keskiviikko 31. tammikuuta 2018

Rally-toko alokasluokan kyltit

Pienen videokoosteen muodossa koonti rally-tokon alokasluokan kylteistä. Kyltit 1-11 ja miten ne suoritetaan oikein ilman vähennyksiä. Tekeillä on loputkin alokasluokan kyltit videomuodossa!




Mitäs pidätte? Olisiko hyödyllistä tehdä tällaisia videoita enemmänkin?

maanantai 22. tammikuuta 2018

Lopeta kiukuttelu kisoissa ja korjaa oma asenne

Pitkästä aikaa tuli haettua rally-tokokisoista nolla, eli ei tulosta tällä kertaa. Nämä hetket saa aina miettimään, miksi jaksaa kisata tai treenata, kun varmuutta tuloksesta ei ole ja aika usein saa pettyä (tai ainakin saa aiheen pettymiseen). Emme ole tuloslistan kärjessä, emme voita, emme useinkaan pääse huippujoukkueisiin edustamaan. Silti kisasta toiseen saan kanssakisaajilta kommenttia positiivisesta asenteesta. Miksi?

Radan jälkeen tuntui, että päin sitä itseänsähän se meni. Mitä tein mielestäni epäonnistuneen kisaradan jälkeen? Kehuin koiraa, annoin sille ison palkan ja aloin venyttelemään sen kanssa heti kisaradan ulkopuolella. Laitoin koiran autoon ja kuvasin parin kaverin hienot kisaradat. Eilen rohkaistuin katsomaan videon ja koira teki kaiken mitä pystyi ja osasi niin hyvin kuin olen itse sen opettanut. Vilpitön halu tehdä asioita niin hyvin kun ikinä pystyi. Ainoa mitkä tökki, olivat ne istumiset. Jälkikäteen ajateltuna tajusin, että kumpikaan meistä ei jännittänyt edes käytösruudun koiraa. En edes nähnyt sitä koko radan aikana. Radalle mennessä ajattelin, että meillä on rottweiler käytösruudussa, mutta sitten se koko ajatus jäi mielestä. Siinä ei ole enää mitään pelättävää. Ja tämä oli vielä muutama kuukausi sitten yksi meidän suurimmista ongelmista. Kehityksen kohteet täytyy itse osata nähdä ja iloita niistä. Harvassa ovat ne, jotka tulevat selkään taputtamaan. (Niitäkin on ja kiitos teille kaikille ketkä olette ikinä minua ja Pongoa nostaneet, kun itse en ole jaksanut tai pystynyt.)
Kisat 20.1.18. / Kuva: Jouni Parkkonen, kiitos!
Kysynkin sinulta, oletko kisakiukuttelija vai osaatko suhtautua asioihin positiivisesti? Tuntemuksia saa olla ja on normaalia pettyä. Mutta mikä on järkevä keino purkaa oma pettymys? Puratko sen kisakavereihin, vai menetkö autoon hetkeksi puhaltelemaan? Olen monesti käynyt autossa itkemässä vartin ja palannut sitten takaisin kisoihin olemaan ihmisten kanssa. Aina ei voi onnistua ja aina siihen ei voi vaikuttaa. Voit vaikuttaa vain asenteeseesi, miten sinä itse suhtaudut pettymyksiin. Lähdetkö kahta innostuneempana treenaamaan vai ajatteletko, että enää ei ikinä? Radalla jokainen tuhahdus, ärsyyntynyt ajatus tai "voi ei" on koiralle aina sen motivaatiota laskevia signaaleja. Kukaan tuskin haluaa meistä omalle koiralle oloa, että nyt olit tosi huono. Koira on tosi huono silloin kun se puree jotain tai ulostaa kehään. Ei silloin, kun se tarjoaa väärää asiaa tai ohjaaja mokaa.


Olen itse ollut myös kisakiukuttelija. Koira ei ole pystynyt suoriutumaan ja olen itse antanut vihan tai surun vallata mieleni. Agilityssä nollaradan jälkeen on suusta päässyt kirosana ennen kehua, koska koira pudotti yhden riman. Olen torunut koiraa, ollut äkäinen ja koira on reagoinut siihen. Se on normaalia, olemme kaikki vain ihmisiä. Jos nyt kolahti, niin asialle voi tehdä kyllä jotain. Kaikki alkaa tunnistamisesta. Tuhahdatko itseksesi? Ajatteletko negatiivisesti? Annatko itsesi vihastua? Jos alkaa vituttaa, vie koira häkkiin ja hengitä itseksesi. Et ole koiran arvoinen, jos purat oman kiukkusi siihen. Jos et osaa ohjata, laita koira lepäämään ja harjoittele itse. Jos et pysty kokoamaan itseäsi, lopeta treeni siihen ja koita huomenna. Koira ei ole velvollinen katselemaan kiukuttelevaa ohjaajaa. Kun tunnistat tilanteet, opit pikkuhiljaa hallitsemaan sitä. Vihan tai jännityksen tullessa, hengitä voimakkaasti palleaan. Opettele hymyilemään kisaradalla (näyttää tyhmältä, mutta toimii). Muuta omaa asennettasi. Nauti onnistumisesta. Ole aidosti onnellinen pienestäkin onnistumisesta. 

Herkän koiran kanssa kisaaminen on opettanut minulle positiivista suhtautumistapaa. Kun Pongo oli teini, en tiennyt mitä tehdä sen kanssa. Se haukkui, kävi ylikierroksilla ja oli ihan mahdoton. Jotkut mätsärit seisottiin monta tuntia koiran vain haukkuessa. Ja sitten seuraavana viikonloppuna mentiin uudelleen. Pongo on myös kannettu kahdestaan kasvattajan kanssa keinulle niin, että se on purrut kättä. Mutta se keinu mentiin. Ja monta kertaa vielä kisoissakin. Noin nelivuotiaana käytiin ongelmakoirakoulussa aggression vuoksi kun en enää pärjännyt Pongon kanssa. Harkitsin kaikkien harrastuksien lopettamista, kun koira ei tottele vaan käy muiden päälle hallilla. Ja nyt kun kisoissa koira ei istu käskystä, niin musta on ihanaa edes päästä menemään sen kanssa kisakehään. Aina se ei ole ollut itsestäänselvyys. 

Nauttikaa koirienne kanssa kisaamisesta ja keskittykää positiivisiin asioihin. Katsokaa kisoissa ongelmakohdat ja treenatkaa niitä. Älä kiukuttele koirallesi kehässä tai sen jälkeen. Pian sillä ei ole kiinnostusta tehdä kanssasi enää mitään. Ole jokaisen kontaktin arvoinen ja sitten sinulla on oikeus vaatia sitä koiraltasi.


sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Keski-Suomen monitoimisin collie

Collieyhdistyksen Keski-Suomen alaosaston vuosikokous on jokavuotinen perinne. Siellä nähdään rotutovereita ja käydään katsomassa vuoden ansioituneet koirat ja koirakot. Palkitseminen on hieno ele yhdistykseltä, sillä se kannustaa ja innostaa kisaamaan. Collie jää helposti kisakoirana kelpieiden, bordercollieiden ja muiden trendirotujen varjoon. Yhdistyksen tarjoama muistaminen on ainakin itselleni ollut aina hieno asia ja innostanut entisestään sekä yhdistyksen jäsenmaksun maksamiseen että toiminnassa mukanaoloon ja kisaamiseen. Kiitos Suomen Collieyhdistys!

Pongo on vuoden 2017 sileäkarvainen rally-tokocollie ja vuoden monitoimicollie-kiertopalkinnon voittaja. Sen lisäksi itselleni napsahti kevyt kolmen vuoden kakku alaosaston hallituksessa. Se tuntuu kuitenkin mukavalta, koska jäin Pop Dogin hallituksesta pois. Uudet ympyrät raikastavat aina ajattelua ja tekemistä. On kiva, että mukaan pääsemisen kynnys on matala.


Tästä palkinto- ja hallitustunnustuksesta hurmioituneena sain vihdoin joululahjalisenssini SPKL:lle ja ilmottauduin vuoden ensimmäisiin rally-tokokisoihin. 40 euron sijoittaminen ei-mihinkään kirpaisi kyllä kovasti ja hieman skeptisenä ajattelen lehtitilausta, mutta menkööt nyt tämän kerran. Edelleen vastustan lisenssiä kovasti, mutta ainoa keino olisi boikotoida. Sitä en halua tehdä, koska koira on täyttämässä helmikuussa seitsemän vuotta ja on parhaassa kisaiässä, -vireessä ja -fiiliksessä.

tiistai 2. tammikuuta 2018

Operaatio mestariluokan edessä peruutus

Rally-tokon mestariluokan edessä peruutus on ollut meille se akilleen kantapää. Jopa oikean puolen takapäänkäyttö on tuntunut miellyttävältä treenata, kuten myös JJ-, kukka- ja muut käännökset. Vaikeitakin asioita on ollut kiva treenata vuorotellen tekniikkahinkkauksen ja luovien häiriötreenien välillä.

Mutta se edessä peruutus. Miten ihmeessä sellainen opetetaan koiralle? Jälleen kerran ohjaajan henkinen lukko opettamista kohtaan oli pahempi kuin itse varsinainen kouluttaminen. Omaan monenlaisia asennevammoja koiran kouluttamisessa, eikä omaan käteeni/ajatuksiini järkevät tavat kouluttaa. Niskakarvat nousevat pystyyn kun takapäänkäyttöä pitäisi opettaa korokkeen päällä pyörimällä (se on viimeisin inhokkini), koska se on kuulemma tehokkain tie onneen. Huomaan, etten innostu kouluttamaan ensin apuvälinettä ja sen jälkeen tehtävää. Toki herkän koiran kanssa kaikki tippumiset ja traumanpaikat ohjailevat aika paljon valitsemiani metodeja. Ja jostain syystä haluan valita aina nämä typerät reitit kouluttaa, mutta tällainen minä nyt olen. Opitaan kantapään kautta.

Edessä peruutus lähti tietysti siitä, kun valkku-Elli sanoi, että "tämä on vaikea tapa opettaa koiralle peruutus". Ahaa, bingo, aletaan siis opettamaan sillä tavalla! Tunnilla oli ideana laittaa koira peruuttamaan kapeassa kujassa, jolloin lähinnä tunnusteltaisiin takapäätä. Pongo innostui tästä aivan käsittämättömästi, häntä vaan heilui vasten seinäkkeitä ja se oli liekeissä koko tehtävästä. Jälkikäteen ajateltuna se tuntui olevan sille luonnollista, koska isona koirana se joutuu usein peruuttamaan paikoissa, missä se ei ruhonsa kanssa mahdu kääntymään. Tästä koiran innosta innostuneena päätin alkaa treenaamaan kujalla.

Video 1: 11.12.2017 tilanne

Tässä ensimmäisessäkin videossa ollaan jo koulutuksessa edetty. Aluksi minun ja koiran välissä oli siiveke, että se ei päästäisi koiraa ohitseni. Koira tulee eteeni ja saa aluksi palkkaa peruuttamisen tarjoamisesta, sitten enemmän peruuttamisesta aina vaikeuttaen. Appari katsoi tässä vaiheessa milloin koiran takajalat osuvat halutulle alueelle (iso selkeä pala alustaa) ja palkkasi. Vaikeutusta tehdään kahdella tavalla 1) matka tai 2) seinät siirtyy.

Toisessa videossa ollaan jo edetty. Harmittavasti tämä välineurheilija on hukannut kaikki olemassaolevat naksuttimet, joten palkkaussanana toimii palkkasana vau. Koira on ehdollistettu siihen, mutta naksutin on tehokkaampi koiran mieleen. (Note to self: mene Biltemaan ja osta niitä naksuttimia... tai edes se yksi.) Huonoa videossa on myös tuo löpöttäminen, mutta positiivistakin on todella paljon. Koiralla on selkeästi mielessä asioita, mitä pitäisi tehdä. Se ajattelee omilla aivoillaan haluttuja asioita eli taaksepäin ja suoraan.


Video 2: 25.12.2017 tilanne


Treenattavia asioita:
1) Irti kunnolla seinäkkeistä
2) Matka (vähintään 3 koiran mittaa, mutta treeneissä enemmän)
3) Koiran suoruus eteen tullessa
4) Koira peruuttaa suoraan

Ja nämä on kaikki palasia, mitä pitäisi treenata. Ei pitäisi nyt luoda tästä liian hankalaa ja monimutkaista tehtävää, vaan jaksaa sinnikkäästi pilkkoa. Niinhän se wokinkin tekemisessä pilkkominen on rankin osuus ja sitten saa parhaimmillaan minuutissa valmiin ruuan pöytään. Kanawokki punacurryllä on uusi suosikkini thaimaalaisesta keittiöstä, suosittelen testaamaan.

Jatkamme siis - jälleen kerran - harjoituksia. Ensimmäiset kisat tälle vuodelle on näillä näkymin kotikisat 20.1 ja pidän sormia, varpaita ja kaikkia mahdollisia ristissä, ettei edessä peruutus olisi vielä silloin ohjelmistossa. Pongolle suotiin nyt joulun alla viikosta kahteen treeniloma ja toivon sen hauduttelevan tehokkaasti näitä asioita. Katsotaan. Hyvää uutta vuotta!