tiistai 28. huhtikuuta 2015

Oili Huotarin tokovalmennus 28.3

Oili Huotarin tokovalmennus oli lauantaina 28.3 ja pieni sananen siis siitä. Valitettavasti postaus tulee kuukauden myöhässä, koska en saanut aiemmin treenivideota itselleni. Parempi kuitenkin myöhään kun ei milloinkaan.

Viime kerralla halusin treenin alle luoksarin stopin sekä noudon, joissa sainkin hyviä vinkkejä, jotka on poikinut hienosti tulosta. Stoppiharjoitusta ollaan tehty lähinnä pehmeillä hangilla. noudossa ollaan harjoiteltu kahden lelun leikkiä, jonka voi sitten yhdistää kapulan tuomiseen. Näiden saralta siis tiesin, mitä jatkossa treenataan. Tällä kertaa halusin treenin alle kaksi uutta juttua, eli ruudun sekä tunnarin. Ruutua ollaan tehty pari kertaa, olen laittanut namialustan ruutuun koiran kanssa, juossut ruudusta poispäin ja sitten vapauttanut 'ruutuun!' ja heittänyt koiralle lelun sinne ja sitten ollaan rallateltu. Tunnaria Pongo ei ollut vielä koskaan aiemmin tehnytkään. Näihin halusin siis selvyyttä, miten treenattaisiin.

Ruutua lähdettiin treenaamaan niin, että vaihdettiin namialusta mielummin leluun. Kuulemma namialusta ei ole hyvä, koska se näkyy aika huonosti koiralle ja koira lähtee ruudussa etsimään nameja. Nameja voi käyttää, jos ne on selkeästi kupissa, joka näkyy koiralle. Se tietää, että namit on siellä kupissa ja sillä sipuli, eikä epämääräisesti targetilla ja ehkä sitten muuallakin. Laitettiin Pongolle lelu ruutuun ja annoin sen lähteä sinne, lähti hyvin täysiä ruutuun ja palkkautui lelusta hyvin. Toisella kerralla jäin sen kanssa leikkimään ruutuun ja taidettiin ottaa vielä kaksi kertaa pidemmällä matkalla, Pongo haki ensin vain Oilin luokse (oli näyttänyt lelua ja luuli kai että se jäi Oilille, ei ruutuun?), mutta toisella kerralla haki hienosti ruutuun. Lelu voisi olla meille hyvä ruudussa kun haetaan vauhtia ruutuun menoon. Oikean paikan vahvistamiseksi erikseen sitten Oili antoi hyväksi vinkiksi kosketusalustan, kuten arvelinkin, ja sitä voitaisiinkin ruveta nyt vahvistamaan. Se olisi varmaan kaikista helpoin ja fiksuin reitti saada Pongolle oikea paikka ruutuun. Kosketusalustaa kun ollaan joskus tehty jonkun verran, mutta se vaatii muistuttelua. Ei muutakun hiirimaton ostoon siis!



Tunnari aloitettiin ihan perusteista yhdellä pikku tunnarikapulalla. Ensin piilotin tunnarikapulan agilitysiivekkeiden joukkoon ja Pongo lähti hyvin etsimään sitä. Kahdesti vai kolmesti jouduin lähettämään sen, koska se ei oikein hokannut, mitä sen piti sieltä etsiä. "Etsi" käsky kun on ollut meillä lähinnä kotona namipalojen etsimistä, mutta sillä sai koiran ainakin etsimään - jotakin. Kolmannella(?) yrittämällä sitten Pongo bongasi tunnarikapulan, mutta ei tajunnut, että se piti tuoda. Oli vain sen luona ja heilutti häntää ja meni sitten tekemään omia juttuja. Vaihdettiin sitten helpompaan harjoitukseen, kun Pongo vaikutti arkovan vähän noita agilitysiivekkeitä. Se oli lähtenyt ihan hyvin etsimään kapulaa, mutta kun siiveke oli kolahtanut, se oli ollut siitä vähän inhottavaa. Jatkettiin siis niin, että kapula piilotettiin ruutunauhojen alle. Pongo oli ensin vähän hukassa ja nuuhki omiaan, mutta kun se löysi kapulan pitkän nuuhkuttelun jälkeen ja sai superpalkan, muutaman seuraavan yrityksen se teki ihan superhyvin. Selkeästi tunnari oli hauska ja se tajusi homman, joten se oli siitä ihan supermukavaa. Nenä on nyt kentän nuuhkutuksen sijasta valjastettu johonkin järkevään nuuskimishommaan!

Kotiharjoitteluun tunnarissa siis aloitetaan ensin niin, että 1 tunnarikapula piilotettuna ulos piiloon. En levittele hajua, vaan työnnän vaan tunnarin nätisti piiloon ja koira etsii sen. Palautus voi olla joko käteen tai maahan, ei väliä. Palkka jotenkin heittelemällä, ei välttämättä mikään superuberpalkka. Ei lelupalkkaa, ettei vire nouse liikaa, sitä ei tunnarissa toivota. Vaikeutetaan niin, että pian tunnarikapula on omassa paikassaan ja muut kapulat kasassa sivussa. Muita kapuloita lähennetään omaa tunnarikapulaa kohti pikkuhiljaa, oma on ensin piilossa, mutta pian puolipiilossa ja piakkoin näkyvilläkin. Muut tunnarikapulat pikkuhiljaa sitten lähestyy lähemmäksi ja lähemmäksi omaa kapulaa. Käskysana ei ole "etsi", vaan sen kannattaa olla joku muu ja pikkuhiljaa vaihtaa tuo etsi pois joksikin muuksi.

Yleiksi ohjeiksi sain sen, että koiralla ei ole lupa haistella kentällä. Se on aina ei ja kaikesta haistelusta mustavalkoisesti kielletään. Se ei pilaa yhteistyötä, vaan parantaa sitä ja asettaa minut koiran yläpuolelle. Koiraa voi ihan hyvin kieltää haistelemisesta. Ruutu- ja tunnariharkka olivat tosi hauskoja ja mulla on motivaatio treenata Pongolle jo noitakin liikkeitä kuntoon, erityisesti tunnari voisi olla Pongolle hauska liike treenata, kun se tykkää etsiä ja haistella. Se on myös mukavaa erilaista meidän treenirepertuaariin, joka on nyt koostunut aika paljon seuruusta ja rallytempuista. Toko on jäänyt valitettavan vähälle.


Yhteistreeni sitten tunnin päästä meni ihan kaikin muun tavoin kun hyvin. Pongo oli heti alussa kiinnostus ihan täysin muissa koirissa ja se ei kuunnellut mua yhtään, enkä rehellisesti sanottuna saanut sitä toimimaan. Oma fiilis ei ollut hyvä ja jouduin tekemään osan harjoituksista kauempana, eikä koira vaan jaksanut kiinnostua musta. Pongo halusi mielummin singota muiden koirien luokse (toki se oli mulla hihnassa, ettei päässyt sinkoamaan), eikä se yhtään halunut tehdä mun kanssa töitä. Sitä huvitti kaikki muu paljon enemmän. Jouduin siis houkuttelemaan sitä nameilla edes että sain sen sivulle ja osa harjoituksista (esim. riviseuruu) ei vain onnistunut kun koira katsoi vain muita. Oili sitten pyysikin mut yhteistreenin päätteeksi juttelemaan kanssaan ja mua harmitti toi yhteistreenin pilallemeno niin kovasti, että pillahdin ihan itkuun. Kauheasti on tullut taas nähtyä vaivaa treenaamisen eteen ja Oili sanoi, että mun vaan itse pitää olla paljon jämäkämpi. Olen kuulemma liian kiltti ja annan liikaa anteeksi, kun koiralla on fokus muualla ja saan sen jotenkuten sivulle (kaiken haistelun tai muualle katselun jälkeen), en saa palkata. Se ei ole hyvä. Se asettaa mut koiran alapuolelle, kun joudun maanittelemaan sitä. Sivu on sivu heti, eikä sitten kun koiraa huvittaa. Silloin pitää vaan laittaa koira tottelemaan tai lähteä pois, eikä katsella sitä, että koiraa kiinnostaa kaikki muu paljon enemmän. Oili painotti mulle paljon Pongon olevan vahva, joka on multa ehkä vähän sen koulutuksen suhteen unohtunut ja nyt se kostautuu.

Olen antanut tätä liian paljon Pongolle anteeksi. Olen osittain sortunut houkutteluun, edelleen, ja palkannut sitä liikaa ja huonoista asioista. Olen itse vahvistanut sille tuon fokuksen heittelehtimisen hyväksymällä sille tuota osittaista poissaolemista ja häiriöihin reagoimista. Olen ajatellut, että jos kiellän sitä tai otan sen pannasta vierelle, olen kamala omistaja ja Pongo ei halua tehdä mun kanssa mitään, että Pongo on herkkä ja suuttuu mulle ja meidän yhteistyö on pilalla ja oon eläinrääkkääjä. Oili sanoi, että mun täytyy vaan KÄSKEÄ sen koiran tehdä ja sen pitää tehdä, haisteluita tai muiden juttujen katseluita ei suvaita, vaan mun pitää vaan laittaa koira tekemään. Ei tietenkään mitenkään väkivaltaisesti, vaan ei hyväksyä tuota toimintaa. Vaatia siis koiralta. Se ei missään vaiheessa kuulemma treenissä ollut ahdistuneen tai pelkäävän tai toimintakyvyttömän oloinen, se oli häntä pystyssä katselemassa tyttöjä kentällä. Olen vaan antanut itseni lipsua siitä kriteeristä, mikä mulla on ajatuksissa aina kun mietin tokoa (ja rallytokoa). Että koiran PITÄÄ suorittaa ja koiran PITÄÄ totella, mutta tämä ei ole vain treenikentällä. Kun mietin, niin kyllähän se ignooraa mua osittain lenkilläkin ja jättää kuuntelematta mun käskyjä, joten miksi se tottelisi treenikentälläkään? Olen ajatellut sen käyttäytymisen parantuneen, mutta samanaikaisesti Pongo on ottanut minun sallimia erityisvapauksia kotona/lenkillä/arjessa, joita se on toteuttanut myös sitten treeneissä.

Torstain rallytokovalmennuksessa se oli ensin ihan ylivireisenä kentällä ja kyynel silmäkulmassa vein sen autoon, seuraavalla kerralla jouduin palauttamaan sen maan pinnalle topakalla 'sivu' käskyllä. Tuolla en tehnyt niin, vaan puhisin lähinnä hiljaa koiralle, tottakai kun oli koko ryhmä siinä ja en kehdannut alkaa karjumaankaan koiralle. Eikä jatkuva karjuminen autakkaan, vaan mielummin kerralla asia perille ja sitten tehdään yhdessä töitä. Tarkoituksena ei myöskään ole tehdä mitään natsikuria tai elämästä inhottavaa ja paskaa, vaan se, että haluan koiran kunnioittavan minua, niinkuin minä olen tehnyt sille. Tehdään kivoja juttuja, mutta en salli koiralta ignoorausta tai en salli sen keskittyvän muuhun kuin minuun. Tänään häiriö oli vaikea, mutta silti, Oili sanoi sen kyllä kykenevän tekemään, sitä kiinnosti vain enemmän katsella kentällä tyttöjä. Eli lisää häiriötreeniä, tottakai syy oli myös osittain sen, että häiriö oli Pongolle aika vaikea, mutta se oli täysin toimintakykyinen ja koska olen sallinut sille häiriöihin reagoimista ja mun ignooraamista, niin tottahan se teki niin kun se oli paljon mielenkiintoisempaa. Sain sen kuitenkin tekemään esim. sivummalla joitakin hyviä juttuja ja paikallaolojutut onnistui ihan hyvin, mutta kaikki missä sen olisi pitänyt tulla vaikka sivulle tai seurata, ei onnistunut sitten millään.

Nyt siis kun itkut on itketty, vannottu etten tokota enää koskaan janiinedelleen, niin toimintasuunnitelmaa on siis myös eteenpäin. Toivon, että päästään vielä Oilin silmän alle kevään mittaan, sillä nuo treenit tekevät meille hyvää, koska Oili ymmärtää ja osaa neuvoa tällaisen koiran kanssa. Laittaa mut vaatimaan. Kyllä, mua edelleen harmittaa ja itkettää, kun ryhmätreeni meni niin huonosti meiltä, mutta se avasi mun omia silmiä. Tuntui, että oltiin takaisin jossain 2012 kesässä ja siinä kamalassa räyhä-Pongossa, mikä silloin oli. Koira joka ei kuuntele ollenkaan. Oon lipsunut mun oman kriteerien ja kouluttamisen suhteen, oon ollut liian kiltti ja pelännyt "ei" sanaa tai pelännyt ehkä että paineistan Pongoa tai minä teen siitä toimintakyvyttömän, miten on tapahtunut esimerkiksi agilitykisoissa. Sitä mä olen pelännyt ihan rehellisesti sanottuna, koska tiedän olevani temperamenttinen ja nopeasti suuttuva ja äkkipikainen ja liian totinen kilpailuhenkisyyteni kanssa, joten mun oma rauhallisuus ja koiran ymmärrys on nyt vaan mennyt tässä pisteessä täysin yli, kun olen yrittänyt liikaa olla koiralle vain kiva. En olisi ehkä kuvitellut sitä, koska olen aina oikeasti kuvitellut olevani Pongolle liian tiukka tai ilkeä tai olen kuvitellut itseni huonoksi koiranomistajaksi, joten oli helpottavaa kuulla, että olin ollut sille vain liian ymmärtäväinen ja kiltti ja sietänyt sen omia juttuja liikaa. Sillä oon asettanut itseni vain koiran alapuolelle, koska oon antanut sen päättää. Nyt on aika olla mustavalkoinen ja oppia vaatimaan, koiralta joka osaa. Pongo on niin omalaatuinen, se on toisaalta mun silmissä niin herkkä ja paukkuarka ja hermoheikko ja toisaalta se on se kova, dominoiva sekä vahva uros, joka vaatii tiukkaa käsittelyä. Kun niiden välimaastosta pitää löytää se oma oikea tapa kouluttaa, niin olen välillä ihan hukkateillä, mikä on varmaan ihan luonnollista. Silloin vain tarvitaan joku sanomaan, että "Sä olet ihan kiltti ihminen, etkä sä saa tota koiraa paineistumaan tai ahdistumaan, vaan sitä ei nyt vaan huvita tehdä, se kattelee vaan häntä pystyssä kentällä tyttöjä. Sun täytyy ja sä voit vaatia siltä ihan hyvin sitä tekemistä."

Voi, toivottavasti päästään pian uudestaan Oilin silmien alle omia silmiä availemaan. Koulutuksellisesti erittäin hyviä neuvoja, puhumattakaan henkisestä puolesta, mikä sai mun omaa taakkaa harteilta katoamaan.

maanantai 27. huhtikuuta 2015

Aprillipäivän agilityvalmennus

1.4. oltiinkin Pongon kanssa agilityvalmennuksessa ja kasvattajakin pääsi paikalle kuvaamaan! Valitettavasti sain videot vasta nyt, kun niiden lähettämisessä on ollut vähän ongelmia. Parempi myöhään kun ei milloinkaan kuitenkin.

Rata oli tosi mukava ja yllättäen aika paljon onnistui myös meille vaikeita kohtia. Sain aika kivasti onnistumaan putki-puomi erottelun toisella yrittämällä ja putkiin ohjaaminen sujui musta multa jopa ihan hyvin, tai vaikkei se olisi ollut sujuvaa, koira meni aina sinne minne pyysin. Esteelle irtoaminen oli hankalaa ja sitä ehkä pitäisi harjoitella erikseen. Kaikenkaikkiaan oikein mukava fiilis aksata, tuntui, että löytyi jopa rytmi tekemiseen eikä homma ollut niin hapuilua. Pongo myös jaksoi mukavasti tehdä.

Ja sanomattakin selvää, että speedcrossit olivat aivan huiput jalassa, en miettinyt kenkiä ollenkaan! Vaikka jalkakin on ollut taas vähän kipeä kumppareilla kävelyn vuoksi, en tuntenut aksatessa lainkaan kipua. Oli kyllä mahtavaa kun pystyi tekemään itse sen 100% mihin kykenee, ilman että jalka vihoittelee.

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Canicrossaillaan!

Olen hurahtanut uuteen lajiin: canicrossiin! Oon jo vähän juoksennellut Pongon kanssa, mutta koska meillä ei ole ollut sopivia valjaita en ole voinut oikein kunnolla juosta sen kanssa tai oikeastaan ollenkaan vedättää sitä. Nyt sitten käytiin eilen ottamassa ekaa kertaa oikein kunnolla vetoja kasvattiporukan kanssa ja Pongohan oikein syttyi mukavasti lajille. Namikuppi oli kyllä päässä, mutta ei vaatinut paljoakaan kannustusta, että koira lähti paahtamaan kohti kuppia. Itse kyllä tosin meinasin kaatua ja koira pääsi pari kertaa irtikin (väljä koukku), mutta ei se mitään kivaa oli!


Sain lainaksi kasvattajan vanhan koiran valjaat, jotka nekin olivat pienesti kittanat Pongolle, mutta sopivat kaulasta sekä eivät hanganneet sitä kainaloista, niin näitä käytetään siihen asti kun saan Pongolle omat valjaat hankittua. Kasvattaja onkin katsonut meille jo sopivia valjaita, sillä kun käytiin tosiaan sovittamassa kivijalkamyymälässä, niin sieltä ei löytynyt yksiäkään edes suunnilleen sopivia. Onneksi on oma vetovyö, mutta omaa kunnon vetoliinaa ei ole vielä.

Kuvista kiitos Karoliina S!

Kävin sitten tänäänkin eilisistä canicrossailuista innostuneena juoksemassa Pongon kanssa vähän pidemmän lenkin. Jo ihan agilitynkin kannalta on parempi kasvattaa omaakin kuntoa, niin ei heti ole kuolemaisillaan kun on vähän spurtannut. Aika hitaita vauhteja mennään vielä, eikä koirakaan vielä osaa kunnolla vetää, mutta selkeästi eiliset vetoharkat auttoi ja Pongo juoksi paljon helpommin edellä. Täytyy tehdä näitä siis lisää!



Tuossa siis Sportstrackerilla meidän tän päivän lenkki, ei mitään hirveitä vauhteja vielä mennä, mutta itse olenkin aika rapakunnossa. Olen vähän yrittänyt houkutella poikaystävää juoksemaan Pongon kanssa, sillä hänellä olisi vähän parempi kunto.. Ja toki voimaakin juosta lujempaa koiran kanssa. Itselleni tällä hetkellä tuommoinen 20 minuutin lenkki on ihan sopiva ja pikkuhiljaa nostetaan vauhtia ja/tai matkan pituutta, kunhan itsellä kunto nousee.

Canicrossaileeko kukaan lukija tai peräti kilpaileekö kys. lajissa? Mitä mieltä ootte canicrossaamisesta tai muista vetolajeista (koirahiihto yms)?

Minulla on ongelmakoira

Kyllä, me kävimme ongelmakoirakoulutuksessa. Jotenkin tuntui henkisellä tasolla hirveän epäonnistuneelta myöntää itselleen, että minä en pärjää ja mulla ei riitä resurssit kouluttamaan tuota koiraa tällä hetkellä. Että minulla on ongelmakoira. Aggressio on mennyt aivan liian pitkälle ja se on minä, kuka sen on tuohon pisteeseen lietsonut. Mun olisi pitänyt ottaa tuo tunnin ja 45 minuutin koulutus jo siinä vaiheessa, kun koira oli 1,5-vuotias. Odotin kuitenkin ihan näihin päiviin asti, koska koira tuntui hiljalleen paranevan ja se pysyi suunnilleen hallinnassa (houkuttelulla), joissain tilanteissa se oli ja on todella tottelevainen, mutta kun aggressio joissain tilanteissa meni yli - se meni yli oikein rapa roiskuen. Olen hävennyt ja nolostellut tilannetta, kun tulen kurssille ja ensimmäisenä mitä saan sanottua "minun koirani on vihainen muille uroksille". Heti myöntää kättelyssä, että hei, minä olen se joka ei ole osannut kouluttaa koiraansa. On hirveän vaikea avoimesti myöntää, että koirani puree tai koirani on aggressiivinen. Kaikista vaikeinta on ajatella näin, koska se on mun oma maailman rakkain koirani, jolle hakisin vaikka kuun taivaalta. Aggressioluennon jälkeen sainkin vähän uutta perspektiiviä tähän inhimilliseen ajattelutapaani, että koiralle on kuitenkin luontaista esiintyä aggressiota. Sen aggression pitää vain olla hallinnassa - ja meillä nyt ei ole ollut. 

Siedin ongelmia, eli käytännössä toisille koirille aggressiivisuutta, aika pitkään pisteeseen asti. Syynä siihen oli se, että arjessa meille tulee niin vähän koiria vastaan, ettei se yksi rähinä päivässä tuntunut vaikealta. Ja kun 50% kerroista sekin ehkä sujui pelkällä tuijottamisella ja niskakarvojen nostamisella, ilman rähinäkohtausta. Hallilla koira oli hallinnassa joko käskyn alla tai sitten esim. käytävällä kunhan muut olivat tarpeeksi kaukana ja itse pidin oman koiran kunnolla kiinni. Hallinnassa, tai sitten ei? Ajattelin pitkään tai oikeastaan tähän viikkoon asti, että aggressio on vihaa. Nyt olen ymmärtänyt pitkällä miettimisellä ja asioiden hautomisella kyseen olevan ehkä enemmänkin koirasta, joka on epävarma ja hukassa, mikä on sen homma ja mikä on minun homma. Koira ei ole voinut vaan luottaa siihen, että mitään pahaa ei tapahdu, jossei se itse ota tilannetta hallintaan. "Kyllä tuokin koira olisi paljon mielummin collieta ja antaisi sun hoitaa homman". Sama pätee myös toisinpäin, minä en ole voinut myöskään luottaa koiraan, etteikö se jossain pisteessä räjähtäisi yhtäkkiä. 



Koulutuksen jälkeen sain ehkä itselleni mielenrauhan. Olen kokenut Pongon kanssa erilaiset kisatilanteet ja treenit jopa hieman stressaavina, olen joutunut ajattelemaan paljon ja ennakoimaan jatkuvasti ihan jopa hysteeriseksi menevällä tasolla. "Ei pidä jättää menemättä treeneihin tai tekemättä mitään hauskaa, vaikka koira on aggressiivinen."  Tämä ei ole toteutunut. Olen alkanut käyttää mielummin esim. Murua mätsäreissä, kun sen kanssa voin rentoutua ja olla panikoimatta ystävällisesti nuuhkaisevaa ohikulkevaa koiraa. Olen ajatellut "onneksi en mennyt yhteistreeniharkkaan, kun siellä on paljon muita uroskoiria ja olisi tullut vain huutoa". En ole pystynyt luottamaan koiraan käytännössä ollenkaan, jos kentällä on muita uroskoiria. Vielä vähemmän en ole luottanut niiden uroskoirien ohjaajiin, koska pahin on ollut se, jos meidän kuplaan tulee joku. Niin kauan kaikki on hyvin, kun meillä on oma tila. Nyt kun sain oikeat nappulat ja nostettua itselleni mieleen sen kriteerin, että mikä on koiran ja mikä on minun homma, alkaa asiat pelittää. Vähän kuin agilityssä: koira hoitaa esteosaamisen ja minä turvallisen ohjaamisen, molemmille on omat hommansa. 

Fakta on se, ettei yhdellä ongelmakoirakoulutuksella asia ole hoidettu ja alta pois. Nyt se työsarka vasta alkaa. Sain oikeat ohjeet ja neuvot miten toimia, mutta vain minä itse voin tehdä koirastani, ei välttämättä ongelmattoman, mutta hallitun. Asia olisi helpompi, jos olisin alusta asti uskaltanut kohdata sen oman päänsisäisen häpeäpilkun ja mennyt hoitamaan ongelmaa jo aiemmin. Nyt kuitenkin venytin ja vanutin ja itkin monet itkut, mutta tuntui aivan helvetin hyvältä torstai-iltana rallytreenien jälkeen ajaa kotiin ja itkeä onnesta ja huojennuksesta. Treenit sujui nappiin, koira oli motivoitunut, itse tiesin mitä tein ja kaikki oli ihanaa. Mulla oli hemmetti oikeasti mukavaa ja rauhallista ton koiran kanssa. Ehkä sieltä paskasta kukkii lumpeet. Viimeistään ensi keväänä.

Itselleni oli todella vaikea kirjoittaa edes tätä tekstiä tänne julkisesti (enkä sitä olisi välttämättä halunnut tehdä, vaan jättää asian blogissa vain kertomatta), mutta halusin jakaa tämän siksi, että muutkin aggressiokoirien kanssa kamppailevat uskaltaisivat varata sen tunnin ongelmakoirakoulutukseen. Siinä vaiheessa kun itse uskalsin varata koulutuksen, olin jo henkisesti ihan loppu ja äärettömän ärsyyntynyt tilanteeseen, että alettiin hipoa jo rajoja. Aloin miettiä jo esim. agilityn lopettamista, koska se nostaa koiraa liikaa tai sitä, etten voi treenata tokon paikkamakuuta, koska en voi luottaa koiraani. Sain itselleni paljon paremman fiiliksen koko koirasta tai meidän yhteisistä tekemisistä, kun sain vain tiedon, mitä tehdä. Nyt voin hyvällä mielellä lenkkeillä koiran kanssa kun osaan toimia ohitustilanteissa oikein tai treeneissä osaan pyytää huomion itseeni oikealla tavalla. Jokaisella koiralla on omat metodinsa mitkä toimivat mihinkin ongelmaan, joten suosittelen kääntymään ongelmakoirakouluttajan puoleen. 

keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Kertarykäsyllä kahdet treenit

Sovittiin tälle päivälle ulos rallytreenit seuraporukan kanssa. Tehtiin ratatreeniä, kun muilla olisi tiedossa ensi viikolla ulkokisat. Me lähdettiin tekemään ihan vaan treeniä, vähän jopa jännitti tottelisiko Pongo kun meno on ollut vähän epämääräistä. Ekalla kierroksella se olikin vähän jäässä ja olisi tehnyt mielummin kaikkea muuta, mutta toisella kiekalla se totteli hienosti ja oli oikein motivoitunut tekemään. Sainpa tehtyä radalle pari yllätyspalkkaustakin, eikä taaempana olleet koiratkaan häirinneet. Hienoa! Tehtävät oli meille helppoja alokasluokan tehtäviä, vaikeuksia tuotti alussa sekä istumistehtävä että 360 oikealle, molemmissa koira olisi haahuillut mielellään. Näitä lisää treenaukseen.

Treenikuvat kuvasi Nelli M., kiitoksia :)




Treenin jälkeen päätin käydä katsomassa Annan ja Karon treenejä, kun Haukkuvaara oli sopivasti matkan varrella. Kävikin niin hauskasti, että seuraavalle agilityvalmennustunnille jätti kaksi tulematta, joten lennossa Julia puoliksi käski mut tulemaan agilityyn, kun koirakin oli mukana. Onneksi oli tuttuja, jotka jätti tulematta ja uskalsin tulla heidän tilalle.

Rata olikin oikein kiva mielestäni. Alussa vähän jännitti, miten saisin Pongon hyppäämään kolmosesteen, joka oli seinän vieressä ja koira juoksi täysiä putkesta, mutta hyvin se sujui. Siitä suoraan putkeen haku sekä rengaskaan ei tuottanut ongelmia ja ekalla kierroksella myös kepit sujui. Myöhemmin ei (ja Julia sanoi, etten hinkkaa vaan pitäisi lopettaa ja treenata keppejä myöhemmin kun koira ei jaksa). Omia ohjausongelmia tuotti takaakierto-päällejuoksu, kun en vain saanut Pongoa tulemaan esteen yli mua kohti. Ehkä olin jotenkin sen mielestä liian lähellä estettä, vaikea oli meille se kohta. Mutta mikä tärkeintä (tässä motivaatio-ongelmissa ollessa): mulla ja koiralla oli koko ajan kivaa! Se oli ehkä tärkeämpää, kun ne onnistuneet ohjaukset tai hyvin suoritetut kohdat. Yhteistyö pelasi ja fiilis oli mahtava. Tämä on hauskaa!


Agilityn jälkeen käppäiltiin vielä Haukkuvaaran metsiköissä noin tunnin verran. Siinä tuli koirille hyvin loppulenkki ja loppuverryttely. Oikein mukavaa, nyt muuten väsyttää - sekä koiraa, että omistajaa. Huomenna on tiedossa aika rankka päivä myös, täytyy latailla akkuja.

tiistai 21. huhtikuuta 2015

Arkisempaa

Tälläkertaa hieman arkisempi postaus. Ei olla treenattu, tai ainoa treeniksi lähes laskettava on suoritettu Mursan kanssa mätsäreissä. Eli hieman arkisempaa postausta - puhelinkuvilla viljeltynä.

Sunnuntaina käväisin lainakoira Murun kanssa mätsäröimässä Haukkuvaarassa. Pongo jäi tälläkertaa kotiin, koska kahden koiran kanssa olisi ollut yksin liian hankala mennä. Haukkuvaarassa oli K-S Corgien järkkäämät mätsärit, joissa kisailtiin Mursan kanssa isoissa aikuisissa. Vaikka mulla oli kuivaraksuja, Murun mielestä sen piti vaan kokoajan istua. Kehässä jouduin aika paljon tekemään töitä esittämisen eteen ja sen oli vaikea vain seisoa, joten saatiin ansaitusti sininen nauha. Sinisten kehässä meno oli hieman helpompaa, kun esitin koiran polvillani ja sain vähän pidettyä sitä tai nostettua sitä jos se meinasi istua. Koiria vaan tippui ympäriltä, ja pian alettiin jakaa jo ruusukkeita. Juostiin sitten vielä amstaffi Lolan kanssa kahden parhaan kierros ympäri ja meidän sijoitukseksi jäi SIN2. Oikein hienoa Murulta, kun se pönötti välillä hyvin ja välillä vaan halusi istua.

K-S Corgit oli järkännyt hienot palkinnot!
Mätsärien jälkeen yhteislenkillä sitten Muru järjesti actionia, kun se lähti juoksemaan kohti jotain lampea metsässä ja sen ympärillä maa oli aika vettynyt. Muru vaan juoksi sinnepäin ja jäi kiinni, siinä se pari sekuntia räpiköi ja onneksi itse pääsi irti. Hetkeksi kyllä säikähdin, että juuttuiko se nyt johonkin suohon. Meidän vakiometsälenkki kun on lähellä rantaa, siellä on nyt aika vetistä muutenkin. Tulipa nyt vielä pestyäkin koira, kun oli kaulasta alaspäin ihan kurassa! Murun mielestä nyt oli ihan hyvä aika lähteä heittämään talviturkkia.


Illalla vielä Pop Dogin vuosikokous. Siellä sitten herkuteltiin ja kokoustettiin. Mut valittiin Pop Dogin hallitukseen sihteeriksi, ensin vähän hirvitti osaanko kyseistä hommaa, mutta kun pidettiin järjestäytymiskokous hallituksen kesken heti vuosikokouksen perään, homma sujui mielestäni ihan hyvin. Koulussa onkin tullut tuota ylös kirjaamista harjoiteltu ihan urakalla. Oikein kiva saada jotain luottamustehtäviä, kun hallilla ja talkoissa sun muissa tulee jokatapauksessa pyörittyä. Pääseepä nyt vaikuttamaankin asioihin! Suunniteltiinkin hallituksen kesken tulevalle vuodelle jo vaikka mitä kivaa jäsenille, eli kannattaa olla Popparien jäsen. ;)

Illalla yhet veteli hirsiä.. Kyllä koirakin tykkää nukkua peiton alla :)


Maanantaina kävin metsästämässä Pongolle juoksuvaljaita kasvattajan kanssa. Harmikseni kaikki kauppojen valjasmallit ovat sellaisia, etteivät ne istu noin syvärintaiselle koiralle. Kaikki jäivät joko kainaloon hinkkaamaan tai sitten tulivat lapojen päälle. Päädyttiinkin siihen, että kasvattajan kanssa mittaillaan Pongo ja jos netistä löytyy Manmatilta sopivat niin tilataan sieltä. Viimeisenä vaihtoehtona sitten mittatilausvaljaat, koska mulla on ollut noin kolme vuotta hinku ostaa sille vetovaljaat, mutta ikinä en ole saanut aikaiseksi. Onneksi oli kasvattaja sovitusreissulla mukana, että hän osasi sanoa, että mitkään eivät sovi ja koitettiin kuitenkin tosi monia eri valjaita. Harmi homma!

Käytin Pongon myös hieronnassa maanantai-iltana tutulla Potsloikan Raijalla. Raija onkin meidän vakkarihieroja ja pidän hänestä. Pongoa hierottiin taas Haukkuvaaran yläkerrassa, mutta ensikerralla mietin, jos mielummin hierottaisi Pongoa kotona. Se nostaa kuitenkin jonkinverran kierroksia tuolla hallilla aina. Toiselle kyljelle (takaa katsottuna oikealle) se suostui kellistymään oikein nätisti. Oisko mennyt ihan pari sekuntia. Pongo vinkui hirveästi, koska juuri joku tyttö oli ollut siellä ennen sitä hierottavana ja sen mielestä oli tärkeää vinkua koko toimituksen ajan. Jumia oli etu- ja takareidessä, etureidessä enemmän, muttei kovin paljon ja se laukesi kai ainakin osittain. Lantionseutu oli viime kertaa parempi, eikä nykinyt kai tällä puolella. Etujalka oli hieman jumissa, mutta laukesi, venyttelyllä voisi estää jumin kokonaan. "Tokolihas" oli pienesti jumissa, muttei erityisesti, eli oikean puolen treenit on auttanut. Toiselle kyljelle Pongo ei vain yksinkertaisesti suostunut menemään. Ekalla kerralla en viitsinyt vaan laittaa sitä, kun sen etujalka jäi huonosti ja kun pari kertaa yritettiin, niin se ei sitten edes suostunut enää menemään. Päätettiin sitten, ettei väkisin enää laiteta ja Raija hieroi sen minkä pystyi oikeaa kylkeä siitä että Pongo vain oli maassa. Lantionseutu nyki vähän, kylkivenytyksellä sen voisi pitää aisoissa. Reisi ei ollut juminen. Ensi kerralla varmaan katsotaan, oisiko hierotus meillä kotona parempi, niin Pongo voisi olla rennompi ja mennä kiltimmin kyljelleen. Mutta nyt ainakin sain tietoa, että jumeista tuskin on aiheutunut meidän motivaatio-ongelmat, eli niille on joku syy. Kipu on kyllä se, minkä ensimmäisenä halusin rajata pois, koska koira on kuitenkin ahkerassa treenissä. Agilityn vähentäminen on meillä kyllä auttanut selkeästi jumeihinkin. Enemmän metsälenkkejä ja vapaanapitoa, agilityä fiksusti ja omistaja kunnostautuu koiran venyttelyssä.


Tällä viikolla on tiedossa rallytokovalmennusta, ulkorallytreenit, Oonan yksityistunti, ehkä Pop Dogin yhteistreenitkin... Ja mahdollisesti kasvattiporukalla vedätysharjoittelua. Äksöniä olisi taas vaikka millä mitalla tarjolla. Ja lähenee 3.5 Lahden rallytokokisakin, jonne juuri maksoin ilmottautumismaksun, sitäkin varten pitäisi harjoitella. Ja johan meillä on toukokuun puolivälissä tokokoekkin! Apua. Aika kuluu niin nopeasti.

lauantai 18. huhtikuuta 2015

Ongelmat vaan kasaantuu?

Ja jälleen on vierähtänyt lähes kokonainen viikko. Viimeisin postaus kun tosiaan on maanantain rallytokomölleistä, niin johan tässä on kerennyt tekemään vaikka ja mitä. Tiistaina oli Oonan kisasulkeiset, jossa pohdittiin suurimpia ongelmia ja hyviä pätkiä viikonlopun virallisista rallytokokisoista. Alussa kontrolliliikkeet sujui hyvin, esim. istumisjutut. Taas "haahuiluliikkeet" kuten 360 oikeaan oli vaikeita ja koira oli vaikea pitää hallinnassa. Loppuradasta taas päinvastoin, eli seuruu parani silmissä ja istumiset vaikeutui. Siihen vaikutti kyllä kyltitkin: loppuakohden tuli meille helppoja seuruukylttejä kun taas istumiset oli vaikeimpia. Pureudutaan seuraavassa rallytokovalmennuksessa meidän ongelmakohtiin, eli haahuiluhetkiin sekä istu - käännös oikealle - istu -kylttiin. Sen lisäksi mietitään keinoja, miten voin lisätä koiran vastuuta radalla ja näin saada sen parantamaan suoritusta. Alkuradasta kun mun "sivusivusivu" huutelut vaan huononsi suoritusta. Tajusin myös, että hypyn jälkeinen haistelu oli mun opettamaa, eli ollaan treenattu tokohyppyä niin, että haluan koiran menevän siitä kauas -> heitän namin sen hypätessä. Tätä ei kannata näköjään tehdä rallykisojen kynnyksellä.


Keskiviikkona agilityvalmennus. Sitä ennen kävin päivällä ottamassa pari hauskaa tokojuttua itsenäisesti, ihan vain nostamassa fiilistä helpoilla tehtävillä. Sujuikin ihan mainiosti, hyppy sujui sekä jäävät maahan sekä seiso sujuivat mainiosti, erotteli hyvin. Vauhtinoutoakin testattiin. Agilityvalmennuksessa oli parin viikon takainen rata peilikuvana. Koira oli ihan hajujen maailmassa (juoksunarttuja?) mikä onkin koomista, kun juuri olen ajatellut sen olevan koira, joka ei juoksunartuista välitä ellei niiden pyllyä pääse haistamaan. Noh, näköjään välittää, syön sanani! Radalla koira teki kaiken vaaditun ja välillä jopa jee laukkasi, mutta fokus oli 50% muualla. Toiselle radalle sain parannettua kun tehtiin aika suoraa pätkää ja otin vinkulelun avuksi hetsaukseen ja koirasta irtosi hyvin vauhtia. Joskus vain on näitä treenejä, kun koiraa ei kiinnosta ja pitää helpottaa paljon. Julia sanoikin, että Pongo ei muutenkaan kestä agilityssä jankkaamista, eli sillä lopahtaa mielenkiinto tosi nopeasti. Onneksi sen sai tähän treenin loppuun nostatettua lelulla.

Torstaina ja perjantaina otin tarkoituksellisesti vapaapäiviä kaikesta treenitekemisestä. Sen sijaan metsälenkkeiltiin oikein pitkiä lenkkejä, käytiin vähän juoksulenkillä yhdessä ja olen muuten yrittänyt olla koiran kanssa. Pongolla on nyt selkeästi ollut hallilla motivaatio-ongelmaa, en oikein tiedä mistä se johtuu. Juoksunartuista tai sitten se tarvitsee taukoa treenaamisesta? Itselläni sormet syyhyäisi opettaa koiralle rallyn voittajaluokan asioita, mutta kun koira tuntuu tarvitsevan taukoa, sitä on silloin otettava. Ehkä meidän  täytyy aloittaa pyörimällä olohuoneen matolla ja käyttämällä naksutinta ahkerasti. Lisäksi nyt olisi meille paikallaan esimerkiksi muutamat mätsärit tai muut helpot jutut yhdessä, tarvitaan selkeästi nyt sellaista meidän suhteen parantamisaikaa. Itse vaan suutun kun "koira perseilee" ja silloinhan Pongo haluaa ihan vielä vähemmän tehdä mitään.

Joten kyllä, olemme kohdanneet suuren motivaatio-ongelman! Torstain rallyvalkassa Oona varmaankin pureutuu mun kanssa asiaan, mutta jossei mikään muu auta niin sitten vaan yksinkertaisesti taukoillaan, jossei oikeasti muu auta. Liikaa vaikeita uusia asioita ehkä, liian vähän onnistumisia, liian vaikeita häiriöitä? Voitaisiin miettiä jotain helppoja motivaatiota nostattavia juttuja mitä harjoitella hallilla naksuttimella. Naksutin toimii meillä hyvin motivaation nostattamiseen, koska se on tarpeeksi mustavalkoinen ja selkeä väline palkkaamiseen lyhyissä treeneissä. Itse en osaa ilmeisesti ilman sitä merkitä tarpeeksi hyvin mistä palkkaan. Kotona sitten voisi treenata vaikeampia juttuja, kun häiriö on minimissä tai sulautettuna muun treenin oheen. EI jankaten.






Lauantaina oli agilitypäivä. Aamulla esiinnyttiin Kortepohjan koululla lasten lauantaikoulupäivänä Poppareiden agilityesityksessä. Pongo oli viritellessä ihan järkyttävällä tuulella: namit eivät kelvanneet (!wtf), sen teki mieli vaan haistella ja haukkua. Mietin vaan, että joopajoo näinköhän tästä tulee yhtään mitään. Kuitenkin koira oli aina välillä hetken mun kanssa tekemässä ja kun päästiin radalle, se kuitenkin aksasi ihan hyvin. Itse hätiköin ja ohjasin päin pyllyä ja kepit olivat yllättäen aika tosi hankalat, mutta saatiin ihan hyvä fiilis. Vinkupossu auttoi taas menossa! Kiitos Tiinalle videosta.


Väliajalla nimittäin Tiina auttoi mua ja otin Pongolle parit kepit etupalkalla, ja se pujotteli tosi hyvin. Jostain syystä vaan aloitti keppien väärältä puolelta!? En tajua miksi. Selkeästikkään vire ei ollut ihan optimaalisin oppimisivire. Toisella radalla valitettavasti akku loppui, joten en saanut sitä videolle. Tietenkään siitä paremmasta radasta ei jää mitään todisteita, nimittäin akku loppui sekä puhelimesta että järkkäristä. Mainiota, teknologia vihaa mua. Kuitenkin, siinä viritellessä Pongo oli ihana oma itsensä, "mitä tehdään!?" ja innostui hirveästi repimään hihnaa sekä leikkimään mun kanssa, namitkin alkoi kelvata. Ehkä paikka oli vaan niin uusi ja vire katossa, että oli vaikea keskittyä. Onneksi koira kuitenkin sai koottua itsensä. Radalla alussa koira tälläkertaa pysyi, tehtiin virheetön rata kepeille asti ja siinä pari kertaa säädettiin ja koira meni lopuksi kepit alusta loppuun oikein ja suhteellisen lujaa Pokon tämänhetkiseen keppivauhtiin. Mainiota! Loppurata meni taas hyvin suoraan oikein, mutta vikan hypyn ohi se meni enkä jaksanut korjata. Heitin vaan suoraan palkkapallon. Treenivihkoon kirjoitin isoin tikkukirjaimin: HARJOITTELE KEPPEJÄ OIKEASTI NYT. Helmikuun lopulla laitoin itselleni "treenaa: keppikulmat, keppien vahvistus, niisto..etc" ja eipä oo tullut harjoiteltua. Ja senhän näkee. Sitä saa mitä vahvistaa... tai ei vahvista laisinkaan????

Iltapäivällä alkoi Haukkuvaaran avoimet ovet ja siellä oltiin knock out -kisassa mukana. Ajattelin sen olevan tarpeeksi hauskaa tekemistä meille, ei vakavaa menoa ja saataisiin vähän vauhdikasta puuhaa meille eikä koira kerkeäisi haistella. Ylivirekkään ei olisi nyt niin ongelma, kunhan koira tekisi mun kanssa sata lasissa mielummin kun haistelisi ilmaa. Vähän ahdisti kun radalla olisi kepit ja niihin luultavasti koko homma kossahtaisi, mutta mennään pitämään hauskaa. Pongolle tekee hyviä tämmöiset nopeat hauskat treenit nimittäin. Oltiinkin knockout kisassa Kake-veljeä vastassa ja Pongo otti Karon käskytyksestä niin kovan häiriön, että se ei suostunut menemään enää kepeille. :D Koitin niitä hetken, mutta kun koira ei edes lähtenyt hakemaan niin tehtiin vaan rata muuten loppuun. Oli ihan hauskaa, vaikka toki harmitti tippua heti alkukisasta pois. Loppupäivä kului avoimissa ovissa talkoissa. Olin ensin rally-tokopisteellä neuvomassa, jonka jälkeen pidettiin Houkutusten Highway Oonan ja Nellin kanssa. Se onnistuikin hyvin ja palkintosijoille pääsi jopa kaksi meidän agijunnua, mainiota.

Hanna luennoi koirien agressiivisuudesta ja se oli pakko päästä kuulemaan, joten menin sitten loppupäiväksi sinne. Jos tämä järjestetään joskus uudelleen, suosittelen todella käymään kuuntelemassa ja keskustelemassa. Avasi paljon omia silmiä ja vieritti olkapäiltä osan sitä häpeän taakkaa, minkä aggressiivisen koiran omistaja kantaa. Hihnan päässähän se 99% ongelmasta on. Luento vierähtikin todella pitkäksi... oli erittäin mielenkiintoista kuunnella paikalla olleen maalimiehen puheita ja keskustelua syntyi mukavasti. Hanna piti tosi hyvän luennon ja maalimies kruunasi kyllä sen. Luennon loputtua maalimies tuli vielä puhumaan kanssani Pongosta, kun sanoin luennolla meillä olevan ongelmaa mm. koira-aggressiivisuuden kanssa ja häntä kiinnosti kuulla enemmän. Juteltiin pitkä tovi Pongosta ja harmi kun Pongo ei ollut enää mukanani, hän olisi halunnut nähdä sen ja sen reagointia, millainen koira on kyseessä. Kirjoitin itselleni pitkän muistiinpanot keskustelustamme (sekä luennosta), ehkä joskus julkaisen blogin puolella sen myös. Fakta on se, etten tällä hetkellä tiedä oikeaa tapaa Pongon kouluttamiseen. En tiedä tietääkö kukaan mukaan, vielä. Mutta nyt mulla on motivaatiota yrittää hoitaa ongelmaa pois ja ymmärrän taas ehkä rippusen enemmän tuota niin rakasta koiraani. Kaikki ei ole niin yksiselitteistä, onko kyse vihasta, kivusta, pelosta, epävarmuudesta.. vai mistä? Kaikki on kuitenkin toisiinsa kytköksissä: treenikäyttäytyminen, totteluongelmat, rähinäongelmat, lenkillä luoksetulo-ongelmat... Nyt onkin todella pähkinä purtavaksi. Mutta elämä kai olisi ihan tylsää, jos kaikki olisi aina ihan helppoa? Enkä tosiaan sano, että Pongo olisi sen huonompi koira "ongelminensa"  tai muuta, koska olen tehnyt sen kanssa niin parhaani kun voin ja se on ollut mulle niin hyvä koira kun voi. Se tulos on tässä. Maailman rakkain se on mulle kaikkine negatiivisine puolinensakin. Nyt tarvitaan vähän helppiä parannusta varten, koska mun resurssit oli tässä. Eikä hävetä edes myöntää.

Ajatuksia nollaamaan luennon ja keskustelun jälkeen lähdettiin Pönttövuoreen, jossa lähes parituntinen lenkki saikin oman mielen rentoon tilaan kaiken aika tunteita nostattavan iltapäivän jälkeen. Oman koiran aggressiivisuudesta avautuminen on minulle vaikea paikka, joten oli mukava saada ajatukset nollattua ja viettää mukava lenkkihetki treeniporukan kanssa. Sen lisäksi ihana pikku Muru Mursandeerus tuli meille vielä yökylään, nimittäin huomenna ajattelin käydä sen kanssa Haukkuvaaran mätsäreissä. Meidän pitää harjoitella toukokuun näyttelyitä varten. :)


maanantai 13. huhtikuuta 2015

Rallytokomölleissä

Rallytokoilimme tänään Keski-Suomen Spitzyhdistyksen järkkäämissä rallytokomöllikisoissa. Kisat oli ulkona ja ennen niitä satoi ja oli kolea ilma, joten kotona peiton alla nukkuminen meinasi houkutella kisaa enemmän... Sain kuitenkin itseni kiskottua ylös ja ulos kohti kisoja, vaikka sää ei ollut ihan parhaimmasta päästä tänään.

Kisattiin avoimessa luokassa, jossa osallistujia oli noin kymmenen. Tuomarina meillä oli tuttu Etoelävän Elli, joka onkin mielestäni oikein kiva tuomari sekä kouluttaja. Hänen tekemä rata oli ihan mukava, aika helppo mielestäni eikä sinne oltu laitettu mitään kauhean teknisiä pätkiä. Haastetta meille toi aika lyhyt hyppyeste sekä houkutuksessa oli karvalelu.. Pongo rakastaa karvaleluja. Onneksi herkkuhoukutuksessa oli vain Frolic -herkkuja, Pongo ei tykkää mistään tuollaisista raksuista. Pongo oli kerrankin virittelyssä tosi mukava heti alusta asti. Se ei ollut missään vaiheessa ylivireessä eikä katsonut muita koiria mitenkään vihaisella mielellä. Musta se oli tosi mukava ja mulla itsellä oli sen kanssa hyvä olo, kun ei tarvinnut kietoa hihnaa käden ympäri kahdeksaa kertaa ja pelätä, että se teurastaa jonkun pikku spitzin siellä. Päinvastoin, se oli tosi rennolla mielellä ja mun kanssa tekemässä, oikein kivalla tuulella. Oli oikeasti ihana olla sen kanssa ja hengailtiinkin aika pitkä tovi kisa-alueella.

Radalla Pongo haahuili välillä aika pahastikkin, toki osan tepposista teki kylmä keli (ei varmaan tuntunut mukavalta istua kylmälle asfaltille..) sekä sitten ihan häiriötreenin puute. Lisäksi pitäisi treenata ehkä enemmän palkattomuustreenejä, opettaa koira kestämään rallyrataa paremmin ilman palkkaa. Virhepisteitä kerättiin radalta yhteensä 19: 2 kyltiltä eli eteentulokyltiltä -1p kyl, eli Pongo oli kai koskenut muhun tai kylttiin tai johonkin. -3p otettiin hyppyesteeltä, kun Pongo ei ensin tajunnut hypätä sitä... Ei saatu ihme kyllä 360 vasemmalle virhepisteitä, itse olisin videon perusteella antanut virheitä, koska en käänny paikallani vaan enemmän alokasluokan käännöksen. Tämä menee aika pitkälti oman sähläämisen piikkiin, en ohjannut kunnolla. Tällä kertaa näköjään kuitenkin löysemmällä arvostelulla. Vitoskyltiltä eli koira eteen, oikealta sivulle saatiin -1p tvä eli varmaan tosta hengaamisesta ja sitten -1p palkkaamisesta. Halusin palkata ja tuossa oli sopiva paikka, Pongo tsemppasi hyvin. Muuten suoritettiin virhepisteittä kyltille 12 asti, jossa istu-käännös oikealle-istu kyltti tuotti hankaluuksia. Ensin Pongo vaan meni ohi ja rintamasuunta kääntyi liikaa, joten uusin kyltin. Sitten tehtiin hieno tuplaistuminen, jonka jätin korjaamatta (huomasin sen kyllä, mutta uusimiset oli jo käytetty) joten jatkettiin matkaa maaliin. Hienosti sujui tänään spiraali sekä houkutus. Olin oikein ylpeä Pongosta. :)

Merville iso kiitos kuvaamisesta!

Siinä meidän rata videolla. Ei parasta Pongoa, mutta paikkapaikoin aika hyviäkin pätkiä ja seuruu meni välillä tosi hienosti. Vire oli tänään sopiva, ehkä jopa hieman alakantissa, koira olisi tarvinnut enemmän herkkutsemppausta. Toisaalta tämä oli meille aivan loistava treeni, ulkokausi on nyt kunnolla korkattu ja saatiin hyvä kisasuoritus. Ohjaajalle vaan tarkkuutta käännöksiin ja koiralle motivaatio kattoon, niin eiköhän tästä taas nousta. Nyt täytyy harjoitella koiralle sitä, että se pysyy mun perässä ja saada noi haahuilut pois. Radalla oli muutama ala-arvoinen pätkä, mutta myös paljon hyvää ja kelisuhteiden vuoksi olin kyllä tohon suoritukseen aika tyytyväinen.

Palkintojenjaossa oli sitten ihana iloinen yllätys, kun laput vaan väheni ja meidän lappua ei vieläkään kuulunut. Sijoituimme Pongon kanssa tänään sijalle 3, sekä sen lisäksi saimme vieläpä tuomarin suosikki palkinnon! Kuulemma tehtiin päivän paras houkutussuoritus, eli Pongo ei oikeastaan vilkaissutkaan kumpaakaan houkutusta. Ihan superhienoa!




Palkinnotkin oli aika hulppeat. 4 kg säkki Royal Caninia, HauHaun herkkulihapullia, lippis, ruusuke sekä vielä pokaali.  Aivan upeaa panostusta palkintoihin, kyllä oli tosi kiva kun palkittiin noin hienoilla palkinnoilla. Kiitoksia Spitzyhdistykselle panostuksesta!

Oli kyllä kivat kisat ja oikein kiva ilta. Kannatti kyllä raahautua paikalle, vaikka sää ei ollutkaan ihan parhaimmasta päästä ja oli hieman koleaa. Kaiken kruunasi vielä sijoittuminen ja hienot palkinnot, jäi kyllä mielettömän kiva mieli. Sen lisäksi se fiilis, kun koiran kanssa kisapaikalla oli pitkästä aikaa kivaa ja rentoa ja se oli hyvässä vireessä, eikä sitä tarvinnut houkutella tekemään mun kanssa mitään. :)

lauantai 11. huhtikuuta 2015

Haukkuvaaran RT kisat

Tänään oli Haukkuvaaran rallytokokilpailut, hallin ensimmäiset viralliset kisat! Itse kisasin avoimessa luokassa, joka alkoikin onneksi heti luokista ensimmäisenä aamulla. Ei tarvinnut koko päivää jännittää omaa kisasuoritusta. Startattiin vielä neljäntenä koirakkona, joten ei tarvinnut kauaa odottaa missään vaiheessa kentälle pääsyä. Tuomarina oli tänään Hillebrandin Minna, tuttu ja turvallinen tuomari.



Verkatessa Pongo tuntui taas olevan vähän muissa maailmoissa, se haisteli ja ei ollut kovin työintoinen. Jouduin aika paljon työskentelemään saadakseni sen toimimaan edes jotenkuten ja jouduin aika paljon turvautumaan houkutteluun. Kun oltiin lähtökarsinassa, se lähinnä tunki nenänsä maahan ja halusi haistella. Hirveän vaikea siinä tehdä mitään... Lähdössä sitten sain sitä jotenkuten kuulolle ja päätökseni tulla kehänauhan vierestä oli oikea - sain siinä pyydettyä tekemistä ja palkattua koiraa juuri ennen kehään menoa.

