perjantai 7. joulukuuta 2018

Päivitystä tilanteseen

Edelliseen tekstiini ontumisesta viitaten, tässä on pientä tilannepäivitystä. Pongo tosiaan kuvattiin kaksi viikkoa sitten puhtain kuvin, tosin eläinlääkärin käsittelyssä se reagoi selästä ja lanteesta. Kuvissa ei kuitenkaan onneksi näkynyt nivelrikkoa tai spondyloosia. Eikä oikeastaan mitään.

Saatiin kaksi viikkoa lepoa, mikä on tarkoittanut hihnalenkkejä. Pongo ei ole nyt onneksi ontunut kahden viikon aikana, mutta levolta noustessaan se on edelleen hetken kankean oloinen. Liikunta tuntuu helpottavan tilannetta ja ulkona se liikkuu todella normaalisti. Erityisesti kun vire nousee (käytiin tekemässä hallilla muutaman kerran haistelutreeniä tunnareilla) niin se liikkuu todella hyvin. Kotona toisinaan se tuntuu olevan vähän jäykän oloinen.

Pongo söi 2 viikkoa Metacamia ja nyt 5.12 lopetettiin kuuri. Hiljalleen palaudutaan normaaliin lenkkitahtiin ja ollaan käyty metsässä rauhallisilla lenkeillä. Pongolle tyypillinen tahti on  ravailu metsässä, jota se nytkin on harrastanut. Hihnassa peitsaa normaalia enemmän, mutta hihnassa ollessaan se peitsaa aina. Mahdollisimman pian siirrytään normaaliin tahtiin myös "hihna"lenkeillä, että ei peitsaisi. Tilanne vaikuttaa olevan tosi samanlainen niin särkylääkkeellä kuin ilmankin sitä. Aloin nyt syöttämään Arthrobalansia ja katson muut tassulääkkeet, mitä voisi lisätä ruuan sekaan.

Mennään sunnuntaina osteopaatille DynamicFysiolle. Toivottavasti siellä saisi kuulla, mitä mieltä hän on koiran tämänhetkisestä tilasta ja millaista hoitoa se vaatii. Välillä tuntuu että kuvittelen Pongon olevan tosi jäykkä tai maalailen piruja seinille. Onhan se jo lähes 8-vuotias, mutta mielestäni kyllä elämänsä kunnossa. On tosi sekalaiset fiilikset. Mutta eiköhän tämä tästä.

keskiviikko 21. marraskuuta 2018

Eläinlääkärissä: Ontuminen levon jälkeen

Pongo alkoi ontumaan monen tekijän summan seurauksena. Juuri viime postauksessa kehuin, että nyt ollaan hyvässä kunnossa ja nyt menee hyvin. No, jostain kumman syystä koira alkoi ontumaan. Oliko syynä tokon luoksetulon stoppien ottaminen mukaan treeneihin, tallillakäynti ja raskas lenkki hevosten kanssa vai yhtäkkinen niukahdus kylmässä eteisessä? Tarkkaa traumaa oli vaikea sanoa. Koira käytettiin hierojalla, pakarat oli jumissa ja niskassa luoksarin stoppiin vaikuttava osuus, mutta muuten kaikki oli hyvin. Takajalan ontuminen jatkui silti, hieronnasta huolimatta. Tässä vaiheessa konsultoin Katiskassa muita koiraihmisiä ja sain pelottelua ristisidevammasta, SI-nivelen ongelmista, nivelrikosta, spondyloosista…..

Tarkkailtiin tilannetta noin viikko tai puolitoista, jonka jälkeen varattiin aika eläinlääkärille. Saatiin se reilun viikon päähän. Ontuminen oli usein levon jälkeen, jolloin koira nousi ylös ja odotti hetken. Sitten se käveli ja vertyi kävellessä. Uudelleen mentyä maahan, alkoi ontuminen uudestaan. Pahimpana päivänä koira nousi seisomaan kolmella jalalla ja ei suostunut todella astumaan laisinkaan takajalalle. Tänä päivänä kaivettiin särkylääke Metacam ja annettiin sitä kahtena päivänä, ontuminen poistui.

Käytiin tänään keskiviikona vihdoin eläinlääkärissä Evidensiassa. Koira sai sunnuntaina ja maanantaina Metacamia. Pongolle oltiin varattu aika hammaskiven puhdistukseen ja samalla katsottaisiin koiran ontumista. Eläinlääkäri tutki koiran läpikotaisin, se aristi selkää ja lanteen seutua. Aristavat alueet päätettiin kuvata, jotta tiedettäisiin mitä siellä on. Mietittiin hetki myös, että olisiko mielenkiintoista tietää näin vanhemmalla iällä (7,5 vuotta) viralliset tulokset, mutta kasvattajan konsultoinnin jälkeen ei otettu kuin tarpeelliset kuvat. Haluttiin ottaa kuvat, koska se on oikeastaan ainoa keino tietää, onko koiralla nivelrikkoa, spondyloosi tai muuta, miksi se ontuu.

Tässä on kuvat, jotka otettiin tänään.



Pöhnäinen Pongo nukahti ja heräsi kohtalaisen nopeasti, samalla eläinlääkäri kertoi meille. Muutamassa hampaassa on pieniä lohkeamia. Hammasröntgeniä suositeltiin esim. ensi vuonna hampaankiven poiston yhteydessä.

Kuvat olivat puhtaat, koiralla ei ole nivelrikkoa eikä spondyloosia. Ihanaa! Selän nikamat ovat siistit, samoin lonkat on tosi hyvässä kunnossa. Ainoastaan polvissa on pientä kulumaa, mutta muuten priimat kuvat. Olin niin onnellinen. Me ollaan osattu hoitaa tätä koiraa!

Todennäköisesti meidän tapauksessa siis ontuminen johtuu lihaskireyksistä. Saatiin Metacamia lääkkeeksi seuraavan kahden viikon ajaksi ja saman ajan koiran pitäisi olla kevyellä hihnalenkityksellä. Näin lihakset saa palautua ja otetaan hiljakseen sitten taas raskaampi liikunta mukaan. Loppuvuoden treenit mahtaa olla tässä, mutta ihanaa. Meillä ei ole mitään pahaa, vaan tämä on täysin hoidettavissa. Ja koira ei ole kulunut rankassakaan käytössä, vaan on edelleen hyvässä kuosissa lähes kahdeksanvuotiaana. Pongo on vielä ollut ikänsä aina raskas ja rakenteeltansa se on raskas, joten tämä oli niin suuri ilo kuulla. Ja nähdä.

Colliepiireissä on tullut monta huonoa uutista ja kuolinuutista kohtalaisen nuorilta koirilta, noin kahdeksanvuotiaina on moni joutunut lähtemään pois. Siksi jotenkin olin todella ahdistunut tästä, että nytkö tämä oli tässä meidänkin kohdalla, mutta ei. Minun rakas poika tulee kyllä kuntoon ja on elämänsä kunnossa.

tiistai 30. lokakuuta 2018

Ontuma, agility jäi pois, TK2...

Pitkästä aikaa blogin puolella, jotenkin tämä kanava on kaikessa melskeessä unohtunut. Koiraharrastus sitä vastoin ei ole, vaan ollaan todella aktivoiduttu tänä vuonna tekemään ja harrastamaan vaikka mitä.

Agility jäi meiltä tämän vuoden aikana kokonaan pois. Pongolla oli keväällä ontumista, johon se sai lääkityksen ja muistaakseni ihan piikin jalkaankin. Mielessäni kävi kaikenmaailman kauhuajatukset, että nyt Pongo ei enää parane tuosta. Onneksi toisin kuitenkin kävi ja koira parantui. Lääkettäkään ei ole sille tarvinnut tuon yhden jakson jälkeen onneksi antaa. Agility loppui kuitenkin tähän samaan aikaan, koska en halua rasittaa enää 7-vuotiaan koiran kroppaa raskailla agilityesteillä. Pongo kun saa saman hyvän fiiliksen yleisesti harrastamisesta, niin en näe syytä agilityn erityisyydelle meidän tapauksessa. Ehkä jopa koira on tasaantunut, kun harrastuksissa pysytään kohtalaisessa moodissa, eikä koiraa tarvitse enää ylivirittää. 


Onneksi olen aina treenannut Pongoa agilityssä säästeliäästi. Toivottavasti sillä saamme lisävuosia.

Rally-tokon suhteen uudet sääntöuudistukset tuovat meille tulevalle vuodelle 2019 iloisia uutisia. Meidän inhokkikyltti eli käytösruutu tulee poistumaan vuodenvaihteessa. Meille haastavin juttu rallyssä on aina ollut toinen koira kentällä. Pongohan on epävarma luonne, siksi se rähisee ja siksi se pelkää toisia koiria. Rallyssä meille on muodostunut oikein ahdistuksen kierre, eikä olla oikein kisoissa onnistuttu. Treeneissä sujuu loistavasti temput kuin temput, mutta kisoissa on aina hankala saada pakka kasaan. Toivottavasti nyt muutos säännöissä käytösruudun suhteen tuo meille uutta pontta kisoihin. Tämän vuoden 2018 aikana ei olla saatu kuin yksi tulos, kotikisoista piirimestiksistä vähän yli 70 pisteen tulos. Ollaan kisattu kuitenkin useammat kisat. Toisaalta olen nauttinut todella paljon rallyn treenaamisesta ja ollaan menty mestariluokan liikkeiden kanssa hienosti eteenpäin.

Sitten ehkä meidän suurimmat onnistumiset, eli tokossa kisaamiset. Me saatiin TK2. Ensimmäinen AVO-luokan startti oli vuonna 2015 ja vielä vanhoilla säännöillä. Yli kymmenen kisaa tahkottiin tokossa, itseasiassa 14 kisaa, ennen kuin saatiin vihdoin kolme ykköstulosta. Ensimmäinen tuli kotikisoista vuonna 2017, kun kaikki liikkeet osui oikeastaan vahingossa nappiin. Tämän vuoden AVO1-tulokset olivat kuitenkin ansaittuja. Laukaan kaukalossa talutin koiran tyyliin pannasta paikkisriviin, kun se huumaantui ihanasta eurasiernartusta vieressään. Kirosin siinä, että miksi tultiin kun ei taaskaan tule yhtään mitään. Jessica ystävällisesti huomautti, että ei olla vielä käyty edes kehässä, että kiroa vasta kehän jälkeen. Ja se kannatti. Saatiin jokaisesta osa-alueesta hyvät pisteet ja lopulta 277 pistettä. Kiitos Jessica.

Käytiin lokakuun alussa Kangasalla toko-kokeessa. Taas kiittelin loistavaa päähänpistostani lähteä ajamaan 2h matkan suuntaansa yhtä koesuoritusta varten. Onneksi paistoi aurinko ja puitteet olivat hyvät, kuitenkin itse kehässä Pongo haukkui kaikki liikkeiden välit. Tuomari moitti minua liian kovasta hetsaamisesta ja ajattelin, että no se meni siinä. En ollut nähnyt pisteitä, enkä ollut varma oliko koirakaan ollut ruudussa tuomarin silmään. Sinäänsä itse suoritus oli hyvä, sillä ensimmäisen kerran kokeessa koira palautti kapulan laukassa ja oli muutenkin iloisella fiiliksellä. Siitä meidät palkittin AVO1-tuloksella ja TK2-koulutustunnuksella. 



Yksi ehdoton harrastusvuoden kohta oli Collieiden Palveluskoiraleiri. Oli ihana viettää viikonloppu colliehullujen ystävien ja uusien tuttujen parissa. Sen lisäksi oli mukava päästä tekemään jotain hyvin erilaista mitä normaalisti tehdään. Pienesti jopa liikutuin Pongon suorituksista hakumetsällä, kun Pongon löytäessä maalimiehen tämä kuvasi Pongon silmien syttyneen sen löytäessä ihmisen. Ja siitä ei ikinä tullut sitä hakukoiraa. Kasvattajan sanoin kuitenkin joka koiran on tärkeä osata haun perusteet. Se kilpaileminen on kuitenkin vain yksi osa ja nautin siitä, että olen päässyt kokeilemaan lajia jo Pongon ollessa nuori Ehkä joskus kun minulla on toinen koira, tulen kokeilemaan lajia uudestaan.

Pongo elää edelleen vanhemmillani, mutta käyn sitä useamman kerran viikossa katsomassa. Meillä on edelleen viikottainen valmennustunti, jonka lisäksin pyrin käymään muutaman kerran omatoimitreeneillä. Sen lisäksi tietysti rapsuaika, lenkit kavereiden kanssa ja aina sillointällöin Pongon ottaminen myös omille kämpilleni. Ison koiran (tai koiran ylipäätään) paikka ei kuitenkaan oikeasti ole yksiössä, joten olen etuoikeutettu kun voin pitää koiraani vanhempieni omakotitalossa, jossa sillä on seuraa ihmisistä. 

Pongo on myös ollut todella pirtsakalla ja iloisella päällä. Se on leikkinyt paljon Kake-veljen kanssa ja se on muutenkin tosi positiivinen. Raivokohtauksia sillä tulee aika harvoin ja toki minimoin itse niitä parhaani mukaan. Sen kanssa on vain niin ihana olla ja viettää aikaa. On ilo, että on noin mukava koira kun mitä Pongo on. Toivottavasti meillä on edessä vielä monia ihania yhteisiä vuosia.