maanantai 29. syyskuuta 2014

Agilityvalkka

Maanantaina jälleen aksavalkkailtiin. Takana onkin viikonloppu Oulussa ja Pongo sai vapaaviikonlopun kaikesta treenaamisesta - ja mun kanssa hengailusta - ja näinollen oletin sen jaksavan taas sitten mukavasti treenata mun kanssa! Itsellekkin oli ihan "hyvä" välillä olla ajattelematta ollenkaan treenijuttuja, niin jaksaa taas sitten paremmin panostaa kun on ollut vähän taukoa.

Jokatapauksessa siis tänään oli ihan kiva rata, joka päästiin jopa loppuun. Viimeviikkoisen kökköä kökön perään aksailun jälkeen oli kiva saada ennen viikonlopun kisoja jotain järkevää aksattelua alle ja voi että, oli kyllä hauskaa täytyy myöntää. 



Alkuun siis koira vain 1 putkeen, siitä 2 esteelle linjaten sitä, että se kääntyy oikean kautta. Siitä 3 este, 4 rengas ja putkensuun kohdilla lähetään jo siirtymään kohti 5-6, koska renkaalta näkyy houkutteleva putkensuu. Tämä sujui kuulemma erityisen hyvin, eli lähetin koiran renkaalle rauhallisesti, lukitsutin sillä vitosen ja käskin jo siinä hypyllä seuraavaan kutosputkeen. Kutosputkelta lähetys kohti seiskaputken päätä (ei keskikohtaa) ja siitä sitten lähetys kasiputkeen. Kasiputken jälkeen ennakoiva valssi ysiesteelle, josta sitten jouhevasti 10 putkeen ja sama 11 putkeen kun mitä aiemmassa, eli ohjataan koira putken suuta, ei keskikohtaa kohti. Sitten 12 este valssilla ja oikea käsi kiinni lahkeesta ja ohjataan 13 este. Ekaa kertaa radalla sekoilin tässä ja tein jotain pelastuksia, seuraavalla kerralla jo sujui. 14este-15este-16putki vaan piti lähettää koira ajoissa ja lukitsemaan putkea. Siitä jatkettiin sitten 17 este ja saksalainen, mun kroppa ei edelleenkään oikein tuntunut taipuvan tohon ohjauskuvioon. Treenattiin sitä erikseen ja jouduin vaan asettautumaan mun koiralle sopivalla tavalla -> jopas rupes onnaamaan!

Tauon jälkeen palattiin sitten saksalaiselta eteenpäin, eli koira 18 putkeen. Mentiin lähelle putken suuta, mistä koira tulee ja kun koira tulee putkesta olen jo selkä kääntyneenä toisinpäin. Siitä vain ohjaus ja lähetys 19 putkenpäähän ja hanatettiin sitten 20 esteelle. 20 este normaalisti vain ja sitten koira sylkkärillä kepeille. Tässä piti muistaa taas ohjata koiralle järkevä linja kepeille ja käskyttää oikeassa kohdassa kepit. Sujui! Keppien jälkeen 22 ennakoiva valssi ja 23 putkeen pakkovalssaus, sujui taas kivasti. Siitä sitten sama homma eli kun koira tulee putkesta, olen jo selkä kääntyneenä ja ohjaus 24 putkeen. Sitten 25 ennakoiva valssi, pidetään 26 esteen linja ja siinä selkä estettä päin merkkaus-jaakotus-jotain sujui ihan ok. Siitä (mentiin vähän kökösti) A-esteelle, sen jälkeen 28 putkeen ja a:n alastulossa otettiin vähän itseä irti aa:sta. Hanaa näyttämään jalat putken toisesta päästä ja luonnollisesti 29 putkeen, siitä sitten hanaa ja 30 este ja siitähän se meni oikeastaan suoraan keinulle, keinun jälkeen mä menin auttamaan kepeille eli niistin ja harjoiteltiin vielä sitten sokkari kepeille - sujui kun itse vain pidin tiukan katseen koirassa. 



Mielestäni oikein kivaa menoa, jotain kökköpökkö kohtia oli, mutta ihan sujuvaa hauskaa menoa ja hyvä mieli jäi näin ennen kisoja. Odotan ihan innolla siis kisoja, voidaampa näköjään ehkä jopa saada jotain hyviä pätkiä johonkin väliin. :)

Kolahtihan ne kaksi aivosolua vihdoin yhteen (ehkä)

Viikon 39 treenaukset tylsästi vain näin.

Tiistai 23.9

Paikkis Murun kanssa, nousi jossain minuutin kohdalla, joten siitä päätin että koiran pitää paikkistella 2 min ja nousemisen jälkeen olikin siinä 2min. Vinkui koko ajan. Halliin tuleessa härdelli, joten en ihmettele vinkunaa.. mutta tätä pitää harjoitella. 

Ruutu otettiin targettiavusteisesti pari kertaa ja hanateltiin taas sieltä pois ja koiran lähetys sinne. Ruutu on kyllä Pongon yksi lempparijutuista tällä hetkellä!

Hyppyeste targetti käytössä kaksi ekaa kertaa ja sujui normaalisti hyvin. Eli koira pysähtyi syömään herkkuja, kun pää nousi niin lensi lelu koiralle. Vikalla kerralla otin sen pois ja koitin pysäyttää vaan sinne - onnistui ja palkkaus kädestä. 

Kaukot takapalkalla, koira sivulle, siitä 'istu' ja takana takapalkka, takaisin viereen "kaukoja" "maa" ja sitten käskytin joko istu-maa-hyvävapaa tai istu-hyvävapaa. Onnistui hyvin kaikki.

Viimeiseksi sitten paikkamakuu Kaken kanssa, kuului vähän työääniä ulkoa, aikana 1 min ja Pongo paikkisteli sen koko ajan tosi rauhassa vaikka Kake nousi ja sillä oli nakki siinä edessäkin. Oli tosi hyvä paikkis ja ite olin kaukana.

Keskiviikko 24.9

Paikkamakuu 2min 50sek, Pongo huusi (... kyllä!) ekat kaksi minuuttia, joten siirryin lähemmäs ja lopetettiin vasta kun se oli rauhoittunut. Santtu oli vieressä ja koira oli vaan ihan ylivireessä, joten siksi huuto. Viereisellä  kentälläkin taisi olla jotain äksöniä, mutta silti ihan täysin ala-arvoinen paikkamakuu ja muutenkin toiminta Pongolta. Paikkis oli tuossa vireessä vain liian vaikea. Tätä lähdettiin siis viikon mittaan ratkomaan.

Seuruutreeniä eli seuruttelin vaan Annea odotellessa vaihtelevia pätkiä ja mm. täyskäännöksiä, oli ihan ok.

Hyppyeste targetilla 2x, haki hyvin, sitten kerran niin, että target pois ja pysäytin ja kävin palkkaamassa. Sen jälkeen ilman targettia niin, että Anne heitti koiralle heti lelun kun se pysähtyi->palkka nopeasta pysähdyksestä, eli aina ei tarvitse odottaa että tulen antamaan herkun suuhun. Tätä targetitonta treeniä voi siis hyvin harjoitella, kun treenin aiheeksi haluaa ottaa eri asioita.

Luoksetulo kaksi kertaa, ekalla kerralla täydellisesti ja haki oikean paikan sivulle. Toisella kerralla haki vähän vinoon, korjasin uusintakäskyllä, muuten ihan hyvä. Täytyykö tätä luoksetuloa oikeasti ottaa aina vain kerran, jos se onnistuu heti ekalla oikein? Ns. Lettusyndrooma, eli jos suoritus on nappiin niin sitä ei tehdä enää toiste. Tiedäppä tätä taas!

Loppuun paikkis 2min, Pongo oli koko ajan ihan hiljaa, häiriönä halliin tullut koira joka haukkui tosi paljon ja meni sitten aksaamaan, Santtu paikkisteli seurana. Tosi hyvin sujui tää paikkis!! Mitä ihmettä? 

Torstai 25.9

Annan kanssa treenailimme tänään. Eka paikkis meni taas osittain vinkuen, aikana jotain 2minuuttia. Viereisellä kentällä aksattiin. Sain ohjeeksi koittaa "nakkipaikkista" eli annan koiralle jotain mihin keskittyä - nakki - vinkumisen vähenemiseksi.

Oli vähän kiire, joten treenattiin yhtäaikaa: häiriöseuruuta ja muuta mukavaa. Pongo oli ihan hyvä ja keskittyi hyvin mun kanssa tekemiseen, treenattiin mm seisomista, hyppyä ja sitten ihan seuruuta. Lähinnä vaan hömppäiltiin keskenämme kaikenlaista sekalaista juttua, tästä nyt ei sen ihmeempää sanottavaa. Ihan hyvä oli kuitenkin treenata niin, että vaikka kentällä sattuu ja tapahtuu, on muhun aina keskityttävä 100% ja se sujuikin mallikkaasti. 

Loppuun taas paikkis, keskittyi paremmin, aikana 2min. Selvitin ongelman eli ongelmana on siis paikkis aina treenien alkuun? Otettiin myös rivissä käskyttelyä vuorotellen perusasentoon ja maahan, ihan jees, joitain virheitä tuli, muttei paljoa.


Satunnainen hassu kuva viikolta. Rankka elämä :D


Ja koska olen hieman hidas tyyppi, olen tässä pohtinut ja pähkinyt ja ajatellut tuota paikkamakuu asiaa ja sain siihen ehkä vihdoinkin vastauksen. Sehän on selvä miksi koira käy ylikierroksilla: siksi, koska tullaan treenaamaan ja sehän on kivaa ja vire nousee. Se nyt onkin toivottavaa, että treeneihin on hauska tulla ja koira haluaa treenata. Nyt vain ongelmana on ollut se, että kun paikkamakuu vaatii tiettyä rauhallisuutta ja jopa tylsyyttä, on tämä hirveä vire ollut ongelmana ja en ole saanut sitä virettä hallintaan ennen paikkamakuuseen menoa. Hyvä, että tämä ongelma tuli nyt eikä juuri ennen kisoja!

Pähkin ja mähkin mikä tässä voisi olla se juttu, miten saisin tämän toimimaan. No minähän sitten tajusin! Kun tullaan aksavalkkaan, tullaan vauhdilla pikkukentälle (eli "tokokentälle" - Haukkuvaarassa on kaksi kenttää agikenttä takana ja edessä tokokenttä, jossa aina verryttelen sitä ja nostelen vielä virettä ennen aksausta) ja siinä tosiaan yllytän koiraa, leikitään ja riehutaan ja juostaan. Ideana nostaa virettä sekä sitten toki saada koira lämpimäksi ennen harkkaamista.

No mitäs sitten tapahtuu, kun seuraavana päivänä tullaankin sisään halliin, siihen samaiselle pikkukentälle ja koiran pitäisikin olla rauhallinen. Mutta juurihan minä eilen nostelin sen vireen huippuunsa tolla samalla kentällä... Jep eli epäjohdonmukaisuus. Että mä osaankin olla ihan mieletön ääliö! Aloitinkin tänään maanantaina siis aksavalkan niin, että otin koiran tokokentälle ja pistin sen maahan 10 sekunniksi nakki naaman edessä ja sen jälkeen tehtiin muita juttuja. Merkiksi tokotuksesta tai aksatuksesta ei riitä siis se, että mulla oli ihan oma panta ja hihna, vaan mun täytyy näköjään aloittaa kaikki treenit rauhallisesti hetken makuutuksella ja sen jälkeen sitten ruveta erilaisiin hommiin. Tärkeintä on siis harjoitella nyt se, että kun tullaan kentälle, tullaan rauhassa ja rauhallisuudesta palkitaan tekemällä hauskoja juttuja myöhemmin. 

Agissa vireen nosto kun voi tapahtua sitten esim siinä, kun meidän vuoro alkaa ja siinä voin nostaa koiran oikein kunnon raivovireeseen. Ehkä jatkossa mä en edes yritä tehdä sitä tokokentällä, vaan nimenomaan siinä aloittaa rauhallisesti ja ehkä hieman hölkätä koiran kanssa, haluanhan sen olevan lämmin ennen treenausta. Toki koiranhan pitäisi siis kyetä rauhoittumaan myös siellä aksakentällä tilanteen vaatiessa diipadaapa mutta nyt tärkeintä olisi yhdistää ehkä treenit alkaa - rauhallisuus alkaa juttuun. Katsotaan miten käy?

Jopas on pähkitty ja puhkittu. Kaksi viikkoa ja parisen päivää tokokokeeseen ja me ollaan vielä näin alkutekijöissä. A-P-U-A!

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Aktivoitumista sairastelupäivänä

Tänään ei ollutkaan kovin mukava herätys.. Poskipäät helotti punaisena, päätä sekä poskia särki sekä muutenkin olo oli erittäin nuuntunut. Aamun kevyiden tokottelujen jälkeen päätin jäädä koiran kanssa kotiin sairastamaan poskiontelotulehdusta koulun sijaan ja Pongo näytti erittäin tylsistyneeltä kun en jaksanut keksiä sille tekemistä ja (hyvät) puruluutkin oli loppu.








Itse kipeänä en tosiaan oikein jaksanut keksiä mitään hirveää ohjelmaa koiralle, mutta sitten Musti ja Mirri pelasti meidän päivän. "Paketti on saapunut myymälään!" tekstari blingahti puhelimeen ja kurvasinkin välittömästi hakemaan myymälästä paketin. Verkkokaupassa siis maksoin sen valmiiksi ja henkkareita vastaan sain paketin sitten kaupasta. 

Paketti oli kääritty ihan järjettömään määrään elmukelmua!
Paketin haun yhteydessä sai alennuskupongin.
Ja tässä sitten itse paketti.
Eli tilasin siis Nina Ottosson -merkkisen "Smart Dog Plastic" aktivointilelun verkkokaupasta 19.9 perjantaina ja luonnollisesti kun virka-aika oli jo ylittynyt, lähti paketti matkaan vasta maanantaina. Tänään se oli sitten saapunut myymälään, eli ihan kohtuullinen odotusaika mielestäni. Valitsin sen tulemaan Keljon Mustiin ja Mirriin, koska se on oikeastaan lähin ja heillä on myös ollut aina hyvä palvelu - kuten myös tänään.

Pakkaus ja itse peli oli tosi hyväkuntoisia! Kun otin lelun paketista se vaikutti kyllä tosi hyvälle, jopa kivemmalle mitä kuvissa.



Lelu oli mielestäni hauska ja siihen saisi yhdistettyä vaikka mitä. Aloitin ihan ekan kerran niin, että otin kaikki palikat pois ja laitoin yhden luun alle herkun, eli lelu oli niin helpolla tasolla mitä mahdollista. Pongo tajusikin pian käyttää suuta, nenua sekä tassuja luun siirtämiseksi. Luut eivät liikkuneet liian helposti, mutta huono puolikin löytyy.. Eli lelua voi käyttää järkevästi ainoastaan esim. maton päällä, muuten se ainakin Pongon kaltaisella isolla koiralla liikkuu aika reilusti. Pidin kuitenkin siitä, että se oli iso ja kuono mahtui hyvin noihin luiden alla oleviin reikiin. Siinä ei ollut mitään teräviä tai vaarallisia kulmia ja se oli juuri hyvä ainakin Pongolle! 

Tuossa ei ole kuin mielikuvitus rajana, miten monimuotoisesti tuota voi käyttää. Kaikkien luiden alle herkut, vain joidenkin alle herkut, herkut sulatettuna luihin tai sitten herkkupalat luiden alla.. Mitä vain voi keksiä! Tosi hauska lelu ja tästä on varmasti paljon iloa. Ja tottakai otin myös videon ekoista kerroista kun Pongo koittaa lelua, eli pari kertaa se oli saanut harjoitella ensin ja sitten otin videollekin vähän sen pähkimistä.



Tossa videolla se selviytyi tosi nopeasti, eli ei muutakun vaan välillä vaikeuttamaan. Tästä tulee vielä hauska lelu meille!

maanantai 22. syyskuuta 2014

Kroppaani ei ole luotu saksalaisiin

Tänään oli mukavan sateinen, kylmä ja märkä maanantai. Siihen päälle mulle poskiontelotulehdusdiagnoosi lääkäristä! No, pääsis nyt tästä köhästä eroon. Onneksi mieltä lämmitti agivalkka, vaikka alkuverkkalenkillä meinasi kyllä vähän ärsyttää kun oli pimeää, sateista, tosi kylmää sekä märkää. Hrrr!

Treeneissä oli tänään huisin hauska rata, mikä oli musta tosi monimuotoinen. Voipi olla, että treenataan sitä vielä toisen kerran tällä viikolla, oli nimittäin tosi hyödyllinen. Suorat putket vähän hirvitti, eikä treenit mitenkään järin upeasti mennyt, mutta hauskaa oli itsellä sekä koiralla, sehän on tärkeintä!

Ohessa upea kuva, joka kuvailee hienosti mun upeita ohjauksia radalla tänään. Onneksi Julia on tosi kaukana Gordon Ramsaysta... mutta välillä olisin kyllä ansainnut pienet nuhtelut ihan ihmeellisistä virheistä ja sekoiluista. :D On onni olla noin ihanan valmentajan koutsittavana, joka jaksaa katella ihmeellisiä sekoiluja sekä kesken radan improvisointeja! Päästiin tosiaan ekassa pätkässä ihan esteelle kolme asti, mutta alku oli aika hankala. Suorassa linjassa este, suora putki sekä siitä piti lähettää koira kauas kepeille ja eihän se mennyt ihan kuin elokuvissa. Mutta oli hauska testata miten se meni ja lopultahan sain sen menemään, jouduin kyllä hiissautumaan aika lähelle keppejä, mutta erittäin hyvä vinkki esim. omatoimiseen treenaukseen. Plörinäksi homma meni siksi, kun ohjasin estettä enkä linjaa. Vikassa klipissä näkyy, kun ohjaan linjaa ja kappas, koirahan meneekin ne kepit. Noista loppupään virheistä en ota kantaa.



Tauon jälkeen sitten palattiin uuden pätkän merkeissä, eli tuota alkuhommaa ei enää jääty rassaamaan. Päästiin sitten aloittamaan neloselta, eli periaatteessa keppien jälkeen. Plussaa, että koira pysyi lähdössä joka kerralla. Hieno eläin! Siinä sitten suora putki 4 ja este siitä takaa 5. Siihen piti tehdä saksalainen, mutta videolta näkyy mun upeita improvisointeja sekä räpellyksiä siihen.. Tein vielä jonkun ohjauskuvionkin vahingossa, kun ei mennyt vaan kroppa saksalaisen tahtiin! No, onnistui se jotenkuten myöhemmin. Siitä kutoshypylle ei paha ja eka puomi-putki erottelu meni päin pyllyjä. Käskin tyhmästi "puomi" kun mun A/puomi -käsky on "kiipee", joten sanomattakin selvää, että koira hakee "PUtkeen". Tyhmä omistaja! Seuraavalla kerrallahan jopa erottelukin onnistui ja päästiin rallattelemaan putkia, joka kerta haki oikeat putket oikein - hyvä! Siitä 12 hypylle, jonka jälkeen este nro 13 ohjauskuviolla jonka nimeä en muista (ekalla kerralla meni virheellisesti takaa, toisella kerralla meni oikeinpäin esteen, mutta mun oman jonkun tuntemattoman kroppamokan takia teki ylimääräisen lenkin) ja sen jälkeen 14 putki, 15-16 hypyt ja 17 pöytä. Pöydällä säikähti, joten palkkasin vasta pöydän jälkeen sen hypättyä esteen. Osittain ehkä joku pätkä oli sujuvakin, jotkut ei, mutta hauska oli treenata. Mua nauratti ihan kauheesti mun kummalliset improvisoinnit!



Eli tämmöistä treeniä tälläkertaa. Oon tyytyväinen, koska se missä pitikin onnistua eli putkirallatus onnistui ja löydettiin uusia treenimisen paikkoja. Siksihän tuolla valkoissa käydään, että opitaan uutta ja ihmeellistä! Ja mikä tärkeintä: hauskaa taas oli. 

Iltahubailuksi piilottelin Pongolle nakinpaloja pahvipakkaukseen, jossa se sai tuhota mielin määrin. Hain myös yksi päivä Rahulan Rehusta sille mm. naudan hännän sekä hanhen jalkoja, joita se on saanut pureskella. Hieman se on ollut löysillä niiden jälkeen ja kerran jopa oksenti herkun syömisen jälkeen... täytyisi etsiä jotain kivoja pureskeltavia herkkuja, joista ei menisi vatsa löysille. Hanhen jalkoja ei vielä testattu, eli jos ne maistuu ja ei pistä vatsaa sekasin, niin ne varmaan passaa paremmin.



sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Lauantain treenit ja 2 minsan onnistunut paikkis!!!

Lauantaina treenattiin Eveliinan kanssa kahdestaan Aholaidassa. Aloitettiin jälleen paikkamakuulla, jossa oli Pongolle täysin uusi koira, tollerinarttu Susu. Pongo rakastaa tollereita, koska sillä on kaksi ihanaa tollerinarttukaveria, joten toisaalta Susu oli hieman vaikea paikkisseuralainen, pelkäsin Pongon innostuvan siitä liikaa. Pongo myös oli hieman ärsyttävällä päällä, ei oikein tuntunut tottelevan - muttei käynyt kierroksillakaan - joten paikkis saatettiin aloittaa. Liikkuroin samalla, joten ymmärrettävästi jouduin käskemään sen kahdesti maahan. Aikana oli 1min 45sek ja Pongo oli hienosti paikallaan koko ajan, vinkui hieman, mutta toruin sitä niistä hillitysti. En oikein huomannut sillä erityistä merkitystä, että vinku olisi sillä loppunut. Kuitenkin se paikkisteli tosi hienosti, kevyesti oli levoton, mutta pysyi ihan hyvin. Häiriönä oli vieläpä kentän toisessa päässä nainen ja shiba treenaamassa (hyvin provosoimattomasti ja hiljaisesti, mutta silti).

Sen jälkeen Susu reenasi ja Pongo meni autoon. Tauon jälkeen halusin Pongolle ihan vähän hauskaa treeniä ja kun Eveliina muutenkin kokosi ruudun kentälle, päätin mennä sitä. Koiralla oli mukava energia päällä, joten halusin tehdä tämmöistä hauskaa treeniä sen kanssa. Käytiin viemässä targetille herkkuja (targettina läpinäkyvä kansi, oli ehkä vielä liian vaikea) ja sitten hanatettiin ruudusta pois. Pongo riekkui, joten jouduin vähän puuttumaan siihen, kun se roikkui lähes kädessä kiinni. :D Juostiin siis ruudusta pois ja käännyttiin, käskin "ruutuun" ja koira juoksi mielissään sinne. Herkut syötyä heitin pallon ja koira oli ihan fiiliksissä. Tehtiin kolme hyvää toistoa ja sitten lopetettiin ruudun harjoittelu.

Sen jälkeen tehtiin paikka -käskyn vahvistusta jälleen. Tehtiin niin, että Eveliina naksautti ja katsoi seisomisen, itse vain kävelin eteenpäin ja käskin. Hyvä huomio oli se, että katson kokoajan koiraan. Kun nostan katseeni pois koirasta ja käsken, se ei yhtäkkiä totellutkaan! Eli nyt mun pitää jatkaa tätä seisomisen treenausta niin, että en tuijota koiraan, vaan mulla on joku naksauttamassa tai sitten katson pysähtymisen niin, etten käännä päätä koiraan, vaan tuijottelen mukavasti silmäkulmalla. 

Sen jälkeen jälleen paikkisteltiin. Seuralaisena tälläkertaa oli Eveliinan toinen koira, bortsu-uros Sisu, jonka kanssa Pongo on siis kerran aiemmin paikkistellut. Otettiin uusi kohta, koska ollaan tehty kaikki paikkikset vahingossa samassa kohdassa. Liikkuroin taas käskyt, mutta Pongo totteli nyt paljon paremmin, ehkä se kuunteli vähän paremmin mitä sille sanoin. Aika oli tasan 2 minuuttia, koira ei vinkunut yhtään eikä ollut juuri laisinkaan levoton ja itse olin vielä lähes aloluokan vaatiman mitan päässä siitä. Olen niin ylpeä!!!!! Ekaa kertaa pystyttiin paikkistelemaan 2 minuuttia ja vieläpä suht vieraan uroksen vierellä, mä olen niin tyytyväinen. Mieletöntä! Kiva fiilis kerrankin onnistua, kun oon tota paikkista pitänyt kunnon mörkönä ja esteenä ja nyt on ollut monta kertaa hyviä paikkiksia. 

perjantai 19. syyskuuta 2014

Etoelävän tokokurssi 2/9: Kaukoja, ruutua, takapalkkaa, irtoamista....

Tänään olikin Etoelävän tokokurssilla meillä paljon oikein uutta asiaa ja päästiin hyvin alustamaan monia eri liikkeitä! Sain paljon hyviä uusia neuvoja ja inspiraatiota lähteä treenimään myös AVO-luokan juttuja, oikein kiva treenikerta. Ensi kerralle huomioksi itselle ehkä jotain muuta palkkaherkuksi kun sydänpaloja, jotka hukkuivat illan pimetessä hiekan joukkoon... Eihän niitä löytänyt edes koira! Ensi kerralla tyydyn ehkä vaaleampiin herkkuihin, jotka on jopa mahdollista maasta bongata. Nyt kuitenkin tämmönen kokoelma päivän treenauksista!

Paikkamakuu: Kun tultiin kentälle, Pongo oli ihan mielettömän levoton.. Rivistössä Pongo oli kahden koiran välissä, perrouroksen sekä Katla-karjiksen välissä, aika paikkiksessa oli noin 1 minuutti ja Poko pysyi paikallansa hyvin. Luoksepäästävyydessä ei noussut, annoin "istu" käskyn ja palkkasin sitten hyvän suorituksen jälkeen. Vinkui hieman paikallaolossa ja kevyttä levottomuutta esiintyi. Koira oli kyllä ihan järjettömän kierroksilla kun otin sen autosta, vaatii selkeästi vähän pidemmän ajan rauhottua tilanteeseen. Ajan loputtua Pongon luokse mennessä ei noussut sivulle ilman lupaa, käskystä nousi ja palkkasin siitä heti edestä rauhallisesti. Hienoa! Yksi ongelma vähänniinkuin takanapäin.

Kaukot: Aloitettiin ihan alkeista ja Elli neuvoi koko ryhmälle seuraavan harjoituksen. Eli aloitettiin harkkaamaan takapalkkaa, eli itse tein niin, että otin koiran sivulle ja seuruutin sen kohtaan, missä oli takana targetti mihin tuli siis palkka. Koira perusasentoon sivulle ja jätin sen "istu" siirryin targetille ja laitoin pari herkkua "takana" ja sitten palasin koiran sivulle. Käskin "maa" ja siirryin ehkä noin metrin päähän ja runsaalla käsiavulla käskin ensin koiran "istu" (käsiohje oikealla kädellä, palkkaus vasurilla). Siitä kun totteli "vau" kehu suhteellisen hillitysti samanaikaisesti herkun kanssa ja siitä palasin takaisin paikalleni, kahdella kädellä käsiapu "maa" ja sitten palkkaus vasurilla. Palasin takaisin paikalleni ja sanoin "hyvävapaa" ja koira targetille. Ja koko rumba alusta! Tein myös niin, että kun olin sanonut "takana" saatoin vapauttaa siitä, samoten vaihtelin hieman, eli maks. tein kaksi liikettä ja sitten vapautus, joskus tein vain yhden. Halusin niin, ettei koira voi ennakoida. Tässä Ellin kolmen käskyn sääntö! Eli kaksi palkkausta kädestä, yksi takaa, ettei takapalkka vedä liikaa ja koira jaksaa myös tehdä. Toimi ainakin meidän kohdalla, kaukoja voisi alkaa treenata pikkuhiljaa näin.




Ruutu: Aloitettiin siis irtaantumistreeniä sekä ruudulla että hyppyesteellä, kerron ensin ruudusta. Eli siis ruudulle vietiin koiran kanssa yhdessä targetti (ruudun takaosaan) ja siihen suurieleisesti herkkuja. Sitten spurtti pois ruudusta pari metriä juosten, äkkikäännös ja käsky "ruutuuun!" ja koira hanatti täysiä targetille. Kun koira oli syönyt namit, lentää pallo täysiä ja näin koira vapautuu samalla ruudusta. Sujui tosi hyvin, koira oli hyvässä vireessä ja sujui muutenkin tosi kivasti. Eikun ruutunauhoja ostelemaan terveisin välineurheilija minä!

Hyppyeste: Samalla idealla kuin ruutu, tämä sujui tosi hyvin, kun ottaa huomioon meidän kevyet hyppyesteongelmat. Pongo on bongaillut tosi paljon maata aina sen jälkeen kun ollaan tehty välissä niitä treenejä, missä heitän sille nakin eli "hyppy" ja nakki lentää. Vaihtoehtoisesti treenit missä olen vaan käskenyt sen hypylle ja pysäyttänyt taakse, ovat sujuneet hyvin, jos nakkiheittoa ei olla treenattu. Nyt kuitenkin ideana oli taas viedä targetti kohtalaisen suurieleisesti, jättää sinne herkku tai pari ja sitten lähettää koira hypylle. Me ollaan tehty hyppyä jo kohtalaisen paljon, joten halusin viedä sen ihan kunnolla hypylle, "valmis" ja "hyppy". Pongo lähti erittäin hyvin eteenpäin ja taas pallo lensi kun koira oli syönyt herkut. Hyvä eteenpäinpyrkimys, ei kyttäillyt turhia maata ja sinne mahdollisesti lenteleviä nakkeja ja vauhti oli hyvä. Tässä ideana oli siis eteenpäinpyrkimyksen lisäksi se, että koira hakeutuu oikeaan kohtaan hyppyestettä, jo avoluokkaa silmälläpitäen. 

Tehtiin vielä koko porukka rivissä yhteisseuruu, tein hihnassa ja siihen kuului ihan pieni pätkä seuruuta ja pari käännöstä. Perusasennot oli taas perseestä, mutta muuten koiralla oli ihan hyvää tekemistä! Loppuun sitten Elli neuvoi noutoharkkaa, mutta päätin tehdä meille hyödyllisempää paikka -käskyn vahvistamista. Tein ihan yksinkertaisesti niin, että liikuskeltiin ja sanoin "paik" ja koira pysähtyi ja nakki lensi. Harmiksi naksutin jäi autoon, mutta treeni onnistui hyvin ja itse pyrin liikkumaan koko ajan ja olemaan turhia himmaamatta. Saatiin hyvin kertoja alle myös häiriössä.

Loppuun vielä paikkamakuu Justus-bernin, Katla-karjiksen sekä Bianca-kultsun kanssa. Aikana oli taas joku noin minuutti ja meille suoritettiin myös luoksepäästävyys. Pongo istui hyvin paikallaan luoksepäästävyydessä taas! Hienoa. Sitten alkoi paikkis, Pongo oli nyt siis Justuksen ja Katlan välissä. Itse olin nyt vähän kauempana mitä ekassa paikkiksessa. Häiriönä oli ohikulkijoita, ohimeneviä autoja sekä huomasin ehkä pimeyden vähän häiritsevän Pongoa. Se vinkui ihan ministi ja hieman kyttäili, mutta ei osoittanut musta kyllä mitään nousemisen merkkejä. Kun menin sen vierelle malttoi hyvin odottaa "sivu" käskyn ja sen jälkeen palkkasin sen taas runsaasti eteen. Paikkiksen suhteen sain neuvoin torua koiralle sopivalla tavalla vinkumisia tai ylimääräisiä ei-toivottuja asioita, täytynee keskustella tästä vielä kasviksen kanssa mitä hän on mieltä. Tuolla kun on ylimääräistä vinkunaa sekä ehkä kevyttä levottomuutta, en halua että se sillä lietsoo itsensä nousemaan pystyyn. Sain myös ohjeeksi ottaa helpoimmassa paikassa eli kotona ihan pitkiä paikkamakuita, ettei koiran "sisäinen kello" totu siihen yhteen minuuttiin, vaan kotona voisin makuuttaa sitä muutamia minuutteja ihan hyvin. Kellään lukijoilla mielipiteitä tuohon puuttumiseen koiran vinkuessa tms. paikkiksessa? Miten te olette puuttuneet vinkumiseen tai haisteluun tai ylimääräiseen pään heilutteluun/kyttäämisiin paikkiksessa?

Mukava kurssikerta jälleen ja tosi paljon uusia asioita ja kivoja treenattavia juttuja. :) 

torstai 18. syyskuuta 2014

Aika paljon vaikka ja mitä tältä viikolta!

Sunnuntaina käytiin tokottelemassa Aholaidassa. Mukana oli Anne ja Santtu-nahka, Karo sekä Kake-nahka ja Eveliina Sisu-bordercollien kanssa. Ideana oli siis treenata paikkamakuuta sekä siinä sivussa toki muutakin. Oli mukavaa, kun oli taas mukana sekä kuvaus- että treeniapua ja vinkkejä. On kiva kun on saanut nyt uusia koiria mukaan treeneihin, niin tulee muitakin kun tuttuja koiria ja erityisesti muitakin kuin nahkoja.

Aloitettiin paikkamakuulla. Sisulle otettiin osittain piilopaikkis ja muut otti ihan normaalin aloluokan paikkamakuun. Järjestys oli Sisu-Santtu-Pongo-Kake, eli Pongo oli kuitenkin keskellä, mutta tuttujen koirien välissä. Kaikki koirat oli vieläpä uroksia (eikä Pongolta missään vaiheessa yhtään kyttäilyjä tai murinoita)! Jäin taas aika lähelle Pongoa, oltiin ehkä noin 1min 15sek ja Pongo oli koko ajan ihan hyvin. Hieman levottomuutta eli vinkumista, mutta koira pysyi paikallaan, enkä käynyt kertaakaan kai palkkaamassa. Yritin palkata rauhallisesti loppuun, mutta jouduin lähes heti viemään autolle kun muut jatkoivat vielä paikkamakuilua hetken.

Kaikki kuvat kuvannut taas Karo, kiitoksia!
Sitten oli meidän vuoro treenata. Halusin ensin Pongolle luoksepäästävyyksiä, sillä haluan sille paljon kokemuksia niistä erilaisten ihmisten kanssa. Nyt oli kaksi suhteellisen (Pongolle) tuntematonta ihmistä mukana, joten oli hyvä treenata. Aluksi Eveliina tuli tekemään luoksepäästävyyden, eka kerta sujui hyvin. Toisella kerralla Pongo nousi, viimeisellä kerralla se sitten pysyi taas paikallaan. Myös Anne teki pari luoksepäästävyyttä, hieman oli Pongolla levottomuutta. Vielä se vaatii sen "istu" käskyn kun ihminen on tulossa kohti.


Sen jälkeen seisomistreeniä. Tehtiin ihan vaan liikkeestä "paikka" käskyllä ja käsiavulla, eikä ottanut sujuakseen. Ehkä Aholaita oli treenipaikkana vaikeampi, ohikulkijoita oli paljon sekä uutta treeniseuraakin oli mukana, joten häiriö oli varmasti normaalia suurempi. Eli ei ihmekkään ettei sujunut ihan normaalilla tasolla. Tehtiin kuitenkin sitten helpotettuja versioita, eli tein suuremman lisäavun ja heitin nakin kun koira pysähtyi. Kävelin myös Pongon kanssa ja sanoin "paikka" ja Anne naksautti kun koira pysähtyi, sitten lensi multa koiralle nakki. Näin harjoiteltiin reagointia. Täytyy kotona varmaan harjoitella tuota paikka -käskyyn reagoimista enemmän ja katsoa käskyä muutenkin uudelleen. Se on vielä vaikea ja hieman epäselvä, mutta eiköhän se jossain vaiheessa koirallekkin ala selkiytyä, kun tarpeeksi harjoitellaan.


Tän harkkailun jälkeen koira meni autoon ja välissä treenasi muita koiria. Tauon jälkeen halusin vielä vähän sivulletulotreeniä, mihin sainkin oikein hyvää apua Annelta sekä Eveliinalta. Palkkaan koiraa epäselvästi ja huonosti, eli palkkailen eri kriteereillä. Lisäksi sivulletulo on hidas, joten koira tarvitsee vielä enemmän palkkaa (ja apua) ainakin nyt siihen. Otin ihan nakin käteen ja pienesti liikautin kädellä ulospäin ja Pongolta alkoi löytymään hienoja sivulletuloja! Anne taas naksutteli oikeanlaisista sivulletuloista. Itse kun on vähän vaikea nähdä, milloin koira on tarpeeksi suorassa ja siksi varmaan Pongollekkin se perusasennon paikka on epäselvä. Täytynee siis harjoitella näitäkin vielä lisää kotona ja treeneissä kunnon palkan kera.


Sivulletulojen jälkeen otettiin vielä loppuun paikkamakuu. Mukana oli Santtu ja Sisu, Pongo oli niiden välissä. Aluksi ajattelin ottaa 1 min - 1min 15 sek väliltä suunnilleen, mutta noin 45 sekunnin kohdalla, kun Anne kävi palkkaamassa Santun Pongo jostain syystä nousi. Se ei ollut ollut yhtään levoton, päinvastoin se vaikutti mukavan rauhalliselle. Musta se näytti vaan siltä, että koira ei tiennyt mitä sen olisi pitänyt tehdä, kun kaveria käytiin palkkaamassa mutta sitä ei. Kävin palauttamassa sen takaisin maahan ja odotin siihen asti, että sanottiin "2 minuuttia" ja sitten menin palkkaamaan koiraa siihen. Palkkasin maahan, sitten käskin sivulle ja palkkasin siitä, ja annoin vielä loput nakit sille vapautettuani sen. Hyvä, että tämä tuli jo näin aikaisin esille, että osaan jatkossa tarkkailla sitä. 

Treeneistä löytyi paljon uusia treenaamisen paikkoja ja paikoittaista epätoivoakin. Seisominen vaikutti ihan mahdottomalta, samoiten kun peruasennossakin jouduttiin palaamaan ihan alkuun. Sitten vielä toi paikkiksessa nouseminen ja luoksetulossa perseily, niin johan tässä on koko hienosti koottu pakka saatu taas sekaisin. Noh, ei muutakun treeniä vaan lisää!


Tiistaina mun piti treenata, mutta se sitten sattui nyt vaan jäämään treenaamatta. Käytiin kyllä koulun jälkeen juoksuttamassa koiria metsässä Karon kanssa, mutta lenkki nyt ei ollut mitenkään erityisen pitkä tai rankka, enemmänkin ehkä sellaista hubailua. Tulipahan Pongolle pidettyä treeneistä vapaapäivä ja mä suuntasin sitten iltasella käymään kasvattitädin sekä Karon Royal Caninin sekä Animagin järjestämällä Muriseeko massu? -luennolla, jossa kerrottiin koirien suolistovaivoista, mahasairauksia, oksentelun ja ripulin syistä sekä lyhyesti oli lopuksi myös infoa Royal Caninin erikoisruuista allergisille ja maha- tai suolistovaivaisille koirille ja kissoille. Luennoimassa oli Royal Caninin asiantuntijalääkäri Henna Söderholm sekä Animagin lääkäri Suvi Heinola.


Jokainen sai alennuslipukkeen RC:n ruuista Animagi ell-asemalle, kakkapussitelineen (kissanomistajille hiekkalapio), halutessaan sai ottaa esitteitä sekä paikalla oli myös piirakkaa sekä kahvia ja teetä. 
Itselläni ei ole mitenkään erityisesti allerginen, suolisto-ongelmista tai mahavaivoista kärsivä koira, mutta musta luento oli ihan yleishyödyllinen sekä sivistävä, sekä oppi uusia asioita koiran ruokinnasta. Jotkut ruokintaosion asiat - esim. molekyylien erityisen pienesti pilkkomisesta eli ilmeisesti hydralisointi(?) saadakseen niistä allergisoimattomia tms.. - meni kyllä ihan näin tavalliselle pulliaiselle aivan ohi miksi näin tapahtuu, mutta paljon hyödyllistäkin imeytyi päähän. Akuuttitilanteen hoidosta joko oksentelun tai ripulin osalta oppi myös miten pitää mahdollisesti toimia ja Animagin eläinlääkäri kertoi meille myös muutamia potilastarinoita (mm. ummetustapaus, akuutti haimatulehdustapaus sekä alkueläin tapaus). 

Kaikenkaikkiaan oikein antoisa parituntinen, jonka jälkeen sai vielä kysellä asiantuntijoilta. Oli mukavaa, että vaikka tilaisuus oli myös Royal Caninin järjestämä, ei siellä mitenkään ihmeemmin aivopesty ostamaan Royal Caninin tuotteita, vaan lähinnä lopuksi käytiin muutama esimerkki erityisruokavalioihin (esim. eliminaatiodietti, allergiat, suolistosairaudet) soveltuvista ruuista (esim. Anallergenic, Hypoallergenic). Tavan RC ruuista ei puhuttu mitään. Vielä on nettisivujen mukaan pari kaupunkia, joissa luento järkätään, suosittelen käymään mikäli Muriseeko massu? -luento koirille sekä kissoille kiinnostaa. Karo kirjoitti asiasta hyvät muistiinpanot blogiinsa, jotkut fiksut osaa varustautua vihkon ja kynän kera. 


Keskiviikkona päästiin sitten itse asiaan eli treenaamaan. Halusin ottaa Pongolle agilityssä helpon eteenpäinmenotehtävän, eli mentiin vain radanpätkä täysillä eteenpäin ja loppuun kepit. Mielestäni aivan hyvää menoa ja nyt vain pitää vaativimmillakin pätkillä itse vain juosta kunnolla, että saadaan sitä vauhtia radalle. Se nyt olisi tällä hetkellä ohjaustekniikoiden oppimisen rinnalla tärkeimpiä juttuja. Tuossa radalla Anne oli palkkaamassa keppien jälkeen, kun aattelin hänen osaavan heittää oikeassa kohdassa paremmin lelun ja ettei koira ala tuijottamaan kepeillä kun kaivelen lelua taskusta etc. Ja Karo toimi taas kuvaustehtävissä!



Parin vastaavan treenin jälkeen sitten vein koiran tauolle, josta palattiin yhteistokon merkeissä. Anne oli Santun kanssa jo kerennyt lähteä, mutta otettiin paikkamakuu Karo-Kaken ja Anna-Murun kanssa. Paikkis meni ihan hyvin, olin aika lähellä taas ja aika oli noin minuutin. Häiriönä oli siis aika paljon ihmisiä, kun kello lähenteli klo 17 eli kursseja oli alkamassa. Haukkumista tai koirien ääniä ei kuulunut, mutta ihmisiä oli paljon katselemassa.



Sen jälkeen Muru jäi meidän kanssa häiriöseuruutreeniin eli seuruuteltiin koiria siinä kehässä, Karo vähän toimi häiriönä mm. heitteli kapulaa tai kalisutteli ketjupantaa, lisäksi pyysin hänen huudella käskyjä ja Pongo ei ottanut niitä kuuleviin korviinsa! Hyvä juttu, koska joskus paikkisrivissä se saattaa ottaa muiden käskyjä ja mennä niistä esim. maahan. Tämän treenin jälkeen meille riittikin ja kävästiin porukalla sitten 40 minuutin lenkillä Haukkuvaaran maastoissa. Ei voi kun kiitellä, miten kivat lenkkeilypolut Haukkikseltakin lähtee ihan siitä vierestä.


Torstaina jälleen treenaamassa, tälläkertaa mukana oli Anna sekä Karo. Karolle iso kiitos kaikista videoista! Pongolle halusin tehdä kaksi pätkää ja mm. kaksi kertaa paikkamakuun molempien treenien alkuun. Nyt kun on mahdollisuus tehdä helpossa häiriössä helppojen treenikamujen kera, on myös parempi koittaa vaikeuttamista. Paikkamakuu oli taas jotain minuutin luokkaa, Pongo oli keskellä ja koira pysyi siinä hyvin. Hieman Pongo kyttäsi Karon nakkitouhuilua, mutta olin tyytyväinen koiraan ja sen käytökseen, vaikka se nyt hieman haisteleekin tai liikuttelee päätä. Oikein hyvää edistystä kuitenkin! Tossa lopussa ennen kiitoksia taas tuli vähän ylimääräisten liikkeiden tarjoilua, mutta uskoisin, että se loppuu kun tehdään ahkerasti "riviharjoittelua" (näkyt kohta seuraavassa pätkässä). 



Paikkiksen jälkeen otettiin tosiaan ns. riviharjoitus, en tiedä virallista nimitystä, mutta EVL:ssä kun koirat käsketään yksitellen maahan ja yksitellen sivulle(?korjatkaa jos olen väärässä) niin treenattiin sitä. Varmasti edesauttaa meillä sitä, ettei Pongo kuuntele muiden käskytystä ja myös sitä, että se kuuntelee tarkasti mun käskytystä. En viitsinyt kamalasti nyt puuttua nolon vinoihin maahanmenoihin ja sivulletuloihin, ne kuuluvat omaan treenijuttuunsa sitten myöhemmin.



Pongolla alkokin sen jälkeen ensimmäinen oma treenipätkänsä. Ideana oli mulla siis ekana "palkattomuusharjoitus" eli siis Anna kertoi mulle pätkän, minkä teen ilman välissä palkkailua kisanomaisesti ja sitten välissä iso kiitos ja sitten toiset. Aloitettiin ensin sillä, että laitoin koiran seisomaan ("paikka") ja lähdin itse kauemmas, eli siis en aloittanut kisanomaisesti liikettä, vaan se alkoi vasta siitä, kun pistin koiran seisomaan paikalleen. Kävelin kyllä sikahitaasti kauas, nyt videolta katsottuna toihan näyttää ihan typerältä. Anna liikkuroi mulle sopivan etäisyyden "matka riittää" ja palasin koiran sivulle. Pongo ei liikahtanutkaan!!! Koska normaalisti se väistää. Mielettömän hienoa. Siitä hypylle, joka sujui muuten ok, paitsi hyppyesteelle jouduin sanomaan "hyppy" käskyn kahdesti. Kuitenkin kuulemma hienoa tekemistä ja näiden kahden jälkeen siis palkkasin koiran.


Seuraavana pätkänä oli siis seuruukaavio ja seuruukaaviosta siirtyminen liikkeestä maahanmenoon ja nämähän meillä on tai pitäisi olla kaksi parasta liikettä. Seuruut oli tänään löysiä, liian huonoja meidän seuraamisiksi ja varmaan kaikki perusasennot oli vinoja. Kuitenkin koiran ilme oli kokoajan hyvä, se tuijotti mua kokoajan ja tekemisen motivaatio oli ihan kymppi. Seuruuseen pitää keksiä ehkä lisäjippoja, yllättävyyttä, ei aina kisanomaisuutta, Anne neuvoi mulle sunnuntain tokoissa hyvää harkkaa. Eli kesken seuruun pyydän jotain outoa (esim. lempitemppu kotona) ja sitten palkkaus, eli tätä voisin koittaa, että saisin koiran vieläkin enemmän hereille. Suoraan meno on ihan jees, mutta noi käännökset on ihan laiskoja kun eräs ei viitsi oikein käyttää takapäätä. Ehkä pitäisi tehdä takapääharjoituksia? Ja namittaa perusasennoissa myös vaikka kisanomaisissa seuruutreeneissä? Ja tärkein note to self mene aina hallin/sivun suuntaisesti - eläkä vinottain - ellei erikseen pyydetä. Tämä pitää kyllä kisoja varten oikeasti muistaa!



Tehtiin näiden pätkien jälkeen noutokapulan motivaatioharkkaa, eli naksuttelin vaan kapulan huomioimisesta ja esim. siihen koskemisesta. Selkeästi nyt oli vähän väsymystä ilmassa ja Pongo ei oikein enää meinannut jaksaa, joten lopetettiin aika lyhyeen tämä harjoitus. Pääasiana kuitenkin treenata kapulaa ja nyt meillä oli ekaa kertaa vielä meidän uusi Berran ohjatunnoudon kapula, jota on vähän helpompi nostaa maasta, mitä sitä meidän toista painavaa isoa kapulaa.









Sitten koira autoon lepäämään, aika paljon tuli nyt jo treenattua. Päätin silti ottaa vielä viimeisen pätkän tauon jälkeen, eli paikka käskyyn reagoimista sekä sivulletuloja. Ihan ekana aloitettiin paikkamakuulla, eli Muru ja Pongo paikkisteli kahdestaan noin 1min 30sek. Karo liikkuroi. Pongo oli koko ajan oikein hyvin (oltiin eri sivulla mitä viimeksi) ja ei vinkunut, vaikka olin kaukana ja oli oikein kivasti koko ajan. Kerran hinasti itseään/vaihtoi asentoa ihan millin eteenpäin, mutta pysyi hyvin siinä. Kyllä mulla sydän hyppäs kurkkuun, että noniin nyt se nousee ja liike menee pilalle.. :D Mutta oikein hyvää menoa, olen tyytyväinen!

Aloitettiin paikka käskyyn reagoinnilla, eli kävelin vain ympäri ämpäri ja välillä sanoin "paikka", välitön kehu "vau" ja sitten nakin heitto koiralle. Näitä kertyi yhteensä ehkä muutamia kymmeniä ja hyvää reagointia oli, vaikka itse liikuin koko ajan, enkä himmaillut yhtään. Välissä nostatin koiraa vähän juoksentelemalla, mutta hyvin se teki silti. Hyvä vinkki Annalta oli se, että mun käsky on liian pitkä. Sanon aika pitkästi paik-ka ja kun sanoin nopeammin paikka, äänensävy muuttui ehkä liikaa, joten päädyin lyhentämään käskyn sanaksi "paik" ja sitten jatkossahan sitä voi tehostaa lopun -ka:lla, jos koira vaikka löysäilee. Hienoa!

Sitten ihan muutaman namin kanssa sivulletulot, koiralla oli hirveä into ja hyvin se tuli oikein suoraan sivulle, ei vinoon. Koitin pari myös ilman nakkia ja olin kyllä tyytyväinen, oikein tosi hienoa menoa. Tein näitä ehkä kymmenen toistoa ja sitten sai treenit luvan riittää!

Käytiin vielä tämän jälkeen Annan kanssa metsälenkillä (Karo lähti luennolle mun ja Pongon vikan tokopätkän aikana) Haukkuvaaran lähimaastoissa. Oli kyllä ihanan syksyistä ja koirat nautti, Pongokin välillä intoutui leikkimään Murun ja Tulpan kanssa oikein kunnolla. Itsekin kyllä nautin aina tuosta metsässä käpsyttelemisestä, erityisesti kun on lenkkiseuraa. Tällä kertaa kun mukana oli Annan koko koiralauma, eli Pongon lisäksi oli Lettu-mummo, Laki-äiti, Tulppa-täysveli sekä Muru-pikkusisko. 



Tässä siis viikon (ja viime sunnuntain) tokopainotteista treenaamista! Toivottavasti piditte tästä postauksesta, ainakin itse olen tyytyväinen kun sain paljon treeni- sekä kuvausapua tällä viikolla. Erittäin iso kiitos Eveliina, Anne, Anna sekä Karo seurasta! :) Nyt sitten odotellaan innolla huomisen Etoelävän tokokurssia sekä viikonlopun äksöneitä, Pongolle pitäisi tilata hieronta-aikakin. Kunhan sitä saisi itseä niskasta kiinni ja vaan varattua.

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Esittelyssä pari kivaa blogia!

Pyysin teiltä vähän reilu viikko sitten lukuvinkkejä ja mukavasti mulle tultiin linkkailemaan blogeja, yhteensä 26 blogia! Niistä olikin sitten kova karsiminen ja etsiskely, mitkä muutamat pääsisivät esittelyyn sitten ihan oman blogini puolelle. 

Mutta tässä nyt muutamia omia suosikkejani linkitetyistä blogeista, katsokaahan tekin kyseiset blogit mikäli sattuvat nappaamaan. Bannerikuvat lainattu blogeista, joten mikäli blogin/kuvan omistajana et halua banneria näkyviin, pyydäthän minua poistamaan sen! :)


Aivan ensimmäinen blogi mikä mulle linkattiin oli "Jediritareita oomme kaikki", missä päähenkilönä seikkailee aivan ihana trikkisheltti Jedi. Ilahduin kovasti tämän blogin linkityksestä, sillä aiemmin mun piti alkaa lukemaan kys. blogia, mutta jostain syystä hukkasin osoitteen. Blogissa on treenejä, arkea sekä myös kisoja, joten se onkin juuri aika samanlaista aihepiiriä mitä oma bloginikin edustaa, joten se meni ehdottomasti lukulistalle. Ja onhan Jedikin aivan ehdottoman ihana pikku sheltti!




Team FriHetAwa -blogiin ihastuin tietenkin ekana siksi, että siellä seikkailee myöskin aivan ihastuttava bluemerle puikkonokka kahden seropikaverinsa kanssa. Blogin ulkoasu on mukavan persoonallinen, blogia päivitetään usein ja postauksista löytyy usein kuvia. Plussaa harrastus- ja kisapostauksista, joten ehdottomasti tämäkin blogi meni lukulistalle!




Vaikka itse pidän enemmän usein (vaikka päivittäin tai ainakin useasti viikossa) päivittävistä blogeista, piti "Harrastushaukut Vinski & Ketku" -blogi valita ehdottomasti listalle. Päivityksiä tulee harvemmin, mutta ne ovat laadukkaita, kuvat todella upeita ja hienosti aseteltuja. Noita kuvia voisin jäädä tuijottelemaan vaikka tunniksi! Kuviin on todella panostettu ja blogi antaa ihanan rauhallisen ja järjestelmällisen kuvan. Pidän!!


Siinä kolme lemppariani linkatuista blogeista! Kiitos kaikille blogiensa linkityksistä. :) Useampaankin tuli liityttyä lukijaksi, joten mukavasti sain uusia kivoja luettavia blogeja.

maanantai 15. syyskuuta 2014

MM-kisaradalla agivalpassa

Tänään oltiin taas Haukkuvaarassa Julian agilityvalmennuksessa ja sain

Karon mukaan kuvaamaan mun treenit videolle. Huippua! Tosi opettavaista näin jälkikäteen nähdä, mitä sitä tulikaan sählättyä ja miksi se koira nyt menikin noin. Meillä oli tänään MM-kisahenkinen rata ja ensimmäiset yhdeksän(?) estettä oli täysin samoin mitä MM-kisaradalla oli ollut viime viikolla. Hauska päästä treenaamaan oikeasti noinkin vaikeita ratoja! Ja kyllä siellä jotkut pätkät sujui, mutta ehkä ihan hyvä ettei oltu oikeasti MM-kisoissa... Hylky olisi nimittäin tullut jo kolmosesteelle ja monesti.

Mutta tällä kertaa en analysoi kummemmin, jätin Julian kommentit mukaan videolle, joten siinä näkyy miten mua neuvottiin mun virheiden kanssa. Harmiksi tuli paljon musta johtuvia keppivirheitä (5 kepeillä otin vasemmalla kädellä ja jyräsin koiran->vika väli jäi menemättä, vaikka olisi pitänyt ottaa oikeaan käteen koira ja sitten vasta vaihtaa), mutta meinaan tällä viikolla käydä tekemässä kivat keppitreenit sitten vähänniinkuin anteeksipyyntönä mun sekoiluista. Koiralla oli kyllä mieletön tsemppi, vaikka itse mokailinkin. :) Mutta nyt, nauttikaahan meidän valppavideosta!


sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Se kolmas luvanolla

Lauantaina meillä oli jälleen kerran kisapäivä, tälläkertaa LAUKAn järkkäämät agilitykisat Laukaassa. Vaihtoehtoina oli mennä A agirata, B agirata ja C hyppis, mutta päätin mennä vaan AB radat, koska musta tuntuu, ettei Pongo jaksaisi mennä ehkä kolmea rataa... Se kaksi rataa tuntuu sopivalta määrältä meille molemmille, ainakin tänhetkisen osaamistason kanssa.

Yritettiin saapua paikalle ajoissa, mutta musta tuntuu, että oltiin vähän myöhässä aikataulusta ja kipaisin äkkiä kisakirjat toimitsijoille ja sitten koirien kanssa lenkille. Onneksi kasvattaja oli taas henkisenä tukena paikalla! Käytiin koirien kanssa lenkillä, jonka jälkeen kerkesi ihan hetken katsella medien ratoja, jonka jälkeen taas oli aika tutustua rataan. A agirata ei vaikuttanut vaikealle ja tuomari Timo Teileri oli tosi mukava. Me lähdettiin heti neljänsinä, eli en taaskaan kerennyt panikoida kovin kauaa.



Eli alku sujui ihan hyvin, mitä nyt putken jälkeen vähän pelastelin huutelemalla jotain "täällätänne" juttuja, mutta valssilla jäin eteen ja koira meni sen takia ohitse. Siitä sitten ihan näppärästi puomille ja putkeen, mutta kepeillä koira vaan haki väärän välin. Harmi homma. Siitä hyppelyhässäkkä sujui mielestäni ihan kivasti, hieman ehkä vauhti väheni tuolla. A:n kontakti oli kyllä tosi rajoilla.. ja siitä sitten hanattelua maaliin. Hyvä fiilis jäi, vaikka typerä oma ohjausvirhe ja tyhmä keppienhaku ongelma.



Siitä sitten käppäilin koiran kanssa hetken ja odoteltiin B:n luokkien alkua. Kerettiin nyt katsomaan minit ja medit hyvin, joten ainakin rata oli aivan kirkkaana mielessä. Se ei taaskaan vaikuttanut kovin vaikealle ja rataantutustumisessa sain mielestäni hyvät suunnitelmat, mitä meinaisin radalla tehdä. Vähän ehkä lopun estejuttu mietitytti, kun yleensä putkesta tultua Pongolta katoaa kontrolli ja mietin miten saisin sen siitä esteelle sujuvasti. Taas ei kerennyt paljoa miettiä, kun oli jo aika mennä.



Eli kyllähän se sitten menikin aika hyvin. Alussa keinu oli aika hidas, mutta ei siitä onneksi tullut mitään traumoja. Siitä saatiin hyvin hanateltua toi este- ja putkisuora, seuraavana olikin vaaranpaikkana rengas-kepit yhdistelmä. Toivoin vaan parasta ja annoin koiran itse hakea ja mitä hittoa, sehän haki kepit!! Siinä voi jo kuulla mun äänessä paniikin. Keppien jälkeen olin suunnitellut tekeväni noin, koska halusin ottaa kepit varman päälle, että niille koira pääsee lähestymään suoraan. Ja sehän meni ihan kivasti sitten putkeen.. ja uskalsin tehdä näin kun se hakee hyvin yleensä putkeen. Putkesta tultua oli sitten radan kinkkisin kohta ja ihan paniikissa käskytin sen ensin vasenpaan käteen ja siitä se sitten vaan pompsahti yli. Koira puomille ja siitä maaliin ja mikä fiilis - me tehtiin se!

Väliajalla kasvattaja kerkesi vähän pelottelemaan, että riittiköhän meidän nopeus ihanneajan sisällä pysymiseen. ;D Onneksi Pongo kuitenkin hanatti hyvin noilla suorilla, vaikka aikaa kului keinulla ja tossa ohjauskuviohässäkässä. Kepit se meni onneksi suht nopeasti. Käytiin väliajalla kävelemässä koirien kanssa ja sitten jännittämään palkintojenjakoa.


Kyllähän siinä kerkesi vähän epätoivo tulla, että voi perhana, ei se aika riittänyt kun ensin huudettiin kärkikolmikko ja vielä neljäskin... ja sitten olin jo kävelemässä autolle, mistä juostiin äkkiä Pongon kanssa kohti palkintojenjakopaikkaa.




Ruusukkeen lisäksi saatiin siis valita lelu lohdutuspalkinnoksi (:D) ja valitsin Pongolle tommosen kivan patukan. Se vaikutti olevan sellainen, mitä meiltä ei vielä ehkä löydy, ainoastaan vinkupatukka. 

Sen jälkeen tietenkin pakolliset poseeraukset!


Ihan mieletön fiilis. Vihdoinkin me tehtiin se! Mä kerkesin olemaan jo vähän epätoivoinen, kun hirveä paniikki pilasi aina meidän radat ja tein ihan typeriä virheitä radoilla. Nyt sitten viimeisessä luokassa ennen hetken taukoa onnistuttiin vihdoin ja nyt on hetki treenitaukoa ja käydään lokakuun alussa yhdet kisat ja katsotaan siitä seuraavia myöhemmin. Oon nyt vaan tosi tyytyväinen erityisesti koiraan, mutta myös itseeni, kun vihdoinkin onnistuttiin ja siirryttiin kakkosiin!

perjantai 12. syyskuuta 2014

Etoelävän tokokurssi 1/9: Tää on niin meidän kurssi!

Tänään oli eka kerta koirien kanssa Etoelävän tokokurssilla, joka oli siis tokon alo/avo tason kisaamaan tähtääville koirakoille. Meillehän tämä on juuri täydellinen tähän hetkeen, sillä ollaan menossa kisoihin ja juuri tuo on meidän taso. Paikkana oli Valorinne, jossa on siis ihana iso hiekkakenttä sekä paljon häiriötä. Siinä oli vastapäinen talo, josta raikasi välillä täysiä rokki, autoja kulki paljon ohi ja jonkin verran kävelijöitä. Sen lisäksi kentällä oli seitsemän koirakkoa plus me, eli häiriötreeniä tuli tosiaankin! Mä en vois keksiä mitään asiaa, mitä tarvittaisiin nyt enemmän kun tuollaiset kaikenmaailman häiriöt ja ne tulee tuolla ihan luonnostaan, kun treenaa ulkona autotien vieressä. 

Ensimmäiseksi aloitettiin juttelulla ja haettiin sitten koirat kentälle. Ihan vaan höntsättiin kentällä ja tehtiin koirille olo "tässä ei oo mitään ihmeellistä, ei tarvitse reagoida näihin koiriin" ja tästä ajattelutavasta pidin. Helpompi kun saa hetken katsastaa tilannetta ja sitten alkaa hommiin. Aloitettiin niin, että mentiin rinkiin ja jokainen kiersi vuorotellen kaikkien koirien ohi seuraamalla, eli seuraaja meni siis ympyrän sisällä. Pongo seurasi aika kivasti! Pari katkoa tuli kontaktissa, mutta superhyvä.

Sen jälkeen Elli kiersi kaikki ja katsoi miten sujuu sivulletulot. Saatiin vinkkinä se, että sivulletulo on hieno ja yritys hyvä, mutta että koira tulisi kerralla oikein niin jos koira tulee väärin, pyydetään vain uusi liike. Sivulletulotreeniin saatiin myös "kompassiharjoitus" eli ilmansuuntien mukaan pyydetään koiraa aina sivulle. Seuraavaksi kaikki koirat kierrettiin niin, että otettiin seuruupätkä. Pyysin Elliä liikkuroimaan meille kisanomaisen seuruun ja se meni hyvin, ainoastaan täyskäännökset vähän levisi ja Pongo otti häiriötä vinkulelusta toisella koiralla. Vinkiksi sain kävellä kunnolla eteenpäin (kävelen kuulemma oudosti, jalat menee nopeasti mutta lyhyitä askelia). Sitten sain ohjeeksi olla korjaamatta mitään radikaalisti (tiiviys tai tekniikka) koska ollaan menossa jo kuukauden päästä kisoihin, tärkeintä on pitää Pongon hyvä ilme seuruussa, kun sillä on superhauskaa. 

Sen jälkeen sitten liikkeestä maahanmeno ja samanaikaisesti suoritti Saija borcolinsa Pyryn kanssa vieressä. Oltiin aika kaukana toisistamme, mutta hyvä häiriö kuitenkin tässäkin harjoitella! Mentiin kisaomaisesti, Elli liikkuroi meille tämän liikkeen ja Pongo suoritti tosi mainiosti. Meni heti mun käskystä maahan ja pysyi siellä, ainoastaan nousi taas(!!!) peruasentoon ilman käskyä, käskin sen maahan (kahdesti) ja sitten vasta käskystä perusasentoon palkkasin. Palkkauksen jälkeen otin koiran seuruuseen, liikkeestä maahan ja palasin vierelle, palkkasin sen maahan pari kertaa ja käskin peruasentoon ja superipalkka. Täytyy näköjään harjoitella tuota!

Liikkeestä maahanmenon jälkeen tutkittiin vielä kapulaa, eli ihan vaan naksuttelin kapulan huomioimisesta. Eka se alkoi läimiä vaan tassulla, mutta kun vaikeutin niin nopeasti tajusi ottaa suulla siitä kiinni. Kapula ei ole uusi asia meille, mutta tämä auttaa tekemään siitä hauskan. Sitten heitin sille kapulaa ja se toi sen innokkaana mun luo, välillä vähän hetsasinkin ja annoin sen vaan tuoda sitä mulle. Kapulan kanssa ei nyt ole mikään paniikki ja ensi kerralla aion pyytää kunnon vinkkejä sen kanssa. 

Loppuun vielä jäljelle jääneiden koirien kanssa paikkamakuu 1min. Ensin tarkastus, siitä riviin Justus-berni, Katla-karjis, Bianca-kultsu ja Pongo järjestyksessä eli oltiin vimppoja. Pongo odotti ihan hyvin, nousi just ennenkun Elli oli tulossa meidän luokse, joten jouduin pyytämään uudelleen perusasentoon. Pysyi hyvin luoksepäästävyyden ajan paikallaan. Siitä sitten koirat paikkikseen, jäin aika lähelle, koska selkä oli autotiehen päin ja muutenkin uusi paikka ja uudet koirat, joten halusin minimoida riskit epäonnistua. Pongo pysyi koko ajan paikallaan, mutta vierestä Bianca nousi ja Roosa kävi laittamassa sen takaisin maahan. Kävin tässä välissä palkkaamassa Pongon ihan vain oikeasta toiminnasta, eli siitä, että se vaan pysyi paikallaan. Sitten aika loppui, palkkasin koiran heti sen luoksetullessa maahan ja pyysin sitä olemaan maassa. Käskystä peruasentoon ja siitä sitten rauhallinen palkkaus.

Tämmöset treeni tällä kertaa, meni varmaan 400g nakkia, mutta ihan mahtavaa! Tykkäsin kovasti ja tuli uusia hyviä oivalluksia joka jutun suhteen. Tärkeintä on jo tämä häiriötreenikin, tekee meille mielettömän hyvää. Ryhmä vaikuttaa hyvälle, koirat on kaikilla hanskassa ja ei tarvitse stressata ylimääräisiä sen suhteen, että jonkun koira karkaisi joltakulta lapasesta. Pongo ei yhtään kyttäillyt ketään muita koiria (autoja ja ihme häiriöääniä vastakkaisesta talosta kylläkin, mutta se ei ole niin suuri ongelma) ja oli kokoajan tosi hyvässä moodissa, tykkäsin sen työskentelystä ja odotin, että tämä olisi ollut paljon vaikeamp paikka meille. Ollaan siis selkeästi kehitytty! Ja odotan nyt jo innolla ensi perjantaita!! Ihan huippu kurssi.

torstai 11. syyskuuta 2014

Tokohulluuden viikko 37

Maanantaina en mennyt agivalmennukseen, koska Pongolla on nyt kahdet kisat perättäisinä viikonloppuina taas, niin ajattelin olla tekemättä turhaan rataharkkaa tällä viikolla. Turhaan kyllästyttää sitä, kun mielummin voi säästää paukkuja kisoja varten. Käytiin kuitenkin Annen kanssa treenaamassa Haukkiksessa, sillä haluan nyt alkaa treenaamaan paikkista oikein tosissani. Aloitettiinkin heti hienosti tänään paikkiksen merkeissä! Annella on siis Pongoa hieman nuorempi hieno soopelinahkauros Santtu, jonka kanssa Pongo on joskus leikkinyt kun se oli vielä pentu.

Paikkiksessa pidettiin kunnon väli, aikana 1 minuutti. Tultiin heti vaan paikkikseen ja laitettiin koirat siihen. Pongo ei ollut kovin levoton, ei pitänyt mitään ääntä ja oli hienosti. Koirat oli myös vapaana, mutta hieman vielä mulla on luotto hakusassa ton koiran kanssa, joten mun välimatka koiraan oli lyhyt. Paikkis meni kuitenkin hienosti, jonka jälkeen otettiin pari kertaa hyppyeste. Laitoin koiran menemään esteen ja pysäytin "paikka" käskyllä, kävin palkkaamassa sen suuhun ja vapautin. Tätä pari kertaa. Sen jälkeen muutama liikkeestä seisominen, siinä vielä joudun käyttämään käsiapua, että aletaan varmaan harjoittelemaan samaa kun stoppiharjoitukset, mutta vaihdan vain käskyksi meidän arkikäskyn. Vähän se oli välillä lahnana, mutta jos ei totellut käskyä sanoin painokkaasti vaan "sivu" niin johan se teki 100 kertaa paremmin. Palkaksi tekemisestä Pongo sai ihanan uuden vinkuvan tennispallon ja se oli muuten tosi hyvä palkkalelu. 


Kuvan ottanut Karo

Koira meni hetkeksi autoon lepäämään ja tauon jälkeen otettiin kepit ihan mun mielenterveyden kannalta. Annoin koiran hakea tosi vapaasti kepeille, eli keppejä ennen oli suorassa linjassa este ja siitä vain annoin koiran mennä kepeille. Tehtiin ehkä viitisen toistoa, tein molemmin puolin ja myös takaaleikkauksia. Palkkasin vinkupallolla. Pongo ei tehnyt yhtään virhettä missään, eli kisojen keppivirheet on varmaan ollut ihan siksi, etten ole antanut koiran vaan hakea kepeille. Täytyy luottaa tohon enemmän, kun se osaa jo homman! 

Loppuun sen jälkeen vielä paikkis 1 minuutti, koirat vapaana ja kaukana toisistaan. Häiriönä oli Julia rakentamassa rataa, ei haitannut Pokoa. Hienosti se malttoi paikkistella, vaikka oli vielä ehkä vähän höyry päällä. Käytettiin pojat vielä jäähkälenkillä yhdessä ja ei mitään ökinöitä kummankaan osalta! Oon tosi tyytyväinen Pongoon ja sen käytökseen, kyllä nyt on uudet vinkupallot ansaittu kun noin hienosti osataan olla. :)


Tiistaina hölläiltiin, käytiin hauskalla metsälenkillä Karon ja Kaken kanssa ja pidettiin kunnon vapari. Tälle viikolle kun on tulossa lähes jokapäivälle jotain treeniä halusin pitää Pongolle yhden kunnon lomailupäivän ja tiistai oli siihen juuri sopiva. Metsässä vapaana kirmailu tekee kyllä koirille hyvää niin kropalle kun mielelle. Huomasin koulupäivän jälkeen itsekin tarvitsevani metsälenkkiä, tekstasinkin Karolle "heti sun luennon jälkeen metsälenkille!!" koska kolmen tunnin Wordin vääntösession jälkeen oli silmät ihan ristissä ja ainoa mitä kykenin tekemään oli ulkoilla metsässä. 








Keskiviikkona sitten iltapäivällä tokoiltiin, mentiin Haukkuvaaraan ja tehtiin ihan heti alkuun paikkamakuu Santtu-nahkan sekä Laki-mamin kanssa. Pojat oli sivuilla ja Laki keskellä. Pongo oli ilman hihnaa, ajaksi tuli lopulta 1 min 10 sek. Olin aluksi liian kaukana ja Pongo piippasi ihan vähän, kävin noin 45sek kohdalla palkkaamassa ja jäin lähemmäs. Loppuaika menikin hyvin ja mentiin sitten ulos riehumaan kun Santtu ja Laki teki hieman pidemmän paikkiksen. Eli vielä matkan koiraan täytyy olla lyhempi, ei pidä haukata liian isoa palaa kakusta. Järjestelmällisesti varmasti kun treenaa tätä paikkista, niin se helpottuu. Edistystä kun on jo tapahtunut, tämä oli vasta ensimmäinen kerta kun Pongo oli noin levoton.

Sen jälkeen tehtiin pari kertaa luoksetulo, ongelmana sivulle tullessa saattaa jäädä vinoon tai väärään kohtaan. Tehtiin helpotettua versiota, eli pelkkiä sivulletuloja vähän kauempaa. Näitä pitää tehdä lisää ja itse olla sekoilematta, niin se tulee sieltä. Luoksetulossa muuten ei siis sinäänsä mitään ongelmaa. Sen jälkeen vielä hyppyeste pariin otteeseen, näytettiin Annalle se "paikka" käskyn kanssa ja saatiin kehuja. Mun pitää muistaa kiertää este vasemmalta puolelta ja viedä sieltä koiralle palkka, välillä myös tehdä hyppyestettä vain heittäen nakkia toiselle puolelle (suorituksesta hauskaa, hyppyesteen meno on hauskaa) ja ei aina koko suoritusta. 



Väliin otettiin tauko ja lopuksi vielä halusin näyttää seisomisen "paikka" käskyllä. Sain huomautusta äänensävystä, ei liian tiukkaa käskyä, niin että koiran korvat särähtää taaksepäin. Pysähtyminen oli sinäänsä hyvä, mutta käänsin liikaa yläkroppaa antaessani lisäavun vasemalla kädellä, eli pitää keskittyä kevyeeseen käsiliikkeeseen, eikä tehdä hirveää kropan liikettä kun käsiliike riittää. Pakko varmaan videoida tätä seisomista ja katsoa se niin itsekin hokasee, en osaa kiinnittää huomiota oikeen tämmösiin "automaattisiin virheisiin" kuten kropan kääntyminen tai oman vauhdin hidastus. Ne tulee vaan niin automaattisesti mulla, teen hirveän voimakkaasti lisäavun tai sitten vaihtoehtoisesti hidastan huomaamattani/vahingossa liikettä sen pari askelta. Mutta summasummarum pysähdykset olivat nättejä ja eiköhän ne saa kokoon kursittua. Toinen treeni tätä (ja hyppyä) ajatellen on se, että koira jää "paikka" asentoon, palaan vierelle ja palkkaan edestä ja koiran pitää pysyä paikallaan ja se ei saa istua automaattisesti kun tulen vierelle. Helppo harkka esim itsenäiseen treenaukseen yksin, toivottavasti sujuisi hyvin myös. Selkeästi tää paikka käsky sopii paremmin kun stoppi, mutten usko sen stoppitreenauksen ainekaan huonontaneen tätä. Ehkä voisin tehdä "stoppitreeniä" mutta paikkakäskyllä. Onhan mulla tässä aikaa ja kotona tylsää ja koiralla on tylsää.. Ehkä takapihatreeniä?

Pysäytysten jälkeen vielä loppuun paikkis Kaken kanssa, aikana 1min 15sek ja Anna liikkuroi. Alussa jouduttiin odottamaan hetki (Anna kävi autolla), Pongo oli hienosti sivulla vaikka muunmuassa yksi koira käväisi meidän kehäaitojen puolella (hihnassa) ja oli porukkaa pyörimässä viereisellä aksakentällä. Olin tyytyväinen Pongon supermotivaatioon loppuvaiheessa treeniä! Hyvä koira. Olin nyt suunnilleen samassa paikassa mitä sillon tän päivän ekan paikkiksen palkkaamisen jälkeen, Pongolta ei mitään levottomuutta, vaikka oli hieman häiriötäkin. Paikkis sujui ongelmitta, ainoastaan lopussa se nousi sivulle ilman lupaa -eli liikkurin käskystä- ja en huomioinut sitä kun paikkis oli hieno ja siis ei se mikään järjetön virhe ollut. Sen jälkeen heittelin vähän palloa ja hienosti leikki mun kanssa vaikka Kake olikin vieressä.




Torstaina oltiin sovittu ryhmäpaikkistreenit Killerille. Mukana oli siis Mimmi-karjis omistajansa Saijan kanssa sekä sitten paikalle sattui tulemaan Etoelävän Elli ja hänen karjikset. Pongolle oli hirveän vaikea aluksi keskittyä, toki oli ihan uudet treenikaverit, jotka oli vielä ihan outoja karjiksia. Ennen Ellin tuloa tehtiin Saijan kanssa luoksepäästävyys ja Pongo oli hienosti paikallaan. Sen jälkeen paikkis, 1min 15sek ja olin aika lähellä. Koirat oli vapaana. Pongo oli vähän levoton, tokikaan en hirveästi siinä sitä viritellyt vaan ruvettiin lähes heti tekemään. Pongo piippasi ehkä kaksi kertaa, muuten möllötti paikallaan, joten olin ihan tyytyväinen. Taas nousi sivulle ilman käskyä, en reagoinut siihen.


Sen jälkeen paikalle saapui Elli ja otettiin siinä itseksemme pieni seuruupätkä sekä yksi luoksetulo. Seuruut meni hyvin, ei ongelmaa ja sain sen jopa motivoitua tekemään, vaikka häiriötä oli paljon. Ehkä kun Elli tuli ja häiriönä oli useampi ihminen, auto ja monta koiraa, tuli siitä helpompaa kun ei tarvinnut keskittyä vain siihen yhteen koirahäiriöön. Seuruun jälkeen otettiin luoksetulo ja se meni hyvin, sivulletulo oli vähän hassu ja korjautin sen, mutta tuli sivulle kuitenkin jotenkin, eikä jäänyt matkalle. Olen semityytyväinen.

Sen jälkeen Elli katsoi vähän meidän seisomista ja kuulemma seuruu on hyvä. Lisäapu oli kuulemma hyvä pieni ja koira pysähtyi sillä tosi hienosti, oli ihan hyvä pätkä ja reagoi nimenomaan mun juttuihin, odotin liikkurointia hyvin itse ja se oli ihan hyvä pätkä. Tärkeinpänä ohjeena oli tehdä seisomista ("paikka") monipuolisesti, ei aina samanlaista treeniä liikkuroituna tai kaavamaisesti, vaan että paikka voi tulla yllättäen ja siihen pitää reagoida nopeasti. Esim "paikka" ja pallo suoraan suuhun tai vastaavia harjoituksia. Katsottiin myös luoksepäästävyys, ensimmäinen kerta oli virheetön, Elli oli aika eleetön, mutta seuraavalla kerralla kädet ojossa tullessaan Elli olikin niiiiin ihana, että pyllykin nousi maasta. Toruin kevyesti ja otettiin uudelleen, onnistui.

Loppuun vielä kisanomainen treeni, eli alkujutut tarkastus ja muut, sen jälkeen luoksepäästävyys ja paikkis. Elli liikkuroi sekä myös suoritti luoksepäästävyyden. Pongo istui hyvin luoksepäästävyydessä, ei ongelmaa, vähän ehkä nousi odottaessa eli odotusharjoituksia pitäisi tehdä enemmän, että vaan pitää odotella sivulla kun kestää ja kestää ennen liikkeen alkua. Paikkis kesti 50sekuntia, sillä musta kaksi ihanaa karjistyttöä molemmin puolin tuntui olevan aika vaikea Pongolle. Jäin myös aika lähelle, mutta se oli todella hyvin siinä, ei yhtään levoton. Kun tulin sen vierelle käskin sen olla "maa" ja kun nousi, käskin sen takaisin maahan ja käskystä sivulle, sitten alkoi bileet. SIihen me oikeastaan lopetettiin sitten. Käytiin treenien jälkeen vielä juoksuttamassa koiria Killerin metiköissä, Pongo nautti karjistyttöjen seurasta! 

Tällä viikolla on kyllä ollut tosi paljon tokotreeniä, mutta on kyllä tullut paljon uusia oivalluksia sekä treeni-ideoita. Ei ehkä ihan toivotonta menoakaan ja onneksi itsellä nyt on tosi kova treenimotivaatio. Toko on vaan niin hauskaa ja koukuttavaa! Huomenna mennäänkin sitten ihan Etoelävän kurssille ja lauantaina meillä on LAUKAn aksakisat, jänskättää..

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Hyväntekeväisyysmätsäreissä

Käytiin pyörähtämässä tänään Vaajakoskella mätsäreissä, järjestäjänä oli Vaajakosken Musti ja Mirri ja kyseessä oli hyväntekeväisyys mätsärit. Tuotto mätsäreistä meni löytöeläinkodille ja siellä oli lahjoituskontti, mihin muunmuassa minä roudasin vähän ylimääräisiä juttuja (nappulaa sekä puruluita) löytökoirille. 

Me oltiin isojen koirien viimeisessä parissa ja meitä vastassa oli joku faaraokoiran tyyppinen koira. Pongo esiintyi tosi kivasti lukuunottamatta muutamaa ilopompsahdusta ja seisoikin hienosti. Olin kyllä tosi tyytyväinen sen käytökseen. Tälläkertaa oltiin kuitenkin sinisen nauhan arvoisia.

Kaikki kuvat jälleen räpsinyt Karo, kiitos!


Sen jälkeen alkoikin heti sinisten kehä, isoja koiria oli tosiaan tänään vain 15 kappaletta. Luokat toisaalta menikin pieni-keskikoko-iso-pennut-lapsikoira eli siis oli hieman erilaiset luokat mitä normaalisti. 

Sinisten kehässä ei ollut siis kovin montaa vastustajaa ja sain Pongonkin jopa seisomaan ihan hienosti paikallaan. Juostessakin tuomari juoksutti kahdessa erässä, suunnilleen nelisen koiraa per erä, joten hyvin sai jopa tilaa juoksuttaa! Propsit tästä. Oli kiva, että myös ne jotka tippui ekojen joukossa pois ensinnäkin käteltiin ja kaikki sai pönöttää sekä juosta kehässä. Näin sen kuuluu mennäkin, toisinaan harmittaa jos tuomari ei edes vilkaise nauhakehässä ja valitsee vaan jonkun kolme lempparia. 




Pongo tosiaan pääsi top neloseen pönöttämään ja pönöttikin hienosti itsensä tälläkertaa sijalle SIN3. Kyseessä kun oli Mustin ja Mirrin sponssaama mätsäri, oli myös palkinnot aika hienoja! Saatiin tosiaan palkinnoksi ruusuke, pokaali, pussi Pandan kevätrakeita, koiralle joku pieni ruokapussi märkäruokaa, puruluu sekä vielä Royal Caninin kori. Oli kyllä tosi huisit palkinnot näin "vain" sinisten kolmosiksi sijoittuneille. Todella hienoa!



Puruluu on sattuneesta syystä pois kuvasta, kun jouduin vähän heittelemään sitä, että eräs suostui poseeraamaan nätisti kuvassa. Tuossa tosiaan näkyvät palkinnot, mitkä musta oli tosi hienot ja hyvät. Tosi kiva mieli itelle jäi mätsäreistä! Kehät sujui ripeään tahtiin, tuomari oli tosi mukava ja muutenkin järjestelyt toimi hienosti. Hetken joutui toki ilmottautumisessa odottelemaan ja ilmon nainen ei tiennyt mihin piti lahjoituskonttiin tulevat lahjoitukset viedä, mutta muuten musta oli todella onnistuneet mätsärit.

Sen jälkeen shoppailtiin Pongon kanssa vielä Mustissa ja Mirrissä Pongolle naudan savunilkka (eli Pongo tunki puikkonokan siihen laariin, joten päätin ottaa sille yhden sellaisen) ja sitten vielä otin sille 3 kappaleen pussin vinkuvia tennispalloja. 

Kävästiin vielä tekemässä paikkamakuu yhden PopDoggilaisen seurakaverin kanssa (1min, hihnassa) ja Pongo paikkisteli oikein pätevästi. :)