maanantai 31. maaliskuuta 2014

Itsensä haastamista agilityepiksissä

Tänään kihisin innostuksesta heti aamusta lähtien, koska odotin illan agiepiksiä niin innolla! Menin paikalle vähä vaille viideksi ja autoin siinä laittamaan parkkeerausopasteita. Pongon olin käyttänyt pitkällä lenkillä 15-16 aikaan, joten se sai odotella autossa. Olin toimihenkilönä ennen omia suorituksiani ja putkiralliluokassa olin kellottamassa osallistujille aikaa. Osallistujia olikin tosi paljon! Siitä kun päästiin niin alokasluokassa tuntui olevan vielä enemmän porukkaa, siinä seisoin vain ratahenkilönä ja jännitin jo omaa suoritustani mölliluokassa. Ihan oikeasti sydän hakkasi miljoonaa varmaan koko luokan ajan, kun vaan kertasin omaa rataa päässäni ja mietin, miten ohjaisin ja muuta. Olen hirveä jännittäjä ja tossa vielä paineistin itseäni oikein lisää ajattelemalla suoritusta.

Kilpailin itse siis sekä mölli- että konkariluokassa, koska kasvattaja päätti mulle ja Pongolle ne luokat, itse olisin varmaan valinnut nynnynä vaan jonkun putkiralliluokan... Mutta painostuksen vuoksi menin sinne minne käskettiin. 



Tuossa siis meidän mölliluokan rata ja rimojen korkeus oli 55cm. Tehtiin siis tosiaankin kisanomainen treeni ja ensimmäisellä radalla jännitys oli mulla aivan kauhea. Kasvattaja kommentoikin radan jälkeen, että ohjaan rennommin treeneissä. Ideana oli lähteä liikkeelle heti, eikä kauheasti istuttaa koiraa ja latistaa heti fiilistä. Nostatinkin sen moodia antamalla sen kurkkia vähän edellisen suoritusta ja siitähän sillä nousikin hyvin vire. 

Ykköseltä kakkoselle meni ihan hyvin ja sain sen kepeillekkin ihan kivasti. Kuitenkin sitten näin, että sille tuli virhe loppupäässä ja kun sainkin sen siihen väliin niin innostuin liian aikasin ja sitten se teki uudelleen virheen. Minun moka. Sitten neloselta vitosdelle meni ihan hyvin, kutoselle oli vähän vaikea ohjaus ja siitä sitten jäinkin väärälle puolelle A:lle, mutta se ei haitannut. Palkkasin A:lla kun meidät oli jo kuitenkin hylätty. Siitä sitten menikin ihan kivasti 8, 9, 10, 11 ja 12. 12 putken jälkeen piti mennä tohon vaikeaan päähän ja Pongo meinasi mennä väärään putkeen (14) mutta sain sen sitten menemään tohon 13 putkeen. Siitä putken kautta muurille ja puomille.. Jossa meidän harjoittelemattomat kontaktit näkyy. En hyväksynyt surkeaa kontaktia vaan mentiin uudelleen, palkkaus ja hätäisesti maaliin.





Fiiliksenä radalta jäi päällisin puolin hyvä, toki tein tyhmän mokan siinä kepeillä, mutta muuten sitten oli ihan ookoo rata. Paremman ohjauksen olisin voinut tehdä kutoselle (siitä kasvattaja mua ripittikin), mutta olin tosi ilonen, että sain mentyä radan suht hyvin, vaikka jännitys oli kova ja se tuntui vaikealta. Tarkoituksella ei uusittu luokkaa, vaan kasvattaja halus mun menevän kaksi eri luokkaa. Sen jälkeen oli aika kasata itsensä uutta luokkaa varten ja valmistautua päivän viimeiseen suoritukseen eli konkariluokkaan.



Nyt oli vaikeammat kepit (niiltä lähtö vastakkaiseen suuntaan), mutta halusin onnistua niissä kun ne viimeksi epäonnistui. Ysiltä kympille ja yhteentoista oli samantyylinen ohjaus mitä mölliluokassa ja sitten oli taas noita vaikeita putkia. Koko radan juju oli tuolla 15-16 välissä ja se olikin hankala, tarkoituksena mun oli tehdä siihen sylkkäri ja sitten puomia kohti.

Rata alkoi rimanpudotuksella, videolta näkyy, että Pongo hyppää vähän kaukaa ja siitä sitten tulikin ehkä sopiva henkinen helpotus mulle tehdä rata loppuun. Kakkoselta jäi vähän pitkäksi, mutta sain koiran kepeille ja kepit kunnialla loppuun! Siitä sitten lähti hanatussuoraa, jossa kerrankin juoksin enkä odotellut! A:n kontakti meni päin pyllyä, kasvis sanoi, että Pongo olisi yrittänyt, mutta videolta en oo ihan niin varma... Kympiltä yhdelletoista oli taas aikamoista hapuilua ohjauskuvio, mutta noita pitää harjoitella. Putkillä harmiksi meni 13 putkeen väärinpäin (kuulemma ei olisi tarvinnut korjata) ja siitä sitten jatkettiin vaan eteenpäin. Selkeästi mun käden olisi pitänyt olla lähempänä kroppaa, ohjasin sen putkeen noin. 15-16 väli sitten oli kuin olikin vaikea, kuulemma hyvä kun tein sen mitä mun pitikin. Pongo ei vain ollut tarpeeksi hallinnassa ja käännyin liian myöhään(!), mutta sain sen kuitenkin mentyä. Puomin kontakti oli taas vaikea, mutta palkkasin ja loppuun hieno hanailut.




Vaikka tuo meno ei nyt varmaan näytä kovin ihmeelliseltä ja virheitä on paljon, olen todella tyytyväinen parannukseen, mitä sain tehtyä tuohon luokkaan ja henkisellä puolella erityisesti sain jännityksen kuriin. Mulla ja koiralla oli kivaa, eikä oltu nytten turhan tosissaan kisaamassa, muttei kuitenkaan lyöty läskiksi. Olen tosi tyytyväinen, että mut painostettiin vaikeimpiin luokkiin, sillä sain haastettua itseni ja mentyä noi radat läpi ihan nätisti mielestäni. Nyt kynnys mennä virallisiin kisoihin on pienempi ja kokemus näistä vaikeista luokista on tärkeämpi, kun pokaali jostain meille jo liian helposta esim putkiralliluokasta. Näen myös selkeästi mitä teen väärin ja osasin jo ennen radalle menoa miettiä, missä voisi mennä vikaan ja missä mun pitäisi olla tarkkana. Sain pidettyä normaalia paremmin ajatuksetkin radalla kasassa! Tämä oli niin tärkeää kokemusta meille juuri tässä ja nyt.

Erityisesti olen onnellinen siitä fiiliksestä minkä sain tehdessä: meillä on kivaa, eikä tämä ole vakavaa, tärkeintä on vaan hyvä suoritus ja mieli. Oikein hieno tämän vuoden kisojen korkkaus mielestäni. Tämän suorituksen jälkeen on mukava lähteä treenaamaan lisää, motivaatio sekä itsevarmuus agilityn suhteen nousi kertaheitolla.

sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Pongon kanssa Oulussa ja Ruotsissa

Meillä on ollut Pongon kanssa mukava viikko! Lähdettiin tosiaan maanantaina Ouluun kun poikaystävä tuli meidät hakemaan. Mulla ei ollut mitään ohjelmaa viikolle, joten mikäpäs sen mukavampi kuin lähteä koiran kanssa vaihteeksi vähän eri maisemiin. Automatka Ouluun sujui hyvin ja Pongohan ei ole minkäänlaisista automatkoista moksiskaan, siellä se vaan takapenkillä nukkui ja nuokkui tyytyväisenä. 

Ekana iltana (tultiin Ouluun noin kello 23-24) lähinnä vaan painuttiin pikaisen lenkin jälkeen nukkumaan, poikaystävällä kun oli aamukuuteen meno. Aamulla sain nukkua pitkään (luksusta) kun poikaystävä halusi(!) käyttää Pongon pissillä ennen töihinmenoa. Käytiin sitten Pongon kanssa kaksin tutkimassa lähimaastoja ja löydettiinkin kiva metsälenkkipätkä ihan parin minuutin päästä kämpältä. Sen lisäksi läheltä löytyi myös koirapuisto sekä perus kävelyteitä vaikka millä mitalla! Oli kyllä tosi hauska lenkkeillä, kun ei ihan tarkalleen tiennyt, mikä tie vie mihinkin suuntaan ja kaikki paikat oli ihan uusia.






























Aamupäivät meillä sujui aikalailla tuon savan kaavan mukaan, eli Pongo kävi aamupissatuksilla poikaystävän kanssa aamulla 5:30 ja mun kanssa sitten kunnon, pitkän lenkin siinä 10-12 aikoihin. Käytiin aikapaljon vaan tossa metsässä käppäilemässä, kun siinä oli niin mukava pitää koiraa vapaana ja siinä ei tullut kertaakaan vastaantulijoita!

Kävästiin me koirapuistossakin, tosin niin, että isojen puolella ei ollut muita kuin Pongo. Pienten puolella oli kaksi karvatonta koiraa (narttuja) ja sitten sinne tuli cavalierkingcharlesinspanieliuros. Ihan kun en ois Pongoa koskaan kouluttanutkaan, koska se ei antanut kiinni ja räksytti vaan ärsyyntyneenä, kun kaverit oli toisella puolella... Ei ole ihan meidän juttu tuo koirapuisto, jatkossa edelleen mielummin käydään metsässä tuttujen kavereiden kanssa.



Vähän vaihtelua sitten meillä oli aina iltapäivisin. Me saatettiin joko vaan ihan peruslenkkeillä kolmisin tai sitten autoiltiin poikaystävän isovanhempien luokse Kiiminkiin, missä Pongo sitten sai istuskella rapulla tai heiteltiin sille keppejä takapihalla. Siellä olisi myös ollut ihan oikea koirille tarkoitettu kenttä, mutta en sitten saanut käytyä siellä kertaakaan. :D Lenkeillä kuitenkin treenasin nakkien kanssa arkikäytöstä, ohituksia sekä sitten pieniä pätkiä satunnaisesti tokojuttuja (sivulletuloa, likituloa sivulta...) ja tietysti vasta viimeisenä iltana löysin hyvän treenikentän läheltä! No, ensi kerralla sitten, jos saisi enemmän treenailtua. Periaatteessahan tämmöinen löysempi vapaakin on tehnyt varmasti ihan hyvää ja jaksaa sitten taas treenata jatkossa paremmin kun on saanut henkisesti ja fyysisesti vähän levätä.

Alla kuva poikaystävästä päikkäreillä (sensuroitu, koska ei halunnut naamaansa blogiini) Pongo seurana. On se Pongo vaan niin perskärpänen... aina pitää olla viekussa.



Erikoisin reissu meillä oli, kun päätettiin lähteä käymään torstaina Haaparannassa eli Ruotsissa! Pongo pääsi tietysti mukaan matkustamaan ulkomaille. Matkaa Oulusta Haaparantaan oli ehkä puolitoista tai kaksi tuntia ja sekin matka meni hienosti. Pongon kanssa on kyllä niin helppoa matkustaa! Tajusin vaan juuri ennen Haaparantaa, että ollaan oikeasti menossa Ruotsin puolelle ja että Pongon rokotustodistus on Jyväskylässä, eikä mukana. Onneksi nykyään siinä ei olla niin tarkkoja ja pysäytetään vain erittäin harvoin, mutta silti olisi pitänyt tajuta ottaa se mukaan. Ajattelin, ettei me kuitenkaan mennä mihinkään koiratapahtumaan, eli en tarvitse Pongon rokotuskorttia. Onni onnettomuudessa koira saatiin Ruotsin puolelle sekä Suomeen takaisin, mutta ensi kerralle täytyy kyllä ottaa varmuuden vuoksi rokotustodistus mukaan!

Haaparannassa käytettiin Pongoa pikaisella lenkillä ja pitihän siitä kuva napata kyltin alla. Käytiin myös marketeissa poikaystävän kanssa, sen aikaa Pongo odotti autossa. Kun kävin itsekseen sitten rajalla Suomen puolella kauppakeskuksessa niin poikaystävä ja Pongo olivat jäällä lenkillä ja leikkimässä. Kaikenkaikkiaan kiva ja hauska reissu, vaikka kauhean kauaa ei Ruotsissa edes oltu. Kokemus kuitenkin tuokin käydä ulkomailla koiran kanssa, edes sitten pikavisiitillä. 





Pongo kaikenkaikkiaan oli oikein mukava reissukaveri ja sopeutui hienosti elämään uudessa paikassa. Pongo käyttäytyi tosi kauniisti sisällä, ei riehunut ja otti uudet ihmiset vastaan nätisti, eikä hyppinyt tai riehunut. Olin tosi tyytyväinen kyllä sen käytökseen! Sisällä se oikeastaan vaan nukkui, seurasi meidän tekemisiä tai sitten pureskeli puruluita. Se kyllä kuunteli ääniä, mutta ei onneksi reagoinut niihin kuin ihmettelemällä tai korkeintaan murisemalla itsekseen hiljaa. Siitä jopa ihmeteltiin "pitääkö tuo koira ollenkaan ääntä" eli sai kyllä olla omastaan hirveän ylpeä! Kun lähdettiin poikaystävän kanssa pois, niin yksinolotkin se oli kuulemma vain nukkunut, eikä vinkunut yhtään perään. Sitä lähinnä eniten pelkäsin, että se haukkuu tai jotain vinkuvonkuu, mutta onneksi ei! Tuntuu kyllä mukavalle, kun oma koira osaakin käyttäytyä vieraassa paikassa jopa paremmin kun kotona ja säästää ne apinoinnit ulos.

Helpottavaa jatkoa varten kyllä tietää, että sen uskaltaa ottaa mukaan kyllä ihan kerrostalokämppäänkin. Karvaahan siitä irtosi jonkin verran, mutta muuten sen läsnäolostakaan ei ollut mitään vaivaa. Jatkossa voi sitten suunnitella kisakalenterin nimittäin myös Jyväskylän lisäksi Ouluunkin (ja lähiseuduille), kun pystyy siellä sitten viettämään myös öitä kun tuo siellä osaa käyttäytyä.



        



Kotimatka tuntui taas pitkältä ja tultiin henkilöauton sijasta poikaystävän työautolla, joka on siis pakettiauto... Siinä sitten vääntäydyttiin Pongon kanssa etupenkille ja siinä lähinnä oli vain ongelmaa, kun Pongo halusi olla puoliksi sylissä ja se ei oikein mahtunut retkottamaan nukkuma-asennossa siinä. Kyllä ison koiran kanssa sille täytyy melkein olla joko farkku tms tai sitten sille takapenkki, niin se saa rauhassa nukuttua. Lähinnä vaan molemmille epämiellyttävää, kun joutuu kuitenkin useamman tunnin istumaan hankalasti ja rötköttämään puoliksi toistemme päällä. 

Paitsi kyllä toisaalta sopu aina sijaa antaa ja onhan se mukavaa, kun toinen haluaa olla ihan vieressä. Jossain vaiheessa kuitenkin alkaa vähän jalkoja puuduttaa, kun iso koira makaa etupää kokonaan omien jalkojen päällä. Pongon pyöriminen tuon turvavyön kanssa oli myös vähän hankalaa, kun laitoin sitä kireämmälle, ettei se törmäyksessä sitten osuisi mihinkään. Siinä sitten oli vähän vaikeaa hakea asentoa ja piti aina ottaa se vyö irti ja laittaa uudelleen Pongolle (onneksi siis ihan vaan kuin hihnan laittaisi, mutta se oli aina jossain sen alla tuhannen mutkalla). 



Nyt ollaan kotona rentouduttu ja oleskeltu normaaliin tapaan. Pongo on ollut ihan tyytyväinen eloonsa myöskin kotona ja treenaaminen aloitetaan taas ensi viikolla, hainkin tänään kaupasta porsaan sydämen sekä porsaan munuaista. Huomenna käydään pyörähtämässä epiksissä ja vähän jännittää meidän puomin tilanne, mutta katsotaan katsotaan ja käydään nyt harjoittelemassa rennosti. 

Mitäs piditte vähän erilaisemmasta postauksesta? 

maanantai 24. maaliskuuta 2014

Matkaan lähden, mulla kauas menolippu on

Mun piti tänään mennä treenaamaan jo aamusta, mutta nukutti liikaa, joten päätin siirtää treenejä sitten vähän myöhempään. Kävin puoli neljän pintaan aksaamassa idealla hanaatäysiäjeejee ja aika hyvin onnistui, vaikka en oikein voinut rakentaa sinne mitään. Siinä oli nimittäin treenaaja hyppytekniikkapätkänsä kanssa odottelemassa koiransa tuomista ja muuten radalla oli vaan muutamia yksittäisiä esteitä. 

Otin sitten alkaan "hanatus"keppejä sekä putkesta kepeille. Muutamat ihan okei kepit sitten tuli, meni joka kerta kuitenkin oikeasta välistä, mutta loppuakohden sitten herpaantui. Yritin nyt olla tarpeeksi lähellä, mutta vielä pitää hioa mun paikka oikein, että kepit onnistuu kunnolla. Siitä sitten tein A:ta ja juoksin ihan kunnon vauhdilla ohi ja kontaktit onnistui taas joka kerta. A:lta sitten otin lelun käteen ja siinä oli kaksi estettä vinottain ja hypytin ne niin lujaa kun kintuista pääsi. Muutaman kerran tuo, että tuli sitä vauhdikkuutta. Loppuun vielä kaksi kertaa pussi, kun se kerran radalla oli.

Selkeästi parempi meno ja meininki verrattuna edelliseen, kontaktit onnistui hienosti ja niistä sitten vauhdilla eteenpäin myös. Kepit kaipaa nyt ehkä hiomista vielä (sekä vauhtia!) sekä pussilla vauhti oli kanssa aika hidas. Sitä puomia meidän pitäisi nyt kyllä päästä harjoittelemaan...

Nyt viikkoon ei ole kuitenkaan tiedossa aksatreenejä, koska viikon päästä maanantaina on agilityepikset ja haluan vähän patoa koiralle intoa niihin. Pitää katsoa, minkälaista luokkaa ja rataa siellä on tiedossa, että mihin sitten uskalletaan mennä. Lähdettiin myös hieman extemporesti Ouluun kun poikaystävä lähti hakemaan meitä sinne. Pongo on siellä kerran aikaisemmin käynyt, mutta vain piipahtamassa ja nyt olisi tarkoitus viettää siellä ihan kokonainen viikko ja tulla varmaan maanantaina bussilla kotiin. Ideana olisi sitten tokoilla sekä rally-tokoilla siellä ollessa, täytyy etsiä kävelymatkan päästä joku hyvä hiekkakenttä tai vastaava, missä sitten voisi treenata. Tuleepa ainakin treenattua nyt erikoisissa paikoissa!


Mukava kyllä lähteä Ouluun koiran kanssa, kun normaalisti on niin tylsää päivät (6-14) odotella toista töistä kotiin. Nyt voin kuluttaa ajan tasapuolisesti Pongon kanssa lenkkeilyn sekä pääsykokeisiin lukemisen kanssa! Yritän päivitellä blogiakin, sikälimikäli saan itseäni niskasta kiinni ja ulos treenaamaan. Harmiksi en huomannut täksi viikoksi tai viikonlopuksi mitään koiratapahtumiakaan Oulun suunnille, mutta ehkä ensi kerralla sitten.

torstai 20. maaliskuuta 2014

Agilitytreeneissä sekä metsälenkillä

Tänään sitten treenailtiin kasvattajan opissa ja Karo oli taas meitä kuvailemassa munkkipalkalla. :D Ideana oli siis vääntää jo valmiina kentällä olevaa rataa ja sen parhaita paloja jo eilen näinkin. Se oli silti vaikea hahmottaa ja harjoittelinkin sen aika pitkälle, mutta tuli itselle hyvin harjoiteltua rataantutustumista ja pidemmän radan muistamista. 

Eli ensin harjoiteltiin tuota ratatreeniä ja virheitä löytyi taas monia, muttamutta... Alku sujui ihan hyvin, mutta sitten Pongo meni putkeen ja jouduin palaamaan takaisin. Sen jälkeen ohitettiin yksi este kun en ohjannut siihen, putken jälkeen ohjauskuviossa en antanut tarpeeksi tilaa ja hienostihan se tuonne putkeen ohjaantui kun sinne sen laitoin epähuomiossa! 

Toisella yrityksellä muuten hyvin, paitsi jäi tuo este taas välistä kun en osannut ohjata taaskaan siihen. Nyt annoin tilaa peruuttamalla, mutta sitten musta mun ois pitänyt kääntyä nopeemmin ja siksi toi käännös levisi. Kepit oli hyvät paitsi lopussa, kun itse jäin liian taakse. Saan olla kuulemma maksimissaan metrin päässä koirasta. Tultiin siitä suoraan kepeille, jotka onnistui ja siitä A:lle, jossa taas mielettömän hieno kontakti. Sitten en tokikaan vapauta koiraa, olen selkeästi liian innostunut käyttämään aivoja.. Sitten sylkkäri mikä sujui, jonka jälkeen mun piti olla kolmiossa ja lähetys esteelle onnistui, kuten myös siinä olevat kuviot ja esteet. Putken jälkeen tuli sitten ongelmia tuolla jo tutulla esteellä, Pongo oli epävarma ja ei hypännyt, mutta kun hyppäsi niin palkkasin ja hyvä niin! 

Vika klippi meni hyvin, paitsi kepeille sitten tuli sekoilua kun olin liian kaukana ja homma lopetettiin onnistuneisiin keppeihin, eli mentiin siitä vaan takaisin tekemään kepit onnistuneesti loppuun. Itselle jäi treenistä myös hyvä mieli, vaikka virheitä sattui niin nyt hyvin niitä itse tajuaa ja osaa sitten kiinnittää huomiota jatkossa.



Selkeästi on vähän vaikeeta nyt treenata näin paljon ohjauskuvioita radalla ja se ehkä syö vähän tuota intoa sekä vauhtia. Se sitten näkyy mun jäätävänä rääkymisenä (:D) tuolla kentällä. Pääteltiinkin sitten, että treenaukseen tulee nyt ratojen sekä rataohjaustekniikoiden sijasta vauhdin kasvatustreeniä ja lyhyitä, yhden tai kahden esteen ohjauskuvioharjoituksia. Itsekseen voidaan sitten juoksennellä isompia ratoja, mutta nyt on Pongo tarvitsee erilaista treeniä kun aina rataharjoituksia. 

Eli tauon jälkeen Pongo palasi hanattelemaan tuonne, haluttiin nopea vauhtitreeni sille. Ohjaan sen ekassa klipissä nätisti A:lle ja hyvinhän se sen meneekin, palkkasin sitten kontaktille ja ihmettelin.. No videoltahan se on ihan selvä. Seuraavassa klipissä päästiin sitten jopa putkeen asti, mutta vastakäännöskohdassa sekoilin. Vika klippi on hyvä ja siinä päästiin koko suora kerralla kunnolla. Vauhtia saisi tulla vielä lisää ja mä en saisi ite jäädä odottamaan koiraa, vaan mun pitäisi juosta ite täysiä eteenpäin. 



Tästäkin päivästä ja treenauksesta viisastuneina jatketaan siis nyt toistaiseksi erilaisien treenien parissa. Pongo tarvitsee vauhtia radoille, joten lähdetään nyt tekemään enemmän vauhtitreeniä ja tosiaan niitä maksimissaan parin esteen tekniikkajuttuja. Musta Pongolla pitäisi olla kivempaa ja se ei vaikuta ainakaan näissä videoissa niin motivoituneelta tekemään... Syitä siihenkin pohdittiin, mutta tunnelma lässähtää ainakin kun se istutetaan alussa. Jatkossa tehdään enemmän lentävää lähtöä ja sellaisia, missä sitä pitää joku toinen alussa (ja mahdollisesti hetsaa). Haetaan jatkossa enemmän sitä hauskuutta tuonne radoille!

Käytiin sitten loppuverkkalenkkeilemässä Kaken ja Karon kanssa vielä metsässä, kuvailin vähän koiria siinä samalla. Käytiin mukavan pitkä lenkki, varmaan 45 minuuttia kun käpsyteltiin hitaasti ja koirilla ainakin oli taas mukavaa. Teki itsellekkin palauttelu hyvää eilisen kahvakuulan kanssa heilumisen jälkeen, kun Pop Dog oli taas järkännyt Kuulajussin pitämään meille tehokasta kuulatuntia! 








Tällaista tälläkertaa, katsotaan millon palaillaan taas. Ei olla sovittu vielä tulevia treenejä, mutta viimeistään varmaan ensi viikon alussa sitten taas jatketaan treenauksien parissa. Nyt tekisi kyllä varmaan Pongolle hyvää parin päivän vaparit treenauksista, on ollut taas aika paljon treenittävää tällä viikolla. :) 

keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Kaikki lähtee nenän hallinnasta

Eilen meillä oli viimeinen rally-tokon kurssikerta ja sitten päästiin sanomaan, mitä meidän pitäisi mielestämme treenata. Mulle ja Pongolle se on ehdottomasti eteentulot eli likitulot. Siinä niitä harjoitellessa huomattiin, että mä teen aivan liian isot liikkeet eli autan Pongoa liikaa ja heti kun pienensin liikettä niin hommakin onnistui. Pongohan välillä kävi kiertämässä kylttejäkin ja siihen ainekaan ei se isompi husiminen auttanut. Pieni liike, koiran huomio kokoajan mussa ja niinhän se vaan sitten lähti sujumaan. Oonan sanoin: "Sun pitää ajatella ottavas sen nenä hallintaan. Se lähtee huitelemaan, joten ota nenä kiinni niin koirakin tulee" eli jotain puikkonokkien erikoisjuttuja. Ongelmana siis on ollut nuo likitulot sivulta, nyt alkaa likitulojen tehotreenaus, samoten kuin seuraamisenkin. Eli siis nahkacollien hallinta onkin vain nenän hallintaa. Mielenkiintoista. :D


Täytekuva: Pongo laittoi pään jalalle kun luin pöydässä pääsykoekirjoja. Oli vissiin tylsää sillä.

Sitten Oona halusi laittaa meille radan, missä oli hirveästi kylttejä. Karo videoikin meidän radan ja huomaan, että me Pongon kanssa kyllä sählätään aika paljon. Sain ohjeeksi aluksi ottaa sen paremmin hallintaan. Lisäksi musta tuolla oli paljon hyviä ja huonoja pätkiä, vaikeutena nyt on lähinnä musta ehkä saada se hyvä viretila kohdistettua oikeisiin asioihin, eli mun kanssa työskentelyihin eikä höntyilyihin (jatkossa siis lyhempiä työskentelypätkiä, paljon palkkausta, hauskanpitoa). Välissä myös tekeminen katkesi, kun kenttä ei ollut kokonaan suljettu ja ohi kulki koiria. Mä en halua ottaa pienintäkään riskiä, että Pongo multa siitä karkaa ja hihnan kanssa on vielä aika vaikea tehdä noita ratoja. Joten siksi menin välillä tuohon sekoilemaan ja odottamaan, että koirakot on menneet tuon meidän kehän ohi. Siinä sitten sanoinkin, etten voi tehdä tuollaisessa kohdassa kun tiedän sen karkaavan, joten jätin sen kohdan väliin ja jatkoin poispäin tuosta vaikeasta kohdasta. Musta on oikea ratkaisu mielummin olla liian varovainen tällaisissa asioissa, joskus niitä pitää harjoitella, mutta ei tuollaisessa kohdassa eikä tällaisella motivaatiolla.

Karo huomioi hyvin, että kun pyydän Pongon sivulle istumaan ja käsken "istu" mun pitää myös vapauttaa se, kun mistä se tietää milloin sen pitää istua vapautukseen asti ja millon jatkaa? Mutta oli välissä ihan hyviäkin pätkiä tekemistä, mun pitäisi palkata enemmän, mutta musta mulla itsellä pysyi hyvin lähes kokoajan iloinen mieli koiran kanssa, vaikka se välillä urpoilikin ja oli fiiliksellä "juoksen äkkiä jonnekkin". Johtunee varmasti siitä, että en ohjaile sitä tarpeeksi ja se sitten tekee omia ratkaisuja, ei tiedä mitä piti tehdä. Ja sitten vaan motivaatio rakoilee. Ei tosiaankaan paras mahdollinen rata meille, mutta tämä oli tosi pitkä ja musta saatiin väliin hyviäkin pätkiä. Selkeästi tarvitsee treeniä käännökset, pujottelut, spiraali, likitulot ja yleisesti seuraaminen. Seuraamiseen pitää nyt tehdä harjoituksia, missä palkkaan sitä usein ja että siinä nousisi mielenkiintoiseksi tehdä mun kanssa just sitä juttua. Videolla on siis koko rata, siinä on paljon virheitä, mutta elkää lynkatko me vielä opetellaan







Kuvan otti Karo
Tänään sitten halusin treenata itsenäisesti, kun kasvattaja ei päässyt töiden takia treenaamaan. Eka mietin, että olisin harjoitellut rally-tokojuttuja, mutta sitten päädyin kuitenkin ottamaan Pongon kanssa agipätkiä. Aluksi mentiin A:ta pelkilteen ja Pongo taas sinkoili pelkkään putkeen. Kerran sitten komensin sen "tähän" ja sen jälkeen se ei sitten putkeen enää yrittänytkään. Ekalla kerralla oli alusta herkulla, sitten otin pois. Ja voi vitsi mitkä kontaktit se teki jokainen kerta! Ei virheen virhettä. Selkeästi on nyt treeni tuottanut tulosta. Itse siis tuossa juoksin vain ohi ja palasin palkkaamaan, ehkä pitäisi vähän monipuolistaa itseäni kun joka kerta palkkasin samalla lailla, mutta se on pienin murhe, koska katsokaa noita kontakteja! Tehtiin vain muutama kerta, koska en halunnut virhettä loppuun kun meni noin hyvin.

Sen jälkeen sitten keppejä, pitkät kepit ilman ohjureita. Ideana oli ottaa max ~neljä toistoa ja joka kertahan noi kepit onnistui. Ekalla kerralla otin hihnan kanssa varmuuden vuoksi, kun viime treeneissä se sekoili kepeillä niin paljon. Karo oli lopussa palkkaamassa sen alustan kanssa ja siinä haettiin sille sitä tekemisen meininkiä, missä onnistuttiikin. Yhden kerran se meni toisiksi viimeisen kepin ohi, mutta se nyt ei haitannut kun kyse oli vaan tuosta, että paineistettiin sitä aika paljon. Muutenhan kepitkin meni tosi hyvin ja olen onnellinen ja tyytyväinen. Nopeasti se on kepeilläkin kehittynyt!

Sitten vielä radanpätkä, missä halusin olevan A:n sekä kepit. A meni hyvin, mutta kepeille oli taas outoa sekoilua. Ohjasin varmasti päin prinkkalaa ja Pongo tarvitsee vielä enemmän tukea sinne kepille vientiin. Nyt vaan huiskasin sen sinnepäin, eli mun pitää oikeasti viedä se niille kepeille. Lisäksi toi oli aika lopputreenistä, joten koirakaan ei varmaan jaksanut enää niin hyvin tehdä. Siinä meni estekin sitten lopusta ohi ja putken jälkeen palkkasin, jonka jälkeen lopetettiin. Ihan tarpeeksi hyvä suoritus meille, onnellinen olen A:n kontakteista sekä keppitreeni yksittäin meni hyvin. Nyt keppejä vaan radalle ja harjoittelemaan niille erilaisia lähetyksiä ja seuraavaan kontaktikouluun puomi, mua ei edes harmita toi ratatreenin "epäonnistuminen" kun se oli vaan musta kiinni ja sitä pystytään lähteä taas harjoittelemaan, kun yksittäisenä sujuu jo hienosti!




Eilen sitten Oona sanoi, että järkätään rally-tokon kakkoskurssi, johon voitaisiin osallistua. Sitten olisi myös agilityn valmennusryhmä sekä vapaakortti... Nyt vaan pitäisi sitten päättää mihin meinaan päätyä. Vapaakortin hommaan tapahtui mitä tapahtui, mutta nyt sitten pitäisi vielä miettiä kahden uuden ryhmäpaikan välillä, että otanko toisen vai kumpaakaan. Me kun kuitenkin päästään treenaamaan onneksi kasvattajan kanssa, niin siinä on meille valmennusta ainakin, joten valmennustreenipaikka ei ole niin ehdoton. Toisaalta noita rallyjuttuja kun voisi itsekseenkin tehdä, mutta sitä voi treenata oikeastaan mielinmäärin toisinkuin agilityä, mitä haluan treenata pari kertaa viikkoon maksimissaan. Tai noh, voihan ohjauskuvioita tehdä vaikka 10 cm rimoilla, mutta mitään hirveää rasitusta joka päivä ei voi tehdä. Toisaalta olisi kiva mennä ryhmäänkin aksaamaan, en tiedä mikä on meille nyt hyödyllisintä. Onneksi kuitenkin on näin päin, että täytyy miettiä mihin menisi treenaamaan, kuin että vitsi kun ei pääse mihinkään!


maanantai 17. maaliskuuta 2014

Tokoa, sisäelimiä sekä ostoksia

Pariin päivään ei olla tehty mitään oikeita treenauksia, mutta tänään käytiin ulkona tokoilemassa kasvattajan sekä Karon kanssa. Kuvaajana tänään toimivat molemmat, kiitos molemmille!

Mentiin tänään Aholaitaan treenaamaan ja se osoittautuikin hieman vaikeaksi paikaksi Pongolle. Siinä kulki ohi paljon koiria juuri tietysti meidän vuorolla sekä se oli jotenkin uusi ja jännä paikka Pongolle! Tekee hyvää välillä treenata vaikeammissakin paikoissa, kuin aina samassa tutussa hallissa... Vaikka oli vähän kylmä keli treenata ulkona, itseä ainakin välillä paleli. Huomasi myös, että Pongo tai muutkaan koirat ei kovin mielellään istuneet maassa ja sekin ainakin Pongolla saattoi vähän laskea motivaatiota tehdä hommia. En sitten viitsinyt sitä juurikaan istuttaa, paitsi likitulotreenissä. Oli kuitenkin pari astetta pakkasta ja aurinkokin oli laskemassa, kokoajan ilma kylmeni.



Tein Pongolle aika paljon seuruutreeniä sekä yritettiin mennä myös pujottelua sekä spiraalia. Se oli vielä vaikeaa ilman nakkia, jotenkin se on ehkä liian pitkä pätkä kokonaan ilman palkkausta ja varsinkin spiraalin viimeinen ympyrä eli vain yhden kartion kiertäminen on vaikea ja siinä Pongo tarvitsee kunnon tsempitystä. Tehtiin myös vähän likitreeniä, eli siinä mun pitää vaan harjoitella kylttien kanssa ohjaamaan Pongo apuaskeleella sekä käsillä se tuohon eteen. Seuraaminen oli hankalaa, kun jokapuolella oli kaikkea jännää, hajuja ja ohikulkevia koiria, joten keskittyminen rakoili aika paljon. Täytyy alkaa treenaamaan vaihtelevissa vaikeammissa paikoissa tokoa! 

Huomaan (erityisesti kuvista), että kun on häiriötä, niin mun katse on ihan kokoajan koirassa. Se johtuu ihan siitä epäluottamuksesta Pongoon, että en halua sen sinkoavan kenenkään toisen koiran päälle kun se ei kaikista pidä. Täytyy nostaa motivaatiota tehdä töitä mun kanssa ja treenata vaikeammissa paikoissa ja pitää koira hihnassa, jossa sinkoilu ei edes haittaisikaan. Sitten voi pikkuhiljaa opetella nostamaan sitä katsetta koirasta, mutta häiriöttömissä paikoissa mun pitää osata katsoa eteenpäin. Jotta ei menisi vaan negatiiviseksi, niin huomasin, että palkkasin hyvin vasurilla koko treenit! Normaalisti oon niin oikeakätinen, että palkkaan aina oikealla kädellä, mutta oon pikkuhiljaa oppinut palkkaamaan myös vasemmalla kädellä. Pongo kävi kahdesti treenaamassa, ekalla kerralla se oli tosi hulinointia vain, mutta toisella kerralla sain sen motivoitua musta paremmin työskentelemään mun kanssa. Kun sitä kiinnostaisi kaikki muu kuin mun kanssa tekeminen, niin silloin huomasin lelun kainalossa auttavan. Silloin saisin tehdä vieläkin lyhempää toistoa ja tiheämmin palkkausta!



Tällaisia ajatuksia siis. Onneksi kisoihin on kaksi kuukautta aikaa, joten kerkeän varmaan treenaamaan Pongon "valmiiksi" (tai ainakin sinnepäin) niihin mennessä. Vähän on omakin pää pyörällä, kun on vaan niin paljon harjoiteltavaa ja tuntuu, että vähän joka asia on tosi kesken. Erityistreenausta tarvitsee varmaan pidemmät seuruupätkät, likitulo sekä pk-käännös. Lisäksi seuruun käännökset, pujottelut, spiraalit... Kaikissa on paljon hiomista. Kyllä me varmaan se rallyn aloluokka rämmittäisiin nytkin jo läpi, mutta Pongo voisi olla niiiin paljon parempikin. Tärkeintä olisi nyt taas viedä Pongoa paljon erilaisiin, outoihinkin paikkoihin treenailemaan ja pitämään sitä ihan normaalina, että välillä ollaan muuallakin kuin vain vaikka hallissa. Mun varmaan pitäisi tehdä ihan joku suunnitelma!



Tänään Pongolla oli treeninameina porsaan kieltä. Selkeästi sillä on kyllä intoa tehdä hyvien herkkujen eteen töitä ja onkin mukava, että jopa mun nirso koira pitää vähän tällaisista erikoisemmista herkuista! Ne kun ovat niin terveellisiä verrattuina nakkeihin. Seuraavaksi sitten treeninameina tullaan näkemään porsaan sydäntä sekä maksapalaa. Eikä nuo edes ole niin kalliita, vaikka nämä ei alennuksessa olleetkaan, toisinkuin tuo kielipala. Sydän maksoi 2,81€ tuo koko köntti ja maksapala oli 3,63€ paketti. Kilohinta on toki kovempi mitä nakeissa, mutta kyllä mä mielummin syötän koiralle näitä kun nakkeja, vaikka hyviä treeniherkkuja nekin on kiireessä. Nyt kun kuitenkin on aika järjestelmällistä treenailua monta päivää viikossa, niin on järkevää tehdä vähän näitä isompia satseja herkkuja kun ne tulevat kuitenkin syötettyä. :)

Suosittelen kyllä kokeilemaan näitä koiralle herkuiksi! Pongohan on nirso, mutta nämä kyllä uppoaa sille ja hyvin. Oon myös huomannut, että Prismoissa on ollut hyvä valikoima näitä herkkuja, mutta Citymarketeissa ei ole tuntunut olevan mitään tällaisia erikoisempia ollenkaan... 



Olen yrittänyt metsästää niitä kartioita ja vihdoinkin löysin ne! Eläintarvikekaupassa ne olisi olleet kymppiä kappalehinnaltaan, joten kävin sitten Biltemassa hyvin tuloksin ja sieltä löysin kaipaamani tötsät. Hintaa oli kuitenkin neljä euroa kappale, mutta ompahan nyt tötteröt ja selvisin 40 euron sijasta kuitenkin 16 eurolla, mikä on ihan hyvä. Niitä oli vieläpä kahta kokovaihtoehtoa, normaalikokoista isoa sekä sitten tuollaista pienempää. Alla video missä Pongo testaa kartioita, vähän hauskutin sitä sunnuntain kunniaksi.





Heräteostostelin Pongolle myös kumisuan ja se voikin olla hyvä karvanlähdön aikaan. Suka ei ollut muutenkaan kallis, vaan 1,50 euroa ja siis tuo on ihan koirille tarkoitettu, vaikka onkin varmaan ottanut vaikutteita hevosten vastaavanlaisesta harjasta. Se on mukava, silikoninen ja myötäilevä ja varmaan tulee testaukseen kunhan tuo alkaa näyttää merkkejä harjauksen tarpeesta! 




Huomenna onkin sitten viimeinen rally-tokon kurssikerta ja sitten pitäisi pähkäillä, otanko ensi kuulle vapaakortin ja yritän saada paikan agilityn valmennusryhmään, vai treenaanko vain vapaakortilla.. Molemmat vaihtoehdot on kyllä hyviä ja täytyy nyt punnita paras ratkaisu meidän molempien kannalta. Mulla kuitenkin kun on vain se yksi koira treenattavana ja sitäkään ei ihan mielin määrin voi treenata, välillä pitää saada levätä ja pitää vapaapäiviäkin. Täytyy nyt katsoa, mihin ratkaisuun päädyn.

perjantai 14. maaliskuuta 2014

Vuoden ekat ulkotreenit

Tänään oltiin Karon kanssa taas treenaamassa aamulla. Haluttiin ottaa kivoja keväisiä treeni- ja leikkikuvia, joten mentiin tohon lähelle eka treenaamaan vuorotellen koirat. Ilma oli aurinkoinen ja ihana, mutta tuulinen ja kylmä... Se sai kyllä kaipailemaan lämpimään Haukkuvaaraan, mutta hyvien kuvien puolesta mitä vain. Karo taas kuvaili meistä musta ja Pongosta treenikuvat sekä Pongon rakennekuvan (itse esitin sen) ja loput on sitten omakuvailemia.

Pongo oli mielettömän kiva, kesti toistoja hyvin ja oli todella motivoitunut tekemään mun kanssa. Jopa parempi kun hallissa, vaikka oltiin ulkona! Olin todella yllättynyt. Otin lähinnä seuraamispätkiä, sivulletuloja, likituloja ja seuratessa sitten käännöksiä ja 360 astetta. Palkaten lyhyemmästä ja pidemmästä pätkästä, kädestä pääosin. Se ei edes tuntunut väsyvän ollenkaan ja oli tosi kiva kyetä tekemään pidempi (ja ehdottomasti vaativa, paljon seuruuta, joka on meille vaikeaa) treeni kuin mitä normaalisti ja jättää vielä koira treeninnälkäiseen tilaan. 







Treenailujen jälkeen siirryttiin juoksuttamaan ja kuvailemaan koiria sellaiselle peltomaiselle aukealle. Koirat juoksenteli ja saatiin sitten otettua niistä hienoja yhteiskuviakin! Oli tosi vaikeaa rankata kuvista vain muutama paras, joten saatte nyt nauttia oikein sitten monista kuvista. Oli kyllä kiva pitkästä aikaa itsekin kuvata, kun oli helppo tausta sekä sää oli myös kuvaamiselle oikein sopiva. 













Pongo 3 vuotta

torstai 13. maaliskuuta 2014

Toimintatorstai

Meillä oli tänään vuorossa agilitytreenit. Mikäs sen mukavampaa, kun yrittää pinkoa radalla täysiä eilisistä kahvakuulailuista kipeytetyillä reisillä (mutta oli ainakin tehokas ja mukava treeni!) Tänään harjoiteltiin kasvattajan eilisessä valmennusryhmässä tehtyä rataharjoitustehtävää ja sama sopi mainiosti minulle ja Pongollekkin. Siinä oli paljon vaikeita asioita, mitä piti tehdä... sopivasti vauhdikasta pätkää sekä ohjaustekniikoita. Karo videoi meidät taas, kiitos!

Joo eli videoilta näette sitten radan, mutta tuossa alussa piti muistaa kolmoselle oikein kunnon lähettäminen, sitten mennä tarpeeksi pitkälle neloselle vastaanottamaan ja sitten muistaa linjata vitoselle ja kutoselle. Tämä linjaus oli mulle vaikeaa (ja käden pitäminen kiinni vartalossa kiinni) ja siksi vauhti hidastui. Seuraava putkenpää oli vaikeassa paikassa ja sekoilin erityisesti ekalla kerralla oikein kunnolla. Sitten tuli aika helppo este sekä muuri, muurilta vienti kepeille oli kyllä aika hankala (siinä sama kun neloselta vitoselle) eli käsi kiinni kroppaan. Kepeillä Pongo kierähti pari kertaa takaisin, kun oli vaikeat kepit seinää vasten ja jäin liian kauas. Oma mokani siis! 

Mutta toinen rata oli jo huomattavasti multa parempi, ja kiinnittäkää erityishuomioita Pongon ihan mielettömän hienoon kepeille menemiseen. Vaikea kulma meille ja silti meni, super koira! Kepeille halusin vielä vähän motivaatiotreeniä loppuun. Näitä on pakko opetella, joten siksi halusin, että tehdään parit kepit namialustan kanssa kunnolla.. Sitäkin piti kokeilla että saako namin ilman että menee kepit loppuun. Keppejä pitäisi välillä taas tehdä hihnan kanssa sekä namialustan kanssa, mutta alan olla tyytyväinen jo peruskeppeihin. Selkeästi treeni on tuottanut tulosta.




Välissä treenasi kasvis Pongon emän kanssa ja sen jälkeen tultiin takaisin Pongon kanssa treenille. Jatkettiin radalla siitä mihin jäätiin, eli keppien jälkeen piti mennä putken kauempaan päähän ja putkesta sitten esteen kautta puomille. Oli taas helpommin sanottu kun tehty... Jotenkin puomille oli vaikeaa mennä kun putkenpää oli siellä houkuttimena. Pitää alkaa tehdä erottelutreeniä enemmän! Aluksi Pongo vaan meni sinne vaikka mitä tein (yritin antaa nakkiakin naamaan sille), lopuksi sitten sain yhden vähän jopa sinnepäin ja koiran puomille ja jatkettiin. Puomille ihan ok kontakti periaatteessa, kun ei olla sitä harjoiteltu paljoakaan puomilla.

Siitä sitten jatkui rata taas hyvin muurille asti ja siitä piti tehdä sylkkäri esteelle. Eka sylkkäri oli myöhässä ja menin liian pitkälle, toisella kerralla meni jopa sitten paremmin ja päästiin A:lle. Sinne tuli taas ihan ok kontakti, jouduin vähän hopottamaan. Siitä tuo kauhuneliö... Olin sekaisin ja järkyttävää ohjausta loppurata, mutta menipä (lähes) kaikki esteet. Huimaa parannusta tapahtui musta seuraavalla radalla (krhm... varmaan vartin juoksin tota  loppupätkää ilman koiraa... mutta selkeästi kannatti) ja tuohon loppuun olen tyytyväinen. Huomatkaa A:n hieno kontakti! 

Esimerkiksi tuo este nro 19 (eli tässä videonpätkässä A:n jälkeen toinen este) siihen piti tehdä valssijaakotus(? en muista oikeaa nimeä) ja se oli vai-ke-a, mutta onnistui sitten kuitenkin lopulta! Musta sitä seuraavat esteet eli 20 ja 21 oli paljon parempia mitä ekalla kerralla (kun mun päähän taottiin että lähetä esteille kunnolla) ja loppu sitten oli heleppoa kuin heinänteko. Hyvä mieli jäi, vaikka parannettavaa on vielä paljon, mutta kuten videon loppuun sanoin, että tän parempaan en nyt olisi pystynyt ja enempää noita olisikaan voinut koiran kanssa edes junnata, eikä siinä olisi ollut mitään järkeäkään. Olen tyytyväinen meihin molempiin, hyvä me!




Treenien jälkeen sitten käytiin vielä loppulenkittämässä koirat antamalla niiden riekkua metsässä. Mukana oli taas koko kööri, eli Pongo, Kake, Laki, Lettu, Muru sekä Tulppis ja ei puuttunut vauhtia ja menoa ja meininkiä. Kuvat otin tälläkertaa minä ihan ite ja selostajana toimii me kaikki kolme vaihtelevasti. ;)