maanantai 13. kesäkuuta 2022

Milloin on vanhan koiran viimeinen päivä?

Kello on 00.31 ja en saa nukutuksi. Itkettää.

Pongolla alkoi taas Carthropen-kuuri (1 piikki viikon välein, 4x) ja se on nyt saanut kolme piikkiä. Sen lisäksi menee Neurotin ja Rimadyl. Kaikki lääkkeet on nivelrikon hoitoon.

Valvottaa, koska Pongo menee selkeästi kohti viimeisiä aikoja. Ei sitä noin köpökoipisena voi pitää talven yli, jos on liukasta. Jos olisi vähäluminen talvi, on kävely vaikeaa hiekoitetulla asfaltilla. Takapihalle kulku on portaissa jo joinain päivinä hankalaa. Vielä on enemmän hyviä, kuin huonoja päiviä. 

Milloin on vanhan koiran viimeinen päivä?

Aina voi olla päivä liian myöhään, muttei koskaan päivä liian aikaisin.

Vielä ei kuitenkaan ole se päivä. 

Mutta sydämestä kuristaa. Että oliko viimeinen joulu, kun häntä heiluen Pongo saa avata paketit? 

Pongo minun luona viimeistä kertaa silloin viimeksi? Onneksi viime kesänä sain pidettyä sitä meillä aika paljon. Muuten se on vanhemmilla. Uuden kodin lattia on liian liukas. 

Milloin on viimeinen yhteinen uimareissu?

Milloin on viimeinen yhteinen kerta kärryillä pyöräillen?

Milloin on viimeinen yhteinen päivä?

Milloin tassu ei vain enää kanna. Silmä ei ole enää kirkas. Siihen päivään asti en halua odottaa. 

Nivelrikko on pirulainen, joka ei parane. Se ottaa aina sykähdyksittäin palasen Minun Pongoani ja vie mennessään. Sydämestä kuristaa. Vielä vuosi sitten mietin, millä hinnalla olisin valmis maksamaan uuden jalan. Mutta koirilla on rajansa. Kaikkea ei voi leikata.

Vielä on enemmän hyviä päiviä. Mutta niitä päiviä ei ole paljon. Se sattuu. Miten tänään Pongo vahtipaikassaan etupihalla heitti pötkölleen meidän kahvitellessa ja oli haukkumatta ohikulkijoille. Silitin ja kehuin. Lepää sinä, minä vahdin. 


perjantai 7. tammikuuta 2022

Vanha tassu hidastuu

 Yli vuosi ilman koirakilpailuja. 

Meidän viimeiseksi kisaksi jäi 21.11.2020 koiratanssikilpailut, joissa saatiin tehtyä yksi meidän kisauran huippusuorituksista. Koira oli niin hyvin mukana. Siitä sitten lähdettiinkin kohti alamäkeä, kun oli se kohtalokas päivä kun huomasin Pongon nivusessa patin. Siitä sitten lähdettiin.

Vuodenvaihteessa 20-21 tehty kastraatio muutti koiran täysin. Tästä syystä noin helmi-maaliskuussa 2021 sitten jätettiin myös koiraharrastukset pois, joissa viimeisimmät kerrat kävin lainakoiran kanssa. Ei se kuitenkaan tuntunut minusta samalta. Maaliskuussa irtisanoin paikan ja myin huhtikuun kerrat pois. Viimeinen käynti meillä hallilla oli huhtikuussa vapaakortilla, kuten aiemmin kirjoitin. Kesällä minua houkuteltiin myös palaamaan kouluttamaan, mutta en tiedä voisinko iloita muiden puolesta. Haluan, että koiraharrastus on minulle harrastus ja sen oman koiran kanssa. En ehkä muuten saa siitä sitä irti mitä tarvitsen. 


Pongo alkoi keväällä ontumaan ja kesää kohden ontui edelleen, eikä talvella tai alkukeväästä uimalakäynnit auttaneet asiaa yhtään. Carthropen-piikistä saatiin apua ja se selkeästi vetreytti Pongoa. Kuitenkaan Pongoa ei huvittanut lenkkeilemään lähteminen kotipihasta, vaikka muuten se olikin leikkisä ja aktiivinen kaveri. Metacamiin (meloksikaami) vaste huononi ja siitä ei ollut juuri lainkaan apua, vaikka talvella ja/tai keväällä se helpotti. Piikin ohella saatiin konsultaatiota eläinlääkäriltä, joka ehdotti myös kuvia ja/tai kivunhoitoa. Tässä vaiheessa päätettiin vain hoitaa kipua ja hoitaa kuvaukset myöhemmin.

Noh, kesä ja syksy mentiin sillä millä mentiin. Onneksi Pongo suostui kuitenkin kivasti lenkkeilemään metsätilalla, johon se vietiin autolla ja siellä sitten käyskenneltiin porukalla. Eli jotain liikettä tuli, vaikka kotipihasta ei suostunutkaan lähtemään lenkille. 

Käytettiin Pongo lopulta kuvissa loka-marraskuussa, kun ajateltiin valmistautua tulevaan talveen. Kuvissa ei näkynyt kuin nivelrikon alkua toisessa kyynäressä (huoh helpotusta). Saatiin uutena Librela-piikit käyttiin, joka annetaan kerran kuukaudessa ja lisäksi lääkkeenä aloitettiin Neurotiini eli gabapenttiinin antaminen. Kun sitä on annettu nyt useampi kuukausi on Pongo lähtenyt jo paremmin lenkillekin. Lisäksi marras- ja joulukuussa Pongo kävi fysioterapiassa/akupunktiossa. Kai siitäkin jotain hyötyä on ollut.