Radalla sitten pääsääntöisesti tekeminen oli ihan hyvää, ihan omalla tasollaan Pongo ei musta suorittanut. Se otti hirveästi häiriötä.. jäi mm. tuijottamaan kuvaajana toiminutta poikaystävääni ("ai katos, säkin täällä!") sekä tuomaria ja sihteeriä. Se haisteli maata, mutta lopetti aika nopeasti aina pyynnöstä. Paljon se teki myös hyviä asioita, mutta itse jouduin tekemään töitä ja ohjaamaan sitä kokoajan ihan täysillä. Ei voinut yhtään "matkustella". Haistelut tapahtui aina vaikeissa paikoissa missä oli Pongon mielestä varmaan informaatiokatkos, eli itse pitäisi olla tarkkana ja ohjata vielä edelleen paremmin ja kertoa koiralle, mitä seuraavaksi tapahtuu. Taisin itse haahuilla tai antaa epäselviä käskyjä pikkuoravaäänellä.


Kaiken kaikkiaan onnistuttiin tuolla rääpimään kasaan 93 pistettä ja näinollen toinen hyväksytty tulos avoimesta luokasta, joten pisteistä katsottuna voisi olla tyytyväinen. Olihan nämä meidän paras pistesaalis ikinä, alosta saatiin joskus myös 93p, mutta luokka on kuitenkin helpompi. Fiilis radalla ei ollut kuitenkaan paras, mutta onnistuttiin saamaan hyvä tulos ja vaikka koira haahuili, sain sen nousemaan sieltä haahuilusta. Puolensa ja puolensa - nyt vaan ankaraa treeniä ennen seuraavia kisoja! Häiriötä pitää selkeästi harjoitella enemmän. Vähennykset tuli nuuhkaisuista (2x-1p) sekä Jamin tuijottamaan jäämisestä(-1p), uusimisesta (-3p) sekä vinosta(-1p) eteentulokyltillä.

Kun videolta katsoo, olen tyytyväinen (paitsi haisteluun), mutta haluaisin itselleni mukavamman kisafiiliksen. Mutta itseasiassa mua ei edes jännittänyt niin kovin paljoa, mitä normaalisti. Koira tuntui niin huonolle jo verkassa sekä lähdössä, että se karisti jännityksen pois kun tuntui, että ei voida saada hyvää tulosta enää. Radalta lähtiessäni tuntui, että liekkö tuo ollut edes hyväksytty. Tuntui, että koira vain haisteli ja haahuili, vaikka todellisuudessa ei se nyt ihan niinkään mennyt.

Onneksi Oona pitää tiistai-iltana "kriisipalaverin", jossa kerrataan kisasuoritukset hyvine ja huonoine puolieen. Tämä onkin todella hyvä: mitä olisin voinut tehdä paremmin ja mihin voin olla tyytyväinen? Paljon kehitystä on tapahtunut, mutta aina voi parantaa. Mikäli halutaan pian voittajaan kisaamaan, kehitystä pitää vielä tapahtua ja paljon. Mestarista puhumattakaan.

Kerkesin vähän kuvaillakkin talkoilun lomassa. Eilen illalla puurrettiin radan järkkäämisen parissa ja kyllä se on kuvissa siisti :)


Loppupäivä kului omien kisojen jälkeen mulla tosiaan talkoillessa kisoissa, suklaata syödessä ja katsellessa muiden suorituksia. Kuvasin kaikkien luokkien sijoittuneet, otin aikaa alokasluokkalaisilta sekä söin buffan antimia. Tulipa sitä itsellä jännitettyä omaa suoritusta enenmmän Karon ja Kaken suoritusta ihan silmät kiinni välillä. Antoisa ja kiva päivä, kiitos kaikille mukanaolleille!

Oli kyllä todella mukava kisapäivä ja oli hauska talkoilla. Nyt illalla pidettiin vielä oma Acting-kriisipalaveri pitseriassa, pääsimme miettimään oman porukan onnistumiset ja epäonnistumiset.




perjantai 10. huhtikuuta 2015

Rallyn kenraaliharjoitus

Torstai-iltana meillä oli rallytokovalmennus eli tälläkertaa se meni kenraaliharjoituksesta kisoja varten. Lauantaina virallinen startti ekaa kertaa kotihallissa! Mua ei oikeastaan edes jännittänyt valkassa tälläkertaa, mua alko sattumaan mahaan ja keskityin lähinnä siihen mahakipuun. Oli kyllä aika ärsyttävää, kun olis viikon tärkein treenikerta - The Kenraaliharkka - ja mua alkaa sattumaan mahaan. Ei auttanut kun vaan miettiä rataa.

Rata oli ihan kiva, houkutuksena nakkikuppi sekä Pongon oma superkarvalelu. Houkutusten Highwaylla todettiin tuo karvalelu kaikista pahimmaksi houkutukseksi, joten laitettiin se sitten radalle. Radalla Pongo tuijotteli sitä, nakkikuppia se ei edes huomannut. Omat lelut radalla on muutenkin pahoja, mutta hyvin se pystyi pitämään puikkonsa erossa lelusta. Juosten pujottelu edestakaisin oli myös radalla, meille se nyt ei oikeastaan ole ongelma, vaikka pientä haahuilua siellä näkyi. Vaikein kyltti oli varmaan seinää vasten istu-käännös oikealle-istu, koska seinä ällötti Pongoa.

Oma piirtämä hahmotelma radasta

Radalla Pongo oli ensin vähän muissa maailmoissa, se rupesi heti taas haistelemaan kuten viime valmennuksessa. Ekalla kerralla sisääntullessa lähtökyltti sujui tosi hyvin, mutta pyörähdyksessä itse ohjasin epäselvästi (mua pelotti että se menee nakkikupille) ja se alkoi vaan haistelemaan, joten vein koiran suoriltaan pois ja toin takaisin lähtöön. Nyt olin topakkana ja vaadin siltä työskentelyä, vaikka juoksunarttu ja kaikki ihanat shelttitytöt haisikin vastakkaisella kentällä, en sietänyt yhtään haistelua. Ennen ne eivät ole olleet noin paha häiriö, mutta viime ja tällä kertaa Pongo otti niistä kovasti häiriötä. Nyt vaan komensin sen joka kerta kun se haisteli niin takaisin töihin ja tämä toimi aika hyvin - toki hirveää rääkymistä välillä oli mun osalta, mutta koira pysyi paremmin hanskassa mitä viime valmennuksessa, jossa jouduin keskeyttämään. Lisäksi aina heti komentamisen jälkeen pääsin itse oikeaan mielialaan, eli komentaminen tai äksyily ei jäänyt itselläni päälle, vaan olin "nyt sivu, VAU!", joten homma toimi. Päästiin rata kuitenkin loppuun! Lisäksi musta se haisteli aina niissä kohdissa kun oli vaikeaa ja se oli epävarma, mutta kun oli helppoja kylttejä ja homma sujui, se oli tosi hieno. Toinen rata meni oikeastaan nautiskellessa, vaikka kentälle tullessa kohdattiin mm. bullterrieriuros ja Pongo oli muutenkin muissa maailmoissa, mietinkin jo, että mitähän tästä tulee. Kentälle se kokosi itsensä ja saatiinkin superkiva suoritus sitten. Shelttien vuoro loppuikin juuri sopivasti ennen meidän toista radallemenoa, eli häiriö pienentyi huomattavasti.


Näillä mielin kohti lauantain virallisia kisoja. Toivon vaan, että Pongo ei haistelisi radalla ilmaa kuten videolla, koska sillon se on kaikista vaikein saada takaisin töihin. Toisaalta kisojen aikana kukaan ei viereisellä kentällä aksaa eikä paikalla ole juoksunarttuja. En tiedä miksi se otti noin paljon häiriötä, koska normaalisti se ei ota, joskus ollaan rallyilty yhtä aikaa kentällä juoksu-Pirjon (spiz) kanssa, eikä se ole ottanut siitä yhtään häiriötä. Nyt toisaalta se oli kuitenkin sopivassa vireessä, ei yli- eikä alivireessä ja homma parhaimmillaan pelasi tosi hyvin.

Tänään perjantaina hölläillään ja pidetään vapari, ladataan akkuja huomista varten ja lauantaiaamuna sitten kympiltä alkaa meidän luokka. Mennään tekemään niin hyvä suoritus kun osataan, jospa saataisiin edes joku pätkä omalla tasolla suoritettua. Toisaalta mieli kolkuttelee "pakko saada 100p kun on kotikenttä" ja toivon, että pystyn pitämään oman mielen ja voitontahdon kurissa, vaikka kentän pitäisikin olla helpompi ja pystyn olemaan hirveästi jännittämättä. Eilen illalla kun Julian mentaalivalmennuskin meni sivu suun, mutta hän järjestää ilmeisesti uusintakerran, jospa minäkin pääsisin mukaan. Se voisi helpottaa meidän kisaamista jatkossa. Nyt toisaalta treenin jälkeen oli aika levollinen olo, ajattelin vain, että mennään tekemään niin hyvin kun osataan ja pystytään, toivottavasti se riittää. Jos menee plörinäksi, sitten menee. Tuleehan niitä kisoja. Toivottavasti lauantaiaamuna lähtökarsinassa on sama fiilis. :D


keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

TOKOA: yhteistreeni & houkutusten highway!

Tänään olikin taas kiva treenipäivä tiedossa ja aamu alkoikin mukavasti kivipiirojen keittelyllä. Ahkera apulaismaistelija oli myös touhuissa mukana.

Pongo ja lemppari panda, joka toimii lelun sekä tyyny virassa.

1kg kivipiiraa!

Paloittelu-urakan jälkeen, kivipiirat annosteltuna kahteen jätskikippoon treenejä odottamaan. :)


Hallilla sitten treenattiin yhteistreenin merkeissä Annan ja Karon kanssa. Käytiin eilen Annan kanssa kahdestaan hallilla ja tehtiin niin kiva yhteishäiriöseuruu Pongon ja Tulpan kanssa, että otettiin sitten tänäänkin yhteisharjoitusta. Tänään aloitettiin niin, että Pongo ja mä tehtiin aluksi ihan itsekseen kentällä vähän seuruujuttuja, aika paljon huomio karkaili muualle kun hallissa oli paljon hälinää. Saatiin kuitenkin joitakin ihan hyviä pätkiä myös oikean puolen seuruuta, sekä sitten tehtiin vähän vasenta puolta myös. Oikealla puolella koira on vielä aika paljon kiinni kädessä, mutta sivulletulot oli tosi mainioita. Nyt vaan myös pidempiä seuruita ja takapään käyttöä. Anna otti meistä pari kuvaakin!


Välissä treenasi sitten Kake vähän lähtöjä ja Anna treenasi Lakia, kunnes sitten otettiin yhdessä yhteistreeni! Aloitettiin häiriöseuruulla, jossa kaikki seuruuteltiin koiria ristiin rastiin ympäri kenttää. Aika hyvää menoa oli, toki kaikilla koirilla välillä häiriö vei voiton, mutta pääsääntöisesti tosi hyvää tekemistä. Pongo ainakin paranee jos on tosi paljon häiriötä, jos on joku yksittäinen pikkuhäiriö niin se on vaikeampi. Seuruutuksen jälkeen laitettiin koirat riviin ja otettiin rivissä käskytystä. Käskyteltiin koiria istumaan ja maahan, Pongo on tässä parantunut tosi paljon. Normaalisti se on ottanut todella paljon häiriötä ja mennyt aina muiden käskyistä maahan, nyt se ei tainnut tehdä sitä kertaakaan. Olin tosi tyytyväinen! Lopuksi jätettiin koirat riviin, treenattiin luoksetuloa eli kutsuttiin ne kaikki luokse vuorotellen, tämäkin tosi hyvä treeni.


Ja koska innostuttiin tänään kovasti, kiusattiin koiria vielä Houkutusten Highwaylla! Laitettiin siis kuja, jonka reunoille laitettiin kaikkea ihanaa: herkkuja, leluja, koiria, ihmisiä... Kaikkea mistä pienet nahkapallerot vaan pystyi haaveilla päiväunissaan. Nyt laitettiin kaikki treeniporukan koirat testiin ja videolta näkyykin, kuka setvitti tien maaliin ja kuka jäi reunoille ruikuttamaan.


Eli yllättävä "voittaja" olikin kaikista nuorimmainen, Muru! Edes tokokonkarit Lettu tai Laki eivät kyenneet suoriutumaan houkutuksista sitä paremmin. Lettu taisi olla myös muuten vain kujalla, mitä piti tehdä... Ehkä Annan pitää alkaa viittoa mummelille. :)

Miten teidän treeniporukka treenaa? Jos jollain on hauskoja yhteistreenejä, niin haluaisin ehdottomasti kuulla. Ja toivottavasti joku saisi näistäkin vinkkejä omiin tokotreeneihin!

maanantai 6. huhtikuuta 2015

Mitä tapahtui pääsiäisenä

Meidän pääsiäisloma on kulunut aika rennoissa merkeissä.

Olemme huolehtineet tarvittavasta unesta ja rentoutumisesta.

Pongo sai uuden maton.

Matto oli Pongosta oikein pätevä unipaikaksi.
Pääsiäismaanantaina collieyhdistyksen lenkki, johon kuului myös makkaran paistot. Pongo ei valitettavasti päässyt mukaan kun siellä oli muita uroksia, mutta itse menin ja kasvattajan koirista sai taas taluteltavia. 
Olemme myös lenkkeilleet ja hömppäilleet läheisellä metsäreitillä, tässä pari videoklippiä siitä.


Ei olla käyty hallilla ollenkaan, mutta treenaamisesta ollaan huolehdittu pyörimällä olkkarin matolla. Kotitreeni on tuottanut yllättävän hyvin tulosta, olen vaan naksutellut kaikkia noita avoimen luokan käännöksiä ja aika nopeasti ne parani silmissä. Sen lisäksi motivaatio tekemiseen nousi, naksutin on siihen aivan mahtava väline. Pongo innostuu siitä ihan sikana ja onhan siinä aika tiheä palkkaustahti.

Huomenna palataan taas arkeen ja onkin pari päivää aikaa viimeistellä ja nostattaa motivaatiot korkeuksiin lauantain kisoja varten. Jänskättää, mutta hallitaukoilu on varmaan tehnyt hyvää.

perjantai 3. huhtikuuta 2015

Pääsiäishassuttelua

Hyvää pääsiäistä! Kaikilla on kauheasti kaikkia hienoja pääsiäiskuvia koirista blogeissa, ja sitten mun kuvasato tältä päivältä on jotakuinkin tätä luokkaa.


Pokonen ei ollut tänään ihan kaikista kuvauksellisimmalla päällä. Enkä ollut minäkään. Kunnon pääsiäiskuvia ei siis ole luvassa. Sen sijaan käytiin treenaamassa, kuten arvata saattaa. Ei saatu paikkaa huomisiin TAMSKin rallykisoihin, joten käytiin sitten hömppäilemässä itsenäisesti rataa kun ei tarvinnut pitää kisoja edeltävää vapaapäivää.


Ja voi elämä, ei ollut ihan paras päivä. Kunnon pääsiäishassuttelua. Tein tuon radan ja kyltit oli jotenkin tosi lähekkäin (hyvä treenata sitäkin) ja Pongo sitten rupesi välillä vähän kiehumaan kesken radan ihan yllättäen. Huomasin kyllä monta treenaamisen paikkaa videolla nyt sen katsottuani, kuten esim peruasennon oikea kohta on vähän unohtunut, en oikeastaan tuossa puolenvaihdostäykkärissä kerro sitä koiralle oikein mitenkään... ja sitten sekoillaan ihan urakalla muuten vaan. Tohon JJ-käännökseen pitää keksiä joku fiksu tapa tehdä se, niin että koirakin ymmärtää. Hinkattiin sitten vielä vähän ratojen jälkeen noita istu-askel oikealle-istu käännöksiä ja peruasentoa naksuttimen kera ja oikea paikka alkoi löytymään paremmin. En jaksanut kuitenkaan laittaa niitä videolle, kun kukaan tuskin olisi jaksanut katsella sellaista pilkunviilausta. Otettiin loppuu myös minuutin piilopaikkis, se sujui jälleen ihan hyvin ja hiljaa.

Innostuin räpsimään hallillakin kuvia ja tässä hieno kuvapari miltä Pongo näyttää sivulla! Haukkuvaaraan on myös tullut peili, eli nyt voi kuvata treeniselfieitäkin.


Tämmöistä pääsiäishassuttelua tänään. Radan meno oli ainakin ihan kivaa (vaikka ei mennytkään ehkä ihan parhaimmin) ja siellä tuli muistuteltua itselle hyvin ne treenin paikat, jälleen. Lisäksi oikean puolen seuruuta on aina hyvä välillä ottaa vähän ohjelmistoon. Kasvattaja aina sanoo, että tykkään treenata vaan helppojahauskoja juttuja, joten nyt oon tarkotuksella yrittänyt ainakin rallyyn myös itsenäisiin treeneihin ottaa vaikeita kylttejä mukaan. Eikai sitä muuten tule ikinä mitään opittua. Bonuksena harjoiteltiin myös häkkikäyttäytymistä kun koira oli mukavasti rauhallinen ja itsellä oli aikaa hetki hengailla ja syötellä sille herkkuja häkkiin.

Viettäkäähän mukava pääsiäinen! Loppuun vielä hassuja kuvia hallilta, koska tää on vähän tämmönen hassujen kuvien ja videoiden postaus.

Kertokaa kuka näitä leluja suunnittelee.. :D Ois niin paljon muitakin paikkoja mihin ton reiän ois voinu laittaa.


"Mamiiiii ota tää lelu ja anna herkku."


torstai 2. huhtikuuta 2015

Videopostaus: treenikassin sisältö!

Testasin tänään vähän erilaista postausta, eli tein ensimmäistä kertaa blogiin kunnon videopostauksen! Videoitahan meillä on paljon, mutta ne on lähinnä treenivideoita muun postauksen ohessa. Nyt uskaltauduin kuitenkin ihan höpöttelemään videolla, toivottavasti pidätte.



Mitä mieltä olette tällaisista videopostauksista? Pitäisikö näitä tehdä enemmänkin vai luetteko mielummin tavallisia postauksia?