sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Epäonnistuneet agiepikset ja shoppailuterapiaa

Oltiin sunnuntaina agiepistelemässä Taitavien Tassujen hallilla Palokassa. Mentiin ainoastaan kilpailevien luokka. Rata oli mun mielestä tosi kiva, kepit oli laitettu helpolla lähestymisellä ja radan vaikeaksi teki pimeisiin putkiin lähetys. Pidin tuomarin suunnittelemista kaikista radoista paljon! Karo oli mukana ja videoi meidän radat, suuri kiitos. Yritin myös houkutella Karoa Pongon kanssa johonkin luokkaan, mutta ei se vielä innostunut. :D

Meillä ei nyt mennyt tänään ihan nappiin - taaskaan. Oon jo aikaisemmin kirjoittanut treenivihkoon "treenaa keppejä, treenaa kepeille niistoa ja treenaa keppikulmia" mutta se vaan on jäänyt. Kisoissa sitten Pongo molemmilla radoilla eka juoksi ekalla kerralla keppien ohi, sitten meni ekasta välistä, mutta ei vaan suostunut pujottelemaan. Olisi pitänyt aikaisemmin lopettaa eikä junnata keppejä, kun ne eivät onnistuneet, itseltäni täysi virhearviointi yrittää niitä noin monta kertaa, mutta kantapään kautta etc. Kepit jäi harmittaamaan kovasti ja siinä syy miksi lähdin uusimaan, vaikka koskaan en oikeastaan tykkää uusia ratoja. Halusin koittaa keppejä ja eihän ne uusinnassakaan onnistuneet... Rallateltiin sitten loppurata jotenkin maaliin. Ekalla radalla en ohjannut Pongoa renkaalle vaan oletin (tyhmä kun olen) sen lukitsevan sen tullessaan putkesta. Harmi vaan olin itse sijoittunut niin, että se ei lukinnut rengasta ja tein jonkun tosi epäreilun pelastusohjauksen renkaalle ja Pongo hyppäsi sivusta. Seuraavalla radalla ei suostunut hyppäämään ollenkaan, olisiko sitten vähän sattunut kun törmäsi renkaaseen. Kotiharjoitteluun siis myös renkaalle nyt muutamia kivoja hyviä toistoja, se onneksi on yleisesti meillä aika varma este ollut.

Ilokseni radalla kaikki putkiin lähetykset ja hakemiset onnistui ja uusintaradalla tein vahingossa vielä kauimmaiseen putkeen lähetyksenkin. Putket on Pongon suosikkieste, joten en uskonutkaan niissä olevan ongelmaa. Kiva, että edes joku onnistui kun noi kepit tuli sählättyä noin kamalasti. Lisäksi ajattelin ongelmaksi muodostuvan takaakierron, koska en osaa ohjata niitä ja sain takaakierto-valssin onnistumaan molemmilla radoilla. Lisäksi oli ihan kivaa radalla muuten rallattaa, jossei nyt oteta tuota keppisählinkiä lukuun. Jostain syystä täällä hallissa noi kepit oli mielettömän hankalat sille, en varmaan ohjannut niitä ensin ja en tiedä annoinko koiralle (tietämättäni) painetta, vaikka en mielestäni suuttunut, äänensävyni ei mennyt vihaiseksi, mutta jostain syystä koira ei vain halunnut pujotella. Oli vaikeaa. Positiivista kuitenkin se keräsi itsensä loppuradalle ja saatiin ihan mukavaa menoakin, ehkä osasyy oli tuo kaaosmainen lähtö ekaradalla kun en uskaltanut jättää sitä istumaan, kun pelkäsin sen vaan alkavan haistelemaan koska jännitän ja koska se on tehnyt sitä aina.

Kotiharjoitteluun siis rengas ja kepit, nyt on pakko harjoitella muutenkin kun vain viikkovalmennuksissa joka toinen viikko, mikäli mielii kisoihin mennä kuun lopussa! Ei olla ihan kisakunnossa vielä ja ehkä itsekin huomaan sen nyt, että meidän on pakko harjoitella yksittäisiä esteitä myös itsenäisesti: erityisesti kepit & kontaktit. Kun mietin, on aikalailla kaikilla radoilla (esim. viime epikset) se virhe aina keppivirhe, joten keppejä pitää ehdottomasti nyt vahvistaa, koska kakkosluokassa ne voi olla jo hieman vaikeammin radalla. Oon vaan itse ehkä tuudittautunut siihen, että kyllä Pongo osaa, vaikka meidän meno on vähän tällästä toivotaan-toivotaan menoa ja kun mun motivaatio on ollut enemmän rally-tokon treenaamisessa. Nyt täytyy ottaa itseä niskasta kiinni agilityn suhteen!







Agiepisten jälkeen kävästiin sitten Mustissa ja Mirrissä, koska oon nyt tehnyt pientä tutkimusta liittyen Pongon käytökseen lenkeillä. Sehän räyhää, kyllä, mutta nyt kun oon kävellyt sen kanssa valjailla se on ollut paljon rennompi. Ehkä itse olen rennompi tai se ei kiihdy niin kovasti kun paine tulee vetäessä rintakehään eikä kaulaan ja on ollut ihan positiivisia vaikutuksia monissa ohituistilanteissa. Oon pelännyt valjaita, koska oon ajatellut, ettei se pysy hallinnassa tai että en jaksa pidellä sitä, jos se tosissaan rupeaa räyhäämään. Oonkin pitänyt sillä valjaiden yhteydessä pantaa, mutta nyt oon uskaltautunut lenkkeilemään pelkkien valjaiden kanssa ja on ollut kyllä mukavia lenkkejä. Ja se reagoi tosi hyvin, jos sattuu vetämään vahingossa (ei-ohitustilanteissa) eli siis hidastaa tai jos joudun pysähtymään, se ei jää vetämään. Muutenkin räyhäkäytös on mielestäni muuttunut myös hallilla parempaan suuntaan: TT:llä se ei tainnut räyhätä kertaakaan (jollekkin murisi vähän, jonkun pyllyyn olisi halunnut mennä ja sitten toki haukkui vähän, mutta ei ollut missään vaiheessa mielestäni agressiivisella tuulella) ja erityisesti omalla hallilla, jossa käytävät on pienet, on käytös parantunut. Jos joku alkaa esim. räyhäämään, Pongo vastaa kahden sekunnin ajan, mutta vaihtaa välittömästi katsekontaktiin ja alkaa heiluttaa häntää. Sen mielen muutos räyhästä normaaliin on todella nopea ja se tekee sen oikeastaan itse. Jotain on tullut tehtyä oikein! Ja siis yleisesti tästä valjas asiasta, meillähän on valjaat, mutta ne on pienet, joten halusin ostaa sille oikean kokoiset.





Eli tuollaiset mustat Hurtan y-valjaat hankin Pongolle, hintaa oli 27.90€ mikä on mielestäni sopiva hinta. Mukaan sitten halusin niihin sopivan hihnan, jolla oli hintaa 21.90€. Sen lisäksi pari pötköä kivipiiraa ensi viikon treenejä ajatellen. Musta noi Hurtan valjaat oli Pongolle kaikista parhaat, koska halusin tarpeeksi jämäkät valjaat ja ne vanhat valjaat on toki hyvät muuten, mutta ne on hieman pienet. Koitettiin mm. Rukan valjaita, mutta toiset tuntuivat liian rimpuloilta ja sitten toiset taas jopa liian jämäkiltä. Hurtta on hyväksi todettu, joten sillä mennään.

4 kommenttia:

  1. Meillä kanssa mun uroksen ollessa alle vuoden, se räyhäsi herkästi, ja kiihtyi vielä todella paljon kun oli pelkästään panta käytössä. Se paine mikä tuli kaulaan, niin sai sen kiihtymään ihan äärimmilleen, kun yhdisti sen paineen vastaantuleviin koiriin. Siirryin valjaisiin, ja kiihtyminen loppui siihen, ja sai keskeytettyä räyhäämisenkin, jos se edes alkoi. Nyt käytän seuraavan pennun kanssa valjaita aina lenkeillä, ja se ei ole edes oppinut räyhäämään (nyt 7 kk). Tai ehkä sekin vielä oppii.... mutta valjaat on vaikuttaneet todella positiivisesti. Pitkään käytin aina alussa kaikissa koiratapahtumissakin valjaita aluksi, kunnes vaihdoin pantaan kun koira oli tottunut muihin koiriin. Nyt ei juurikaan tarvitse käyttää valjaita kun tää vanhempi ei enää kiihdy muista koirista, mutta enimmäkseen käytetään edelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, meilläkin varmasti paljon räyhäämisestä on mun ihan itse aiheuttamaa. Meillä on ollut vaan se, että se räyhääminen on ollut niin pahaa, etten oo saanut pideltyä 30kg koiraa oikein muuten kun pannalla, esim. agiuran alussa toin sen kentälle pannassa ja varulta oli noutajahihna, jos se meinaisi lähteä jonkun koiran luokse. Varmasti paine kaulassa sekä mun epävarmuus on saanut sen rähjäämään. On kuitenkin ilo huomata, että räyhääminen on vähentynyt ihan positiivisin keinoin ja erityisesti harrastuksissa on helpompaa. Vaikeinta on ohittaa se yksi koirakko lenkillä tai jos hallilla yhtäkkiä tulee joku koira eteen, itsekin säikähdän sitä niin se varmaan luo vielä lisää epävarmuutta ja räyhäämistä koiraan.

      Ihaninta oli tässä kun tultiin agilitykentälle yksi päivä ja treenin jälkeen siinä pidin koiraa mukana (se nykyään aina rentoutuu treenin lopuksi ja pystyy vaan hengaamaan) ja kun tuli puhetta sen räyhäämistä, kaksi treenikamua sanoi "En mä oo koskaan ees nähnyt sen räyhäävän tai olevan vihanen täällä, vaikka aina puhut sen räyhäämisongelmasta" :) Se kyllä oli kiva kuulla, kun musta tuntuu aina välillä että toi yrittää syödä kaikki kolmen kilometrin säteellä. Mutta ehkä me ollaan jo vähän päästy yli siitä, molemmat.

      Poista
  2. Vihdoin mäkin sain aikaiseksi perehtyä tähän teidän blogiin, ja onpa kyllä kiva blogi! :) Kiva lukea pitkiä postauksia, joissa on hyviä kuvia ja paljon videoita. Plus että kirjoitat kivasti (ja OIKEIN, mikä ei nykyään näytä olevan mikään itsestäänselvyys, t. Tiukkapipo ;)).

    Piti tuota valjasasiaa ihan tulla kommentoimaan, kun asiasta juuri eilen oli meillä puhetta. Me ollaan siis Nopan kanssa sellaisella rähjäkoirakurssilla (jjjjep, valitettavasti olen osittain omalla toiminnallani saanut somasta shelttiäisestä kasvatettua rähjäkoiran... :/) ja siellä puhuttiin eilen valjaista. Kuulemma jos koiralla on taipumusta vetää lenkeillä joitakin ärsykkeitä kohti, niin kannattaisi harkita sellaisia valjaita, joissa hihnakiinnitys onkin valjaan edessä. Vetäessä ei synny samanlaista painetta kuin "tavisvaljaissa", mikä osaltaan vaikuttaa sitten koiran mielentilaankin. Itse rupesin miettimään, että voisi olla harkinnan arvoinen ostos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tosi paljon kehuista. :) Vaikka vähän kirjoittelenkin vapaasti blogiin, yritän silti pitää sen helposti luettavana ja välttää kirjoitusvirheitä. :D

      Joo, mä oon huomannut jo ihan tavallisella kiinnityksellä olevilla valjailla eroa. Pongo nyt ei kuitenkaan lenkeillä muutenkaan vedä eikä sillätavalla ryysää useinkaan toisia koiria kohti, ja nykyään rauhoittuu aika helposti räyhätilanteissa. Sen takia musta normi selässä olevalla kiinnityksellä olevat valjaat toimii meillä parhaiten. :) Saan sen pidettyä ehkä myös paremmin hallinnassa, koska musta tuntuu jos se kiinnitys olisi edessä se kääntyisi enemmän koirakkoa kohti ja se olisi vaikeampi pitää hallinnassa jos lähtisi ryysäämään.. Se on niin painava kuitenkin. Tuo siis vain oma ajatelma. Noilla se on ainaki toiminut hyvin, koska ei tavallisesti lenkeillä vedä missään tilanteessa ja reagoi noihin hyvin :) Suosittelen testaamaan!

      Poista