perjantai 18. tammikuuta 2019

Parantumista ja palkintoja

Uusi vuosi kerkesi vaihtua ja edellisestä kirjoituksesta on vähän yli kuukausi aikaa. Pongo on parantunut ihan hyvin, toki kokoajan sitä katselee vähän tarkemmin. Ollaan päätetty, että käytetään se vielä piakkoin osteopaatilla. Toisella kerralla ei löytynyt kauheasti mitään ja koira oli vastannut hyvin hoitoon, mutta ilmeisesti vaatii lisähoitoa vielä. Eikä ole edelleenkään tietoa, onko kyse nivelrikosta, onko SI-nivel edelleen riesana vai mikä vaivaa. Vanhuus? Ei kai nyt vielä. 11.2.2019 Pongo täyttää 8 vuotta ja pääsee virallisesti senioriluokkiin, mutta en kyllä miellä sitä vanhaksi collieksi.Eli nivelrikkoinen vanhus, tuskin ihan vielä. 

Olen vähentänyt treenimääriä yhteen treenikertaan kuukaudessa ja samalla vaihdoin tokovalmennuksen rally-tokoon. Katsotaan, jos monipuolisesti molempien puolien treenaus auttaisi ja saataisiin vähän uusia tuulia. Tunnari pysyy edelleen kotitreenissä aina kun kerkeän käydä porukoiden luona sitä ottamassa, mutta se on aika helppo. Joululahjaksi pyysin lisää pätkittyä rimaa, mutta vielä ei ole näkynyt. Täytyy varmaan käydä itse hakemassa.

Ja olihan meillä iloisiakin uutisia. Suomen Collieyhdistyksen eli SCY:n Keski-Suomen alaosaston vuosikokous paukuteltiin viime viikonloppuna ja saatiin sieltä kotiinviemisiä.


Pongo sai vuoden sileäkarvaisen rally-tokocollien palkinnon. Tuloksena tosiaan vain yksi MES-luokan tulos vuodelta, mutta se riitti tällä kertaa. Monitoimicollien pysti tuli meille toko- ja rally-tokotulosten perusteella. Tuo on itselle aina tärkeä palkinto, koska se kuvastaa mun ja Pongon harrastamista niin hyvin.

Tulevalle vuodelle on tiedossa harrastamisen jatkumista, lisää lenkkeilyjä koirakaverien kanssa ja nauttimista. Kilpaillaan kun siltä tuntuu. Minua polttelisi korkata voittajaluokka ja sopivien kisojen tullessa käydä myös rallykisoissa, ehkä hömpötellä möllikisoja. Mutta tärkein on nyt antaa Pongolle tarpeeksi aikaa parantua. Mielestäni kovin kylmillä keleillä ei muutenkaan ole miellyttävä kisata tai raahautua hallille. Ja opinnäytetyön välttelemistä ei voi ihan maailman loppuun asti harrastaa myöskään.

Onneksi Pongo on iloinen ja pirteä, saa olla jatkuvasti ihmisten ympäröimä, hyvää ruokaa ja huomiota. Välillä pääsee treeneihinkin. Se on kyllä kultapoika.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti