keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Me tehtiin se! Pongo MESHYV

Treeni- ja kilpailurintamalla on ollut hyvin epätasaista. Olen kesän aikana kunnostautunut kovasti treenaamaan, mutta nyt näin syksyn ja koulun tullen treeni-into pakostakin hidastuu. Toko laitettiin SM-kisojen jälkeen syrjään ja keskityttiin agilityyn ja rallyyn. Ensimmäinen mestariluokan rallystartti uskaltauduttiin kokeilemaan 26.8. Valitettavasti pisteet eivät riittäneet sillä kertaa tulokseen, mutta rata oli hyvä ja radalla olevista jännitteistä päästiin paremmin jo eroon.

Toisen kerran käytiin kilpailemassa rallyssä ulkokentällä kylmässä ja sateessa. Siellä Pongo vetäisi jonkun ylikierroksen päälle! Kun tuli kyltti, missä piti istumisesta lähteä juosten oikealla puolella, niin Pongo alkoi roikkumaan hihassa. Kirjaimellisesti. Eli se otti mun rannetta suuhun (iloisena ja palkkasi itseään) ja sitten roikkui vielä treenitaskussakin. Naurunpyrskähdyksiä kuului sekä katsomosta että tuomarilta ja taisinpa itsekin vielä hymyillä ja naureskella. Kivaa kun on kivaa, vaikka tästä -20p saatiinkin ja pisteet jäi taas alle tulosrajan. Mutta hyvä mieli jäi ja koira selvisi ensimmäistä kertaa seisomisesta käytösruudussa.

Koska treenaamisessa ei minulle ole järkeä ilman kisoja, päätin ilmoittaa koiran Kuopioon 7.10 kilpailuihin. Tuomarina Fiia-Maria Kivioja, joka oli todella kiva ja miellyttävä tuomari. Hieman heikolla treenaamisella ja täysin osaamatta edessä peruuttamista, mehän lähdettiin. Pari tuntia ajoa ja oltiin Pondera-hallilla. Rata vaikutti ihan mukavalta, mutta sieltä löytyi meidän inhokkikyltti eli edessä peruuttaminen. Hyvillä mielin kuitenkin kasasin itseni rataantutustumiseen ja koitin parhaani mukaan yrittää selviytyä radasta.




Startattiin jossain puolivälin paikkeilla ja meillä käytösruudussa oli saksanpaimenkoira, tai joku vastaava koira. Siitä ei ollut häiriötä meille, kun käytösruutu oli onneksi sijoitettu ihan nurkkaan. Aluksi radalla Pongoa vähän jännitti ja se purkautui haisteluna ja vähän venkoiluna. Muakin jännitti, joten suonettakoon se koirallekin. Tehtävät kuitenkin meni hienosti, kunnes päästiin oikealla puolen 270 asteen käännökseen... Ja sehän jouduttiin uusimaan sitten kaksi kertaa, mutta sitten siitä onneksi selvittiin. Kymppi tuli edessä peruutuksesta, mutta koira peruutti kuitenkin yhden askeleen, eli meitä ei hylätty! Muuten rata sujui ihan nätisti loppuun, paitsi oikean puolen pyörähdys oli hieman hidas ja jouduin pysähtymään. Päästiin kuitenkin maaliin ja käytösruutuun. Radalle tuli suursnautseri ja Pongohan pelkää isoja mustia koiria. Onneksi käytösruutu oli kuitenkin maassa maaten ja Pongo pysyi kun pysyikin paikallaan. Selvittiin!

Päästiin radalta pois ja en ollut kovin luottavainen siihen, että tulos tulisi. Mutta sitten, yllätys siellä seurasi tulostaululla: Tiina Paananen ja Acting Pocoyo 72 pistettä!!! Me saatiin vihdoinkin tulos mestariluokasta!


Oli kyllä todella tuomarista kiinni, että saatiin tästä radalta noin vähän virhepisteitä. Siellä oli haistelua ja kauneusvirheitä, mutta Fiia-Marian linja on ilmeisesti suurpiirteisempi, mikä oli tälläkertaa meille kiva juttu. Itse olen vain todella kriittinen omaa tekemistä kohtaan ja rally-tokon taso nousee jatkuvasti korkeammaksi. Mutta olen ehdottoman tyytyväinen tulokseen ja sitä mieltä, että ansaitsimme tuloksen. Koira oli hyvällä mielellä ja se on kauniisti ohjattu radan läpi.























Eli Pongolla on nyt vihdoinkin ensimmäinen rally-tokon mestariluokan tulos ja kaksi puuttuu enää koularista RTK4. Täydet mahdollisuudet on kouluttaa koira ihan valiotasoiseksi asti, se vain vaatii lisää kokemusta ja treenaamista. Oikea puoli on hatara ja edessä peruutus uupuu, mutta kyllä me ne sieltä vielä kaivetaan! Tarvitaan vain lisää ja lisää hyviä kisakokemuksia.

Mutta pienistäkin asioista voi olla iloinen ja tyytyväinen. Ei tarvitse aina sitä 100 pistettä, vaan voi olla iloinen myös pienemmästä. Kun mä näin 72 pistettä ja tuloksen meillä, kävin halaamassa kaikki tutut seurakaverit läpi ja tuuletin myös hakiessa kilpailutodistusta. Pitää osata juhlia sillä omalla tasolla! Jollekin tää voisi olla piece of cake, mutta meille iso juttu ja iso harppaus. Ja on ihaninta, että vierellä on se oma rakas koira, jonka kanssa nämä ihanat päivät koetaan.

Tänään mennään aksaamaan ja huomenna aamulla rallyä treenaamaan. Sitten otan loppuviikoksi rapatassun hoitoon ja nautiskellaan hengailusta, ehkä vähän kirjoitellaan raporttia.

2 kommenttia: