sunnuntai 31. elokuuta 2014

Voihan hylly!

Lauantaina sai herätä taas aikaisin ja oli taas mukavan kutkuttava kisapäivän aamu. Onneksi en joutunut tälläkertaa lähtemään yksin kisoihin, vaan kasvattaja tuli kisaamaan samoihin kisoihin ja mentiin siis kimppakyydillä. Ajelimme Varkauteen VarPSin aksakisoihin, oli hauska päivä tiedossa.

Tuomarina oli Asko Jokinen, vanhempi tuomari, en oikein tiennyt hänestä mitään etukäteen. Näin kisojen jälkeen yksien kisojen ja ratojen perusteella en oikein pitänyt hänen ykkösluokan radoista, erityisesti agilityrata oli tosi hankala joiltain osin, hyppyrata sitten hieman helpompi. Ykkösluokassa kun on nyt nähnyt tosi erilaisia tuomareita, on jännä miten vaikeusasteet radoilla heittelevät yhden luokan sisällä tosi roimasti. Toisaalta se on kiva, että pääsee tekemään tosi erilaisille radoille, koska pääsääntöisesti vaikeilla radoillahan me treenataan rataharkkoja.



Kisapaikalla ensin vietiin kisakirjat, saatiin kisanumerot ja sitten alkoi koirien ulkoiluttaminen. Kiinnitin erityishuomiota nyt alkuverryttelyyn, sillä on tulossa nyt rankempaa agilityn osalta parin viikon ajan, joten haluan pitää koiran heti ensikisoista asti kuosissa. Käytiin pitkä lenkki, missä koirat sai tehdä tarpeensa ja juosta vapaana. Sen lisäksi venyttelin Pongon myös pikaisesti, enää se ei kovin paljoa vastustele vasemmankaan takajalan venytystä. Ehkä sieltä on jumi parantumassa. Tässä nyt kuitenkin vielä videomateriaalia, miten Muru hoitaa Pongon alkuverryttelyt:



Sen jälkeen rataatutustuminen ja Pongo jäi BOT-verkkoloimi päällä autoon. Lähdettiin kuitenkin jo neljänsinä, joten aikaa lisäverryttelylle ei kamalasti ollut tarjolla. Maksit myös kisasivat ensimmäisenä (maksi-medi-mini), joten oli normaalia enemmän kiire. Kasvattaja käski mun tehdä vaikeampia ohjauksia, esim niisto-sokkaria tai vastakäännöstä. Oli ihan jännä kokeilla, sujuuko vaikeammat ohjaustyylit vielä kisoissa paineen alla. Rataantutustumisen jälkeen koiralle pikaisesti vähän liikettä alle ja pyörittelyä ja se oli menoa sitten.




Lähdössä koira pysyi (kerrankin) ja puomilla ei mitään sanottavaa. Niistolle ajoitin huonosti ja en mennyt alta pois, joten säädöksihän se meni - kuten ehkä oletettavaa. Oli hyvä koittaa kuitenkin, olisihan se voinutkin onnistua ja olisin voinut käyttää sitä myös jatkossa. Sen jälkeen todella hyvä keinu, siinä mun keinupelkokoira vaan rämäyttelee keinua, eikä tunnu missään! Vielä tollaisen epävarman esteen jälkeen noin hyvä keinu, en voi kun olla tyytyväinen. A:n kontaktilla se taisi vähän karata, ei edes odottanut mun vapautuskäskyä, ehkä täytyy treeneissä katsoa, että se varmasti pysähtyy. Kepeille se meni hienosti, vauhti oli kyllä taas vähän hakusessa. Sen jälkeen hukkasin koiran ja hylly tuli sitten tässä, mutta päästiin vielä jatkamaan. Siinä ihan pätevännäköinen valssaus ja koira putkeen (en tiedä miksi ohjasin noin, mutta se tuntui vain hyvältä rataantutustumisessa). Huonosti sihdattu vastakäännös, jonka takia koira jäi väärälle puolelle, mutta meininkiä oli lopussa ja koira liikkui aika kivasti eteenpäin!


Fiilis oli hyvä radanjälkeen, itse ohjasin huonosti ja ehkä noi vaikeat ohjaustekniikat oli kuitenkin vielä meille liian vaikeita tässä vaiheessa toteutettaviksi kisaradoilla. Paineet oli mielessä myös kovat vikan LUVAn takia ja eihän tuo ratakaan mikään helppo ollut. Lisäksi olin vielä kipeä, mutta se ei musta suorituksessa näkynyt muuten kuin ehkä siinä, etten ollut tarpeeksi kartalla tekemisestä. Koira oli tosi hyvä ja virheet mun itseni aiheuttamia.

Sen jälkeen koira autoon BOT päällä ja säntäsin itse kuvaamaan Murun suorituksen. Siinä ei ollut kauaakaan aikaa, kun alkoi jo toinen luokka, B-hyppis ja oli aika mennä tutustumaan. Se oli helpompi ja tutustuin aikalailla itse keksien kaikki hommat. Lähdettiin sitten kolmansina... eli taas kovempi kiire radalle ja mulle paniikki päälle.



Alussa koira lähti ilman lupaa lähdöstä ja sitten jäin katsomaan, menikö se sen 2 hypyn vai ei. Sitten olinkin jo myöhässä putken kanssa ja pipariksihan se sitten jo nelosella meni. Sain paketin kuitenkin kasaan ja päästiin vielä tekemäänkin! Korjasin vitosella linjaa, koira taisi olla tulossa esteen ohi (ei näy videolta) ja siksi tollainen epämääräinen liikehdintä... Rengas meni hyvin ja sain lähetettyä sen kaukaa putkeen. Hain sen läheltä putkensuuta ja kepit meni ihan hyvin. Huomattavasti enemmän meininkiä! Sen jälkeen Pongo vaan bongasi putken ja meni sinne. Olin liian ajoissa seuraavalla esteellä ja se meni kökösti, sen jälkeen sain homman pelaamaan. Unohdin mennä 12 esteen, eli treenasin radan väärin, eli ihan hyvä että tuli hylly ennen sitä muutenkin jo. Loppu sen jälkeen meni vaan höntsätessä sitten.

No eihän sitä aina voi onnistua, mutta hienoa esteiden hakemista Pongolta ja vauhtihan oli kovempi mitä normaalisti. Esteet oli myös 60cm korkeita, joten sekään ei nyt vauhtia hidastanut! Tästä on hyvä jatkaa seuraaviin kisoihin, jotka on muuten toisessa "kotihallissamme" eli Jattilassa. 

Loppu kisapäivä meni sitten katsellen maksikolmosia ja siellä vihdoinkin kasvattajakin täräytti itsensä palkintopalleille!!! Eli iloa ja onnea oli kuitenkin sitten tämäkin päivä, vaikka alku menikin vähän hyllytellessä meillä molemmilla ykkösissä... Ihan hauska päivä jokatapauksessa! Onneksi edes joku meidänkin porukassa onnistui :)

perjantai 29. elokuuta 2014

Etoelävän tokokurssi: katsaus tulevaan kurssiin

Eli meillä oli nyt ensimmäinen kerta tokon alo/avo kisaamaan tähtäävien tokokurssia, pelkästään juttelua ja kurssin suunnittelua. Kyse on siis Ellin omistaman Etoelävän kurssista, jossa tarkoituksena on saada koirakoita eteenpäin tokon suhteen ja mahdollisesti ihan kisoihin asti.

Käytiin vähän läpi, missä kohtia ollaan menossa ja mitkä ovat meille haasteita, toiveita tai ajatuksia. Itse nostin meille ongelmiksi paikkamakuun, häiriössä toimimisen sekä sitten urosagreilun. Niistä saadaankin varmaan ihan tarpeeksi pohdittavaa tämän kymmenen viikon ajaksi.. Toisaalta meillä on hyvissä lähtökuopissa monet aloluokan liikkeet (seuruu, liikkeestä maahan, luoksetulo, luoksepäästävyys, osin hyppykin) ja innolla odotan myös avoluokan juttuja: noutoa, luoksetulon stoppia, kaukoja. 

Noudosta käytiin pitkästi asiaa ja siinä oli monia hyviä juttuja. Asioiden pilkkominen, keskittyminen johonkin tiettyyn asiaan. Lisäksi jo ihan pelkästään siitä, minkälainen kapula mulla on käytössä, oli puhetta. Mietin, pitäisikö mun käydä ehkä katsomassa, löytyisikö hieman korkeampaa mallia ja sillä voisin aloittaa ihan sellaisia naksuharjoituksia, että "kapula on tosi kiva" eli naksuttelisin vaan ensin katsomisesta, koskemisesta, suuhun ottamisesta etc. Nyt kun kapula on ollut ällö "hyi anna se nyt suuhun, mutta karseeta tää on" jos sillä saisi hommaan vähän sitä intoa. Tällä voisin aloittaa kotona treenaamisen, sain heti kunnon innostuksen kapulan suhteen.

Paikkamakuu mua vähän hirvittää, nimittäin nostettiin jo ideoita sen suhteen siellä, että piilopaikkistakin olisi luvassa. Tällä hetkellä en siihen itse ehkä kykene, me treenataan vielä paikkista helpotettuna versiona ja keskitytään luomaan koiralle siitä turvallinen (ja tylsä) olotila. Ehkä keksin siihen alkuun jonkun jutun, mikä tulee olemaan siinä oma sanansa. Kerroin meidän paikkislähtötilanteen ja sen, että voidaan tehdä ryhmässä, mikäli ollaan reunassa ja vieressä on narttu(ja), ei (vielä?) uroksia. Onneksi ryhmässä on kuulemma provosoimaton urosberni, siitä varmaan saadaan hyvää häiriötreeniä tuleville kerroille!

Käytäntöjä treeneistä oli muunmuassa se, että koirakoita on kentällä aina useampia, mutta se kehen keskitytään eniten (eli kuka on sen hetken silmän alla) on treenaamassa toisessa päässä ja muut toisessa. Kyllä, mua hirvittää ajatus siitä nyt, mutta se on meille todellakin hyväksi ja varmasti tulee vaan auttamaan meitä. Pari ekaa kertaa lupasinkin halkoa hiuksiani tämän asian suhteen, mutta loppukurssista varmasti sujuu jo paremminkin. Eipähän aina pääse sieltä, missä aita on matalin! Häiriötreeni on meille kaikista tärkeintä tällä hetkellä. 

Odotan kurssia erittäin innolla ja uskon, että tullaan saamaan tästä niin paljon irti. Jos paikkis ja seuruun yhteydessä seisominen saadaan kisakuntoon, niin aletaan olla valmis paketti! Sitä pakettia sitten saakin häiriöillä vielä kuormittaa, katsotaan, miten tässä käy. Jos ei nyt vielä lokakuun kisoihin (mihin Salme mua kovasti ohjaili) niin ehkä sitten ensi vuonna alkuvuodesta joihinkin karkeloihin. Ekan kerran (ja 3.9 möllitokojen) jälkeen olen varmasti paljon fiksumpi, näen tämän hetken lähtötasoa muuallakin kuin Haukkuvaarassa kasvattajan seurassa. 

Ja nyt ei muutakun jännittämään huomisia agilitykisoja... Iik!

keskiviikko 27. elokuuta 2014

Agivalkkailua nuhaisena

Maanantai-iltana oltiin agilityvalkassa, ekaa kertaa meidän omassa ryhmässä. Rata oli aika hauska, vähän vauhdikkaampaa osastoa ja vaikutti kyllä oikein kivalta.


Alku oli helppo, koiran vaan piti istua ja olin vastaanottamassa sitä kolmosen edessä. Siitä putkeen ja valssaten neloselle, vitosella vastakäännös ja kiipeämään. Kepeille tuli jotain ihme sekoilua ensin, mutta toisella kerralla sain kepit menemään. Kepeillä en voi itse vielä lähteä kauas, joten jouduin aloittamaan kasilta uudelleen. Siinä siis päällejuoksu, sitten ysille takaa-niisto-sokkari ja 10-11 pyöritettiin ja yhdelletoista valssi, 12 normisti ja 13 takaa. Sen jälkeen piti joko vetää tai valssata 14 päähän, itse valitsin valssin joka ei tuntunut toimivan oikein. Kokoajan houkutti putken väärä pää, tällaisia pitää selkeästi treenata enemmän. Sitten 15 ja 16 putken päät eivät oikein tuntuneet houkuttavan, Pongo irtosi putkiin normaalia huonommin, mikä varmasti johtui mun omasta huonosta lähettämisestä.

Tauon jälkeen jatkettiin sitten 14 eteenpäin, meni vähän paremmin ja siitä kun kunnolla vei putkille niin sujui. 17 merkkaus, 18 vaan takaa hyvin vieden ja siitä kepit. Kepeillä en voinut taas mennä lyhintä reittiä, vaan keppien jälkeen vaihdoin puolen (koira oikeassa kädessä) ja 21-22 välissä vaihdoin puolen, sitten vaa'alle mikä sujui aivan nätisti. Vaa'an loppuun valssasin, koska en uskalla jättää Pongoa vielä kovin paljoa yksin keinulle ja siitä sitten räpellettiin tonne 25 esteelle jotenkin. Jatkettiin sitten 27 putkesta, siitä vaan piti tehdä sokkari ja 28, sitten 29 ja lähetys kaukaa 30 putkeen, 31 putkeen pakkovalssi ja 32 vaan höntsäsin ja palkkasin koiran suuresti.


Ihan kiva valkka, harmi kun itse olin kipeenä niin se näkyi kyllä (mun) suorituksessa selvästi. Pongo oli hienosti, Julia kehui sitä miten nopeesti se meni.. En tiiä sitten johtuiko 35cm rimoista vai mistä, mutta hienoa että se on löytänyt nyt ainakin välillä vähän isomman vaihteen silmään. En viitsi turhaan hypyttää sitä jatkuvasti maksirimoilla, koska se tuntuu turhalle noissa tekniikkaharjoituksissa. 

Jokatapauksessa oli oikein kiva treenikerta, mun ryhmä vaikuttaa kivalle kun sielläkin on muita kisoissa jo käyneitä koirakoita, sopii hyvin joukkoon. Nyt mä olin pohtinut vaikka mitä treenejä tälle viikolle, mutta harmikseni tosiaan sairastuin ja olen virunut flunssassa kotona... Toivottavasti parannun nyt viimeistään lauantaiksi, että pääsee kisoihin sitten Pongon kanssa. Se onkin nyt saanut patoa oikein mukavasti sitten energiaa kisoja varten, jospa vaikka liikuttaisiinkin eteenpäin!

Eli seuraava postaus tulee luultavasti perjantaina tai lauantaina, pe on jokatapauksessa se tokon ensimmäinen juttelukerta ja lauantaina sitten kisat. Onneksi mulla on varaohjaaja kasvistäti, mikäli itse sattuisin oikeasti olemaan niin kipeä, etten pystyisi menemään.. Mutta tuskin!

sunnuntai 24. elokuuta 2014

Viikko 34 - kaikki treenaukset

Keskiviikkona 20.8 olin agilityvalkassa, kun en viittinyt aksata sekä sunnuntaina että peräkkäisenä päivänä maanantaina, joten vaihdettiin niin, että sain tuurata keskiviikona oman vuoroni sijasta. 

Rata näkyy videossa, teknisyyttä oli taas mulle ihan tarpeeksi ja ihan nappiin ei mennyt. Ihan hauskaa oli ja uusia juttuja varmasti oppii treeneissä, tuolla oli paljon mulle turhan vaikeita ohjauskuvioita (vielä) eiköhän niistäkin joskus saada rutiinia! Vaikeinta oli tossa lopussa kun en vaan ollut päässäni tarpeeksi hahmottanut, mistä esteeltä mihin piti mennä. Eiköhän tämäkin kehity kuten aikoinaan esteratsastuksessa ratoja oppi muistamaan aina vain nopeammin, nyt ratojen muistaminen nopeasti on aika työlästä. 




Torstaina 21.8 käytiin Annan kanssa mun koulun ja töiden välissä treenaamassa Haukkuvaarassa. Pongolle halusin ottaa vain tokoa, koska ei olla nyt tokotettu pitkään aikaan. Koko treenit soi Ultra Bran joku levy taustahälynä, eikä Pongo tuntunut noteeraavan sitä ollenkaan. Hyvä!

Aloitimme kisanomaisesti luoksepäästävyydellä, mikä sujui taas nappiin. Sen jälkeen odottelua hetki ja kisanomainen paikkamakuu, aikana 45 sekuntia. Pongo oli hieno, nuuski hieman, mutta muuten paikkisteli kympillä. Hienoa! Sen jälkeen jatkoimme stoppiharjoituksia, taas tuttuun tapaan: valssaten oikealla kädellä nami suuhun "stoppi" ja matka jatkuu. Sitä ehkä 5-10 kertaa, ja sitten vaihdettiin niin, että pysäytän koiran vaan kädellä ilman namia ja sitten annan namin. Oli vaikeaa, koska Pongo lähti seuraamaan namia ja liikkui, en voi palata sen vierelle. Naksun kanssa oli parempi, mutten silti voi palata edelleenkään ihan vierelle asti. Erikseen harjoitukseen stoppi ja erikseen vierellepaluu liikkumatta siis.
Kuva rallymölleistä, kuvannut Tiina Harju

Stoppien jälkeen sitten halusin ihan eri meininkiä, eli luoksetuloja. Anna piteli ja hetsasi, itse menin kauas ja huusin "sivu". Tehtiin kolme toistoa, jokainen meni nappiin ja Pongo tuli heti sivulle vasemman kautta. Ei ongelmaa! Ainoa vaan, että Pongo heittää aika ison kiekan mun takana, mutta se nyt ei kai ole mikään ongelma kun tulee kuitenkin sivulle. Luoksetulojen jälkeen muutama hyppy niin, että menin siihen, sain ohjeet (joko "valmis" ja/tai "käsky") ja sitten lähetin koiran ja heitin nakin. Oli ihan hienoa menoa, pari kertaa alussa Pongo meinasi kun piti pysähtyä sivulle niin seikkailla omiaan, mutta ihan hyvää menoa ja harjoitusta tähän. 

Siinä olikin sen kerran treenit ja uusia treeni-ideoita tuli taas heti. Kaukojen alustamista sekä agilityyn voitaisiin tehdä hanattelupätkiä!


Sunnuntaina 24.8 treenattiin kahdentoista pintaan kasvattajan kanssa kahdestaan, Pongolla oli tokoilupäivä. Meillä ei nyt ollut mitään erityistä häiriötä, ei jaksettu laittaa tälle kerralle mankkaa soimaan. Pongo tuli kisanomaisesti taas radalle ja aloitettiin luoksetulolla. Se sujui oikein hyvin, Pongo tuli hyvällä vauhdilla ja oikeaan paikkaan. Siitä sitten sain tehtäväksi olla palkkaamatta kuin kehumalla hillitysti ja jatkoin seuruuttamiseen. Pongolle palkattomuus oli ehkä hieman hankalaa, se lähti yrittämään kaikkea outoa ja tökki tosi paljon kuonolla mun kättä, että "anna jo sitä namia". No tehtiin hyvä seuruupätkä (kaikki seuruutukset siis ohjattuina, koska omat aivot eivät toimineet) ja sain Pongon palkattua sitten isosti. Hyvä treenata välillä myös näin, ettei ihan joka käännöksen jälkeen tule palkkaa tai kehua, ettei sitten tule kisoissa ongelmia. Helpompi pudotus aloittaa näin.

Seuruutus oli loppuakohden sitten ihan hyvä ennen sitä palkkausta, otettiin sen jälkeen sitten vielä muutama liikkeestä maahanmeno ohjattuna. Anna käskytti mut. Pongo oli hyvässä mielentilassa, maahanmenot oli tosi hyviä ja ei yrittänyt nousta, vaikka kävin kauempana. Tää liikkeestä maahanmeno on vaan Pongolle tosi helppo jostakin syystä. Tein myös niin, että kun otin sen maasta sivulle niin seuruutin hetken (5-10 askelta) ja sitten vasta palkkaus, eli harjoiteltiin palkattomuutta, koska tehtävät olivat periaatteessa kaikki meille helppoja.

Kuva rallymölleistä, kuvannut Tiina Harju

Tämmöiset treenailut siis tällä viikolla. Puhuttiin noudon harjoittelun aloittamisesta, ollaan sitä jonkun verran tehty, mutta noutoharkat voisi aloittaa myös ihan näissä meidän omissa harjoituksissa. Toinen mitä pitäisi jo alkaa alustamaan on kaukot, ihan näin optimistisella asenteella jos joskus päästäisiin vaikka kisaamaan, niin olisi jo pohjia noista avohommistakin alla. 

Alokasluokan liikkeet alkaa olemaan aika hyviä, vaikeita vielä on liikkeestä pysähtyminen sekä sitten se painajaispaikkis. Hyppy on jollain mallilla, mutta ei läheskään vielä kisakuntoa lähelläkään. Treenaamisella siitä saa varmasti hyvän. Onneksi mulla alkaa nyt ensi perjantaista lähtien Etoelävän tokokurssi alo/avo ryhmä kisoihin tähtääville koirakoille, en malta odottaa! Kuullostaa juuri meille sopivalta paikalta ja vaikka Anna eli kasvattajatäti onkin meille maailman paras koutsi, on välillä hyvä laajentaa näkemystä käymällä myös muiden harjoituksissa. Ellistä kun mulla on "kokemusta" eli jo jonkinmoinen mielikuva rallymölleistä, missä hän vaikutti tosi mukavalta ja on yleisestikin kehuttu valkku. 

Ensi viikolla maanantaina aksakursseillaan, muuten tokotellaan arkisin ja lauantaina on kisareissu Varkauteen kera kasvistätin. Perjantaina alkaa tokokurssi, mutta eka kerta on varattu höpöttelyyn tms käytännön juttuihin ja vasta sitten syyskuun puolella on eka virallinen treenikerta. 

lauantai 23. elokuuta 2014

Varusteurheilua

Olen jonkintasoinen varusteurheilija ja musta on kiva päivittää omia sekä koiran varusteita hauskoissa kuvioissa tai väreissä. Tarvitsin uudet treenikengät vanhojen kulahtaneiden ja liian isojen tilalle, joten otin suunnaksi Stadiumin ja ostin sieltä itselleni uudet treenilenkkarit. Mahdollistahan on ostaa nimenomaan agilitykenkiä, mutta halusin lenkkarit, koska ne tuntuivat nyt minulle sopivimmalta vaihtoehdolta.



Treenikengiksi valikoitui Nike Pegasus 31 -lenkkarit, joista pidin kovasti. Jo värimaailma pinkki-oranssi-lime oli ihan mielettömän herkullinen yhdistellä omiin vaatteisiin, oli kengät erittäin hyvät jalassa. Pohja tuntuu mukailevan oman jalan liikkeitä tasapainotellen niitä ja ne tuntuivat tarpeeksi tukevilta agilityyn. Myöskin kengän pohja maata vasten oli kuulemma hyvä mainitsemilleni sisäpohjille treenaamiseen.



Pitävä pohja hallissa, missä tehdään kaarroksia ja muita. Hiekkakentillä pitää kenkiä vielä testailla, mutta ainakin Haukkuvaaran pohjalla kengät olivat todella buenot ja tuntuivat erittäin hyvältä valinnalta. Olen todella tyytyväinen ja suosittelen muillekkin.

Ja koska ikinä ei voi olla liikaa esimerkiksi pantoja, tänään viimeistä päivää ollessani Laukaan Markkinoilla töissä bongasin lemmikkieläinliikkeen loppuunmyynnin kaikki -50% kyltin. Sieltä sitten ostin Pongolle uuden kaulapannan ja pannaksi valikoitui Jokke Komia -panta. Vasta kotona tajusiin sen oleva vähä pohojanmaahenkine, mutta mikäpä vois olla mukavampaa  käyttää Oulusa vieraillesa, ku nui komia ruskia panta. Tykkääkkö nää? 



Alkuperäinen hinta 52,90€ ja sain sen 26 eurolla. Panta on täysnahkainen ja siinä on kiristävä ketju, mutta kuitenkin se on koiraystävällinen, koska se on tosi leveä panta. Huippu löytö siis! Nettikaupoissa pannan hinta oli jossain 40 eurossa, eli ihan hyvään hintaan sen sain. 

Nyt on Pongo komia poika ja mä oon kohta ihan överipinkki. Mutta tämmönen varustepostaus tälläkertaa! Toivottavasti piditte :) 

perjantai 22. elokuuta 2014

Pongo Valvion hierottavana

Tänäaamuna Pongo kävi taas hierottavana Valvion Raijalla Haukkuvaaran tiloissa. Tarkoituksena oli siis vähän katsoa nyt kuntoa, kun viimeksi koira oli ollut juminen, että miltä se nyt vaikuttaa. Pongo oli aluksi taas ihan sekaisin onnesta ja hyppi ja pomppi ja sen olisi pitänyt saada antaa pusuja, päästä syliin istumaan ja riehua. Saatiin se kuitenkin ehkä noin 5 minuutissa kyljelleen ja Raija hieroi ensin vasemman puolen.

Vasen etupää oli hyvässä kunnossa, siitä ei tainnut olla mitään erikoista mainittavaa, hieronta sujui hyvin rauhallisesti. Selkä ei kuulemma enää nykinyt, eli jumi oli jonkinmoinen, mutta ei niin paha. Senkin Raija sai "laukeamaan" pois sieltä. Takapäätä lähestyttäessä Pongo reagoi paljon, halusi nousta. Reisilihas oli tosi jumissa, varmaan kun meillä oli kisat sunnuntaina ja agitreenit keskiviikkona (näistä raporttia tulossa myöhemmin). Kisoissa rimat oli 55cm ja treeneissä 25cm, mutta kyllä oli erittäin herättävää nähdä noin suuri reaktio! Pongo siis halusi pystyyn kokoajan, laitoin jalan sen kropan päälle ettei se voi nousta ja se vinkui ja ynisi. Raija vähän lämmitti jalkaa ja kevyesti venytti sitä, eli reisilihas oli tosiaankin jumissa! Raija sanoi sen johtuvan luultavasti siitä, että sunnuntaina on ollut rankkaa (sekä keskiviikkona) ja reisilihas on jumissa hyppimisestä, eli kyseessä on vähän sama kun itse vetäisi hirveät treenit kuntosalilla ja seuraavana päivänä on vaikea kävellä. Eli ei pitäisi olla mitään vakavaa.

Oikealle puolelle kääntö sujui tosi helposti, viimeksi se oli vaikeaa, mutta nyt se sujui hyvin. Oikealla oli sanomista "tokolihaksessa", mutta Raija sai siitäkin jumin hierottua pois. Kevyttä reagointia oli taas siinä, hieman oli selkeästi kipeä kohta. Siirryttäessä selkään ei ollut ihmeempää, sieltä saatiin jumit pois ja oikea takapää ei ollut läheskään niin paha mitä vasen. Pongo makasi aivan rentona, nukkui suorastaan ja siellä taisi olla yksi kohta suunnilleen missä Pongo vähän nosti päätään, eli kipeitä kohtia siellä ei niinkään ollut. 

Päivän jumipaikat oli siis vasen takareisi ja oikea etupää, eli vastakkaiset. Siinä sitten Raija kertoi miksi luultavasti niin, eli jos Pongo hyppää käyttäen enemmän vasenta takajalkaa ja sitten se säteilee myös oikeaan etupäähän -> oikean etutassun nuoleminen, miksi toinkin Pongon alunperin hierottavaksi. Oikea etupää ja "tokolihas" onkin nimenomaan tokoilun takia, eli koira katsoo ylöspäin milloin lihas kipeytyy. Pohdittiin siinä esim. voisiko katsekontakti rakoilla mahdollisen "tokolihaksen" kipeyden takia, vaikka meillä nyt ei ole ollut tätä ongelmaa, mutta yksi syy mahdollisesti tulevaisuuden varalta.

Pongo päällään BOT:in verkkoloimi (Kuva: Karoliina Savolainen)

Kysyin myös ohjeita oikeaoppisesti BOT eli Back on Track -takin käyttöön. Meillähän on verkko- sekä toppamalli, mutta halusin vielä ammattilaisen ohjeistusta, miten maksimoisin BOTin hyödyn. Eli siis takki päälle esim. alkulämpän jälkeen autoon pitämään koira lämpöisenä, että eihän alkuverkasta ole hyötyä jos koiran joutuu kiskaisemaan autosta sitten kun se on taas kylmettynyt alkuverryttelyn jälkeen. Eli BOT lämmittämään ja sitten treenien välillä takki ja loppulenkin ajaksi pitämään lämpöisenä. Kotona sisällä kuulemma ei tarvitse pitää, koska siellä on lämmin, mutta ehkäpä ainakin automatka kotiin. Pitää katsoa, mutta teki mieli kysyä ohjeet kun pikkuhiljaa alkaa kylmenemään ja ylipäätänsä voi pitää mitään takkeja koiralla päällä.

Näillä eväillä päästiin sitten takaisin treenimään. Jumit on availtu, kotiin takapään venyttelyä (3x10sek kerrallaan lämpimällä koiralla) sekä hyviä verryttelyjä koiralle treenejä ennen ja jälkeen. Seuraava hierontakerta olisi hyvä olla syyskuun lopussa, luultavasti menemme taas Raijalle kun hänestä pidän kyllä tosi paljon, sopii Pongolle hierojaksi ja osaa antaa hyvin ohjeita. Suosittelen! Nyt jatkamme treenejä ja kisailuja normaalisti, on ilo kun koira on taas terve ja jumit saatu pois.

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Haettiinpas Tampereelta LUVA

Tänään herätyskello piippasi jo viiden pintaan ja puoli seitsemältä oli jo auton keula kohti Tamperetta ja TAKUT:tien agilitykenttää. Paikalla olin hyvissä ajoin, jo puoli yhdeksältä ja arvoitu rataantutustuminen alkaisi 9:20. Kerkesin lenkittää Pongon todella hyvin ja venyttelin sitä vähän hierojan oppien mukaisesti.

Katsoin minit ja medit ja rata vaikutti aika vaikealta ja tekniseltä normaaleihin ykkösluokan ratoihin verrattuna. Tuomarina toimi Kari Jalonen. Ekana oli siis agilityrata ja siinä oli musta aika tiukkia kulmia, vaikeita juttuja kuten keinulta kepeille meno ja muutamia vaaranpaikkoja mennä esim. väärä este tai väärin putkeen. En oikein uskonut meidän pärjäävän.


Erittäin epäselvä hahmotelma, mutta koittakaa kestää :D

Eli rata näytti suunnilleen tuolta, en oikeen osaa piirtää noita ratoja, mutta suunnilleen hahmotusta radasta. Alku oli helppo, neloselta vitoselle mietin vastakäännöstä mutta päädyin vaan lähetttämään sen neloselle ja välittömästi ottaa sen, tässä tuli suuri kaarros ja aikaa meni paljon. Puomi sujui hyvin, rengas ja 7 meni ilman ongelmia ja kasille tein takaaleikkauksen. Olin vastaanottamassa 9 ja kympin välissä oikealla kädellä ja jotenkin roiskasin sen tohon kympille, 11 siitä vaan suoraan ja valssaten kai keinulle. En muista miten keinu meni kun en kattonut sitä kunnolla, mutta virhettä ei tullut eikä koira kuollut eli ilmeisesti hyvin.

Keinun jälkeen kepeille lähetys ja ykkösellä oikein mitä hittoa? En muista mitä tein tuohon, tuskin mitään ihmeellistä. Sen jälkeen hypylle ja hypyn jälkeen valssaus ja koira A:lle, siitä sitten olin koira oikealla puolella, lähetin 16 ja sitten takaaleikkaus 17 putkelle, tuo kohta on piirroksessa epäselvä kun en muista menikö se noin, mutta jotenkin tohon 18 putkeen ja loppuun. 


Tämä kertookin sitten kaiken lopun oleellisen. Eli kaarrokset jäi väljiksi, mentiin suht hitaasti, mutta virheettömästi ja niukin naukin enimmäisajan puitteissa. Saatiin meidän toinen LUVAAika ei riittänyt palkintosijoille, mutta mitä väliä kun kotiintuomisina oli uusi raaputus kisakirjassa. Jippii!

Sen jälkeen huolella kävelytystä ja koira hetkeksi autoon lepäämään. Siinä tuli joku kyselemään nahkoista ja kerroin Pongosta ja esittelin sitä tälle naiselle, meinasi jossain vaiheessa hankkia nahkacollieta mahdollisesti. Toivottavasti Pongo teki hyvän vaikutuksen! Väliajalla katsoin myös minien ja medien radat ja sitten se alkoi, rataantutustuminen... Ohessa taas vähän epäselvä ratapiirros.


Muistan vaan alusta sen, että koira lähti ilman lupaa ja lähetin sen kaukaa kolmosputkeen ja olin liikaa edellä, joten en saanut sitä neloselle kun en osannut ohjata. Koira kiersi nelosen ja sitten olin superepäselvä niin se meni uudelleen 17 päähän putkeen, ja siitä jatkettiin sujuvasti vitoselta eteenpäin hyllyn kera. En saanut sitä ekalla kepeille, mutta korjasin ja otin uudestaan ja meni loppuun asti (hitaasti) oikein. Sitten pussiin, ei ongelmaa ja siitä ysille ja 10 putkeen takaaleikkaus. 11 lähetin ja sitten kaukaa ohjasin sen 12 päähän putkeen, siitä hanateltiin pituusesteelle ja lähetin sen siitä ja jotenkin ohjasin 14 hypylle, toi 15-16 meni kanssa vaan suoraan ja siitä sitten taisin valssata 17 putkenpäähän. Siitä taisin tehdä jotain en muista mitä ja sain koiran 18 putken päähän sujuvasti ja itse olin koira vasemmalla puolella. Sitten 19 ja hirmuisesti kehuja.

Saatiin hylky hyppikseltä, mutta loppurata keppien jälkeen sujui tosi sujuvasti ja hyvin sekä vauhdilla, jäi kiva mieli ja Pongo meni kyllä hienosti. Alussa kun pakka hajosi oli se vaikea koota uudelleen (paineetkin takaraivossa oli kovat) mutta sitten homma lähti sujumaan ja olen tosi tyytyväinen loppurataan!


Hyvä reissu ja kannatti lähteä. Nyt on kisakirjaan saatu jo toinen raapustus ja seuraavaa LUVAa vain tässä odotellaan! Yllätyin kyllä, että kyettiin tekemään agiradalla nolla ja olen erittäin tyytyväinen siitä (ja meidät molemmat onkin siitä hyvin palkattu, kiitos vain Whiskas sekä McDonalds!). Toisella radalla onnistuttiin taas parantamaan loppua kohden, ehkä paineet toisesta luvasta ja tuplanollasta pääkopassa oli kuitenkin liikaa ja en tiedä, oliko Pongokin jo vähän väsy kun joutui menemään toisen kerran kisaamaan. Videolta näkisi paremmin, mutta nyt ei tullut videolle kumpaakaan rataa kun olin yksin reissussa kun kaveri tuli yön aikana kuumeiseksi.

Jokatapauksessa hyvä minä, hyvä me! Ei muutakun Varkauden kisoja 30.8 odottamaan, millaisessa iskussa siellä ollaan hierontojen sekä agilityvalkkojen jälkeen. ;)

tiistai 12. elokuuta 2014

Koirahierojalla jumitusta

Tänäaamuna Pongolla oli siis hieronta, hierojana toimi (toistaiseksi) hierojaopiskelija Raija Valvio, joka hieroo Haukkuvaaran tiloissa. Aluksi mietin vähän, että rauhoittuukohan Pongo laisinkaan treenitiloissa hierottavaksi. Ensimmäisenä kävelytin Pongon, ravuutin sen ja sitten pyöritin pienellä ympyrällä sen. Raija katsoi liikkeet ja tunnustelikin vähän, sitten siirryttiin itse hierontaan. Liikkeistä näki kuulemma että on hieman jäykkä selästä.

Pongo asettui tosi kivasti toiselle kyljelle hierottavaksi, mutta toisella puolella oli epämukavampi olla kyljellään, mutta ajattelin, ettei se suostu edes istumaan! Siinä se meinasi jopa välillä nukahtaa hierottavaksi. Karvaa lähti paljon ja Raijasta tulikin sen uusi paras ystävä, jolle se ei pelännyt näyttää rakkauttaan muumuassa istumalla syliin ja antamalla pusuja naamaan. Henkinen chihuahua!

Ja itse hieronnan tuloksiin. Eli jos aloitetaan koiran vasemmasta puolesta (takaa katsottuna) niin se oli jonkinverran jumissa, lähinnä lapa sekä selkä oli jumissa. Tämä oli helpompi puoli hieroa. Toinen puoli eli oikea puoli oli myös selästä sekä lavasta jumissa sekä ns. "tokolihas" eli lihas joka jännittyy kun koira katsoo seuruussa/sivulla tms omistajaa oli jäkissä ja sen hieronta oli inhottavaa Pongon mielestä. Eli jonkinmoisia jumeja löytyi, mutta aivan kaamea tilanne ei kuitenkaan kuulemma ollut. Kuulemma hyvä asia oli se, ettei koira ole toispuoleisesti jumiutunut vaan tasaisesti, kun sitä erikseen kysyin. Hyvä asiahan se ei ole että koira on jumissa, mutta se on kuitenkin harrastuskoira joten tämä oli ihan toisaalta odotettavissa. Paljon on harrastuskoiria ja aksakoiria mitä ei koskaan hierota, mutta itse ainakin teen niinkuin teen ja haluan pitää omasta koirastani niin hyvää huolta aina kuin mahdollista. 

Tällähetkellä näyttää, että tassun nuoleminen voisi johtua jumeista, jota se on sitten purkanut nuolemalla tassua kun "ei muuta osaa". Nyt sitten tassu itsessään on kipeä ja vaatii hoitoa, mutta hierontapuolen puolesta sain luvan osallistua Pongon kanssa sunnuntain agilitykisoihin, pitää vielä katsoa missä kuosissa itse tassu on ja ontuuko Pongo jos juoksee ja kävelee ilman sukkaa tassussa. Mahdollisesti käytän vielä Pongoa ellillä, mikäli tassun tila ei yhtään helpotu. Kisoihin kun mennään niin maanantain estevalkka jää sitten välistä, yritän saada siihen vielä itselleni tuuraajaa. 

Ja miten hommat tästä jatkuu. Sain kotiin venyttelyohjeet etujaloille, takajaloille sekä myös kylki/selkä venytys. Ohjeina venytellä lämmintä koiraa pari kertaa viikossa. Kisoissa huolellinen alku- ja loppuverryttely (sunnuntaina extraextra tarkasti) sekä venyttely. Lenkkeily pari päivää rauhallista, ei pallonheittoa tai muita spurtteja, olemme myös treenikiellossa sunnuntaihin asti. Ensi viikolla pureudutaan taas uudestaan selän "aukaisemisen" merkeissä perjantaina eli uusintahieronta on jo ensiviikolla. Kysyin sitten kuinka usein tervettä/oireetonta treenikoiraa kuuluisi hierottaa, kuulemma 1-2 kuukauden välein. Kuullostaa ihan järkevältä.

Eli mitään kamalan katastrofaalista ei saatu (onneksi) diagnoosiksi, mutta toki jumit aina harmittaa ja voi -kaikkimaailmankirosanat- miksen vienyt Pongoa hierottettavaksi jo kesäkuussa, kun meinasin? Nyt sitten jos ja jos, onko se kieränyt hyppyjä kisoissa jumien takia vai olenko vain ohjannut päin persettä? Jokatapauksessa nyt hierotan sitä vaikka joka viikko seuraavat kolme vuotta kunhan saadaan nuo jumit tuolta liikkeelle. Eihän se ole koiran elämää joutua treenaamaan selkä ja lapa jumissa! Itse kun tulee toisaalta niin sokeaksi sitten omalle koiralleen, mutta toisaalta itsekin aloin epäillä jumia/kipuja koska a)tassun nuoleminen b)selkä tuntui välillä kuumalta c)selkää/pyllynpäällistä rapsutellessa takajaloilla kuopiminen ja selän kiertäminen... Syitä on paljon. Ainoa ketä voi syyttää on kuitenkin vain minä, joka ei vienyt sitä aiemmin hierotettavaksi. Typerä minä! 

Nyt käydään sunnuntain kisat hierojan luvalla, jos tassu vaikuttaa siihen kykenevältä. Sen jälkeen sitten katsotaan jääkö 30.8 Varkauden kisat vaan haaveeksi vai saadaanko Pongo kuitenkin taas kuosiin.

maanantai 11. elokuuta 2014

Pipitassuilu jatkuu

Moikka! Tassun kanssa kuuluu vähän huonoa edelleen. Pongo nuolisi sitä todella mielellään ja luputtaisi jatkuvasti, mutta olen kokenut hyväksi vaihtoehdoksi laittaa sille siihen nilkkasukan sekä jesarilla niin, että pysyy jalassa. Se estää hyvin tassun nuolemista ja kaluamista. Tassun pohja on punainen ja siinä on ainakin yksi märkivä alue sekä yksi rupi"patti"juttu, joten toivottavasti ontuminen on niistä johtuvaa eikä mistään niksahduksesta. 

Hoitona on nyt nuolemisen estäminen sukan avulla sekä tassun huuhtelu pari kertaa päivässä vedellä sekä Betadinen laitto tassuun. Varmistan myös että tassu ei liikaa haudu sukassa ja sukat vaihdellaan useita kertoja päivässä. Ontuminen on kuitenkin vähentynyt ja lenkillä koira kävelee ja juoksee normaalisti, mutta selkeästi tassu ei ole vielä normaali, mutta alkuun Pongo ontui tosi reippaasti, nyt se enemmän haluaa nuolla tassua, ei niinkään onnu paljoa.


Parhaaksi ratkaisuksi koin sen, että Pongo menee tiistaiaamuna hierottavaksi Valvion Raijalle aivan varmuuden vuoksi, jos nuoleminen johtuukin esim. jumista jossain ja purkaa sen kipeytymisen nuolemalla tassua. Eläinlääkärille mennään loppuviikosta mikäli mitään jumijuttua ei löydy ja ontuminen tai tassun mieletön luputus ei lopu. Jos hieronnasta ei löydy mitään hälyttävää, niin ompahan ainakin mieli rento sen saralta ja ei varmasti harrastuskoiralle (tai kenellekkään) hieronta ainekaan pahaa tee, hyvää vaan. Munhan piti jossain vaiheessa jokatapauksessa hierottaa Pongo ja nyt on siihen oiva sauma.

Vähän huolettaa sunnuntain kisat, mutta tuleehan noita ja jos sen kyörää ellille niin saapa vielä rahatkin takaisin sitten siltä päivältä. Hieronta on puoli-ilmainen, 15€ ja aloituskerran kesto on puolitoista tuntia. Valvio on siis vielä hierojaopiskelija, siksi hinta on edullinen. Ensi viikon maanantaina alkaisi myös agilityn valkkakurssi, mutta sille ei nyt vaan mahda mitään jos ei päästä heti aloittamaan. Tärkeintä on saada Pongo ja tassu kuntoon!


Ollaan vähän Pongon kanssa katseltu kaikkia kivoja ohjelmia, lauantaina Pohjoismaiden agimestaruuksia ja sunnuntaina katsottiin Maailmanvoittajaa. Ollaan me jopa treenattukin! Sunnuntaina käytiin aamulla ennen mun töitä tokoilemassa, tehtiin vaan helppoja juttuja tassun takia.

Alkuun luoksepäästävyys ja kerralla oikein ihme kyllä. Seuraavana 40 sekunnin paikkis ja koko alku oli koemaisesti, toimi tosi hyvin ja Pongolla oli virrrrtaa. Paikkiksen pysyi hyvin, olen tyytyväinen. Seuraavaksi stoppitreeniä ja sujui normaalin hyvin, kerran jopa jäi stoppiin ja kehuin tosi paljon. Hienoa! Tämä vaatii vain toistoja, sujuu kyllä hyvin. Häiriönä oli musiikkia mankasta. Sen jälkeen Anna seuruutti meillä seuruukaavion ja häiriönä taas musiikki, oli vähän lahnaseuruuta, en tiedä johtuiko musiikista vai tassusta, ontui välillä kevyesti. Ei meidän parasta seuruuta, mutta hyvä harjoitus. Luoksetuloa meinattiin treenata, mutta jätettiin väliin tassun takia. 

Nyt yritän viritellä helppoja kotireenejä, tärkeintä olisi vaan saada tassu kuntoon mahdollisimman pian, koska koirallakin on inhottavaa jos kokoajan on tassu kutiseva tai kipeä. Voi potilasta!

torstai 7. elokuuta 2014

Pipitassu

Voi itku! Tänä aamuna kun herättiin niin Pongo tuntui aristavan toista etukäpälää ja nilkutti. Siinä sitten kun äitin kanssa tutkailtiin vähän tarkemmin jalkaa, niin johan alkoi Herra Draamakuningas oikein kunnolla ontumaan jalkaansa. Mitään muuta jalasta ei löytynyt, kun tassunpohjasta haava-alue, jota Pongo on sitten luputtanut.


Täytyy toivoa, että se on vain tuo haava ja kevyt draamailu mikä saa Pongon arkomaan tuota tassua. Laitoin siihen Betadinea ja sukan suojaksi (arvatahan saattaa että kauaa se ei vanhennut jalassa tuo sukka), jospa jalka paranisi pian. Toivottavasti jalka ei ole missään niksahtanut! Mutta empä usko, ainakaan mitään ns. traumaperäistä ei ole sattunut (tietääkseni), joten toivon että se on vain tuo haava. Aamulla täytyy uudelleen katsastaa tilanne ja mahdollisesti vetäistä karvoja vähän pois tassunpohjasta ja suihkutella sitä. Toivon tosi kovasti että menee pelkällä säikähdyksellä tuo ohitse!

Ja ostimpa vapaakortin nyt sitten Haukkuvaaraan, jahka tuo pipitassuli paranee niin pääsemme jatkamaan harjoituksia sitten Haukkuvaarassa jälleen! Can't wait! :) On jo paljon suunnitelmia mihin aiomme osallistua: 3.9 olisi möllitokot minne on ehdottomasti päästävä treenaamaan yksilöliikkeet, paikkikseen en tuota vielä vie. Paikkista treenaillaan samoten stoppijuttuja kevyesti kotona, niinkuin antaa koulu- ja työt myöten. Nyt on vaan kyllä todella löysiä päiviä koulussa sekä töissä. Onneksi. Lisäksi sitten on noita aksakisoja, mutta eniten kiinnostaa miten meillä tulee menemään yksilöt tuolla möllitokoissa.

tiistai 5. elokuuta 2014

Mehän osataan jotain

Tänään sain tuurausvuoron Haukkuvaaraan agilityn valmennusryhmään ja vähän etukäteen jännitti, osaanko ylipäätänsä mitään. Käytin Pokon uimassa ennen treenejä meiän lähellä ja sitten se oli menoa.

Käytiin eka itsenäisesti ohjauskuviot ja sitten opastuksen kera. Rata vaikutti haasteelliselta ja mua vähän jännitti, hauskoilta vaikutti putkihässäkät.


Mentiin siis ihan 1-29 kaikki mustat esteet. Ekassa pätkässä tehtiin suoraan (!) ykköseltä 15 asti, ihan mieletöntä. Alkuun tuli niin, että menin kakkosen ja kolmosen väliin seisomaan ja annoin lähtömerkin osoittaen 2:sen ponnistuspaikkaa. Siitä sitten kolmoselle, merkkaus ja eteenpäin. 4-9 meni ihan normaalisti ilman kommervenkkejä, kympin jälkeen peruuttaen ottaen tavallaan koira vasempaan käteen ja sitten sylkkärillä 11. Kepeille annoin mennä hyvin vapaasti, sujui hyvin. Putki-puomi erottelussa haki todellakin putken, mutta se nyt on erikseen treenattava juttu sitten. Sitä hetki hinkattiin että mentiin puomille. Sen jälkeen 16 vastakäännös ja putkiralliin, ajoitus oli tosi tärkeä ja sujui nappiin. 19 jälkeen palkka.

Meni tosi hyvin. Alkupätkä tosiaan siihen puomille ihan virheittä!!!!! ja kepitkin ykkösellä oikein. Vastakäännöskään ei ihme kyllä tuottanut ongelmia. Olin tosi tyytyväinen tohon pätkään.

Sen jälkeen tauko ja tauon jälkeen 20:stä loppuun, ensin juoksin ilman koiraa. 20-21 oli vaikea, mun oli vaikea ajoittua sekä mennä oikein linjalla. Siitä sitten  koira vasemmassa kädessä ja lähetys 23 vastakäännös, 24 takaakiero-niisto-sokkari sujui hyvin. Putkiralli toiseen suuntaan ja se oli siinä. Yllättävän hyvin! Luulin että jämähdetään kolmoselle säätämään, mutta rata sujui erittäin sujuvasti meiltä ja olin jopa tosi yllättynyt kun normaalisti hinkutetaan aina jotain alkupätkää. Todella kiva onnistua kunnolla kerrankin.


Kiva kerrankin onnistua, vaikkei olla treenattu nyt edes paljoa ja rata oli vaikea. Pongolla oli kokoajan hyvä draivi päällä tehdä ja mulla oli mukavaa. Onneks mentiin! Ootan jo innolla meidän agivalkkaryhmän alkua 18.8 maanantaina, ihan huippua. 

sunnuntai 3. elokuuta 2014

Pongo oppi uimaan!

Kuten aikaisemmasta postauksesta saattoi päätellä, emme ole jaksaneet oikein panostaa treenipuoleen. Sen sijaan näin kuumilla keleillä olemme kunnostautuneet uimisen harjoittelussa! Pongohan ei ole uinut koskaan, se pitää kahlailusta, mutta ehkä sen rohkeus ei vain riitä uimiseen, joten en ole koskaan sitä viitsinyt edes oikeastaan pakottaa.

Viime viikolla päätin testata ostamiani koirien pelastuliivejä ja lähinnä vain pakotin koiran veteen. Harjoittelimme samalla tyylillä useita kertoja viikossa koirakaveriseurassa, aluksi Pongoa sai aika vahvastikkin pakottaa veteen, mutta sitten kun se meni sinne niin se oikeastaan tuntui tykkäävän uimisesta. Ekoilla kerroilla se kääntyi takaisinpäin tosi pian, mutta miten ollakkaan. Pikkuhiljaa siitä on kuoriutunut vesipeto, joka menee itsestään uimaan ja heittämään uimalenkkiä. Ihan ilman pakottamista! 

Postauksen kaikki kuvat (c) Sanni Mantilo

Koiran ehdoilla aika lailla olen uittanut, lyhyitä aikoja kerrallaan pienesti painostaen. Aluksi sen joutui tosiaan vain raahaamaan veteen, sitten rauhallisesti kellutin sitä ja autoin sitä uimahommassa. Muutamien uintikertojen jälkeen se hoksasi uimajutun, eli vaikeinta oli ns. "hypätä" uimaan kun tassut ei enää osukkaan maahan. Nämä lämpimät kelit on olleet parhaita uittokelejä, kun vesi on ollut mukavan lämmintä, mutta virkistävää. Ostin Pongolle myös uimalelun jota on tosi hauska sen mielestä hakea.

Enpä olisi uskonut, että Pongo oppisi uimaan ylipäätään tai varsinkaan näin nopeasti. Uimaharjoitukset kun aloitettiin joskus 1,5 viikkoa sitten ja nyt se ui jo täyttä häkää. Tärkeintä on musta ollut vahtia koiraa kokoajan, ettei se pääse hätääntymään, uittaa turvallisissa paikoissa sekä pitää uintipätkät lyhyinä, toki voi hiljakseen lisätä uimajutun pituutta. Aina lähdettiin myös pois vielä kun oli kivaa, eli en antanut sen kokea uidessa mitään negatiivista. 

Mun ostamat liivit oli sopivat noin 25-40kg koirille (suunnilleen) ja musta ne oli juuri hyvät Pongolle uimisen opetteluun. Vielä en uittaisi sitä ilman liivejä, vaan annan sen rauhassa kerätä rohkeutta ja hyviä kokemuksia liivien kanssa uimiseen. Yksi hyvä niksi on pyytää mukaan kiva koirakaveri, joka pitää uimisesta ja pistää se edeltä uimaan ja sitten viedä uimista opetteleva koira sen imussa veteen. Se on ainakin Pongolla toiminut hyvänä rohkaisuna, vaikkei se tietenkään kauas asti seurannut aluksi, mutta se tietenkin vähän oli apuna harjoittelussa.




Näin voi "vanha" koirakin oppia uusia temppuja. Eiköhän me tänäänkin vaan painuta polskimaan, kun on näin kuuma sää! 

Treenit parin viikon ajalta

24.7 torstain mölliaksoissa oli vaikea rata meille, ei sujunut, menin uusinnan, saatiin kivat lohdutuspalkinnot. Ilma oli jotain 25-30 asteen välillä, joten oli myös erittäin kuuma. Ihmekköskään jos ei oikein homma pelittänyt.



Sunnuntaina 29.7 treenattiin Annan kanssa tokoa, Pongo harjoitteli ensin Salmen ohjeiden mukaisesti stoppia (valssaten) sujui hyvin eikä vaikuttanut puutuvan hommasta, joten lopetettiin. Sen jälkeen otettiin muutama hyppy, nekin meni ihan kivasti paitsi taas oli vähän jäljessä "hyppy" käskystä. Ei ehkä aina tajua mikä on valmis ja mikä hyppy, tarvitsen siihen ehkä aina liikkuroinnin. Tehtiin Salmen ohjeiden mukaisesti toiselle puolelle "stoppi" ja siihen nakin heittäminen. Hyppyä ei saa kuitenkaan nyt ylitreenata kun stoppi on vielä niin vaiheessa, eli stoppitreeniä kausittaisena. 4 pvä viikosta stoppia, 2 pvä viikosta liikkeestä maahanmenoa jne ja jos maahanmeno alkaa mennä huonoksi niin vaihdetaan toisinpäin 4 maa ja 2 stoppia etc. Kausittaista kuuriluontoista treenaamista. Tokohypyn jälkeen vielä sitten luoksetuloa, ensimmäinen luoksetulo 100% nappiin, toisella sitten tuli ensin eteen istumaan ja kokeili vähän kaikkea, vaati toisen käskyn. Kolmannella sama mutta ei niin huonosti, eli istui vähänniinkuin sivulle josta pyysin "sivu" käskyllä sen uudestaan. Pohdittiin, jos sujuu oikein hyvin eka kerta niin eikö sitten kannata ollenkaan tehdä uudelleen? Lettu (Pongon mummo) syndrooma, jos sujuu 100% oikein niin ei tehdä toista kertaa, koska koiran mielestä jotain on väärin kun uusittiin. Ehkä ? Tai sitten liike on epäselvä (hyvin paljon mahdollista).

Sen jälkeen ei olla oikeastaan treenattu mitään, kotona olen tehnyt minipaikkamakuuharjoituksia säännöllisen epäsäännöllisesti aina kun olen vain sattunut muistamaan. Kelit on olleet tosi paahtavan kuumat, joten ei ole oikein ollut intoa treenailla.

Käytiin tänään 3.8 Etoelävän järkkäämissä rally-tokomölleissä, aluksi ei sujunut ollenkaan ja koira vaan tuntui haistelevan maata. Saatiin tulla uudestaan vikoina yrittämään ja aluksi taas oli hirveästi ongelmaa, haistelua ja kaikki muu kiinnosti, mutta juoksupätkän jälkeen Pongo piristyi ja suoritti sen 3-4 kylttiä jopa lähes omalla tasollaan. Jäi ihan hyvä mieli, vaikka hylky tuli ja hirveätä säätöä. Otin vielä vähän tokoa (seuruu, luoksetulo, liikkeestä maahanmeno) paikalla ja sujui hyvin. Ehkä jännitin vaan niin paljon kehässä.

Katsotaan miten jaksaa tästä treenailla, ostan agivalkkaryhmäpaikan 18.8 alkaen Haukkuvaaraan ja mietintämyssyssä on myös tokokoulutus, jos vaikka Etoelävällä olisi jotain hyviä kursseja. Vinkatkaa hyviä tokon alokouluttajia, esim. viikkoryhmäsysteemillä, Jyväskylän seudulla?