sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Collieiden agimestiksissä & Savikon Sepon koulutus

Pitkästä aikaa! Osallistuttiin collieiden agilitymestaruuksiin 19.9 ja seuraavana päivänä sunnuntaina 20.9 meillä oli Savikon Sepon koulutus Pieksämäellä, johon osallistuttiin. Tässä myöhäinen sepostus näistä päivistä. Valitettavasti mulla on ollut niin järjettömästi koulukiireitä, että on ollut vaikea repiä aikaa ylimääräisiin asioihin. Deadlinejä on ollut joka viikolle useampia ja stressitasot on ollut ihan uusilla leveleillä. Koiran kanssa treenaaminenkaan ei ole ollut niin aktiivista, kuin olisin halunnut. Nyt yritän kuitenkin saada itseäni niskasta kiinni ja kirjoitella blogiin edes kisapäiviltä jotain.

Perjantaina matkattiin kasvattajan pakun kyydissä Seinäjoen Cumulukseen, jossa yövyttiin. Lauantaiaamuna nimittäin oli collieiden agilitymestaruudet Lakeuden Koiraurheilukeskuksessa. Yö meni mukavasti hotellissa nukkuen koira jaloissa, aamulla oltiin virkeitä ja valmiita kisapäivään.


Lauantaina tosiaan kisattiin Keski-Suomen alajaoston joukkoeessa. Tuomarina meillä oli molemmilla radoilla Timo Teileri ja radat olivat hieman teknisen tuntuisia näin pitkän tauon jälkeen. Ensimmäisenä kisattiin hyppyradalla, joka ei siis vaikuttanut joukkoeen tulokseen. Muutamia ihan kivoja pätkiä osui radalle, mutta pakkovalssit eivät vain onnistuneet ja kepeilläkin nenä painui hieman ikävästi koiralla maahan. Loppusuora oli kuitenkin hauska ja vauhdikas, joten siitä jäi ihan hyvä mieli. Videot meistä kuvasi Mira, kiitos!


Koottiin itsemme sitten vielä agilityradalle. Siinä oli hieman paineita, koska tämä tulos merkkaisi joukkoekisassa. Rata oli kivempi, mutta siinä oli muutama kinkkinen kohta. Heti alkuun meillä sattui pieni äksidentti, kun edellinen kilpailija ei saanut koiraansa kiinni kun olin laittamassa Pongoa lähtöön. Onneksi Pongo oli vielä hihnassa... Siinä sain oman koiran onneksi selän taakse ja hätistin irtokoiran, mutta säikähdin vähän. Nopeasti vaan pakka kasaan, koira lähtöön istumaan ja sitten mentiin. Otetiin virhe vissiin heti kontaktilta ja kolmoshypyltä, mutta muuten olen tyytyväinen rataa. Hyllytettiin ennen keppejä, mutta yleisesti rata sujui ihan kivasti ja meno näytti omaan silmään ihan hyvältä tauon jälkeiseksi menoksi. Tästä vaan lisää treeniä, niin kyllä sieltä lähtee vielä napsumaan hyviä ratoja meiltäkin. Olen tosi ylpeä, että sain itseni ja koiran koottua irtokoiran tulemisen jälkeen ja pystyttiin suorittamaan jopa normaalia paremmin, kasvattaja vitsailikin, että pitää jatkossa aina tehdä tuollainen lähtö, niin mennään tosissaan radalle!


Jäi ihan kiva mieli kisoista ja agilitykärpänen pääsi puraisemaan. Oli kyllä hauskat kisat ja olin kyllä meidän ratoihin ihan semityytyväinen, koska ei olla treenattu. Kepit ja kontaktit - taas - treenaukseen. Itse huomaan kyllä, että oma juoksukunto oli radoilla parempi ja täytyy jatkaa juoksemista nyt ahkerasti kun saa penikat kuntoon ja flunssan selätettyä. Oli kyllä kiva rotumestiksissä nähdä myös tuttuja ja tietysti paljon collieita!

Sunnuntaina sitten kurvasin Pieksämäelle Hau Hau hallille, jossa oli kaverin järkkäämä agilityleiri. Valmentajana siellä oli Savikon Seppo, itselleni tuntematon kouluttajana, vaikkakin nimi oli tuttu. Rata oli ihan kiva ja päästiin tekemään aluksi vaikeampaa rataa, koska ajattelin sen olevan meille hyödyllisempää, kun treenataan vaikeilla radoilla. Pongo harmillisesti myös tippui puomilta, hetsasin sitä ja se ei pysynyt pystyssä liukkaalla puomilla.

 

Toiselle kierrokselle Seppo kuitenkin halusi, että mennään suorempaa rataa, että koirasta saataisiin enemmän vauhtia irti. Mun pitäisi opetella takaakierrossa rytmittämään ja ajoittamaan oikein pitkärunkoisella koiralla. Jos tehdään kotitreenissä paljon suoria ratoja, saadaan myös koiraan vauhtia. Harjoiteltiin kolmoshypylle pakkovalssia paremmin toimiva saksalainen. Loppuun rallateltiin vaan ihan täysiä.

Seppo myös ihanasti sanoi, että tsemppaan koiraa hyvin ja sen ansiosta sen vauhti on edes tuo mitä se on. Itsellehän tuo on aivan järkyttävää rääkymistä, mun on pakko aina videoita katsellessa laittaa mutelle, koska en kestä kuunnella tuota "mennään mennään" örinää. Mutta koiraan se toimii.



Fiilikset koulutuksesta oli tosi hyvät. Aloin kotitreenissä tekemään vain suoria ratoja agilityssä, jotta saataisiin nostettua koiran vauhtia ja virettä vielä ylöspäin. Viime treeneissä valkku sanoikin, että nyt hätyytellään maksiminopeuksia, miksi en osallistuisi vain kisoihin ja nauttisi niistä. Nyt onkin suunnitelmissa startata vähintään JATin kisoissa kotipaikkakunnalla, pitää katsoa lähtisikö jonnekkin muuallekkin kisaamaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti