perjantai 28. helmikuuta 2014

Poppareiden perjantai

Tulipa hyvään sauma, kun liityin Pop Doggiin (koiraharrastusseura) kaksi viikkoa sitten, heti on jotain seuralaisille järkättyä ohjelmaa!  Nimittäin tänään oli seuran järjestämä "Poppareiden perjantai" eli siis rataharjoitus. Valittavana oli joko hyppyrata tai sitten rata kaikilla esteillä. Ihannetilanteessa olisin halunnut tehdä radan missä olisi kaikkia muita esteitä, paitsi A, puomi ja pöytä. Mutta nyt kun oli valittavana joko hyppäri tai kaikki esteet, päätin (yhdessä kasvattajan kanssa) mennä pelkän hyppärin kunnon kisamoodilla ja oikeasti harjoitella kisatilannetta alusta loppuun, eli ei namilla palkkausta missään vaiheessa, ei edes alussa tai lopussa. 

Mulla on tapana jäätyä ja jännittää kamalasti kisatilannetta, joten tekee hyvää munkin hermoille päästä harjoittelemaan "kisaamista". Johtuu varmaan siitä, kun oon hirveän kilpailuhenkinen ja haluan aina voittaa, joten tekee hyvää päästä kisaradalle ilman paineita sijoituksista tai muista sellaisista. Vieläpä kun on kokenut ohjaaja Julia siinä opastamassa, jos meneekin mönkään. Kohtahan mun ja Pongon nimittäin pitäisi olla kisakunnossa ja kisaamaan ei opi kuin kisaamalla. 


Rata oli siis tänään tällainen:



Ratapiirros (c) Pop Dog ry 

Rimat pyysin 40cm korkuisiksi ja pituuteen neljä palaa, eli ihan semmonen perus hyvä. Sanoin, että koittaisin mennä kuin kisoissa ja tulinkin radalle niin kun olisin kisoihin menossa ja jätin juuri nakittamatta istumisessa ja vaan mentiin. Kommenteiksi sain, että käskytän aivan turhia "tähän" käskyjä ja yritän hallita Pongoa liikaa. Pongo on kuulemma tottelevainen ja mun ei tarvitse pelätä, että se karkaa multa mihinkään. Mun pitäisi jättää turhat tähän käskyt pois ja huutaa mielummin esteiden nimillä ja antaa mennä ja antaa mennä tiukkismenon sijaan vähän enemmän rallatellen, koska Pongo on kuulemma hyvin hanskassa. Sitten lisäksi sekosin tossa kuudennellatoista esteellä ja lopetin siihen kun en tiennyt mihin mennä, omana huomiona mun olisi ehdottomasti pitänyt palkata heti eikä viidentoista minuutin päästä. Putken jälkeen ysiltä kympille olisi voinut yrittää tehdä vähän nätimmän tien... Ja kumarrella vähemmän Hänen Ylhäisyydelleen kesken töiden!




Seuraavalla radalla keskityin huutamaan vain järkeviä juttuja ja musta mun ohjauskin parani huomattavasti ja radasta tuli siistin näköinen. Olen tosi tyytyväinen rataan, vähän lipsui taas ysiltä kympille Pongon kaari aika isoksi, mutta nyt muistin niistää paremmin ja loppurata meni aika näpsäkästi. Kuudestoista este meni väärinpäin ja Julia taisi siitä huutaakkin, mutta jatkoin vaan loppuun ja musta toi rata olikin hieno. Olen tyytyväinen tähän, musta tämä oli juuri meidän tasoinen suoritus. 





Sen jälkeen Julia halusi vielä, että teen alun pätkää niin, että otan vastaan putken toisesta päästä ja keilaan Pongon putken päähän sisään. Kuulemma voisin harkita myös tällaista ohjausta alkuun! Pitää vain katsoa, että Pongon linja muhun on esteen läpi eikä esteen vierestä. Pitäisi harjoitella myös, että se lukitsee esteet ja hyppää ne kun ne on naaman edessä. 

Toisessa treenissä sitten piti mennä se kuudestoista este oikeinpäin ja lopulta kunnon vääntämisen jälkeen kyllä me se saatiin menemään. Pongo ehkä tuntui jo hieman tylsistyvän, mutta nätisti teki loppuun asti. Hieno Pokemon! Oli tuo kohta mulle kyllä yllättävän hankala. Loppusanoiksi vielä Julia sanoi, että huomaa meidän kehittyneen ja meni kuulemma hienosti. Jäi ihan hyvä mieli ja oon kyllä samaa mieltä kaikesta, yritin hallita liikaa ja olla liian perfektionisti ja lopultahan se osuikin omaan nilkkaan... Sekä tietty radat voisin opetella kunnolla. Mutta tulipahan juostua ja oli hauskaa!





Tarkkasilmäisimmät varmaan videoilta huomasivatkin, että Pongo sai tänään uuden treenilelun! Tuommoinen pallo, hintaa oli 12 euroa Faunattaresta. Tykkäsi se kyllä sitä repiä, mutta ehkä se oli turhan epäkätevä ottaa tuolta takataskusta pois... Mutta aion silti käyttää tuota treenileluna, vaikka sitten loppupalkkana, kun Pongo siitä tykkäsi!




Nyt sitten viikonloppu hölläillään tai ollaan maksimissaan rallytokon merkeissä. Uusi vapaakortti tulee myös ostoslistalle, että päästään myös maaliskuussa treenailemaan ja kehittymään!

torstai 27. helmikuuta 2014

Pikakertaus ratapätkiä

Tänään taas sitten hieman aksailtiin, vähän huomista ratatreeniä ajatellen. Käytiin läpi siis kepit sekä keinu radan seassa sekä A-este. Kysyin vinkit ja esteet mitkä saan suorittaa radalla huomenna.. Eli A-este ja puomi on sellaisia, mitä en suorita, mutta muut esteet voin suorittaa. Keinunkin, mikäli siihen pääsee helposti suoraan tai helposti valssaamalla. Kepeille otan pari ohjuria taas, eli alkuun ja loppuun, muuten sitten muut esteet ihan normaalisti, pitää miettiä ehkä kuinka korkeita rimoja haluan hypyttää... voi olla, että mennään kuitenkin esim. medirimoilla tms huomenna, kun on jo kaksi aksapäivää takana. Kivaa päästä vähän nyt Julian silmän alle, kun käytiin hänellä jatko2-kurssi ja nyt sitten saa mielipidettä, ollaanko esim. kehitytty jo siitä ryhmästä! Meitä videoi tänään Iita, kiitoksia superisti!

Tänään tehtiin siis ekana aika simppeliä treeniä, eli halusin vain Pongon ekalla kerralla hyvin kepeille. Ei onnistunut. Mutta seuraavalla kerralla onnistui ja jätettiin siihen, ei turhaan mennä miljoonaa kertaa keppejä kun niistä menee sitten into. Pongon tekniikka musta alkaa jo näyttää kepeillä vähän paremmalta ja se menee jo aika mukavalla temmolla eteenpäin ja on löytänyt jo rytmiäkin tohon hommaan! Keskityin tossa myös ohjaamaan sen hyvin pussille, sen ei pitäisi olla vaikea este, mutta en halua yhtään epäonnistumista varmoille esteille. Mentiin kaksi toistoa ja sitten riitti tuota juttua.





Seuraavaksi sitten otettiin A-estetreeniä, jossa meni paljon enemmän aikaa mitä haluttiin. Jouduttiin oikeasti menemään tossa monesti tuo A-este (tuossa kaikki kerrat, yhden taisin ottaa pois) ja musta viimeisellä kerralla tuli oikein hyvä lopetus siihen. Selkeästi A-este ei ole hanskassa, mitä siinä lopussa pitäisi tehdä. A-este vaatii nyt vaan treeniä ja harjoittelua, että tuosta kontaktiosuudesta tulisi Pongolle selkeä. Nyt sitten aion jatkaa tuota harjoittelua kohtalaisilla toistoilla ja joka kerralla mennä palkkaamaan Pongon 2-2 asentoon ja mahdollisesti nostaa sen siihen takaisin, jos nousee pois ilman lupaa. Mutta tokikaan mitään järkyttäviä toistomääriä ei A-esteelle voi tehdä enkä aiokkaan tehdä, vaan esim. joka kerta kun hallilla käydään niin kerta tai pari A-esteellä, eikä tosiaan mitään joka kerta todella montaa toistoa putkeen, Pongo on kuitenkin aika raskas ja iso koira, joten ymmärrän A-esteen tuoman rasituksen. Se on onneksi kuitenkin kuvattu terveeksi. Samaa treeniä aion toteuttaa myös puomilla, joten näitäkin esteitä voi vaihdella, eikä joka kerta mennä A:ta vaan välillä myös puomia.





Tämän jälkeen sitten vielä haluttiin tehdä pikkupätkä, mihin tulee radan sekaan keinu. Siinä siis alussa ohjasin putkeen (ei näy videolla), josta sitten renkaalle (johon tälläkertaa jopa osasin ohjata heti ensimmäisellä kerralla oikein) ja siitä esteelle josta suoraan keinulle. Tarkoitus oli jatkaa putkeen keinun jälkeen, mutta mielenhäiriössä kaivoin nakin taskusta ja heitin sen siitä. Palkkasin siinä sitten kehumalla ja riehumalla ja lelulla ja lopetettiin tosiaan tähän. Yksi hyvä toisto saa riittää aina, jos mukana on keinu! Ainakin näin vielä alussa. Se meni aika hitaasti nyt taas tohon keinulle, mutta ehkä jossain vaiheessa voin lisätä omaa tempoani, joskus hamassa tulevaisuudessa. Nyt pääasia on vain se, että se menee noin nätisti keinulle ja suorittaa sen oikein sekä turvallisesti, eikä pelkää. Huomatkaa myös, että kasvattaja tulee jo kauempana, kuitenkin henkisenä tukena.





Treeneistä jäi kyllä hyvä mieli, mieltä lämmittää aina onnistunut keinuharjoitus! A-estetreeni kesti musta turhan kauan, kun huomenna on kuitenkin rataharkka luvassa, muuten kyllä noi harjoitukset oli nopeita ja simppeleitä ja muita ei jääty jauhamaan, paitsi sitä A:ta. Sitä nyt vaan ei voinut jättää mihinkään huonoon kohtaan, pitää aina osata lopettaa mielummin liian aikasin hyvään toistoon kun jäädä jauhamaan liian pitkäksi aikaa ja aiheuttaa siten epäonnistumisen. Mielenkiinto pysyi hyvin yllä, eikä musta Pongo väsynyt liikaa. Tuossa A:lla kyllä huomasi koirassa jo pientä turhautumista, mutta yritin palkata parhaani mukaan superhyvin.

Pongo saakin sitten lepäillä huomisen harkan jälkeen ja rennosti kotitokoilla viikonlopun, ensiviikolla voipi olla, että Pongon "ohjaksissa" nähdään lainaohjaaja ja voipi olla, että itsekkin koitan agiliidellä jonkun toisen hauvan kanssa... ;)

keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Tiistairallyt ja keskiviikon ryhmäaksat

Eilen tiistaina taas rallytokoiltiin. Tälläkertaa meillä oli treenauksessa jo pienet radatkin! Alkuun aloitettiin treenaamalla eteentulemisia, eli meillä "liki" tulemisia. Ne meni hyvin, Pongo pomppasi turhan innokkaasti ja pitäisi se saada pysymään jopa kauempana. Koomista, koska alkuun Pongosta oli niin vastenmielistä tulla mun luokse. Nyt se hyökkää oikeen kiinni ja mun pitää nostaa käsi leukaan ja palkata kun se istuu nätisti. Ohjaaja eli Oona vielä koitti Pongon kanssa ja Pongo ei millään suostunut sillä tulemaan yhtä lähelle. :D Huomasi, että kyllä se suostuu vaan oman mamin kanssa työskentelemään... Sen jälkeen seuraamista ympäri kenttää ja se meni hyvin! Vähän kyyläili välillä muita, mutta tiukasti vaan kielsin ja käskin sen keskittyä muhun.
Kuva (c) Karoliina Savolainen

Meillä oli treenissä pieni rata. Ekassa oli kyltteinä 1. istu, maahan, sitten siirryttiin seuraavalle kyltille 2. käänny vasemmalle (eli 90 asteen kännös) ja 3. 360 astetta oikealle (eli koira menee ulkoreunaa) ja sitten viimeiseksi 4. spiraali. Pongolla vähän rakoili motivaatio ja sitä joutui aika paljon houkutella. Oltiin kyllä tehty jo aika paljon rankkoja juttuja, mutta kunnon kehumisella ja nakituksella siltä sai kivojakin pätkiä. Muut koirat olisi kyllä olleet paljon kivempia kun minä. Tärkeintä oli treenata niitä kylttejä! Mentiin kuulemma liian lähelle kylttejä, eli pitää kyllä nyt itselle pistää mieleen se oikea kohta suorittaa kyltti.

Mentiin myös toista pikkurataa, missä oli kyltit 1. istu siitä mentiin seuraavalle kyltille 2. käänny oikealle ja siitä jatkettiin 3. täyskäännös oikealle ja lopuksi vielä vaikein kylteistä eli 4. istu, eteen, istu. Viimeinen kyltti oli hankala, mutta sujui hyvin kun opasti kädellä aika pienesti. Ei tarvinnut mitään mega-apuja ja tuli hyvin "liki" asennosta myös sivulle, vaikka se on meille aika vaikeaa kun ollaan harjoiteltu ns. vanha pk sivulletulo eli koira tulee takaa, mutta näköjään se tulee kivasti myös tosta edestä takaisin sivulle. Mutta onhan se aika hankalaa noin isolla koiralla, varsinkin kun Pongo ei käänny kauhean näppärästi kun se on niin jättimäinen.


Jäi kyllä ihan hyvä mieli, motivaatiota pitää nostaa ja tehtiin jopa ehkä liikaa! Olisi ollut hyvä pistää Pongo välillä tauolle jonnekkin, mutta ei pystynyt ja tehtiin aikalailla kokoajan tehtäviä. Välillä pidin kyllä omatoimisia taukoja, koska eihän Pongo olisi muuten jaksanut välttämättä muhun keskittyä. Kaikenkaikkiaan oikein mukava kerta ja oli kiva koittaa ihan rataakin jo! Nyt vaan pitää oppia oikea kylttien suorituskohta, eikä mennä liian lähelle niitä. 



Kuva (c) Karoliina Savolainen

Tänään eli keskiviikkona sitten palailtiin agilityn merkeissä. Mukana oli kasvattaja, Karo sekä Iita, eli meitä alkaa olemaan jo ihan hyvä sakki koossa. Mä tulin vähän myöhässä, koska oli ollut aamulla menoja ja muut oli jo kerennyt alottaa. Tulin paikalle pyörällä ja oli kyllä ihana ilma pyöräillä, oikein keväistä! Pongokin sai hyvän alkulämpän kun hölkötteli vieressä ja niin voitiin aloittaa heti kun tultiin, kun koira oli jo vertynyt. Rata oli aika vaikea ja ainakin mulle siinä oli paljon hankalia juttuja! Huomaa, että oli vaikea tehdä "ensimmäisenä" eli kun en ollut nähnyt muiden suorituksia ja piti vain tuolla suoriltaan tekemään rata. Aina ennen oon saanut tehdä muiden jälkeen vasta ja se on ollut ehkä mulle helpompaa... On saanut sulatella rataa. Kumartelen aika paljon kun tulee joku vaikea ohjauskohta.. Huvittavaa. :D

 Ja Karo ihanainen taas meitä kuvaili, kiitos kiitos. :)




Tässä videossa toi lähtö oli jo ihan hyvä, ohjaan väärältä puolelta putkeen... No kepit menee hienosti ja sitten vaan yksinkertaisesti unohdan radan kun en ole opetellut sitä tarpeeksi hyvin. Tässä kuitenkin musta muuten ihan toimiva pätkä ja mentiin kepitkin nyt pitkästä aikaa ohjureiden kera.




Tässä päästiin jo sitten vähän pidemmälle. Ihan hyvä aloitus taas ja nyt jopa oikealta puolelta osasin ohjata putkeen. Sitten kepeille ja siitä muistin jopa radan nyt tuonne asti. Tuo suora menee ihan hyvin sekä putket, mutta sitten tuon esteen jälkeen olen ihan myöhässä ja hukkaan koiran.



Sittenpä otettiinkin uudestaan siitä kohtia missä rupesin sekoilemaan. Nyt sain koiran mukaan ja päästiin okserille, mistä Pongo lähtikin hienosti putkeen. Siinä kasvattajan piti kannustaa mua juoksemaan eteenpäin kun itse olisin unohtanut liikkua.. Sitten tuli vähän heikonlaista ohjauskuviota ja lopulta homma menee ihan plörinäksi kun en osaa koiraa työntää tuohon A-esteelle. 


Sitten koira hetkeksi autoon (ei ollut vapaana häkkejä) ja tauon jälkeen palattiin vielä sitten tuosta jatkaen. Mentiin A-este, josta jatkettiin sitten vähän ratakuviolla. Kepeillä se törmästi ohjureihin (?) ja mutta meni sitten oikeasta välistä. Hienosti meni tuo suora, mutta renkaalle se ei mennyt.. Ekalla kerralla taisin olla liian kaukana ja kertoa tehtävän turhan myöhään ja seuraavalla varmaan taas hätäilin. Muuten oli kyllä musta ihan kivaa menoa ja jäi kiva mieli. :)




Sen jälkeen taas pyöräiltiin kotiin ja Pongo oli niin väsnä, ettei jaksanut edes vastaantuleville koirille räyhätä. Yksi mutka ennen kotoa vastaan tuli kuitenkin shetlanninponi (mitäh???) ja sille Pongon piti haukkua. Hiljensin sen kuitenkin välittömästi, koska en halunnut, että se pieni ratsastaja sieltä tippuu. Harvemmin täällä enää ratsukoita kulkeekaan, eli kyseessä  siis tämmönen aika lähellä kaupunkia oleva omakotitaloalue. 

sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Pentuhaaste: Tällainen Pongo oli pentuna

Ideana on laittaa kuvia koiran vauva-ajasta ja mahdollisesti kertoa millainen tapaus koiruus oli ikänsä suloisimmassa vaiheessa. Voit myös kertoa hassuja/hölmöjä tapoja, mitä koira omisti pentuna, mistä se kasvoi yli ja mitkä tavat sillä ovat edelleen. Sitten haastetaan kolme muuta koiramaista blogia, joiden blogissa käydään henkilökohtaisesti ilmoittamassa haasteesta.


