perjantai 26. joulukuuta 2014

2014 tiivistettynä ja uuden vuoden tavoitteet

Viime tammikuussa kirjoitin blogiin ylös mietintöjä tulevan vuoden tavoitteista ja nyt kun uusi vuosi jo on aivan vaihtumaisillaan, on hyvä koota vuoden 2014 tapahtumat pakettiin. Loppuun voin koota tulevan vuoden tavoitteita. Kun nyt ihan aluksi muistelen, millaista meidän meno oli vaikka vuosi tai vähän ylikin sitten, olen todella ylpeä kaikesta mitä ollaan vaan saavutettu. Hirveä määrä töitä on tehty (jos olisi laskenut esim hallilla vietetyt tunnit..) mutta sen mukaan on tullut myös tuloksia. Mitä kirjoitinkin viimeksi - Pongo on kotonakin oikeasti mun koira ja uskon, että sopivalla treenauksella ja sopivalla kivan pitämisellä, meille voi tulla oikeasti antoisa vuosi 2014! 

Tammikuu 2014

Jos lähdetään purkamaan lajeittain, voidaan aloittaa vaikkapa agilitystä. Vuosi sitten oltiin tasolla kepit ja kontaktit vaativat paljon hiomista, keinupelosta vasta toivuttiin sekä sitten yleisesti taso oli mitä oli. Lähinnä pieni toive oli mahdollisesti startata ykkösissä, episten lisäksi.

No tämähän me saatiin hoitumaan aika hyvin. Kepit, keinu ja kontaktit otettiin muiden esteiden ohella hallintaan ja päästiin starttaamaan ensi kerran kisoissa jo huhtikuun lopussa ja vieläpä sijoittuen - yksi rima tipahti. Vuoden mittaan mahtui 23 starttia, joista 18 1-luokassa ja loppuvuodesta 5 starttia kakkosissa. Ylitettiin kyllä todellakin itsemme: saatiin 3 nollatulosta ja noustiin kakkosiin! Toistaiseksi kakkosissa meidän kisaradat eivät ole olleet mitään kaunista katseltavaa, mutta pikkuhiljaa alkaa varmaan vaikeammatkin radat luonnistua. Treenattiin vuoden mittaan 1-2 kertaa viikossa agilityä, syksyllä aloitin Julia Kärnän agilityvalmennuksissa ja omatoimiset treenit alkoi lähinnä olemaan enemmän tottelevaisuuspuolta. Kasvattajan opeissa kuitenkin sai meidän kepit, keinun ja kontaktin kursittua kokoon ja hänen oppien mukaan päästiin sitten aloittamaan kisaaminen.

Vuoden 2014 hienoimpia hetkiä oli kyllä luokkanousu, vieläpä kun poikaystävä sekä kasvattaja olivat paikalla ikuistamassa sitä hetkeä. :) Toinen oli mielestäni toistaiseksi meidän paras rata Tampereella, kun olin yksin kisaamassa ilman paineita tai tuttuja katsojia ja tehtiin Jalosen Karin mielestäni suht vaikealla radalla (ykkösluokkaan) nollatulos. Se edelleen harmittaa, että sitä ei ole videolla.

Nokia 1.6.14, kuva (c) Minna Saarinen

Seuraavana lajina voisi ottaa rally-tokon, josta innostuin alkuvuodesta. Se vaikutti lajina rennommalta mitä toko (enää en tiedä allekirjoitanko tätä) ja se houkutti, koska radalla sai käyttää paljon vartalo- ja ääniapuja myös kisoissa, joten se tavallaan tuntui alentavan kisakynnystä. Lisäksi siitä puuttui paikkamakuu ja se vaikutti helpommalta harjoitella, joten treenattiinkin paljon rallyjuttuja. Rallyä treenattiin kyllä ahkerasti erityisesti keväällä!

Rallyssä käytiin kisaamassa meidän ekoissa virallisissa rally-tokokisoissa 13.5. Muuramessa ja saatiinkin nipinnapin 70 pistettä räävittyä kokoon. Mulle se pistemäärä ei merkannut mitään: me käytiin virallisissa kisoissa, me uskallettiin ja vielä saatiin tuloskin! Mun fiilis oli siellä kisapaikalla aivan lois-ta-va ja tuollainen buusti me tarvittiinkin treenaamiseen. En tiedä, olisinko koskaan uskaltanut kisata tokoa, ellen olisi saanut rikottua kisakynnystä rallyn parissa. Käytiin kisaamassa näitä kuukautta ennen epäviralliset, jotka meni niin penkin alle, etten tiennyt yhtään mitä odottaa. Opin käsittelemään koiraa paremmin kisatilanteessa, hallitsemaan omaa jännitystä ja jo siksi oli iso asia saada koira edes työskentelemään mun kanssa kisakentällä.

Rally jäi ehkä vähän taka-alalle hetkeksi tuon jälkeen, elokuussa käytiin Etoelävän rallyepiksissä aika huonolla menestyksellä. Sitten käytiin starttaamassa yhdet epäviralliset rally-tokokisat kyllä joulukuun alussa Oulussa Rallytassujen hallissa. Halli oli tosi pieni, mutta vaikka ei oltu rallyjuttuja ties millonviimeksi treenattu, saatiin 73 pistettä ja 3 sijoitus. Yksi -10p unohtuneesta istumisesta sivulletulossa ja toinen -10p huonosta käännöksestä, joten periaatteessa oli mahdollisuus hyviin pisteisiin, kunhan vaan on tarkkana. Sain kuitenkin koiran toimimaan hyvin vieraassa hallissa, olin tosi tyytyväinen.

Etoelävän rallyepikset 13.8, Kuva (C) Tiina H

Kun oltiin startattu virallisissa rally-tokokisoissa, sain intoa treenata myös tokopuolta. Ennen en ollut oikeasti osannut treenata tokoa, en tajunnut miten liikkeet pitäisi suorittaa ja vasta tänä vuonna aloin treenata ylipäätään kisatavoitteellisesti. Tokoa viilattiin tosi paljon ja siitä tulikin tosi hauskaa, kuitenkaan en voinut kuvitella meidän kisaavan siinä, koska Pongolla on urosagressiivisuutta ja se on aika pehmeä, sekä häiriöherkkä, joten ajattelin sen kanssa esim. paikkamakuusta selviytymisen olevan vaikeaa. Liikkeitä oli kuitenkin hauska opetella ja ennen ajattelin Pongon olevan vaikea tokokoira, jolle ei voinut tokojuttuja opettaa, koska se oli niin häiriöherkkä eikä halunnut työskennellä minun kanssani. Kuinka sitä on ollut ihminen väärässä!!

Aika nopeasti Pongo hoksasti esim. seuraamisen ja se parani nopeasti lyhyessä ajassa. Kun seuruu toimi, oli helppo harjoitella liikkeitä ja tähänkin koukuttui. Treenattiin tokoa aika paljon kesällä ja syksyllä. Syyskuussa sitten uskaltauduin Pongon kanssa mätsäreiden yhteydessä oleviin tokoepiksiin. Niissä paikkamakuu oli möllialo luokassa hihnassa 1 minuutti, joten uskalsin mennä Pongon kanssa koittamaan. Se sujuikin oikeasti tosi hyvin! Liikkeet suoritettiin kentällä, missä oli erittäin paljon koiria ympärillä ja kun oltiin suoritettu seuruu hihnassa, kysyi liikkuri "otatko seuruu hihnatta?" ja vähän epävarmana vastasin, että "voin yrittää" kun en oikeasti vaan voinut luottaa tuohon koiraan. Pelkäsin, että se provosoituu jostain koirasta tai sinkoaa pois, mutta saatiin suoritettua liikkeet hienosti ja olin niin ylpeä Pongosta! Ainoa missä sekoiltiin oli estehyppy, koska ei oltu harjoiteltu sitä oikeastaan vielä. Sijoituttiin vieläpä toisiksi ja tokoinnostus senkun kasvoi.

Tästä alkoikin oikein intensiivinen tokon harjoittelu ja uskalsin ilmoittautua oikeisiin virallisiin tokokisoihin. Ennen niitä painittiin paikkamakuuongelmien kanssa, ongelmana oli siis joko nouseminen tai äänteleminen, koska Pongoa ilmeisesti jollain tasolla paineisti/ahdisti/tms paikkamakuu, joten sen piti purkaa sitä jotenkin. Asiaa ei kisapäivän aamuna helpottanut syksyn kovin pakkanen, joten vähän epävarmoin mielin lähdettiin Killerille ja kisaamaan. Voi kauhea mua jännitti! En nähnyt kasvattajaa missään, siinä yritin saada Pongoa kuulolle ennen kisan alkua ja se vain tuijotteli yhtä labbistyttöä sillä silmällä ja mua ahdisti. Sitten kun oltiin vielä sen labbiksen ja pienen spitz uroksen välissä paikkamakuussa, voin kertoa, että mun sydän hakkasi niin lujaa sen 2 minuuttisen ajan... Pongo ääntelehti jonkin verran ja labbis lähti sen viereltä, mutta se pysyi maassa. Olin vaan niin ylpeä! Tämän jälkeen sitten kasvattajakin tuli esiin piilostaan (:D kyllä!) ja oli nähnyt koko homman. Yksilöt tuli tämän jälkeen ja ne meni rennosti omalla painollaan. Koko päivän kruunasi I-tulos 169 pisteellä ja menolippu avoimeen luokkaan.

Juhannus 2014, varmaan paras tokokuva meistä koskaan

Harrastusten osalta noin, mutta kyllä sitä kotonakin on tullut hölläiltyä. Pongo on paras päiväunikamu ja lämmittää varpaita, matkustaa nätisti mukana bussilla Ouluun sekä monet pitkät lenkit on heitetty koirakaverien kanssa. Arki on mukavaa ja helppoa, terveenä on pysytty ja elämästä nautittu! Mutta kyllä Pongo harrastuksista tykkää ja niitä jatketaankin niin kauan mitä mahdollista. En olis millään kuvitellut, että päästään starttaamaan tänä vuonna kolmessa lajissa, kun Pongo on aina ollut vähän mitä on ollut. 

Tämän jälkeen luonnollinen kysymys onkin, mitä sitten vuonna 2015? 

Agilityn saralla jatketaan harjoituksia ainakin aluksi vielä Julian opissa, sekä tietenkin vapaakortti tulee ostettua Haukkuvaaraan ja näinollen luultavasti myös treenattua itsenäisesti toivottavasti edelleen Karon sekä kasviksen kanssa. Ei mitään paineita esim. kolmosiin nousemisesta, vaan yritetään pitää hauskaa ja kisata rennosti, yritän saada hyviä ratoja ja ennenkaikkea pitää hauskaa ja nauttia koiran kanssa kisaamisesta!

Rally-tokossa me varmaan osallistutaan ainakin collieiden mestaruuksiin 11.7 ja mikäli haluttaisiin saada joukkoe kasaan, pitäisi yhden koiran olla VOI- tai MES-tasolla. Aika kova tavoite näin kökön takapäänkäytön omaavan koiran kanssa, mutta starttaillaan talven ja kevään mittaan joitain rallykisoja ja mikäli sopivia tuloksia tulee, voidaan sitten kisata vaativammallakin tasolla. Tämä edellyttää paljon takapääharjoittelua sekä yleisesti uusien liikkeiden opettelua. Mähän ilmoitin meidät 17.1 kisoihin ja treenimäärä on ollut aika pyöreä nolla, mutta täytyy petrata tammikuun alussa ja katsoa mihin rahkeet riittää! Jos aivot on kasassa kisakentillä, niin ehkä tulokseenkin.

Tokon suhteen en tiedä mitä tehdään. Uudistukset tulee voimaan syksyllä 2015 ja en ole oikein vielä pohtinut, millä tasolla haluttaisiin silloin olla. Mua kehoitettiin AVOimeen kisaamaan, mutta toisaalta olisin halunnut tehdä ehkä TK1 Pongolle, mutta en tiedä. Luultavasti joissain karkeloissa pyörähdetään ja ainakin treenataan kovasti, seuruun tiivistämistä, kapulaa, luoksarin stoppia... sekä sitä kauheaa paikkamakuuta!

Kotona rentoudutaan, käydään hierojalla/fysioterapeutilla, kohotetaan MOLEMPIEN kuntoa, lenkkeillään, pyöräillään, talven tullen jopa luistellaan, moikkaillaan paljon koirakavereita ja miittaillaan niitä metsässä... Pidetään hauskaa ja muistetaan rentoutua!

Pongoa ei paljoa ressaa kun saa vaan nukkua! :D

keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Hyvää joulua!

Tuttuun tapaan tuli taas otettua jouluaattona jouluinen kuva Pongosta ja toivotankin kaikille lukijoille oikein ihanaa ja rauhallista joulua sekä hyvää uutta vuotta 2015!


sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Oulunsalon kuvia

Oulun reissulta kotiuduttu, sekä minä että Pongo, joten on varmaan paras hetki julkaista muutama kiva koirien juoksutuskuva! Käytiin siis Heidin kanssa juoksuttamassa koiria Oulusalossa hiekkakuopilla ja samalla tuli räpsittyä muutama kuvakin. Harmi vaan kun ei ollut kovin valoisaa, mutta tulipahan ikuisesttua Pongo ihanien tyttöystäviensä kanssa! Mukana oli siis sekarotuinen Viola sekä bordecollie Riemu. Riemustahan tuli Pongolle ihan ykköstyttö, se kyllä tosiaan iski silmänsä siihen. 








(c) Heidi L.








Luultavasti loppuvuosi tulee kulumaan aika rauhallisissa merkeissä, Pongo menee uudeksi vuodeksi kasvattajalle ja en viitsi ostaa joulukuulle enää vapaakorttiakaan. Lenkkeillään, tavataan koirakavereita ja tammikuussa sitten jatketaan harjoituksia, ollaan ilmottauduttu muunmuassa 17.1 rally-tokokisoihin Seinäjoelle (muistaakseni) jonne on menossa muitakin Actingeja edustamaan. Mehän käväistiin Oulussakin rallyepiksissä, oltiin kolmansia viidestä, mutta huomasi kyllä tauon vaikuttaneen. Kivasti sai Pongoa kuitenkin kuulolle, vaikkei olla hetkeen tehty mitään, muutamia pieniä tokojuttuja vaan, mutta ei mitään kunnollista. Ehkä yritetään 2015 rallyillä oikein kunnolla sitten, kun kesällä on collieiden rallymestaruudetkin!

Nyt kuitenkin rauhoitutaan joululomalle ja ensi vuoden puolella jatketaan taas.

tiistai 25. marraskuuta 2014

OKK:n virallisissa hyllyttelemässä

Käväistiin Pongon kanssa vielä tän vuoden viimeisissä aksakarkeloissa OKK:lla viime sunnuntaina. Maksi kakkosille oli tarjolla kolme starttia ja ajattelin testata, jaksaisiko Pongo pinkoa jopa kolme rataa, kun täällä Oulussa sen kanssa ei ole tullut niin paljoa treenattua - lenkkeiltyä kylläkin.

Tuomarina oli Timo Vertanen, joka oli kyhännyt kaksi aika mutkikasta agirataa ja lopuksi rennomman hyppyradan. Ensimmäinen agirata meni meiltä ihan harakoille, mua jännitti ja en osannut ohjata yhtään! Kun kepeillä tuli sitten se eka virhe, ei edes jännitys laantunut oikeastaan vaan sekoilin silti. Mua vaan nauratti oikeastaan, miten onnistuikin tulemaan niin paljon virheitä!



Seuraavalle radalle sain vähän paremmin koottua paketin. Valssit on meille (nyt) vaikeita, ja teen mielummin sokkareita kun valssaan, jään nimittäin eteen. Toisella agiradalla sainkin paremmin tehtyä sokkareita, harmi vaan kun siellä yhdessä kohdassa Pongon oma kaarre jäi liian lyhyeksi, en ohjannut sitä tarpeeksi suurelle kaarelle ja olin myöhässä sekä sitten koko homma kusahti siinä. Sen jälkeen toin  sen vielä surkealla linjalla putkelle, mutta Pongo pelasti. Saatiin sen jälkeen tosi pitkä hyvä pätkä kunnon vauhdilla, josta oon ylpeä! Sen jälkeen sitten toi keppikulma oli mulle liikaa, ois pitäny yrittää niistää tai jotain, sillä ohjasin sen vaan ihan suoraan putkeen (eihän se koira nähnyt mun takaa niitä keppejä ja käsi sojottaa kohti putkea!?) ja sen jälkeen sitten hyllytettiin putkeenmenosta ja loppu säädettiin kuin pienet apinat. Tämä oli silti musta meidän paras rata tänään ja olen toiveikas - kun ohjaan, juoksen ja mietin, niin voidaan saada kakkosissakin niitä tuloksia. 



Kolmas rata sitten oli ihan pyllystä. Se ei ollut vaikea, meillä olisi ollut ihan mahdollisuuksia tuolla radalla tehdä tulos. Pongolle se oli jo kolmas rata ja selkeästi se oli liikaa - se liikkui kyllä, mutta otti kepeillä häiriötä kun siinä vieressä jotkut vingutteli vinkuleluja koiriensa kanssa ja sen jälkeen mun oma fiilis meni, vaikka yritin koota itseni, ja se oli sitten siinä. En ollut tarkka ja en ohjannut, siinä syy miksi koira menee suoraan sen eessä olevien hyppyjen ohi... Sinäänsä kun oltiin jo saatu rimalta vitonen sekä keppivirhe, ei nollatulosta olisi voinut enää tulla, joten sinäänsä ei ollut väliä. Harmi homma silti, kun pitäisi ottaa aina nämä radat myös treenin kannalta!




Jos ei jotain pahaa niin hyvääkin. Kolme rataa ja starttia rikkaampana, josta saatiin kaikista radoista jotain hyviä pätkiäkin tehtyä. Pongo ei arastellut uusia esteitä, sillä riitti periaatteessa puhti ihan hyvin kolmelle radalle, mutta en ilmoita sitä jatkossa kun vain kahdelle. Toi kolmas tuntui kuitenkin olevan sille liikaa ja haluan sen mielummin menevän 1-2 starttia niin sata lasissa kuin mahdollista. Ehkä jossain vaiheessa testataan jälleen kolmea starttia, pitää katsoa.

Treenin puutettahan tämä myös oli, ei olla käyty ohjatuissa pitkään aikaan ja vaan löhnätty, ajatustakaan ei olla oikeen uhrattu koko agilitytouhuille. Olin ylpeä siitä, että sain keksittyä tavat mennä radat, jotka sopivat juuri Pongolle ihan itse. Okei, vikalle radalle sain pientä henkilökohtaista avustusta facebookin kautta kasvattajalta. Mun pitää keskittyä paremmin, ohjata paremmin, tehdä itse täysillä, linjata oikein ja auttaa koiraa! Niin me voidaan selvitä noista radoista. Mä vaan jäädyn ja jätän liikaa koiralle hoidettavaksi, vaikka mun pitää kokoajan auttaa ja ohjata sitä ja linjata ja ennakoida. Ehkäpä me vielä opitaan. Tärkeintä on se, että ainakin mun mielestä jotain edistystä ykkösluokan radoista on tullut... nimittäin ainakin vähän vauhtia. Molempiin.

Nyt sitten pidetään mukava loppuaika Oulussa, en tiedä  viitsitäänkö pyörähtää enää agilityepiksissäkään. Tammikuussa palataan ohjattuihin treeneihin ja sitä ennen jo mahdollisesti sitten treeniporukan kera, riippunee ostanko vapaakortin joulukuulle vaiko en.. Jää nähtäväksi. Katsotaan millon tätä blogia päivittelen! Ei nimittäin oikein varmaan ketään kiinnosta lukea "tänään tein Pongon kanssa 5 minuuttia kaukoja sisällä" tai "käytiin Pongon kanssa 45min lenkki ja eksyttiin, ilman SportTrackeria en olisi löytänyt takaisin". Katsellaan!

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Pitkästä aikaa!

Pitkästä aikaa! On ollut pitkä tauko postaamisesta ja en ole vaan saanut itseäni postaamaan, eniten syynä ollut se, etten ole pimeällä jaksanut alkaa kuvailemaan ostoksia. Nyt viikonlopun (ja valoisan) aikaan ne on nyt kuitenkin saatu kuvattua ja näinollen viitsii postatakkin.

Aloitetaampa siis Jyväskylän KV:sta, jossa oltiin Pop Dogin agilityesityksessä. Niin huonolla pohjalla ei olla koskaan agiliidattukkaan ja se kyllä näkyi suorituksessa... Mutta olen kyllä erittäin tyytyväinen Pongoon. Yksikään takaakierto ei onnistunut, koska en osaa ohjata niitä, mutta myöskään pohjan takia luultavasti Pongo ei suostunut niitä menemään. Kepit meni myös erittäin hiiitaaaasstiii, mutta olen tosi tyytyväinen, että Pongo ei ole itsensä rikkoja rämäpää, vaan mielummin varoo selkeästi huonolla pohjalla. Parhaansa se tolla pohjalla teki mitä pystyi! Tuo pohja kun oli liukkaan lisäksi myös kova. Kun ilmottauduin tuonne, niin mulle sanottiin, että radasta tehtäisiin sellainen, että se olisi mahdollisimman hyvä suorittaa, mutta meidän olisi ehkä pitänyt valita suoraviivaisempi ratkaisu. Pitää katsoa viitsiikö ensi kerralla viedä Pongoa tuolle pohjalle, mutta esiintyminen oli kyllä mukavaa ja tykkäänkin viedä Pongoa kaikenlaisiin esityksiin. Harmi kun siellä on vaan tuo huono mattosysteemi pohjan päällä, missä jo tokokoirat liukasteli!



Sitten esityksen jälkeen olikin mukavasti aikaa tehdä shoppailuja. Kiertelin niitä kojuja ties kuinka kauan, sillä mun piti ostaa Pongolle kuppi/kuppeja, peti sekä sitten katselin noita vetovaljaita. Päädyin sitten ostamaan sille yhden halvan metallikupin liukumattomalla alustalla sekä ihanat pinkit ruutumerkit ja -nauhat. Petejä oli, mutta ne oli turhan kalliita kun en tiennyt tykkäisikö Pongo niistä ja vetovaljaita testattiin, mutta ne ei olleet sopivat. Juoksuun käy vielä tällei hömpöttelyyn vielä meidän perusvaljaat, mutta jos meinaan testata esim. hiihtoa (tuskin) niin pitäisi olla kunnon vermeet. Ja olisihan se kiva, että voisi juostessakin vedättää.





Mun mielestä noi ruutujutut on kyllä ihanat, nyt tekee mieli treenatakkin kun on niin nätit kamat. Yhteensä hintaa noille tuli 35 euroa, eli halvemmalla sai mitä esim. jostain kivijalkamyymälästä ostamalla, missä pelkät noi oikeat ruutumerkit ois ollut 10e/kpl.

Tilasin myös Qaokselta ihanan hupparin. Qaoksen pitäjällä on siis Pongon puolipikkuveli Nitro ja hän oli nähnyt Pongosta kuvan, mistä hän halusi tehdä painatuskuvion. Niimpä tuli itselle tilattua huppari Pongon kuvalla ja ihan hullun hieno huppari tulikin!






Ylempänä siis alkuperäinen kuva ja alhaalla hupparin selkä, missä pohjana käytetty tuota Pongon kuvaa. Musta huppari on kyllä ihan superhieno ja tulee varmasti kovaan käyttöön! 


Lauantaina käytiin OKK (Oulun Koirakerho) epävirallisissa agikisoissa vähän testaamassa hallia etukäteen. Sitä seuraavana viikonloppuna on nimittäin viraliset kisat, joihin oon ilmoittanut myös Pongon, joten halusin käydä testaamassa pohjaa, hallia sekä esteitä näin etukäteen. Ilmoitin Pongon kilpailevien luokkaan, jossa oli ihan kiva rata. Aika kauan vaan joutui odottelemaan ja huomasin Pongon väsyneen kyllä siitä odottelusta. Halli myöskään ei ollut ihan liian lämmin, oli siellä lämpöisempi mitä ulkona, mutta ei kovin paljoa.

Eka rata meni ihan plörinäksi mun osalta, en osannut viedä Pongoa oikein kunnolla mihinkään ja koira ei osannut hakea kepeille ja muuta. Toiselle radalle petrattiin! Alussa tuli sähläys tohon 3-4 väliin, tämähän on meille muutenkin vaikea muuten kuin sokkarilla, jään varmaan liikaa eteen ja Pongo ei oikein taivu noihin. Muutenkin esteet oli jotenkin vaikeassa kulmassa kun toi nelonen oli vähän taaempana mitä kolmonen. Siitä sähläyksestä kun selvittiin niin esim. puomi meni hienosti ja sain palkattua Pongon kontaktille, Pongo meni kivasti nuo esteet tuosta välistä ja haki kepit hyvin! Putkiin haku sujui hyvin ja muistin hyödyntää omaa liikettä mennessä ekaan putkeen -> koira tiesi, että mihin suuntaan matka jatkuu. Lopussa tuli yksi este mentyä ohi -näytimpä olevan edessä ja Pongo ei varmaan lukinnut sitä- ja sitten keinu meni ihan hyvin. Hitaasti, mutta kivasti. Sen jälkeen olisi ollut yksi hyppy, mutta halusin palkata heti keinulta. Olen tyytyväinen!



Videosta kiitokset Heidille! Jäi kyllä hyvä mieli tosta uusinnasta, vaikka selkeästi vähän vaikutti pohja ja väsy tekemiseen. Pongolla oli kuitenkin hauskaa ja se tsemppasi hyvin, itsekin mulla pysyi tokaradalla jännitys sekä sitten omat tunteet hyvin hallinnassa, joka näkyi selkeästi suorituksessa. Musta oli ihan hyvä, ehjä rata jos tuota 4 estettä ei oteta huomioon. Tärkeintähän se on aina hyvä mieli molemmille. Hieman on vielä tuo OKK:n hallin pohja mielestäni liukas, Pongoonhan toi liukkaus vaikuttaa vain hitaampana vauhtina sekä varovaisuutena (esim. esteiden ohittelu) ja kepeillä ehkä huomasi sen, ettei se vain pystynyt menemään kovempaa. Halli on uusi ja hiekka kuulemma vielä epätasaisesti levittynyt, mutta toivottavasti pohja tuosta muuttuu hieman pitävämmäksi. Muuten halli oli hyvä ja esteet siellä oikein hyvät, tuonne mennään mielellään toistekin kisaamaan.

Muuten Ouluun kotiutuminen on sujunut ihan hyvin, hieman on ahdas tämä 30 neliöinen kämppä kahdelle ihmiselle sekä isolle koiralle, mutta menettelee tämän vielä viiden viikon ajan varmasti ihan hyvin. Pongo on ollut kyllä tosi nätisti, ainoastaan tuli pieni oksuripuliepisodi, kun olin ilmeisesti syöttänyt Pongolle liikaa sisäelintä ja siltä oli mennyt siitä masu vähän kuralle. Ja se sitten oksenti matollekkin.. Mutta onneksi masu on parempaan päin ja nyt vain ollaan oltu vähän varovaisemmalla ruokinnalla, eli sisäelimiä se ei ole toistaiseksi nyt saanut. Pienempiä eriä niitä sitten jatkossa.




Täytyy kyllä vielä loppuun kehua aktiivisia koirafoorumeja netissä. Netin kautta olen saanut jo kolme eri lenkki/treenikaveria, joiden kanssa ollaan käyty jo näin ekan viikon aikana lenkkeilemässä. Me kun ei käydä koirapuistoissa koskaan, koska siellä voi olla sairaita tai vihaisia koiria/omistajia, joten en halua ottaa riskiä huonoista kokemuksista omalle tai muiden koirille, Pongo kun ei uroksista pidä. On ollut kiva löytää netistä sitten koirakavereita Pongolle, vieläpä aika läheltäkin, niin pääsee aina välillä saamaan koirakontakteja. 

Muuten treenailut on ollut aika nollissa, muutamia tyyliin sivulletuloja tai seuruuta sekä sisällä ollaan treenattu kaukokäskyjä. Ensi viikon menen tosi aikaiseen ja pääsen aikaiseen valoisan aikaan, joten jos ottaisi työn alle esim. ruutuharkkaa kun sitä voisi treenata myös ulkosalla. Hirveä katastrofihan treenitaukokaan ei ole, mutta onhan se kivaa aktivointia koiralle. Ostin sille myös kongin, mistä on ollut aika paljon iloa täällä pienessä kämpässä. ;) Kun ei mahdu leikkimään niin siihen on helppo purkaa energiaa.

Mutta eipä tähän hätään muuta, ehkä meistä kuuluu viimeistään sitten ensi lauantain virallisten kisojen jälkeen. :)


maanantai 3. marraskuuta 2014

Kun katsoo maailmaa Sport Trackerin silmin

Tänään meillä oli aika tekninen rata agilityvalmennuksessa! Sen lisäksi että siihen oli sisällytetty vaikeaa ohjaamista ja rytmitystä, sai ihan juostakkin jopa. Hullua! Ja jos joku ihmettelee, ei oltu eilen siellä tokoepiksissä kun en vaan jaksanut lähteä kisaamaan, ei ollut yhtään hyvä kisafiilis aamulla. Ja onni etten mennyt: aloluokassa oli tullut taistelua paikkamakuussa. Ei sitten tullut pilattua vielä ihan sitäkään liikettä.


Alussa oli ideana ohjata koira niin, että oltiin V:n muodossa. Tässä sain ottaa aika roimasti vauhtia, valssin kakkoselle sain ajoitettua hyvin ja 3-4 esteiden välissä tein sokkarin ja koira putkeen. Siitä sitten vastaanottamaan 6-7 väliin vasemmalla kädellä, merkkaus ja koiran pyyhkäisy yli oikealla kädellä. Matala käsi. Tämä oli vaikea ja tätä jankattiinkin! Siitä sitten koira oikeassa kädessä 8 suoraan ja ysillä 90 asteen kulmassa 13 estettä kohti, sitten käännettiin suunta kohti ysiä ja päästettiin vain koira vasemmalla hyppäämään este. Toimi hyvin!  Ja siitä oli helppo 10 este ja 11 putkeen. Tässä olikin meidän ekan pätkän harjoittelut, aika paljon aikaa meni tohon 6-7 välin rytmitykseen. Koiralla oli myös sikana vauhtia!! Ihan superkiva oli kyllä tehdä.

Tauon jälkeen palattiin 11 putkesta lähtien, siitä sitten vastaanottamassa jo 12 esteellä, 13 ennakoiva(?) valssi ja niistämään kepeille. Kepeille tuli pari virhettä, niitä pitäisi taas kai vahvistaa. Siitä renkaalle, 16 esteelle vaan sokkari ja 17 tuli sylivekki(?) tai semmonen, että mentiin ihan esteen viereen ja pieni vasemman käden liike ja koiran ohjaus esteen yli. Tämä oli todella vaikea Pongolle, Juliakin ihmetteli miksei se mene vaikka tein liikkeen oikein, tätä ei varmaan ole opetettu ja Pongoa ahdisti ehkä se, että olen niin lähellä estettä - sen edessä ehkä sen mielestä. Saatiin kuitenkin menemään kun pari kertaa kerrattiin ja Julia meni vähän eteen ja heitin jossain vaiheessa namiakin esteen yli. Siitä jatkoimme 18 esteelle ja siihen tuli kunnon hanatusvalssi, 19 esteelle takaa-niisto. Siinä oli hieman huono linjaus mulle 20 esteelle, mutta Pongo onneksi handlasi ja hyppäsi ja sitten A-este. Sujui hienosti, hieman hitaasti tuli alas mutta teki hyvin itsenäisen kontaktin, palkkasin siitä, vapautus ja lopetus.


Siinä aksatreenit Sport Trackerin silmin! Mukana siis myös pienet tauot tekemisen välissä kentällä (eli kun pikaohjeistus ennen seuraavaa tehtävää), mutta aika hyvin kuvasi musta meidän treeniä. Hassu toi ihme sekasotku mikä kuvaa mun liikkumista, mutta yllättävän pitkä matka tuli mentyä! 1,5 kilometriä kuitenkin, ihan hyvin näinniinkuin 10 minuutissa mentäväksi matkaksi.

Oon nyt myös käynyt muutamia kertoja ihan juoksemalla juoksemassa Pongon kanssa, täytyy yrittää jatkaa sitä säännöllisesti että kasvaisi itsellä tuo kunto agilityä ajatellen. Ja yleisesti elämässä on mukavempi hyväkuntoisena elellä. Onneksi on mitä parhain personaltraineri, joka ei missään vaihessa naura tai ivaa, mutta tsemppaa parhaiten. :)

Luultavasti palaillaan viikonloppuna, tulkaahan huudeilla olijat katselemaan Pongon ja mun aksailuja Jyväskylän KV:seen, esiinnytään siellä Pop Dogin aksanumerossa! 

lauantai 1. marraskuuta 2014

Etoelävän tokokurssi 8/9: Möllikoe

Eilen oli toisiksi viimeinen kurssikerta Etoelävällä, multa kaksi edellistä on jäänyt välistä. Toinen tokokokeen takia ja viime perjantaina piti lähteä Ouluun. Menen ensi viikon keskiviikkona kuitenkin sitten tuuraamaan yhden kerran kisaavien penturyhmään. :D

Tänään meillä oli möllikokeet. Elli oli kiltti ja laittoi paikkamakuun vasta loppuun, mikä oli meille ihan kiva juttu. Saatiin onnistuminen paikkiksessa noissa olosuhteissa missä nyt on ollut vähän (paljon) vaikeuksia. Me mentiin ihan alokasluokka, aattelin palkata vähän väliin.

Luoksepäästävyys: 10, ei mitään erikoisia. Nökötti siinä vieressä kiltisti.

Paikkamakuu 2min: 8, Tämä oli tosiaan lopussa vasta, joten kaikki energia oli jo purettu kaikkeen muuhun mahdolliseen. Alustana mulla oli mun toppatakki, koska en viittinyt makuuttaa Pongoa kylmällä maalla kun selkeästi se siihen reagoi jo tossa liikkeestä maahanmenossa. Makasi hyvin paikallaan, vaikka paikkiksessa yksi dobberi otti siepit - onneksi tosin toisessa päässä. Kävin palkkaamassa siitä ja aloitettiin sitten paikkis alusta. Pientä vikinää, muuten hyvä. 

Pongo aka Herttua. Jos unohtaa koiran takin
kotiin, voi ihan hyvin uhrata omansa! Mulla oli
siis itellä eri takki, en ollut takitta. :D
Seuraaminen taluttimessa: 8, jouduin antamaan alkuun kaksoiskäskyn ja oli väljyyttä aika tosipaljon erityisesti täyskäännöksissä. Ihan hyvää menoa muuten, koiralla oli ainakin kivaa ja hyvä ilme.

Seuraaminen taluttimetta: 6½, taas alkuun kaksoiskäsky ja ekassa liikkeestä pysähtymisessä kiepahti mun ympäri kun ennakoi täyskäännöstä. Meno oli kuitenkin tiiviimpää huomattavasti ja olin tyytyväinen muuten tähän, pari kertaa otti jostain häiriötä, mutta paransi kuitenkin yleisilmeeltä selkeästi tuohon edelliseen seuruuseen.

Liikkeestä maahanmeno: 6½, tämä oli muuten kanssa ihan hyvin, mutta ilmeisesti kylmä maa ei tuntunut takapäässä hyvältä. Oli nimittäin pitänyt peppua ylhäällä niin kauan kunnes käännyin ja sitten vasta nostanut, tehnyt jotain ihme peppujuttua. Varmaan oli ollut vähän turhan kylmä. 

Luoksetulo: 8,5, muuten hyvä mutta lopussa ei osannut tulla viereen vaan jäi sivulle istumaan ja korjasin perusasentoon.

Liikkeestä seisominen: 9½, valui hieman pysähdyksessä, muuten tosi hyvä eikä edes väistänyt kun palasin takaisin. Tosi hyvä!

Hyppy: 10, no tämä sujui ilmeisimmin parhaiten! Lähti hyppyyn hyvin ekalla käskyllä ja pysähtyi nätisti, ei väistänyt ja siirtyi hyvin perusasentoon. Pätevä mies!

Kokonaisvaikutelma: 9

Kokonaispisteet: 161,5 I-palkinto

Aika hikisesti tuli tuo ykköspalkinto ja siis suoritukset oli kyllä aika alakanttiin meiltä, tuon liikkeestä maahanmenon annan anteeksi, mutta noi seuruut oli kyllä ihan pyllystä. Saatiin ohjeeksi harjoitella liikkeelle lähtöjä ja niissä jouduinkin antamaan kaksoiskäskyjä. Meille vaikeimmat jutut eli paikkamakuu sekä liikkeestä seisominen sujui hyvin ja sitten ne helpoimmat eli joku liikkeestä maahanmeno ja seuruupätkät sitten sekoiltiin ihan kunnolla. Onneksi nämä oli vaan hauskat möllikisat, joissa ei ollut niin väliä.

Väliajalla harjoittelin noutokapulan kanssa ja siis pakko kertoa yksi hauska juttu. Eli tein harjoituksia missä annoin Pongolle kapulan ja saatettiin vähän kävellä yhdessä. Yhdessä vaiheessa heitin sille kapulan ja sanoin "tuo", mutta Pongo oli kauheasti halunnut käydä haistelemassa puskia. No, Pongo otti kapulan, kävi puskassa pissalla ja toi sitten kapulan mulle. Kokoajan tuo kapula suussa. Kekseliäs mies ja kyllä mua nauratti! Toivottavasti koskaan missään kokeissa se ei vaan tee noin, saisi varmaan yleisö nauraa silmät päästään... 

Huomenna ihan sitten möllitokokisoihin Taitaville Tassuille, arvon vielä menenkö möllialoon vai alokasluokkaan... 

torstai 30. lokakuuta 2014

Jänniä juttuja ompi tulossa

Me ollaan kyllä nyt laiskistuttu ihan täysin! Okei, pienesti on ollut hoidettavia asioitakin, ettei ole vaan kerennyt treenaamaan... tai olemaan ylipäätänsä paikkakunnalla. Tokokokeen jälkeen on pudonnut treenit kyllä lähes nolliin! Täytyy ryhdistäytyä - ehkä sitten tammikuussa.

Maanantaina käytiin agivalkussa, itsellä oli hirveä stressaus koulujuttujen takia päällä... En tiedä johtuiko siitä vai mistä, mutta sekoilin hävettävän paljon käskytyksessä ja käskytin koiraa keinulle A/puomikäskyllä. Huoh. Onneksi Pongo ei ottanut siitä itseensä tai säikähtänyt, mutta teki mieli lyödä itseänsä ja lujasti. Pahimpia virheitä mitä ikinä voin agilityssä tuon koiran kanssa nimittäin tehdä!Rataharkka oli muuten ihan perus, saksalainen onnistui hyvin, välistävedot oli auttamatta myöhässä ja koira korjaili sitä mukaa mitä itse sekoilin. Päästiin pätkää hyvin eteenpäin, mutta ohjaus on vielä vähän mitä on. Ehkä se siitä joskus!

Tänään torstaina käytiin hömppäämässä vähän tokoa, Pongo oli ihan liekeissä. Mielettömän hyviä sivulletuloja esimerkiksi! Aloitettiin noin 2min 30sek paikkamakuulla, pientä ininää ja vikinää oli, mutta koira pysyi hyvin. Jatkettiin siitä sitten noutokapulan kanssa hubailua, laitoin tokohypyn suht. pieneksi ja tehtiin hyppynoutoa. Sain koiran tajuamaan idea, eli pitää hypätä esteen yli - hakea kapula - hypätä este - tuoda kapula. En vaatinut sivulletuloa tai muuta, lähinnä pidettiin hauskaa ja Pongo oli niin innoissaan kapulasta. Ihan outoa, koska ennen sen mielestä se oli ihan "hyi yök" ja nyt se on maailman hauskoimpia asioita ever.

Parisen noutoa testattiin ihan ilman hyppyestettä ja sekin sujui ihan hauskasti. Pyysin sivulletuloa ja se oli vähän vaikeaa, plussaa kuitenkin siitä, että kapula pysyy suussa vaikka mitä tapahtuisi. Se ei enää tipu, vaikka en ihan heti ottaisikaan sitä koiralta. Pongo on myös yhdistänyt hienosti sanan "irti" kapulan antamiseen ja irrottaa vasta sanasta, ei esim. kädestä ja joskus kun olen sanonut sanan liian myöhään tai jättänyt sanomatta olen joutunut vahingossa sen siis ottamaan vähän repäisten. Jatkossa siis huolellisuutta! Hubailtiin sen jälkeen ihan vähän sitä keinupätkää Pongon kanssa, ettei jäänyt mörköjä. Sitten vaan annoin Pongolle loppupalkaksi lelun ja juostiin sen kanssa ympäri isoa kenttää, se kun on sen lempi palkkaustapa.. :D 

Ensi viikon maanantaina on viimeinen kerta sitten agilityvalkkaa Haukkuvaarassa. Mä sain nimittäin Oulusta työssäoppimispaikan ja näinollen joudutaan pitämään vähän taukoa aksavalkasta, kun en ole paikkakunnalla. Onneksi oon saanut kaikki kerrat hyvin myytyä, eli tappiolle ei tässä onneksi jää. Jatkamme sitten ryhmässä taas tammikuussa! Hieman on ollut stressiä, kun ensin oli kämppäongelmaa, sen jälkeen oli ongelmaa toppipaikan kanssa kun en saanut sitä mistään vaikka yritin kaikkia mahdollisia kauppoja, ja kun sain niin sitten lupauksien jälkeen mun paikka peruttiin. Nyt sain onneksi lähimarketista paikan.


Hauskointa toppijutussa on se, että kämppäasiatkin järjestyi niin mahtavasti, että saan ottaa Pongon mukaan! Onhan yksiö hieman pieni kahdelle ihmiselle sekä vielä 30 kiloiselle koiralle, mutta eiköhän sopu sijaa anna. Ihan mahtavaa saada Pongo mukaan, koska olisi ollut kamalaa joutua siitä eroon kuudeksi hirvittävän pitkäksi viikoksi. Odotan niin innolla! Olen suunnitellut hierottavani Pongon Oulussa ja toivon, että löydetään jotain koirakavereita, keiden kanssa vaikka juoksennella metsikössä. Täytyy ehkä myös yrittää treenata Pongoa jossakin välissä, harmi kun kelit alkaa kylmenemään ja en tiedä vaikuttaako se negatiivisesti treenin mukavuuteen.

Lähden siis 9.11 sunnuntaina Pongon kanssa ja ennen sitä on vaikka mitä hauskaa tehtävää. Tulevana viikonloppuna on Tulppa-veljen rallytokokisat, joita mennään katsomaan ja ensi viikolla on agilityvalmennus maanantaina. 8-9.10 on Jyväskylässä KV koiranäyttelyt ja meidän seuralla Pop Dogilla on sinne agilitynäytös, johon ilmottauduin mukaan esiintymään Pongon kanssa. Päästään sitten harjoittelemaan tosi hyvän häiritsevässä paikassa agilityä, ihan huippuhyvä juttu meille molemmille. Samalla tuleekin väsytettyä Poko hyvin tulevaa sunnuntain bussiajelua varten. 

Oon myös tilannut uutta treenivaatetta itselleni, hupsistarallaa. Tuli sitten tilattua Pop Dogin seuratakki (joka ei varmaan kerkeä saapumaan ennenkun lähden Ouluun, buu!) ja sen lisäksi sitten ihana huppari, joka on firmasta ja siinä on ihan huippu nahkakuva. Siitä lisää kunhan saan sen käsiini!

Nyt mulla ei ole muuta. Palaillaan siis viimeistään ensi viikon puolella! 

torstai 23. lokakuuta 2014

Järkkärin ulkoilutus

Tää viikko on kulunut (okei, jossei maanantain agilityvalkkaa lasketa) oikeastaan vaan koiran kanssa hengaillessa. Treeniporukka ei nyt vaan oo kyennyt käymään treenaamassa ja itsekseni en ole jaksanut, joten ollaan sitten tehty muuta, lenkkeilty. 

Jaksoin jopa käydä kameraakin välillä ulkoiluttamassa (hyvä aina ottaa sillä kuvia ehkä kahden kuukauden välein..) ja olin ihan tyytyväinen otoksiin! Tai onhan mulla paljon kuvia ja kuvaan useita kuvia joka päivä, mutta iPhonella.. Ja siinä ei laatu päätä huimaa. Järkkäri on aika työläs kuljettaa mukana, joten sen käyttäminen vaatii pientä etukäteissuunnittelua ja onhan se riskialtista kuljettaa lenkeillä mukana, jos meinaa kaatuilla helposti metsässä.. No ihansama, käytiin siis lenkillä Karon ja Kaken kanssa niiden lähimetsiköissä.



Valitettavasti tästä tuli jotenkin sininen nyt kun latasin tämän bloggeriin...?



Harmi kun kellokaan ei ollut kuin vasta jotain viisi ja silti tuntui, että valoa oli ihan liian vähän ja jouduttiin tyytymään pönötyskuviin. Kaikki leikki- tai juoksukuvat oli vaan sellasta heilahtanutta kuvaa kokonaisuudessaan... joten niistä nyt ei sitten mikään oikein onnistunut. Mä nyt en muutenkaan ole mitenkään hyvä kuvaamaan, kunhan räpsin ja harrastelen ja muokkailen, mutta en kyllä tajua mistään kamerajutuista mitään.


Pongo

Kake












Otin molemmista pojista myös ihan rakennepönötyskuvat ja kun noita katseli vierekkäin, niin näki kyllä missä niitä suuria eroja on. Kake on tommonen silakkakuikelo ja Pongo kunnon tankkimörssäri! Alustan olisi myös voinut vähän valita huolellisemmin, sillä toi kallio oli osittain vähän epätasainen. 

Katsoo jaksaako tänään käydä itsenäisesti vääntämässä Haukkuvaarassa jotain koulupäivän jälkeen, mutta viikonloppu ainakin on vapaata kun lähden kotimaanmatkailemaan Ouluun ilman koiraa, joten ensi viikolla sitten parannetaan tätä treenitahtia. :)

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Aksavalkkaa ja lainakoirailua

Maanantaina jälleen illalla aksavalkkailtiin Haukkuvaarassa. Rata oli kiva "perusrata" ja sain siinä mielestäni kyllä Pongoa hyvin kuulolle. Siinä oli mulle myös hyvää rytmitystä ja sen oman paikan hakemista, joten oli kyllä opettavaista menoa! Todella hyödyllinen rata meille ja mulle. Rimat oli ekassa radassa 40 ja toisessa jotain 25-30 kun en jaksanut turhaan nostaa.


1-2 välissä piti ottaa koira niin, että se näkee mut ja muistan käskyttää myös tuon esteen, ekalla kerralla tuli ohi kun en ollut tarkkana. Samanaikaisesti piti saada myös välimatkaa, että kerkesi valssaamaan kolmoselle. Tämä oli mulle ehkä radan vaikein kohta, valssi onnistui, mutta sitten hukkasin koiran ja oli vaikea saada se tonne nelosputkeen. Tätä jankattiin vasta lopuksi kuitenkin. Vitoselle meni nätisti A:lle, sieltä sitten 6-7 väliin sokkari, joka toimi erittäin hyvin. Putkeen haki hyvin.

Ysille mennessä piti muistaa olla lähellä rengasta, muuten hyppäisi tuon houkutteena olevan hypyn (radalla oli enemmän ehkä edessä ja houkutuksena) ja siitä sitten koira vasempaan käteen ja rengas, tein taas 11-12 väliin takaakierto-sokkarin ja onnistui!! Ajatuksena oli saada koira 13 PUTKEEN, mutta Pongo meni A:lle (hieman vauhdittomasti ja epävarmasti) mutta meni kuitenkin sen. Samapa tuo tässä reenissä. Sitten vaan puolenvaihto, 14-15. Putkesta vauhtia kepeille ja annoin vaan hakea, se sujui hyvin ja tsempitin Pongoa oikein kunnolla.

Keppien jälkeen muuri, 18 hypylle valssi ja 19 putkeen. Sieltä putkesta sitten piti kunnolla näyttää koiralle, että tänne päähän ja itse taisin valssata tai jotain. 21 päähän meno oli sitten helpompaa. Sitten päästiin päivän hassunhauskaan kiemurteluosuuteen! Eli 21 putkessa koiran ollessa huiskautettiin putkenpäätä, että hei tänne, ettei aikaa mene turhaan koiran haahuiluun. Siitä sitten 22 esteelle valssi (olin yleensä aina myöhässä, sen takia kaarteeesta tuli pitkä -> ajoitus!!) ja 23 esteelle vaan heitettiin pitäen linja niin, että ollaan 23 hypyn oikealla puolella. Jossain vaiheessa valahdin vasemmalle ja koira hyppäsi vaan suoraan 24 hypyn siitä. Tarvitsee tilaa enemmän! Joten kun olin tarpeeksi oikealla, sain koiran tuplasylkkäriin ja menemään 24. Hieman hidasta vielä, mutta sylkkäri on Pongolle kyllä hyvä ohjaustapa. Siitä vaan hanaa 25 hyppy ja 26 putkeen, siinä otin eka liikaa etumatkaa ja vauhti loppui ennen keppejä ja sitten siinä epäonnistui -> koira haki 4/15 putkeen mielummin. No, kun otin uudelleen ja laitoin koiran putkeen, juoksin samaa matkaa ja nappasin sen putken päästä mukaan ja kävin agressiivisesti niistämässä niin johan alko homma sujumaan! Keppien jälkeen nätti valssaus ja putkeen, sieltä hanatettiin 29 hyppy ja "maalissa"!


Päästiin siis ekalla yrittämällä (sen yhden epäonnistuneen lähdön jälkeen siis) tuonne 20 putkeen asti, missä se haki sitten väärän pään. Olin kyllä tosi ylpeä! Paikoitellen mun ohjaus tuntuu ainakin haparoivalta ja siltä, että välillä töksähtelee, mutta paranee kokoajan jatkuvasti. Tälläkertaa keskityin vain treenaamaan, enkä jaksanut hankkia videoijaa. :D

Oma fiilis oli se, että Julia viimeksi suositteli mulle sokkareita ja ne tepsi ainakin noissa 6-7 ja 11-12 kohdissa tosi hyvin ja sain ajoitettua ne, sekä jatkettua niiden jälkeen hyvin rataa. Olin tosi tyytyväinen, koska noi on ollut meille vaikeita kohtia kisoissa. Ehkä ens kerralla uskallan koittaa sokkaria noihin? Koska musta tuntuu, että koira karkaa aina kun valssaan ja Pongolle sopii ehkä paremmin sokkari - noissa tilanteissa ainakin. Rata tuntui mukavalle ja koin "ahaa!" elämyksiä mukavasti.

Santtu treenikamuli :)
Harmittavaahan se on, että pääsee edistymään varsin hitaasti, kun treenaa vaan kerta viikkoon agilityä kun on vain yksi aksakoira. Onneksi viime viikolla päästin testaamaan lainakoiraa, kun Annella ei riittänyt aika käydä ostamallaan tuurausvuorolla. Hain sitten Annelta koiran ja menin Santun (Timonan Chance Can Choose) kanssa aksaamaan!

Viime viikolla oli siis ratana aika paljon Raunon valkkaan pohjistuva rata, jossa oli pari ihan samaa pätkää. Pääsin harjoittelemaan takaakiertoja Santun kanssa ja oli oikeasti todella silmiä avaavaa huomata, että se reagoi nimenomaan niihin mun virheisiin (ajoitus, peruutus saksalaisella..) ja siksi este ei onnistu. Saatiin myös pitkää sujuvaa pätkää, mutta muutamia kohtia jouduttiin hieman kauemmin kokeilemaan, että saatiin ne sujumaan, mm. saksalaisessa koin kunnon valolampun välähdyksen Santun kanssa ja ymmärsin, miten mun kropan täytyykin ehkä oikeasti mennä. 

Oli kyllä ihan huippua päästä Santun kanssa aksaamaan. Tavallaanhan se oli aika samanlainen kuin Pongo, samaa rotua kuin ovat, mutta Santtu on paljon sulavampi ja ketterämpi kropastaan kun Pongo on kunnon pökkelö. Santulla myös olisi vauhtia, jos itse vaan uskaltaisin juosta, kun Pongon kanssa oon oppinut semmoisen töpötyksen kun se ei kuitenkaan mene niin lujaa. Täytyy vaan senkin kanssa oppia ne spurttauspaikat ja nimenomaan mulle se vaikein juttu... ajoitus!

Tällä viikolla saa nähdä tuleeko Pongon kanssa nyt treenattua muuta ja marraskuun lähes kaikki mun aksavalkkavuorot onkin nyt sitten myyty. Eli varmaan tulee ainakin 3 viikon (agility)tauko ja haluaisin kyllä ehkä käydä hierottamassa Pongon ja katsomassa sen tämänhetkisen kunnon. 

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

The Ensimmäinen Tokokoe

Eilen sitten oli se kauan jännitetty ja odotettu meidän ensimmäinen tokokoe, tuomarina Tuire Marjamäki. Vähän harmitti kun Salme oli merkitty ensin tuomariksi, mutta se sitten vaihtui.. Nooh. Varmaan jo kuukautta aiemmin aloin kevyesti jännittelemään tätä koetta, mutta viimeinen viikko ennen kisoja oli pahin. Viimeistelytreeni oli torstaina Haukkuvaarassa ja tehtiin onnistunut paikkamakuu (2min 30sek) ja sen lisäksi hyppynoutoa ja jotain höpöilyä. Viimeiseen viikkoon kuului treenit kyllä lähes joka päivä treenausta, perjantai pidettiin täysin vapaa lötköpötkö päivä ja valmistauduttiin tulevaan.

Lauantaiaamuna koe alkoi klo 9, joten oltiin paikalla Jattilassa vähän yli kahdeksan. Aamulla oli mukava herätä syksyn kylmimpään päivään eli mittari oli kivunnut -10 asteen paikoille. Hallissa sitten oli noin -5 astetta pakkasta ja näin kylmäaran koiran kanssa valmistauduin jo henkisesti siihen, että riman ali mennään, mutta yritinkin psyykata itseäni viimeisen viikon siihen, että ei lähdetä hakemaan kymppiriviä ja 200 pistettä. Lähinnä halusin rikkoa kisakynnyksen tokoon, pitää hauskaa ja tärkeintä: saada koiralle mahtavan fiiliksen tokokisoista.

Käytin Pongon vielä toistamiseen lenkillä Jattilan maastoissa ja pidettiin hauskaa, heittelin keppiä koiralle metsässä ja annoin sen rallitella siellä. Puolelta aukesi ilmo ja jostain syystä kun tuomari yritti lukea Pongon sirua, ei se vaan onnistunut, se sirunlukija oli rikki. No, saatiin numerot ja muut ja koiralta tarkastettaisiin siru vasta kisan jälkeen sitten. Ennen suoritusta lähinnä hengattiin, yritin saada koiran vaan rauhalliseen tilaan ja olla välittämättä muista koirista. Annoin sille maksapaloja aika reilusti ennen koetta taskusta ja syöttelin katsekontaktista. Otin pari ihan superlyhyttä pätkää seuruuta, mutta yritin pitää koiran seisomassa, koska en halunnut turhaan istuttaa tai makuuttaa sitä kylmässä maassa. 

Sitten olikin kehääntulotarkastus ja se sujui ihan kivasti. Pongoa vähän hermostutti, joten se räpätti siinä kun ei jaksanut taaskaan oikein odotella. Pongo kyllä säikähti vähän, kun se vaan iski kädet suoraan ekana palleille -onhan se tottunut niiden tarkastukseen mätsyissä ja näyttelyissä, mutta ne on katsottu hienovaraisemmin- mutta siitä nyt ei käynyt ihmeemmin. SIitä meidät sitten ohjattiin ensimmäiseen paikkamakuuporukkaan (lähtijöitä oli 9, joten oltiin ekan viiden joukossa) ja näinollen luoksepäästävyysriviin.


Pongoa vähän hermostutti siinä ja se oli vähän levoton. Pyysin sitä siihen sivulle ja kun tuomari tuli meidän kohdalle, se istui hienosti ja näin saatiin sitten siit kymppi. Sitten alkoi paikkamakuu ja tämä oli se hetki, mitä jännitin kaikista eniten, koska en todellakaan tiennyt mitä Pongo tekisi. Siinä otin hihnan pois ja käskin koiran maahan ja jättäessä sanoin "paikka" ja toivoin parasta ja hymyilin idiootin näköisenä koiralle kauempaa. Ensin se vikisi jonkin aikaa ja lopuksi sitten haukkui jonkin verran yksittäisiä haukkuja - eli paikkamakuu on vielä hieman vaikeaa Pongolle, mutta jokatapauksessa se pylly pysyi maassa ja kertaakaan koira ei edes vaihtanut asentoa. Pari sekuntia ennen ajan loppumista vieressä ollut labbis sitten lähti liikkeelle ja vähän jännitti, mitä Pongo tekisi... Mutta siellä se nökötti. Kun liikkuri huusi "aika, palataan koiran luo" en oo varmaan koskaan hymyillyt suuremmin. Harmiksi lopuksi sitten Pongo ennakoi perusasennon (jep, ei olla harjoteltu tätä kun aina palkkaan koiran vaan siihen eteen) mutta se oli mulle ihan yks ja sama, kun koira pysyi koko ajan paikallaan. Kehuin niin mahottomasti ja arvosanaksi saatiin kutonen. Perusasennon ennakoinnista -2p (kai?) joten oikea suoritus oli kasin luokkaa eli aivan hyvä meille. Henkisesti olin valmistautunut nollaan, joten olin todella tyytyväinen!! Tässä Pongo sai aika monta maksapalaa. ;)


Kasvattajatätikin oli tullut paikalle, mutta en ollut vaan nähnyt häntä siinä väliajalla kun kasvis oli naamioitunut erilaiseen takkiin ja pipoon mitä normaalisti treeneissä on nyt ollut. Hän oli nähnyt meidän paikkamakuun ja musta se oli meidän tasoinen tällähetkellä ja nyt tiedän, mitä mun pitää tehdä, että saan sitä parannettua. Mikä on Pongolle se paras tapa treenata. Ehkä sen hermot ei vaan vielä kestä tota paikkamakuuta ja sen on jotenkin purettava sitä, tässä tapauksessa sitten pitämällä ääntä. Jokatapauksessa kevyen pissityksen jälkeen vein Pongon autoon BOT päällä ja fleeceviltiin käärittynä ja menin itse katsomaan ekan koirakon suoritusta. Olin tässä vaiheessa jo ihan fiiliksissä onnistuneesta paikkamakuusta!

Kun tuli meidän vuoro, mulla oli hyvä fiilis kehään mennessä ja mua ei oikeastaan jännittänyt ollenkaan. Otin koiran vain vähän ennen h-hetkeä autosta pois ja tein pari hauskaa lyhyttä seuruujuttua palkaten, jonka jälkeen mentiin kehään. Suoritettiin kaikki liikkeet oikeastaan omalla tasollamme, ainoa mikä harmitti oli ehkä taluttimetta seuruusta 7½, mutta koira oli ollut väljä. Itseä ilostutti kuitenkin katsoa sen kontaktia ja ilmettä kehässä, mulla oli sikakivaa ja rento olo ja koiralla vaikutti olevan hauskaa! Se palkkautui hyvin mun kehuista ja ei reagoinut palkattomuuteen oikeastaan mitenkään. 



Kasvistäti kuvasi vielä meidän yksilöt ja olen itse niihin tyytyväinen. Joo koira on väljä seuruussa, voisi pysähtyä nopeammin seisomisessa, kääntyä tiukemmin seuratessa, hypyssä mennä suoremmin... mutta mä oon niin tyytyväinen, koska tässä kulminoituu meidän vuoden treenaamiset. Mulle tää on myös ihan itseni ylitys, koska en olisi esim. vuosi sitten tai varsinkaan pari vuotta sitten voinut kuvitella, että Pongosta olisi kisakoiraksi. Mutta kyllähän siitä oli ja mä en tiedä miten oon saanut siitä tuollaisen, että mä oonkin kivempi kun koirat tai että mielummin se tekee mun kanssa kun kiinnostuu kaikista muista tai hajuista. Olen niin ylpeä!!

En osannut päässä miettiä pisteitä kokeen jälkeen, enkä oikeastaan ajatellut niitä. Mulla oli ihan sikahyvä fiilis vaan koko hommasta! Sitten kun mun ohi meni yksi tuttu kisatyöntekijä "Onnea Tiina, te saitte ykkösen!" niin lähinnä suu loksahti auki. Lähdin ehkä ekaa kertaa ilman verenmakua suussa kisaamaan ilman tulostavoitetta ja sillon juuri onnistuttiin. Lopulta sitten kun katsottiin tuloksia, täpärästi hävittiin yhdellä pisteellä kolmanneksi sijoittuneelle, eli sijoituskaan ei ollut kaukana. Mutta se nyt ei ollut tärkeintä, vaan toi ihan mahtava fiilis mikä kruunasi kyllä tämän koko vuoden treenaukset. Kerrankin se kaikki aika mikä tuli uhrattua koirahommalle, kannatti ja se palkittiin noilla numeroilla sitten tuossa pikkuisessa lappusessa. Mä oon niin kilpailuhenkinen ihminen, että se pilaa aina meidän kisaamiset, mutta nyt psyykkasin itseäni koko edeltävän viikon ajattelemaan vaan "rikotaan kisakynnys, pidetään hauskaa" ja se kannatti. 




Miksi mä en ole postannut pitkään aikaan, vaikka ollaan treenattu joka päivä? En halunnut lisäpaineita itselleni, kun on tullut otettua takapakkia. Paikkamakuuharjoituksissa Pongo säikähti 2 kertaa (eri kerroilla) ääntä ja jouduin ottamaan sen herkkujen kera takaisin, jonka jälkeen se alkoi nousemaan paikkistreeneissä yhä enemmän. Nousemisia tapahtui paljon enemmän ja se vaikutti levottomamalle ja jotenkin en halunnut kirjoittaa siitä blogiin ennen koetta, koska en halunnut ylimääräisiä paineita kommenteilla (vaikka tiedän kaikkien vinkkien tarkoittavan vain hyvää, kiitos kaikille niistä!) kun mulle annettaisiin neuvoja treeneihin tai jopa kehoituksia jäämään kokeesta tai ainakin paikkiksesta pois. Tiedän, että Pongo ei vaan kestä vielä paikkiksessa olemista tai se ahdistaa sitä jonkin verran ja se on purkanut sen joko nousemalla tai ääntelemällä. Muita koiria se ei kuitenkaan koskaan ole onneksi mennyt häiriköimään eli on tullut vaan suoraan mun luokse. Siksi uskalsin mennä sen kanssa kokeeseen, koska tiesin, ettei se menisi häiriköimään muita. Paljon eri koirien kanssa ollaan harjoiteltukkin. Henkisesti kuitenkin valmistauduin siihen ja mietin mitä tekisin sellaisessa tilanteessa, jos se menisi jonkun toisen koiran luokse. Varmasti jokaisen kisaajan kannattaisi käydä mielessä sellainen tilanne, mitä siinä pitäisi tehdä, jotta osaisi sellaisessa tilanteessa toimia oikein. 

Jätin siis bloggaamatta ja keskityin mielummin treenaamaan ja saamaan itselleni oikean fiiliksen. Ja se kannatti. Kisojen jälkeen kasvis sanoikin Pongon paikkiksesta, että "se tietää että sen pitää olla siellä, vaikka se olikin inhottavaa".  Nyt keskitytään parantamaan paikkamakuun fiilistä ja saamaan ääntely vähenemään. Pitää myös miettiä, haluanko yrittää TK1:stä vai siirtyä avoimeen luokkaan... Nälkä kasvaa syödessä!

tiistai 14. lokakuuta 2014

Rauno Virran agivalkka!

Skipattiin eilen agilityvalmennus ja tänäaamuna meillä oli sitten vierailevan tähden Rauno Virran agilityvalmennus! Itselleni Rauno oli ihan uusi tuttavuus, mutta pidin hänestä kyllä paljon. Kuvailisin häntä pitkäpinnaiseksi, rauhalliseksi ja mukavaksi ja kun itse tekemisen keskellä meinasin tuskastua, hän pysyi tyynenä. Kun epäonnistui pidin hänen tsemppaamisestaan. Ja toki vinkit oli hyviä ja antoi kuvaa, miten voin ohjata eritavalla. Nyt kun on tullut käytyä vain Julian agilityvalkoissa tulee väkisinkin otettua käyttöön tietynlaisia ohjauskuvioita tai tietynlaista ohjaamista, mitä Julia opettaa. Ja toki hyvällä tämän sanon. Välillä on meidän kaikkien hyvä treenata eri valkkujenkin valkoissa, että saa perspektiiviä ja uusia 'ahaa!' elämyksiä. Mikäli Rauno tulee uudelleen Haukkikseen, menen ehdottomasti! Pidin kyllä.


Tältä aamulta kuva :)



Eli aloitettiin valkka esittäytymällä ja kertomalla lyhyesti koirasta. Sen jälkeen tutustuttiin itsenäisesti rataan, meitä ei siis neuvottu mitenkään, vaan päätettiin itse miten ohjattaisiin rata ja tehtiin kaikki nopea kierros, missä ei jääty harjoittelemaan, vaan esitettiin lähinnä vaan mitä mentiin nyt. Yritin rohkeasti tehdä mukaan vaikeampia ohjauskuvioita ja onnekseni takaakierto-niisto-sokkari onnistui! Saksalainen ja joku normaali takaakierto sitten ei, mutta ei mahda mitään. 

Kierroksen jälkeen sitten oli meidän oma vuoro, missä saatiin valita tietty pätkä mihin pureutua. Valitsin kepeiltä eteenpäin ja siinä olikin sitten junnaamista... En osaa lähettää koiraa eteenpäin. :D Huvittavia ihan helppoja asioita, joita en kummasti vaan osaa. 

Eteenlähetys 

  1. Käskytä estettä
  2. Spurtti kohti estettä
  3. Käsi vakaana rauhallisesti lähettämässä esteelle, eikä viuhdo edestakaisin
Seuraavana ongelmana oli se, ettei Pongo osannut takaakiertoa. Ja en osannut ohjata yms, mutta kuitenkin. Tähän nyt ei näennäisesti löydetty ratkaisua, ehkäpä syynä oli miljoonat epäonnistuneet takaakierrot esimerkiksi kisoissa. Takaakiertoa siis itsenäiseen harjoitteluun lokakuun ajaksi! Ehkä otetaan tästä meille teema itsenäisiin treeneihin? ;)

Jatkoimme sen jälkeen putken kautta 11-este, jonka jälkeen tarkka linjaus koiralle niin, että sen nenä osoittaa putken vasenta päätä ja tämä oli mahdollista kun ohjasi 11 esteen valssaten ja tarkasti katsoi, että kun koira on lähtemässä pituudelle, voi sille jo käskeä "putkiputkiputki" kun se on oikeassa linjassa. Toimi! 

Irtoaminen (putkeen)
  1. Varmista ajoissa, että koiran linja on oikea ja suunta kohti oikeaa putkea
  2. Spurtti (tässä tapauksessa) ennen pituusestettä -> koira irtoaa kauempaa

Siitä päästiin sitten jälleen jumittamaan seuraavaan ohjauskohtaan. Siinä putken ja hypyn kautta takaaviennille, missä houkutuksena putkenpää. Sain Pongon kuitenkin hyvin takaavientiin kun keskityin, ohjasin, käskytin ja olin tunkematta kroppaani koiran näkökentän eteen ja se kykeni näkemään esteen!

Takaavienti
  1. Elä peitä estettä kropalla
  2. Putkensuu houkuttelee, joten jätä sen takia hyvin tilaa, koira näkee siivekkeen ja käden -> tulee paremmin takaavientiin
  3. Kerro tehtävä ajoissa
  4. Ohjaa este
Jatkoimme sen jälkeen putken kautta pari suoraa hyppyä, sitten tuli 18-19 este jotka oli periaatteessa samassa linjassa, mutta päätin tehdä siihen vaikeimman ohjauskuvion eli tämä oli ilmeisesti viskileikkaus. Siinä sai pureutua mun ajoitusongelmaan, joka saatiin sitten loppujenlopuksi onnistumaan. Kyse oli siitä, että olin liian ajoissa esteellä ja vauhti loppui kesken. Oli kiva saada tää viskileikkaus onnistumaan, kun viime aksavalkassa kun tämä oli, en osannut ajoittaa tätä. Nyt kuitenkin se onnistui, sain koirakin kääntymään ja avaimena tähän oli se, että tein vähän pidempää kaarretta, etten lähe liian edelle.

Vaikka päivä oli pullollaan hyvää informaatiota ja uusia vinkkejä, silti kaikista tärkein (jopa ehkä yksinkertaisin?) vinkki oli silti tämä:

Älä huokaile ja turhaudu koiran kuullen, vaikka tarkoittaisitkin itseäsi, etkä koiraa. Koiran fiilis laskee ja on vaikeampi työskennellä yhdessä. Ulos hallista ja koiran näköpiiristä voivottelemaan ja yhdessä tehään hyvällä fiiliksellä!

Videolta laskettuna mun epätoivon huokaukset ja "voi hitto en osaa ohjata" "voi oon myöhässä" "oon huono" yms muita sanomisia oli noin viisituhatta. Todella mieltä avartavaa! Oon jo oppinut tunnistamaan tilanteet missä ottaa tunteisiin ja en pysty hillitsemään raivoa/herkistymistä ja niissä tilanteissa olen vienyt koiran pois ja sitten treenannut ohjauskuviota vaikka ilman koiraa. Nyt kuitenkin varmaan latistan sekä omaa että koiran mieltä tiedostamatta noilla "voi ei" "voi huokaus" pessimistisillä huokauksilla ja sanomisilla, en oo vaan tajunnut niitä! Radalla osaan kyllä tsempata, mutta väliajoilla selittelen kauheasti tai suoritus loppuu luonnollisesti yleensä johonkin epäonnistumiseen, jossa palkkaan ja sitten "voi hitto oon surkea". Ei nostata kyllä mun eikä koiran fiilistä! Pätee niin agilityyn, mutta myös tokoon, rally-tokoon, mihin tahansa yhteiseen tekemiseen. Täytyy alkaa kiinnittää huomiota, koska itse en edes huomaa tekeväni sitä noin montaa kertaa.

Loppuun kuitenkin vielä video valmennuksesta! Kaikki kommentit on mulla videoituna, mutta ajattelin ottaa ne pois, koska tiivistin ne tekstiin, joten nyt oikeastaan lähes pelkkää menoa videolla.



Olemme myös treenanneet ahkerasti, mutten ole jaksanut postailla. Tokon suhteen on ollut hieman takapakkia ja vähän lauantain kisat aiheuttaa paineita. Jokatapauksessa tehdään lauantaina parhaamme, ehkä se ei yllä ykköstuloksiin, mutta haluan käydä kuitenkin ylittämässä mun korkean kisakynnyksen ja katsomassa senhetkisen tilanteen, miten pärjätään kisoissa ja miten kovasti mua jännittää. 

tiistai 7. lokakuuta 2014

Aksavalkussa

Maanantai-iltana taas palattiin aksan parissa agivalkassa! Oli taas kohtuu haastava rata ja halusin tarkoituksella hypyttää tänään maksirimoilla, koska halusin testata miten paljon rimojen eri korkeus vaikuttaa mun ohjaamiseen. Heti alussahan sen huomasi, eli ohjaus vaikeutui heti kertaheitolla ja kieltoa tuli esim. ekaan valssaukseen paljon.



Eli nelosputkeen saadakseni täytyi koira saada hyppäämään kolmoseste, mutta samalla kuitenkaan olla vetämättä sitä liian nopeasti mukaan, jolloin koira jättäisi hypyn välistä. Monesti vedin oikean käden liian nopeasti pois ja koira reagoi oikein, videolta nämä näkyy paremmin.



Putkeen saatua sitten ohjasin koiran vitoselle niin, että menin itse koira vasemmassa kädessä eli vitonen suoraan ja kutoselle pienesti pyöristystä ja putkeen, ei vaikea kohta meille. Seiskaputkesta A:lle ja A:lta kepeille (ihan hienosti!) niistoavustuksella. Kepit sujui hyvin, vaikka ekalla kerralla taisin unohtaa puolenvaihdon, mutta sittemmin tein kepeillä sokkaria ihan hyvällä menestyksellä, siinä ei ollut mitään ongelmaa. Hyvä oli siis harjoitella myös se!

Kympille sitten niin, että koira on oikeassa kädessä, eli ohjaan koiran takaa oikealla kädellä, sitten sokkari ja koira on vasurissa. Sitten kun tulee 11 este niin vaihdoin vain puolta ja koira hyppäsi, 12 en saanut oikein ohjattua kunnon linjaa. Tämä kohta oli vaikea ja meninkin sitä lähinnä yhden tai kahden esteen pätkissä, mutta Pongo reagoi hyvin sokkareihin. Se voisi olla meille sopiva ohjaustapa. Tähän pätkään lopetettiinkin eka vuoro ja sitten taukoiltiin hetki.



Ihana puikkis silmät tuikkien menossa radalle! Jatkettiin tauon jälkeen 13 putkesta, sitten ennen 14 keppejä tuli flippi, joka onnistui (kai?) ihan hyvin heti ekalla. Koira haki kepit hie-nos-ti ja kepeiltä sitten A-esteelle, ei kai ihmeempää ongelmaa sitten siinä. 16 esteelle sitten koira oikeassa kädessä ja heitettiin se vain vasemmalla esteen yli, 17 suoraan ja 18 valssaus ja lähetys 19 putkeen. Sitten päästiinkin hinkuttamaan tuota hauskaa estekuviota!

20 takaa, koira vasemmassa kädessä ja sitten 21 esteelle oikealla heitettiin yli (en muista ohjauskuvion nimeä), vedettiin koira vasemmalla kädellä ja kevyesti vain työnnettiin se kropalla 22 esteen yli. Koitin jotain "uima"tyylistä ohjauskuviota, ei toiminut ja siirryin seuraavalla kerralla tekemään 23 esteelle myös niin, että tulen koiran edestä ja työnnän sen kropalla hyppäämään sen eli koira oikeassa kädessä ja vasemmalla ohjataan se esteen yli ja putkeen. Tätä hinkattiin hetki ja saatiin jopa onnistumaan, tuo ohjaustapa oli meille ihan ok, ehkä vähän hidas (vielä?) mutta saatiin onnistumaan. Se "uimatapa" ei onnistunut, koska en saanut itseeni siihen vauhtia ja Pongo hidastui siinä paljon. 




25 este oli takaa-niisto-sokkari ja loppuaika harjoiteltiin siinä mun ajoitusta. En osaa alunalkaenkaan olla oikeassa kohdassa ja teen sokkarin liian ajoissa. Olen tätä yrittänyt kisoissa, mutta näköjään tämä tarvitsee vielä paljon treenausta ennenkuin ehkä uskallan uudelleen yrittää sitä. Saatiin lopulta onnistunuttakin toistoa kun uskalsin vain tehdä sokkarin tarpeeksi myöhässä ja Pongo tarvitsee aika kovan kannustuksen "tuletuletule" niistoon, mutta hyppää kuitenkin. 


Treenien jälkeen on mukavaa lämmitellä takan äärellä ♥

Oli kyllä oikein kivat treenit ja oli taas avartavaa treenata vähän eri tyylillä. On kehittävää mun ohjauksen kannalta treenata korkeammilla rimoilla (tänään siis 50cm), mutta toisaalta en tiedä koenko sitä kovinkaan fiksuna joka treeneissä hypyttää maksirimoja. Joten ehkä sillointällöin mennään rataa isommilla esteillä ja välillä pienemmillä, haluan kuitenkin säästellä koiraa. Esim tänään kuitenkin takaa-niisto-sokkaria harkatessa käskin koiran maahan ja treenasin "mielikuvituskoiralla", koska olisi tullut ihan turhaan 3-5 hyppyä mun omien ajoitusvirheiden takia. Teen tätä aika usein, eli siis treenaan itse radan varmaksi ja otan koiran vasta sitten, vaikka meidän treeniaika lyhenisikin siitä sen 1-2 minuuttia. Jos säästän näin säästän koiraa turhilta hypyiltä edes vähän, on se musta sen arvoista.

Ensi viikolla en tiedä menenkö agivalmennukseen, yritin saada sen myytyä, sillä tiistaina on Rauno Virran agilityvalmennus ja en kahtena peräkkäisenä päivänä halua tai viitsi mennä rataharkkaa. Eräs oli jo kiinnostunut mun ensiviikon ryhmäpaikasta ja mikäli palaset napsuu kohdalleen niin mä pääsen Virran Raunon oppiin ja mun ryhmäpaikalle menee villistyyppi treenimään. Toivottavasti onnistuu! Vaikka Julia on hyvä valkku, on aina toki avartavaa kuulla myös muiden mielipiteitä. En ole sen kummemmin tutkinut Rauno Virran opetustyyliä ja hän on minulle tuntematon valmentaja, mutta uskon, että Julia valitsee vain päteviä vierailevia valkkuja ;)

Loppuviikko kuluukin varmaan vapisten eli siis vapaapäivien (eikä vapisten kylmyydestä, vaikka kylmä onkin..) sekä tokottelun parissa. Enää ei mitään hirveitä korjauksia voi enää tehdäkkään, se alkaa olemaan menoo nyt!

lauantai 4. lokakuuta 2014

Ekat startit kakkosissa

Pätevä! (c) Karo
Tänään oli siis kisapäivä ja aamulla pakkasin Pongon lisäksi hoitoon tulleen Murun mukaan seuraneidiksi. Saisipa ainakin lenkkeillä sekä silläkin olisi tekemistä. Meillä oli tosiaan ekat startit kakkosissa, tuomarina oli Sari Mikkilä ja pidin hänen radoistaan. Muutama kinkkinen kohta, mutta alkuun ja loppuun oli molemmilla radoilla mukavaa hanatusta ja molemmat oli siis agiratoja - nehän on sopineet meille paremmin kun hyppikset. Radojen filmauksesta kiitoksia Roosalle sekä Karolle, saapahan nyt ihastella noita virheitä taas jälkeenpäin ja facepalmata itsekseen.

No mutta meillä ei mennyt ihan strömssöissä. Jännitin erityisesti ekaa starttia tosi paljon, joten siellä tuli aikamoisia kökköpökkö -ohjauksia. Sama toisella radalla, eli sielläkin tuli töpättyä niissä "teknisissä" kohdissa. Eikä ne ollut musta edes mitenkään mahdottomia, mutta en vaan nyt tälläkertaa osannut ohjata. Jos jotain hyvää pitää (väkisin) keksiä niin: 1. keinu, 2. kepit onnistui molemmilla kerroilla (jopa B-radalla, vaikka olin suunnitellut valssaavani ennen keinua -> nyt jouduin vaihtamaan puolen vasta keinun jälkeen ja koira haki silti kepit hyvin), 3. sain koiraan vauhtia suorilla juoksemalla itse täpöä. Oispa vaan jääny itelle kiva olo, suoraansanoen vatutti kun mokasin tommosia kohtia, joiden ois pitäny onnistua kun ei ne musta ollut kauheen hankalia edes. Noh, treeniä vaan ja kattoo millon kehtaa taas naamaansa kisakentällä näyttää. Harmi kun koira on kuitenkin hieno ja sitten itse sekoilee tyhmissä kohdissa, ei maha mitään!





Eli ihan mun mokia, koira oli kyllä hyvä ja taas sorruin noihin tyhmiin ajoitusvirheisiin, joita sitten jään korjailemaan pysymällä paikalla ja pyytämällä
Kiipeekiipee! (c) Karo
koiraa vaan hyppäämään. Mietin voisiko mun ohjausvirheet kärjistyä siksi kun treenataan medirimoilla ja maksirimoilla kuitenkin koira joutuu hyppäämään vähän eri tavalla ja lähestymään huolellisemmin ja itse en osaa sitten maksirimojen kanssa ohjata koiraa? Aion ainakin puhua Julian kanssa tästä ongelmasta ja ehkä ainakin välillä treenata myös ihan kisarimoilla treenin kannalta. Nyt kun meinaan pitää ainakin kuukauden tauon kisaamisesta, voisi treeneissä hyppyyttääkkin vähän isompia esteitä harjoituksen kannalta.


Treeniä treeniä ja vähän iloisempaa mieltä. Ärsyttää joskus olla niin kilpailuhenkinen, että kehitän hirveän ongelman joistain kisoissa parista epäonnistumisesta, kun koira kuitenkin tekee iloisena ja meille vaikeimmat eli keinu ja kepit kuitenkin sujuu. Ja ylipäätään voidaan kisata. Tästälähin lupaan yrittää olla paremmalla fiiliksellä (en kuitenkaan pura koiraan tätä ärtymystä, eli samat nakit lenteli palkaksi taputusten kera radan jälkeen tuli luva tai hylly), kunhan sitten Karolle vuodatin huonoa mieltä radan jälkeen. Nyt parempaa asennetta tähän hommaan, pitäisi pystyä olemaan ottamatta niin kovin tosissaan.  

Kaikista kivoin saavutus oli kuitenkin (tokokoetta ajatellen) se, että Pongo suostui hallissa rauhoittumaan, totteli mua ja kun teetin sillä pari tokopätkää (seuruu & liikkeestä maahan, eli helpoimmat meille) niin se teki ne nätisti välittämättä vaikeasta aksa- ja koirahäiriöstä. Eli toivoa on sen tokokokeen suhteen! Voin saaha Pongon jopa tottelemaan. Ehkä.