tiistai 30. lokakuuta 2018

Ontuma, agility jäi pois, TK2...

Pitkästä aikaa blogin puolella, jotenkin tämä kanava on kaikessa melskeessä unohtunut. Koiraharrastus sitä vastoin ei ole, vaan ollaan todella aktivoiduttu tänä vuonna tekemään ja harrastamaan vaikka mitä.

Agility jäi meiltä tämän vuoden aikana kokonaan pois. Pongolla oli keväällä ontumista, johon se sai lääkityksen ja muistaakseni ihan piikin jalkaankin. Mielessäni kävi kaikenmaailman kauhuajatukset, että nyt Pongo ei enää parane tuosta. Onneksi toisin kuitenkin kävi ja koira parantui. Lääkettäkään ei ole sille tarvinnut tuon yhden jakson jälkeen onneksi antaa. Agility loppui kuitenkin tähän samaan aikaan, koska en halua rasittaa enää 7-vuotiaan koiran kroppaa raskailla agilityesteillä. Pongo kun saa saman hyvän fiiliksen yleisesti harrastamisesta, niin en näe syytä agilityn erityisyydelle meidän tapauksessa. Ehkä jopa koira on tasaantunut, kun harrastuksissa pysytään kohtalaisessa moodissa, eikä koiraa tarvitse enää ylivirittää. 


Onneksi olen aina treenannut Pongoa agilityssä säästeliäästi. Toivottavasti sillä saamme lisävuosia.

Rally-tokon suhteen uudet sääntöuudistukset tuovat meille tulevalle vuodelle 2019 iloisia uutisia. Meidän inhokkikyltti eli käytösruutu tulee poistumaan vuodenvaihteessa. Meille haastavin juttu rallyssä on aina ollut toinen koira kentällä. Pongohan on epävarma luonne, siksi se rähisee ja siksi se pelkää toisia koiria. Rallyssä meille on muodostunut oikein ahdistuksen kierre, eikä olla oikein kisoissa onnistuttu. Treeneissä sujuu loistavasti temput kuin temput, mutta kisoissa on aina hankala saada pakka kasaan. Toivottavasti nyt muutos säännöissä käytösruudun suhteen tuo meille uutta pontta kisoihin. Tämän vuoden 2018 aikana ei olla saatu kuin yksi tulos, kotikisoista piirimestiksistä vähän yli 70 pisteen tulos. Ollaan kisattu kuitenkin useammat kisat. Toisaalta olen nauttinut todella paljon rallyn treenaamisesta ja ollaan menty mestariluokan liikkeiden kanssa hienosti eteenpäin.

Sitten ehkä meidän suurimmat onnistumiset, eli tokossa kisaamiset. Me saatiin TK2. Ensimmäinen AVO-luokan startti oli vuonna 2015 ja vielä vanhoilla säännöillä. Yli kymmenen kisaa tahkottiin tokossa, itseasiassa 14 kisaa, ennen kuin saatiin vihdoin kolme ykköstulosta. Ensimmäinen tuli kotikisoista vuonna 2017, kun kaikki liikkeet osui oikeastaan vahingossa nappiin. Tämän vuoden AVO1-tulokset olivat kuitenkin ansaittuja. Laukaan kaukalossa talutin koiran tyyliin pannasta paikkisriviin, kun se huumaantui ihanasta eurasiernartusta vieressään. Kirosin siinä, että miksi tultiin kun ei taaskaan tule yhtään mitään. Jessica ystävällisesti huomautti, että ei olla vielä käyty edes kehässä, että kiroa vasta kehän jälkeen. Ja se kannatti. Saatiin jokaisesta osa-alueesta hyvät pisteet ja lopulta 277 pistettä. Kiitos Jessica.

Käytiin lokakuun alussa Kangasalla toko-kokeessa. Taas kiittelin loistavaa päähänpistostani lähteä ajamaan 2h matkan suuntaansa yhtä koesuoritusta varten. Onneksi paistoi aurinko ja puitteet olivat hyvät, kuitenkin itse kehässä Pongo haukkui kaikki liikkeiden välit. Tuomari moitti minua liian kovasta hetsaamisesta ja ajattelin, että no se meni siinä. En ollut nähnyt pisteitä, enkä ollut varma oliko koirakaan ollut ruudussa tuomarin silmään. Sinäänsä itse suoritus oli hyvä, sillä ensimmäisen kerran kokeessa koira palautti kapulan laukassa ja oli muutenkin iloisella fiiliksellä. Siitä meidät palkittin AVO1-tuloksella ja TK2-koulutustunnuksella. 



Yksi ehdoton harrastusvuoden kohta oli Collieiden Palveluskoiraleiri. Oli ihana viettää viikonloppu colliehullujen ystävien ja uusien tuttujen parissa. Sen lisäksi oli mukava päästä tekemään jotain hyvin erilaista mitä normaalisti tehdään. Pienesti jopa liikutuin Pongon suorituksista hakumetsällä, kun Pongon löytäessä maalimiehen tämä kuvasi Pongon silmien syttyneen sen löytäessä ihmisen. Ja siitä ei ikinä tullut sitä hakukoiraa. Kasvattajan sanoin kuitenkin joka koiran on tärkeä osata haun perusteet. Se kilpaileminen on kuitenkin vain yksi osa ja nautin siitä, että olen päässyt kokeilemaan lajia jo Pongon ollessa nuori Ehkä joskus kun minulla on toinen koira, tulen kokeilemaan lajia uudestaan.

Pongo elää edelleen vanhemmillani, mutta käyn sitä useamman kerran viikossa katsomassa. Meillä on edelleen viikottainen valmennustunti, jonka lisäksin pyrin käymään muutaman kerran omatoimitreeneillä. Sen lisäksi tietysti rapsuaika, lenkit kavereiden kanssa ja aina sillointällöin Pongon ottaminen myös omille kämpilleni. Ison koiran (tai koiran ylipäätään) paikka ei kuitenkaan oikeasti ole yksiössä, joten olen etuoikeutettu kun voin pitää koiraani vanhempieni omakotitalossa, jossa sillä on seuraa ihmisistä. 

Pongo on myös ollut todella pirtsakalla ja iloisella päällä. Se on leikkinyt paljon Kake-veljen kanssa ja se on muutenkin tosi positiivinen. Raivokohtauksia sillä tulee aika harvoin ja toki minimoin itse niitä parhaani mukaan. Sen kanssa on vain niin ihana olla ja viettää aikaa. On ilo, että on noin mukava koira kun mitä Pongo on. Toivottavasti meillä on edessä vielä monia ihania yhteisiä vuosia. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti