keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Takapakkia jälleen keinun suhteen...

Tänään agilitytreeneissä sitten ja ei kovin hyvin mennyt.. Ensin jotain A-esteen kontaktiharjoitusta, joka meni ihan hyvin ja ei siitä suurempaa kerrottavaa. Ihan hyvinhän se meni, kun kyseessä A-este ja jotain ohjauskuviota, millä ei sen suurempaa merkitystä.

Sitten alettiin vääntämään keinua ja eihän siitä tullut vaihteeksi yhtään mitään. Ekan kerran meni joo keinulle ja sen jälkeen palautui kivasti leikkimään. Toisella kerralla jökkäsi jo kauas, ei suostunut tulemaan keinun lähellekkään, pari kertaa sai sen syömään namin sieltä keinun päältä. Muuten sitten jökitti kaukana. Kävi välissä häkissä (ei palkattu mitenkään, vietiin vaan pois) ja sitten takasin ja sama homma. Irvisteli ja oli kyllä vaihteeksi "traumatisoitunut".


Alkaa pikkuhiljaa nää tavoitteet agilityn suhteen kyllä mun päässä vaihtumaan. Ei tästä vaan tuu yhtään mitään ton keinun kanssa, samat traumat alkaa puskemaan mitä aikaisemmin ja maanantainahan se meni ihan hienosti sen kasvattajan kanssa treenatessa. Nyt sitten taas tuli joku elämää suurempi ongelma keinun suhteen ja nyt se varsinkin pääsi niskan päälle, kun luovutin ja ei tarvinnut mennä keinua ollenkaan. En tiedä oliko parempi antaa sen olla menemättä ollenkaan vai kiskoa väkisin se sitten sinne keinulle. Ei noissa treeneissä nyt kuitenkaan ole meidän menemiseen aikaa 45 minuuttia, että namilla houkuttelemalla sen sinne saisi....


Me ei kyllä ikinä päästä kisaamaan jos toi koira ei pääse yli noista traumoistansa. Sitten kun se rupeaa siinä keinulla pelleilemään ja irvistelemään ja on niin ahdistunutta taas, niin tottakai mulla nousee itelläni tunteet pintaan ja oon ihan itekkin siinä ahdistunut, niin kaippa se koirakin sitten on. Ehkä taas pitää laittaa tää keinu pannaan kolmeksi kuukaudeksi ja katsoa uudestaan.. hohhoijjaa...

6 kommenttia:

  1. Mitäs jos sä kävisit tekeen sitä keinua ihan itekseen niin että sulla on vaikka se 45min aikaa siihen totuttaa? Jättäisit treeneissä keinut kokonaan väliin ainaki hetkeks. Teet keinusta tosi kivan jutun ihan vaikka leikittämällä ja namittamalla siinä vieressä ja palkkaat pienistäki keinuun päi suuntautuvista eleistä (naksutin ois näppärä).

    Eikös Pongo oo jonku verran ääniherkkä? Jos se säikähtää sitä ääntä? Ootko pamautellu sitä keinua sille (siis oot ite koiran kans keinun vieressä ja kädellä liikuttelet sitä) ja palkannu aina kolahduksesta? Enste vaa pelkkä pieni liike jos tuntuu että traumatisoi. Vai pelkääkö se siis sitä oikeesti vai muuten vaan pelleilee?

    Kokemuksesta voin sanoa, että omalla asenteella on ihan älyttömästi merkitystä... Jos yhtään ärsyttää ja turhauttaa ja ahdistaa se keinu ja koiran käytös nii se heijastuu kyllä siihen koiraan. Alota ihan vaa jollai pienellä helpolla tavotteella keinun suhteen ja iloitse siitä ihan superisti koiran kans.

    Kuulostaa vaan pikkasen multa kun sain itelleni asennevamman kehitettyä ("mutku kyllä se itsenäisissä treeneissä...")ja sit tuntu että kaikki tökkii ja mun asenne heijastu koiraanki ja koira ei toiminu ollenkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä nimenomaan oon jättänyt keinun meidän kaikista treeneistä pois useeks kuukaudeks, eli se on jo koettu eli se on edelleen yhtä kauhea asia. Vieressä paukuttamalla pelkää edelleen (ei kuitenkaan huomioi jos esim joku toisella kentällä menee sitä yhtäaikaa) ja se tuntuu olevan ihan turhaa.

      Pongo on ääniherkkä ja pelkää pamausta sekä varmaan sitä ääntä että vauhtia siinä aristaa. En oikeastaan yksikseni enää edes viitsi sitä mennä, koska en osaa ja en tiedä mitä mun pitäisi tehdä, joten jatkossa mennään keinua vaan kasvattajan silmän alla koska tosta ei tule mitään jos yksin rupean mitään ton keinun suhteen tekemään.

      Musta tuntuu, että se osin pelkää ja puoliks sitten kusettaa. Palautuu tosi hyvin keinun jälkeen, joten kyllä sen saa siitä vielä varmaan joskus menemään. Mutta nyt sen suhteen on tehty jo turhan paljon virheitä, joten itsekseni (enkä välttämässä edes noissa ryhmätreeneissä!) rupea keinua ollenkaan harjoittelemaan.

      Poista
    2. Jos se pelkää jo pelkästään sitä paukuttelua niin eikai se mitenkään voi suorittaa sitä keinua kokonaisenakaan? Et sä tee mitään hallaa sillä, että käyt sen kans just paukuttelemassa sitä keinua. Alotat vaikka oikeesti sillä, että se ees tulee sen keinun viereen ja hirveet kehut siitä päälle. Vaatii ehkä hidasta etenemistä ja jatkat vasta ku ei jäykistele. Jos se nyt ei ihan paniikkiin vedä nii en usko että tuo namittelu mitenkään turhaakaan vois olla. Syömisen kun pitäis rauhottaa koiraa.

      Jali pelkäs alussa sitä paukuttelua ihan vaikka oli muutaman metrin päässä ja joku muu suoritti. Mä sitä ahkerasti namittelin siihen keinulle ja pikku hiljaa lisäsin sitä keinun liikettä ja pauketta. Se oli oikeesti alussa ihan jäykkänä häntä koipien välissä ja ite keinulla jatko samaa jäykistelyä eikä tahtonu tohtia liikkua (kauan mentiin niin, että hidastettiin keinun liikettä toisesta päästä eikä päästetty sitä ees paukahtamaan). Sen kans oikeesti ihan namittelin niin kauan ettei enää jäykistelly ja sit se jossain vaiheessa huomaski ettei tää ookaan hirvee.

      Leikkiikö se keinun jälkeen jotenki "kiihkeämmin"? Jali ainakin purkaa painetta leikkiin, sen kyllä huomaa, että se leikki on sillon erilaista. Jos sille oikeesti namipalkka vaan toimii nii mä ehkä suosisin keinulla sitä mieluummin, ei nosta koiran kierroksia samallalailla ku leikkiminen.

      Poista
    3. No käytiin tekemässä kasvattajan kanssa keinua yhdessä ja Pongo ei vaikuttanut ollenkaan pelokkaalle oikeastaan, vaan sille, että hitto mua ei huvita tehdä tätä ja se vaan osotti oikeastaan siinä sitä sen dominointia ökisemällä mulle.

      Ei toikaan pelkää paukuttelua jos joku muu tekee.. Eli musta tuntuu että se osin yrittää kusettaa mua, kun on saanut joskus vähän huonoa kokemusta tuosta keinuilusta. :-D

      Poista
  2. Pitäisikö sen kanssa aloittaa ihan kokonaan alusta keinun kanssa? Jos sillä on nimenomaan trauma siellä taustalla, se ei sormea napsauttamalla lopu vaan vaatii pitkäjänteistä treeniä ja sopeuttamista. Onko bang-leikki teille tuttu? Alkuun toki totutat koiran pikkuhiljaa keinun ääneen kaukana (kuuntele ensin ihan vain kotona videoita joissa paukahdus kuuluu, sitten kentän laidalle kuuntelemaan kun joku muu treenaa, sitten vähän lähemmäs jne.). Kärsivällisyys on avainsana, ei missään nimessä saa edetä liian nopeasti tai kohta olette taas alkupisteessä.

    Jos oma kärsivällisyys ei riitä, niin saisitko jonkun kokeneemman tyypin vaikka kouluttamaan Pongoa? Tyyliin kun tällä toisella tyypillä on oma treenivuoro, niin hänen koiransa tauoilla keskittyisi Pongon kanssa keinuun. Siis nimenomaan taas sopeutusmielessä, muutama minuutti äänten kuuntelua, sitten vähän bang-peliä kun on välittämättä keinun äänestä. Alkusopeutus- ja koulutus mielellään vaikka siten ettet itse ole ollenkaan paikalla, jos sun oma hermostuneisuus tarttuu Pongoon.

    Bang-leikki:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pongo ei pelkää keinua, jos joku muu tekee sitä esim. viereisellä kentällä. Ei kiinnitä silloin ääneen huomiota ollenkaan. Ollaan aloitettu keinun kanssa uudestaan, ihan jo vaihtamalla käskysana.

      Mulla on onneksi kasvattaja, joka asuu vartin päässä jonka kanssa ollaan nyt käyty treenimässä kaksi kertaa jo tällä viikolla. :-) Takapakkia tuli oikeastaan noissa ryhmätreeneissä, kun Pongo pääsi niskan päälle.

      Poista