lauantai 24. tammikuuta 2015

Meidän eka koulari: RTK1!

Saatiin kasvattajan kanssa peruutuspaikat Lagun järkkäämiin rallytokokisoihin, joten ei muutakun Seinäjoelle ja Hurttahallille jälleen! Tälläkertaa käytössä oli isompi kenttä ja rata oli selkeästi väljempi. Mielestäni se oli myös periaatteessa helpompi kun Hillebrandin rata viikko sitten, sillä siinä oli paljon teknisiä kohtia ja sellaisia, missä joutui hirveästi keskittymään. Tänään tuomarina oli Tytti Lintenhofer, joka oli mielestäni mukava ja oikeudenmukainen tuomari. 

Startattiin viimeisinä ykkösryhmän koirakkona, joten kerkesin hyvin viritellä Pongoa kisatunnelmaan. Itseäni jännitti todella kovasti ja se sitten näkyi myös koirassa.. Viime viikonloppuna jännitys pysyi kasassa, mutta tänään paineet koularista sekä hyvistä pisteistä olivat mulle jotenkin liikaa. Yritin psyykata itseäni olemaan välittämättä pisteistä, mutta jotenkin halusin suoriutua niin hyvin kuin mahdollista... Ja tällaisina kertoina yleensä ei suju ihan niin hyvin kun paineita ja jännitystä kasaantuu.


Lähtökyltille mennessä mun sydän hakkasi vain tuhatta ja jouduin oikein haukkaamaan henkeä, ennenkun lähdettiin. Siinä sitten tulikin alussa sekoiltua pujottelussa oikein urakalla (kimitin kuin pikkuorava jälleen...), mutta muutamaan kohtaan olin extra tyytyväinen. 270 astetta vasemmalle sekä spiraali vasemmalle sujuivat tänään todella hyvin ja tuntuivat hyvälle, siinä sain Pongolle sen parhaimman kisavireen ja tekemisen meiningin. Heti epävarmoissa kohdissa rupesin sähläämään ja jännitys nousi ja koira otti tänään kaikki mun jännitykset itseensä ja rupesi haistelemaan tai katselemaan muualle.. Sain kuitenkin koottua koiran aina välillä jopa ihan hyvin, mutta se paras meidän kisafiilis ei ollut matkassa tänään. Jännitys äityi liian kovaksi, mutta jos voi jotain positiivista sanoa, sain koiran tekemään vaaditut asiat ja saatiin se meidän tarvitsema tulos ihan hyvin pistein. Oma fiilis olisi voinut olla parempi, mutta en voinut jännitykselle mitään. Se vaan sai musta vallan ja sitten Pongo rupes peilailemaan ja ihmettelemään, miks mä jännitän ja kimitän niin kauheasti ja pitääkö senkin nyt jännittää. Ei mahda mitään, mun täytyy mennä johonkin jännityksenhallintakursseille... Tätähän se on, ylä- ja alamäkiä aina välillä.


Ihme oli melkoinen, kun räävittiin kokoon kokonaiset 91 pistettä tuolla suorituksella. Edistystä on siis tullut, mutta vielä mun jännittämisen kanssa pitää tehdä töitä. Tämä oli kuitenkin meidän tämän päivän taso ja meidät palkittiin siitä koulutustunnuksella RTK1! Sanomattakaan selvää, en voisi olla pienestä puikkonokasta ylpeämpi tai itsestäni, koska jännitin todella paljon, mutta saatiin tehtyä rata ihan hyvin pistein läpi silti. Tästä on hyvä jatkaa ja avoimessa kisatessa voi olla helpompaa, kun ruvetaan kiinnittämään mun jännitykseen jo treeneissä huomiota. Siis mä ihan oikeasti eilen illalla en saanut nukahdettua kun jännitin jo nukkumaan mennessä ja heräsin kello 2:30 aamuyöllä enkä saanut enää unta kun jännitin tulevaa kisaa... Ja siitähän se päivän mittaan vaan kasvoi ja kasvoi.

Pongon emä Laki edusti myös samoissa karkeloissa, tälläkertaa pistein 79 kun puoliksi kipeä Anna kartturoi Lakia muuten hyvin, mutta kaksi -10 tuli käännöksessä rintamasuunnan muutoksesta. Mutta hieno rata muuten, helppoja virheitä korjata!


Ylläripylläri tuloslistassa, RTK1 koulari sekä onnellinen puikkis kotona uudessa pedissä <3

Alokasluokka on paketissa pistein 70, 93 ja 91. En voisi olla enempää tyytyväinen, se kuvaakin meidän menoa kaikinpuolin hyvin. Aloitettiin epävarmoina ja ahkeralla treenauksella onnistuttiin saamaan hyviä pisteitä, jopa hirveän jännityksen alaisina. Nyt matka on kohti avointa luokkaa ja motivaatio treenaamiseen on hurja! Kisoihin on ilmottauduttu ja startti on 15.2, siihen mennessä pitäisi saada Pongo suunnilleen kisakuntoiseksi. 

Tänään päädyttiin kasviksen kanssa siihen, että puolitetaan kuukauden agilityvalkka eli ohjatut treenit on joka toinen viikko molemmilla ja sitten mä pystyin ostamaan itselleni treenipaikan myös rallytokovalmennukseen, joka on joka toinen viikko. Pääsee harrastamaan parhaiden koutsien, Oonan ja Julian (sekä tietty kasviksen!), opissa säännöllisesti molemmissa lajeissa. Toko jää nyt ehkä vähän taka-alalle, pohdin vielä mitä tehdään sääntömuutosten kanssa, koitetaanko avoa ennen vai jälkeen sääntöjen.. Mutta eiköhän tässä ole taas pariksi kuuksi hommaa ja treenattavaa!

6 kommenttia:

  1. Wuhuu, onnea koularista!! :) Itse mietin, että uskaltaisinko meidän olemattomalla toko-osaamisella lähteä seuran rally-mölleihin... Seuraamista on tosi paljon, mut mölliluokassa saa palkata koiraa, joten jos imuttamalla suoriuduttais siitä jotenkuten :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rallyseuraaminenhan on rennompaa, koiran ei tarvii ees kattoo sua vaan kävellä siinä vieressä suunnilleen :D eli uskallat hycin lähteä! Ja jos saa palkata, kannattaa ehdottomasti mennä koittamaan ainakin kisatilannetta :)

      Poista