tiistai 10. maaliskuuta 2015

Rallytokon vaikein kyltti on lähtökyltti

Lähtö on ollut meille hirvittävä ongelma oikeastaan jokaisessa lajissa, missä ollaan kisattu. Agilityssä se on vaikea saada istumaan alussa, rallyssä lähtökyltti menee haisteluksi ja tokossa kentälle tulo on katastrofaalista. Agilityssä tai tokossa se ei ole koskaan oikeastaan ollut kisaamista estävä tai pilaava ongelma, koska tokossa vaikka ennen paikkamakuuta kerkeää kuitenkin jonkin verran käskyttää koiraa tai kun oma suoritusvuoro alkaa, siinä tullaan vapaammin ja se on niin rutiininomaista. Agilityssä se istuu kuitenkin aina jossain vaiheessa tai siinäkin on aina mahdollista ottaa lentävä lähtö. Rallyssä se kyltille meneminen on vaan jotenkin niin hankala, pitää olla tietyssä kulmassa ja ottaa hihna pois ja saada koira heti lähtövalmiiksi.

Oltiin tänään Oonan järkkäämässä häiriöharjoituksessa Haukkuvaarassa. Oikeastaan kaikkien kohdalla pureuduttiin lähtöön sekä radalla häiriössä toimimiseen, meillä keskityttiin lähtöön. Mun on niin vaikea saada tuo koira lähtökyltille ja tekemään välittömästi siinä töitä, sen katse ja keskittyminen helposti harhailee kun siinä pitää hetki odottaa ja ottaa hihna pois. Periaatteessa rallyn ja tokon aloituksilla ei ole kovin paljon eroa, mutta rally kuitenkin on niin yhtäjaksoista ja tokossa saa välillä huilia. Meidän suurin ongelma ei ole edes kyttäily alussa, koska se kuitenkin helposti vaihtaa katseen takaisin muhun. Uudeksi ongelmaksemme on muodostunut haistelu ja se on varmaan 100% omaa syytäni. Jännitän kisatilanteessa ja lähtökyltillä -> koira rauhoittelee ja tulee sijaistoimintoja. Toisaalta musta tuntuu, että se on ehkä osittain vähän opittu tapa (sitä saa mitä vahvistaa), heitän paljon palkkaa maahan ja se on ehkä senkin kautta oppinut hetken haistelemisen samalla kun ottaa herkun. Ja pohjassa voi olla hajuhäiriö, kuitenkin eniten mun jännittäminen varmaan saa sen nokan maahan ja koiran rauhoittelemaan.

Lähdimme harjoittelemaan ongelmaa meille sopivalla tavalla. Pongo haluaa kentälle ja se haluaa tehdä töitä, sen työmotivaatio on korkea ja se palkkautuu helposti. Sen avulla pystyttiin tekemään tämä harjoitus. Eli tullaan kisanomaisesti, aloitetaan virittämisellä kuin oltaisiin seuraavana vuorossa. Koira siis sivulle, palkkaillaan siitä ja huomion pitäisi olla vain minussa täydellisesti. Lähdetään koiran kanssa kohti kenttää, koira käskyn alla sivulla ja heti kun katse siirtyy muualle, palataan takaisin lähtöpisteeseen. Koiraa palkataan välissä, että into pysyy yllä ja kehuin sitä aika vuolaastikkin hyvästä kontaktin ottamisesta ennen kehää. Muualle katsomisia ei suvaita, koiran pitää olla sataprosenttisesti töissä, vasta sitten se pääsee kisakentälle. Periaatteessa tässä kentälle pääsemättömyys tai sieltä poistuminen on palkan mahdollisuuden poistuminen. Näin oikeastaan koira ei pääse siihen pisteeseen, missä se nuuskisi maata. Rallyssä ehkä on matalavireisempää tekemistä, joka kuitenkin on pitkäkestoista ja puuduttavaa, koiran pitäisi jaksaa olla matalalla vireellä kuitenkin tosi skarppina töissä. Yritetään muuttaa lähtö ja ne pari ekaa kylttiä vahvuuksiksi, ei vain radan loppupää. Tehdään koiralle olo, että lähtökyltillä se on maailman paras ja se osaa sen maailman parhaiten.



Ekalla kerralla musta tuntuu, että tarvittiin parisenkymmentä toistoa, jonka jälkeen päästiin lähtökyltiltä aloittamaan suorittaminen. Oona sanoi, että kun koira vaihtaa kontaktista pois ja katsoo muualle, sanon "ohops" tai vastaavaa ja sitten palataan takaisin pois/kauemmas kehästä. Ei vihaisesti, vaan sanotaan siksi, ettei koira luule että huvikseen vaan tässä käännytään. Missään vaiheessa ei olla vihaisia. Kerran alussa älähdin kun Pongo ei edes siinä viritysalueella vaihtanut häiriöstä minuun, mutta sen jälkeen olin aika iloisella, tosin jännittyneessä tilassa. Kisanomaisessa tilassa siis itsekin. Lähtökyltillä kun pitää ottaa hihna pois, niin ottaa hihnan vasemmalla kädellä ja oikealla kädellä taputtaa omaa vatsansivustaa siitä vasemmalta rauhallisesti "tässä on sivu" niin, että koiran huomio pysyy minussa vaikka otan hihnan pois. Tämä tepsi! Kun lähtökyltiltä pääsee liikenteeseen, niin tehtiin ihan helppo juttu ja palkkaus kehän ulkopuolella. Ongelman ydin on lähdössä ja koiran saamiseen oikeaan työmoodiin siinä pienessä ajassa ja tilassa, kun pitäisi olla jo lähtökyltillä.

Nyt tehdään näin, kunnes lähdöt alkavat sujua. Vaihdellaan lähtötilanteen paikkaa, tullaan eri kohdasta sisälle kentälle ja eri tavalla. Palkkaus voi tapahtua joko kehässä tai mennään kehästä pois bailaten ja kehän ulkopuolella palkkaaminen. Tästä asiasta pitäisi nyt saada koiralle varma. Erilaisia kentälletuloja, kun on muita ihmisiä tai häiriötä tai muuta, vaaditaan koiralta kunnollinen kentälletulo. Itsekseen kun treenaa, voi vaatia joko kisanomaisen radalletulon tai sitten tehdä vähän vapaamman sisääntulon. Vapaammassa sisääntulossa koira on käskyn alla, "mennään tekemään töitä", mutta kuitenkaan ei tulla natsisti. Tässä periaatteessa ollaan aika kurinalaisia, mutta ei vihaisia. Asia on aika mustavalkoinen ja uskoisin koiran omaksuvan sen nopeasti. Kun kentälletulo alkaa sujumaan, niin sitten voidaan miettiä muita ratkaisuja tai vapaampaa tekemistä. Nyt tehdään näin.

Aika hurjaa, mutta toi oikeasti tepsi jo noin aika lyhyessä ajassa ja aika vähillä toistomäärillä. Eiköhän tästä vielä saada lähtö kursittua kasaan, mutta työtä se vaatii. Lähdön itsekin olen ajatellut aika helpoksi asiaksi, mutta oikeasti se on aika vaikeaa. Koiran pitää olla tietyssä kisavireessä, käskyn alla, mahdollisesti jopa kenttä on uusi, uusia ihmisiä ja kaikenlaista ennenäkemätöntä. Ja sitten sen vaan pitäisi työskennellä. Sanomattakin selvää, että koira kykenee suorittamaan ehkä 30% siitä, miten hyvin treeneissä? Nyt on ollut hyvä, että treeneissä ollaan päästy harjoittelemaan myös niin, että mä olen jännittyneessä tilassa ja jännitän ja en ehkä niin rento, mitä yksin treenatessa. Ehkä me täältä vielä noustaan.

6 kommenttia:

  1. Hyvä postaus ja pitääkin itsekin pureutua aiheeseen paremmin - meillekin kehääntulot ja lähdöt on aina olleet ne kaikkein vaikeimmat, koira tuntuu menevän hetkellisesti sellaiseen omaan "kuplaansa" vaikka juuri ennen lähtöä/kehääntuloa se on ollut hyvä ja vire kyllä nousee takaisin pienen seuruupätkän tai tehtävän jälkeen takaisin. Mun mielestä Ora ei myöskään ota sitä mun jännityksestä, joten pitää kokeilla myös tota harjoitusta. :)

    Rally-tokossahan hihnan saa ottaa pois heti, kun vain on astunut kehänauhan sisäpuolelle (jolloin ei kyllä sitten tietenkään saa enää palkata koiraa). Itse lähtökyltille saa mennä jo ilman hihnaa ja vaikka seuruuttaa muutaman askeleen tai käännöksen ennen lähtökyltille asettautumista. Ainakin tästä postauksesta sain sellaisen kuvan, että olette menneet istumaan lähtöön, jossa sitten ottaneet hihnan pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä toi haistelujuttu on varmaan suurimmaksi osaksi mun jännittämisen takia ja sitten tuntuu, että siitä on tullut tapa. Jospa tällä tavalla se nokka pysyisi pois maasta, ainakin eilen saatiin hyviä tuloksia jo aika nopeasti. Itse vaan täytyy olla tosi johdonmukainen.

      Eilen tosiaan irrotin hihnan vasta lähdössä, mutta kisatilanteessa tein niin tai ajattelin tekeväni, että tullaan kehään, istutan sen ennen lähtökylttiä missä irrotan hihnan ja sitten seuruutan lähtökyltille. Sen hihnan pois ottamisen aikana kun se kerkeää sitten kiinnittää huomionsa muualle ja varmaan sitä ärsyttää kun tuun siihen sen yläpuolelle säätämään. :D En tiiä mikä ois paras tapa, ottaakko sitten hihna heti kehään tullessa pois vai vasta lähdössä..

      Poista
  2. Tosi hyvää ja asiantuntevaa pohtimista! :) Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.

    VastaaPoista
  3. Juuri näin minäkin olen asiaa ajatellut, ne keinot on vaan puuttuneet. Hyvä että sait Oonalta ihan konkreettisia tekemisiä.
    Tuo hihnan poisottamishetki rallyssa on vähän kakspiippuinen juttu, jos sen ottaa ennen lähtökylttiä pitää olla varma että koira seuraa sitten kyltille niin tarkasti ettei se vahingossa haahuile lähtökyltin ohi ennen lupaa - ja tilaahan on usein vain metri - pari, myöskään kehänauhan ulkopuolelle ei enää saa mennä vahingossa. Siksi itse suosittelen ottamaan (ja otan itsekin) hihnan pois vasta koiran jo istuessa kyltillä. Tätähän täytyy toki harjoitella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me ollaan vaan oltu ehkä vähän liian lepsuja ja ei olla vaadittu siltä 100% työskentelyä. Kun koitin tota, että vasurilla ottaa pois ja oikealla taputtaa itseään niin koiralla pysyi hyvin katse mussa ja se ei edes ahdistunut sen pois ottamisesta. :) Täältä vielä noustaan.

      Poista