perjantai 26. joulukuuta 2014

2014 tiivistettynä ja uuden vuoden tavoitteet

Viime tammikuussa kirjoitin blogiin ylös mietintöjä tulevan vuoden tavoitteista ja nyt kun uusi vuosi jo on aivan vaihtumaisillaan, on hyvä koota vuoden 2014 tapahtumat pakettiin. Loppuun voin koota tulevan vuoden tavoitteita. Kun nyt ihan aluksi muistelen, millaista meidän meno oli vaikka vuosi tai vähän ylikin sitten, olen todella ylpeä kaikesta mitä ollaan vaan saavutettu. Hirveä määrä töitä on tehty (jos olisi laskenut esim hallilla vietetyt tunnit..) mutta sen mukaan on tullut myös tuloksia. Mitä kirjoitinkin viimeksi - Pongo on kotonakin oikeasti mun koira ja uskon, että sopivalla treenauksella ja sopivalla kivan pitämisellä, meille voi tulla oikeasti antoisa vuosi 2014! 

Tammikuu 2014

Jos lähdetään purkamaan lajeittain, voidaan aloittaa vaikkapa agilitystä. Vuosi sitten oltiin tasolla kepit ja kontaktit vaativat paljon hiomista, keinupelosta vasta toivuttiin sekä sitten yleisesti taso oli mitä oli. Lähinnä pieni toive oli mahdollisesti startata ykkösissä, episten lisäksi.

No tämähän me saatiin hoitumaan aika hyvin. Kepit, keinu ja kontaktit otettiin muiden esteiden ohella hallintaan ja päästiin starttaamaan ensi kerran kisoissa jo huhtikuun lopussa ja vieläpä sijoittuen - yksi rima tipahti. Vuoden mittaan mahtui 23 starttia, joista 18 1-luokassa ja loppuvuodesta 5 starttia kakkosissa. Ylitettiin kyllä todellakin itsemme: saatiin 3 nollatulosta ja noustiin kakkosiin! Toistaiseksi kakkosissa meidän kisaradat eivät ole olleet mitään kaunista katseltavaa, mutta pikkuhiljaa alkaa varmaan vaikeammatkin radat luonnistua. Treenattiin vuoden mittaan 1-2 kertaa viikossa agilityä, syksyllä aloitin Julia Kärnän agilityvalmennuksissa ja omatoimiset treenit alkoi lähinnä olemaan enemmän tottelevaisuuspuolta. Kasvattajan opeissa kuitenkin sai meidän kepit, keinun ja kontaktin kursittua kokoon ja hänen oppien mukaan päästiin sitten aloittamaan kisaaminen.

Vuoden 2014 hienoimpia hetkiä oli kyllä luokkanousu, vieläpä kun poikaystävä sekä kasvattaja olivat paikalla ikuistamassa sitä hetkeä. :) Toinen oli mielestäni toistaiseksi meidän paras rata Tampereella, kun olin yksin kisaamassa ilman paineita tai tuttuja katsojia ja tehtiin Jalosen Karin mielestäni suht vaikealla radalla (ykkösluokkaan) nollatulos. Se edelleen harmittaa, että sitä ei ole videolla.

Nokia 1.6.14, kuva (c) Minna Saarinen

Seuraavana lajina voisi ottaa rally-tokon, josta innostuin alkuvuodesta. Se vaikutti lajina rennommalta mitä toko (enää en tiedä allekirjoitanko tätä) ja se houkutti, koska radalla sai käyttää paljon vartalo- ja ääniapuja myös kisoissa, joten se tavallaan tuntui alentavan kisakynnystä. Lisäksi siitä puuttui paikkamakuu ja se vaikutti helpommalta harjoitella, joten treenattiinkin paljon rallyjuttuja. Rallyä treenattiin kyllä ahkerasti erityisesti keväällä!

Rallyssä käytiin kisaamassa meidän ekoissa virallisissa rally-tokokisoissa 13.5. Muuramessa ja saatiinkin nipinnapin 70 pistettä räävittyä kokoon. Mulle se pistemäärä ei merkannut mitään: me käytiin virallisissa kisoissa, me uskallettiin ja vielä saatiin tuloskin! Mun fiilis oli siellä kisapaikalla aivan lois-ta-va ja tuollainen buusti me tarvittiinkin treenaamiseen. En tiedä, olisinko koskaan uskaltanut kisata tokoa, ellen olisi saanut rikottua kisakynnystä rallyn parissa. Käytiin kisaamassa näitä kuukautta ennen epäviralliset, jotka meni niin penkin alle, etten tiennyt yhtään mitä odottaa. Opin käsittelemään koiraa paremmin kisatilanteessa, hallitsemaan omaa jännitystä ja jo siksi oli iso asia saada koira edes työskentelemään mun kanssa kisakentällä.

Rally jäi ehkä vähän taka-alalle hetkeksi tuon jälkeen, elokuussa käytiin Etoelävän rallyepiksissä aika huonolla menestyksellä. Sitten käytiin starttaamassa yhdet epäviralliset rally-tokokisat kyllä joulukuun alussa Oulussa Rallytassujen hallissa. Halli oli tosi pieni, mutta vaikka ei oltu rallyjuttuja ties millonviimeksi treenattu, saatiin 73 pistettä ja 3 sijoitus. Yksi -10p unohtuneesta istumisesta sivulletulossa ja toinen -10p huonosta käännöksestä, joten periaatteessa oli mahdollisuus hyviin pisteisiin, kunhan vaan on tarkkana. Sain kuitenkin koiran toimimaan hyvin vieraassa hallissa, olin tosi tyytyväinen.

Etoelävän rallyepikset 13.8, Kuva (C) Tiina H

Kun oltiin startattu virallisissa rally-tokokisoissa, sain intoa treenata myös tokopuolta. Ennen en ollut oikeasti osannut treenata tokoa, en tajunnut miten liikkeet pitäisi suorittaa ja vasta tänä vuonna aloin treenata ylipäätään kisatavoitteellisesti. Tokoa viilattiin tosi paljon ja siitä tulikin tosi hauskaa, kuitenkaan en voinut kuvitella meidän kisaavan siinä, koska Pongolla on urosagressiivisuutta ja se on aika pehmeä, sekä häiriöherkkä, joten ajattelin sen kanssa esim. paikkamakuusta selviytymisen olevan vaikeaa. Liikkeitä oli kuitenkin hauska opetella ja ennen ajattelin Pongon olevan vaikea tokokoira, jolle ei voinut tokojuttuja opettaa, koska se oli niin häiriöherkkä eikä halunnut työskennellä minun kanssani. Kuinka sitä on ollut ihminen väärässä!!

Aika nopeasti Pongo hoksasti esim. seuraamisen ja se parani nopeasti lyhyessä ajassa. Kun seuruu toimi, oli helppo harjoitella liikkeitä ja tähänkin koukuttui. Treenattiin tokoa aika paljon kesällä ja syksyllä. Syyskuussa sitten uskaltauduin Pongon kanssa mätsäreiden yhteydessä oleviin tokoepiksiin. Niissä paikkamakuu oli möllialo luokassa hihnassa 1 minuutti, joten uskalsin mennä Pongon kanssa koittamaan. Se sujuikin oikeasti tosi hyvin! Liikkeet suoritettiin kentällä, missä oli erittäin paljon koiria ympärillä ja kun oltiin suoritettu seuruu hihnassa, kysyi liikkuri "otatko seuruu hihnatta?" ja vähän epävarmana vastasin, että "voin yrittää" kun en oikeasti vaan voinut luottaa tuohon koiraan. Pelkäsin, että se provosoituu jostain koirasta tai sinkoaa pois, mutta saatiin suoritettua liikkeet hienosti ja olin niin ylpeä Pongosta! Ainoa missä sekoiltiin oli estehyppy, koska ei oltu harjoiteltu sitä oikeastaan vielä. Sijoituttiin vieläpä toisiksi ja tokoinnostus senkun kasvoi.

Tästä alkoikin oikein intensiivinen tokon harjoittelu ja uskalsin ilmoittautua oikeisiin virallisiin tokokisoihin. Ennen niitä painittiin paikkamakuuongelmien kanssa, ongelmana oli siis joko nouseminen tai äänteleminen, koska Pongoa ilmeisesti jollain tasolla paineisti/ahdisti/tms paikkamakuu, joten sen piti purkaa sitä jotenkin. Asiaa ei kisapäivän aamuna helpottanut syksyn kovin pakkanen, joten vähän epävarmoin mielin lähdettiin Killerille ja kisaamaan. Voi kauhea mua jännitti! En nähnyt kasvattajaa missään, siinä yritin saada Pongoa kuulolle ennen kisan alkua ja se vain tuijotteli yhtä labbistyttöä sillä silmällä ja mua ahdisti. Sitten kun oltiin vielä sen labbiksen ja pienen spitz uroksen välissä paikkamakuussa, voin kertoa, että mun sydän hakkasi niin lujaa sen 2 minuuttisen ajan... Pongo ääntelehti jonkin verran ja labbis lähti sen viereltä, mutta se pysyi maassa. Olin vaan niin ylpeä! Tämän jälkeen sitten kasvattajakin tuli esiin piilostaan (:D kyllä!) ja oli nähnyt koko homman. Yksilöt tuli tämän jälkeen ja ne meni rennosti omalla painollaan. Koko päivän kruunasi I-tulos 169 pisteellä ja menolippu avoimeen luokkaan.

Juhannus 2014, varmaan paras tokokuva meistä koskaan

Harrastusten osalta noin, mutta kyllä sitä kotonakin on tullut hölläiltyä. Pongo on paras päiväunikamu ja lämmittää varpaita, matkustaa nätisti mukana bussilla Ouluun sekä monet pitkät lenkit on heitetty koirakaverien kanssa. Arki on mukavaa ja helppoa, terveenä on pysytty ja elämästä nautittu! Mutta kyllä Pongo harrastuksista tykkää ja niitä jatketaankin niin kauan mitä mahdollista. En olis millään kuvitellut, että päästään starttaamaan tänä vuonna kolmessa lajissa, kun Pongo on aina ollut vähän mitä on ollut. 

Tämän jälkeen luonnollinen kysymys onkin, mitä sitten vuonna 2015? 

Agilityn saralla jatketaan harjoituksia ainakin aluksi vielä Julian opissa, sekä tietenkin vapaakortti tulee ostettua Haukkuvaaraan ja näinollen luultavasti myös treenattua itsenäisesti toivottavasti edelleen Karon sekä kasviksen kanssa. Ei mitään paineita esim. kolmosiin nousemisesta, vaan yritetään pitää hauskaa ja kisata rennosti, yritän saada hyviä ratoja ja ennenkaikkea pitää hauskaa ja nauttia koiran kanssa kisaamisesta!

Rally-tokossa me varmaan osallistutaan ainakin collieiden mestaruuksiin 11.7 ja mikäli haluttaisiin saada joukkoe kasaan, pitäisi yhden koiran olla VOI- tai MES-tasolla. Aika kova tavoite näin kökön takapäänkäytön omaavan koiran kanssa, mutta starttaillaan talven ja kevään mittaan joitain rallykisoja ja mikäli sopivia tuloksia tulee, voidaan sitten kisata vaativammallakin tasolla. Tämä edellyttää paljon takapääharjoittelua sekä yleisesti uusien liikkeiden opettelua. Mähän ilmoitin meidät 17.1 kisoihin ja treenimäärä on ollut aika pyöreä nolla, mutta täytyy petrata tammikuun alussa ja katsoa mihin rahkeet riittää! Jos aivot on kasassa kisakentillä, niin ehkä tulokseenkin.

Tokon suhteen en tiedä mitä tehdään. Uudistukset tulee voimaan syksyllä 2015 ja en ole oikein vielä pohtinut, millä tasolla haluttaisiin silloin olla. Mua kehoitettiin AVOimeen kisaamaan, mutta toisaalta olisin halunnut tehdä ehkä TK1 Pongolle, mutta en tiedä. Luultavasti joissain karkeloissa pyörähdetään ja ainakin treenataan kovasti, seuruun tiivistämistä, kapulaa, luoksarin stoppia... sekä sitä kauheaa paikkamakuuta!

Kotona rentoudutaan, käydään hierojalla/fysioterapeutilla, kohotetaan MOLEMPIEN kuntoa, lenkkeillään, pyöräillään, talven tullen jopa luistellaan, moikkaillaan paljon koirakavereita ja miittaillaan niitä metsässä... Pidetään hauskaa ja muistetaan rentoutua!

Pongoa ei paljoa ressaa kun saa vaan nukkua! :D

4 kommenttia:

  1. Paljon olette kyllä vuoden aikana saavuttaneet, huippua! Sitä on ollut myös kiva seurata näin ulkopuolelta blogin kautta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Hauskaa, että on ollut kiva seurata. :)

      Poista

  2. Tuo "juhannus seuruu"-kuva on kyllä aivan ihana! Niin kuin nukkuva Pongokin. <3 Menestystä vuodelle 2015 ja paljon kivoja hetkiä koiraystävän kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se jussikuva onkin oikeestaan yksi lemppareista ja parhaiten onnistunut seuruutuskuva :D Ja Pongon kanssa on hyvä ottaa yhteiskuvia kun toinen uinuu :D Kiitoksia paljon, toivottavasti kivoja hetkiä tulee paljon ja ehkä siinä sivussa menestystäkin :)

      Poista