Ennen Pongoa meillä oli koira, joka jouduttiin 10-vuotiaana lopettamaan nenään tulleen kasvaimen vuoksi. Oli päivänselvää, että uusi koira meille tulee. Kauheasti ei mietitty rotuja, vaan ajatus sileäkarvaisesta colliesta tuli aika extemporesti. Pidimme collieta peruskoirarotuna, joka olisi tarpeeksi helppo aloittelevammalle pennunomistajalle. Katselin vain yksi aamu collieyhdistyksen sivuja ja soitimmekin lehdessä olleeseen ilmoitukseen, jossa oli myytävänä colliepentuja. Ne eivät äidilleni passanneet, koska hän ei halunnut pitkäkarvaista koiraa. Itse olin juuri katsellut pitkäkarvaisia, mutta avasin sitten lyhytkarvaisten collieiden 'pentueet' sivun ja siellä oli ilmoitus lähellä olevasta pentueesta. Soitimme heti kyseiselle kasvattajalle ja hän kutsui meidät käymään heti. Meni 15 minuuttia ja olimme jo katsomassa noin viisiviikkoisia(?) pentuja, joista sitten oikeastaan varasimme heti viimeisen vapaana olleen pennun, tricolour uroksen nimeltä Punanenä. Seitsemänviikkoisena sitten tämä hurmuri haettiin meille kotiin ja niin yhteinen taival saattoi alkaa.

Muistan vielä kun haettiin Pongo meille. Mukana oli isoveljeni sekä äiti ja kun tultiin pentujen tilaan eli keittiöön, niin Pongo oli ainoa joka oli sillon hereillä. Kaikki muut pennut nukkuivat ja Pongo heti tuli leikkimään ja tunki syliin iloisena. Se tuntui kyllä mukavalta, kun juuri se oma pentu oli hereillä ja kasvattaja sanoikin, että ei ollut jättänyt sitä leikittämättä ennen meidän tuloa. Joten kyseessä taisi olla oikein kiva sattuma. Tehtiin siinä kauppakirjat ja sitten Pongo lähti meidän mukaan minun sylissä. Se rimpuili aika kovasti (olihan se ensimmäinen pentukin joka lähti pois emon luota uuteen kotiin) ja sitten mentiin autoon. Automatkalla se itki ja vinkui ja pomppi meidän sylissä, olihan se sille uusi ja ihmeellinen tilanne. Kotimatka kesti kuitenkin vain 15 minuuttia ja pian oltiin meidän pihalla. Ekana vietiin se takapihalle "juoksemaan"ja siellä se lyllersi lumihangessa (kuva alla). Nopeasti se kyllä tuntui rauhoittuvan. Ei se takapihalla enää ollut yhtään mitenkään jännittynyt, vaan reippaasti siellä käpsytteli menemään. Sisälläkin se oli heti hirmu nätisti ja meni kiltisti katiskaan nukkumaan. Ensimmäisen yön nukuin patjalla sen vieressä (katiskan ulkopuolella) ja herättiin viiden aikaan käymään ekaa kertaa aamupissillä. Oli aivan kauheaa lähteä kouluun, se tuntui kamalalta jättää pieni pentu kotiin äitin kanssa, kun itse olisi halunnut viettää vaan joka hetken sen kanssa. Edelleen kun lähtee pois ja Pongo jää kulmien alta katselemaan "pääsenkö mukaan?" sydän murtuu vähän joka kerta.




 
       


Pongolla oli pienenä oma "katiska" eli siis pentuaitaus. Se oli tosi hyvä, kun sen sai siirrettyä haluaamansa paikkaan ja näin ei tarvinnut ihan kokoajan vahtia, mitä pentu teki, jos oli jotain muuta hommaa (siivous, läksyt, ruuanlaitto...). Samalla sai pidettyä koiran kaakelien päällä, eikä se itsekseen haahuillut pissimään vahingossa parketille. Se viihtyi siellä kyllä tosi hyvin ja oppi se niitä aitoja kunnioittamaan, kun kerran koko homma rysähti sen päälle. Reppana! Mutta eipä sen jälkeen ole enää niitä aitoja (tai muitakaan) vasten hyppinyt.

Pentuna Pongo oli aikamoinen riiviö ja oikeasti kova puremaan. Se oli jotain ihan kamalaa! Pongo ei kyllä ollut tuon pentueen ainoa pureskelija, vaan myös sisarukset testailivat naskaleitaan omistajien housunlahkeisiin ja käsiin. Nykyäänkin se kyllä mielellään leikkiessä ottaa ranteesta kiinni, ei kyllä kovaa, mutta leikkimielessä... Eli tapa on todellakin jäänyt päälle. Pitäisi varmaan pikkuhiljaa kitkeä pois? 

Ollessaan vielä ihan penneli Pongo saattoi ottaa sisällä spurtteja ja juoksennella jahdaten jalkoja, se on kuitenkin jäänyt jo pois (lenkillä vapaana metsässä saattaa joskus kuitenkin tulla päätön juoksemishetki, näitä on ollut nyt kuitenkin kokoajan vähemmän) ja Pongo on sisätiloissa tosi rauhallinen, paitsi jos tulee vieraita (liian ihanaa). Myös jos on kaverikoira kylässä niin sillon saattaisi tehdä mieli myös leikkiä sisällä... Mutta ihmeen hyvin se rauhoittuu vaikka onkin kaverikoiria! Pentuaikana meillä ei koskaan ollut kavereita yökylässä (kylässä kylläkin) ja ei se silti sekaisin niistä mene ja leikit yleensä säästetäänkin ulos, joitain pieniä painimatseja lukuunottamatta. Se on hassua, koska se on kuitenkin ollut pennusta asti ainoa koira ja luulisi sen innostuvan ylipaljon kun tuleekin kaveri.





Pentuna Pongo ei tuhonnut juurikaan mitään, tuhot on laskettavissa kyllä ihan yhden käden sormilla. Jonkun kengät se taisi syödä, mutta tuhot loppuivat kyllä siihen. Koskaan se ei ole mikään remonttireiska ollut, vaan enemmänkin sitten natustellut omia lelujaan tai puruluitansa. Puruluita se pentuna söi mielellään, aikuisena ehkä ne tuntuvat siitä vähän jopa tylsiltä. Pentuna sen mielestä oli kyllä hauskaa repiä omaa patjaansa, aikuisena se saattaa kyllä edelleen purra ja repiä sen vilttejä (esim alemmassa kuvassa näkyvä violetti sekä vaaleanpunaiset viltti ja päiväpeitto) ja se onkin sen mielestä aivan ihanaa! Nykyäänkään se ei tuhoa mitään ja käyttäytyy aika siivosti yksinolotkin. Sinänsä outoa, koska se kuitenkin oli tosi kova poika puremaan, mutta se sitten kohdensi sen puremisensa ihmisiin, eikä mihinkään esim. huonekaluihin.


Pongo ei koskaan ole ollut kova poika käyttämään ääntään, ei pentuna eikä aikuisena. Pentuna se joskus saattoi jotain pienesti räkyttää tai äyskähdellä, mutta ei se mitään huutanut tai ulissut. Collieksi se on jopa aika hiljainen, verrattuna esim joihinkin sisaruksiinsa. Aikuisenakaan se ei huuda tai räksytä, ainoastaan jos se kiihtyy auton lähtiessä pihasta tai agihallissa jos se joutuu kauheasti odottamaan. Ja lenkillä tosiaan esiintyy sitä remmissä räyhäystä. Mutta aika hiljainen koira se on collieksi kun miettii miten paljon jotkut niistä haukkuvat ja ääntelevät! Kyllä Pongokin toisinaan puhuu collieta, mutta vain jos sillä on kauheasti sanottavaa. Musta se rupesi myös vasta aikuisena esim ääntelemään ihme äännähdyksiä haukotellessaan. Aika hiljainen se on kuitenkin arjessa, vaikka kyllä siinä haukkuherkkyys näkyy tietyissä tilanteissa. Turhaan räkyttäjä se ei koskaan ole ollut.




Pentuaikana keskityttiin lähinnä opettamaan Pongosta kunnon koirakansalainen temppujen opettelun sijaan. Nyt aikuisiällä on kyllä ollut sitten aikaa opiskella temppuiluja. Missään pentukurssilla ei myöskään käyty (miksi?) mutta käytiin pentutreffeillä kyllä leikkimässä muiden pentuloiden kanssa ja parhaani mukaan opetin sille hihnassa kävelyä, vapaana oloa nätisti ja arkitottelevaisuutta. Remmiräyhää lukuunottamatta Pongohan kävelee hyvin hihnassa ja pysyy vapaana tosi hienosti, ei karkaile koskaan mihinkään.


Pongoa ottaessa kasvattaja kyllä sanoi, että meinaanko harrastaa ja sanoin, että kiinnostusta varmaan olisi. En kyllä juurikaan tiennyt mistään harrastuksista mitään ja en tiedä olisinko välttämättä alkanut harrastaa mitään koiran kanssa, jos oltaisiin päädytty johonkin seurakoirarotuun, jonka kanssa ei tarvitse harrastaa. Pongo kun tosiaan vaatii jonkinlaista aktivointia, mutta ei pää ole hajonnut pidemmästäkään lomailukaudesta. Mutta musta on kyllä tosi hauska harrastaa ja on ollut mukava opetella uusia asioita koiran kanssa. Pentuaikoina ei kuitenkaan kyllä treenattu oikeastaan mitään, vasta sitten noin yksivuotiaana on alkanut oikea treenailu. Ihan hyvin ollaan kyllä musta edistytty myös niin, aloittaen agility vasta 1,5v vanhana ja tokoilua jo sitten aiemmin, mutta sitäkin ollaan treenailtu todella satunnaisesti silloin, enkä oikeastaan osannut edes sitä oikein treenata. 

Täytyy myös ottaa huomioon, että itse ei tajunnut mistään treenaamisesta yhtään mitään ja omat ajattelu- ja koulutustavat ovat kehittyneet ja tulevat kehittymään lisää kokoajan tässä ajan myötä. Kaikki käymäni kurssit, valmennukset sekä kasvattajan tai kokeneempien treenikavereiden kanssa käydy treenailut (esim. haussa) ovat olleet todella tarpeellisia ja opettaneet paljon. Ensimmäisen/ensimmäisien omien koirien kanssa tavoitteelliseen ja fiksuun treenailuun kannattaa kyllä imeä kaikki mahdollinen tieto kokeneemmilta koiraharrastajilta, mitä olenkin itse ainakin yrittänyt. Toki oman koiransa asiantuntija on aina itse, mutta painotan kyllä valmennuksissa tms käymistä, myös kokeneilla. Aina voi oppia lisää ja laajentaa omaa näkemystä.






On kyllä ikävä noita aikoja ja tuntuu vaikealta muistella mitään. Tuntuu, että Pongo oli vaan niin ihana ja söpö pentu, vaikka oikeasti se taisi olla välillä aikamoinen riiviö purressaan ja riehuessaan. Mukavaa oli kyllä nopea sisäsiisteyden oppiminen (kakat tuli sisälle ehkä kerran tai kaksi) sekä vähä tuhoaminen. Tai sisäsiisteydestä, sehän riippui vain omasta juoksunopeudesta aamuisin, kuinka nopeasti koppaa vinkuvan pennen syliin ja juoksee ulos. Harmi kun sillon oli lunta ja kylmä, kun Pongo tuli. Sisäsiisteys olisi ollut kivempi opettaa joskus ehkä kesäkuussa, olisi juossut vaan yöpaidassa ulos. Hauskin pissamuisto on ehdottomasti se, kun datailtiin yhdessä ja Pongo oli mun sylissä. Siihen se sitten nukahti ja pissasi mun syliin, reppana! :D 

Maailman ihanin koira siitä on kyllä kasvanut ja niin mulle tehty kun olla ja voi. Vaikka hankaluuksia on välillä ollut, kyllä ne ovat molempia kasvattaneet ja yhdessä tässä opetellaan. Vain yksi koira voi olla ensimmäinen Se Oma Koira ja kyllä se on mulla Pongo, vaikka ennestään meillä Puppe olikin. Pongo on vaan opettanut niin paljon ja tulee varmasti vielä opettamaan ja mä tulen saamaan harmaita hiuksia tämän apinan kanssa vielä. On siitä vaan kasvanut hieno mies!




Haastan Karon & KakenRiikan & Mökön + Utun sekä Vilman & Väinön !

ps. Olemme nyt myös bloglovinissa.

torstai 20. helmikuuta 2014

Hyvästi (lähes) ylitsepääsemätön keinupelko

Ajattelin nyt tehdä vähän tällaisen vertailevan postauksen, kun kaikki lukijatkaan eivät ole ehkä alusta asti (entisestä blogista) olleet mukana. Meillähän oli ihan kauhea ongelma keinun kanssa ja tässä postauksessa haluan vähän ehkä avata sitä, mitä on tapahtunut ja miten nykyään menee. Ja ennenkaikkea miksi me ollaan oltu edes siinä pisteessä?

Työtä on tehty paljon ja nyt ei ole enää onnenkyyneleet kaukana. Vaikeudet on jo lähes selätetty ja haaveet kisaurasta muuttumassa todeksi. Tässä olisi meidän tarina keinupelosta, kun koira oikeasti kammoaa keinua.



Blogistani 26.6.2013


"Sitten alettiin vääntämään keinua ja eihän siitä tullut vaihteeksi yhtään mitään. Ekan kerran meni joo keinulle ja sen jälkeen palautui kivasti leikkimään. Toisella kerralla jökkäsi jo kauas, ei suostunut tulemaan keinun lähellekkään, pari kertaa sai sen syömään namin sieltä keinun päältä. Muuten sitten jökitti kaukana. Kävi välissä häkissä (ei palkattu mitenkään, vietiin vaan pois) ja sitten takasin ja sama homma. Irvisteli ja oli kyllä vaihteeksi "traumatisoitunut".


Alkaa pikkuhiljaa nää tavoitteet agilityn suhteen kyllä mun päässä vaihtumaan. Ei tästä vaan tuu yhtään mitään ton keinun kanssa, samat traumat alkaa puskemaan mitä aikaisemmin ja maanantainahan se meni ihan hienosti sen kasvattajan kanssa treenatessa. Nyt sitten taas tuli joku elämää suurempi ongelma keinun suhteen ja nyt se varsinkin pääsi niskan päälle, kun luovutin ja ei tarvinnut mennä keinua ollenkaan. En tiedä oliko parempi antaa sen olla menemättä ollenkaan vai kiskoa väkisin se sitten sinne keinulle. Ei noissa treeneissä nyt kuitenkaan ole meidän menemiseen aikaa 45 minuuttia, että namilla houkuttelemalla sen sinne saisi....

Me ei kyllä ikinä päästä kisaamaan jos toi koira ei pääse yli noista traumoistansa. Sitten kun se rupeaa siinä keinulla pelleilemään ja irvistelemään ja on niin ahdistunutta taas, niin tottakai mulla nousee itelläni tunteet pintaan ja oon ihan itekkin siinä ahdistunut, niin kaippa se koirakin sitten on. Ehkä taas pitää laittaa tää keinu pannaan kolmeksi kuukaudeksi ja katsoa uudestaan.. hohhoijjaa..."


Ei mikään kovin kiva 19-vuotis synttäripäivä itselleni. Muistan kyllä tuon treenikerran ja tässä se on hyvin kaunistellussa muodossa. Koira jökitti jo kauas, jos hihnalla yritti vetää sitä keinulle päin, niin hyökitti, raivosi ja ei millään olisi halunnut tulla. Kurssia pitävä ohjaaja ei oikein itse osannut minua auttaa, ymmärrän kyllä, että hyökkivään koiraan ei kiinnosta tulla auttamaan. Jouduin jättämään homman siihen, että Pongo sai tahtonsa läpi, keinulle ei menty ja lähdettiin kotiin. En tiedä pelkäsikö se, dominoiko se minua vai luuliko, että se oikeasti kuolee sinne keinulle. Siitähän kuuluu kova ääni (Pongo on ääniarka) sekä se menee kovaa alaspäin, mutta silti reaktio oli tuohon niin todella negatiivinen ja voimakas. En olisi halunnut luovuttaa, sanoin, etten halua luovuttaa ja lähteä pois, mutta oli pakko. 



Blogistani 1.7.2013

"Eli aloitettiin ihan keinulla ja oikeastaan Pongo oli samoilla fiiliksillä, mihin viimeksi jäätiin. Se ei tosiaankaan halunnut mennä keinulle ja osoitti sen hyvinkin selkeästi. No, onneksi sitten meitä oli siinä kaksi laittamassa se sinne ja se keinu vaan mentiin. Sen jälkeen tosi hyvä palkkaus, leikittiin oikein kunnolla pallolla ja palautui leikkimään heti. 

Seuraavalla kerralla keinu sujui paremmin, eli ihan ei joutunut sitä kantamaan keinulle, vaan meni sinne jo omin jaloin. Taas keinun jälkeen leikki hyvin ja kolmannella kerralla paransi vielä entisestään.


Lyytin omistaja (aikuinen) sanoi, että Pongon ilmeestä näki, että ei sitä oikeasti pelota se keinu, vaan se kokee nyt sen vaan epämiellyttävänä. Varmasti mun oma asennoituminen on vaikuttanut siihen, mutta nyt vaan ahkerasti treenataan kasvattajan silmän alla, niin eiköhän se siitä parane! Pongo tosiaan tossa osoitti sitä dominanssiansa, eli yritti pomottaa siinä minua (ja kasvattajaa) että ei huvita mennä (ökisemällä). No, mutta ei lähdetty tappelemaan, vaan pistettiin se menemään niin kyllä se vaan siitä helpottuu."

Eli tosiaan, jouduttiin oikeasti kantamaan Pongo keinulle. Se oli sen mielestä niin inhottava, se hyökki ja irvisteli. Yksin sitä ei olisi saanut mitenkäänpäin sinne keinulle, mutta kun se kannettiin  kahden naisen voimin ja vaan mentiin, niin kyllä se sen meni. Vastentahtoisesti. Me ei lähdetty tappelemaan, vaikka Pongo taisteli ihan kympillä vastaan. Me vaan kannettiin se keinulle ja se mentiin. Tämän treenikerran jälkeen ei Pongo ole kertaakaan keinulle mentäessä yrittänyt enää hyökätä esim käteen tai irvistellyt, sille vaan näytettiin, että tämä mennään ja tullaan menemään, enää se ei saa tahtoansa lävitse. 

Tämä on tärkeä treenikerta ja oikea virtsanpylväs kohti parempaa keinua, ehkä meidän tarvitsi käydä tämä vaan lävitse, että voidaan jatkaa. Tehtiin homma selväksi, ei väkivallalla tai huutamalla, vaan asenteella. Kun ikävä työ (eli keinu) on tehty, leikittiin ja mentiin kivaa radanpätkää.



Tämän kurssin jälkeen sitten meille tulikin taukoa, kun ryhmätreenit loppui ja en saanut paikkaa seuraavalle, kun ei ollut tehtynä työpäiviä. Saatiin noiden treenien jälkeen vielä mentyä keinua muutamia kertoja ennen taukoa, apukäsi pitämässä aina pannasta kiinni, mutta kuitenkin hitaasti ja varmasti. Taukoa tuli elokuusta joulukuuhun asti ja tammikuussa ostin vapaatreenikortin Haukkuvaaraan. Monen kuukauden tauko aksahommista sekä erityisesti keinusta taisi tehdä Pongolle hyvää. Keinu otettiin välittömästi uudelleen treenaukseen ja sitä ollaan menty vain ohjatusti, ei koskaan yksin enkä varmaan Pongon kanssa tule sitä menemänkään yksin itsenäisissä treeneissä ehkä koskaan. Ero tammikuun 6. päivän treeneistä eilisen 19 päivän treeneihin on aivan huikea, enkä sitä oikeastaan niin tajunnutkaan, että se on noin suuri, ennenkuin päätin tehdä tällaisen kehittymisvideon.





Kyllä on tapahtunut hirmuisen pitkä ja vaivalloinen matka kesäkuun lopusta eiliseen. Keinu on vaikea este ja olen sen huomannut, sitä myös itse jännittänyt ja tartuttanut sen koiraan. Videon toisessa klipissä olen "paskat housussa", kun ekaa kertaa mennään keinua osana rataa ja ilman pannasta pitäjää, niin että koira menee itse keinulle. Jos ne Pongon keinuraivoilut olisivat videolla, en tiedä kuinka moni olisi silloin uskonut, että puolen vuoden päästä se kykenee menemään sen keinulle. Pongo on pehmeä koira, se säikähtää kerrasta ja muistaa hyvin pitkään. Se on ollut suurimpana ongelmana. Joku "kovempi" koira ei olisi välttämättä ollut äänestä ja vauhdista moksiskaan, mutta meille se yksi epäonninen kerta riitti tekemään keinusta jättimäisen ongelman.

Reseptinä onnistumiseen on toiminut aika, vain muutamat toistot, jämäkkyys sekä asiantunteva apu. En ikimaailmassa olisi selvinnyt tästä yksin. En olisi edes tiennyt mitä olisi pitänyt tehdä tuossa tilanteessa. Enkä tiedä kuinka monella auttajalla olisi ollut kanttia lähteä mun kanssa sitä rimpuilevaa ja raivoavaa 30 kiloista koiraa keinulle oikeasti kantamaan. Mutta tässä en voi kun kiittää meidän kasvattajaa. Itselläni olisi jo haaveet kaatuneet agilityn suhteen (ja nehän tuntuivat kesällä jo olevan tuhoontuomitut), mutta tässä sitä ollaan. Jo kisakalenteria lähes pläräämässä ja sopivia kisoja etsimässä.


Tässä meidän pieni tarina keinupelon selättämisestä, ehkä se ei tunnu niin kovin dramaattiselta kun ei ollut näkemässä lähtöpistettä: peloissaan oleva, rimpuileva ja hyökkivä koira, joka piti kantaa keinulle kun se ei omin jaloin suostunut sinne kävelemään. Nyt kun vertaa tähän suoritukseen kun se itse kävelee keinulle ja suostuu sen menemään, on edistys huikea.

Olen vain niin ylpeä tuosta pienestä koirasta, miten se onkin nykyään niin hirveän hieno. :) Maailman paras koira.  

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Keinu ensimmäistä kertaa radanosana

Käytiin tänään keskiviikkona agiliitelemässä hallilla kasvattajan sekä Karon kanssa. Siellä oli valmis rata, mitä ei saanut purkaa, mutta se sopi kyllä hienosti meille. Mua jännitti jo itse ennen suoritusta aika paljon ja mun suoritus on muutenkin aika puolitehoinen. Olen joo kipeä, mutta huomaa, että jännittää keinu sekä kepit radan osana. Selkeästi mun paineistumisen kyllä huomaa, vaikka se olikin ihan turhaa. 



Ensimmäisellä radalla sitten muuten meni ihan ok, A-esteellä oli vähän epäselvyyttä, miten sinne loppuun kuuluu taas mennä. Muuten ihan hyvää menoa (hiukan laiskaa molempien osalta) mutta mikä ratkaisu tuo pelastus takaaleikkaus on KEINULLE? Kyllähän sen olisi voinut tavan esteelle tehdä, mutta KEINULLE... Teki mieli käydä vähän lyömässä päätä seinään. Onneksi Pongo ei ollut moksiskaan ja sain sen keinulle. Onneksi kasvattaja karjui mut valssaamaan... muuten ei oltais ehkä päästy. Keinun jälkeen olin ihan shokissa ja siksi sekoiltiin noilla kepeillä. Tämä ei nyt ollut tarkoituksella keppitreeni ja ne on aika heikot. Tsempataan kepeille sitten huomenna.




Toisella radalla taas  A-este oli vähän kökkö ja sitä pitää harjoitella enemmän. Meillä on siellä pieni apu, tuo valkoinen paperinpalanen, mutta silti sen suhteen vaan on sitä epäselvyyttä. Keinu meni kivasti ja kepeillä oli sekoilua ja mä voisin tsempata. Onneksi Pongo pelastaa kepit ja on tosi hieno ja yrittää. En voi jättää noita keppejä noin, hyi häpeä minä.


Kaikenkaikkiaan siis oon tyytyväinen keinuun, mikä oli se mun pelko ja kompastuskivi. Kasvattaja oli vielä apuna kävelemässä vierellä, mutta kyllähän se sinne jo itse menee eikä mee siitä mihinkään shokkiin. Nyt pitäisi hioa A:n kontakti sekä noi kepit supereiksi. Pikkuhiljaa tässä ehkä uskaltaa katsella kisakalenteria - koiran osalta. Mä en voi olla ite noin flegmaattinen ja tehdä typeriä virheitä. Harjotteluvaiheessa keinulle mä en ikinä voi ohjata sitä noin huonosti, radat täytyy opetella paremmin. Tässä reenissä selkeästi näkyi mun jännittäminen ja panikoiminen - IHAN turhaan. Nyt tsemppiä ja huomenna sitten paremmin. Oon itekkin kehittynyt esim. ohjaamisessa hyvin, mutta mun hermot ei pysy kasassa jos on yhtään mitään vaikeempaa tiedossa, kun tavan ratoja. Juurikin esim jotain vaikeaksi tiedettyä, esim. keinua radalla.

Rallytoko on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa

(c) Karoliina Savolainen
Eilen tiistaina taas rallytokoiltiin Haukkuvaarassa ja voi vitsi, miten kivaa meillä taas olikaan. Oon niin tyytyväinen jo nyt että mentiin tonne kurssille, vaikka se maksaakin mansikoita, niin on kyllä tekemistä ja oppimista koko radan edestä. Kiitoksia Karon poikaystävälle treenien videoimisesta, muutama videonpätkäkin on postauksen ohessa. 

Alussa meillä kyllä meinas käydä pieni äksidentti, kun ryhmäläisellä oli sen kääpiöpinseri vapaana hihnasta ja se sinkos meiän päälle. No Pongohan sitten veti siitä raivarit, onneks mulla oli hihna kunnolla kädessä, ettei tullu pinseristä jauhelihaa, mutta vähän harmitti taas kun tuli tollanen huono kokemus. Meillähän ongelmana on enemmän se, että meiän päälle jos tullaan niin Pongolla menee hermo, se harvemmin itse lähtee mihinkään sinkoilemaan. Ongelmana on juurikin meidän luokse tulevat koirat, eikä niinkään se, että Pongo itse lähtisi muiden perään. Se saattaa kauempaa jotain kyttäillä, mutta hyvin hallissa se on mulla lähes kokoajan käskyn alla tai sitten työskentelymoodissa. En edes pidä sitä hallissa, ellei oikeasti tehdä jotain. Turhaan se ei mun mukana siellä chillaile, juurikin sen takia, että keskityn aina hallilla/tapahtumissa missä on koiria, 101 prosenttisesti vain Pongoon.


Noh, mutta kuitenkin, aluksi siis otettiin pikakertauksena peruutukset. Niitä oltiinkin Pongon kanssa jo kotona harjoiteltu pariin otteeseen, mutta hallilla meininki oli kyllä ihan eri. Huomaa, että kotona se on paaaaljon laiskempi ja rauhallisempi, tuolla se peruutteli niin innokkaana ja oikein osas hienosti. 


Peruutuksien jälkeen sitten treenattiin kahta kylttiä. Toinen oli liikkeestä maahanmeno. Ei olla oikeestaan harjoiteltu sitä, mutta yllättävän hyvin Pokemon silti meni oikeasti kunnolla maahan eikä lähtenyt mukana. Mä vaan hölmösti palkkasin sen liikkeestä ja oli vaikeaa peruuttaa siihen koiran viereen takaisin palkkaamaan. Lopulta sekin onnistui kun vähän käytti aivoja. Pongo oli kyllä hieno ja seuruukin meni aika mukavasti siinä samalla.


Sen jälkeen seuraava kyltti, eli istu, maahan. Käytännössä tultiin siis kyltille, pysähdyttiin sen kohdalle ja sitten koira istui peruasentoon ja siitä käskettiin maahan ja maasta suoraan liikkeelle ilman perusasentoa. Hirmu hieno Pongo kyllä oli ja kesti ton pitkän sarjan ilman palkkausta, eli ei vaatinut seuraa-palkka-istu-palkka-maahan-palkka-seuraa-palkka-vapautus-palkka, vaan mentiin seuraamisella, sitten peruasentoon ja siitä maahan ja sitten mentiin ja sitten ilonen palkkaus ja nakki. 




Sitten meille tuli näyttämään rallytokoa ihan kisannut kaikki kyltit ja kyllä se selvensi tosi paljon. Nyt on kyltit muistissa sekä konkreettinen esimerkki, miten tehdä. Alokasluokan kyltit vaikutti aika yksinkertaisilta, muutama vähän hankalahko siellä voi meille tulla, kunhan sinne asti päästään  vaan. Oli myös hyvä nähdä esimerkkejä kehumisesta kesken treenin kun koiralla meinasi loppua into sekä käsien liikkeitä. 


Loppuun vielä sitten temponvaihtelua seuraamisessa, eli otin kokoajan vasenta puolta ja siinä seuraamista normaali vauhti, hidas vauhti sekä juosten. Pongo oli niin hieno ja sain vaihdella tempoa ihan miten tykkäsin ja silti se seurasi! Olin kyllä tosi tyytyväinen, yleisesti koko treeniin, mutta myös tohon temponvaihteluihin. Vieläpä suoraa linjaa ja no problem. Ihan kiva koira mulla! Asentin nyt itselleni sekä Pongolle tavoitteeksi startata rallytokon alokasluokassa tänä vuonna. Luultavasti se tuleekin onnistumaan ja on hyvä asettaa vähän saavutettavia asioita, että pysyy treeni-into yllä. Pongolla (ja mulla) kun selkeästi on rahkeita päästä kisakentille asti tässä rallytokoilussa!


perjantai 14. helmikuuta 2014

Bye bye beibi sekä itsenäiset iltarallyt

Pongolta lähti eilen päivällä tyttökaveri pois, yhyy! Kasvattaja kävi hakemassa Murun kotiin ja hieman haikein mielin sitten annoin sen sille takaisin. Kyllä jotenkin alkaa itsellä nahkanarttukuume kasvamaan, onhan tuo uroskin ihan mukava, mutta kyllä narttukin varmaan tässä menisi. Ehkäpä sitten kun Pongo on valmiimpi ja vanhempi ja fiksumpi, tähän tilanteeseen en vielä viitsisi toista koiraa edes ottaakkaan. Pentukuume on kyllä valitettavasti krooninen... Eikä nää hoitokoirat sitä koskaan helpota! Kun on niin paljon asioita, mitkä Pongo on opettanut ja mitä tehdä pennun kanssa eri tavalla, miten Pongon kanssa olen tehnyt. Näitä oivalluksia saakin tulla vielä paljon, ennenkuin seuraava koira meille tulee...



Muru viekussa kippuralla :)

Eilen sitten vielä Pongon kanssa iltatokoilua hieman Murun lähdön jälkeen. Halusin tehdä vähän samoja juttuja, mitä tehtiin siellä rallytokossa tiistaina, eli sivulletuloja molemmin päin, seuraamista, peruuttelua ja sitten vielä vähän venyttelyä. Karo oli kuvaamassa meitä jälleen ja saatiinkin tälläkertaa oikein hienoja räpsyjä, suuret kiitokset Karolle kuvauksesta! :) 


Sivulletuloja tein ensin ihan, että Pongo sai tulla vierelle. Sillä oli oikein mukava innostus päällä, kiva että välillä sitäkin oikein kiinnostaa tehdä. Viereisellä kentällä oli pentukurssilaisia(?), mutta se ei silti kauheasti niistä välittänyt. Sivulletulot oikealle puolelle menee aika hyvin, vähän joutuu neuvomaan mistä kohtia sitä piti tulla. Kun koittaa oikeaa puolta, on se tosi paljon hankalampaa ja otin välillä avuksi hihnan. Pongo kun joskus lähtee haahuilemaan jos ei osaa tehdä. Nakin kanssa meni oikeakin puoli hyvin, mutta haluaisin, että se osaisi pian hakea jo ilman kättä, jonka sisässä on nakki, niin sivulle. Täytyy pikkuhiljaa yrittää päästä siihen asti.






Seuraamista suoraan koitin myös ja se oli ihan kohtalaista. Pongo oli molemmilla puolilla aika kaukana musta, mutta tälläkertaa olin varmaan aika kumarassa taas, mutta en kiihdyttänyt niin paljoa mitä kurssilla. Pongolla oli kuitenkin intoa seurailuun, mikä oli hirmu kiva. Koitin seuraamista myös taas tuttuun tapaan ympyrällä ja se sujui ihan hienosti. Erityisesti vasempaan kierrokseen, että Pongo sää sisäpuolelle eli mun vasemmalle puolelle, seuraaminen sujui kyllä kivasti. Huijasin sitten Pongoa myös, että kävelin ympyrällä, muttakun se tuli sivulle, niin lähdin menemään suoraan. Ja sehän meni! 


Paljon paremmin musta se lähtee noin menemään suoraan, kun niin, että lähdetään suoraan. Tätä pitäisi harjoitella enemmän ja kun oikean puolen seuraaminen vahvistuu, niin myös niin päin. Ihannetilanteessa Pongo erottaisi molemmat puolet äänikäskyllä, nyt se tarvitsee aika paljon ohjausta, kun oikean puolen opettelu on aloitettu silloin, kun vasen puoli ei ole ollut vielä valmis. Ja työtähän se puoli vaatii vielä paljon! 


Noissa molemmissa kuvissa mulla on käsi taskussa, miksi? En tiedä, toivottavasti oon palkkaamassa, koska ainekaan mielestäni en seuruuta koiraa käsi taskussa (paitsi sitten kun oon kaivelemassa jo namia sille)






Peruuttamista tehtiin vain vähän, mutta musta se oli ihan hyvää. Tämä voisi olla kapulan kanssa hauskaa harjoittelemista kotona, vähän jotain muutakin kotona kuin pelkkää kapulaa. Sivulletulot kotona on ehkä turhan flegmaattisia, kun kotona ollaan aikalailla rauhallisissa merkeissä, myös treenaamisessa. Hallilla on hyvä treenata säpäkkyyttä vaativia juttuja, kun siellä työskentelymoodi on Pongolla (sekä kai itsellänikin?) ihan erilainen.






Huomaa kyllä, että näitä (rally)tokojuttuja pitäisi nyt alkaa viilaamaan paljon enemmän kuin vain kerta viikossa. Lisäksi meidän pitäisi alkaa harjoittelemaan myös paikkamakuuta (sekä toko että rallytoko), musta tuntuu, että enemmän ongelmaa tulee aiheuttamaan se rallytokon paikkamakuu. Siinä kun pitää olla ihan koiran vieressä.. Mutta tuli taas hyviä ideoita ja ajatuksia, miten tästä lähteä eteenpäin. Noi sivupuolet pitäisi erotella tosi paljon paremmin, musta tuntuu, että ne alkaa pian menemään koiralla sekaisin. Onneksi ensiviikolla pääsee varmaan taas kasvattajan silmän alle sekä rallytokotreeneihin. Nyt Pongolla alkaakin sitten vapaaviikonloppu, kun itse lähden kotimaanmatkailemaan. :)




Pongo 3 vuotta


keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Kaksin aina kaunihimpi

Pongon ja pikkusisko Murun (Acting Top Notch) yhteiselo on sujunut oikein mukavasti! Ensin ne meinasi sisällä vain riehua, mutta nyt toi riekkuminen on aika minimissä ja noi leikkii oikeastaan ainoastaan enää ulkona. On ollut kyllä taas hauska kokeilla kahden koiran "omistamista" kun kaikkialla onkin mukana yhden koiran sijasta kaksi! 

Kaikenlaiset asiat tuntuvat taas vähän vaikeammilta: autosta ulos tulo (ettei kukaan tule sieltä ennen aikojaan), lenkittäessä vapaana pito ja lenkitys yleensäkkin (hihnat menee solmuun ja koirat menee erisuuntiin), mutta onneksi molemmat on tosi helppoja koiria niin ei ole kauheasti joutunut näiden kanssa päätä vaivata. Ainoastaan Pongoa uskaltaa pitää normaalisti vapaana esimerkiksi lenkeillä, Murua en pidä kuin metsässä tai suljetulla alueella, koska se ei ole mun koira (jos jotain sattuisi) ja ilman nakkia sitä voi olla vaikea kiinni. Metsässä ollaan käyty siis aina parin nakin kanssa, että varmasti saan molemmat hauvat kiinni. 




Tänään käytiin hallilla. Sain luvan käydä treenaamassakin Murullakin, joten ajattelin nyt kokeilla sitten toisenlaisellakin koiralla nyt kun on mahdollisuus! Tein Pongon kanssa pientä radanpätkää matalilla 15-25cm rimoilla. Tein väleihin vähän ohjauskuvioita ja hain vain lähinnä semmoista hauskaa hömppäilyä ja helppoa radantekoa. Oli mukavaa. :) 



Loppuverryttelylenkillä aksahallin pihassa
Tehtiin sitten loppuun keppejäkin, laitoin taas kaksi ohjuria, yhden alkuun ja toisen loppuun. Tein niin, että Pongo hyppäsi viiston hypyn ja siitä kepeille. Jos ohjaus kepeille oli huono, niin Pongo meni sekaisin välistä, mutta kun tarkasti asetin sen istumaan suoraan linjaan nenä "sisäänmenoaukkoa" kohti nini rupesi homma toimimaan ja tehtiin kymmentä keppiä. Pongo osas taas tehdä hienosti, ite jäin tarkoituksella taaemmas kannustamaan ja huutamaan kepitkepitkepit ja viimeistä väliä kohti sitten siirryin lähemmäksi ja heitin palkkanakin suoraan eteenpäin. Meni myös vain yhdellä ohjurilla pari toistoa, että vain lopussa oli ohjuri. Silti hakeutui oikeaan väliin (ensin vähän hapuili, ei meinannut uskaltaa mennä) mutta kun pääsi sisään niin homma toimi hienosti. Ollaan edistytty, hyvä minä ja ennenkaikkea hienoa Pongo!

Pongon treenaamisen jälkeen otin sitten Murun. Siellä oli se valmis rata, jota ei saanut purkaa, mutta en viitsinyt tehdä niin monimutkaista rataa Murun kanssa, koska se ei ole agilityä vielä kauhean kauan harrastanut ja en ole sen oma ohjaaja. Tehtiin siis aika suoraa linjaa hyppy-muuri-putkeen (estekorkeus myös ~20cm) ja palkkasin putkenpäähän heittämällä nakinpalan eteenpäin. Murulle tuli vain pikainen treenaus, ehkä 5 minuuttia, mutta se oli hieno! Suostui hyvin tottelemaan mua ja teki kivasti mun kanssa töitä ilman mitään mutinoita. Se oli sellaista minun juoksutusta oikeastaan ja oli hauska, kun Murua piti joissain kohdissa ohjata perushypyille paljon enemmän kun Pongoa. Vähän erilaista aksaamista kun aina vaan oman koiran kanssa, kivaa! Pitäisi ehkä joskus tehdä koirienvaihtotreenit ihan vaan ohjaajan kannalta, että oppisi ohjaamaan erilaisia koiria. :D






Ja näin aktiivisia hauvoja täältä löytyy tän päivän hulinoiden (aamuriehuminen takapihalla, kunnon reippailulenkki sekä agility) jälkeen. Taidetaan kaikki ottaa pienet päikyt ja vielä kävästä pihalla tänään. Huomisen treenailuista en tiedä, toisaalta tekisi mieli käydä treenaamassa Pongon kanssa samoja juttuja, mitä tehtiin rallytokotreeneissä, hallilla (sivulletulot, seuraamiset, peruutus, venyttely). Venyttelytreenejähän hyödynnin jo tänään molempien koirien kanssa ennen aksan treenaamista! Tälle illalle voisi kyllä ehkä vielä kerrata Pongon kanssa kapulaa, sitä ei olla hetkeen (viikkoon?) taas edes vilkaistu!


ps. Käykää vastailemassa sivupalkissa olevaan kyselyyn, että mitä haluaisitte blogiin lisää! Mielelläni toteuttelisin blogin sisältöä siihen suuntaan, että sitä olisi mielenkiintoista lukea. :)

tiistai 11. helmikuuta 2014

Birthdayboy rallytokoilemassa

Pongo täytti tänään kolme vuotta! Tuntuu oudolle, vastahan se oli ihan pieni penneli.. Ja nyt se on jo iso mies! Älyäkin on tullut päähän lisää, mutta sitä saakin tulla ja paljon vielä. Synttäreiden kunniaksi käytiin aamulla piiiitkällä lenkillä metsässä vapaana juosten. Otin siellä Pongosta vähän synttärikuviakin! Kuvailusää oli aika tyhmä, pilvistä ja satoi lunta. Mutta tulipahan räpsittyä vähän hauvoista kuvia (Muru on edelleen meillä hoidossa).






Illalla sitten kävästiin Pongon kanssa sitten rallytokossa! Alkuun siinä esittäydyttiin ja muuta, sitten olikin aika hakea koirat kentälle. Mua jännitti tosi paljon, koska pelkäsin, että Pongo syö jonkun. Meillä oli aika haastava ryhmä muutenkin tän rähinäongelman kannalta: yksi pieni ja valkoinen uros ja terävä kääpiöpinseriuros. Juuri sellaisia mistä Pongo ei tykkää.. Noh, tuleepahan hyvää treenausta!!

Aluksi tosiaan homma meinasi mennä pelkäksi rähinäksi (tai ainakin luulin niin) koska saavuttiin komeasti rähinäkonsertin kera paikalle. Sain Pongon aika hyvin kuulolle ja sitten se alkoikin keskittymään vain minuun, ei haukkunut tai kyttäillyt muita. Hieno mies! Treenailtiin aluksi sivulletuloja, ensin helpompaan suuntaan (käskysana: sivu). Sitten vaikeampaan suuntaan, eli oikealle (koska rallytokossa pitää myös osata olla oikealla) ja siihen valitsin käskysanaksi kylki. Eipähän ainakaan ole mikään sana mikä on/voisi olla jatkossa muualla käytössä. Sivulletulot meni ihan hyvin, aluksi oikealle tulemisessa oli vaikeuksia kun Pongo tuli niin kovasti vain vasemmalle puolelle. Mun pitää myös muistaa palkata suoraan alaspäin, eikä keskeltäpäin.

Sitten seuraamista. Molemmissa sama käskysana kuin sivulletulossa. Nakin kanssa meni todella hyvin, mutta ilman nakkia oli vähän vaikeeta. Huomasin, että Pongo oikeasti virittyy kehumisesta ja sillä saa siihen upeasti lisäpotkua! Meidän ohjaaja sitten sanoikin, että selkeästi sopii meille tämä, koska kehun Pongoa niin paljon. Sain ohjeeksi olla selkä suorassa, pitää pienempiä pätkiä ja heti kehun jälkeen palkata. Treenattiin seuraamista myös ihan ilman sivulletuloa lähdöillä ja nekin meni ihan perushyvin. Huomasin, että mun on tosi vaikea kulkea normaalia kävelyvauhtia (siitä kehumisesta virityn vissiin itsekkin ja alan kiihyttää innoissani :D) ja mun henkinen chihuahuan omistaja aina näissä treeneissä nostaa päätään... Eli oon kyyryssä kun vanha mummeli.

Otettiin sitten peruuttamista. Oltiinkin sitä joskus harjoiteltu ja Pongo muisti sen ihan hyvin. Sain ohjeeksi peruuttaa työntämällä nenästä avokämmenellä (eli ranne ja kämmen ylhäällä) ja max. kolme askelta kerrallaan. Tässä on vielä paljon harjoittelemista! Mutta ihan hyvin Pongo muisti ton peruuttamisen.

Lopuksi vielä vähän verryttelyä, eli koira tavallaan sivulle seisomaan ja siitä pitäisi saada se peruttamaan. Pongolle se oli kuitenkin aika vaikea asento, joten tehtiin ns. agilitypyörähdyksiä, eli edessä kieputeltiin. Toinen suunta oli jäykempi, voisikohan siellä olla joku jumi? Pitää varmaan venytellä Pongoa nakinpalalla.

Kaikenkaikkiaan jäi tosi hyvä mieli treeneistä! Pongolle (ja mulle) selkeästi sopii tämä laji ja oikein innostuin kyllä. Musta tää voisi olla sellainen, missä voitaisiin ahkeralla treenauksella päästä jopa kisaamaankin, koska Pongolla pysyy hyvin vire yllä kun sitä kehuu ja se tykkää hirveästi tehdä kun sitä kehutaan. Lisäksi musta meille sopii paremmin vähän tällainen rennompi meininki, kun olen aloitteleva ohjaaja vasta ja toko voi olla ehkä liian vaikeaa pilkunviilausta, vielä. Innolla odotan ensi viikon treenejä!

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Uuden lajin kokeiluun!

Jee! Ostettiin tänään Pongolle paikka Haukkuvaaran rallytokon alkeiskurssille, kun näin sitä hallilla ja innostuin siitä sitten. Kaveriksi meille lähtee mukaan Karo ja Pongon puolivelipoika Kake

Rallytokoa tosiaan näin kasvattajan kanssa, kun hallilla sitä sitten treenaili jotkut toisella kentällä. Siitä sitten lähti innostus ja nyt sopivasti alkoi kurssikin, joten ei muutakun sinne opettelemaan! Se ei muutakun vahvista oikeaa tokoa (sekä yhteistyötä), joten se on juurikin sitä mitä me juuri tarvitaan nyt. Vieläpä kun on vapaakorttikin, niin pääsee treenaamaan noita juttuja tai kotiläksyjä oikein kunnolla. Tuleepahan jotain uutta treenattavaa ja juttuja muutenkin, ettei mene treenaaminen vain agilityyn (ja sitten epätoivoiseen tokoiluun). Rallytoko on varmasti parasta mahdollista vastapainoa rasittavalle agilitylle ja se vaikuttaisi sopivan hyvin Pongolle, kun siinä saa avustaa ja höpöttää normaalia tokoa enemmän. Odotan kurssia oikein innolla! :)




Huomenna meille saapuu vielä hoitokoira, kun Pongon pikkusisko kaipailee hetkeksi hoitokotia. Mukavaa kun pääsee touhuilemaan ja lenkkeilemään kahden hauvan kanssa, kivaa. :)

perjantai 7. helmikuuta 2014

Juoksutusta jäällä

Aamulenkkeiltiin taas pitkän kaavan mukaan. Sää oli aika harmaa ja kolkko, mutta mukavaa oli kuitenkin! Pyörällä joissain kohdissa oli vähän hankala mennä jäällä, kun oli paksu jääkerros niin pyörä tuntui menevän vaan paikallaan. Hyvän treenin sai itsellekkin kun työnsi pyörää jäällä. Tossa jääradalla kyllä pääsi mukavasti eteenpäin. Suosittelen tätäkin keinoa lämpimästi koirien juoksutuskeinoksi! Otin hieman videota, kun musta on hauska ottaa niitä kun tehään jotain ''erikoista''.



Tän reissun jälkeen mulla oli kyllä ihanan väsynyt koira! Mukava oli käpertyä sen viereen pänttäämään pääsykoekirjoja, kun toinen tuhisi söpösti vieressä tyytyväisenä. Tämmöset juoksuttamiset tekee kyllä Pongolle hyvää, että välillä saa vaan juosta ja purkaa energiaa siinä muodossa, toisinaan sitten temppuilla. Kyllähän agilitykoiran pitää olla kunnossa niin, että se jaksaa myös radalla juosta kovaa.


Tänään ei varmaankaan treenata kuin ehkä pientä kotitreenausta ja ihan kunnon treenin merkeissä palataan varmaankin vasta ensiviikolla, ellen innostu menemään yksin hallille. Viikonloppunakin on aika paljon hommaa, toisaalta sunnuntaina päivällä tai illalla voisi ehkä käväistä hallilla. Pohdin vielä myös mentäisiinkö Pongon kanssa rallytokon alkeiskurssille... Tekisi kyllä hirveästi mieli.





Ja vielä loppuun kysyisin, mitä mieltä olette uudesta bannerista? Harmittaa kun se ei ole kovin talvinen tuon kuvan takia, mutta teki mieli laittaa uusi hieno agilitykuva Pongosta siihen. Mielipiteitä? 


torstai 6. helmikuuta 2014

Halpaa kuin saippua

Tänään piti käydä vierailemassa Mustissa & Mirrissä hakemassa Pongolle uusi grippihihna/treenihihna. Meidän entinen kun koki vähän surkean kohtalon, kun poikaystävä heitti sen järveen. :D Leikitettiin Pongoa sillä rannassa kun ei ollut muuta lelua ja se sitten lensi järveen vahingossa, huono sihti. Ja ei viitsitty pakkasella hakea sitä kun ei ollut sopivia vermeitä ja nyt se on varmaan siellä jossain homeessa. Joten, hyvä syy shoppailulle!



Grippihihna oli mukavasti alennuksessa, koska se ilmeisesti(?) poistuu valikoimasta. Jäljellä oli enää oransseja sekä harmaa, molemmat kaksi metriä pitkiä. Valitsin oranssin, löytyypä maastosta (tai järvestä hehheh) paremmin. Heräteostoksena otin Pongolle valjaat, kun sillä ei sellaisia vielä ole ja niille olisi kuitenkin käyttöä. Hintaa noilla oli vain seitsemän euroa ja ne oli kuitenkin ihan Hurtan valjaat. Väriltäänkin uroskoiralle ihan sopivat, mitään pinkkejä en viitsisi Pongolle ostaa, ettei sen äijäimago kärsisi.


Ja jotta ostokset ei olisi jo yhteensä olleet liian hintavat (vain 14 euroa) niin mun kanta-asiakastilillä oli bonuksia kertynyt yhteensä viisi euroa ja käytin ne siinä pois. Eli koko lysti maksoi vain 9 euroa! Harvemmin saa valjaat sekä hihnan noin edukkaaseen hintaan.

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Tokopoko tulee sivulle, seuraa, ryömii ja ihmettelee kapulaa

Tänään oli tokotreenien vuoro ja vähän ensin mietittiin, mitä me ollaan edes tehty ja missä vaiheessa me ollaan. Pienen selvittelyn jälkeen päästiin kuitenkin aloittamaan ja toisaalta harppomaan eteenpäin, mutta jossain sitten junnaamaan paikallaan ja keksimään uusia ratkaisuja. Pikkukentällä oli vielä hyviä häiriötekijöitä, kun Haukkuvaaran väki kuvaili uusia mainoskuvia ja siellä oli koiria, ihmisiä, välkettä ja puhetta. Silti se ei oikeastaan kiinnostanut Pongoa!

Ensimmäisenä aloitettiin sivuilletuloilla, joissa oli ongelmana se, että Pongo tulee hirveästi käteen/nyrkkiin ottamaan nakkia. Mutta ei vaan tänään.. Siihen se vaan tuli törröttämään niin oikeaoppisesti sivulle kuin olisi aina tehnyt noin hienosti. 





Päästiin heti sitten vähän vaikeuttamaan tätä ja aloin liikkumaan vähän eteenpäin. Tämä oli vaikeaa, mun kävelytahti oli normaalia kävelyä hitaampi ja Pongolle ensin ehkä aiheutti vaikeutta se, että kun sen pitäisi istuuduttua ja se ei sitä oikein saanut tehtyä, eikä ehkä oikein ymmärtänytkään. Pitäisköhän mun alkaa käyttämään erikseen sivu sekä seuraakäskyjä? 





Aloin pyörimään normaalia kävelyvauhtia ympyrällä ja tää oli musta parasta "seuraamista" ikinä mitä tuo on esittänyt. Olin kyllä mielettömän tyytyväinen siihen ja hienosti pysyi katsekkin minussa. Palkkasin vaihtelevasti välillä parin askeleen jälkeen ja välillä useamman.





No toki ettei kaikki olisi niin helppoa, niin kapulan kanssa ollaan jumahdettu siihen leuan sivelyyn, mikä onkin yök ja ällöä. Anna siis naksutteli oikeista kohdista. Se ei tuntunut oikein toimivan, joten yritettiin sitten pelkkää silittelyä, mikä tuntui sekin ahdistavan. Koitin silitellä sitten jotenkin rennommin, eli olin kyykyssä ja Pongo mun vieressä makuultaan mikä oli selvästi parempi. Vaikeinta sille on nyt selvästi olla mun edessä "liki" asennossa, sivulla olossa sitä ällötti paljon vähemmän. Kotona pitäisi nyt tehdä jotain silittelyharjoituksia ja muutenkin treenata tätä enemmän. Ihmekkös jos ei edisty, jos tätä treenataan vain kuukauden välein... :D 


Videossa on vain joitakin pätkiä koottuna, ettei tule turhan pitkä video... mutta tosiaan ongelmana on se, ettei päästä eteenpäin siitä vaiheesta, kun pitäisi päästä leuan silittelystä etenemään.





Ja vielä loppukevennykseksi Pokemonin ryömintävideo, jossa se esittelee hienoa ryömimistä pikkuoravan höpöttäessä taustalla. Ei oo aina treenit pelkkää vakavaa pakkopullaa vaan välillä hömpötelläänkin! :D


tiistai 4. helmikuuta 2014

F1-Poke

Käytiin treenaamassa tänään kasvattajan kanssa taas hallilla ja ei voi muutakun olla tuosta omasta otuksesta niin pirun ylpeä taas. Se on nykyään aina niin hirmuisen taitava! Eli tehtiin eka keppejä sekä puomia ja tauon jälkeen vielä parit kepit sekä A-estettä.

Haettiin tänään vähän kepeille vauhdikkuutta ja voi mikä formula Pongosta sitten kuoriutuikaan. Sehän oli ihan järjettömän super kun vertaa esim parin treenin takasiin treeneihin, kun se vaan lyllerti noi kepit puutuneena. Nyt saatiin noi kahet kepit erilleen ruuvaamalla, niin päästiin treenaamaan lyhyitä keppejä. Laitettiin ohjurit 2 kpl alkuun ja loppuun, mutta jos se ei osaisi niin ei se olisi noita välikeppejä mennyt oikein, joskushan se on ollut menemättä niitä kun ei ole 'osannut'. Tämä oli musta todella tehokasta ja kyllä se jatkuvasti haki oikeasta välistä, sekä ennenkaikkea meni vauhdilla ja piti hauskaa! Pongo ei varmaan oo koskaan mennyt keppejä noin innokkaasti, tai ehkä joskus jollain verkoilla, mutta vaik kaksilla ohjureilla ja silti noin taitava en käsitä huhhuh.






Keppien jälkeen muistuteltiin vähän puomia ja Pongo meni aika innokkaasti sitäkin. Olen ihan tyytyväinen siihen, mutta vähän mietityttää tuo kontaktiosuus, koska se tuntuu olevan vaikea hahmottaa. Pongo tuskin vain tajuaa mitä siltä pyydetään siinä jossei lautanen ole paikalla, kun se on siinä niin osaa pysähtyä. Jossei se ole paikalla niin hidastaa jo turhan ajoissa kun ei osaakkaan tehdä oikein ja on epävarma. Eli tässä pitäisi saada varmuus koiralle mitä siinä kontaktilla siltä vaaditaan ja saada itseluottamusta tuon kontaktiosuuden suhteen. Sitten tuo A-este tuntui kamalan vaikealta myös tuon kontaktijutun suhteen, eli kontaktit meille vaan kuntoon niin eiköhän tämä tästä ala helpottumaan! :) A:lla myös putki kiinnosti enemmän kun A-este ja en saa enää torua sitä siksi, että se menee putkeen. 



sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Superpoko agimölleissä

Käytiin tänään Jatpailuissa eli agilitymölleissä Pongon kanssa kisaamassa. Ne oli siis joukkoejatpailut ja meidän joukkoeessa oli pehkopoika Masi sekä tollerinarttu Runo. Rata oli aika helppo ja suoraviivainen hyppy-putkirata, mun mielestä oikein mukava rallittelurata! 






Pongo meni musta hienosti radan eikä siinä tullut meillä yhtään virhettä, jee! Oon tyytyväinen meidän rataan, ehkä vielä vois pistää enemmän hanaa, mutta oli kyllä musta hyvä suoritus meiltä molemmilta. Pongo imi hyvin ittensä noihin putkiin niin pääsin musta jo hyvin odottelemaan toiseen päähän valmiina, enkä ollu musta tälläkertaa jälessä. Ei kuitenkaan sijotuttu tänään, mutta ei se mitään, kannatti mennä kyllä treenaamaan! Olen oikein tyytyväinen, joten eiköhän sitten tänään olisi vuorossa uuden vapaakortin osto Haukkuvaaraan.. ;-)