maanantai 24. kesäkuuta 2013

Hiljaa hyvää tulee

Käytiin ottamassa näin maanantaiaamuna aksailua kahden kesken kasvattajan kanssa. Tavoitteena oli treenata siis keinua ja keppejä, sekä otettiin radanpätkä. Lisäksi kasvattaja treeni agissa kaksi sen koiraa (Pongon veli sekä puolipikkusisko) ja tokoili Pongon emän kanssa. :-)

Keinu meni ihan samallailla miten on nyt mennyt ennenkin, eli pientä "traumatisoitumista" ja epävarmuutta, kuitenkaan oikeastioikeasti ei sitä pelkää, eli palautui hyvin leikkimään keinun jälkeen ja suostui siihen kuitenkin tulemaan. Eiköhän se vaadi vaan vähän treenimistä ja sen oppimista vaan, kyllä se sieltä pikkuhiljaa tulee. :-) Innoissaan ainakin leikki keinuilun jälkeen, eli mitään kovin pahoja traumoja ei siitä voinut saada. Pikkuhiljaa... Tää meillä on kynnyksenä vaan sen kisaamisen suhteen. 


Kepit meni hyvin ja osas ne, mentiin ilman verkkoja, paitsi alussa ja lopussa verkot varmistuksen vuoksi. Pari kertaa sekosi (tai ei jaksanut keskittyä) väleissä, muuten meni hyvin. Enää vaan vauhtia siihen hommaan niin kepitkin alkaa olee valmiit! Tai multa se piipittäminen pois, pitää hokea äijämäisesti kepikepikepikepi. :-D


Radalla sitten oli vielä epävarmuutta ja hakemista, eli mun epävarmuus taitaa heijastua Pongoon ja lähden liikaa viilaamaan pilkkua. Lisäksi se keinu tais vielä vähän takaraivossa sitä mietityttää, siksi esim. puomi oli taas hankala. Lisäksi oli yksi vaikea estekuvio, eli Pongo ei hakeudu tarpeeksi mun käteen. Ongelmia on siis meillä tässä yleinen epävarmuus mulla sekä koiralla, sekä mun turhat huutelut (edelleen) ja piipitys. Mun pitää alkaa äijäilemään. Lisäksi radalle pitäisi saada yhä enemmän vauhtia ja mun keskittyä olemaan korjailemaan jotain estesekoiluita kesken radan. No, näillä eväillä sitten lähdetään treenimään jatkossa!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti