keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Kisaviikonloppu Imatra/LPR: Collieiden tokomestikset ja rallytokokoe!

Erittäin mukava ja tapahtumarikas viikonloppu on nyt takana ja viikonlopusta selvitty. Lähdimme perjantaina ajelemaan Hiacella itään, lauantaina oli collieiden tokomestaruudet Imatralla ja sunnuntaina rallytokokisa Lappeenrannassa. Tiedossa olikin siis tosiaankin kisaviikonloppu. Perjantaina mulla tuli hyvinkin lentävä lähtö, kun olin ymmärtänyt lähtöajan vähän liian myöhään... Anna ja Asko tuli herättämään mut päiväunilta, jonka jälkeen oli äkkipakkaus tiedossa ja päästiin lähtemään matkaan. Perjantaina käytiin vielä tsekkaamassa tuleva kisakenttä ja lähdettiin yöksi hotelliin. Illalla käytiin vielä Rossossa iltapalalla. Majoituttiin Imatran Valtiohotellissa kylpyläpuolella, jonne otettiin myös koirat yöksi meidän kanssa nukkumaan.


Aamulla sitten aamupalan ja valmistautumisten kautta lähdettiin kohti koetta. Koe oli järjestetty IKK:n koulutuskentällä Harakalla. Kenttä tuntui illalla katsottuna pieneltä, mutta kun aamulla saavuttiin paikalle, se näyttikin ihan sopivalta.  Päivä alkoi voittajaluokassa, sen jälkeen oli alokas, avoin ja sokerina erikoisvoittajaluokka. Anna kisasi Letulla voittajassa ja Murulla avoimessa, Pongo taas starttasi toista kertaa alokasluokassa. Aluksihan meillä oli ideana ensimmäisen ALO1 tuloksen jälkeen siirtyä heti avoon, mutta kun mennään tokoSM joukkoeeseen, niin oli pakko mennä alokasluokkaan jos halusi sinne. Ja meille tekee ehkä hyvää tehdä helppoja liikkeitä vielä kokeissa ja saada lisää kokemusta. Tuomarina meillä oli alokasluokassa Anne Nokelainen.



Jouduin aika paljon miettimään kisaviritystä ja Pongo olikin aika järkyttävällä päällä. Ilma oli aika lämmin ja Pongo katseli hirveästi muita koiria. Ei rähinämielessä, mutta oli vetämässä kaikkien luo ja oli hirveän innostuneissa fiiliksissä kokoajan. Metsässä se rauhottui mukavasti ja sain sitä edes vähän hakemaan katsekontaktia ja fiilistelemään mun kanssa. Vaikealta tuntui silti saada se yhtään tekemään töitä ja varsinkin palkatta pitkää suoritusta, tuntui kyllä vaikealta kaivella koiralta kisafiilis kun itseä vielä jännitti.

Kehään mentäessä Pongo oli ihan mahdottomalla päällä. En saanut tehtyä sille sisäänmenoa kentälle kunnolla, joten se sitten oli kävelylenkillä eikä treenifiiliksillä. Ja mä en ollut itsevarma vaan paniikissa. Oltiin toisena heti toisen ryhmän paikkiksessa, oikealla puolella oli pehkouros ja vasemmalla oli setterinarttu. Pongo rakastui tähän upeaan irlanninsetteriin ja tuijotteli sitä sydämenkuvat silmillä, itselle iski paniikki ja yritin saada sitä peruasentoon sivulle. Luulin että mulla on hirveä kiire saada se istumaan vierelle kun luoksepäästävyys oli alkamassa, mutta tuomari sitten hyväksyi aika vapaan asennon luoksepäästävyydessä. Tuomari jaaritteli aluksi pitkät pätkät ja itse lähinnä karjuin "ISTU!!" ja silmäilin kasvattaja-Annnaa paniikissa. Sain Pongon kyllä juuri ennen sitä hyvin vierelle, kun pyöräytin sen pannasta kiinni pitämällä kierroksen ympäri ja pyysin istumaan. Huh, se istui. Tuomari tuli käymään meidän kohdalla ja Pongo oli asiallisesti luoksepäästävyydessä, pysyi istumassa, mutta oli iloinen tuomarille. Sen rapsuttelu tuntui kestävän ikuisuuden!

No, kun tuomari oli käynyt kaikki koirat läpi, alkoi jännä osuus.  Paikkamakuu. Hihnat irti, onko valmista ja koirat maahan. Pongo meni ekalla käskyllä maahan ja sitten lähdettiin menemään pois koirasta. Olin hyytelöä, mutta sydän hakkasi enemmän ekassa tokopaikkiksessa. Olin aika varma että Pongo pysyy, mutta se kyllä vähän oli nokka setteriä kohti.. Pongo makasi varmasti, aika lähellä loppuaikaa se hermostui, jännittyi ja haisteli kerran maata. Sitten se haukahti muutaman kerran, ehkä 1-3 kertaa ja yksi pehko paineistui siitä ja nousi. Ei ollut meidän viereinen, mutta siinä vaiheessa meinasi alkaa jännittää. Onneksi juuri sillä hetkellä kuului "aika, palataan koirien viereen" ja lähdin hymyissä suin kohti Pongoa. Pongo ei noussut sivulle vasta kuin toisella käskyllä, mutta olin tosi tyytyväinen. Se pysyi ja pysyi jopa lähes hiljaa! Ja sain sen istumaan, huh. Väliajalla taas olin ihan hukassa, miten mun olisi tarkoitus se viritellä kohti yksilökehiin ja mietin vain, että se joko tottelee tai sitten koko homma menee ihan plörinäksi.

Paikkis. Kuva Anna S

Etevät koirat paikkisrivistössä. Kuva Anna S


Yksilökehässä.
Yksilökehässä.


No sittempä olikin meidän aika mennä yksilökehiin. Tein jo vain kisakentälle tullessa sisääntulon (porteista ohi) ja sitten menin vasta kisakehään (kehänauhan sisälle) niin, että koira kuunteli mua sataprosenttisesti. Siitä lähdettiin heti hihnaseuruuseen ja tässä vaiheessa mua vielä jännitti. Lähdin itsevarmasti seuruuttamaan sitä, enkä paineistanut katseella, vaan annoin koiran tehdä mitä se tekee. Seuruu kytkettynä sekä taluttimetta meni molemmat samanlaisesti, ensimmäinen pysähdys koira kierähti ympäri, mutta siinä oli joku häiriö koska moni koira oli tehnyt kuulemma niin. Muuten seuruu oli mielestäni hyvää, aika tiivistä meille, täykkärit oli kauheita, mutta ei niin hirveitä kun ne on pahimmillaan. Maahanmenossa se meni hitaasti ja nousi vasta toisella käskyllä, eli tässä oikeastaan ihan hyväksytyt pistevähennykset. Harmi, koska meidän bravuuri. Luoksetulo oli ok, annoin eri käskyn kun normaalisti kun halusin herättää koiran "Po-SIVU!" ja muuten ok, paitsi sivulletulo oli aika kökkö ja kiersi kaukaa. Seisominen seuruun yhteydessä oli meidän tän päivän paras liike, outoa koska se on ollut meille vaikein. Stoppi olisi voinut olla parempi, mutta muuten hyvin. Estehypyssä liikkuri puhui meille ja mulla meni pasmat sekaisin (kysyi, että mistä kohtia oikein olen lähettämässä koiraa kun linjasin Pongoa sen hyppykaaren suuntaisesti) ja Pongo kävi moikkaamassa liikkurin, pysähtyi kuitenkin onneksi.


Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 8
Seuraaminen kytkettynä 8
Seuraaminen taluttimetta 8
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 7,5
Luoksetulo 9
Seisominen seuraamisen yhteydessä 9,5
Estehyppy 8
Kokonaisvaikutus 8
Pistemäärä 167p, I-tulos

Kun kehästä tultiin olin tyytyväinen, koska koira teki kaiken pyydetyn, vaikka se olisi voinut olla skarpimpi ja innokkaampi. Kehä oli jostain syystä meille hankala ja itse jännitin paikkamakuussa, mikä näkyy aina koirassa. Yksilökehät sujui rennommin. Koira kuitenkin työskenteli hyvin ja olen tyytyväinen yksilösuorituksiin, vaikka tiedän että koira osaa kotona paremmin, se teki sen vähintään 30% siitä, mitä parhaimmillaan tekee. Oli myös ihana kun kehästä tullessa heti ekana kasvattaja sanoi, että saitte kaikesta yli 8 paitsi maahanmenosta, eli pakko sen on ykköstulos olla. Siinä kävelytin Pongoa ja katsoin luokan loppuun, jonka jälkeen menin vilkaisemaan tuloslistaa. Siellä olikin iloisia yllätyksiä meille ja sain ottaa koiran autosta pois ja odotella sen kanssa ensimmäistä kertaa ihan tokokokeen palkintojenjakoakin!

Sijoitumme alokasluokassa toiseksi ja olimme collieiden tokomestaruuksien paras alokasluokan collie. Pongo olikin siis todellinen Toko-Poko!

Pongo 
Alokasluokan TOP3 colliet.


Sitten sai hetkeksi hengähtää ja vain katsella muiden suorituksia. Oli vielä Annan ja Murun suoritus avoimessa luokassa jännitettävänä sekä tietenkin katseltavana upeat erikoisvoittajaluokan koirakot. Siinä kuluikin päivä buffetin antimia syödessä ja upeita koiria katsellessa, oli mukava tunne kun itse oli omassa suorituksessaan nyt oikeasti onnistunut olosuhteet huomioon ottaen.

Pian päivä olikin pulkassa kisojen osalta ja sitten alkoi vielä lopuksi hauska osuus, eli palkittiin alaosastot. Keski-Suomen alaosasto sijoittui alaosastojen välisessä tokomestaruudessa toiseksi ja tälläkertaa Actingit olivat ainoastaan edustamassa meidän alaosastoa.


Keski-Suomen alaosaston edustajat Muru, Lettu ja Pongo hopeamitalit kaulassa.

Tokopäivän päätteeksi käytiin sitten syömässä herkkuja O'Learys ravintolassa ja kyllähän mun piti saada yksi lasi myös voittoskumppaa. Syönnin päätteeksi pikku lenkki siinä rannassa ihmetellen, jonka jälkeen pakattiin Hiace taas täyteen koiria ja ihmisiä ja ajettiin hotellille. Kuuma kylpy sekä jääkiekkopeli kyllä teki terää ja Pongo lötkötti tyytyväisenä myös hotellihuoneella. Se kyllä oli hotellissa kuin kotonaan, ei mitään ongelmaa! Päinvastoin se tuntui nauttivan ja nukkui koko ajan mun sängyllä. Ruokailu hoitui hyvin toisten koirien ollessa huoneessa joko vessassa tai sitten jos Pongo oli yksin, niin ihan huoneessa. Ja ruoka kyllä maittoi, kun kisapäivien aamuina ei saanut ruokaa.


Matkaevästä.. Nappulasekoitusta, mauksi Pedigreen joku kastikeruoka (kisoista voitettua) ja sitten kivipiiroja myös. Ei hulppeat eväät, mutta tärkeintä oli että menee alas päivän ruokasatsi. 




Ilta oman sekä koiran ruokailun jälkeen kuluikin meillä parin tunnin lenkillä. Maastot oli kyllä upeat! Puhumattakaan auringonlaskusta, joka värjäsi taivaan ihanasti. Annan oli pakko geokätköillä (vaikkei pimeässä löytynytkään kun yksi kätkö) ja tuli samalla reippailtua koirien kanssa hyvä iltalenkki. Jouduin hakemaan Annalle myös yhden geokätkön puusta, kun ajattelin sen olevan vähän turvallisempi vaihtoehto meistä kahdesta, että on vielä kuski kotimatkallekkin. Hauskaa oli ja innostuin ehkä geokätköilystäkin jopa vähän.



Näihin tunnelmiin päättyi lauantai-ilta. Sunnuntaiaamuna sitten herättiin taas virkeinä koirat jaloissa ja valmiina uuteen päivään ja kisoihin. Kisat oli tälläkertaa rallytokokisat Lappeenrannassa, jonne oli hotellilta noin puolen tunnin ajomatka. Aamu alkoi mestariluokalla, jossa oli vain yksi koirakko, joten päästiin aika pian tutustumaan voittajaluokan rataan. Tuomarina oli tälläkertaa Hannele Pirttimaa, uusi tuttavuus minulle.




Rata oli oikein mukava, oikean puolen seuruuta oli vain yksi helppo pätkä eikä rata muutenkaan ollut vaikea. Käytösruutukin oli nurkassa ... aluksi mietin että se oli hyvä asia, lopulta se ei ollutkaan. Kun mentiin radalle, koiralla oli hyvä boogie ja mentiin ihan hyvällä fiiliksellä. Oikean puolen seuruu sujui hyvin, mutta sitten puolenvaihdon jälkeen se  bongasi käytösruudun koirakon. Sydämenkuvat silmissä se katsoi sitä koiraa ja heilutti pienesti häntää ja siihen loppui työskentelykyky. Loppurata rämmittiin läpi erittäin heikosti, pyörähdykselle jäätiin jumittamaan kun koira vain stoppasi, eikä kyennyt kääntämään selkää käytösruudun koiralle. Itse siinä kyyneleet silmissä yritin saada koiraa toimimaan ja koira vaan tuijotteli muualle sekä rauhoitteli. Joka tapauksessa päästiin rata loppuun (kun käveltiin pyörähdyksen ohi) ja käytösruutuun. Käytösruutu sujuikin mallikkaasti eikä sinne koiran laittaminen ollut niin vaikeaa, mitä viimeksi. Käytösruudussa se istui nätisti koko ajan, kerran pyllähti, mutta muuten ei mitään. Kehästä poistuttiin yhdessä leikkien ja palkaten, vaikka radalla menikin fokus ihan muualle ja ohjaajalla paloi käämi ja itku tuli.

Saatiimpa siis tälläkertaa VOI0 ja HYL TVÄ. Hylkäys tuli lopulta pyörähdyskyltillä kun peruutin saadakseni koiraa mukaan (liike vapauttaa jos menee tollaseksi koheltamiseksi), mutta alla oli jo pari -10p virhettä, kun koira ei tullut mukana käännöksissä. Jos pitää positiivisia miettiä, niin ei saatu virhepisteitä yhtään peruutuksesta, jota ollaan harjoiteltu todella vähän! En edes uskonut, että se onnistuisi. Sitten käytösruutu sujui mallikkaasti ja oikean puolen seuruu oli hyvä.

Päivä jatkui multa pienen "vttu en kisaa enää rallytokoa" angstin jälkeen sitten hyvissä fiiliksissä, juttelin paljon muiden kisailijoiden kanssa, söin buffan herkkuja ja kuvasin myöskin kaikki alokasluokan 1. ryhmän koirakot. Kuvia löytyy enemmän täältä.






Päivää ilahdutti myös Pongon kasvattajan sekä Pongon pikkusiskon Murun menestys rallytokokisassa. He saivat korkattua kisakirjan sekä tekivät upean 95 pisteen radan, joten oli kiva kun omasta porukasta myös muut onnistuivat. Oma harmitus lähti kyllä paljon nopeammin pois, kun Muru ja Anna onnistuivat omassa radassaan, eli ei ollut turha reissu! Kisojen jälkeen vielä syönti ABC:llä, jälleen geotkätkön etsiminen ja kotiin. Pitkä ja antoisa reissu, mutta oli kyllä mukavaakin.

Mutta fiilikset viikonlopusta on kyllä edelleen aivan mahtavat. Mukava reissu ja paljon kotiinviemisinä palkintoja, eikai sitä voi olla kun hymy korvissa. Olihan nämä meidän ekat colleiden mitkään mestikset koskaan. :)


7 kommenttia:

  1. Onnea vielä kerran tuosta collietokoilusta :--)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos :) Ensi vuonna toivottavasti Ekakin on mukana!

      Poista
  2. Onnea vielä, ihan huipusti mennyt teillä! Ja onpa hassua lukea, kun nuo paikkiksen pehkot taitavat olla treenikavereiden koiria ja voinpa melkein arvata kenen koirista on milloinkin kyse. ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos :) Mä en oo ihan varma mistä ne on, mut voipi olla! Mua harmitti kauheesti kun se toinen pehko nousi Pongon haukkumisen takia rivistä :( Mutta onneksi omistaja otti sen hyvin eikä syytellyt mua siitä (kuten edellisessä kokeessa vierestä nousseen koiran omistaja vähän syytteli vaikka kävin pahoittelemassa sitä). Mutta eniveis, kivoja pehkoja!

      Poista
  3. Onnittelut täältäkin hyvästä tokotuloksesta! :)

    VastaaPoista
  4. Onnea toko-Pokolle :D

    VastaaPoista