tiistai 9. kesäkuuta 2015

Colliehaaste

Sain Evieltä colliehaasteen, joka laitetaan eteenpäin seuraavaksi kasvattajalle sekä Karolle!

1. Miten päädyit ottamaan collien?
Mä olen jo aiemmin kirjoittanut tästä postauksen, mutta lyhyesti kerrottuna, haluttiin toinen koira edellisen kuoltua ja ajatus colliesta vaan tuli päähän yhtenä aamuna. Sitten selattiin vaan rotuyhdistyksen sivuja ja siellä oli Annan P-pentueesta ilmoitus. Vartin päästä oltiinkin sitten jo pentuja katsomassa ja Pongo puoliksi meille varattuna.



2. Mitä ominaisuuksia tahtoisit colliessa rotuna parantaa?
Itselleni valitettavasti sattui ääniarka koira, joten sen suhteen olisin erityisen tarkka collieiden suhteen. En käyttäisi ääniin reagoivaa koiraa missään nimessä jalostukseen, vaikka ääniarkuus ei arjessa haittaakkaan, aiheuttaa vaan lähinnä joitain ongelmia uutena vuotena tai ukkosella. Hermorakenne on myös Pongolla hieman huono, joten sen suhteen olisin myös tarkkana.

3. Onko koirasi mielestäsi sellainen, kuin kuvittelitkin collien olevan? Yllättikö jokin?
No ei ja no on. Ajattelin oikeasti collieyhdistyksen sivuja selatessani sinä aamuna että "mites ois collie, sehän ois helppo ja kiva rotu!". Miljoona kertaa itkettyäni aggression tai rähinän tai kiihtyneisyyden takia ei tämä ollut ehkä ihan se helppo läpihuutojuttu mitä silloin collieta ottaessani ajattelin, mutta sekin oli lähinnä omaa kädettömyyttä. Toisaalta Pongo on mulle ihmisen mieli, sitä voi pitää vapaana, se ei karkaa, säikähtäessään se palaa kotiin, se on maailman paras kaveri ja varpaidenlämmittäjä. Se tottelee ja se uskoo. Toisaalta ollaan painittu ongelmien kanssa, mutta kun olen alkanut päästä tuon koiran pään sisälle, ei ne ongelmat oikeastaan tunnu enää miltään. Hain ehkä kotikoiraa (tai ok, sanoin kasvattajalle että voin käydä näyttelyissä), mutta harrastuskoiran sain!




4. Oletko miettinyt, tuleeko seuraavakin koirasi olemaan collie, vai jotain muuta rotua?
Tulee ehdottomasti olemaan nahkacollie. On monia muita rotuja, joita olen toki ajatellut ja katsellut ja huokaillut, mutta kyllä tässä on mulle tähän elämäntilanteeseen ja koulutustaitoon ihan tarpeeksi. Nahkan kanssa pääsee kisaamaan ja treenaamaan, mutta ei ole pakko. Itse olen aika epäselvässä elämäntilanteessa, joten ei mulla olisi mahkuja välttämättä ottaa mitään supermegatykkiä, jos olenkin vaikka koulussa ensi talven ja koiran treeniaika vähenee. Nahkalla ei hajoa pää treenaamattomuudesta, joten siinä yksi syy miksi se on mulle tähän elämäntilanteeseen paras. Ja onhan se ehdottomasti paras rotukin.

5. Koirasi huonoin puoli (yksi ominaisuus)?
Enttententten ääniarkuus vai toisten urosten sietämättömyys? Ääniarkuus.

6. Entäs paras puoli (yksi ominaisuus)?
Miellyttämisenhalu. Ja kaikki. Ihan paras koira.

Tästä sitä on aikoinaan lähdetty.


7. Millaisissa tilanteissa koirasi haukkuu?
Epävarmuuttaan tai kerätessään painetta. Lähinnä siis jotain lenkeillä rähinää tai hallilla pullistelua, tai jos vuotaa. Mutta ei siis todellakaan hauku paljoa, arjessa aika vähän jossei lenkeillä joskus haukkuja lasketa. Ja nykyäänhän sillä ei ole enää lupaa räyhätä ja sehän EI räyhää.

8. Millaisia kisatavoitteita sinulla on koirasi kanssa?
AVO1 ennen säätömuutoksia, agilityssä hömpötellään ja joskus noustaan jos noustaan, rally-tokossa aikanaan haluan kisata mestariluokassa.. muissa lajeissa ei nyt tällähetkellä ole. Ehkä panostetaan nyt tokoon.

9. Kuinka monta kaulapantaa koirallasi on?
Onkai sillä jotain kymmenen, ei nyt mitenkään överipaljon ja monelle on oma käyttötarkoitus. Ja sitten muutamia kivoja arkipantoja.

