sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Suolistusta ja epämukavaa tokoilua :D

Tänään sitten Pongo keksi hauskan jutun, eli tyynyä on aivan mahdottoman mukava suolistaa...



Huvittavaa, koska Pongo ei koskaan hajota oikeasti mitään, mutta tuo tyyny oli jotenkin sen mieleen kun tota sisusta pystyi repimään. Sitten se tyytyväisenä jäi makoilemaan petiin kaikkien noiden sen suolistamien palasien sekaan. 




Oli mulla ihan oikeeta asiaakin, käytiin nimittäin treenaamassa! Oli hieman hankala herätys eilisen rankan kisapäivän jälkeen, sain jopa nukuttua kun ei jännittänyt... Taitavilla tassuilla oli collieporukan treenivuoro ja kasvattaja käski mut sen tilalle sinne treenimään, joten mehän mentiin. 

Nyt jälkikäteen sanottuna lähdettiin aika vaikeaan paikkaan ja todella mun mukavuusalueen ulkopuolelle. Kuitenkin tämmöisissä vaikeissa tilanteissa huomaan Pongon kehityksen ja sen, että saan sen kuitenkin hallintaan ja sen toimintakyky pysyy jonkinlaisena myös vaikean häiriön alla. Oltiin kaikki koirakot (4 kpl) siinä samassa tilassa ja treenattiin kaikki yhtäaikaa. Halli kaikui tosi paljon ja kaikki käskytti aika kovaa, joten Pongo otti niistä häiriötä ja sen oli välillä vaikea keskittyä. 

Sain alussa tehtyä jotain järkevää, seuruupätkiä, sivulletuloja sekä treenattiin hyppyestettä targetilla. Se oli fiksu veto näin jälkikäteen mietittynä (erilainen pohja ja hyppyeste!), otin ehkä 2-3 targetilla ja herkulla, käytiin aktivoimassa target ja sitten seuruutin koiran hypyn eteen, sanoin joko 'hyppy' tai 'valmis, hyppy' ja sitten koira targetille ja hain sen sitten sieltä hypyn jälkeen. Yhden kerran otettiin ilman targettia ja koira jäi hyvin keskelle estettä, linja oli parempi kun oltiin tehty targetin kanssa kun että oisin suoraan käskyttänyt hypylle. Pysäytin sen seisomaan ja kävin palkkaamassa (mur, seisomisessa liikkui, mutta työnsin kättä taskuun), suoritus oli ihan hyvä. Treenin ideana kun oli oikeastaan harjoitella eteenpäinpyrkivyyttä sekä oikeaa linjaa sekä esteestä tarpeeksi kauas menoa näin  avointa luokkaa silmällä pitäen.

Sitten loppuajan aikapaljon otin helppoa juttua, sivulletuloa, eteentuloa ja välillä vain otin koiran maahan ja namittelin sitä katseesta. Namitin koiraa myös siitä, kun muut käskytti ja se ei tehnyt mitään, meillä on ollut paljon ongelmaa siinä, että koira kuuntelee muiden käskytystä ja reagoi siihen. Pari kertaa jouduin myös ärähtämään kun mm. Pongo karkasi haistelemaan Iitan pyllyä(!!) tai meinasi lähteä (no ei sen jälkeen sentään lähtenyt) ja pidin sitä aika paljon hihnassa ettei se häiritse muiden harkkoja.

Loppuun paikkamakuu, Pongo oli Ilmin ja Pitkon välissä ja itse olin ehkä 1,5-2m päässä siinä eli aika lähellä. Aika oli jotain 2-3 minuuttia kai, kun Ilmin ja Iitan ohjaajat teki avon piilopaikkiksen.. Kävin palkkaamassa Pongon kolmesti, koska ei olla tehty paikkamakuuta ja halusin vahvistaa nyt sitä alusta asti, että sillä on varma ja hyvä olo. Se aloitti tosi vahvasti, tuijotti mua ihan silmä kovana ja palkkasin aika pian sen siitä. Palkkasin eteen ja kuiskasin sille "paikka" käskyn. Pitko nousi vieressä seisomaan jossain vaiheessa (T käski sen heti maahan) ja palkkasin sitten Pongon siitä, kun se ei reagoinut siihen kuin katsomalla. Lopussa sitten palkkasin kun huomasin sen hermostuvan vähän, haisteli ihan pari sekuntia maata ja sitten nosti katseen muhun, kävin antamassa herkun, sitten menin takaisinpäin ja aika loppuikin jo. Palkkasin sen siitä edestä. Eli aika hyvä paikkamakuu!




Näin jälkiviisaana jos olisin tiennyt, että siellä on noin kova häiriö ja tehdään kokoajan samassa tilassa muiden koirakoiden kanssa, olisin voinut ehkä jättää menemättä.. Mutta oli meille erittäin hyödyllinen treeni, koska treenataan aina jossain tutussa hipihiljaisessa hallissa, joten parempaa treeniä ei olisi voinutkaan nyt saada. Täytynee mennä uudelleen jos saan paikan, vaikka vaikeaahan tuolla on harjoitella, siellä voimme harjoitella meille jo varmoja liikkeitä ja enemmän häiriöpuolta, Haukkiksessa taas hioa ja opetella liikkeitä, kun ei ole häiriötä. Onhan se mulle henkisesti ärsyttävää kun koira ei ole yhtä hyvä kuin normaalisti tai suorita tutulla tasollaan, mutta on hyvä haastaa itseänsä välillä ja käydä vaikeammissa paikoissa. Pongo oli koko ajan hiljaa ja keskittyi lähes kokoajan muhun, eli ollaan sillä saralla kuitenkin edistytty. Tuossa paikassakaan ei olla koskaan ennen käyty! Mutta eihän se mukavaa mulle ollut ja jouduin pari kertaa keskittymään, että "en hermostu, en vttuunu, minulla on hauskaa" ja kyllä se Haukkuvaarassa on helpompi saada sellainen jeejeefiilis.

Huomenna sitten jatketaan agin parissa, toivottavasti saadaan jotkut itsenäiset treenitkin käytyä ja torstaina ekaa kertaa rallyvalmennukseen, jännittää! Lauantaina on sitten agilityohjaajien koulutuspäivä eli musta tulee agilitykouluttaja!!! Jännää, jännittää jo valmiiksi. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti