi perhonen koiran nenän ohi ja se lähti vähän katselemaan sitä. Vaikeassa kohdassa eli oikean puolen seuruussa myös sitten tuli rähinä kisakentän ulkopuolella (aika lähellä kehänauhaa) ja se vaikutti Pongoon heti.. Videolla ei näy kunnolla, mutta se oli lähdössä ihan etsimään matsia ja kun tuli este niin meni pakka totaallisesti molemmilla sekaisin. Sain koottua koiran lisäksi myös itseni hyvin ja päästiin onneksi jatkamaan rata hyvin loppuun. Houkutus olisi toki kiinnostanut kovasti koiran ilmeestä päätellen... Peruutus oli myös hyvin säälittävä esitys.

Tosi tyytyväinen olin erityisesti rähinän jälkeiseen tilanteeseen, kun saatiin homma haltuun. Liikkeestä seiso oli hyvä, koiralla oli hyvä motivaatio ja mulla oli hauskaa. Oikein mukava rata siis meiltä, kun ollaan painittu ties minkä motivaatio ja perseilyongelmien parissa näillä rallyradoilla.



Pisteitä räävittiin kasaan yhteensä 59p, eli vieläkään ei saatu tulosta. Tällä kertaa poistuttiin kuitenkin kehästä iloisena ja hymyillen, joten pisteillä ei sinänsä ole merkitystä. Pari kymppiä tuli otettua mm. toinen istuminen puuttuu ja rintamasuuntaongelmasta, muut oli pikkuvirheitä 1p tai 3p arvoisia, joten ei ole mitään syytä ärsyyntyä siitä, ettei tulosta tullut.

Kommenttina "varo voimakasta vartalo-ohjausta, teknistä osaamista on, luota koiraan ettei väliin tule kovia komentoja" ja piti paikkansa. Olin vähän paniikinsekaisin tuntein kuitenkin ja ehkä mun luontainen kovaäänisyys vielä korostaa sitä. Täytyy harjoitella ohjaamaan pienemmin avuin!


Vielä meistä ei siis ollut rallymestareiksi, mutta ehkä me jatketaan loman jälkeen harjoituksia ja katsotaan, mihin rahkeet riittää. Mestiksissä oli mukavan rentsi fiilis kisata, joten toivottavasti jatkossakin tuntuisi yhtä hyvältä kisaradalta ja etenkin kisaradan jälkeen. Tuntui aidosti siltä, että olen tyytyväinen meihin molempiin. En tiedä kisataanko tänä vuonna enää rallyä, mutta viimeistään ensi vuonna treenaamisen jälkeen sitten taas.

keskiviikko 26. elokuuta 2015

Kaikkea muuta kuin koiraharrastuksia - elokuu

Elokuu lähenee loppuaan ja mulla onkin paljon kerrottavaa, vaikka harrastuskentillä meitä ei ole näkynyt oikeastaan koko kuukautena. Koko kesän meidän netti on myös ollut valitettavasti toimimaton, joten sekin on osasyynä tähän hiljaisuuteen myös blogissa. Saatiin tai siis Pongo sai saikkutuomion koko elokuuksi agilityn harrastamisesta ja oma pääkoppa tarvitsi välillä muuta kuin koirajuttuja, joten ollaan elokuu oltu sitten treenaamatta. Elokuun ensimmäisenä päivänä käytiin Oili Huotarin tokovalmennuksessa, mutta muuten meitä ei ole näkynyt.

No, mitä me sitten ollaan tehty?



Ollaan urheiltu! Mä itse innostuin juoksemisesta, ostin aktiivisuusmittarin ja alettiin lenkkeilemään yhdessä hullun pitkiä lenkkejä. Aloitettiin ensin yhdessä juoksemalla jotain 3-4 km lenkkejä ja innostuin, kun jaksoinkin. Nyt oon paahtanut jopa 10km/1h lenkkejä ja yhdessä ollaan käpytelty Jyväsjärveä ympäri tuollaisia parin tunnin lenkkejä. On oikeasti tehnyt välillä hyvää ottaa täysin taukoa koiraharrastuksista ja muista koirajutuista (anteeksi treenikaverit kun mua ei ole näkynyt!) varsinkin kun kesä on ollut aikamoista vuoristorataa iloineen ja suruineen. Voin sanoa, että ei ole ollut aivan helppo kesä, joten sekin on varmaan verottanut voimia töiden ja stressaamisen lisäksi. Nyt kuitenkin olen saanut urheilusta uutta puhtia elämään ja on ollut hyvä keskittyä välillä minuun itseeni, eikä vain koiraan ja muihin. Sen tuloksena on paino pudonnut -5kg ja juoksukunto parantunut aivan huimasti ja molemmat auttavat myös meidän harrastuksissa!

Pongo on ollut tosiaan saikulla jalan naksumisen vuoksi, sillä fysioterapeutti halusi testata, miten tila muuttuu jos ei treenata raskaasti eli agilityä ja pyörälenkkejä kevennetään. Saatiin lisäksi jumppaohjeita ja verryttelyohjeita, joita ollaan vähän turhan laiskasti toteutettu. Kuten sanoin, on ollut hankala kesä, mutta nyt täytyy ottaa itseä niskasta kiinni. Pongo sai myös laseria etujalkaan ja jos tila ei ole muuttunut, niin pitää katsoa uudelleen. Muuten koira oli hyvässä kunnossa, mutta selkä todella jäykkä. Ensimmäisen fyssarikerran jälkeen selkä oli ollut kuitenkin jo parempi ja ollaan pohdittu, onko jalka vain monen tekijän summa.

Jokatapauksessa, jatketaan nyt varmaan agilityä, riippuen mikä tuomio saadaan. Itselleni ei olisi maailmanloppu jos meidän agilitytaival olisi tässä, mutta täytyy katsoa mikä tuomio tulee ja pitääkö koira viedä kuviin. Se ei ole kuitenkaan lainkaan ontunut tai oireillut, jalka on vain naksunut. Syyskuussa olisi paljon hauskaa tiedossa: Collieiden agimestikset ja VIP-agilityleiri, lokakuussa sitten mukaan henkiseksi tueksi rallyn SM-kisoihin ja syyskuussa alkaa tietty myös junnupoppilaisten koulutus.

Tässä oli nyt pikainen kuulumispostaus meistä molemmista. Kirjoittelen sitten myöhemmin lisää Oilin tokokoulutuksesta, kaksista tokokokeista ennen sääntömuutoksia sekä collieiden rallymestiksistä. Palaillaan siis!

sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Jalka naksuu edelleen

Kirjoittelin aiemmassa postauksessa Pongon jalan naksumisesta. Jalka siis on naksunut mielestäni kohtuullisen säännöllisesti, ympyrällä molempiin suuntiin juostessa sekä äkkipysähdyksissä (esim. pallon haku takapihalla). Koira ei ole oireillut jalkaa mitenkään, lukuunottamatta yhdesti se tuntui ontuvan ihan hiukan kun nousi maasta makaamasta (oli maannut siinä siis pidemmän aikaa) ja palautui aika heti normaaliksi.

Agilityssä käytiin viime viikon tiistaina, oli hyppytekniikkatreeni ja ajattelin lopettaa treenin heti jos koira vaikuttaa epänormaalilta tai kipeältä. Hyppytekniikasta ei ollut sen kummempaa sanottavaa, vaatii lisää tekniikkaharjoittelua, puhahtaa alastulossa, muttei ole katastrofaalinen eli hyppää ihan hyvin kun ei olla tekniikkaa juurikaan tehty. Tehtiin yksi venyttelyharjoitus, jonka jälkeen Pongo paineistui, mutta en tiedä johtuiko se siitä, että harjoitus oli ahdistava vai sattuiko se johonkin.

Keskiviikkona collietokossa sitten annoin jalkaexpertti Kaisan vähän tutkia Pongon jalkoja, hän osaa testata niitä ja kuulemma toisessa etusessa tuntui olevan joku, tyyliin kai ilmakupla mikä naksuu. Liikutin Pongon vielä ees taas siinä edessä ja mun käskettiin olemaan nyt stressaamatta jalkaa. Yritän selvittää menisikö tuo jalan naksuminen vakuutuksen piikkiin, jolloin sen voisi kuvauttaa. Pongosta onneksi on jo aiemmat kuvat, missä se on terveeksi tutkittu, eli niitä voisi verrata. Ensiapuna soitin ajan fysioterapeutille ja siellä pyörähdetään ensi viikon perjantaina katsastamassa yleinen kunto ja vähän miettimässä tuota jalkaa, kannattaako eläinlääkärille viedä vai löytyisikö siihen joku muu syy. Jatkoin myös nivellääkkeen eli Arthobalansin antamista, sitä Pongo saa 1-2 tablettia päivässä, ihan varuilta olen laittanut äidin antamaan yhden ja itseni yhden päivässä, ettei lääke unohdu.

Liikunnasta sen verran, että päätin vähentää repäiseviä pysähdyksiä, eli treeneissä yritän palkata muuten kuin heittämällä tai heittämällä koiran suuhun niin ettei se joudu pysähtymään rajusti. Myöskin takapihan nurmella palloleikkejä otetaan nyt vähän rajoituksella. Olen nyt myös onneksi saanut Pongon opetettua uimaan ja uimassa sitä olisi tarkoitus käyttää nyt useampana kertana viikossa, jossa se saa lelujen kanssa revitellä. Se tekee varmasti vain nivelille ja muutenkin kropalle hyvää, sekä tietysti pääkopalle kun saa leikkiä täysiä vesileluilla.

Nyt yritän olla huolehtimatta liikaa, vaikka naksuminen ahdistaakin. Tämän enempää nyt ei vain voi tehdä. Agilityäkään ei olla juurikaan harrastettu, nyt käydään se pari kertaa kuussa mitä normaalisti (maltillisin rimoin ja toistomäärin, kuten aina) ja katsotaan sitten miten jalka etenee. Agilityn loppuminen ei kyllä minulle tai koiralle olisi katastrofi, itse pidän muista harrastuksista lähes enemmän (esim toko). Tärkeintä olisi nyt saada naksumiselle syy ja koirakaveri kuntoon, viimeisenä sitten lähteä kuvauttamaan koira. Siinäkin täytyy nyt punnita sitä saako sen vakuutuksen piikkiin kuvattua, koska tuleehan siitä useamman satasen reissu muuten. Vaikka rahalla ei ole väliä kunhan saisi syyn selville. Onneksi koira ei oirehdi jalkaa tai onnu, mutta kyllähän se ahdistaa kun jalka naksuu.

tiistai 7. heinäkuuta 2015

Herran haltuun

Laiska bloggaaja ilmottautuu. Sen verran jaksoin kuitenkin kaivella jaksamisenrippeitä, että päätin ilmoittaa mut ja Pongon tokokokeeseen vielä ennen sääntömuutoksia. Ollaan tahkottu (jotenkin) avoimen luokan liikkeitä ja kahden viikon päästä olisi se The Päivä, jolloin mennään kokeilemaan onnea. Iik!

"Munaseuruu" on kyllä ollut meille aivan mahtava apuväline. Pongo on nykyään kentälle ja treenaamaan mennessä hyvin energinen ja innokas tekemään, se on motivoitunut ja halukas tekemään. En kannattele sitä, vaan se enemmänkin tulee hyvin mukana. Sen varjolla sitten yksilöliikkeet ovat parantuneet ja paikkis huonontunut, mutta paikkis meille nyt ikinä ei olekkaan ollut mikään piis of kakku, joten olen tyytyväinen niin kauan kun koira vain pysyy paikallaan. Noussuthan se ei ole ties milloin viimeksi, ja silloinkin äänen takia. Koputtelen puuta. Mä en kyllä tiedä miten saisin siltä sen vinkumisen paikkiksessa pois kytkettyä, ehkä mun täytyy käydä jonkun tokopron opeilla.

Kiltti poika ei nakeista välitä!
Yksilöt menee ihan jees. Kaukoihin olen supertyytyväinen ja olen palkkaillut aika paljon ekasta tai
tokasta istumaannoususta. Pongo tietää hyvin mitä tehdään ja olen saanut pidettyä hyvin rutiinit eri liikkeissä "maa-paikka" on paikkiksessa ja "maa-kaukot" kaukoissa. Luoksari on meillä ollut vähän kaaosmaista, yritin käsipysäytystä, mutta koira vaan unohti pysähtyä ja jäi tuijottamaan, mistä se palkka lentää... Annan kanssa ratkottiin tätä luoksarin stoppia varmaan 4-5 treenikertaa, kunnes eilen koitettiin vaan pelkkää sanallista "paikka" huudahdusta. Ja mitä pirua, sehän tepsi. Eli herran haltuun luoksarin stoppi vaan kokeessa? Koira osaa kyllä pysähtyä käskystä, mutta millä nopeudella, se on toinen juttu.

Hypyllä koettiin vähän vastamäkeä, kun Pongo jostain syystä kiersi hyppyä. Mietin, että se on ehkä kipeä ja sen jalka on naksunut.. Tää on ahdistanut mua suuresti. Ei olla aksattu eikä muuta, mutta jostain syystä se vaan naksuu. Ei ole kyllä yhtään kipeä, ehkä takapää on jotenkin vähän normaalia jäykemmän oloinen. Pitänee vielä tarkkailla asiaa, koska koira ei ole siis tosiaan yhtään kipeä ja ainoastaan joskus juostessa jalka naksahtaa. Hyppy kuitenkin periaatteessa sujuu, vähän "toivotaan" asenteella ja sitä pitää vielä ehkä treenata. En kuitenkaan usko, että hypyssä on ongelmaa, Pongo jää onneksi istumaan aika kauas. Lähinnä tuo jalan naksahtelu on mua ahdistanut, koira on esim. venytellyt ihan normaalisti ja lenkkeillyt normaalisti, agilityä olen vähentänyt ja en vaan keksi miksi se naksuu. Harmittaa.

Noudossa kamppailtiin palautuksen kanssa, kunnes koitettiin vaan uhkarohkeasti kisanomaista ja koira palautti kapulan täyziä sivulle laukalla. Mietin taas, että mitä, kun treeneissä ei onnistu yhtään. Eli jos vire napsahtaa kisassa kohdalleen, niin varmaan noutokin voi onnistua. Vieraalla kapulalla testattiin, niin se oli ällö ja vaikea, kun Pongo pelkäsi kolauttavan sillä mua ja jäi kauas istumaan. Muuten ollaan treenattu vaan palautuksia sekä kapulan kanssa hengailua, esim. seuruuttaen. Vauhtinoutoa en ole nyt tehnyt, sitä tehtiin silloin lopputalvesta/keväällä ja nyt ollaan tehty palautuksia. Mutta kun on tarpeeksi virettä, niin kai tuokin osaa. Ainakin se palauttaa, mutta voi jäädä liian kauas. Saapa nähdä.

Lauantaina olisi collieiden rallytokomestikset ja rallyä ollaan harjoiteltu tyyliin kolme kertaa kesäkuun aikana ja eilen kerran. En tiedä jaksanko tai viitsinkö treenata sen enempää, ehkä jos kävisi oikeaa puolta treenaamassa. Musta tuntuu, että toko on tehnyt meille enemmän hyvää ja se on näkynyt myös noissa harvoissa rallytreeneissä. Rallyssä ite kyllä rupean sähläämään ja se sitten näkyy radalla. Noh noh, katsotaan, eihän se ole maailmanloppu jos keräillään vielä noita voivoinollia.

Ensi viikolla saadaan varmaankin kiva vieras, nimittäin Pongon sisko Lyyti tulisi meille hoitoon. Lyden kanssa sain luvan vielä mennä agivalkkaankin ja mikäpäs sen mukavempaa, vielä kun ahdistaa tuo Pongon välillä vähän napsuva jalka.

lauantai 27. kesäkuuta 2015

Ongelmakoirakoulutuksen jälkeen: paluu arkeen

Huhtikuun lopulla kävimme setvimässä ongelmiamme ongelmakoirakoulutuksessa, josta multa pyydettiin myöhempiä päivityksiä jatkon suhteen. Siellä paneuduttiin siis meidän ongelmiin mm. remmirähjäämisessä sekä yleisesti aggressiossa, kun muihin koiriin(/uroksiin) kohdistuvat agret alkoivat olemaan jo ongelmaksi asti sekä suoraan sanottuna vaarallisia. Pongo kyttäsi lenkeillä ohikulkijoita ja irtipäästessään olisi hyvinkin voinut käydä puremassa muita koiria, mikä on myös päässyt käymään, joko muiden tai oman vahingon takia. Ohikulkutilanteessa se saattoi kohdistaa aggression muhun. Se pomotti ja saattoi käydä muhun käsiksi, jossei vaikka halunnut mennä autoon ja käskin. Auto oli ja on edelleen se pahin sille, toisaalta se ahdistaa ja toisaalta se on sille resurssi, mitä suojella. Se on rähissyt epävarmuuttaan lenkeillä sekä ihan monet on ihan opittua aggressiota. Hallilla kierrettiin muut koirakot kaukaa, koska niistä se nostatti kierrokset ja kerrankin kävi täysin ilman syytä rähisemään tutulle koirakaverille.

Huomasin välittömän eron heti koulutuksen jälkeen. Ja tietenkin jo koulutuksen aikanakin. Mulla oli selveät sävelet, mitä voin tehdä rähinätilanteissa ja mikä on se tila, mitä vaadin koiralta. Mun oli itse paljon helpompi olla mustavalkoinen, kun mulle sanottiin suoraan mikä on se tila mitä vaadin koiralta. Hallissa se ei ole enää edes oikeastaan haukkunut satunnaisia haukahteluja enempää ja vaikka tulisi koiria käytävällä vastaan, se ei rähjää. Jos se rähjää saan rähinän loppumaan välittömästi. Vaikein paikka on edelleen kun koira on eturappusilla hihnassa ja ohi menee koira/auto. Siinä sen kontrollointi on kyllä todella hankalaa ja siihen olisi kivempi saada joku muu neuvo kuin "ei koiraa rappusille" kun sitä kuitenkin on kesällä mukava siinä pitää. Takapihalla se on kyllä yleensä rennommin, kun siellä on vähemmän liikennettä.



Kotona sitten hihnalenkeillä jonkinaseista kyttäilyä esiintyy edelleen. Mun on vielä vähän vaikea itse hahmottaa, mikä on sallitun ja mikä ei-sallitun rajoissa. Saako koira katsoa, puhista, milloin se jännittyy liikaa tai katsoo liikaa? Yksittäiset koiraohitukset kotiteillä on vaikeimmat, hallin "omistaminen" on jo loppunut hyvin, mutta kotiteillä ehkä koira jännittyy enemmän edelleen. Painotan kuitenkin, että rähinä on loppunut lähes sataprosenttisesti muutamia yksittäisiä testauksia lukuunottamatta. Nämä ovat olleet kuitenkin ihan hyviä tilanteita treenin kannalta, kun en ole antanut koiralle periksi. Pongolla yhdessäkin tilanteessa nousi vire, se kiihtyi ja lopulta käänsi aggression minuun eli selvällä suomen kielellä sanottuna näppäsi. PURI. Collie nyt ei näppää mitenkään hirveällä voimalla, mutta kyllä siitä joku milli kertaa milli mustelma tuli. Siinä tilanteessa kuitenkin selvittiin






hyvin, koira sai välittömästi palautteen, ei edes sekuntia myöhässä vaan siinä samaisessa tilanteessa. Heti perään sain ohitustilanteen, jossa se luopui toisesta koirasta täysin. Kaikista paras oli mun oma fiilis, en oikeastaan edes kerennyt säikähtää näppäämistä (en mä nyt muutenkaan, mutta joskus sisällä saattaa kuohahtaa tunteet), joten pysyin vain vahvana tilanteessa. Nämä ovat nimenomaan niitä hankalia paikkoja, kun toisaalta koetellaan sitä herkkää sekä dominoivaa puolta koirasta. Se näppää, koska ei luota mun handlaavan tilannetta ("hus nyt siitä komentamasta") ja toisaalta liian raju palaute herkälle koiralle ei ole edes korkeassa tai kiihtyneessä mielentilassa hyvä. En ikinä halua sille oloa, että olen paha ihminen, vaan että olen ihminen joka hoitaa koirien ohittamiset ja se voi luottaa, ettei sen kimppuun käy kukaan. Mutta kuitenkaan koira ei pure vahingossa - hiljaakaan. Jos se haluaisi purra täysillä, sehän purisi.

Summasummarum, vaikka voi kuullostaa hurjalta tuo edellinen tarina, en ole siitä oikeastaan moksiskaan. Oma koira puree, kuullostaahan se pahalta. Se oli hyvä koulutustilanne, joka johti hyviin asioihin tulevaisuudessa. Aina välillä tulee näitä testaamisia, että kumpihan meistä hoitikaan tämän huolehtimisen ja se olen minä. Kuten mulle sanottiin "tuokin koira olisi niin paljon mielummin collieta" ja selkeästi se on ollut rennompi, kun sen oma "paikka" on selkeämpi. En tarkoita mitään Cesar Millan touhuja, vaan yksinkertaisesti kyttäily tai rähinä ei ole sallittua vaan minä rähisen jos on tarvis, ei koira. Juuri päästiin tätäkin lenkillä harjoittelemaan irtokoiralla, joka oli valitettavasti parin kilon villakoira. Siinä tilanteessa oma koira selän taakse, "tää voi purra" ja tömäytin maata koiran edessä. Toivottavasti tein siinä tilanteessa Pongon silmissä itsestäni superkovismuijan kun hätyytin vieraan koiran pois. Myöskin onneksi omistaja sai villakoiran kiinni. Itse mielelläni otan myös irtokoiria kiinni, mutta Pongon kanssa en vaan voi. Edellisen kiltin koiran kanssa yleensä otin siltä hihnan ja laitoin sen vapaana olevalle karkulaiselle, koska se ei muista koirista välittänyt. Nyt pitää ensisijaisesti ajatella sitten eri asioita, eli ettei oma koira hyökkää kimppuun. Toki aina itse yritän ottaa myös sen toisen koiran kiinni, jos mahdollista ja näinkin olen joskus tehnyt, vaikka Pongo on mulla toisessa kädessä hihnassa ollutkin.

Hankalia paikkoja tämän kouluttamisen suhteen on ollut mun omat tunteet. Pongo on mulle maailman rakkaimpia asioita maan päällä ja mun on ollut vaikea asettaa sille mustavalkoisesti rajoja. Kun ois niin kauheen kivaa olla kiva. Ensimmäinen oma koira, joka on pennusta asti otettu, eikä ihan kaikista helpoin kombo kohdalle osunut. Kuten mulle agressiokoiraluennon jälkeen maalimies sanoikin, että "uskotko, jos annat mulle sen koiran, se ei rähise muuten yhtään?". Tottakai, koska mulla on tunteet ja toisen koiran kanssa mihin ei ole tunnesidettä niin toiminta on paljon helpompaa. Nyt kuitenkin olen yrittänyt alkaa ajatella asioita myös siitä koiran näkulmasta, eli mulla on oikeus sanoa ei ja mulla on oikeus kieltää sitä asioista, joita sillä ei ole lupa tehdä. Internet on paha paikka ja musta on hyvä tarkastella sitä kriittisin silmin, se mikä menetelmä toimii meillä tai jollain muulla, ei toimi välttämättä juuri Sinun koiralla. Näin mulle nimittäin kävi. Se on ollut mulla ongelma, olen uskonut ja miettinyt liikaa mitä muut sanoo/ajattelee/tekee ja yrittänyt olla jotenkin niihin muotteihin sopiva oman koirani kanssa. Mutta ei mun tarvitse olla, koska tiedän että asiat miten mä nyt koiran saan pidettyä hallinnassa toimii erittäin hyvin. Mua ei enää hävetä laittaa koiralle vaikka pantaa missä se on mulla hallinnassa niin, että mielenrauha säilyy tai että uskallan ventovieraan nähden komentaa koiran olemaan nätisti. Mä oon paljon livenä puhunut treenikavereille ja muille koiratutuille mitä ollaan läpi käyty ja se on oikeastaan auttanutkin, kun on saanut purkaa tuntojaan ja huomata, että ehkä se ei sitten olekkaan niin epätavallista mitä ollaan koettu. Tai ehkä nekin keitä oon pitänyt aika taitavina koirankouluttajina, niilläkin on ollut näpsimisongelmaa tai muuta.

Yhden ongelmakoirakoulutuksen jälkeen tosiaan meidän molempien elämänlaatu on parantunut hurjasti. Toki Pongo on ja tulee varmasti aina olemaan koira, johon ei välttämättä voi luottaa täysin sataprosenttisesti (mihin koiraan voi?), mutta nyt ainakin sen sielunelämä avautui mulle paljon enemmän ja sain hyvät välineet sen kanssa toimimiseen. Ja nimenomaan myös sen, vaikka mulla kuohuu tunteet, koira voi silti olla hallinnassa. Varmasti joskus sillointällöin tulee muistuttelutilanteita, koska käytösmalli on hyvin opetettu tässä neljän vuoden aikana takaraivoon, mutta selkeästi ollaan menossa parempaan päin. Ei tarvitse ajatella "pitää lopettaa agility kun se nostaa koiraa liikaa" tai miettiä, etten voi mennä jonnekkin kun koirani on vihainen. Ei. Yksi koulutus poisti meiltä monta murhetta ja oma fiilis on parempi, huomasin myös että mun arvo on koiran silmissä noussut ja se ei kyseenalaista mua enää. Helpoin oli, kun myönsi itselleen "meillä on ongelma" ja laittoi asian hoitamisen vireille. Mulla on niin paljon mukavempi olla ja huomaan eron myös koirassa, joka on rennompi ja erityisesti halliolosuhteissa käyttäytyy hienosti, olematta kuitenkaan liian vireetön toimimaan vaikka treeneissä. Päinvastoin toko on parantunut hur-jas-ti ja agilityssä virekkin nousee enemmän loppua kohden. Tästä vielä jatketaan eteenpäin niin hyvä tulee.

Sen maalimiehen jos vielä tässä elämässä joskus tapaan, niin täytyy kyllä käydä kiittämässä siitä yhdestä viisitoistaminuuttisesta mulle jutellen. Ilman sitä painisin vieläkin noiden ongelmien kanssa, kun en vaan olisi rohjennut mennä hakemaan apua.