tiistai 25. marraskuuta 2014

OKK:n virallisissa hyllyttelemässä

Käväistiin Pongon kanssa vielä tän vuoden viimeisissä aksakarkeloissa OKK:lla viime sunnuntaina. Maksi kakkosille oli tarjolla kolme starttia ja ajattelin testata, jaksaisiko Pongo pinkoa jopa kolme rataa, kun täällä Oulussa sen kanssa ei ole tullut niin paljoa treenattua - lenkkeiltyä kylläkin.

Tuomarina oli Timo Vertanen, joka oli kyhännyt kaksi aika mutkikasta agirataa ja lopuksi rennomman hyppyradan. Ensimmäinen agirata meni meiltä ihan harakoille, mua jännitti ja en osannut ohjata yhtään! Kun kepeillä tuli sitten se eka virhe, ei edes jännitys laantunut oikeastaan vaan sekoilin silti. Mua vaan nauratti oikeastaan, miten onnistuikin tulemaan niin paljon virheitä!



Seuraavalle radalle sain vähän paremmin koottua paketin. Valssit on meille (nyt) vaikeita, ja teen mielummin sokkareita kun valssaan, jään nimittäin eteen. Toisella agiradalla sainkin paremmin tehtyä sokkareita, harmi vaan kun siellä yhdessä kohdassa Pongon oma kaarre jäi liian lyhyeksi, en ohjannut sitä tarpeeksi suurelle kaarelle ja olin myöhässä sekä sitten koko homma kusahti siinä. Sen jälkeen toin  sen vielä surkealla linjalla putkelle, mutta Pongo pelasti. Saatiin sen jälkeen tosi pitkä hyvä pätkä kunnon vauhdilla, josta oon ylpeä! Sen jälkeen sitten toi keppikulma oli mulle liikaa, ois pitäny yrittää niistää tai jotain, sillä ohjasin sen vaan ihan suoraan putkeen (eihän se koira nähnyt mun takaa niitä keppejä ja käsi sojottaa kohti putkea!?) ja sen jälkeen sitten hyllytettiin putkeenmenosta ja loppu säädettiin kuin pienet apinat. Tämä oli silti musta meidän paras rata tänään ja olen toiveikas - kun ohjaan, juoksen ja mietin, niin voidaan saada kakkosissakin niitä tuloksia. 



Kolmas rata sitten oli ihan pyllystä. Se ei ollut vaikea, meillä olisi ollut ihan mahdollisuuksia tuolla radalla tehdä tulos. Pongolle se oli jo kolmas rata ja selkeästi se oli liikaa - se liikkui kyllä, mutta otti kepeillä häiriötä kun siinä vieressä jotkut vingutteli vinkuleluja koiriensa kanssa ja sen jälkeen mun oma fiilis meni, vaikka yritin koota itseni, ja se oli sitten siinä. En ollut tarkka ja en ohjannut, siinä syy miksi koira menee suoraan sen eessä olevien hyppyjen ohi... Sinäänsä kun oltiin jo saatu rimalta vitonen sekä keppivirhe, ei nollatulosta olisi voinut enää tulla, joten sinäänsä ei ollut väliä. Harmi homma silti, kun pitäisi ottaa aina nämä radat myös treenin kannalta!




Jos ei jotain pahaa niin hyvääkin. Kolme rataa ja starttia rikkaampana, josta saatiin kaikista radoista jotain hyviä pätkiäkin tehtyä. Pongo ei arastellut uusia esteitä, sillä riitti periaatteessa puhti ihan hyvin kolmelle radalle, mutta en ilmoita sitä jatkossa kun vain kahdelle. Toi kolmas tuntui kuitenkin olevan sille liikaa ja haluan sen mielummin menevän 1-2 starttia niin sata lasissa kuin mahdollista. Ehkä jossain vaiheessa testataan jälleen kolmea starttia, pitää katsoa.

Treenin puutettahan tämä myös oli, ei olla käyty ohjatuissa pitkään aikaan ja vaan löhnätty, ajatustakaan ei olla oikeen uhrattu koko agilitytouhuille. Olin ylpeä siitä, että sain keksittyä tavat mennä radat, jotka sopivat juuri Pongolle ihan itse. Okei, vikalle radalle sain pientä henkilökohtaista avustusta facebookin kautta kasvattajalta. Mun pitää keskittyä paremmin, ohjata paremmin, tehdä itse täysillä, linjata oikein ja auttaa koiraa! Niin me voidaan selvitä noista radoista. Mä vaan jäädyn ja jätän liikaa koiralle hoidettavaksi, vaikka mun pitää kokoajan auttaa ja ohjata sitä ja linjata ja ennakoida. Ehkäpä me vielä opitaan. Tärkeintä on se, että ainakin mun mielestä jotain edistystä ykkösluokan radoista on tullut... nimittäin ainakin vähän vauhtia. Molempiin.

Nyt sitten pidetään mukava loppuaika Oulussa, en tiedä  viitsitäänkö pyörähtää enää agilityepiksissäkään. Tammikuussa palataan ohjattuihin treeneihin ja sitä ennen jo mahdollisesti sitten treeniporukan kera, riippunee ostanko vapaakortin joulukuulle vaiko en.. Jää nähtäväksi. Katsotaan millon tätä blogia päivittelen! Ei nimittäin oikein varmaan ketään kiinnosta lukea "tänään tein Pongon kanssa 5 minuuttia kaukoja sisällä" tai "käytiin Pongon kanssa 45min lenkki ja eksyttiin, ilman SportTrackeria en olisi löytänyt takaisin". Katsellaan!

2 kommenttia:

  1. Sä olet kehittynyt tosi paljon ohjaamisessa, kivaa katsottavaa! Ja tosi kiva katsoa myös että jaksaa yhä olla positiivinen koiralle ja kehua vaikka ei onnistuisikaan :) Tiedätkö muuten, tai onko tullut puheeksi, että johtuuko tuo Pongon hiukan raskaasta uroksen rakenteesta, vai ihan koiran mielentilasta, vai miten?Kun näyttää välillä että se ei jaksaisi hypätä tai että se joutuisi ponnistelemaan jotenkin enemmän kuin mitä olen muiden aksaa katsonut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän on aika raskasrakenteinen, joten se joutuu ponnistelemään enemmän saadakseen ittensä turvallisesti esteiden yli. Sitä voisi helpottaa kunnollisella ohjaamisella, ja Pongohan ei hyppää, jossei se tule hyvässä vauhdissa ja kunnollisella tiellä esteelle noin isoilla rimoilla. Sekä sitten tuolla oli pohja myös liukas paikkapaikoin, joten se saattoi arkoa myös sitä. Toisaalta se ei pudottele paljoakaan rimoja ja aika kiltisti erityisesti pienemmillä esteillä sitten korjailee mun virheitä ja antaa anteeksi - isoilla rimoilla sekä vaikeilla pohjilla se sitten tekee parhaansa ja ei rämäpäänä hyppää, jos tuntuu vaaralliselta. Fiksu koira siis!

      Ja kiitos paljon:)

      Poista