perjantai 31. tammikuuta 2014

Täydellinen aamulenkki

Tänä aamuna tuntui ylitsepääsemättömän vaikealta ottaa itseä niskasta kiinni ja lähteä aamulenkille. Kierrettiin ensin jäälle, mutta kun huomasin jääradan, oli pakko pinkoa äkkiä kotiin ja pyöräillä takaisin ja vaihtaa luistimet jalkaan.




Tuossa siis pari kuvaa ihan lenkkeilyltä, mutta kun sain haettua luistimet oli pakko ottaa vähän videota, että muutkin näkee miltä meidän meno näytti. Oli niin ihanaa, että voisi ottaa tavaksi! Toivottavasti ei vain sada lunta, koska sitten toi hyvä aurattu jäärata menee sellaseks, ettei siinä voi enää luistella kun on liikaa lunta päällä. Onhan tuolla se kuokkalan sillan lähellä oleva jäärata, mutta siellä on niin paljon muita, että on vähän vaikeaa siellä koiran kanssa mennä.



torstai 30. tammikuuta 2014

Välillä myös maailman paras

Eli tänään oli vuorossa viikonlopun jatpailuihin valmistavaa rataa, joka oli aika helppo. Karo taas videoi meiän suoritukset niin sai jälkeenpäin niitä taas ihmetellä. :) Otsikko kuvastaa mun fiiliksiä Pongosta. On se vaan niin hieno nykyään aina treeneissä!



Eli ensimmäisenä tommonen kiva kiihdytyssuora ja sen jälkeen muuri ja en tiedä mitä tein siinä, mutta jostain kumman syystä ajauduin väärälle puolelle - noh onneksi se ei haitannut kun sain sitten korjattua sen myöhemmin takaaleikkauksella. Rengas meni todella sujuvasti vaikka olin hirveästi jo edellä ja kepit meni IHAN SUPERISTI!! Oli alussa 2 ohjuria ja lopussa kaksi, mutta niin se vaan meni ne ja ihan suht hyvällä temmolla, ei mitenkään supernopeasti mutta kuitenkin. Lopetin sitten keppien jälkeen kun en halunnut pilata hyvää suoritusta sillä, että tulisi joku ohjausvirhe vaan palkkasin sitten hypyn jälkeen, mikä oli oikea ratkaisu. 



Mentiin sitten vielä ilman keppejä toinen radanpätkä. Tässä vauhtisuoran jälkeen sain hommattua itteni jopa oikealle puolelle putkea, joka helpotti jatkoa hirveästi.. Höpöttelen aika paljon loppuradasta kaikkea hassua. Toisaalta Pongo innostuu siitä, eikä se kai ole mikään ongelma kun oon päässyt yli sellasesta heliumrottakimityksestä ja osaan kannustaa Pongoa paremmin tollei äijätyylillä. :D Musta ihan kiva rata ja Pongolla on hyvä boogie, kuten mullakin. 


Jäi kyllä mielettömän kiva ja onnistunut fiilis, kun kerrankin homma pelas näin hienosti kaikinpuolin. Ei yhtään jankkausta, treenit kesti sen max 5 minuuttia ja sujui muutenkin mielettömän hyvin. Ja tässä videoituna tosiaan kaikki mitä treenattiin. Kiva välillä näinkin päin, että onnistuu!! Varsinkin noi kepit. Ihana lähteä tämmösen kerran jälkeen kisaamaan.

tiistai 28. tammikuuta 2014

Ratatreenillä

Tänään vuorossa oli ratatreeniä. Haluttiin tarkotuksella radalle kepit, koska halusin koittaa meniskö ne radan yhteydessä ja kuinka mukavasti. Muuten rata oli kiva aika perus rata, joka sujui mun mielestä ihan hyvällä tasolla. Semmonen hassunhauska harjottelurata viikonlopun jatpailuja varten.



Eli alkuun tosiaan mentiin ihan tota keppikohtaa ja vähän oli hapuilua noissa kepeissä. Olin ihan liian edessä ja paineistin sitä, niin se ei osannut mennä niitä. Sitten kun olin taaempana passiivisempana, niin heti sujui paremmin. Muuten radalla se korjaili hienosti mun virheitä ja olin myöhässä ja mun äänet varsinkin oli ihan hirveän myöhässä. Rata oli kuitenkin musta yleisilmeeltään ihan siisti, vaikka pidän taas aika paljon outoa mekkalaa... Pongo on kuitenkin taas ihan superi ja hirveän kiltti ja haluaa miellyttää ja korjailee mun virheitä niin kiltisti. Loppuun otettiin vielä tota suoraa sekä noita ohjauskuvioita ja meni ihan ok. Alun leieröintivaihe oli liian heikossa vireessä meille vaikea ja leikkasin turhat kohdat pois, mutta pari kertaa alussa oli ongelmaa kun Pongo ei mennyt hypylle kun oli turhan heikko vire. 



Koira hetkeksi taukoilemaan autoon ja toinen koira treeniin. Pongo tuli vielä toisen kerran ja halusin koittaa keppejä, joka oli virhe. Vire oli liian heikko eikä kepit onnistuneet enää ilman hihnaa kun ne oli ihan tylsiä ja Pongoa ei yhtään napannut enää niitä tehdä. Mitä tästä opimme? Keppejä vain alkutreeniin ja ilman hihnaa ne voi olla vielä vähän liian hankalat. Keppitreenin jälkeen vielä tota pitkää suoraa, joka sujui nyt ihan hyvin. Tarkotuksellisesti mentiin se vähän eri tavalla ja jäi ihan kiva maku suuhun siitä.



Joo eli mitäs tän päivän treenistä opittiinkaan? Kepit on vähän liian vaikeita meille vielä ja niihin pitäisi saada vaan lisää varmuutta. Niitä pitäisi vaan saada tehtyä enemmän ja tarpeeksi kovalla vireellä, eli jatkossa treenataan keppejä vain alkutreenistä, eikä koskaan enää lopputreenistä kun vire ei ole enää niin kova. Mun pitää myös kepeillä olla vähän jäljessä vielä tässä harjotteluvaiheessa, koska paineistan muuten liikaa. Loppukepeille hidastusta mielummin kun ainekaan kiihdytystä. 


Radalle mun pitäis opetella olemaan ajoissa, olla hölöttämättä kaikkea typerää. Toisaalta jos oon ihan hipihiljaa niin sekään ei ole hyvä, koska joskus kun oon ollut niin Pongolla on vähän tatsi mennyt ja se on ollu sillei 'höh mitäs tää nyt on' eli jotain fiksuja käskyjä voisi sanoa sekä innostusta, mutta ajoissa.


Kyllä tää ehkä pikkuhiljaa tästä joskus vielä.. :D Jatpailuissa nyt mennään varmaan pelkkä mölliluokka, ettei tule haukattua liian suurta palaa kakkua kerralla.

maanantai 27. tammikuuta 2014

Luistelemassa koiran kera

Käytiin tänään vähän luistelemassa Pongon kanssa jäällä! Oli vähän vaikeeta välillä kun oli niin tamppautunut se lumi siihen jään pintaan, mutta esim siinä jääradalla oli oikein mukavaa päästellä! Pongokin tykkäs kun sai juosta oikein kovaa ja kyllähän se mukavasti omiinkin reisiin otti.



Tossa kuvasarjassa ei oikein laadulla juhlita, mutta pääasia että tääkin itsemurhayritys on nyt ikuistettu. Suosittelen lämpimästi, tää oli sata kertaa helpompaa kun mennä rullaluistimilla koiran kanssa (tuloksena siitä huvista kävästiinkin sitten Keskussairaalalla päivystyksessä...) ja ens kerralla tekis mieli mielummin koittaa varmaan suksilla. Jos sitä jaksais pakottaa isoveljen könyämään hakemaan mulle sukset vintiltä.


Pari kertaa ollaan nyt käyty hönpskäilemässä hallilla sekä tokoa että agia, mutta huomenna ja torstaina ois tarkotus treenata sitten ihan kunnolla. Lisäksi sunnuntaina on jatpailut, jossa olisi tarkoituksena startata ainakin mölliluokassa sekä varmaan ykkösluokassa, mikäli keinua ei tuu radalle. Jos tulee niin en uskalla startata.. Mutta täytyy nyt kattoo miten kontaktit ja kepit menee, että lähdetäänkö ylipäätänsä mihinkään. Kepit ollaan saatu treeneissä jo puhtaasti (hitaasti, mutta varmasti) joten niiden puolesta uskaltaa mennä. Niitä kontakteja pitäis vähän kattoo, kun ei olla niitä kauheesti nyt menty.



Mukavasti jalat ristissä kun nukkuu!

Muttapa näihin tunnelmiin! Treeneistä varmaan tulee jotain purkautumista, kunhan sitä saa ensin itsensä sinne asti raahattua...

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Itsenäistä aksaa sekä itsenäisten treenauksien pohdintaa

Käytiin Karon kanssa kahdestaan tänään aksaamassa hallilla. Tarkoituksena mulla oli jankata vähän keppejä lisää nyt kun oli apukäsi auttamassa ja pitämässä hihnasta kiinni. Tarkoituksellisesti jätin ohjurit ja verkot laittamatta, koska haluan treenata nyt tällä tavalla kun musta se tuntuu kantavan nyt enemmän hedelmää Pongon kohdalla.

Keppejä ensin niin, että Karo piti hihnasta kiinni ja ohjasi jos Pongo menisi väärästä välistä. Hienosti se osasi mennä oikein ja varmistin vielä, niin Karo ei joutunut ohjailemaan sitä. Se meni oikein hyvin (toki hieman hitaasti) kun oli hihna kiinni. Otettiin hihnan kanssa ehkä noin viisi toistoa, jonka jälkeen halusin koittaa ilman hihnaa. Heti alkutekijöissä oli pientä problematiikkaa, kun Pongo ei osannutkaan lähteä oikeasta välistä. Sitten kun se pääsi oikeasta välistä ja vauhtiin niin meni kepit loppuun asti oikein! Itse olin vieressä kävelemässä ja pidin kokoajan "kepit-kepit-kepit-kepit" ääntä samalla tavalla. Tein lähdöt aina helposti, eli Pongon tarvitsi vain mennä siitä heti nenän edestä kepeille. Halusin onnistuneita suorituksia, en vaikeita lähtöjä ja liikaa epäonnistumisia. Kaksi kertaa saatiin pitkät kepit menemään oikein ilman hihnaa! Ainoastaan lähdössä oli vaikeata, kun pääsi vauhtiin niin meni loppuun asti kunnialla. Jippii!




Autoon hetkeksi taukoon ja Kake välissä treenille. Tauon jälkeen halusin vähän treenata pöytää kun se on aika yksinkertaista yksin treenata. Treenasin eka niin että naksautin taas pöydälle menosta ja siellä olosta. Halusin sitten mennä hyppy-pöytä-hyppy jutun, jossa tulisi vähän vauhtia pöydälle ja Pongo oppis hidastamaan. Olin liian epäjohdonmukainen, Pongo ei tajunnut että sen pitää pysähtyä pöydälle, vaan se saattoi ns. hypätä siitä "yli"/heti pois. No sitten se ei tajunnut, niin meni mielummin ohi. Karo sanoi, että lopetin myös ohjaamisen kesken (tietty itsestä ei näin tuntunut mutta voipi hyvin olla). Vähän on vielä hakusassa se, että pöydälle pitää pysähtyä, mutta sain sitten loppuun kuitenkin kivan pätkän menemään ja se pysähtyi pöydälle ja itse jatkoin juosten matkaa (karjuin toki täysiä paikka) ja vapautin vapautuskäskyllä 'saa'. Sitten hyppy ja palkkaus. 











Eli ongelmana oli jälleen kerran minä, minä ja vielä kerran minä. Jatkossa siis epäjohdonmukaisuus pois, pöydältä pois vain vapautussanalla 'saa', ohjaaminen ei saa loppua kesken ja myös käskysana pitää sanoa eli 'pöytä'. Niin yksinkertaista, mutta samalla niin hirveän vaikeaa. Plussana se, että Pongo kokee pöydän jo kivana juttuna eli sinne on kiva mennä, koska siellä naksautellaan ja saa herkkuja. 


Näin innokas agiliitaaja mulla oli lähössä mukaan.. Ois tehny mieli vaan takan eessä köllöttää!

Huomenna käyn varmaan itsekseni treenaamassa kun se on ainoa päivä kun pääsen treenaamaan.. Ti-to halli on niin täyteen buukattu iltaisin, etten viitsi enää klo 23 jälkeen lähteä treenaamaan. Kai? Jos sitä keksisi jotain tokopokoiluita huomiselle. Sitten tuleekin parin päivän pakolliset vapaat ja päästään taas perjantaina treenin makuun. Mun pitäisi kirjoittaa itselleni oikeasti ihan konkreettisesti ylös, mitä asioita voin treenata yksin ja yhdessä molemmissa lajeissa toko sekä agility. Mun on niin vaikea yksin keksiä mitään treenejä ja jos meen hallille sillei "ööhmitästänään" niin ei siitä mitään tule kun vaan hoomoilasena seisoskelua. Onneksi oon nyt saanut kuitenkin raahattua itteni hallille ja päässyt treenin makuun, nyt vaan pitäisi keksiä jotain hyviä yksinkertaisia treenejä yksin toteutettavaksi.


Tokossa ainakin nyt olisi sivulletuloa ja siinä käden häivyttämistä pois. Eli käsi ylhäällä ja tarkoituksena saada se olemaan vain sivulla ja Pongo tulemaan itsenäisesti ilman kättä tai ylävartalon liikettä sivulle. Siinä myös voisi treenata vain minuun keskittymistä ja turhat kuikuilut saada pois. Tämä onnistuu helposti yksinkin tai jos hallissa on muita jotain treenaajia, mutta tässä ollaan vielä aika alussa eli ihan hirveitä paineistuksia se ei kestä. Esim haukkuva agiliitäjä toisella kentällä voi olla vielä liikaa. 


Tokossa voin treenata yksin myös kapulaa, eli kapulaa pitää toisessa kädessä ja toisella sivellä alaleukaa. Naksutinta ei voi käyttää, mutta kehumista ja kapulan päästämistä sanomalla 'irti'. Irtisanominen on todella tärkeää. Jos tämä ei onnistu, niin kaksin käsin kapulaa mahdollisesti naksun kera. Vaaditaan jo muutakin kuin nopea ottaminen, eli jo vähän pidempää ns. kiinnipitämistä. En saa vetää vastaan koiralle avuksi. Kapulan yhteydessä myös likitulemista automaattisesti, mutta sitä ei juurikaan tarvitse erikseen harjoitella. 


Myös paikkamakuuta voin treenata yksin sekä jos on paikalla muita treenaajia häiriötekijöinä, mutta vielä hyvin lyhyillä ajoilla ja mahdollisesti koira kiinni jossain (kuitenkin sellaisessa, että jos lähtee vetämään niin ei säikähdä jos jotain kolauttaa - en halua sille traumoja).


Kellään mitään hyviä ja yksinkertaisia esim. agilityharjotteita, mitä treenaatte yksin?  

perjantai 17. tammikuuta 2014

Raja tuli vastaan

Tänään tokoilemassa sitten pelkästään kasvattajan kanssa. Pongon kanssa otettiin ensin ihan vain sivulletuloa, joka sujui jo huomattavasti paremmin! Pongo oli jo selvästi vähän tajunnut sitä paikkaa mihin pitää tulla ja hakeutui siihen mukavasti ja sillä oli ki-vaa. Pitäisi vaan enemmän ja enemmän tehdä näitä, että vahvistuisi tämä sivulletulo. Nyt kuitenkin mulla on oikeat ainekset kasassa miten sitä pitäisi itsekseenkin treenata!

Sitten jatkettiin kapulan kanssa siitä mihin jäätiin. Ensin kaksin käsin pidin kapulasta kiinni ja Anna naksautti. Seuraavaksi siirryin taas sivelemään alaleukaa ja kyllähän se taas vähän ahdisti, mutta huomattavasti paremmin meni kun viimeksi. Olen tyytyväinen.




Pongo tuli tauon jälkeen uudestaan ja otettiin perusasentoa kontaktissa ja kevyttä häiriötä. Pongo ottaa tosi paljon häiriötä kaikesta, pienistäkin äänistä, liikkeistä ja muusta. Selvästi tämä oli sille vaikea harjoitus ja yhdessä vaiheessa meinasi jo tulla meille pieni umpikuja. Anna räsäytti jotain niin, että siitä kuului aika kova ääni ja Pongo ääniarkana sitten reagoi siihen ja säikähti. Sitten tuli vaan negatiivista palautetta sen jälkeen liikaa, keskittyminen ei pysynyt mussa millään ja piti sitten lopettaa. 


Helpotettiin sitten harjoitusta ja vaan naksuttelin sille todella tiheällä, jollain sekunnin aikavälillä jonkun 5-10 nakkia. Se vaikutti helpottavan Pongon oloa kummasti. Se oli kuitenkin vielä vähän traumatisoitunut ja ei enää ihan 100 lasissa. Päätettiin pitää se kuitenkin vielä kentällä kun Muru otti paikallaoloa niin siinä syöttelin Pongolle nakkeja kun se katsoi mua ja olihan sillä loppujenlopuksi hauskaa. Sitten ne vähän juoksi Murun kanssa kun Muru sai paikallaolot oltua!


Välillä vaan pitää vähän testata koiran rajoja ja nyt tiedetään sitten lähteä vieläkin pienemmällä häiriöllä ja heti alkutreenistä kun into ja vire on parhaimmillaan. Pongollahan on tehty todella vähän häiriötreeniä ja tokossa se ei ole ehkä niin kovassa vireessä, että kestäisi vielä kovia ääniä. Jotenkuten jotkut rapsahdukset ja ihmisen liikkeet se voisi vielä kestää.  Agilityssä se jo voisi kestääkkin paremmin. Varmaan ääniarkana koirana se vielä huomioi noita ääniä keskimääräisesti enemmän kuin ei-paukkuarka kolleegansa. Mutta treenauksellahan tästä selvitään! En jaksa lannistua kun se ei hyödytä mitään.


Käytiin vielä juoksuttamassa koiria ulkona ja tuli ihania kuvia! :-)




Laki-mamma ja Muru vetämässä kilpaa tikkua

Ravistelua :)

Muru (Acting Top Notch), Pongo & Laki (Acting Lady Luck)

torstai 16. tammikuuta 2014

Toko-Poko vauhdissa

Tänään torstaiaamuna käytiin Annan ja Karon kanssa vähän treenailemassa tokoa. Mä en ensin oikein tiennyt, mitä mun ja Pongon kannattaisi edes treenata kun en jotenkin "osaa" treenata tokoa. Mulle oiskin parasta treenata sitä lähes aina jonkun mua fiksumman kanssa, kun ite oon vielä tosi alottelija, niin en edes tiedä mitä treenaisin ja miten.

Treenattiin sivulletuloa. Ja se olikin vaikeaa, kun kättä alettiin häivyttää pois.. Voi vitsi voi olla koiralle hankalaa. :D Kivaa sillä kuitenkin oli, eikä mun mielestä innokkuus juurikaan laskenut, mutta siis vaan se oikea paikka oli tosi hakusassa. Karo kuvas ton onneks videolle, miten sitten hienosti näkyy lopusta kun pieni nahkapoika oivaltaa vihdoin mitä siltä haluttiin! Aina ennen oon käskeny sivulle tosi vahvasti kädellä ja nyt ois tarkotus se käsi saada joskus pois.





Sivulletulon jälkeen treenattiin kapulaa (ja samalla likituloa) ja Anna naksautti meille aina kun oli sen mielestä hyvä. Pongo vielä vähän turhan nopeasti vaan otti kiinni ja liian kevyesti, mutta kuitenkin innokkaasti oli tekemässä. Peppukin pysyi tälläkertaa maassa (ihme) ja alan nyt vain sen pitämisen sijasta pitää toisella kädellä kiinni ja toisella 'sivelen' alaleukaa. Tätä onkin sitten helppo treenata myös itsekseen, kunhan vain ei liikaa kikkaile ja pidä kädessä yhtäaikaa kapulaa ja naksua sekä sitten yhtä kättä vapaana sen alaleuan hivelyyn ja sivelyyn.

Lopuksi vielä paikkamakuuta ja Pongo oli siis 2 minuuttia ja parina oli Laki-mamma. Pongo pysyi tosi hyvin paikallaan, toki kävin aina välissä palkkaamassa ja antamassa uuden käskyn, mutta hienosti pysyi vaikka tosiaan tätä ei olla juurikaan treenattu. Nyt onneksi on mahdollisuus sitä treenata. :-)



Näin nätisti matkustaa pojat Karon auton takakontissa :-D

Hurjan hankalat kepit

Keskiviikkona päivällä agilitytreeniä ja mentiin pientä radanpätkää. Kopioin nyt kasvattajan blogista kuvan radasta kun itse en omista radanpiirto-ohjelmia.. Ja Karo taas myös kuvasi meitä treeneissä, kiitos!



Treenissä oli taas mulla paljon mokia, lähinnä sitä etten taas ollut oikein tehtävieni tasalla kun tuli taas paljon uutta asiaa. Ohjasin aika paljon käyttämättä ääntä, joutui ehkä keskittymään niin paljon, ettei ollut aikaa kokoajan rääkyä Pongolle. Videolta ehkä välittyy paremmin tää meidän treeni kun mun sanoin, koska ite oon huono analysoimaan näitä ratoja ja muutenkin oon niin kujalla. Mutta vikaan radanpätkään 6-11 olin todella tyytyväinen meihin molempiin. :-)





Tän jälkeen koira hetkeksi autoon ja muiden koirat treenaukseen. Pongo meni toisena harjotuksena keppejä, jotka ei sujunu ihan niin kivasti mitä viimeksi. Ohjureillahan se on ihan super, mutta ilman niitä ei oikein osaa mennä. Paras tapa nyt on ehkä se, että apukäsi pitää hihnasta sitä ja ei vaan anna mennä vääristä väleistä... Tuntuu, että tähän kohtaan ollaan taas jumahdettu kun se toisaalta pujottelee, mutta sitten itsekseen menee hirveän hitaasti ja sekoilee erityisesti lopussa. Noh, pikkuhiljaa tää taas tästä!




tiistai 14. tammikuuta 2014

Muutos pitää mielen virkeänä



Kyse on siis tästä. Kertarykäyksellä vaihtui bannerin kanssa myös blogin nimi. Aktivoiduin treenaamaan sekä päivittelemään tätä blogia, joten ajattelin laajentaa tätä vähän toiseen suuntaan kuin vain kuivaksi kuvattomaksi treeniblogiksi. Aihepiirinä jatkossakin 100% Pongon koiranelämä, mutta nyt ehkä alan laittaa jatkossa muutakin kuin vain meidän treenauksia. Kuvia, koirakaveripostauksia, erikoispostauksia... Lista on rajaton. On vain tuntunut, etteivät ne ole sopineet treeniblogin tiukkaan kuvaukseen - ihan omassa mielessäni. Nyt tuntuu, että tämä on leikkisästi sanottuna "Pongon lifestyleblogi" ja sellaisena saa pysyä nyt jonkin aikaa.


Mitä mieltä olette nimestä? Puikkonokka, joka kuvastaa hyvin collieiden syvintä olemusta. Nenää. Noi koirathan on pelkkää nenää. Tavallisen, yhtä terveellisen, kuononmuodon omaamat tuntuu tylppänenäisiltä bulldogeilta tai vastaavilta, kun silmä on tottunut tuohon uljaaseen kuonon muotoon. Onhan nenä suuri osa Pongon identiteettiä ja kolahtaa vähintään päivässä johonkin oveen tai seinään. 

Hämmennyksestä ymmärrykseen

Päivän hauskutukseksi tarvottiin mukavassa -15 asteen pakkasessa meidän kotoa Haukkuvaaraan. Matkaa oli 3,1 km ja puhelimen navigaattori arvioi suuntaansa kävelyajaksi 38 minuuttia, mikä piti suunnilleen paikkansa. Lähdettiin kolmelta kotoa ja takaisin oltiin aika tarkasti klo 17.

Hallilla treenattiin ensin pöytää. Ajattelin ihan ajan kanssa nyt naksuttaa ja tehdä asiasta mukavan. Menin lähelle pöytää oleskelemaan ja otin naksun käteen. Naksautin katseesta pöytään. Joka naksauksesta välitön nakinpala suuhun. Sitten pidettiin leikkitauko noin 5 naksautuksen jälkeen. Seuraavaksi menin itse lähemmäs ja vaadin ensin katsetta taas pöytään ja Pongo hoksasi aika pian myös ihan mennä pöydälle. Itse myös liikuskelin vähän siinä pöydän lähellä ja helpotin hommaa sillä. Taas noin 5 naksausta ja sitten leikittiin. Seuraavaksi sitten palkkasin vain pöydälle menosta ja otin noin 3 naksua. Naksautin myös pöydällä paikallaolosta kun itse liikuin. Muutama naksaus ja otin sitten Pongon kanssa juosten pöydälle. Vähän kynnet raapi hypätessä. Sen jälkeen lopetettiin hyvällä mielellä ja leikittiin. :)




Seuraavaksi sitten rengasta. Laitoin renkaan paikalleen ja Pongo säikähti renkaassa jotain räsähdystä. En kuitenkaan välittänyt vaan käskytin sen vain renkaalle helposti juosten vieressä ja sehän meni nätisti. Seuraavaksi sitten käskytin renkaalle ja itse sitten tein takaaleikkauksen. Ekalla kerralla Pongo oli ihan hämmennyksissä ja meni ohitse. Seuraavalla kerralla sitten kiltisti hyppäsi renkaan kun tein takaaleikkauksen. Tein toistoja noin viisi ja sitten taas leikittiin. Sen jälkeen tein uudestaan samaa harjoitusta, vaihdellen välillä puolta ja samanverran toistoja.


Lopuksi sitten mentiin pieni rallipätkä kun iso kenttä vapautui. Halusin loppuun jotain jeejeeolipashauskaa fiilistä koiralle mieleen, joten valitsin sieltä kaksi noin suorassa linjassa olevaa estettä, sitten tiukkaa kurvia oikealle ja lopuksi putkeen. Rimat oli jotain 30-40cm edellisten jäljiltä. Ekalla kerralla yritin tehdä kolmoselta putkelle valssia ja myöhästyin, joten Pongo meni ohi. Siitä huolimatta matka jatkui täyziä putkeen. Seuraavalla kerralla en vaihtanut puolta vaan hanatin itse sisäkaistaa ja Pongo ulkokaistalla ja kaikki esteet mentiin vauhdilla. Loppuun vähän leikkiä taas ja sitten pois. :-) 


Ihan kiva 20min treenaus ja siihen päälle reippaat lenkit. Jäi hyvä fiilis kyllä! Pöytä alkaa olee ihan hauska ja toi takaaleikkaustreenikään ei hämmentänyt liikaa, Pongolla pysyi myös kokoajan into tekemiseen.

perjantai 10. tammikuuta 2014

On niin helppo olla onnellinen

Tänään vikat jatko2 -kurssin ryhmätreenit ja voi vitsi miten iloinen fiilis voi pienellä ihmisellä olla! Hirmuiset kiitokset hovikuvaajana toimineelle Karolle.

Meillä oli mulle suht hankala rataharjoitus, jossa oli monia mun inhokkeja (lue: en osaa mennä niitä niin ne on ihan tyhmiä) ohjauskuvioita (mm. sokkari...). Mutta miten hienosti pieni puikkopoikanen tänään mua tottelikaan. Mentiin koko treeni vain kahdesti(!) ja olen meistä molemmista niin ylpeä kun voin vain olla. Vähän turhan paljon ehkä taas höpötän Pokolle, mutta kun laittaa volumet nollaan niin kyllä voi tosta suorituksesta jo pikkusen olla ylpeäkin.. :-) HYVÄ JEE ME!





