perjantai 26. helmikuuta 2016

Onnistunut rally-tokon ratatreeni ja käytösruudussa irtokoira

Eilen oli mun itse järjestämät seuran rally-tokon ratatreenit. Pyysin ihan kouluttajan koulimaan porukkaa ja tekemään radat. Oli oikein mukava käydä pitkästä aikaa Oonan koulutuksessa, joka onkin yksi mun suosikkivalmentajista. Rata oli oikein mukava ja siinä oli kivasti vaikeuttakin, myös voittajaluokan koirakolle. Houkutuksessa oli ruokaa ja iso pehmolelukäärme.


Pongo oli ihan hyvä radalla. Lähdössä oli epävarmuutta ja erityisesti kun kesti vähän, niin koiraan oli hetkellisesti yhteys vähän hukassa. Toki oltiin agilitykentällä ja yhtäkkiä mentiinkin rally-tokoilemaan. Onneksi Pongo alkaa olemaan jo vanha konkari näissä ja se pystyy nopeasti sopeutumaan. 360 astetta oli vähän epävarma ja meille tälläiset onkin vaikeita heti alkuun. Koira ei haahuillut kuitenkaan hirveästi. Liikkeestä maahan oli hidas, mutta oikealla tekniikalla. Juosten temponmuutoksessa oli mukana. Pujottelussa jäi tuijottamaan käytösruudun koiraa, jolloin lähti väistelemään mun vierestä jonnekin ja vähän paineistui. Uusittiin ja otettiin uudestaan, meni paljon hienommin. Olisin voinut tehdä isommat kaarteet itse.

Normaalivauhtiin siirtymä ok. Hypyssä taas oli vaikeuksia, että juoksenko vai törmääkö koira päin estettä.. muutamalla juoksuaskelella selvittiin, mutta vaatii multa ajatustyötä. Koiralla on niin kova kontakti, ettei se paljoa katsele tulevia hyppyjä. Houkutus meni ihan hyvin, tuijotti vähän lelukäärmettä, mutta pääsi pienellä murahduksella siitä yli. Palkkasin sen jälkeen. Puolenvaihto takana oli hidas, jokunen virhepiste siitä olisi tullut, mutta koira kuitenkin vaihtoi oikealle puolelle. Oikealta eteen-vasemmalta oikealle-istu meni hyvin! Koira tuli eteen, oli ehkä vino, mutta oli selvät sävelet mitä tehdään. Tuli helposti oikealle ja ohjaaja muisti istumisen. Jeeee. Vasen täykkäri oli semi, käytösruudun koira vähän häiritsi. Istu-seiso-maahan oikealla puolella ei tuottanut ongelmia, eikä istu-kierrä koira. Istu-käännös vasempaan-istu oli ihan hyvä, koiralla oli aika terävät istumiset, hyvä! JJ-käännöksessä oli epäaikaisuutta, itse käännyin ensin ja koira vasta sitten. Toisaalta linjasta ei tullut sanomista. Oikean puolen seuruussa käsi unohtui välillä "reidelle", mutta muistin sitten ottaa sen kuitenkin pois siitä ja normaaliin kohtaan kun koira ei "käsiapua" normiseuruussa oikealla enää tarvitse. Jee!

Kuva: Karoliina S. Kiitos!


Istu-käännös oikeaan-istu on meidän heikkous ja oli tänäänkin. Koira ensin ei meinannut pysähtyä istumisiin, vaan painella läpi. Oikea puoli vaatii siis harjoitusta. Sitten kun yritin uudelleen, Pongo rysäytti päin kylttiä... Hienoa ohjausta siis. No sitten ihan 10 sekunnin ajan nostatin koiraa lelulla, ettei se järkyty ja tehtiin uudestaan. Vaatii käsiavun tässä liikkeessä. Seuruussa ekalla kerralla haahuili, uusimisen jälkeen teki hyvin. Tekee hyvin jos on kartalla. Istu-koira eteen-vasemmalta sivulle meni tosi kivasti. Spiraali oikealle oli ihan hyvä, haahuili vähän käytösruudun koiraa, mutta tuli hyvin mukana loppupeleissä. Summasummarum, radalla oli läpi radan hyvä fiilis koiralla ja mulla, oikea puolikin oli varmaa ja tekeminen oli hyvää. Muutamia teknisiä viilauksia vaaditaan vielä, mutta kokonaiskuva on hyvä.

Käytösruudussa sitten kentälle tuli Pongon yksi arkkivihollinen, nimittäin suursnautseriuros. Heillä on jotain poikien napinaa keskenään ollut jo vähän pidemmän aikaa. Noh, snautseri sitten päätti juosten pujottelussa, että hän sitten tulee meidän päälle. Toki Pongo tuijotti ja varmaan oltiin kaikki henkisesti valmiita, että pojilla voi olla jotain sanomista toisilleen, mutta sitä tultiin harjoittelemaankin. Pongon kanssa onneksi olen itse 24/7 valmis irtokoirien suhteen, joten sain koiran nopeasti taakse ja snautseri ei sitten uskaltanut tulla päälle, vaan omistajan karjahduksesta sekä mun hätyytyksestä lähti sitten menemään pois. Pongo murahteli vähän itsekseen, mutta sitten pysyi mun vierellä. Snautseri otettiin hihnaan ja he tekivät radan, kun saatiin adrenaliinit kaikki tasattua. Pongo sai käytösruudussa palkkaa, mutta paranti myös selkeästi kun snautseri teki lähellä tehtäviä. Varsinkin vikassa spiraalissa, se oikein tapitti mua "mami, en vahingossakaan katso sitä" vaan hienosti katsoi mua ja oikein tsemppasi. Selkeästi sille oli vaikeaa istua paikallaan, joten välillä käveltiin pari askelta. Huh, käytösruudu suoritettu!

Kuva: Jasmin Syrjälä. Kiitos!

Käytösruudun jälkeen sitten ulos kentältä ja palkkaa. Kauhea, kun jotenkin tuli sellainen olo, että vitsi mun mussukkaan ei kukaan saa koskea tai tehdä sille pahaa. Että haluan suojella sitä parhaani mukaan. En oikeastaan säikähtänyt siinä tilanteessa pahemmin, kun snautseri meinasi tulla päälle, vaan sitten ehkä jälkikäteen. Koutsi sanoi, että nyt ei vielä uskalla tulla, parin vuoden päästä sitten ehkä jo uskaltaa. Ja mun tehtävä on pitää mun oma koira niin, että meidän kuplaan ei tule kukaan ja että sillä on turvallinen olla. Jo pidemmän aikaa on mulla ollut tunne, että Pongo ei karkaa mihinkään, mutta jos meidän päälle tullaan niin sitten en valitettavasti voi sille mitään jos se hyökkää myös. Mä oon aina vähän jännännyt käytösruutua ja miettinyt, että mitäs sit jos sieltä karkaakin koira kentältä päälle. Vaikka koirien pitäisi tottakai olla hanskassa, mutta näitä tilanteita vain joskus sattuu. En ole mitenkään vihainen, että snautseri karkasi, koska sitä tultiin harjoittelemaan ja se oli molemmille kullanarvoinen koulutuskokemus. Mutta takaraivoon tuli ajatus, että mitäs jos se olisi päässyt iholle... Nyt ehkä ymmärrän vähän paremmin pelkääviä pikkukoiran omistajia, vaikka Pongo nyt pieni ei olekaan. Tekee vaan mielummin lähinnä treenata yhdessä lisää... molemmat koirat tietysti hihnassa.

Mutta kasvattaja kyllä sanoi, että kun hänellä oli Pongon lähes kaksoisolento, niin he kanssa olivat jatkuvasti rähinätilanteissa. Varmasti tuossa tilanteessa molemmat ohjaajat lietsoivat jännittyneisyyttä. Tässä pari viikkoa sitten hallin takana metsikössä lenkkeillessäni tuli pimeydessä yhtäkkiä mun eteen irtokoira. Pongo oli vapaana jossain metsässä puskassa ja yritin häätää koiraa pois sanomalla "hus pois". Pongo tuli räyhäten sitten täysiä mun takaa, kun kuuli mun yrittävän häätää koiraa. No siinä koirat sitten oli metrin päässä toisistaan ja miettivät, että otetaanko matsia vai ei. Mä mietin muutaman sekunnin ja päätin kääntyä ympäri ja lähteä juoksemaan. Pongo lopulta lähti mun perään juosten ja se toinen koira pois. Jos olisin mennyt koskemaan Pongoon tai toiseen koiraan, olisi rähäkkä luultavasti syttynyt. Olin kyllä ylpeä, että osasin reagoida oikein. Tiesin, ettei Pongo uskalla yksin ruveta rähisemään ja toinenkin koira oli vaan epävarman oloinen, eikä oikeasti vihainen. Olen ehkä itsekin nykyään vähän rennompi ja tiedän jo Pongon tilanteet, missä mun pitää käsitellä sitä. Lähinnä ne on ne autotilanteet, missä vaaditaan erityistä valppautta multa.

Tämmöisiä vähän irrallisia ajatuksia loppuun. Koulari lienee taas 12.3  kisoissa mahdollinen, jos on tähdet kohdallaan. Ja edelleen arvon, startataanko me JATin agilitykisoissa vai ei.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti