keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Pop Dogin agiesityksessä Janakan koululla

Eilen vähän extemporesti päädyin ilmottautumaan Pop Dogin viimeiseen agilityesitykseen ala-asteelle, kun ei saatu Aholaidan keppejä kontista kun kontin lukko oli vaihdettu ja Annalla ei ollut uutta avainta. Oli pakko päästä treenaamaan keppejä jossain, joten ilmottauduin sitten tuonne esitykseen.

Otin alkuun muutaman kepit aluksi hihnassa ja sitten meinasi mennä väärästä välistä. Toinen Tiina oli hihnan päässä ja itse olin vieressä. Lopussa oli palkka. Sitten otin vapaana keppejä, sain yhden onnistuneen toiston ja sen jälkeen tuntui kestävän ikuisuuden, että suostui menemään uudestaan kepit oikein loppuun. Sain kuitenkin toisenkin onnistuneen ja lopetin siihen, koira autoon odottamaan esityksen alkua. Koiralla selkeästi on nyt epäselvää, mitä sen pitää tehdä kepeillä ja oikean välin hakeminen on hankalaa.



Ratan tehnyt Julia Kärnä

Rata oli tosi kiva ja musta aika simppeli, tosi hyvä mentävä meille. Ainoastaan noi kepit ahdisti mua vähän, että miten ne tulisi radanosana menemään. Toinen vaikea oli sitten takaaleikkaus tuossa 11-12 välissä.. Muuten oikeastaan ei mitään probleemaa.



Rata meni meiltä ihan kivasti, kepit oli kompastuskivi kuten saatoin kuvitellakin niiden olevan. Jouduin hinkuttamaan siinä turhan kauan ja tällä osaamistasolla en sitä sunnuntaina kisoihin vie, ellei päästä treenaamaan niitä ennen kisoja. Luultavimmin meidät tulee siis löytämään kasvattajan takapihalta treenaamasta niitä keppejä... Koska pakko harjoitella. 

Muuten rata oli tosi kiva ja Pongo irtosi hienosti hypyille, ihan yllätyin. Itsellä pysyi hyvin ääni sopivalla tasolla, olin oikein tyytyväinen meihin molempiin - jossei niitä pirun keppejä lasketa. Päädyin onnistuneiden keppien jälkeen palkkaamaan ja sen jälkeen jatkoin rataa oudosti, ei meinannut onnata ja hukkasin koiran. Palasin takaisin ja kahden esteen eteenmeno ja putkeen - onnistui hyvin loppuun ja hieno lopetus mielestäni tuohon. 

Nyt vaan niitä keppejä harjoittelemaan. Vitsi että mua ärsyttää että meidän hienot kepit on mennyt pilalle. Mutta ollaan treenattu niitä nyt tosi vähän (eli ei ollenkaan kisojen alla) joten sietääkin mennä huonosti kun on treenattu myös huonosti. Eli ihan oma vikani varsinkin kun karjuin ne lopullisesti sunnuntaina pilalle. 





Ja kuvien lisäksi mulla on jopa videomateriaalia radasta, joten olkaapa hyvä, tässä meidän suoritus.. Kiitoksia Tiina-kaimalle videoinnista!



Ja radan jälkeen Pongo toimi jälleen oikein pätevästi silityskoirana ja annoin muutamien lapsien antaa sille nakinpalojakin kädestä, kun se tuntui vähän laittavan häntää jo alaspäin. En tiedä oliko vastarannan työmaan äänet sille liikaa sitten, mutta kun lenkitin sitä niin nousi heti häntä pystyyn, eli oisko joko työmaa tai ihmispaljous sitten stressannut Pongoa. Kiltisti se oli kuitenkin vaikka jos vähän ahdistikin, saa koira ihan täydet sata pistettä kiltisti silityskoirana olosta. Nätisti se nimittäin antoi itseänsä silittää ja on ihanaa, miten nätisti se on lapsien seurassa vaikka ei kauheasti ole lapsia tavannut sitten sen jälkeen, kun se lähti kasvattajalta, jossa siis on hänen ala-asteikäinen poika. 


Toivotaan nyt kovasti, että päästään harjoittelemaan kepit edes suurinpiirtein kuntoon ennen sunnuntaita. Harmittaisi kyllä kovasti, jos tämä jäisi viimeiseksi keppitreeniksi ennen kisoja. Niiden kisojen jälkeen kyllä painutaan takaisin treenikentille ja katsotaan, millon sitä edes kehtaa seuraavaan lähtöön ilmoittaa. Ei kesäkuun aikana ainakaan!

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Laukaan agikisat

Tänään sunnuntaina meillä oli agilitykilpailut Laukaassa, LAUKAn järjestämät ja tuomarina oli Anne Huittinen. Pongo oli ilmoitettu kolmesta radasta kahdelle, B agilityradalle sekä C hyppyradalle. Paikalla lenkittelin sitä ja tutustutin paikkaan, Annakin tuli katsomaan ja fiilis oli ihan hyvä kisoista. Kuuma oli jälleen ja vähän mietitytti, liikkuuko koira edes eteenpäin.

Kun oli meidän vuoro agilityradalla, meni alku hyvin kepeille asti. Kepeillä sitten se ei mennyt itse, joten sitten hermostuin ja karjuin koiralle liian kovaa ja se ei suostunut menemään ollenkaan vaikka yritin. Alkurata oli tosiaan ihan hyvä, mutta kepit meni taas ihan pieleen meillä. Ollaan harjoiteltu näköjään agilityä ihan liian vähän kisojen välissä ja se näköjään tarvitsee vielä enemmän treeniä. Keppien jälkeen sitten en jatkanut rataa vaan menin pois, koska fiilis laski itsellä niin ettei loppuradastakaan olisi tullut yhtään mitään. Ei ollut hyvä ratkaisu, mutta en osannut siinä tilanteessa muutakaan, kun omat hermot rupesi siinä prakaamaan jälleen. Tuloksena HYL.

Seuraavalle radalle sitten kuului muutamia jyrinöitä ja päätin ottaa koiran vasta ihan lähes h-hetkellä pois ojan kautta (virkistys vedessä). Siinä sitten jyrähti (eikä edes kovaa) koiraa vai kahta ennen meitä ja Pongo tuntui reagoivan siihen, muttei paljoa. Yritin nostattaa virettä näyttämällä sille edellisen rataa, mutta kun mentiin radalle ja heti alussa jyrähti kun seisotin Pongoa siinä ehkä 2-3 sekunttia ennen lähtöä. Sähläämiseksihän se meni ja koiralla meni toimintakyky jyrähdysten takia, ei kuitenkaan pahimmalla mahdollisella lailla, mutta kuitenkin. Yritin tehdä muutamia kivoja juttuja, pari kertaa putkeen ja otin jopa lelun esille ja vingutin sitä, mutta koira vaan säikähti alussa liikaa. Muutamat esteet ja putkeen suostui onneksi menemään ja yritin itse olla ainakin iloinen ja kehua sitä radalla. Tuloksena HYL.

Sen jälkeen pääsikin itku (koiran olin laittanut autoon) että miksi vein Pongon radalle kun näin, että se selkeästi reagoi jyrinään, mutta ajattelin että vire olisi riittänyt. Ei riittänyt. Anna mua lohdutti, ettei ollut mun vika ettei se toiminut hyppiksellä, mutta se oli nimenomaan mun vika kun vein Pongon radalle kun jyrähti ja ukkosti. Olen niin tyhmä kun vaikka osasin lukea sitä, niin silti vein sen liian vaikeaan paikkaan. Tuli lähinnä sellainen olo, etten halua viedä sitä enää kisakentälle eikä siitä ole kisakoiraksi, mutta Nokian agimestiksen jälkeen ainakin pidetään hetki taukoa ja opetellaan taas esteitä ja jätetään kisaaminen vähän myöhemmälle ajalle. Ennen mestiksiä tehdään vielä keppejä pari kertaa kevyesti.

Mutta ompahan tässäkin opittu, että en voi viedä koiraa radalle jos on jyrinää tai se ei muuten ole normaali. Se olisi voinut toimia jos en olisi jännittänyt, mutta tottakai ennen rataa aina jännittää niin kamalasti ja sitten kun se kuuli sen jyrähdyksen ja itse olin ihan paskat housussa siinä vieressä, niin tottakai se sai sen vielä sitten niin epävarmaksi, että oksat pois. Häpeän kamalasti sitä, että en uskonut itseäni kun agiradan jälkeen tuntui, etten halua viedä sitä uudelleen kun meni niin huonosti ja olisi jo silloin pitänyt lähteä pois. Onneksi meidän kohdalla ei kuitenkaan tullut vielä taivaan täydeltä ukkosta yms, vaan kun olin saanut koiran autoon niin näkyi jo salama ja kovempi jyrinä. Kotimatkalla jäi ukkostus onneksi taakse.

Ja todella suuri kiitos työntekijälle, joka toi meidän kisakirjan kun halusin viedä äkkiä koiran pois ettei se säikähdä enempää ja ei ollut aikaa odotella kisakirjaa yhtään enempää. En tiedä muistinko edes kiittää, mutta siitä jäi hyvä mieli. Kotona koira oli onneksi palautunut ja lenkkeili ja leikki, joten traumaa ei jäänyt, mutta säikähti silti. Paha mieli jäi koko hommasta, mutta se oli kyllä ihan mun oma vika, eka radalla turhaa karjumista ja toisella ei olisi pitänyt viedä koiraa sinne ollenkaan. Mutta kantapään kautta.

Noukanniemen sivuerkkari

Lauantaina oli Noukanniemessä collieiden sivuerikoisnäyttelyt ja siellä olikin meitä Actinglaisia todella monta! Päivä oli mielettömän kuuma ja aurinko paistoi ihan koko päivän! Koiriakin piti vähän väliä käyttää uimassa, etteivät ihan läkähdy. Itse olin vielä koko päivän siellä töissä, joten olkapäät sai kyllä vähän liikaakin aurinkoa ja siitä muistona palanut iho. Kaikinpuolin oli kyllä erittäin mukava päivä, kiitoksia kivasta päivästä vaan meidän actinglaisille sekä muillekkin, keitä tuli tavattua näytelmissä! :)

Kehässä Pongo käyttäytyi mielettömän kivasti, kun vertaa miten se on joskus käyttäytynyt kehässä.. Se seisoa nökötti nätisti ja juostessa ei kertaakaan yrittänyt pomppia tai laukata, se oli kyllä todella edustava. Seisomisessa siinä olisi saanut olla ehkä vähän enemmän ryhdikkyyttä, se on tosi upea kun seisoo nätisti ja oikein kurkottelee katsomaan jotain. Pongo kisasi avoimessa urosten luokassa, jonka osallistujamäärää en muista. Tuomarina meillä oli colliekasvattaja Nick Smith.

Kiitos kuvasta Anni Rask

Pongo seisoi hyvin vaikka olikin eka koira ja näinikään sen edessä ei ollut ketään. Yksin kehässä ollessaan se oli taas ihan kiva ja antoi tuomarin hyvin kopeloida sen, hampaita hän ei edes kattonut. Ilahduttavan hyvin Pongo kyllä käyttäytyi koko sen ajan. Tulokseksi saatiin EH. Vähän petyin, koska olisi ollut kiva viedä Pongo kilpailuluokkaan, mutta Erittäin Hyvä tuloshan tuokin oli. Otin koiran kuitenkin varmuuden vuoksi vielä muiden arvostelujen jälkeen hollille (ajattelin että ERI koiria tulee kuitenkin vähintään neljä), ja sieltä meidät sitten pyydettiinkin kilpailuluokkaan, ihme ja kumma!

Kilpailuluokassa oli siis neljä koiraa, kaksi ERIn saanutta sekä kaksi EHn saanutta. Musta luokassa oli enemmän koiria(?) joten en tiedä mitä ne muut olivat saaneet, tai sitten en vaan huomannut, että meitä oli vaan neljä.. Nimittäin lähtölistan mukaan meitä oli seitsemän, mutta yksi oli siirtynyt valioluokkaan.



Kilpailuluokassa sitten Pongo pistikin vielä paremmaksi ja musta seisoi mielettömän hienosti ja ryhdikkäästi. Noissa kuvissahan se näyttää aina vähän lehmälle kun läähättää, mutta itse ainakin huomasin sen olevan paljon paremmannäköinen kilpailuluokassa mitä siinä yksin kehässä ollessaan.

Siinä meitä sitten juoksutettiin ja pyydettiin takaisin riviin ja ilostus oli suuri, kun Pongo osoitettiin luokkansa kolmanneksi parhaaksi koiraksi, eli heti ERI koirien jälkeen seuraavana! Tuli tosi kiva mieli, koska yleensä me ollaan ihan surkeita ja hävitään kaikille!


AVO-EH3
 tuomari Nick Smith

"Up to size tricolour of good type. Good head pattern with sweet expression + dark eyes. Ear set ok, one pricked. Front angulations could be better -> moves wide in front. Deep chest. Good topline, good rear angulations. Tailset ok."


perjantai 23. toukokuuta 2014

Agilityesitys ala-asteella

Käytiin tänään siis agilitynäytöksessä Tikan koululla, joka on siis ala-aste. Pop Dog on nyt keväällä esitellyt agilityä kouluilla ja tällä kertaa mentiin Pongon kanssa mukaan Tikan koulun esitykseen. Rata oli aika simppeli, mutta meille sattui nyt tulemaan keppivirhe valitettavasti molemmilla radoilla (mentiin siis kahdesti), muuten meni ihan hyvin. Pongo vaan tuntui olevan aika väsynyt kun oli niin kuuma ilma, vähän siis jännityksellä odottelen sunnuntaita ja oon tyytyväinen, ettei mennä kun kaksi rataa (eikä kolmea).

Kiitokset taas Karoliinalle kun tulit videoimaan meidän suorituksen. Tässä siis jälkimmäinen rata! 


Oli kyllä kivaa ja kiva oli myös esiintyä lapsille. Ratojen jälkeen Pongo oli myös silityskoirana ja nätisti antoi lapsien sitä silitellä, oikein heilutti häntää ja jopa nuoli jotain lapsia käsistä ja naamoista kun tykkäsi niin kovasti. Olin ylpeä kun se ei edes yrittänyt hyppiä niiden päälle, vaan oli kiltisti siliteltävänä. Lapsien mielestä se oli "kauhean iso" ja joku jopa kysyi, miks se on niin hidas radalla. Kiva kun esiinnyttiin juuri sairaan nopean kääpiövillakoiran sekä sitten bortsun välissä, niin näyttäähän toi meno vähän tollaselta lönköttelyltä.. Hahah!

Pongo pääsi sitten myös aksailun jälkeen uimaan ja virkistyi kyllä ihan silmissä. Selkeästi nyt on liian kuuma sille tehdä yhtään mitään! :D

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Mä en voi sulle tässä agilityvalioksi muuttua



Onnellisuutta materialismionnellisuuden muodossa. Mun piti tilata Pongolle ensin supermanpanta, mutta siitä oli nauha loppu (nyyh), joten päädyin tilaamaan tämmösen agilitypannan seuraavana vaihtoehtona. Tilasin sen tosiaan Etoelävältä ja propsit heti alussa siitä, että olin mitannut kaulan ympärysmitan väärin ja tekijä osasi heti sanoa, että on sileäkarvaiselle collielle liian iso. Olin mitannut siis turhan löysästi. Toimitusajaksi luvattiin kolmea viikkoa, mutta mulle tää tuli postissa jo tänään eli kahdessa viikossa! Oli mukava yllätys.

Koko on juuri hyvä Pongolle, ehkä saisi olla pidempi toi musta osio jos ollaan oikein tarkkoja niin on juuri passeli (aksa)treenihin, ei varmasti lähde päästä, sehän se collieilla ongelma yleensä on kun noilla on suippo pää. Värikin on ihanan pirteä ja kesäinen vihreä, oon oikein tyytyväinen ja panta on juuri sitä mitä tilasinkin. :)


Pongo pääsikin heti testaamaan pantaa käytössä ja on kivaa saada uusi panta käyttöön perjantain agilityesitykseen Tikan koululle sekä viikonlopun aksakisoihin! Oon niin ilonen kun se tuli viikon etuajassa, huisia.

lauantai 17. toukokuuta 2014

Mätsäröintiä, tokoa ja turisteilua

Lähdettiin vähän extemporesti keskiviikkona Aholaitaan mätsäreihin ja siellä sen työmaan takia joutui auton jättämään tosi kauas. Se tarkoitti siis sitä, että koira oli oikeastaan pakko ottaa kehän laidalle katselemaan, joten tulipa sitä harjoiteltua. Ensin ihan lenkkeilyä siinä lähellä sekä paikkojen tsekkaus, sitten menin istumaan nurmelle ja Pongo tosi hienosti odotteli siinä mun kanssa kehien alkua. Oltiin noin kymmeninsinä menossa kehään ja ehkä Pongo kerkesi jo tylsistyä liikaa (selkeästi olisi vaatinut autoon piston välillä) ja kehässä se sitten näkyi.

Parina oli jonkinsortin spanieli ja kehässä seisomiset meni aika huonosti. Huomasi, että Pongoa ei oikein kiinnostanut kun se antoi mun asetella sen ja ei oikeen jaksanut innostua nakeista. Sen ilmekkin oli sellainen plääh. Juostessa se oli kyllä hieno, kuten aina, mutta seisotuksessa se ei olisi malttanut pysyä paikallaan. Sininen nauha saatiin, ansaitusti.


Kaikki postauksen kuvat Pongosta tai treeneistä ottanut Karo :)

Ryhmäkehiä jouduttiin hetki odottamaan, mutta sinisten kehä tuli onneksi aika nopeasti, koira oli vieläkin tosi tylsistynyt koko hommasta. Kehässä sitten sain sen seisomaan hie-nos-ti! Asettelin sen jalat ja heiluttelin kättä ja se seisoi upeasti, harmi vaan kun korvat sojotti ihan taaksepäin ja sen ilme oli sellainen "hnghngh" aina kun tuomari katsoi. Itelle jäi kyllä hyvä fiilis, koska sain sen seisomaan nätisti vaikka oli vähän hankaluutta, jes! :) Käteltiin ulos ilman palkintoa odotetusti, mutta jäi kiva mieli kehän ulkopuolisesta käytöksestä; ei haukkumista, pientä vinkunaa ja paljon haistelua, mutta upeaa odottelua Pongolle! Kehässä sitten onnistuttiin parantamaan ja mä aina arvostan sitä, että missä tahansa onnistuu parantamaan suoritusta loppuakohden. Olen ihan tyytyväinen, vaikka palkinnot olisi ollut tosi hienot niin ne jäi nyt joillekkin muille. 



Torstaina sitten oli tokotreenien vuoro Karon ja Annan kanssa ja ideana oli kartoittaa, miten Pongo tekee seuraamisen yhteydessä seisomisen. Sehän osaa periaatteessa "paikka" käskyn, joten kesken seuraamisen sanoin vaan sen ja koira jäi aika kivasti paikalle joka kerta, se ei ollut ongelma. Otti ehkä jonkun 1-2 askelta maksimissaan, mutta kun tulin takaisin sivulle niin väisti. Tätä pitää harjoitella, ettei se liiku kun tulen vierelle takaisin. Sekä koko liikettä ylipäätänsä, tohon voisi keksiä jonkun oman sanansakin jopa. Mutta kaikenkaikkiaan olen aika happy, koska tota ei olla harjoiteltu oikeastaan koskaan tokoliikkeenä ja se silti onnistui. Lenkillähän toi sana on käytössä sekä arjessa lähes päivittäin.



Sen lisäksi ihan vaan seuruuta, oli kuulemma hieno yleisesti. Otin seuraamista juosten sekä kävellen, mun pitää kiinnittää huomiota, että lähdetään hyvin liikkeelle, eikä sillei sinnepäin. Muutenhan toi seuruu on hienoa ja vähän ehkä siitäkin sain kommenttia, että mun pitäisi ehkä kävellä kovempaa. Ainakin käännökset sujuu tossa vauhdissa hyvin, tähän hetkeen toi tempo on vaikuttanut hyvälle, mutta jatkosta en tiedä. En oo kiinnittänyt siihen vauhtiin oikein huomiota, koska se tuntuu sopivalta ja sitten ainakin juoksuun on tullut selkeä temponmuutos, Pongo kuitenkin kun on 61cm korkea ja itse on 157cm hobitti, niin en edes pysty kävelemään se vieressä (tai hihnassa) niin ettei se peitsaa. Lenkkeilemme paljon vapaana juuri tämän takia.


 


Paikkamakuu meni hyvin, seuralaisena oli Muru ja aluksi olisi pitänyt päästä leikkimään, mutta jämäkästi käskin sivulle niin ei ongelmia. Jäi hyvin maahan ja palkkailin välissä, ei vinkunut tai muuta, helpompi oli kun ei ihan heti treenien alkuun otettu, välillä näinkin päin. Aika oli varmaan jotain minuutteja en tiedä, mutta ei noussut kertaakaan ja oli tosi hyvä paikkamakuu, olen tyytyväinen!!

Koira hetkeksi autoon ja sen jälkeen otettiin ihan kaksi luoksetuloa, Anna piti koiraa kiinni ja lähdin itse juoksemaan ja huusin "seuraa". Tuli ihan hyvin sivulle. Sain noottia, koska jäin liian lähelle ja en saa auttaa käsillä koiraa, joten Anna juoksutti mut johonkin 3 km päähän ja tuli muuten sikahyvä luoksetulo. Huusin kerran "seuraa" ja en auttanut, koira tuli tosi läheltä verrattuna normaaliin (siltä se ainakin tuntui) ja tuli hyvin sivulle, eka kujasi ja oli hetken seisomassa ja sitten istui ja palkkasin sen kunnolla.

Kivat treenit! Oon tosi tyytyväinen Pongon tekemiseen, häiriötä oli mutta itteäni ei jännittänyt ja sujui kyllä aikalailla niin nappiin mitä pystyi nyt, aina nyt jostain tulee sanomista, mutta meno oli hyvää ja musta vire oli maltillinen, ottaen huomioon vieressä treenaavat toiset koiratyypit. 



Perjantaiaamuna aloitettiinkin jo ennen kymmentä pitkällä lenkillä koivusillantien maastoissa. Mukana oli mun ja Pongon lisäksi kasvattaja sekä hänen kaikki koiransa, Muru, Laki, Lettu ja Tulppa. Käytiin yli tunnin lenkki ja ihan kaikenlaisissa mahdollisissa maastoissa. 

Sen jälkeen ajettiin Aholaitaan, tarkoituksena treenata vähän. Pongon kanssa tehtiin vain kerran ja aloitettiin tokohypyllä. Sitähän ei olla ennen edes nähty, joten aloitettiin aivan alusta. Tulin koira vierellä seuraten siihen ja sitten sanoin sille "hyppy" ja toisella puolella Anna laittoi herkun namialustalle, koiran hain pois pannasta pitäen. Tässä mun piti muistaa tulla heti tarpeeksi lähelle koiran kanssa ja olla tekemättä kaksoiskäskyä (ai mikä aksaaja...) ja tällä tyylillä jatkettaisiin nyt hypyn kanssa. Pongolla selkeesti oli kyllä kivaa, vähän erilaista hommaa!

Sen jälkeen liikkuritreeniä, jossa pääpaino oli hyvissä lähdöissä. Anna liikkuroi eli käskytti meille, mitä meidän piti tehdä. Huomasi, että koira ei ollut ihan parhaimmillaan, kun oli pieniä häiriötekijöitä (kävelijöitä/pyöräilijöitä kauempana sekä pieniä työmaaääniä tms) sekä niiden lisäksi suhteellisen sateinen keli. Yleensä kun treenataan vaan loistavalla säällä, ei ainekaan sateessa! Nyt onneksi harjoiteltiin välilä kurjemmallakin kelillä, sitä näköjään pitäisi useammankin kerran. Tehtiin muutama pidempi pätkä ja siinä seuruu oli ihan hyvää, käännökset semejä, mutta mun ei kuulemma kannata tehdä täyskäännöstä vasemmalle ja siinä sitten sen jälkeen mun huomio alkoi repeillä kun aloin kesken suorituksen höpöttämään. Sen jälkeen muutamia pieniä lähtöjä, taas paino siinä miten lähdetään liikkeelle ja harmittavan monesti sivulletuloissa koira oli vinossa, plääh! Eli sivulletulotreenejä pitäisi tehdä taas.




Sellaista huomioitavaa liikkuritreenistä että kehu enemmän välissä, elä anna herkkua vääristä asioista (eli niistä mitä ei harjoitella juuri silloin), tee helpoimmat mahdolliset täyskäännökset, keskittyminen 100% tekemisessä tai menee pipariksi ja lähtötreeniä enemmän. Treeni oli meille hyvä, koska meille lähdöt ja lähtökyltit on olleet vaikeita, joten tää sopi hyvin kyllä meille. Liikkuritreeni oli myös mulle vaikeeta, koska mun täytyy keskittyä Pongoon sataprosenttisesti ja saatoin sekoilla käännöksissä, niin ei saa käydä (mahdollisissa) kokeissa koskaan. Yhden sekoilun tai herpaantumisen jälkeen helposti menee sitten koko pakka sekaisin. Seuruukaan ei ollut niin hyvää mitä se oli esimerkiksi eilen; alla oli kuitenkin pitkä (uuvuttava) lenkki sekä normaalista vaikeammat sääolosuhteet, mutta kaikista pahin seuruun lannistaja oli mun herpaantuminen ja keskittymisen leviäminen. Mutta näitä on hyvä harjoitella, että tietää ne omat heikot kohtansa, mihin pitää kiinnittää huomiota. 

Nyt täytyy kuitenkin sanoa, että loppuun herpaantumisen jälkeen sain paketin vielä muutamaksi ihan hyväksi toistoksi kasaan, josta saatiin sitten loppupalkattua lelulla. Hyvin koira jaksoi tehdä mielestäni, enemmän oli kyse siitä, että ohjaaja ei ollut kiva, vaan epäselvä ja oli ehkä vähän inhottava tehdä sateessa. Tää on vähän tätä, kun mä en oikeasti tiedä miten tokokisoissa toimitaan, niin hommat on mullekkin uusia ja siksi olen epäselvä kun ei ole rutiinia itselläkään. Parasta onkin treenata näin aina kouluttajan kanssa, joka osaa heti alusta meillä teetättää oikein ja neuvoa (meille) parhaat tavat. Vasta leikin jälkeen se tuntui olevan jo "kaikkensa antanut" ja enää ei jaksna. Kokeessakin voi tulla tollainen tilanne ja musta on välillä hyvä epäonnistua tai että tulee tuollaisia, missä pitää saada homma toimimaan uudelleen ja meille se ehkä onkin vaikeinta. Kun homma lähtee rullaamaan se on tosi kiva (kun ei ota häiriötä) mutta se alku on niin pirun vaikeeta. Treeniä, treeniä ja treeniä!!





Lauantaina lähdettiin Karon kanssa turisteiksi Annan mukaan Varkauteen katsomaan hänen ja Lakin agilitykisoja. Otinkin maksien luokasta kuvia aikani kuluksi siinä ja ihan mukavia räpsyjä sai taas otettua! Kaikista päälle tuhannesta kuvasta onnistuin kutistamaan kuvat muutamaan mitkä voisin pistää tänne blogiin näytille. Jos jollakulla oli tuttuja kisaamassa siis Varkaudessa 17.5.14 maksi3 kolmessa viimeisessä luokassa, niin multa löytyy aika monesta koirakosta (jonkunlaisia) kuvia. (Sähköpostilla voi kysyä kuvia, tiksu-@hotmail.com)















Ensi viikolla sitten perus treenailujen lisäksi on tiedossa collieiden sivuerikoisnäyttelyt lauantaina ja sunnuntaina agilitykilpailut Laukaassa, jännittävää!

tiistai 13. toukokuuta 2014

Muuramen rally-tokokisat

Tänään meillä oli sitten ensimmäiset viralliset rally-tokokilpailut ja viime treenien perusteella mulla ei ollut missään nimessä kovin vahva olo siitä, miten kisat tulee menemään. Mun oma tavoite olikin, että kunhan päästään lähtökyltille niin olen tyytyväinen ja siitä jos rata onnistuu, niin se on hieno juttu. Meille on kyllä ollut vaan niin vaikeaa tuo lähtökyltille meno ja mölliralleissa siihen hyllytettiinkin heti alkuun, koska en tiennyt miten se pitää suorittaa. Noloa! Onneksi ne oli vaan harjoituskisat. Treeneissä kun saan koiran motivoitua niin se pelittää oikeinkin hienosti, mutta se onkin sitten ongelma, miten saada koira myös kisapaikalla uudessa paikassa uudessa häiriössä suorittamaan edes lähes samalla tasolla. Ja vieläpä rata palkatta...



Ja koska paineita ei olisi tarpeeksi jo ennestään, näytti myös sääodotukset hyvin lupaavilta. Illaksi Muurameen oli luvattu rankkasadetta ja toisaalta se tuntui paremmalta vaihtoehdolta meidän kannalta ajateltuna. Varmaankaan koira ei suorittaisi missään jäätävässä rankkasateessa parhaalla tasollansa, mutta ainakaan laidalla ei olisi tuijottamassa niin paljoa häiriötekijöitä sekä koirat olisivat luultavimmin autossa. Tähän ajatukseen ainakin etukäteen tuudittauduin ja jopa vähän toivon, että meidän kohdalla olisi sadetta ja katsojat ja koirat radan vierustalla minimissä. 

Se toki ei sitä mun jännittämistä poistaisi, vaikka siinä ei niitä katsojia vieressä olisikaan, kyllähän se koko kisatilanne on jännittävä. Nyt täytyy vaan kiitellä itseänsä siitä, että kävi siellä mölliralleissa katsomassa tason, ettei nyt lähdetä ihan soitellen sotaan, vaan osaa hahmottaa sen oikean tason kilpailuissa.



Miten sitten valmistauduttiin Pongon kanssa kisapäivään? Sanomattakin selvää, että tänään tiistaina jäi Pongolta kaikki ruuat syömättä ja aamulla pitkä lenkki alle, sekä sitten toinen tarpeidentekolenkki vielä ennen Muurameen menoa. Kisojen jälkeen sitten Pongo ruokitaan normaalisti kunnolla. Lisäksi tänään se on ilman kaikenlaista aktivointia sekä leikkimistä, sen elämä on mahdollisimman tylsää ja ankeaa, paitsi kisapaikalla. Eilen myöskään sitä ei aktivoitu tai leikitetty ihmeemmin, että olisi energiaa sitten kilpailuissa, toki normaalit lenkit kuuluvat myös kisoja edeltäviin päiviin sekä kisapäiviin.

En luota nyt nakkeihin, koska kyseessä on todella vaikea uusi tilanne meille, kävin hakemassa Pongolle pekonia eli possun kylkisiivuja, suolattomia. Sen lisäksi mulla on maksamakkaraa, jolla höystin sitten nuo paistetut "pekonit" ihan vaan varmuuden vuoksi. Menee varmasti sitten treenitasku pesuun! Pongohan kun ei oikeasti ole kovin ahne koira, niin toivon että nuo herkut saisi sen kiinnostumaan. Eilen se sai kunnon ruuan joskus 12 pintaan (nappulat ja maksalaatikkoa) ja sitten vielä jonkun pienemmän ruuan ja sitten ollut vähän tavallista pidemmän ajan nälässä. 



Mentiin paikalle kasvattajan autolla, jossa oli siis kasvattajan, Tulpan, Pongon ja mun lisäksi Karo sekä Kake. Kisattiin kaikki siis alokasluokassa. Mentiin heti ilmoittautumiseen ja sain kauhistukseksi kuulla, että me lähdettäisiin Pongon kanssa alokasluokassa ensimmäisinä!! Ja mä aina haluaisin juuri varmistella omaa suoritusta ja odottaa omaa vuoroani, mutta tällä kertaa näin ja ei mahtanut mitään. Lähdin heti viemään koiraa lenkille, avoin luokka oli onneksi menossa ja kerkesin käydä sen kanssa kahdestaan ja sitten käytiin vielä nahkaporukalla kolmisin (kuudestaan?) lenkillä. 

Sen jälkeen sitten hengailin Pongon kanssa alueella ennen rataantutustumista ja annoin sen tutustua ja haistella paikkaa. Vasta ihan lopussa teetin sillä muutaman helpon jutun ja palkkasin erityisherkulla, eli kylkiviipaleella, joka oli paistettu maksamakkaraliemessä. Muutaman helpon jutun jälkeen vein autolle, jossa teetin (kahden koiran häiriössä vieläpä!) pari juttua ja koira autoon. Mentiin tutustumaan rataan (tutustuminen oli kahdessa osassa, koska lähtijöitä oli huimat 35!). Rataantutustuminen meni hyvin ja rata vaikutti kivalta, sekä kartioilla oli tosi väljät välit onneksi. Tutustumisen jälkeen sitten tuli toinen ryhmä ja otin Pongon autosta ja hengailin sen kanssa hetken, jonka jälkeen teetin muutamia temppuja ja naksuttelin mun huomioimisesta. Sitten vaan istuin rappusella ja se makasi mun vieressä, välillä nakitin sitä. Sitten olikin meidän vuoro mennä kehään ja alokasluokka alkoi.

Ennen kehään astumista Pongo meni taas haistelumoodiin (liekö olin itse paniikissa) ja siinä yritin saada sitä tottelemaan. Lopulta otin herkun ja sillä pyysin sen luokseni ja siirryttiin hienosti lähtökyltille, pieni karjaisu tuli alussa koska meinasi ylittää nenällä lähtökyltin, mutta ehkä tuo alkujuttu oli hyvä herätys koiralle. Muistin jopa odottaa luvan ja sitten kisasuoritus saattoi alkaa, oltiin tavoite saavutettu ja mieli oli erittäin hyvä. Radalle tuli virheitä, kyllä ja osa oli ihan mun ohjausvirheitä, mutta päällisin puolin mieliala koko radasta on hyvä ja kertaakaan en raivostunut tai hermostunut ja mulla oli kivaa, sekä koiralla oli kivaa. Välillä joitain kohtia suoritettiin jopa ihan omalla tasollamme. 

En jaksa enempää analysoida, mikään täysien pisteiden suoritus tuo ei ole mutta sitä ei haettu. Hain vain sitä, että päästään lähtökyltille suorittamaan edes koko rataa ja se onnistui. Mulla oli radan jälkeen niin iloinen fiilis! Oli ihanaa kun saatiin molemmat onnistunut ja kiva suoritus, mua ei harmittanut mitkään omat laskumokat tai muut. Tuo oli meille todella hyvä suoritus, puhumattakaan hienosta käyttäytymisestä ennen rataa! Koira vaan oli mun kanssa hengailemassa räksyttämättä, olen niin ylpeä.




Laitan tähän, mistä ja miksi meille tuli pistevähennyksiä.
1 kyltti: -1p Tal (taluttimen kiristyminen), -1p Tvä (epätarkasti suoritettu liike), -3p (uusi)
2 kyltti: -10p Tvä (epätarkasti suoritettu liike: yksi pyörähdys)
3 kyltti: -10p Tvä (epätarkasti suoritettu liike: 2 askeleen sijalla 3 askelta, 3 askeleen sijalla 4 askelta) - tämä oli ihan täysin mun oma laskuvirhe!
6 kyltti: -1p vino
9 kyltti: -1p kontr (kontrollin puute)
12 kyltti: -1p vino

Kommentteja: "Koiraa saa hieman herätellä, mutta kyllä siellä osaamistakin on"

Maksimipisteet 100 pistettä, virhepisteitä 30 eli kokonaistulos 70 pistettä ja hyväksytty tulos!

Mä en mistään hyväksytystä tuloksesta edes meidän möllirallien jälkeen uskaltanut haaveillakkaan, mutta olen tosi tyytyväinen tähän, kun miettii miten vaikeaa meille on ollu tuo motivoituminen sekä häiriössä toimiminen. Tähän päälle vielä sade ja ihan uusi paikka, niin oli kyllä koira kylkiviipaleet ja maksamakkarat ansainnut. Nyt toki lähdetään nostamaan rimaa ja tekemään vaikeampia häiriöitä, harjoituksia sekä paikkoja, mutta tämä oli juuri sopiva itsetunnon kohotus erityisesti mulle ohjaajana, kun meillä on ollut paljon motivaatio-ongelmaa sekä jännitysongelmaa kisoissa. Mä hallitsin hermoni hyvin myös alussa ja kisoissa oli ihana tunnelma, tuntui että mulla ei ole kiire sinne lähtökyltille vaan voin oikeasti ottaa oman aikani, että saan koiran tottelemaan. 

Mulla on niin hyvä mieli meidän suorituksesta, oli vaikea paikka, mutta me selvittiin! Siihen päälle vielä tuo hyväksytty, niin jäi kyllä tosi kiva fiilis. Eiköhän me joskus vielä uskaltauduta toistekkin kisaamaan rallyä. 

maanantai 12. toukokuuta 2014

Miksi valitsin nahkacollien?

Sivupalkin kyselyssä eniten ääniä sai aihe "miksi valitsin nahkacollien", joten päätin toteuttaa tämän lukijoita eniten kiinnostaneen postauksenaiheen. Luultavasti toteutan myös pari muuta eniten ääniä saanutta, kun kiinnostusta näköjään aiheisiin on ollut.

Ajatus minusta sileäkarvaisen collien omistajana ei ole ollut mikään pitkäaikainen haaveeni, vaan idea koko rodusta lähti todella extemporesti. Palataan ihan lähtöpisteeseen. Meillä oli ennen Pongoa koira, seropiuros Puppe, joka tuli meille tädiltä, joka ei sitä voinut enää pitää. Se oli kiltti ja kultainen koira, joka nautti elämästänsä kotikoirana, eikä se vaatinut aktivointia tai mitään muutakaan erityistä. Jouduimme Pupesta kuitenkin luopumaan sen täyttäessä kymmenen vuotta, koska sille tuli nenään kasvain. Kasvaimen olisi voinut leikata, mutta minusta kukaan eläinrakas ihminen ei rupea kymmenvuotiaan koiran nenää leikkaamaan, tiedossa olisi avannepussi ja elämää letkuruokinnassa sekä tietysti todella kipeä nenä. Hajuaisti menisi ja kuono muotoiltaisiin uudelleen, joten päätös oli valitettavasti koiran lopettaminen - mutta koiran parhaaksihan se vain oli. Satutti ja edelleen satuttaa, kun ajattelee parhaasta ystävästä luopumista, mutta kaikella on aikansa.

Sen jälkeen oli päivänselvää, että tähän taloon tarvitaan koira. Mietimme paljon erilaisia rotuja, mikä olisi meille sopiva ja vanhemmat halusivat sekarotuista. Itse en tajunnut titteleistä FI MVA -arvonimeä enempää ja harrastus- tai terveystuloksiakaan en osannut katsoa, mutta tiettyjä kriteerejä koiralle sentään oli. En halunnut metsästysviettistä koiraa ja halusin sen olevan aloittelijalle sopiva helppo koira. Sen piti olla myös koiran kokoinen, mielellään vähän pitkäjalkaisempi ja suhteellisen terve, ei paljoa perinnöllisiä sairauksia. Mietimme paljon erilaisia rotuja ja koiria, mutta mitään ominta rotua ei ennestään ollut tai mitään ylitsepääsemätöntä suosikkia ei ihmeemmin löytynyt. Värillä tai ulkonäöllä ei ollut oikeastaan väliä, kunhan se ei olisi ylijalostettu terveyden kustannuksella.

Sitten tuli se aamu, kun selattiin päivän sanomalehteä. Siinä oli ilmoitus "Myytävänä collienpentuja" ja kävinkin selailemassa collieyhdistyksen pitkäkarvaisen collien pentueet. Collie tuntui mielikuvan perusteella helpolta koiralta ja sellaiselta varmalta valinnalta ekan koiranpennun omistajalle. Ei haluttu haukata liian isoa palaa kakkua kerralla, joten collie vaan tuntui juuri sopivalta. Kokemukseni pehkocollieista rajoittui lähellä asuvaan collieeseen, ketä käytiin lapsena joskus lenkittämässä. Nahkan olin nähnyt vain kaverillani, missä heillä oli bluemerle nahkanarttu Heluna, mutta mitään ihmeempää kokemusta koko collieista ei oikeastaan ollut. Minulla oli päässäni vain tietty mielikuva collieista suhteellisen helppona rotuna. Äitini ei kuitenkaan halunnut pehkoa, koska sillä on liian pitkä karva. Soitettiin kuitenkin numeroon ja vahvistus tuli, pehkojahan siellä, joten ei kiitos. Menin sitten selailemaan uudestaan ja tälläkertaa katsoin ensi kerran lyhytkarvaiset pentueet ja siellähän oli 15 minuutin ajomatkan päässä pentue, joten soitimme kasvattajalle heti. Meidät pyydettiin heti katsomaan pentuja, joten pakkasimme itsemme autoon ja olimmekin pian jo kasvattajan pihassa.

Saavuimme sinne pihaan ja menimme katsomaan pentuja. Ne vaikuttivat tosi mukavilta, ne olivat tosi kiinnostuneita ihmisistä ja joku niistä taisi vähän repiä mun farkkujakin, oikeita pikkuriiviöitä! Juttelimme siinä kasvattajan kanssa ja kerroimme mihin käyttöön haluaisimme koiran, kotikoiraksi, mutta joitain harrastuksia voisi olla kiinnostusta koittaa. Sanoin kuitenkin, etten ole mitään harrastanut, mutta intoa voisi olla. Jälkeenpäin kasvattaja onkin sanonut, että muistaa minun vain sanoneen "Haluan käydä sen kanssa näyttelyissä, ei se haittaa vaikkei se pärjää, mutta haluan kuitenkin käydä!". Vapaana oli yksi ainoa pentu, tricolor urospentu. Siinä me sitten pyöriteltiin vähän "Punanenää" ja katseltiin sitä. Alusta asti oltiin kiinnostuneita, mutta ei kuitenkaan varattu ihan vielä silloin pentua. Lähes heti kuitenkin varattiin pentu ja sovittiin kotiuttamispäivä, jolloin hakisimme "Punanenän" meille kotiin. Loppu onkin sitten tiedossa ja tässä sitä ollaan!

Tuohon pentueeseen päädyimme siksi, että se oli lähellä, siinä oli uros vapaana ja siinä oli oikeanrotuisia koiria. Ei ehkä parhaat perustelut pentueta valitessa, mutta aloittelijana en tajunnut kiinnittää vanhempien tuloksiin (tai tuloksettomuuteen) huomiota. Meille kuitenkin näytettiin paikalla emä sekä pennut ja paikka oli asiallisen oloinen ja sen verran kuitenkin olisin osannut katsoa, etten ihan mistään epäilyttävistä oloista koiraa ottaisi. Nyt jälkeenpäin on täytynyt kyllä kiittää itseänsä siitä, että sattui valitsemaan fiksun kasvattajan, joka on auttanut harrastuksien sekä arjen kanssa ja joka kasvattaa fiksusti. Oli onni matkassa, että sattui hyvä näin tuuri, mutta aloittelijana ei voi tietää, mitä asioita pitäisi siinä pentueessa tai kasvattajassa katsoa. Näin esimerkkinä vaikka kuinka usein pentueita, kuinka monta pentuetta nartuilla ja uroksilla, millaisia terveys- ja harrastustuloksia.. Mielestäni mulla oli kuitenkin aika hyviä kriteereitä (metsästysvietitön, terve, ei ylijalostettu, helppo) näin ensipentua ottaessa.

Hetkeäkään en ole katunut tätä extempore rotu- ja koirayksilövalintaa, vaan musta Pongo sopii meille ja meidän perheeseen kuin nenä päähän ja on mitä ihanin koira. Aluksi nahkacollie ei ollut kyllä ulkonäöllisesti koiraihanteeni, mutta niin sitä on vaan tuohon puikkonenään ihastunut, että se alkaa näyttää oikeastaan ainoalta kunnon koiralta pitkän nenänsä kanssa. Pongon kanssa on myös päässyt harrastuskärpänen puraisemaan ja onkin ollut kiva, että valitsin koiran mikä pelittää mukavasti vähän kaikissa lajeissa. Kaikki tapahtui nopeasti valintaa tehdessä, mutta meillä oli ennestään ollut tieto, miten arki sujuu aikuisen koiran kanssa. Se Oikea koira vaan puuttui ja se löytyi, parempaa en olisi voinut saada.


sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Vaikeuksista (lähes) voittoon

Tänään olikin jännä aamu, nimittäin meillä oli JATin agilitykisat ja tarkoituksena oli startata kaksi ykkösen agilityrataa. Tuomarina oli tälläkertaa Sisko Pulkkinen. Paikalle saavuin hyvissä ajoin, koira oli jo aamulenkitetty kotona, joten ekana menin ilmoittautumaan ja sen jälkeen hain koiran tutustumaan paikkaan. Se oli ihan kiva, toki haukkui ja riehui kuten aina, mutta sain sen aika nopeasti kuuntelemaan ja tekemäänkin pari jotain juttua. Sitten olikin aika katsella minien ja medien suorituksia (Pongo meni siis autoon) ja katsella, millainen rata meilläkin tulisi olemaan. 



Jännitys oli (liiankin) kova alussa ja radalla oli muutama paha paikka, esimerkiksi en tiennyt uskallanko mennä kepit "väärältä" puolelta ja Julia neuvoi mua valssaamaan keppien loppuun. Keinu myös jännitti sekä ylipäätään onnistuminen ilman kasvattajaa mukana kertomassa, miten rata pitää mennä. Rataa ennen viritykset meni vähän pieleen ja tuntui, että Pongoa kiinnosti taas kaikki muu paitsi minä ja otin sen ehkä liian aikaisinkin sitten työskentelemään.



Ehkä oma fiilis oli hieman liian jännittynyt ja alussa varmisteleva. En tiedä ja tajua miksi kepit epäonnistui, toisella kerralla varmaan kun meni hermo itsellä keppimokasta niin koira rupesi haistelemaan, mutta onneksi meni sitten kepit kuitenkin. Pitänee tehdä taas tässä kivoja keppejä treeneissä, ettei jää nuo kummittelemaan inhottavana esteenä. Ihan sujuva valssaus esteelle ja siitä putkeen, sitten ihan hyvä puomi, alastulokontakti oli huono. Siitä sitten hienosti onnistunut keinu, JEE ja siitä putkiin ihan kivasti, A meni hyvin ja lopun estemoka oli oma mokani, käännyin liian aikaisin eikä Pongo ollut lukinnut estettä. Ei hylkyä, mutta 15 virhepistettä ja lopulta tuloksena sitten 8/16. Mieli ei ollut kovin hyvä, koska tuntui ihan typerälle nuo virheet, jälkikäteen aateltuna varmaan kun ite olin ihan jännäpissa housussa alussa niin ne heijastui noille kepeille sitten. Mutta tulipahan joku tulos, eikä hylkyä ja tein radan loppuun asti vaikka tuli huonot kepit heti alkuun!



Koira sitten lenkille ja huomasin, että se teki melkein heti kakan. Olin käyttänyt sen aamulla pitkällä kunnon lenkillä heti herättyäni ja se oli kakannut jo aamulla kunnolla, joten en tiedä sitten voisiko tuo kakkahätä olla syynä mahdollisesti epäonnistuneeseen rataan ja ehkä hieman tahmeaan menoon... Käytin sen kuitenkin kunnon lenkillä, että se sai varmasti tehtyä tarpeensa ja sitten vein sen autoon odottelemaan, kun itse menin taas katsomaan minejä ja medejä. 

Rata oli helpompi kun edellinen (kuulemma, musta se tuntui lähes yhtä vaikealle) ja mietin siinäkin jo heti mahdolliset vaaranpaikat. Alku oli hyvä, mutta putki-este-keinu oli aika pitkä suora ja mietin, että voisikohan Pongo jökätä keinulle. Siitä sitten kaksi estettä ja ne vaikutti ihan hyvältä, siitä piti saada valssattua A:lle ja  Alta vähän vinosti esteelle josta putkeen. Siitä kaksi hieman vinottain olevaa estettä ja putkeen, josta kepit. Ne nyt kummitteli mun päässä mörkönä, mutta päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja mennä ne vaikeammalta puolelta, menkööt miten menee. Lopun estehommassa oli mahdollista singota vaikka mille hypylle, joten tarkkaa viemistä. Otin koiran vasta vähän myöhemmin halliin ja yritin pitää molemmilla hyvän fiiliksen ja syöttelin sille nakkeja siinä ja teetin pikkutemppuja, vaikutti ihan hyvältä. Oma fiilis oli kyllä aika heikko, koska aattelin, etten kuitenkaan selviä kun edellinenkin rata meni ihan päin pyllyä.



Alku meni hyvin, mutta puomilla en edes odottanut että se koskee kontaktille kun annoin jo luvan.. Tyhmä minä. Siitä sitten suoraa linjaa este-putki ja putkelta sitten este ja keinu. Hienosti meni jälleen kerran, olen tyytyväinen. Kaksi onnistunutta keinua, jes! Keinun jälkeen varmaan olin sen kaksi sekunttia hurmoksessa ja tökkäsin koiran menemään oudosti esteen takaa (yritin pyöristää...) ja sieltähän se sitten haki vähän omia reittejä, en kyllä ohjannut tosiaankaan sitä tolle hypylle kun aattelin vaan pyöristää sitä linjaa. No ei muutakun uusintayritystä ja toinen este oli aika kökkö, onneksi se meni kuitenkin oikeinpäin vaikka tosi tökösti. Ihan hyvä A ja siitä hyvin putkeen, esteet meni jälleen ihan hyvin ja siitä putkeen, sitten oli H-hetki eli kepit ja... NEHÄN MENI! Jippii jippii. Hitaasti, mutta varmasti. Loppusuoralla meinasi lähteä toiselle hypylle, mutta onneksi tuli karjaisusta luokse (tässä saa kiitellä kilttiä koiraa) ja lopuksi maaliin onnellisella fiiliksellä. Ei mielestäni kaikista siistein tai paras rata meiltä, mutta on aina ilo parantaa jälkimmäiselle radalle, mikä tässä onnistui kyllä meiltä hyvin. Koira saikin kourallisen nakkeja heti radan aitojen ulkopuolella ja paljon kehuja. Jäi kiva mieli itselle tästä radasta, vaikka harmitti toki virhepisteet, niille nyt ei mitään mahda. Oli kiva saada itselle hyvä mieli minkä sai tartutettua koiraankin, hei meillä oli kivaa! Se kun lukee mun mielialoja niin paljon, että mukava oli saada itsensä aidosti iloiseksi.

Siinä sitten pakkasin koiran autoon ja kävin palauttamassa numerolapun ja otin kisakirjan. Avasin sen ja katsoin, mikä tässä on välissä? Taas lipuke, millä on toinen agistartti puoleen hintaan ja ihmettelin, miksi mulle oli siinä sellainen ja mietin jo, että sijoituttiinko minä ja Pongo... Siinä sitten katselin palkintojenjakoa ja yllätyin todella onnellisesti, maksiykkösten B agiradalla meidät pyydettiin palkintojenjakoon (koira oli autossa, koska oletin ettei tollaisella radalla voi sijoittua) ja ei edes kolmantena vaan toisena! Siinä sitten otin vastaan vielä kukat ja tuli kyllä sijoittuminen oikeasti ihan puskista. Jäi kuitenkin kiva mieli, vaikka tuli typerä ja aikaavievä moka radalla, niin silti palkittiin sijoittumalla kuitenkin. Jäi kyllä tosi kiva mieli! Tuloksena tosiaan sijoitus 2/14!





Rata oli selkeästi ollutkin sitten vaikea, koska tosi moni oli hyllyttänyt ja mekin yllettiin tolla meidän radalla jopa ihan toiseksi asti. Aina kannattaa näköjään yrittää parhaansa, vaikka alussa tulisikin moka! 

Sen jälkeen käytin vielä Pongon pissalla ja kehuin sitä paljon, oli se kyllä hieno koira kun onnistui sijoittumaan myös näissä tsembaloissa! Katsoin vielä kakkosten radat, koska Evie tuli juttelemaan ja sanoin, että voin kuvata hänen radat kun ei ole mihinkään kiire. Oli kyllä kiva oman suorituksen jälkeen ihan vain rentoutua ja höllätä katsellen agilityä, eikä paniikissa katsoa miten muut tekee ja yrittää epätoivoisesti katsoa jo omaa rataa valmiiksi!