Sen jälkeen sitten vielä toinen radanpätkä, jota en kerennyt oikein kunnolla treenaamaan - aika oli tosi lopussa jo treeneissä ja oltiin viimeisiä. Samaa virhettä kun viime kerralla, eli siis sanoin väärässä kohtaa putki ja en tarpeeksi hyvin ohjannut Pongoa vaikealle putkenpäälle. Tämä on selvästi harjoiteltava paremmin jatkossa ja mun laittaa aivot päälle ja silmä käteen vastaavissa tälläsissä harjotuksissa. Muuten oon kyllä ihan ok tyytyväinen tähänkin treeniin, toisaalta pienet epäonnistumiset söi mua vähän sisältä kun toi eka ratajuttu meni kuitenkin niin superisti. 

torstai 9. tammikuuta 2014

Mitähän sitä tänä vuonna tehtäisiin...

Blogin puolellakin on näkynyt varmasti treeni-innostus ja kyllähän se sai mieleen pientä kaavailua vuoden 2014 tavoitteista. Vuonna 2013 toteutui agilityn treenaus, mutta toisaalta ei kovinkaan tehokkaasti. Meillä oli useamman kuukauden tauko (johtuen siitä, etten voinut hakea ryhmäpaikalle/itsenäistreenaajaksi JATille, koska en voinut suorittaa kisatyövelvotteita kirjoitusten mentyä niiden päälle), mutta toisaalta tauko teki meille taas hyvää. Päästiin loppuvuodesta takaisin mukaan kevyesti kerta viikkoon treenillä ja nyt tammikuussa oikein rytinällä vapaakortin ansiosta. Sekä tietty osaavan valmentajan ansiosta, nimittäin Pongon kasvattajan.




Viime vuonna päästiin jatko2 -tasolle agilityssä, treenattiin epäsäännöllisen säännöllisesti hakua sekä tokoa, käytiin muutamat agiepikset ja hölläiltiin. Mun mielestä vuonna 2013 tapahtui kuitenkin asioista ehkä tärkeintä, eli koiran kanssa edelleen enemmän lähentymistä ja luottamuksen kehittymistä. Pongossa on tapahtunut huimaa kehitystä ja Julia (valmentaja) sanoikin, että "se on tosi tottelevainen koira" ja sen oikeasti huomaa itsekin hallilla - me ymmärretään toisiamme yhä paremmin. Kasvattajakin sanoi "se on kyllä niin tunnollinen" ja siitähän on hyvä lähteä oikeasti jatkamaan. Nyt aletaan tulla siihen pisteeseen, missä huomaa jopa jotain töiden tulosta. Me ei olla vain ohjaaja ja koira sekoilemassa kentällä, vaan me ollaan yhä enemmän koirakko. Pongo on kotonakin oikeasti mun koira ja uskon, että sopivalla treenauksella ja sopivalla kivan pitämisellä, meille voi tulla oikeasti antoisa vuosi 2014!




Tälle vuodelle en halua asettaa mitään veren maku suussa treenattavia asioita, vaan jatkaa edelleen suhteellisen rennolla linjalla. Agilityssä olisi mukava episten lisäksi startata ykkösissä, mikäli saadaan vain keinu sujumaan. Pöytään kuulemma harvemmin kisoissa törmää, joten sen kanssa en aio kummemmin stressata. Kepit saadaan sujumaan kasvattajan treenauksissa varmasti todella piakkoin ja kontaktitkin vaativat vain minun jaksamista kontaktilaatikon suhteen (mitäs menin sen suhteen aikoinaan luistamaan..). Muut esteethän menevät jo hienosti. 

Ainoa oikea kompastuskivi on keinu, ihan Pongon herkkyyden takia. Se on vaikea este Pongolle, mutta myös ennenkaikkea minulle. Se missä Pongo on säikähtänyt keinulla todella pahasti, niin siinä samalla olen säikähtänyt minä. Jos me vain saadaan tuo keinuhomma rullaamaan, niin uskon, että päästään ykkösissä tänä vuonna starttaamaan. Se vaatii kuitenkin sen, että opin itse heittämään jännityksen ja omat tunteet nurkkaan ja olemaan Pongolle rohkaisijana.


Agilityssä - sekä muussakin koirankoulutuksessa - on minulle ollut tosi vaikeaa välillä hallita oikeasti omia tunteita. Koira aistii kun minä pelkään, olen jännittynyt tai epävarma. Itselleni tälle vuodelle suurimpia tavoitteita onkin oppia sysäämään tunteet treenissä nurkkaan - tai tunnistaa ne ja lopettaa treeni silloin, kun raivostuttaa tai jännittää liikaa.




Näyttelyiden suhteen ei oteta paineita ja käydään aika varmasti pyörähtämässä sivuerkkareissa Noukanniemessä, kun näytelmät ovat niin lähellä. Pongohan ei ole mikään näyttelykoira ja se tuskin tulee koskaan valioitumaan, mutta näyttelyt ovat ihan hauska harrastus ja on mukava osallistua myös erilaisiin kisoihin siellä, esim. kasvattajaryhmään. Totuus on kuitenkin se, että jossain vaiheessa Pongolta lähtee pallit ja meidän näyttelyura jää sitten siihen. Mutta en ole varma, onko se edessä vielä tänä vuonna. Mätsäreissä on toki hauska pyörähtää ja niissä varmaan tullaan käymään, mikäli se meidän aikatauluihin sopii.


Tokoa olisi yritys treenata enemmän. Olen myös huomannut miksi minulla ei ole oikein intoa treenata tokoa. Se johtuu siitä, että en oikein tiedä, mitä treenaisin ja miten. Naksuttimen kanssa olen saanut tokotreeneistä paljon enemmän irti kun muuten, mutta nyt vain pitäisi hankkiutua johonkin pätevän tokovalmentajan oppiin. Mehän ollaan käyty pari kertaa Salme Mujusen silmien alla, joten tilaisuuden sattuessa voisi hänen valmennukseen mennä. Ja sitten onneksi meillä on myös kasvattaja, kuka onkin todella pätevä tokoneuvoja!


Muuten arkielämässä olisi tarkoitus saada ohitukset paremmin kuntoon ja saada Pongo ehkä enemmän muutenkin kuuloille lenkeillä. Kotonahan meillä on tosi mukavaa, me leikitään ja nukutaan ja vaan hölläillään. Ainoa ongelma on käyttäytyminen lenkeillä, mutta siihenkin jos jaksaisi paneutua niin sekin voisi helpottaa. Lisäksi yleisesti yritän parantaa meidän välistä sidettä ja olla mahdollisimman hyvä omistaja Pongolle.




Tältä näyttää meidän tavoitteet vuodelle 2014. Kukapa tietää, mitä kaikkea onnistutaan oikeasti tänä vuonna tekemään, mutta aina on kiva haaveilla ja asettaa tavoitteita!

keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Aamuaksailut

Startattiin taas aamulla aikaisin aksan parissa. Vuoroteltiin taas koirien kanssa ja välissä sitten autettiin ja kuvailtiin toisiamme. Mukana oli jälleen kasvattaja sekä Karo.

Pongon eka treeni oli keppien muistuttelua. Eka mentiin kepit ihan vain ohjureiden kanssa ja se meni hirmu hyvin. Karon poikaystävä hetsasi keppien päässä lelun kanssa, niin sai vauhtiakin siihen menoon. Testattiin sitten pitkät kepit ilman ohjureita ja nekin meni hyvin, mutta pientä sanomista oli vielä loppupäässä keppejä. Lyhyet kepit ois varmaan onnistunutkin ilman apuja. Mentiin sitten vielä keppejä ihan ohjureilla ja olin kyllä tyytyväinen, vauhtiakin saatiin mukaan!





Keppien jälkeen samoilla vauhdeilla mentiin keinulle. Se tuntui ihan hyvälle ja vielä helpommalle kuin viimeksi! :-) Otettiin ihan muutama keinutoisto ja sen jälkeen Poke lähti autoon odottelemaan. Keinulla ei nyt näkynyt sitä sellasta jukurointia siinä alasmenovaiheessa, vaan Pongo meni todella reippaasti. 




Taukoilun jälkeen sitten Pokemon pääsi radalle. Ongelmaksi muodostui - ylläripylläri - pöytä ja aionkin käydä naksuttelemassa pöydästä sille hauskan jutun sitten omalla ajalla. Radalla muita ongelmia oli muunmuassa puomin jälkeisen putken jälkeen ohjaus ja ääni... Ne riiteli vähän keskenään. Pongo tuli putkelta nenä ja katse kohti puomia sekä keppejä kun huusin jo 'kiipeekiipee' joten tottakai se sitten vähän hämmentyi. Siksi siinäkohtia tuli niin kamalasti virhettä.


Lopussa oli vielä vähän hankalia esteitä meille. Lähdin taas kiirustamaan liikaa edelle ja Pongo sitten taas jätti menemättä kun en odottanut sitä. Se oli myös jo aika väsy sekä läkähdyksissä, joten ei sitten oikein olisi jaksanut enää pomppia korkeita rimoja. Alennettiin niitä ja tehtiin loppuun vielä kunnon tsemppitsemppaus ja kyllähän sitten sai loppuun vielä vähän tiristettyä. Mun takia taas tuli liikaa toistamista jo väsyneelle koiralle, vaikka yritin oikein treenata radan niin että osaan sen heti. 


Jos voi ja pitää jotain hyvää mainita, niin se meni ekalla puomille ilman vastusteluja! Vaikka oltiin tehtykin keinuaiiks niin tälläkertaa se ei yhdistänyt niitä samaksi esteeksi. Joskus Pongo on kieltänyt puomille kun on luullut sitä keinuksi. Mutta, jotain onnistuu aina, jes hienoa! :) 


maanantai 6. tammikuuta 2014

Kivat kimppa-aksailut

Heti aikaisin kymmeneltä mentiin treenaamaan Karon sekä kasvattajan kanssa. Treenattiin vuorotellen jokaisen koiria pätkissä, eli jokainen koira meni kolmesti, mutta kävi välissä autossa 'hengähtämässä'. 

Meillä ensimmäinen treeni oli sokkariharjoitus, joka olikin mulle tosi hyvä, kun oon aika heikko tolla teknisellä puolella. Karo kuvasi meille hyvän videokoosteen treenauksesta - kiitos paljon! Päällisinpuolin oon ihan tyytyväinen, vaikka tuli aika paljon mokiakin tehtyä! Olin usein tosi paljon liian eellä tai vaihtoehtoisesti todellakin liian myöhässä, tai mun linjat oli tosi outoja, mutta lopulta sitten kun tarpeeks sain neuvoa niin alko onnistumaan toikin treeni. Loppuun saatiin onnistunut koko rata ja jäi hyvä mieli!





Seuraavaksi mentiin - iik! - keinua pitkästä aikaa. Jos joku muistaa (klik!), niin keinu on ollut meille yksi mörkö ja tosi paha este. Pongo säikähti sitä niin pahasti, että jouduttiin kasvattajan kanssa kantamaan se sille ja aloittaa todella alusta aikoinaan. 


Nyt meno ei näyttänyt niin pahalta, pientä vastaanharitusta oli ilmassa, mutta aika hienosti se menee! Olen tosi tyytyväinen, että se meni näinkin hyvin! (En olisi ikimaailmassa uskonut että kehtaisin ikinä laittaa meidän keinusta edes videota nettiin...) Tehtiin tosiaan neljä toistoa, kasvattaja piti toiselta puolelta kiinni ja minä vain keskityin ohjaukseen yms. juttuihin. Neljän kerran jälkeen leikitin vähän, että koiralle jäi hauska olo tästäkin treenistä.





Viimeisenä vähän rallitreeniä, loppuun jotain hauskaa ja mukavaa. Ohjauksen kanssa oli taas pientä problematiikkaa, olin vähän liian edellä ja siksi meni esteiden ohitse. Hienosti meni kyllä pussiin, jossa oli viime ryhmätreeneissä pientä haparoinnin makua. Myös rengas meni ilahduttavan kivasti, on kiva saada aina enemmän 'varmoja' esteitä. :-) Tehtiin ihan pari kertaa vaan, loppuun jäi kiva ja ennenkaikkea NOPEA harjoitus muistiin seuraavaa kertaa varten. 




Päästettiin sitten vielä lopuksi koirat juoksemaan keskenään läheiselle pelto tms. alueelle. Mukana oli siis Pongo, Kake (Pongon puolipikkuveli), Tulppis (Pongon täysveli) sekä Muru (Pongon puolipikkusisko). Seuraavat treenit tällä porukalla on keskiviikkona, mitähän meille sille päivälle keksitään..?

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Sekalaista sekoilua

Aksatreeni-innostusilme
Pientä hiljaiseloa on nyt ollut blogin osalta, mutta aksatreeneissä ollaan kyllä käyty! Viime perjantaina eli 3.1 meillä olikin treenit, vuorossa oli aika tekniikkapainotteista treeniä. Oli paljon eri ohjauskuvioita, sekä meidän 'mörkö' pöytä ja pitkästä aikaa pussi. Sekoilin ihan hirveästi ja sitten lopulta Pongokin meni sekaisin kun itse en tajunnut mitä tein. Saatiin onneksi välillä hyviäkin pätkiä, mutta paljon oli taas parannettavaa. Paineita ei helpottanut kasvattaja katsomossa... 


Ostin nyt tänään sitten meille tammikuuksi vapaakortin, eli voidaan käydä itsenäisesti treenaamassa. Huomenaamuksi sovittiinkin treenit Karoliinan sekä kasvattajan kanssa, joten päästään ihan valvovan silmän alle aksaamaan! :-) Huomenna voisinkin yrittää ottaa kuvia/videota, pitkästä aikaa...











Ja mites Pongon joulu meni? Pongo oli mielissään kinkkuvahtina ja saikin paljon maistella tätä erikoisherkkua! Poko sai myös avata joululahjansa itse ja sieltä paljastui lisää herkkuja, lihatikkuja maiskuteltavaksi. Muuten Poke sai rentoilla ja vain oleskella, nyt alkaa tammikuussa joululäskien polttaminen (kasvattaja sanoi Pongon olevan taas vähän paksussa kuosissa)... Tälläkertaa Pongo ei mennyt löysälle tai saanut normaalia enempää ilmavaivoja kinkusta, mikä on hyvä asia! Se ei sitten ilmeisesti olekkaan allerginen millekkään, ehkä vain hieman herkkävatsainen toisinaan. Mikä on kyllä kiva meiän kannalta, ettei sillä allergiaongelmia ole! (Ja niin, Pongohan on oppinut nyt kerjäämäänkin.. kiitos äitin.




Uudenvuoden Pongo veitti kasvattajan hellässä huomassa, kun meidän kotona paukkuu niin paljon verrattuna kasvattajan kotiin. Siellä se oli saanut vähän retuutusta Lettu-mummoltansa, mutta muuten oli mennyt tosi hyvin ja kaikki paukut jääneet huomioimatta! Oli kyllä ihana kuulla, että tää uusivuosi meni niin hyvin. Viime uutenavuotenahan Pongo pelkäsi vielä viikon uv:n jälkeenkin, että nyt päästiin tosi paljon helpommalla.


Raketeista, niin viime aksatreenien jälkeen jäähdyttelylenkillä kuului 5-6 pamausta hallin lähistöltä. Pongo kuuli ne ja säikähti tosi paljon, sinkosi autolle täysiä ja hyppäsi suoraan sinne (normaalisti ei tätä tee - palkkasin tuhannella nakilla) ja sitten ajoin hallin porttien ohi, missä näin jonkun skootterin. Raivon vallassa (sekä huonojen treenien että myös rakettien pamauttelun takia) kaarroin näiden teinipoikien eteen autolla ja hyppäsin autosta ulos. Annoin sitten tulla täyden laidallisen rakettien pamauttelusta muulloin kuin uutenavuotena sekä jos niitä on pakko ampua, niin edes sitten jossain muualla kuin koirahallin vieressä. Pojat oli siellä lusikallinen housussa ja lähti hyvin pikaisesti paikalta kun olin saanut avauduttua heille. Vuoden hullu koiraämmä palkinto on jaettu tähän osoitteeseen, mutta sainpahan kerrankin sanottua - ja ASIASTA! Raketit kuuluu uuteen vuoteen, ei enää sen jälkeen!


Näihin tunnelmiin, koitan saada huomisesta jotain tarinaa ylös.