tiistai 28. huhtikuuta 2015

Oili Huotarin tokovalmennus 28.3

Oili Huotarin tokovalmennus oli lauantaina 28.3 ja pieni sananen siis siitä. Valitettavasti postaus tulee kuukauden myöhässä, koska en saanut aiemmin treenivideota itselleni. Parempi kuitenkin myöhään kun ei milloinkaan.

Viime kerralla halusin treenin alle luoksarin stopin sekä noudon, joissa sainkin hyviä vinkkejä, jotka on poikinut hienosti tulosta. Stoppiharjoitusta ollaan tehty lähinnä pehmeillä hangilla. noudossa ollaan harjoiteltu kahden lelun leikkiä, jonka voi sitten yhdistää kapulan tuomiseen. Näiden saralta siis tiesin, mitä jatkossa treenataan. Tällä kertaa halusin treenin alle kaksi uutta juttua, eli ruudun sekä tunnarin. Ruutua ollaan tehty pari kertaa, olen laittanut namialustan ruutuun koiran kanssa, juossut ruudusta poispäin ja sitten vapauttanut 'ruutuun!' ja heittänyt koiralle lelun sinne ja sitten ollaan rallateltu. Tunnaria Pongo ei ollut vielä koskaan aiemmin tehnytkään. Näihin halusin siis selvyyttä, miten treenattaisiin.

Ruutua lähdettiin treenaamaan niin, että vaihdettiin namialusta mielummin leluun. Kuulemma namialusta ei ole hyvä, koska se näkyy aika huonosti koiralle ja koira lähtee ruudussa etsimään nameja. Nameja voi käyttää, jos ne on selkeästi kupissa, joka näkyy koiralle. Se tietää, että namit on siellä kupissa ja sillä sipuli, eikä epämääräisesti targetilla ja ehkä sitten muuallakin. Laitettiin Pongolle lelu ruutuun ja annoin sen lähteä sinne, lähti hyvin täysiä ruutuun ja palkkautui lelusta hyvin. Toisella kerralla jäin sen kanssa leikkimään ruutuun ja taidettiin ottaa vielä kaksi kertaa pidemmällä matkalla, Pongo haki ensin vain Oilin luokse (oli näyttänyt lelua ja luuli kai että se jäi Oilille, ei ruutuun?), mutta toisella kerralla haki hienosti ruutuun. Lelu voisi olla meille hyvä ruudussa kun haetaan vauhtia ruutuun menoon. Oikean paikan vahvistamiseksi erikseen sitten Oili antoi hyväksi vinkiksi kosketusalustan, kuten arvelinkin, ja sitä voitaisiinkin ruveta nyt vahvistamaan. Se olisi varmaan kaikista helpoin ja fiksuin reitti saada Pongolle oikea paikka ruutuun. Kosketusalustaa kun ollaan joskus tehty jonkun verran, mutta se vaatii muistuttelua. Ei muutakun hiirimaton ostoon siis!



Tunnari aloitettiin ihan perusteista yhdellä pikku tunnarikapulalla. Ensin piilotin tunnarikapulan agilitysiivekkeiden joukkoon ja Pongo lähti hyvin etsimään sitä. Kahdesti vai kolmesti jouduin lähettämään sen, koska se ei oikein hokannut, mitä sen piti sieltä etsiä. "Etsi" käsky kun on ollut meillä lähinnä kotona namipalojen etsimistä, mutta sillä sai koiran ainakin etsimään - jotakin. Kolmannella(?) yrittämällä sitten Pongo bongasi tunnarikapulan, mutta ei tajunnut, että se piti tuoda. Oli vain sen luona ja heilutti häntää ja meni sitten tekemään omia juttuja. Vaihdettiin sitten helpompaan harjoitukseen, kun Pongo vaikutti arkovan vähän noita agilitysiivekkeitä. Se oli lähtenyt ihan hyvin etsimään kapulaa, mutta kun siiveke oli kolahtanut, se oli ollut siitä vähän inhottavaa. Jatkettiin siis niin, että kapula piilotettiin ruutunauhojen alle. Pongo oli ensin vähän hukassa ja nuuhki omiaan, mutta kun se löysi kapulan pitkän nuuhkuttelun jälkeen ja sai superpalkan, muutaman seuraavan yrityksen se teki ihan superhyvin. Selkeästi tunnari oli hauska ja se tajusi homman, joten se oli siitä ihan supermukavaa. Nenä on nyt kentän nuuhkutuksen sijasta valjastettu johonkin järkevään nuuskimishommaan!

Kotiharjoitteluun tunnarissa siis aloitetaan ensin niin, että 1 tunnarikapula piilotettuna ulos piiloon. En levittele hajua, vaan työnnän vaan tunnarin nätisti piiloon ja koira etsii sen. Palautus voi olla joko käteen tai maahan, ei väliä. Palkka jotenkin heittelemällä, ei välttämättä mikään superuberpalkka. Ei lelupalkkaa, ettei vire nouse liikaa, sitä ei tunnarissa toivota. Vaikeutetaan niin, että pian tunnarikapula on omassa paikassaan ja muut kapulat kasassa sivussa. Muita kapuloita lähennetään omaa tunnarikapulaa kohti pikkuhiljaa, oma on ensin piilossa, mutta pian puolipiilossa ja piakkoin näkyvilläkin. Muut tunnarikapulat pikkuhiljaa sitten lähestyy lähemmäksi ja lähemmäksi omaa kapulaa. Käskysana ei ole "etsi", vaan sen kannattaa olla joku muu ja pikkuhiljaa vaihtaa tuo etsi pois joksikin muuksi.

Yleiksi ohjeiksi sain sen, että koiralla ei ole lupa haistella kentällä. Se on aina ei ja kaikesta haistelusta mustavalkoisesti kielletään. Se ei pilaa yhteistyötä, vaan parantaa sitä ja asettaa minut koiran yläpuolelle. Koiraa voi ihan hyvin kieltää haistelemisesta. Ruutu- ja tunnariharkka olivat tosi hauskoja ja mulla on motivaatio treenata Pongolle jo noitakin liikkeitä kuntoon, erityisesti tunnari voisi olla Pongolle hauska liike treenata, kun se tykkää etsiä ja haistella. Se on myös mukavaa erilaista meidän treenirepertuaariin, joka on nyt koostunut aika paljon seuruusta ja rallytempuista. Toko on jäänyt valitettavan vähälle.


Yhteistreeni sitten tunnin päästä meni ihan kaikin muun tavoin kun hyvin. Pongo oli heti alussa kiinnostus ihan täysin muissa koirissa ja se ei kuunnellut mua yhtään, enkä rehellisesti sanottuna saanut sitä toimimaan. Oma fiilis ei ollut hyvä ja jouduin tekemään osan harjoituksista kauempana, eikä koira vaan jaksanut kiinnostua musta. Pongo halusi mielummin singota muiden koirien luokse (toki se oli mulla hihnassa, ettei päässyt sinkoamaan), eikä se yhtään halunut tehdä mun kanssa töitä. Sitä huvitti kaikki muu paljon enemmän. Jouduin siis houkuttelemaan sitä nameilla edes että sain sen sivulle ja osa harjoituksista (esim. riviseuruu) ei vain onnistunut kun koira katsoi vain muita. Oili sitten pyysikin mut yhteistreenin päätteeksi juttelemaan kanssaan ja mua harmitti toi yhteistreenin pilallemeno niin kovasti, että pillahdin ihan itkuun. Kauheasti on tullut taas nähtyä vaivaa treenaamisen eteen ja Oili sanoi, että mun vaan itse pitää olla paljon jämäkämpi. Olen kuulemma liian kiltti ja annan liikaa anteeksi, kun koiralla on fokus muualla ja saan sen jotenkuten sivulle (kaiken haistelun tai muualle katselun jälkeen), en saa palkata. Se ei ole hyvä. Se asettaa mut koiran alapuolelle, kun joudun maanittelemaan sitä. Sivu on sivu heti, eikä sitten kun koiraa huvittaa. Silloin pitää vaan laittaa koira tottelemaan tai lähteä pois, eikä katsella sitä, että koiraa kiinnostaa kaikki muu paljon enemmän. Oili painotti mulle paljon Pongon olevan vahva, joka on multa ehkä vähän sen koulutuksen suhteen unohtunut ja nyt se kostautuu.

Olen antanut tätä liian paljon Pongolle anteeksi. Olen osittain sortunut houkutteluun, edelleen, ja palkannut sitä liikaa ja huonoista asioista. Olen itse vahvistanut sille tuon fokuksen heittelehtimisen hyväksymällä sille tuota osittaista poissaolemista ja häiriöihin reagoimista. Olen ajatellut, että jos kiellän sitä tai otan sen pannasta vierelle, olen kamala omistaja ja Pongo ei halua tehdä mun kanssa mitään, että Pongo on herkkä ja suuttuu mulle ja meidän yhteistyö on pilalla ja oon eläinrääkkääjä. Oili sanoi, että mun täytyy vaan KÄSKEÄ sen koiran tehdä ja sen pitää tehdä, haisteluita tai muiden juttujen katseluita ei suvaita, vaan mun pitää vaan laittaa koira tekemään. Ei tietenkään mitenkään väkivaltaisesti, vaan ei hyväksyä tuota toimintaa. Vaatia siis koiralta. Se ei missään vaiheessa kuulemma treenissä ollut ahdistuneen tai pelkäävän tai toimintakyvyttömän oloinen, se oli häntä pystyssä katselemassa tyttöjä kentällä. Olen vaan antanut itseni lipsua siitä kriteeristä, mikä mulla on ajatuksissa aina kun mietin tokoa (ja rallytokoa). Että koiran PITÄÄ suorittaa ja koiran PITÄÄ totella, mutta tämä ei ole vain treenikentällä. Kun mietin, niin kyllähän se ignooraa mua osittain lenkilläkin ja jättää kuuntelematta mun käskyjä, joten miksi se tottelisi treenikentälläkään? Olen ajatellut sen käyttäytymisen parantuneen, mutta samanaikaisesti Pongo on ottanut minun sallimia erityisvapauksia kotona/lenkillä/arjessa, joita se on toteuttanut myös sitten treeneissä.

Torstain rallytokovalmennuksessa se oli ensin ihan ylivireisenä kentällä ja kyynel silmäkulmassa vein sen autoon, seuraavalla kerralla jouduin palauttamaan sen maan pinnalle topakalla 'sivu' käskyllä. Tuolla en tehnyt niin, vaan puhisin lähinnä hiljaa koiralle, tottakai kun oli koko ryhmä siinä ja en kehdannut alkaa karjumaankaan koiralle. Eikä jatkuva karjuminen autakkaan, vaan mielummin kerralla asia perille ja sitten tehdään yhdessä töitä. Tarkoituksena ei myöskään ole tehdä mitään natsikuria tai elämästä inhottavaa ja paskaa, vaan se, että haluan koiran kunnioittavan minua, niinkuin minä olen tehnyt sille. Tehdään kivoja juttuja, mutta en salli koiralta ignoorausta tai en salli sen keskittyvän muuhun kuin minuun. Tänään häiriö oli vaikea, mutta silti, Oili sanoi sen kyllä kykenevän tekemään, sitä kiinnosti vain enemmän katsella kentällä tyttöjä. Eli lisää häiriötreeniä, tottakai syy oli myös osittain sen, että häiriö oli Pongolle aika vaikea, mutta se oli täysin toimintakykyinen ja koska olen sallinut sille häiriöihin reagoimista ja mun ignooraamista, niin tottahan se teki niin kun se oli paljon mielenkiintoisempaa. Sain sen kuitenkin tekemään esim. sivummalla joitakin hyviä juttuja ja paikallaolojutut onnistui ihan hyvin, mutta kaikki missä sen olisi pitänyt tulla vaikka sivulle tai seurata, ei onnistunut sitten millään.

Nyt siis kun itkut on itketty, vannottu etten tokota enää koskaan janiinedelleen, niin toimintasuunnitelmaa on siis myös eteenpäin. Toivon, että päästään vielä Oilin silmän alle kevään mittaan, sillä nuo treenit tekevät meille hyvää, koska Oili ymmärtää ja osaa neuvoa tällaisen koiran kanssa. Laittaa mut vaatimaan. Kyllä, mua edelleen harmittaa ja itkettää, kun ryhmätreeni meni niin huonosti meiltä, mutta se avasi mun omia silmiä. Tuntui, että oltiin takaisin jossain 2012 kesässä ja siinä kamalassa räyhä-Pongossa, mikä silloin oli. Koira joka ei kuuntele ollenkaan. Oon lipsunut mun oman kriteerien ja kouluttamisen suhteen, oon ollut liian kiltti ja pelännyt "ei" sanaa tai pelännyt ehkä että paineistan Pongoa tai minä teen siitä toimintakyvyttömän, miten on tapahtunut esimerkiksi agilitykisoissa. Sitä mä olen pelännyt ihan rehellisesti sanottuna, koska tiedän olevani temperamenttinen ja nopeasti suuttuva ja äkkipikainen ja liian totinen kilpailuhenkisyyteni kanssa, joten mun oma rauhallisuus ja koiran ymmärrys on nyt vaan mennyt tässä pisteessä täysin yli, kun olen yrittänyt liikaa olla koiralle vain kiva. En olisi ehkä kuvitellut sitä, koska olen aina oikeasti kuvitellut olevani Pongolle liian tiukka tai ilkeä tai olen kuvitellut itseni huonoksi koiranomistajaksi, joten oli helpottavaa kuulla, että olin ollut sille vain liian ymmärtäväinen ja kiltti ja sietänyt sen omia juttuja liikaa. Sillä oon asettanut itseni vain koiran alapuolelle, koska oon antanut sen päättää. Nyt on aika olla mustavalkoinen ja oppia vaatimaan, koiralta joka osaa. Pongo on niin omalaatuinen, se on toisaalta mun silmissä niin herkkä ja paukkuarka ja hermoheikko ja toisaalta se on se kova, dominoiva sekä vahva uros, joka vaatii tiukkaa käsittelyä. Kun niiden välimaastosta pitää löytää se oma oikea tapa kouluttaa, niin olen välillä ihan hukkateillä, mikä on varmaan ihan luonnollista. Silloin vain tarvitaan joku sanomaan, että "Sä olet ihan kiltti ihminen, etkä sä saa tota koiraa paineistumaan tai ahdistumaan, vaan sitä ei nyt vaan huvita tehdä, se kattelee vaan häntä pystyssä kentällä tyttöjä. Sun täytyy ja sä voit vaatia siltä ihan hyvin sitä tekemistä."

Voi, toivottavasti päästään pian uudestaan Oilin silmien alle omia silmiä availemaan. Koulutuksellisesti erittäin hyviä neuvoja, puhumattakaan henkisestä puolesta, mikä sai mun omaa taakkaa harteilta katoamaan.

3 kommenttia:

  1. Vitsit mikä flashback tuosta lopputekstistä, het ku omalta näppikseltä: http://jalidallu.blogspot.fi/2013/04/mustavalkoista.html?m=1 :) mä oon ennenki todennu että Pongo ja Jali on hyvin saman tyyppisiä koiria ja meillä on hyvin saman tyyppisiä ongelmia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeps, onhan noi pojat tommosia aika samanmoisia. :)

      Ja tämä teksti on vielä kirjoitettu juuri valmennuksen jälkeen ajalta ennen edes ajatusta ongelmakoirakoulutuksesta ja voi hitto kun mä haluaisin Oilin valkkaan nyt näyttämään, että perkele mä löysin ne oikeat nappulat!!!!!

      Poista
  2. mielenkiintoinen postaus!

    - pupujen seikkailuja täällä: http://kanimukset.blogspot.fi/ -

    VastaaPoista