Täällä myö puksutellaan. Hitaasti mutta varmasti. Ja hyvin päästään juhlimaan 11v. syntymäpäiviä kuukauden päästä, ainoana esteenä ollen korona. Tassu se vaan hidastuu ja luopumisen tuskaa eletään. Onneksi kuitenkin Pongo on pirteä, kirkassilmäinen vanha herra, joka innostuu leikkiin ja olemiseen. Kyllä sitä paljon enemmän nukuttaa, mutta juustopussin rapina edelleen herättää sen päiväunilta ja se ilostuu näkemisestä. Vaatii loputtomia rapsuja. 

Olen vain yrittänyt sulkea mielestäni pois sitä, miten tärkeä osa arkea ja elämää ja mun identiteettiä koiraharrastus on ollut. Jatkuvasti uusissa töissäkin tulee vastaan koiraharrastustuttuja. En edes tajunnut miten mä oon elänyt ja hengittänyt sitä touhua, nauttien siitä ja oppien niin paljon. Nyt on vähän kuin tyhjää ja ilotonta, kun ei ole samanlaista intohimoa mihinkään vaikka olen yrittänyt innostua niin jääkiekosta, neulomisesta, tv:n katsomisesta, luistelusta, strategisista lautapeleistä, verkkopeleistä, lenkkeilystä, sählystä.... Yksin tehtävistä jutuista tai porukoissa. Mutta ei. Ei mikään tuota samaa iloa. Ehkä ainoana ratsastus, mutta sekin vähän saavutti huippunsa oman hevosen ollessa mahdoton hankinta. Kyllä koiranpentu on ollut mielessä, mutta utopistiselta se tuntuu hankkia tässä tilanteessa, kun aina vaan nämä tulevaisuuden suunnitelmat on auki vaikka miten tekee ja opiskelee. Turhauttaa. Mietin myös lainakoiraa, mutta ei se tuota sitä samaa iloa kun oman koiran kanssa kehittyminen ja harrastaminen ja siteen luominen kotona sekä treenikentillä. En mä halua kilpavälinettä, vaan ystävän, jonka kanssa vietetään yhdessä aikaa. Mutta se ei tule olemaan työpöydällä niin pitkään kun saa vanha herra puksuttaa täällä meidän kanssa. Ystävän kanssa kuljetaan ensin tämä polku loppuun - vaikka sitten hitaasti.

lauantai 31. heinäkuuta 2021

Kuulumisia

Linkkujalan kuulumisia! Käytiin ellillä, Pongo sai Carthropen-pistoksia kesäkuussa 4 kappaletta viikon välein ja kävi Hoida Häntä -Emmillä akupunktiossa. Ei enää nouse jäykästi, mutta ontuu edelleen. Suositukset ortopedisissa vanhan koiran vaivoissa Keski-Suomen Eläinklinikka. Saimme sieltä hyvää palvelua, joka huomioi hyvin juuri meidän tarpeet.

Lenkit on lyhentyneet huomattavasti, eikä Pongo juuri halua lähteä pihasta pois. Minun luona ollessani saan sen kuitenkin namipussin kanssa houkuteltua lenkille. Se tykkäisi myös mennä johonkin risteykseen katselemaan autoja ja ohikulkijoita pitkäksi aikaa. 

Edelleen on elämäniloa ja pilkettä silmäkulmassa. Tuleva talvi ja kylmä ilma huolettaa. Jatkamme todennäköisesti koiran tutkimista talvea kohden, nyt on hengähdetty hetki. 

Ostin Pongolle polkupyörän perään koirakärryn ja ollaan käytetty sitä kärryllä lenkillä. Näin ei joka kerta tarvitse hypyttää sitä autoon. Vähän se vinkuu kyydissä, mutta pysyy ihan hyvin paikallaan ja tykkää katsella. Vähän pyöräily sitä kiihdyttää kun on tottunut juoksemaan vieressä.

Päivä kerrallaan.

Pikkuhiljaa ollaan totuttu arkeen, jossa ei ole enää treenejä, ei viikonloppuja joissa on kisoja tai kesän koiratapahtumia. Vähän on ontto olo. Mua haastateltiin SCY:n lehteen ja jotenkin nousi tippa linssiin. Ei ne palkinnot, mitalit tai muut oikein merkitse mitään. Mutta koiraharrastus oli vaan niin hauskaa ja mukavaa. Ja tehtiin yhdessä Pongon kanssa. Se on niin rakas, että sydäntä kivistää. 


En tiedä, jatkuuko tämän nyt vielä talveen, talven yli vai muutamia vuosia. Toivottavasti muutamia vuosia. Ontuman kanssa pystytään elämään ja tarvittaessa saadaan otettua lääkitystä enemmäksi. Muutamat colliet ovat ottaneet uutta Librelaa, ja se kiinnostaa myös meitä. Jotenkin vain ei olisi vielä valmis luopumaan koirasta, vaikka se ontuukin. Se on kuitenkin niin elämäniloinen ja sopii hyvin arkirytmiin. Pongohan on mun vanhempien luona ja siellä se niiden kanssa tekee pihahommia ja kiltisti lenkkeilee metsätiloilla, kotona vaan ei. Sille on tehty nyt oma pieni lenkki pihan takana olevalle sähkölinjaheinikollekin. 

Voi kun me vaan saatais useampi vuosi. 

We've been together for a decade now
Still everyday I'm lovin' you more
If I could do it all again
I'd probably do it all the same as before
I don't wanna know what would've happened
If I never had had your love
I didn't become myself before I met you
I don't wanna know what would've happened
If I never had felt your love
Everything about you, I like