10. Milloin olet ollut koirastasi erityisen ylpeä?
No ihan jo siitä, että ollaan saatu ylipäätänsä mentyä mihinkään julkisille paikoille tai harrastuksiin. Ei varmaan ole kenellekkään meitä pidempään seuranneelle yllätys tämä vastaus. Viimeksi tänään koiria harrastava naapurini kun sanoi; "Ompa se nätisti. Se kyllä on sulla niin hyvin hallinnassa ja käskyn alla, eihän se enää ees räyhää".

Se, kun se sai ekassa näyttelyssään Jämsässä ainoana uroksena ERI:n ja muilla oli uroksilla oli saatuja sertejäkin. Agilityssä kun se meni keinun itse järjettömän keinupelon jälkeen. Kun meille sanottiin agilitykurssilla, että "tästä tulee vielä hyvä". Agilitykisoissa Jalosen Karin radalla, joka oli sikavaikea meille ja jossa me vaan saatiin LUVA. Se kun startattiin meidän ekat rallytokokisat ja saatiin tulos ja hyvä mieli, vaikka jännitti ihan kamalasti. Kun päästiin meidän ekaan tokokokeeseen ja se pysyi paikkamakuussa ja sai I-tuloksen. Kun saatiin collietokossa ykköstulos ja sijoituttiin luokassa toiseksi. Kun se sai tokoSM kokeessa ykköstuloksen ja TK1 ja suoritti hyvällä asenteella vaikeassa häiriössä. Joskus joissain Kennelkerhon treeneissä, kun yksi dobberin omistaja kysyi "miten sä oot saanut sille noin kivan asenteen kapulaa kohtaan koulutettua?".  Kun tehtiin mielettömän upea agilityrata kakkosissa, joka olisi ollut nolla ilman pudotettua ekaa rimaa. Ja jokaisen kerran, kun treeneissä hämmästyn siitä miten hyvällä asenteella se tekee tai miten hyvin se jonkun jutun osaa. 



11. Kiinnostaisiko sinua alkaa joskus kasvattajaksi?
Mä en tiedä, musta tuntuu etten tiedä koira asioista vielä tarpeeksi. Mua itseäni oikein ärsyttää, jos en osaa katsoa onko jollain hyvä hyppytekniikka vai huono rakenne. En ymmärrä vielä tarpeeksi asioiden periintymisestä tai en ole perehtynyt vielä tarpeeksi koiriin, että voisin kasvattaa. Ehkä joskus jossain vaiheessa, mutta jos rupeaisin kasvattajaksi haluaisin suorittaa sen yhtä hyvin kun mitä mun kohdalla on käynyt. Haluaisin ehdottomasti olla tarpeeksi hyvä tuki kasvattajien omistajille, joten pitkään aikaan tuskin vielä mitään kasvattamista tulee tapahtumaan. Enkä tiedä uskaltaisinko, voisinko myydä pentuja kellekkään tai pelko siitä "mitä jos kaikki menee ihan väärin". Aika näyttää mihin tässä kuljetaan.

2 kommenttia:

  1. Oon ihan teidän fani :) Pongo on ihana ja sä olet mukavanoloinen ja rehellinen kirjoittaja! Itse olen 20v ja omistan 4v soopelin nahkatytön. Koira on kaiken kaikkiaan aivan ihana ja hauska tapaus, mutta nyt viime aikoina on tarvinnut itsekin herätä siihen, että myös meillä on ongelmia. Koira ei lähtökohtaisesti pidä muista koirista, paria poikkeusta lukuunottamatta (koiria jotka on tuntenut pennusta asti). Tämä sitten aiheuttaa remmirähjäystä ja tekee ohituksista vaikeita ja noh.. noloja. Itseasiassa menee koko ajan paremmin, mutta harjoiteltavaa on vielä.
    Koiran kanssa on harjoiteltu vain arkitottelevaisuutta (on ollut hieman haastava motivoitava ja toimii ihan eri "säädöillä" kuin toinen koirani, joka on labbis.. :D). Haaveissa on ollut kouluttaa koira edes alokas-tasolle ja nyt haave on muuttumassa tavoitteeksi. Kiitos siis vielä erittäin motivoivasta blogista!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, ompas kiva kuulla! :) Kiitos kommentistasi. Tuskimpa mikään koira ongelmaton on ja remmirähinä on nykyään yleistä, jos tuntuu että itseltä loppuu keinot niin suosittelen edes kerran käymään pureutumassa ongelmaan kouluttajalla, niin elämä helpottuu huomattavasti. Mulle aggressioluento oli myös ihan antoisaa kuultavaa, siellä ammattilaiset kertoi koiran näkökulmasta aggressiosta eli että se on ihan normaalia ja se ei ole mikään hirveä tai ihmeellinen asia jos koira sitä ilmentää.

      Tokotteluun nahka on varmasti vähän vähemmän ahne mitä labukka, mutta itse olen saanut koiran toimimaan hyvin kun jättää ruokkimatta ennen treenejä (~12h) ja sitten opettaa palkkautumaan lelulla. Mutta tärkeintä on nälkä ja tylsyys ennen treenejä.

      Tsemppiä ja toivottavasti meidän jutut motivoi jatkossakin :)

      Poista