lauantai 9. joulukuuta 2017

Vihaisen koiran leikkaaminen tai kastroiminen

Minulla on vihainen koira, joka tietyissä tilanteissa voi purra minua tai muita koiria. Minä en missään nimessä leikkaisi koiraani. Jollekin koiralle se on oikea ratkaisu, mutta kaikkia vihaisia koiria ei kannata leikata.

Miksi en leikkuuta vihaista koiraa? Eikö uroskoiran leikkaaminen auttaisi koiraa tasaantumaan?




Ihminen ajattelee ja toimii usein inhimillinen näkökulma edellä. Se on luonnollinen tapa tarkastella asioita. Rähisevä, karvat nostava, muriseva ja hampaita näyttävä koira koetaan vihaisena. Koira haluaa muille koirille pahaa, koira haluaa purra muita koiria ja koira on ilkeä. Tällainen koira on luonnevikainen, ilkeä ja paha. Sen kanssa ei voi elää normaalia arkea. Asia ei ole aina niin, vaikka vihaisiakin koiria on olemassa. Aina kaikki murina, hampaiden näyttäminen tai rähiseminen ei johdu koiran vihaisuudesta. Aggressiota on monenlaista ja aggression näyttäminen koiralta on täysin normaalia.

Oletko koskaan miettinyt koiraasi syvemmin, miksi se käyttäytyy tilanteissa kuin käyttäytyy? Miksi koira rähisee? Millaisissa tilanteissa koira ei rähise, vaan jopa juoksee mieluummin karkuun?

Pongo on hyvä esimerkki herkästä koirasta, joka on epävarma ja ei pysty seisomaan omilla jaloillaan. Se pelkää, jolloin luonnollinen reaktio on nostaa aggressiota sille pelottavissa tilanteissa. Vastaantuleva koira pienessä tilassa, päälle juokseva irtokoira, outo epävarma ohjaaja tai epämiellyttävään paikkaan meneminen voivat laukaista aggression ja saada koiran hyökkäämään. Se ei kykene kannattelemaan itseään, vaan sen ainoa vaihtoehto itsensä puolustamiseen on hyökkääminen. Kun pakenemismahdollisuus on estetty esimerkiksi hihnalla, koira ei voi muuta kuin hyökätä. Muriseminen, hampaiden näyttäminen tai ilmaan näykkäiseminen eivät ole huonoja asioita, vaan ne ovat koiran tapa kertoa, että nyt se ei tykkää. Silloin koiran voi viedä pois, jos tilanne on sille liian inhottava.

Mitä tällaisen koiran kanssa sitten on järkevää tehdä? Miksei sitä ole järkevää leikata, eikö tällainen koira tasaantuisi siitä?


Epävarman (uros)koiran leikkaaminen poistaa testosteronituotannon, jolloin koiralta lähtee viimeinenkin rohkeus pitää itseänsä pystyssä. Tällaisessa tilanteessa leikkauttaminen voi pahentaa epävarmuutta ja pelkoa jopa enemmän, joten suosittelisin itse koittamaan esimerkiksi kemiallista kastraatiota eli implanttia. Näin kastraatio ei ole lopullinen, vaan voidaan etukäteen koittaa millaiseksi koira tulisi muuttumaan kastroinnin myötä.

Mikäli leikkaus ei ole vaihtoehto, koiran kanssa pitää oppia ennakoimaan ja olemaan itse rento. Epävarma omistaja lietsoo koiran epävarmuutta lisää, jolloin olemalla itse rohkea pitää samalla koiraakin pystyssä. Kaikki aggression laukaisevat tilanteet pitäisi minimoida, eikä koiraa pitäisi viedä liian vaikeisiin paikkoihin. Jännittävissä kisatilanteissa oleminen onnistuu kyllä, jos koiralla ei ole mitään pelättävää siellä. Jos kisakentällä on toisia koiria, on varmistettava, että oma koira on hallinnassa myös jännityksen alla ja ettei sen päälle ikinä tule irtokoira kisa- tai treenitilanteissa. Ohjaajalla on oltava rento olla aina ja jos on epävarma jostain tilanteesta, tulee siitä lähteä pois. Ikinä koira ei saa joutua olemaan tilanteessa, jossa se kokee, ettei oma ohjaaja voi suojella sitä.

Koiraa ei nypätä pannasta esimerkiksi autoon hypätessä, jolloin se voi hyökätä (aggressiotilanteessa koira puree sitä mikä sattuu olemaan käsillä, eli se ei aina tahallaan osoita aggresiota ihmistä kohtaan), kannattaa ohjata koira kauempaa ja välttää koskemasta koiran päähän. Koiralla pitää olla selvät sävelet, miten yhdessä toimitaan. Autoon hypätään, vaikka siellä on inhottavaa. Mutta jos autossa se osoittaa aggressiota toisia koiria kohtaan, eristetään sille oma alue.


Epävarma ja aggressiota osoittava koira ei ole maailmanloppu, vaan se vaatii ohjaajalta ennakointitaitoa ja ymmärrystä. Se vaatii nöyryyttä sanoa, että nyt minä en osaa ja minä en pärjää. Ongelmakoirakouluttajalta saa aina apua, mikäli itseltä loppuu taidot kesken. Suosittelen valitsemaan sellaisen ongelmakoirakouluttajan, joka sopii omaan ideologiaan ja tapaan kouluttaa koiria. Kannattaa valita sellainen, joka on auttanut samankaltaisessa tilanteessa kuin oma koirasi. Ei ole yhtä ainoaa oikeata tapaa tai kouluttajaa. Oikea tapa on se, jolla itse on rauhallisella mielellä ja koiran kanssa toimiminen parantuu.

Kun koiran kanssa saa luottamussuhteen rakennettua, eikä inhottaviin tilanteisiin enää jouduta, alkaa arki rullaamaan todella hyvin. Näin aggression esittäminen pikkuhiljaa vähenee ja vähenee, mutta epävarman koiran kanssa pitää aina muistaa se, että sillä on hetkensä. Ne vain pitää itse osata blokata aina mahdollisuuksien tullessa. Niin pitkään kuin on koiria, tulee myös konflikteja. Itseään ei pidä myöskään syyttää liikaa tapahtuneista, vaan oppia niistä ja mennä eteenpäin. Jos sinulla on ongelmakoira, epävarma rähinäkoira tai pureva koira, et ole todellakaan ainoa. Eikä siinä ole mitään hävettävää. Minullakin on, mutta nyt osaan käsitellä sitä niin, että pärjäämme arjessa, treeneissä ja kisoissa. Se oma epävarma koira saa olla maailman rakkain ja paras koira. Se ehkä vaatii vain vähän erilaista työstöä, kun joku toinen koira.

2 kommenttia: