maanantai 16. marraskuuta 2015

VOI0 ja agilitynollia...?

Kisaviikonloppu on nyt takana ja siitä toivuttu. Pitkästä aikaa taas useamman lajin parissa vieläpä!

Lauantaina lähdettiin kasvattajan kanssa kisaamaan Heinolaan rally-tokokisoihin. Siellä oli tuomarina tuttu Hillebrandin Minna, mutta tuomariharjoittelijana tuleva tuomari Lempiäisen Sanna. Hän oli tehnyt radan, joka oli jotenkin heti jo paperilta kauhean vaikean oloinen. Sain koiran hyvin alkulämpässä kuulolle, mutta jotenkin jäi itselle kytemään ajatus, että rata oli liian vaikea ja kaikki tehtävät oli vaikeita meille. En itse ollut kuulolla, hätiköin ja mössittiin kyllä radalla täysin. Joitain hyviä pätkiä ja tehtäviä, mutta liian hankalalta tuntui meno. Peruutusta oltiin harjoiteltu tosi paljon, mutta se ei vaan onnistunut, siitä mulla meni pakka sekaisin. Saatiin onneksi loppurataan hyvä lopetus ja hyvä mieli molemmille.

Pahoittelen huonolaatuisia kuvia. Järkkäri unohtui matkasta.




Kuitenkin jos jotain positiivista pitää miettiä, tehtiin me virheetön käytösruutu ensimmäistä kertaa! Jouduttiin vieläpä odottelemaan hetki kun tuomarit vaihtoi kommentteja (siitä kuva, kun hengasin Pongon kanssa), mutta Pongo oli hienosti hiljaa ja rauhallisesti käytösruudussa. Rata oli epäonnistunut, mutta käytösruudussa onnistuttiin ja sehän on meille ollut vähän kompastuskivi. Hienoa, että pikkuhiljaa se alkaa sujumaan. Koiranettiä on kuitenkin taas pilattu uuden VOI0 tuloksen kera, mutta lisää treeniä niin kyllä se täältä taas. Onneksi alkuvuodesta 2016 on kotikisoja, niissä voidaan sitten taas tsempata.



Sunnuntaina sitten iltapäivästä lähdettiin ketyn kanssa ajelemaan Kuopioon, jonne olin ilmonnut Pongon kolmeen agilitystarttiin. Saavuttiin vähän aikataulusta myöhässä paikalle ja iski pieni paniikinpoikanen päälle ennen ensimmäistä rataa, juuri kerkesi lenkittää ja lämpätä koiran ja sitten piti olla jo juosten tutustumassa rataan. Tajusin vieläpä hakiessa koiraa autosta, että ei perhana, oon unohtanut hihnan ja pannan kotiin. Yleensä tykkään lenkittää Pongon kunnon hihnalla ja pannalla, koska se voi rähistä, mutta mulla oli onneksi autossa mukana se hihna millä tykkään viedä Pongon lähtöön eli tollanen noutajatyylinen, pehmeä fleecehihna agilityä varten, niin meni koko reissu sillä. Onneksi oli joku hihna mukana!

Tuomarina oli Räsäsen Minna, virtaavia ratoja, mutta tiukoilla ihanneajoilla. Ensimmäinen rata vaikutti ihan kivalle, muutama kinkkinen kohta, mutta paniikki puski liikaa ja olin ihan hermostuksissa radalle mennessä.


Ja sieltä pärähti mitä, NOLLA? Saksalainen jopa onnistui kesken radan, alun takaa-niistokin jopa jotenkuten ja muutenkin ihan hyvää menoa. Harmittavasti oltiin  sitten myös 4 sekuntia yliajalla, mutta virheetön rata muuten. Oli äärettömän hyvä fiilis, näitä ollaankin kaivattu!

A agiradalla ohjaus oli sujuvampaa, mutta tein mokan lähettäessäni Pongoa hypylle ja sanoin 'putkeen'. Se sitten otti siitä kiltisti pakkia ja kiellon, kepeille sitten hetsasin liikaa kun virhepisteitä oli jo alla. Vaikeat kohdat eli A:n jälkeiset ohjauskuviot sujui hienosti. Oikein kiva rata oli!



B agiradalla sitten alun takaa-niisto sujui vielä paremmin mitä hyppiksellä, jonka jälkeen kepit sujui kanssa ihan hyvin, joskin hitaasti. Sekoilin itse vastakäännöksessä, jossa pyörähdin liian aikaisin ja taas kielto. Sen jälkeen sitten A:lla Pongo jostain syystä näytti siltä, että sitä ehkä sattui alastulo ja vauhti töksähti. Huomasin sen radallakin, josta ehkä syynä se, että meni pakka sekaisin ja ohjasin sen väärään putkenpäähän (eli seisoin sen oikean pään edessä...). Loppurata kuitenkin tsempaten maaliin ja koirakin on vaikuttanut tänään kivuttomalle, eli ehkä se oli vain hetkellinen töksähdys.


Sitten loppulämppäilyä ja ketyn kanssa illan McDonalds ruokalistan miettimistä odotellessa palkintojenjakoa. Meidän hyppis oli kuitenkin alle 5 sekunnin yliajalla, joten päästiin kärkeen ja sijoituttiin siinä toisiksi. Pongo sai kivoja palkintoja ja agistarttiin lahjakortti, eli ei ihan turha reissu, vaikka nolla jäi neljästä sekunnista uupumaan. Siinä odotellessa vielä joku kävi Pongoa vähän rapsimassa ja jututtamassa. Hän sanoi sen olevan niin onnellisen näköinen ja vastasin vain, "tottakai se on, sehän on just juossut omasta mielestään kolme nollaa!" ja niinhän Pongo juoksikin. Juos juuri niinkun minä ohjasin.


Sen oli ihan pakko kattoa, mitä siellä kassissa oli. :D




Kisojen jälkeen palkkasin itteni ja ketyn mäkkäriruualla, naurettiin kuopiokaverin kanssa uusimmille kommelluksille ja lopulta vielä ajaminen kotiin. Oli kyllä mukava reissu ja viikonloppu, tuli myös onnistumisia ja oli kiva nähdä videolta, että ainakin jotkut ohjauspätkät ja rytmitykset onnistui, eli kehittymistä on havaittavissa agilityn suhteen. Eihän me mitään aksaajia olla, mutta kunhan hömpötellään. Ja onhan toi älyttömän hauskaa kisata!

2 kommenttia:

  1. Mulle on käynyt muutaman kerran samoin, että kun kotoa päästää koirat vaan vapaana ulos ja siitä autoon, niin remmit jää matkasta. Laitoin sitten autoon vararemmit pysyvästi olemaan, että on aina ees jonkunlaiset mukana, ja valjaat siellä jo molemmille hakutreenien takia onkin pysyvästi. Ja onnea onnistumisista!

    VastaaPoista
  2. Joo, mulla on kans toi fleeceremmi onneks autossa ja joku hätäpanta... mutta kunnon hihna ja panta on toki kisapaikalla ihan kivat kanssa. :D Ja kiitoksia!

    VastaaPoista