tiistai 24. kesäkuuta 2014

Itsenäistä apinointia

Maanantaina kävin illalla itsenäisesti ottamassa vain nopean keppitreenin. Tein pari helppoa ja pari vaikeaa lähestymistä, yhteensä aikaa meni kyllä ihan joku maksimissaan viisi minuuttia. Otin sellaista radanpätkää (hyppyjä, putkia, pussi sekä A) jonka loppuun tuli pitkät kepit. Ihan hyvää tekemistä taas, keppivirheitä ei tullut paljoa. A:lle hyvät kontaktit.

Tiistaina alkuun kuudella kepillä "motivaatiokeppejä" eli lopussa alustalle palkkaamassa Karo (sekä samalla kuvaamassa, kiitoksia!). Halusin helppoja lähestymisiä sekä pari vaikeampaa, halusin vain vauhtia ja innokkuutta kepeille. Yksin en osaa vielä katsoa mikä menee vaikeissa lähetyksissä pieleen, joten ne säästän kasviksen kanssa treenattavaksi. Välillä imi kepeille tosi kivasti ja kivaa selkeästi oli, olen tyytyväinen. Itse olisin voinut olla vähän järkevämmin tuossa kepeillä, mutta hyvin kesti hetsauksen ja kannustuksen.


Tauon jälkeen en keksinyt tohon pikkukentälle muuta kuin tokoilua, eli tehtiin tokohyppyä. Aluksi tulin halliin sisälle kokeenomaisesti ja se sujui ihan yllättävän hyvin meiltä. Sain koiran heti hallintaan ja nätisti mun kanssa sisälle kentälle. Sen jälkeen tokohyppyä, joka meni ihan hyvin, vähän koira kiihtyi kun viereisellä kentällä oli agilityä. Kuitenkin ihan hyvää tekemistä, vaikka palkkanakit ei millään meinannut osua silmiin. Tokohypyn jälkeen liikkuroitua seuruutusta, ei tuntunut sujuvan sitten millään. Häiriö oli liikaa, joten komensin kunnolla tekemään ja johan alkoi pelittämään. Olinkohan liian epäjohdonmukainen, koska heti kun olin että "NYT sivu" niin se sai siirrettyä häiriön toisaalle ja tekemään mun kanssa. Otin sellaisen jonkun pätkän siinä ja sitten kunnon palkkaus. Loppuun vielä leikittiin ja syötiin nakkeja. Autoon loppupalkkawhiskas.


Ei ehkä niin hyvää tokoilua mitä olisi voinut olla (no onneksi keppitreeni edes onnistui). Selkeästi vähän liian vaikea häiriö ja itse olin ehkä vähän ärsyyntynyt ja väsynyt - mitäpä muuta työpäivän jälkeen voi olla kun nukuttaa kamalasti... Mutta ehkä tähän tottuu, että päivittäin on kymmenen tuntia päälle ja siihen vapaa-ajan aktiviteetit päälle. Selkeästi myös kaipaan ehkä vielä enemmän ohjattua treenaamista ja kun kasvattaja ei kerinnytkään paikalle neuvomaan, olen selkeästi vielä vähän liian hukassa treenien suhteen. 

No tärkeintä on kuitenkin treenata edes jotain. Selkeästi koirakin kaipaa jotain aktiviteettejä ja onhan se itsellekin kivaa. Vähän jo haaveilin josko ottaisi agivalmennustuurauspaikan, jos vain jostain repäisisi siihen rahaa. Ehkäpä palkkapäivän jälkeen sitten! Mihinpä muuhun sitä käyttäisi rahat, kun koiraan ja koiraharrastuksiin...

<3

sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Vauhtiaksaa ja juhannustokoa

Tiistaina itsenäistä treenaamista. Saavuin töistä väsyneenä kotiin, mutta hetken mielijohteesta kipaisin koiran kanssa hallille treenaamaan. Halusin jatkaa keppitreeniä, mitä tehtiin sunnuntaina, kun se sujui hieman heikosti. Alkulämppäilyjen ja muiden jälkeen sitten siirryttiin kentälle ja otin alkuun ihan vain pieniä verryttelyjä, jonka jälkeen aloitin keppitreenin samanlaisilla aloituksilla, mitä sunnuntainakin. Oli huomattavasti parempaa tekemistä! Pongo hakeutui paremmin ekaan väliin ja pujotteli loppuun asti, saatiin monta hyvää suoritusta ja halusin tehdä sitten muutakin, etten jankkaa vaan keppejä, kerta ne onnistuivat.

Päätin koittaa huvikseni A:n ja se sujuikin hyvin. On kyllä hienoa todeta, että tuo A:n kontakti on noinkin hyvä, itse voi vaan juosta ohi ja koira pysähtyy. Sen jätin yhteen onnistuneeseen kertaan ja mentiin muutamat puomit. Aluksi hakeutui puomin ohi, mutta tultiin uudestaan ja meni sen nätisti. Ekalla kerralla kontaktilla Pongo oli vähän sormi suussa, mutta sanoin "menemene" ja naksautin oikeasta paikasta. Itse juoksin todellakin täysillä kontaktin ohi ja vasta kauempaa sanoin noin. Vapautuksen jälkeen uudelleen ja otinkin muutamia toistoja, se alkoi hakeutumaan itse rohkeammin ihan siihen loppuun ja jopa ihan oikeaan 2-2 asentoon. Itse juoksin joka kerta täysillä kontaktin ohi. Olin tosi tyytyväinen, puomi kaipaa vain muistuttelua sekä toistoja alle, niin siitäkin tulee varma. Puomin jälkeen halusin loppuun yhdet onnistuneet kepit ja ne sain. Sen jälkeen leikittiin ja rapsuteltiin ja hölläiltiin, jonka jälkeen jäähdyttelylenkki ja kotiin ottamaan lepoa. Yksi kerta sai tänään tosiaan riittää, kun sujui niin hienosti niin mitäs sitä suotta jankata kun koirakin jaksoi vielä tehdä hyvällä motivaatiolla.


Kuva: Minna Saarinen

Treenit sujui yllättävän hyvin, olen kyllä tosi iloinen. Täytyykin käydä näin itsenäisesti ottamassa puomi- sekä keppitreeniä, ne on ne esteet mitkä meillä vaatii eniten hiomista sekä toistoja. A:ta kun säännöllisin väliajoin muistuttelee (sekä palkkaa!) niin se varmaan pysyy hyvänä. Viime epiksissä siitä tuli se ylösmenon virhe, mutta jos se oli yksi kerta vaan, niin ei siihen kiinnitetä huomiota. Jos alkaa oikeasti ropisemaan ylösmenon virheitä (epäilen vahvasti) niin sitten pohditaan uudelleen. 


Toisen kerran treenailtiin sitten perjantaina Annan sekä Tiina Y:n kanssa juhannuksen kunniaksi. Oltiin Aholaidassa ja ideana oli siis tokottaa. Pongon kanssa halusin ottaa hyppyä sekä sitten seuraamisen yhteydessä pysähtymistä ja seuraavassa pätkässä häirittyä seuraamista. Aloitimme tokohypyllä ja tällä kertaa tein sitä kokonaan ilman avustajaa. Toin koiran hypylle ja käskin sen hypätä ja sitten heitin sille nakin. Tämä sujui joka kerta hyvin ja koira ei karannut esteelle, ei kiertänyt sitä tai muuta. Olin tosi tyytyväinen näihin hyppyihin, toistoja otettiin 5-10. Kuvat ottanut Tiina Y, kiitos!


Tokohypyn jälkeen otettiin sitten erä paikkakäskyn hiomista. Heitin nakin kauemmas ja sitten koira lähti tulemaan mun luo, sanoin paikka, naksautin ja heitin sille nakin. Jatkoin tätä jonkin verran, vähän ehkä yritin turhaan juoksuttaa sitä liian kaukaa, eli alussa vähän pienemmällä matkalla ja hitaammalla vauhdilla. Tämäkin on hyvä harjoitus ja vahvistaa sekä tokohypyn jälkeistä paikkakäskyä sekä sitten seuraamisen yhteydessä paikkakäskyä eli seisomiskäskyä, kätevää! Tätä täytyy harjoitella vaikka ihan kotona, tosi helppoa ja koirallekkin kivaa kun ei tarvitse kokoajan vaan vieressä seuruuta hinkuttaa.


Ihan näiden meneillään olevien jalkapallokisojen takia Pongon jalistunnelmiin virittäytymistä :D

Sen jälkeen oli tauko ja halusin Pongolle seuruutreeniä kevyesti häirittynä. Päätettiin Murun harjoittelun samaan aikaan olevan meille tarpeeksi vaikea häiriö ja se osoittautuikin juuri sopivaksi. Aluksihan olisi ollut ihan välttämätöntä päästä Murun luo, mutta sain sen tekemään kanssani ihan pari kivaakin pätkää. Tein seuruujuttuja, jotain ihan perusseuruutusta sekä sitten likituloja ja sivulletuloja. Parempaakin on nähty, mutta välillä oli ihan hyvää pätkää. Huomasin sen tekevän paljon paremmin kun juostaan, eli pitäisiköhän nopeuttaa kävelyvauhtia myös sitten tuossa seuruussa? Kerranhan sitä koitettiin ja ehkä voisin koittaa toistekin. Sitten voi tulla vaan ongelma kääntymisessä ja siihen hidastamisessa, mutta en tiedä olisiko se helpommin treenattavissa sitten.


Mä en edes tajua, miten noissa treeneissä meistä on saatu noin hieno kuva. Pongo näyttää tossa sata kertaa paremmalta, miltä se tuntui! Ehkä pitäisi taas pitkästä aikaa videoida esim. meidän seuruuta ja tokotekemistä, niin itsekin olisi jo kärryillä, että miltä se sitten oikeasti näyttää. Parantunuthan se on ja paranee jatkuvasti, onneksi.

Ja treenien jälkeen otettiin pakolliset juhannuskoirakuvat. Kuvissa siis Pongon pikkusiskot Pitko sekä Muru ja äippä Laki. Kaikille lukijoille näin jälkikäteen erittäin hyvää juhannusta! Toivottavasti kaikilla oli oikein hauska juhannus ja nyt taas jaksaa töissä ja sun muissa.

Tämän kuvan (c) minä

Juhannuksen uhrasin ihan itseni rentoutumiseen ja Pongo ei ole päässyt treenaamaan, mutta kerkeäähän sitä tässä. Ensi viikolle varmaan täytyy käydä pari kertaa keppitreeneillä vähintään, sekä mielellään tokoamassakin, mikäli vaan olisi jaksamista itsellä töiden jälkeen. Mutta jos meinasin heinäkuun puolivälissä Mikkelin agikisoihin, niin kyllä saisi nuo kepit taas parantua potenssiin sata, että kehtaa lähteä. Puomin kontaktiakin voisi vielä hioa.

tiistai 17. kesäkuuta 2014

Pongon plussat ja miinukset

Vähän jo kauemman aikaa sitten kyselin sivupalkissa erikoispostaustoiveita ja Pongon plussat ja miinukset oli yksi lukijoita kiinnostavimmasta aiheesta. Nyt kun pääsykoeopiskelurumba on (hetkeksi?) ohitse, on aikaa toteuttaa myös ylimääräisiä postauksia! Toivottavasti pidätte.




PONGON PLUSSAT


+ Ihmisläheisyys 
Pongo on todella mukava koira siitä, että se pitää ihmisistä ja haluaa olla ihmisten lähellä. Joskushan sen intoilu on jopa rasittavaa ja joitain pahoja tapoja sillä on (esim. hyppiminen innostuksissaan) kun se höntyilee ihmisiä nähdessään, mutta musta on ihanaa kun mulla on koira, joka haluaa tulla nukkumaan päikkärit mun jalkopäähän ja joka tulee itsenäisesti rapsutettavaksi. Se myös pitää kaikista ihmisistä ja on collieksi jopa epätavallisen innokas uusistakin ihmisistä, nyttemmin se on tosin jo rauhoittunut (vähän), eikä ihan jokaisen uuden tuttavuuden syliin meinaa hypätä. Mutta musta on ihanaa kun sitä saa rapsuttaa, halia ja hellitellä ihan niin paljon kun jaksaa (vrt. meidän edellinen koira ei oikein liiasta lääppimisestä perustanut) ja toinen vaan tykkää. Pongo on toiminut myös lasten silityskoirana nätisti ja osaa olla sellaisissa tilanteissa, miten aidon oikean lassien kuuluukin!

+ Tottelevaisuus ja kiltteys
Kun Pongo tuli meille pentuna, ajatukseni oli, että haluan ensin opettaa siitä arjessa toimivan koiran ja sen jälkeen lähteä treenaamaan ylimääräisiä temppuja. Koulutus alkoi hihnakoulutuksella, vapaana olemisen opettelemisella sekä yleisellä käyttäytymisellä, missä mun mielestä olen onnistunut. Lenkillä sitä voi pitää vapaana, se ei lähde liian kauas ja tulee kutsusta luokse. Se työntää itse pään pannasta kun haluan ottaa sen kiinni ja jos vapaana ollessa tulee vastaantulijoita, se pysähtyy (jolloin saan otettua sen kiinni) tai ignooraa ne. Se uskoo järjestään kaikki suuremmat sanomiset lenkillä, esim. jos pitää pysähtyä ennen suojatietä ja kävelee käskystä myös vapaana vierellä ja tulee siihen kävelemään jos pyydän. 

Treenatessa tämä sen kiltteys sekä tottelevaisuus on tullut esille, kun olen jopa hieman varmistellut sitä, että se on varmasti mulla hanskassa ja tottelee. Se agilityssä ei ota nokkiinsa mun ohjausvirheistä tai pelasteluista ja kiltisti suorittaa mun pyytämät esteet. Tokossa se haluaa tehdä mun kanssa ja tekee kiltisti mitä pyydetään; se ei sikaile, jos se ei pysty tekemään on häiriö liian suuri sille tai sitten olen itse ollut epäreilu tai hermostunut, jonka takia se menee lukkoon ja ei halua tehdä. Se on ollut kaikesta vaikeinta ymmärtää, miksi se ei vain voi/halua tehdä joissakin tilanteissa. Se lähtökohtaisesti on aina valmiina tekemään mun kanssa mitä pyydän. 

+ Helppous
Kokonsa puolesta (61cm/30-32kg) Pongo ei ole ehkä kaikista näppärin koira, mutta muuten se on niin helppo kuin vain olla ja voi. Se ei voi pahoin autossa ja matkustaa hyvin pidemmätkin matkat, sopeutuu uusiin paikkoihin, rauhoittuu sisälle nätisti (satunnaisesti saattaa ilmoittaa joistain asioista), pää ei räjähdä vähästä treenaamisesta eli kestää myös treenitaukoa, arjessa se toimii tosi helposti eikä vaadi mitään ylimääräistä, pärjää yksinolot aina - myös pidemmät, ei vaadi järjettömän pitkää lenkitystä, mutta kestää silti pidempääkin lenkkiä, voi olla mukana tapahtumissa ja siis on vain yksinkertaisesti koira minkä voi ottaa helposti mukaan, mutta jättää myös kotiin. Jos muutamia tulevia miinuksia ei lasketa, niin Pongo on kyllä arjessa helppo koira, joka pärjää hyvin kaikenlaisissa tilanteissa.

+ Terveys
Aihe, joka voisi olla niin itsestäänselvä, mutta ei kuitenkaan ole. Meidän edellinenkään koira ei ollut sairastelevaa tyyppiä, mutta miten monia koiria onkaan, joiden kanssa saa rampata jatkuvasti eläinlääkärissä ties minkäkin syyn takia. Terve koira on aina tärkeimpia asioita. Pongo ei ole käynyt eläinlääkärissä rokotusten, kyynär- ja lonkkakuvausten sekä muistaakseni vain yhden korvatulehduksen verran enempää ja on muutenkin pysynyt hyvin terveenä. Se on kuvattu luustoltaan priimaksi ja se ei ole koskaan ontunut, joskus satunnaisesti se on saattanut ihan pienen hetken keventää jotain askelta esim. jonkun liukastumisen tms jälkeen (mikä on normaalia), mutta ikinä se ei oikeasti ole koskaan ontunut tai vastaavaa. Hieronnastakin se sai vain hyvää arviointia, vaikka yksi pieni jumi löytyikin. Toki collieilla on herkkävatsaisuutta sekä allergiaa, mutta Pongolla en ole huomannut oikeastaan kumpaakaan. Jossain vaiheessa kartettiin kyllä sianlihaa, koska sen vatsa tuntui menevän siitä veteläksi, mutta olen kyllä syöttänyt sille sikaakin, eikä se ole siitä mitenkään oireillut. Sisäelimiäkin se on saanut ja vahvempia lihoja, mutta koskaan sen vatsan toiminta ei ole mitenkään radikaalisti muuttunut oikeastaan mistään sen saamasta ruuasta. Täytyy koputtaa puuta, että jatkossakin koira pysyy terveenä! 



PONGON MIINUKSET

- Ääniarkuus
Voi kun me ollaan tämänkin homman kanssa painittu jo tänä keväänä paljon. Pongo pelkää kovia ääniä ja sen huomasi siitä oikeastaan jo aika pennusta asti, mutta en sitä itse tietenkään tajunnut. Se pelkäsi purkan paukuttelua suussa, aseen ääniä, uuden vuoden pamauksia sekä tänä kesänä myös ukkosta. Ehkä se ei olisi niin ääniarka, ellei se olisi altistunut noille pahoille äänille, mutta totuus on se, että sitä ei oikeastaan VOI totuttaa 100% ääniarattomaksi ja se tulee aina jonkinverran pelkäämään paukkeita. Hommaan onkin ollut ratkaisuja! Uudeksi vuodeksi se meni viimeksi kasvattajalle hoitoon, missä pauketta on huomattavasti vähemmän mitä meillä ja siellä se ei reagoinut paukkeisiin ollenkaan, vaikka siellä jonkin verran niitä kuului ja se oli jopa pihalla. Siellä toisaalta on koiria ympärillä sekä muuta ajateltavaa, kotona se kyllä pystyy olemaan, mutta lähinnä se haluaa olla mun huoneessa "turvassa" missä se rauhoittuu. Ulos ei ole asiaa, koska meillä paukkuu lähes kokoajan ja kamalan paljon. Viime uusi vuosi ei ollut yhtään ongelmallinen, vaikka pieniä paukkuja kuului, koska pahin altistuminen jäi pois. Yksittäinen pieni tai ihan muutama hajanainen esim. raketti ei ole oikeastaan ongelma ja se saattaa hetken säikähdyksen jälkeen palautua, mutta jatkuva tykitys pamauksia on liikaa.

Ukkonen on ollut tämän kesän vitsaus ja toukokuussa kaikki lähti siitä, kun se äitini kanssa ulkona ollessa sai yhtäkkisen ukkoskuuron niskaan ja siis kaikki tapahtui todella nopeasti. He olivat ihan normaalilla lenkillä pyörällä, kun ilman varoitusta (kauempaa jyrinää esimerkiksi) napsahti päällä suuri salama. Sen Pongo kesti vielä ja jäi odottamaan äitiä, seuraava napsahti ja taas se odotti käskystä. Toki se tässä vaiheessa oli jo säikähtänyt, mutta olisi vielä kestänyt jollain tasolla tuon. Kolmas kerta samaa oli jo liikaa ja koira lähti juoksemaan täysiä kotia (oli siis vapaana, kuten lähes aina meillä lenkeillä, eikä antanut kiinni) ja olin onneksi vastaanottamassa sen sisälle. Sen jälkeen se on tänä vuonna kytännyt nyt enemmän ääniä, mutta palautuen kuitenkin nopeasti. Tuo kuitenkin heti oli uusi paha kokemus, mikä jätti jälleen kerran jäljet.

Treenatessakin jotkut äänet saattavat olla liikaa ja se reagoi muutenkin häiriintyen ääniin aika rajustikkin. Se ei minusta kuitenkaan ole ongelma, koska agilityn tai tokon äänet eivät voi koskaan olla niin pahoja, että se säikähtäisi. Jos kokeessa tai kisassa tulee esim. ukkosta tai suuria pamauksia, niin se on vain huonoa tuuria.

- Urosagressiivisuus
Tässä toinen aihe, minkä kanssa ollaan painittu oikein urakalla. Mä en tiedä mistä se urosagreilu tuli - huonosta kokemuksesta (en tämmöisiä muista) vai onko se vain "sisäänrakennettu" tuohon koiraan. Se kuitenkin alkoi siinä murrosiän kieppeillä ja on jatkunut ihan tähän päivään asti, se ei vain yksinkertaisesti siedä muita uroksia. Aluksi se oli sellaista, etten uskaltanut agilityn alkeiskurssilla päästää sitä vapaaksi, kun pelkäsin että se hyökkää jonkun kimppuun. Alusta asti halusin olla mielummin liian varovainen kuin antaa pahimman tapahtua, enkä tosiaankaan halua testata mitä se tekisi jos pääsisi jonkun kanssa tappelemaan. Se provosoituu herkästi ja ei siedä omassa tilassaan muita uroksia, mutta kun sen kanssa on vaan käynyt treenaamassa ja opettanut sen sietämään myös uroksia samalla kentällä (kaikki hihnassa kuitenkin) niin en koe tätä enää oikeastaan ongelmana. 

Treenikentällä me ei muutenkaan kenenkään kanssa leikitä, joten sen ei tarvitsekkaan sietää iholle tulevaa urosta. Isoissa tapahtumissa, esim. näyttelyt, se ei kiinnitä huomiota yhteen koiraan, joten niissä ei haittaa vaikka vähän lähempänä kävelisikin joku uroskoira. Ongelma on enemmän ehkä yksittäisissä koirakoissa tai kun se on todella korkeassa vireessä, mutta treeneissä tästä ei oikeastaan ole enää haittaa. Se on hihnassa (treenit) jos on se vaara, ettei se ole mulla hallinnassa, mutta sen hallinta on jatkuvasti paranemassa kun treenataan kokoajan. Ohitukset lenkilläkin tapahtuu jatkuvasti paremmin, eikä se räyhää enää kun ehkä 1/10 koirasta, jos sitäkään. Ikinä en voi kuitenkaan päästää sitä tuntemattomien urosten kanssa nenäkkäin tai leikkimään, koska en halua ottaa riskiä. Joidenkin tuttujen urosten kanssa se leikkii sujuvasti ja ne onkin pennusta asti sille tuttuja, joitain pennusta asti tuttuja se ei siedä ollenkaan. 

- Pehmeys
Pongo on pehmeähkö koira ja tämänkin kanssa ollaan painittu. Paras esimerkki siitä on ehkä meidän keinu, jossa Pongo siis säikähti/koko sen epämiellyttäväksi ja saatiin puoli vuotta sitten sitä siihen totuttaa uudelleen, että se ei koe sitä enää pahaksi asiaksi. Se saattaa säikähtää helposti joitain asioita ja siksi arjessa tämä on vain ennakointia (niinkuin koiran omistaminen muutenkin) eli mistä se saattaa säikähtää niin että pelästyy. Luonnetestissähän sen kovuus oli +1 hieman hermostunut ja hermorakenne -1 vähän hermostunut, mutta tokihan koe oli koiran äärimmilleen viemistä, mitä normaalissa arjessa ei oikeastaan tapahdu. Joistain asioista se palautui alussa vielä hyvin, mutta siinä on aina se raja tuon koiran kanssa, kun liika on liikaa ja sitten alkaa ongelmat. En koe tätä kuitenkaan mitenkään ongelmallisena, koska harvemmin tulee tilanteita (arjessa), missä se säikähtäisi oikeasti. Joitain sellaisia sitten on ja ne se muistaa pitkään, mutta mulle tämä ei ole oikeastaan mikään ongelma. Kaikki on vain ennakointia vähän enemmän. Toisena hyvänä esimerkkinä se, kun se sai läheisestä hevosaitauksesta sähköiskun nokkaan ja säikähti sitä kerrasta. Nythän se ei enää pidä hevosista, eikä halua niiden luo, vaikka pentuna piti niistä ja vaihteli jopa pusuja ison puoliveriruunan kanssa tallilla. Tällaiset äärimmäiset on sellaisia missä saattaa tulla trauma, mutta harvemmin musta näitä on. Mutta kyllähän tämä pehmeys ja hermorakenne on asioita, jotka ovat totta ja joita on turha kierrellä. 



Jotain varmaan voisi harmittaa, kun saisi tällaisen ääniaran sekä pehmeähkön koiran itsellensä ja vieläpä harrastuskoiraksi. Mua ei oikeastaan hetkauta, koska eihän siitä pentuna voi oikeasti loppujenlopuksi tietää, millainen siitä tulee. Kaikki vaikuttaa, niin huonot kuin hyvät kokemukset kuin myös sitten ihan koiran oma luonne sekä hermorakenne. Pongo on mulle juuri tuollaisena kaikista maailman koirista paras ja nuo kaikki - hyvät ja huonot - ovat sen ominaisuuksia, joiden kanssa on elettävä. Tietyt asiat vaatii enemmän ennakointia kun toiset, mutta vaikka saisin vaihdettua tuon koiran kovempaan sekä ääniarattomaan yksilöön, en sitä tekisi, koska mulle koira on ensimmäisenä lemmikki, paras ystävä sekä perheenjäsen ja vasta sitten harrastuskoira. 

Tietyistä mahdollisista tavoitteista on jouduttu luopumaan - esim. BH koe tai kisaaminen PK-lajeissa - mutta niinkuin muidenkin koirien kanssa, on suhteutettava harrastuslajit koiran, eikä itsensä mukaan. Kaikkinensa Pongo on todella opettavainen koira ja on opettanut mulle ennakointia, mielen hallintaa ja vaikka mitä muuta, sekä on tietenkin mulle mun paras ystävä. Niinkuin Pongo mulle onkin, kaikista parhain koira mitä on kaikkine omine ominaisuuksineen! Se kuitenkin pelittää mulla niin hyvin ja sopii mun käteen täydellisesti, joten pois en antaisi mistään hinnasta. Kaikista tärkein juttu kun sen oman koiran kanssa on se, miten kemiat kohtaa ja me ainakin ollaa ihan erottamaton parivaljakko.

maanantai 16. kesäkuuta 2014

Taas homma etenee, kun taakka kevenee

Nyt voisin taas koota hieman useamman päivän treenauksia yhteen postaukseen. Töiden kanssa on hieman bloggailu laiskottanut - varsinkin kun hirveästi ei ole tullut kuvattua videoita tai kuvia ja pelkän tekstin kirjoittaminen on tylsää (eikä sellaista ole varmaan niin kiva lukeakkaan). Päivän seisomisen, sähläämisen sekä marjojen myynnin jälkeen tekee mieli vaan rentoutua, eikä istua koneella miettimässä postauksen sisältöjä, kun aivot on ihan tööt pitkän päivän jälkeen eikä ajatus kulje enää normaalia vauhtia. Hirveästi tekisi mieli postailla kunnon postauksia, muttakun ei vaan ole jaksanut! Ehkä nyt otan itseäni niskasta kiinni ja yritän ylläpitää samaa postaustahtia, mitä aina ennenkin.




Sunnuntai 15.6

Haukkuvaarassa kera Annan sekä Karon, ideana oli treenata jotain, mulla ei ollut kovin tarkkaa visiota etukäteen, mitä sitä treenaisi sillä kertaa. Päädyin sitten tekemään Pongon kanssa keppitreeniä, kun niitähän meidän pitäisi vahvistaa ja vahvistaa ja vahvistaa ja harjoitella. Kuusi keppiä ja vähän normaalia vaikeampia lähestymisiä, mulle annettiin kaksi eri tyyliä (näkyvät videolla, persjättö ja sitten tommonen toinen mitä nyt en saa päähäni mitä se on nimeltään) ja sujui vähän kangerrellen. 

Pujotteluvauhti ei koiralla päätä huimannut ja lähetyksetkin oli vähän sellasia sunnuntailähettelyjä. Näitä pitää vain harjoitella yhä enemmän ja kepeistä tehdä koiralle hauskempia. Aika paljon tuli epäonnistumisia (ihan liikaa) mutta tätä tämä välillä valitettavasti on. Tuossa kyllä hyvä harjoitus harjoitella vaikka ihan itseksenikin, hyvä tehdä näitä ohjaustekniikka juttuja välillä ja myös näin kepeillekkin. Ihan hyvä keppitreeni, vauhtia vaan saisi olla koirassa enemmän. Ehkä se sieltä taas tulee, joskus?





Keppejen jälkeen koira autoon ja rakennettiin Annalle sekä Tulpalle rally-tokorata, oisko ollut noin 10 kylttiä radalla. Myös minä ja Pongo mentiin rata sitten painostuksen alaisina, kun se kerrankin radalla oli. Ideana oli joka tapauksessa treenata toinen satsi jotain ja turhaan sitä kahdesti olisi kuitenkaan keppejä treenannut. Toisella päivää sitten. Rata meni ihan hyvin, välillä oli vähän lahnaseuraamista, mutta.. lähtöön se tuli erittäin hyvin kun vertaa normaaleihin lähtöongelmiin sekä rata kokonaisuudessaan oli ihan siisti. Jouduin uusimaan vain yhden liikkeen ja se käytti myös ihan hienosti takapäätä. Tekeminen ja motivaatio koiralla oli välillä erittäin hyvää ja esim. siihen rally-tokon tuuraukseen verrattuna tämä oli satamiljoonaa kertaa parempi. Olen tyytyväinen ja rata tehtiin vain kerran. Videolle se nyt ei valitettavasti tullut - ehkä se juuri siksi onnistuikin!

Rallyradan jälkeen sitten otettiin muutaman kerran tokohyppy, kun sitä en oikeen vielä yksin voi harjoitella ja kun se on vaan tuolla Haukkuvaarassa. Videolla näkyykin miten meni, siinä kaikki toistot. Alustaa ei ollut, vaan Anna heitti herkun ja siirtyi kokoajan vähän taaksepäin. Oli selkeästi vähän hankaluutta siirtyä poispäin molemmista meistä ja itselläkin meni välillä senat sakasin. Mutta ihan hyvää tekemistä, hauska nähdä välillä itsekkin miltä tuo tokohyppy näyttää! Tykkään tosi paljon kyllä siitä ja selkeästi Pongokin. Loppupalkkana oli autoon whiskassia, toimi hyvin.




Maanantai 16.6

Pyysin treenikaveriksi Hennaa kun hänellä on dalmatialainen ja vieläpä uros, eli mitä mahtavinta treeniseuraa välillä olla vähän vaikeammassa porukassa. Normaalisti kun ollaan aina nahkaporukoissa. Halusin tehdä paikkamakuun sekä sitten vähän jotain tokohommaa. Aloitettiin seuraamisen yhteydessä seisomisesta ja Henna naksautti kun koira pysähtyi. Valui aika paljon tänään, pitää pohtia ehkä sellaisia asioita kun takapalkka ja vielä aloittaminen niin, että heitän nakin suoraan siitä paikka -käskystä. Mutta vastahan tämä on aloitettu, joten en nyt stressaa jos vähän vaikka valuukin. Kyllä se rima sieltä pikkuhiljaa nousee. Tehtiin joitakin toistoja tätä sekä sen seurana vähän seuraamistakin sitten, palkkana oli nakit sekä pallo.

Koira hetkeksi autoon tauolle, jonka jälkeen otettiin paikkamakuu. Halusin ensin hieman Pongoa hallintaan ja teetin vähän seuruuta. Selkeästi sitä häiritsi Jali (sekä ohiajavat heppatraikut). Paikkamakuussa oli ongelmaa, se nousi itseasiassa kaksi(!) kertaa, käskin sen vaan maahan. Se jopa ihan vinkui ja piti jotain epäselvää ulinaa, hieman oli kyllä liian vaikea paikka vielä. En tiedä pitäisikö palkata vielä välissä? Ainakin mun pitäisi varmaan kehitellä joku paikkamakuu sana alkuun, kun mulla on vaan "maa" käsky ja se on ehkä vähän epäselvä koiralle, että miten tässä nyt piti tehdä. 

Sen jälkeen kun sain palkattua siihen surkeaan paikkikseen niin vein koiran sivummalle ja Hennan treenatessa halusin pistää sen uuteen paikkikseen, otin rimaksi päässä laskeminen kolmeenkymmeneen. Pongo oli levoton ja nousi, mutta vasta kun Henna treenasi luoksetuloja ja huusi "tule", sillonkin nousi vähän epäillen ja kävin vaan palauttamassa ja otin nollasta kolmeenkymmeneen, pysyi hyvin ja palkkasin superisti. Sen jälkeen pari helppoa seuruupätkää ihan treenimielessä, jonka jälkeen koira loppupalkalle autoon, whiskassia jälleen. Hankalaa oli, paikkamakuuta pitää harjoitella enemmän ja vaikeammassa seurassa!

Sen jälkeen katsoin Hennan ja Jalin aksaamista hallilla ja käytiin yhdessä loppu/jäähyttelylenkillä. Pongo oli tosi rennosti koko lenkin ajan, alussa vähän nosti karvoja Jalille, mutta ei ees yhtään kytännyt sitä. Todella hienoa! 

Tosta tokotreenauksesta näin yleisesti... Mä en tiiä, mutta en jotenkin jaksa yhtään stressata meidän "sunnuntaitokoilua" ja tällästä vähän rennompaa treenaamista, kun ei oikeen onnistu (täydellisesti ainakaan), mutta mulla on kyllä aina kivaa treeneissä ja niihin tekee mieli lähteä aina. Tiedän, että tänä vuonna ei todellakaan tuskin mennään möllitokoja kummempiin karkeloihin, joten mulla ei vaan ole mitään treenistressiä ja se tuntuu mukavalta. On hauskaa, kun ei ole painetta takaraivossa, että jyskyttää joku tietty päivämäärä johon pitäisi saada koira kisakuntoon. Pongo on kolmivuotias, eikä meillä ole mihinkään kiire. On kiva harjoitella ihan ajan kanssa ja itsekin samalla opetella sitä opettamista. Tavoitteita on toki oltava ja uutta opiskeltava jatkuvasti, mutta mä tykkään kun saa harrastaa ja pitää hauskaa sen oman koiran kanssa. Tiedän itse jännittäväni vielä niin paljon, että vaikka koira olisikin varma liikkeistä sekä paikkamakuusta, niin viimeistään mun jännitys pilaisi koko homman. Mukava treenata tätä tokoa nyt ainakin näin vähemmän kalenteria tuijotellen, kisoihin mennään sitten joskus kun ollaan valmiita. Haluan mennä niin virallisiin kisoihin, että meillä on mahdollisuus siihen ykköstulokseen, kokeilemaan en halua mennä. Mä itse kun olen niin kilpailuhenkinen ihminen, että haluan sitten mennä niin, että on mahdollisuus kunnon suoritukseen ja hyviin pisteisiin. Treenithän meillä on tiukat kuitenkin, enkä salli mitään höntsäilyjä koiran osalta, mutta liikkeiden kanssa ei ole kiire eikä koiran kisavalmiiksi saamisen kanssa ole kiire. Kaikki häiriösiedätys tokossa tulee olemaan meille varmasti vaikea homma, johon saa sitä aikaa tuhrata!

Mutta rally-toko toki erikseen, siinä kun saa jutskata koiran kanssa henkeviä radalla ja se tuntuu vähän rennommalle. Toki siinä omat pilkunviilauksensa, mutta meille sopii se höpötyshomma ja varmaan niitä kisoja kierretään vähän alemmalla rimalla mitä tokokisoja. Alustavaa kisakalenteria ollaan pohdittu, että agilitykisoihin mahdollisesti jo heinäkuun alussa Janakkalaan ja/tai Mikkeliin ja rally-tokoilemaan sitten marraskuussa tai millon ne syksyllä olikaan Jyväskylässä. Tokoilemaan sitten joskus hamassa tulevaisuudessa!

torstai 12. kesäkuuta 2014

Täydellinen kesäpäivä

Hölläilypäivä, jolloin tehtiin Pongon kaikkia lempijuttuja. Potkittiin palloa, juotiin vesiletkusta, maattiin auringossa sekä tietty lenkkeiltiin.






keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Hauskaa tokoilua sekä agilityepistelyä

Eilen aamulla käytiin ottamassa tokoilua, Pongolle halusin tehdä vain yhden treenin jos meinasin käydä vielä illalla siellä agilityssä. Alkuun paikkamakuu, 1min 30sek ja parina oli Laki, Anna meni piiloon. En käynyt palkkaamassa kertaakaan, Pongo nousi kerran ja kävin sen aika eleettömästi käskemässä takaisin maahan. Nousi vain jaloilleen oikestaan. Tehtiin sen jälkeen seuraamisen yhteydessä seisomista niin, että seuruutan ja sanon "paikka" ja välittömästi heitän herkun taakse. Tätä muutama toisto, sitten samalla tavalla paitsi heitän herkun vasta kun Anna naksauttaa ja koira on pysähtynyt. Tämä jätettiin muutamien toistojen jälkeen hautumaan, ehkä maksimissaan 10 toistoa tehtiin? Pikkuhiljaa toi alkaa kuitenkin menemään kaaliin, paransi koko ajan.

Seuraavaksi otettiin hyppyä. Ja sekös Pongosta oli hauskaa! Siihen taidettiin tehdä maksimissaan taas 8 toistoa, kun annoin Annalle kahdeksan nakkia. Seuruutin sen hypyn eteen ja sanoin "hyppy" ja käänsin katseen. Hain Pongon heti pannasta mukaan ja sitten uudelleen. Kerran ryösti ilman hyppykäskyä ja alustalla oli vielä palkkakin, noh tulipa ainakin itsevarmuutta nostettua, ei haittaa. Sen jälkeen se yritti taas koittaa sitä, mutta kun toin sen kunnolla siihen niin ei ryöstänyt ja homma tuntui aika hauskallekkin! Hyppyjen jälkeen pari ihan perus seuruutusta ja sitten loppupalkalle (se oli kehän ulkopuolella, mutta olisi voinut myös olla vikan tokohypyn jälkeen). Se saikin meille sitten riittää tätä hauskutusta. On kyllä kiva toi tokohyppy ja Pongokin selkeästi siitä tykkää, siitä tulee varmaan Pongon lempitokojuttu.




Illalla sitten halusin käydä agilitymölleissä, koska Laukaassa meillä oli ne kisat, missä tuli ukkonen juuri meidän vuoron kohdalle. Halusin nähdä jäikö Pongolle traumat paikasta ja miten se ylipäätään suhtautuisi siellä oloon, samalla möllit olisi hyvä paikka treenata meidän kisajännitystä. Aluksi mulla oli suunnitelmissa käydä pelkkä mölliluokka (putki-hyppy), mutta Anna sanoi, että voisin hyvin koittaa myös kilpailevien luokassa kisaamista, joten menin molemmat luokat Pongon kanssa. Mä en kuitenkaan mennyt uusintoja kummastakaan luokasta, koska ne on kasvattajan toimesta kielletty. :D Toisaalta aina kun olen uusinut, niin eipä siinä ole ollut järkeä, kun samat virheet on tullut uusintaradalla aina. Lisäksi viimeksi virallisissa löysin hyvän ojan, minne laittaa koira lutraamaan, niin tiesin, että saan sen virkistettyä ratojen välissä. 

Mölliluokka oli hauska ja siihen pystyi tekemään paljon persjättöjä. Rimat 45cm. Halusin koittaa hieman uhkarohkeaakin leieröintiä, mutta tiesin Pongon imevän putkeen tosi hyvin, joten uskalsin koittaa sitä. Möllithän on paras paikka koittaa kaikkea, mitä kisoissa ei ihan uskaltaisi vielä koittaa, vai mitä? Rata oli muuten musta hyvä, mutta Pongo osui yhteen rimaan ja en tiedä säikähtikö se sitä vai mitä, mutta sen jälkeen olin liian edellä ja se haki väärään päähän putkeen, mun moka kun en ohjannut oikeaan päähän ja homma jatkui siitä, ei haittaa! Videon kuvasi poikaystäväni ja siis... välillä kuva on vähän jäljessä ja kuvattu vastavaloon, mutta yritys hyvä kymmenen eiköhän tosta suunnilleen kuvan saa, miten mentiin.




Sen jälkeen odoteltiin kilpailevien luokkaa. Rata oli aika mukava mielestäni. Rimat oli 55cm. Alku meni kivasti, puomille vähän kökkö kontakti, mutta tuota harjoitellaan sitten kotona, tuo kelpaa tälle hetkelle "kisatilanteeseen"... Kepeille lähetys tuntui vaikealta tyrkyllä olevan putken takia, jonka vuoksi sitten tein hölmön varmistelupysäytyksen ennen keppejä enkä antanut Pongon hakea itse. Olin kuitenkin tyytyväinen, että se kuitenkin meni kepit ja palkkasin siihen vähän kökösti, mutta halusin palkata keppien jälkeen. Sen jälkeen virhe A:n ylösmenokontaktilta, mitähän tämä on koska näin ei ole KOSKAAN tapahtunut?! Loppuun hyvä kontakti. Sen jälkeen putki, jonka jälkeen Poko lukitti toisen esteen ja tuli ohi, jälleen ei haittaa ja vika este, jonka jälkeen se vielä "karkasi" putkeen. Hassu koira! 

Musta oikea hyvän mielen rata ja toi hyvää itsevarmuutta ainakin mulle, koska ne kepit meni (virheiden kera, mutta kuitenkin) ja saatiin vielä tehtyä kunnon rata tuolla Laukaassa, mikä oli vaikea sen viimekertaisen jälkeen. Paljon kökköilyä radalla mun osalta, mutta eiköhän tää taas joskus tästä kisakuntoon hioudu, että kehtaa mennä virallisiinkin. Silti, olen tosi tyytyväinen, että mentiin. Kisaluokan videoi Karo.


Tänään sitten lepopäivä (palautellen tottakai) kun on ollut kaksi päivää putkeen paljon treeniä ja pitää miettiä, millon ensi kerralla treenataan. Mulla alkaa tänään työtkin ja ne verottaa aika paljon mun koiratreeniaikaa, pitää katsoa mistä sitä repii aikaa sitten treeneillekkin... 

pst. Mitä mieltä olette uudesta bannerista?

Lepopäivä-Pongo

maanantai 9. kesäkuuta 2014

Treenaustiistai

Tiistaina kävästiin Haukkuvaarassa, päivän teemana oli joka koiralla keppitreeni. Mun ideana oli tokottaa, mutta sitten mulle sanottiin, että mee keppejä niin minähän sitten menin. Laitettiin Pongolle kuusi keppiä ja niiden jälkeen putki niin, että siihen joutui vähän vikan välin jälkeen hakemaan. Ideana tehdä max. 10 toistoa erilaisin lähetyksin kepeille. 

Homma meni päällisin puolin ihan hienosti, muutamia virheitä tuli kun vein koiran huonosti kun se ei vielä itse osaa hakea ihan niin vaikeista kulmista. Tein muunmuassa sellaisia kun koira menee kepeille teen takaaleikkauksen, lähetän koiran persjätön jälkeen kepeille ja sitten ihan normaaleja lähetyksiä molemmin puolin. Onnistui kyllä kivasti, kun oli päässyt oikeasta välistä sisään niin ei tehnyt virheitä ja antoi vähän hetsatakkin. Hyvä treeni, tätä voisin tehdä joskus yksinkin ja varmasti tekee hyvää Pongon kepeille. Meni myös vauhdikkaammin, haluaisin kyllä tehdä mielummin näillä lyhyemmillä kepeillä ilman ohjureita kuin ohjureilla, se tuntuu olevan parempi, ettei niitä tarvitse alkaa taas mahdollisesti häivytellä. Palkkana oli nakit sekä loppupalkkana kissanruoka, joka toimi erittäin hyvin.

Kuva (c) Karo

Treeni oli aika lyhkänen, joten käytiin sitten parin tunnin päästä Keski-Suomen Collieyhdistyksen järkkäämissä yhteistreeneissä Killerillä vielä tekemässä pikkutokoa, kun oli tarjolla vähän erilaista häiriötä (uusia ihmisiä sekä koiria) helpossa paikassa. Ideana oli siis ottaa vaan jotain tokoilua, ei mitään vaikeaa, koska en voi vaatia tuolta vielä hirveitä ihmeellisyyksiä tavallista erikoisemmassa häiriössä.

Otin koiran autosta ja välittömästi hommiin. Hetki meni saada homma pakettiin ja missään nimessä tekeminen ei ollut niin mainiota mitä normaalisti - tämä oli odotettavissa. Vähän jouduin ärähtämäänkin (yritin kuitenkin olla hermostumatta liikaa) että nyt toi on ihan pöllöä, keskity. Otin seuruupätkiä, muutamia sivulletuloja (palkkasin vain kun käytti takapäätä) sekä liikkeestä maahan. Liekö häiriö syynä vai seuruusta seisomisen erikoistreenaus, kun koira jäi seisomaan, vaikka käskin maahan. Näiden erottelua (seiso ja maahan seuruusta) pitänee siis harjoitella. Seuruupätkät parani loppuakohden kertaa miljoona verrattuna alun laamailuihin, vähän miinusta mun ärinöistä, mutta sain koiran parantamaan sekä palkkailin mielestäni hyvin. Vaadin myös vähän pidempää pätkää. Tein ehkä noin viitisen minuuttia arvioituna, en ainekaan yli kymmentä. Sen jälkeen loppupalkalle, eli seuruutin koiraa ja se selkeästi tiesi, kun mentiin kuppia kohden, että kohta tulee palkka, joten mentiin palkkakupille vähän yllättävästä paikasta ja yhdessä juoksenneltiin sitten ruokailemaan. Kissanruoka maistui taas hyvälle. Koira meni hetkeksi tauolle.

Tauon jälkeen paikkis, Pongo oli reunapaikalla ja paikkisseurana oli Muru-nahka, Ilmi-nahka, Lyyli-pehko sekä Hupi-nahka ja olipas vaikeeta taas koota koira tekemään, koska tytöt kiinnosti sata kertaa enemmän kun minä. Sain koiran parin ärähdyksen jälkeen kuitenkin toimimaan. Alkuun tuli luoksepäästävyys ja ekalla kerralla Pongo nousi. Otettiin uudestaan ja Pongo pysyi, palkkasin. Sitten makuu, aikaa ei otettu, mutta muutama minuutti. Pongo pysyi koko ajan maassa, itse olin aika lähellä ja kävin palkkaamassa muutamia kertoja. Vähän levoton se oli, pari kertaa vaihtoi esim kankulta toiselle, mutta ei noussut vaikka vieressä nousi Hupi ja myös kun takaa meni juoksijoita. Olin tosi tyytyväinen paikkikseen, koska sitä ei olla turhan paljoa vielä harjoiteltu.

Kuva (c) Karo

Ja vielä loppukevennys! Treenien jälkeen päätin mennä ostamaan kissanruokaa huomista varten valmiiksi, kun totesin sen sopivaksi loppupalkaksi Pongolle. Testissä oli siis Whiskasin perus kissanruokahyytelöt ja niitä käväisin lähisiwassa ostamassa sitten treenien jälkeen. Eiköhän mun tuurilla sitten meidän naapuri tullut samaan aikaan Siwaan ja vielä mun perään kassajonoon, jossa se sitten moikkasi ja kysyi (tarpeeksi kovaan ääneen) "miksi sä ostat kissanruokaa kun sulla on koira?" jep eli koitappas siinä sitten maallikolle selittää, että joo kun mä palkkaan tällä mun koiraa. Mutisin vaan jotain treenaamisesta ja että Pongo tykkää siitä... Mutta tuli kyllä hölmö olo! 


Huomenna aamulla treenaamaan jotain (tokoa?), sitten pohdin käynkö illalla höntsäämässä Laukaan agiepiksissä mölliluokassa yhden radan (putki-hyppyrata) ihan vaan siksi, että jäi huonoja viboja paikasta ukkosen takia. Tekisi mulle sekä koiralle hyvää huomata, että ei siellä joka kerta ukkosta ja ole niin kamalaa. Katsotaan!

sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Takaisin aksaharkkoihin

Tänään sunnuntaina palailin Oulusta takaisin Jyväskylään ja heti palattuani käytiin Pongon kanssa metsälenkillä Karon sekä Annan (koirineen) kanssa. Oli kyllä hyvä reissu, aurinkoa piisasi muttei liikaa ja oli mukava kyllä taas pitkästä aikaa olla porukan kera lenkkeilemässä. Myöhemmin tänään käytiin sitten Haukkuvaarassa korkkaamassa kesän tarjousvapaakortit (50€ kesä- JA heinäkuu!) agilityn merkeissä. Tulee varmaan oikein kiva treenikesä!



Meillä tuli viime kisoissa vähän vauhdikkaampi keinu, ei nyt mikään katastrofi, mutta vähän ruma, joten halusin ottaa keinutreenin varman päälle. Se olikin hyvä ratkaisu. Ensin kaksi kertaa pannasta taluttaen ja sitten rata, missä oli putkia, esteitä, A, keinu ja kepit. Rimat oli 35cm, muuri medi. Videolta näkyy rata paremmin, siinä kaikki mitä treenattiin aksassa, kahvakuulailun se noin 10 minuutin ajan hengailu ei ole videolla.

Ekalla radalla Pongo vähän hiipui A:n kontaktilla ja se jäikin siinä nuuskimaan. Halusin palkata sen kuitenkin kontaktille kun jäi siihen hyvin ja kun kisoissa ei ole voinut sitä siihen palkata. Siitä sitten hienosti keinu ja olisi voinut lähteä vähän vauhdikkaammin, joten yritetty lähetys kauas esteelle ja sen kautta putkeen ei onnistu. Toisella yrittämällä sitten rata juuri niinkuin pitää (alussa hienot leieröinnitkin!), hyvä A ja hyvä keinu, sen jälkeen onnistunut lähetys ja kepit (ohjurit alussa ja lopussa). Kepit oli hitaat ja Pongo jäi nuuskimaan, mutta teki kuitenkin oikein. Lopussa lähdettiin palkkakupille, koitetaan nyt loppupalkkaussysteemiä.






Annan ja Karon treenattua koirat (Pongo oli ensimmäisenä) jäin sitten vielä hetkeksi Pongon kanssa halliin kun siellä alkoi kahvakuulailu. Hyödynsin ihmispaljouden sekä tietenkin musiikin ja höpötyksen ja tein helppoja temppuja sekä palkkailin koiraa esim. katsekontaktista. Vähänhän se homma meni nuuskimiseksi ja hömppäämiseksi, mutta ideana oli siis ihan vaan olla rentona kun on jotain outoa tekeillä.

Tällaista treeniä tänään, oikein kivaa tekemistä loman jälkeen! Ihan onnistunutta aksaamista, toki sellainen suurempi vaihde Pongon menosta puuttui, mutta olen ihan tyytyväinen. Keinu sujui joka kerta hyvin (tähän olen extratyytyväinen, ei missään vaiheessa yhtään traumailua!!!) sekä A-este, keppejä varmaan ruvetaan nyt taas innostuttamaan ja testataan pikkuhiljaa, olisiko tuo loppupalkka Pongolle sopiva juttu ihan kaikkeen treenailuun.  Kaikenkaikkiaan erittäin hyvä mieli treenistä ja tuo lähetys kauas esteelle ja putkeenkin onnistui, mikä vähän mietitytti.

Huomenna luultavasti sitten tokoillaan! 

lauantai 7. kesäkuuta 2014

Kotitoko muistiinpanot

Haluan tehdä itelleni muistiin, mitä tämmösiä kotitreenejä (toko tai rally-toko) on tullut tehtyä Pongon kanssa kun unohdan sitten kuitenkin mitä ollaan tehty milloinkin. Nää on nyt vähän vanhempia, kun huomenna alkaa taas "kunnon treenit" kun ostin uuden vapaakortin Haukkuvaaraan ja päästään treenimään kasviksen sekä Karon kanssa.




28.5 keskiviikko, kotipihan treenit

Otin alkuun kolme luoksetuloa aika pitkällä välimatkalla. Jäi hyvin istumaan ja istui käskyyn asti, mutta ei oikein osannut tulla sivulle kun en tehnyt käsiapuja ja jouduin lopusta auttamaan käskysanalla kun palloili vieressä. Teki kuitenkin nopeasti ja innokkaasti muuten. Näitä lisää.

Sen jälkeen ihan muutamia seuruupätkiä saksalaisella käännöksellä, vire oli aika matala, mutta työskenteli ihan hyvin. Kerran tai kaksi jäi haistelemaan ja katsekontakti saattoi välillä rakoilla, olisi saanut olla vähän tarmokkaampaa tekemistä. Ihanteellisempaakin seuruuta on nähty, nyt puuttui nimenomaan se "mä oon paras, kato mami mua kun mää yritän" ponnekkuus, mikä Pongolla parhaimmillaan on.

Sitten otin vähän sivulletulotyöskentelyä. Otin sivulletuloja niin, että pyysin sivulle ja siitä astuttiin askel joko eteen, taakse tai oikealle sivulle. Vasemmalle en vielä lähtenyt yrittämään. Otin ihan nakki kädessä ja hitsi, oli aika hienoja. Eka ihan sivulletulo niin, että koira on mun kanssa vastakkain ja pyysin sen siitä sivulle. Ihan mieletön takapäänkäyttö, rullasi juuri oikein siitä vasemmalta sivulle. Siitä sitten askel vasemmalle se tuntui jäävän vähän vinoksi joka kerta, mutta palkkasin sitä, koska into oli niin hyvä ja mun pitää päästä oikeastaan jonkun silmän alle, että osaa sanoa milloin on suora. Askel taaksepäin oli tosi hankala, mutta sain siitäkin palkattua ja yritti tosi hyvin.

Tajusin, että oon hukannut Pongon ketjukaulaimen. Täytyypä kaivella sekin jostakin. Yritin loppupalkata tennispallolla, mutta se oli vähän evvk, joten päädyttiin vaan lähtemään sisälle. Sää oli tuulinen, mutta ei onneksi kuulunut mitään ihmeempiä ääniä.



29.5 torstai, kotona sisällä

Ihan vain pienesti jotain ja sisällä oli kyllä hankala tehdä. Pohja luistaa ja matot on niin pieniä, ettei niiden päällä oikein mahdu tekemään kunnolla. Otin sivulletuloja ja selkeästi tekniikka oli huonompaa alustasta johtuen. Into oli kyllä hyvä ja Pongo teki ihan hyviä sivulletuloja. Niiden lisäksi pari kertaa seuraamisesta seisominen, jäi kivasti paikalleen seisomaan ja ei väistänyt yhtään vaikka tulin takaisin sivulle. Pieni kymmenen nakinpalan treeni. Sisällä ei kyllä noita sivulletulotreenejä oo kovin hedelmällistä tehdä alustan takia, täytyy olla tekemättä niitä, ettei tekniikka huonone.

Ketjupantaa ei löytynyt vieläkään. Pitäis siivota auto niin ehkä se löytyis sieltä.


Ja myöhäisempi lisäys, ketjupanta löytyi kun löytyikin autosta, hienoa! Ensi viikolla varmaan aksaillaan ja ideana treenata tokossa vähän pidempää pätkää palkatta sekä hyppyä. Lisäksi aksarintamalla otetaan varmaan keppejä sekä keinua ainakin. Katsoo nyt mitä keksii Pongon pään menoksi. Keskiviikkona alkaa sitten kesätyöt ja pitää miettiä, miten sitä kerkiää koiran kanssa treenimään työpäivisin. 

maanantai 2. kesäkuuta 2014

Jännitystä ilmassa

Keppejä käytiin harjoittelemassa tällä viikolla kahdesti kasvattajan takapihalla, missä oli tän hetken ainoat mahdolliset kepit, mitä treenata. Aholaidan lukko oli hukkunut ja uuden lukon avainta Anna ei ollut saanut vielä ja Haukkuvaaraan meillä ei ollut korttia.

Ekassa treenissä alkuviikosta otettiin muutamasti hihnan kanssa etupalkalla (nakkia) ja oli ihan hyvä. Vähän aluksi meinasi mennä vääristä väleistä, mutta saatiin menemään. Loppuun ilman hihnaa, Anna loppupalkkaamassa alustalle ja mä menin siinä vieressä. Ihan hyvä.

Toisella kerralla la iltana vielä kenraaliharjoitus ja otettiin kai ensin yksi kerta hihnan kanssa, tuli suoraan hyvin palkkakupille (lohta, superpalkka!) ja sen jälkeen otin Pongon kanssa kahdestaan, Anna palkkasi. Oli taas jatkuvasti parempi ja parempi, virheet oli loppupään virheitä (palkka houkutti liikaa) ja sisäänmenokohta oli aivan selvä koiralle. Hyvillä mielin siis sunnuntaita odoteltiin, keppitreeni oli edistynyt hyvin.




Sunnuntaina sitten Nokian collieiden agilitymestaruuksissa oli ensiksi hyppäri ja muuten rata oli ihan hyvä, mutta kepeille tuli virhe. Lähdin hakemaan vaan hyvää fiilistä ja koiralle sitä tunnetta, että kepit ei ole paha asia. Pongo paineistui heti kuulemma kun tuli putkesta ja sanoin "kepit" eli ei ollut kuulemma esim mun vientivirhe kepeille. Kepeillä sitten junnattiin hetki ja lopuksi annoin sitten mennä loppuun, vaikka jossain kohtia tuli virhe, koska en jaksanut enää jauhaa turhaan enempää. Tärkeinpänä oli se, etten hermostunut ja se, että fiilis radan jälkeen oli mahtava. Vauhtikin oli Pongoksi ihan jees. Tuloksena HYL.






Kuva Minna Saarinen

Kuva Minna Saarinen

Kuva Minna Saarinen

Agiradalle mentiin hieman kauhunsekaisin tuntein, nimittäin kepit jänskätti. Siinä sitten juuri ennen meidän vuoroa kuului joku ääni ja Pongo sitten kyttäsi sitä ja häntä meni koipien väliin, säikähti siis sitä. Nostatin sitä näyttämällä edellisen suoritusta ja se onneksi nousi siitä. Ehkä nostatuksen takia (tai säikähdyksen) oli vaikea saada se istumaan lähtöön ja halusin nopeasti vain siitä lähteä ja alku menikin hyvin. Ongelmat alkoi keinulla, missä koira ei keskittynyt vaan ryysi keinulle ja siitä tuli vähän ruma. Ei nyt sivusilmällä katsoen mikään järkyttävä keinu, mutta Pongolle liikaa. Tein kuulemma oikein, ei numeroa siitä vaan koira putkeen ja homma jatkuu. Putkesta esteelle ja siitä valssaus kepeille, lähetys näin oli selkeästi helpompi kun koiralla ei ollut vaihtoehtoa panikoida keppejä jo kauan ennen suoritusta ja Pongo menikin ekalla oikeasta sisään - edistystä jo sekin. Siitä tuli sitten virhe, mutta uudelleen ja kepit loppuun suoritettua - mahtavaa! Selkeä parannus kepeillä edelliseen, eli se mörkö oli nyt osin voitettu, HYVÄ ME! Siitä sitten huomaa koirasta, että sitä jännittää (keinu, alun ääni, kepit, kaikki, kisatilanne, minä?) ja tulee esteiden ohi, mutta hyvä A ja lopulla radalla nyt ei ollut väliä kun tuloksella ei ollut mitään väliä, vaan sillä, että radalta saa koiralle olon, että se on kivaa. Fiilis oli mulla hyvä, harmitti toki tuo säikähdys tms, mutta siis toisaalta oli hyvä; jos panikoiduttaa, niin silti tehdään hommat. Tärkeintä oli saada itelle sellanen olo radan jälkeen, että jee tää on kivaa! Tuloksena HYL.





Kuva Minna Saarinen

Kuva Minna Saarinen

Kuva Minna Saarinen


Kaikenkaikkiaan siis jäi kiva mieli, parannettiin (kepeillä) tokalle radalle ja siis saatiin voitettua se mörkö. Lähdössä kuului ääni, mutta silti mentiin radalle ja se ei ollut ongelma. Keinu oli huono, mutta tehdään järjestelmällinen treeni heti parin viikon päästä (ensi viikko on taukoa), joten en usko että siitä tulee mikään ongelma kun viedään se vaan kunnolla keinulle tuon jälkeen. Mulla on tosi hyvä mieli, ainakin kesäkuu (ja luultavasti myös heinä) treeniä ja sitten syksymmällä uudella innolla kisoihin. Meillä on paljon hyvää alla ja paljon opittuja asioita; miten mun pitää käyttäytyä kisoissa ja millaista on kisaaminen. Ei olla saatu nollia, se ei haittaa, mutta kyllä ne vielä tulee kun palaset kolahtaa kohdalleen. Mä en vielä haluaisi meidän taidolla edes kakkosen radoille (kolmosista puhumattakaan), koska ei olla vielä niin hyviä. Ykkösissä on hyvä hakea kisakokemusta molemmille sekä hyvää fiilistä radoilta. 

Pongolla on ollut nyt ukkosen kanssa ongelmaa kun se toukokuussa oli lenkillä ja kolme kertaa salama löi ihan täysiä sen kohdalla, joten se varmasti senkin takia nyt kyttää normaalia enemmän vielä ääniä. Meinataan kuitenkin tehdä myös ääniharjoituksia, eli agilityn aloituksia musiikin kera ja hillittyjen äänien kera, että tehdään vaikka kuuluu jotain ääniä. Enää en myöskään ikinä, missään tilanteessa vie sitä kisaamaan jos kuuluu ukkosen jyrinää, agiradallahan siinä alussa se ei ollut jyrähdys, vaan joku vastaava ääni. Huomasin sen kyllä kyttäävän autojen ääniä ja muitakin, eli se nyt kyttäilee ihan kaikenlaisia vähän kovempia ääniä. Onneksi tuolla siitä ei tullut mikään ongelma ja agiradan sekä loppulenkin jälkeen se palautui "säikähdyksestä" ihan hyvin kun tiesin jo vähän miten toimia. Ei tee siitä numeroa, ei huomioi sitä, on itse normaali ja järjestää koiralle jotain muuta ajateltavaa. 

Eiköhän tää tästä! Mulla on hyvä fiilis tän aksaamisen suhteen. Ongelma on ollut se, että liikaa kisoja liian vähän treeniä. Nyt keskitytään taas harjoitteluun, enkä halua tässä vaiheessa tehdä (uudelleen?) sitä virhettä, että taidon ja estevarmuuden kustannuksella kisataan. Sehän tässä Laukaan ja Nokian kisojen välissä oli selkeä ongelma ja se lähti kytemään jo JATin viime kisoissa. Varmasti vielä ennestään helposti peilaavan koiran epävarmuutta kisatilanteissa on nostanut mun oma jännitys sekä koko kevään kestänyt stressi pääsykokeisiin lukemisesta - nyt se on vielä suurimmillaan, kun koe on 4.6 keskiviikkona ja siihen on vain pari päivää. Nyt oon huomannut, että jos pikkuisenkin tulee joku tilanne, missä mä oon joko itse epävarma, jännittynyt tai en ohjaile Pongon käytöstä kun se vaikka itse vähän jänskää, niin alkaa heti ongelmat. Nämä säikähtämisjutut varmasti alkaa helpottaa, kun opin jonkun johdonmukaisen tavan reagoida (tai nimenomaan olla reagoimatta, mutta pitää koira hallinnassa) sellaisissa tilanteissa, missä koira pääsee säikähtämään. Täytyy kyllä sanoa, että Pongo on opettanut mut ennakoimaan tosi hyvin kaikkiin mahdollisiin tilanteisiin (äänet, muut koirat, paikat missä voi käydä trauma), että täytyy vissiin ruveta ennustajaeukoksi. :D

Nyt tosiaan Pongo lomailee tämän viikon (noh, ehkä tänään kotitokoillaan vähän) ja ensi viikon parissa palaillaan sitten treenien parissa. Uusi vapaakortti ja uudet kujeet! Haaveissa kesälle olisi eilisten puheiden mukaan rally-tokon alokasluokassa kilpailu sekä möllitokossa käynti sekä tietty kaikki mahdolliset agiepikset missä saada kisavarmuutta sekä palkkaamista radoille. 


"Lomalla viimeinkin, voin ottaa iisimmin, seuraava yksi viikko, matkin Naantalin aurinkoo"