sunnuntai 19. lokakuuta 2014

The Ensimmäinen Tokokoe

Eilen sitten oli se kauan jännitetty ja odotettu meidän ensimmäinen tokokoe, tuomarina Tuire Marjamäki. Vähän harmitti kun Salme oli merkitty ensin tuomariksi, mutta se sitten vaihtui.. Nooh. Varmaan jo kuukautta aiemmin aloin kevyesti jännittelemään tätä koetta, mutta viimeinen viikko ennen kisoja oli pahin. Viimeistelytreeni oli torstaina Haukkuvaarassa ja tehtiin onnistunut paikkamakuu (2min 30sek) ja sen lisäksi hyppynoutoa ja jotain höpöilyä. Viimeiseen viikkoon kuului treenit kyllä lähes joka päivä treenausta, perjantai pidettiin täysin vapaa lötköpötkö päivä ja valmistauduttiin tulevaan.

Lauantaiaamuna koe alkoi klo 9, joten oltiin paikalla Jattilassa vähän yli kahdeksan. Aamulla oli mukava herätä syksyn kylmimpään päivään eli mittari oli kivunnut -10 asteen paikoille. Hallissa sitten oli noin -5 astetta pakkasta ja näin kylmäaran koiran kanssa valmistauduin jo henkisesti siihen, että riman ali mennään, mutta yritinkin psyykata itseäni viimeisen viikon siihen, että ei lähdetä hakemaan kymppiriviä ja 200 pistettä. Lähinnä halusin rikkoa kisakynnyksen tokoon, pitää hauskaa ja tärkeintä: saada koiralle mahtavan fiiliksen tokokisoista.

Käytin Pongon vielä toistamiseen lenkillä Jattilan maastoissa ja pidettiin hauskaa, heittelin keppiä koiralle metsässä ja annoin sen rallitella siellä. Puolelta aukesi ilmo ja jostain syystä kun tuomari yritti lukea Pongon sirua, ei se vaan onnistunut, se sirunlukija oli rikki. No, saatiin numerot ja muut ja koiralta tarkastettaisiin siru vasta kisan jälkeen sitten. Ennen suoritusta lähinnä hengattiin, yritin saada koiran vaan rauhalliseen tilaan ja olla välittämättä muista koirista. Annoin sille maksapaloja aika reilusti ennen koetta taskusta ja syöttelin katsekontaktista. Otin pari ihan superlyhyttä pätkää seuruuta, mutta yritin pitää koiran seisomassa, koska en halunnut turhaan istuttaa tai makuuttaa sitä kylmässä maassa. 

Sitten olikin kehääntulotarkastus ja se sujui ihan kivasti. Pongoa vähän hermostutti, joten se räpätti siinä kun ei jaksanut taaskaan oikein odotella. Pongo kyllä säikähti vähän, kun se vaan iski kädet suoraan ekana palleille -onhan se tottunut niiden tarkastukseen mätsyissä ja näyttelyissä, mutta ne on katsottu hienovaraisemmin- mutta siitä nyt ei käynyt ihmeemmin. SIitä meidät sitten ohjattiin ensimmäiseen paikkamakuuporukkaan (lähtijöitä oli 9, joten oltiin ekan viiden joukossa) ja näinollen luoksepäästävyysriviin.


Pongoa vähän hermostutti siinä ja se oli vähän levoton. Pyysin sitä siihen sivulle ja kun tuomari tuli meidän kohdalle, se istui hienosti ja näin saatiin sitten siit kymppi. Sitten alkoi paikkamakuu ja tämä oli se hetki, mitä jännitin kaikista eniten, koska en todellakaan tiennyt mitä Pongo tekisi. Siinä otin hihnan pois ja käskin koiran maahan ja jättäessä sanoin "paikka" ja toivoin parasta ja hymyilin idiootin näköisenä koiralle kauempaa. Ensin se vikisi jonkin aikaa ja lopuksi sitten haukkui jonkin verran yksittäisiä haukkuja - eli paikkamakuu on vielä hieman vaikeaa Pongolle, mutta jokatapauksessa se pylly pysyi maassa ja kertaakaan koira ei edes vaihtanut asentoa. Pari sekuntia ennen ajan loppumista vieressä ollut labbis sitten lähti liikkeelle ja vähän jännitti, mitä Pongo tekisi... Mutta siellä se nökötti. Kun liikkuri huusi "aika, palataan koiran luo" en oo varmaan koskaan hymyillyt suuremmin. Harmiksi lopuksi sitten Pongo ennakoi perusasennon (jep, ei olla harjoteltu tätä kun aina palkkaan koiran vaan siihen eteen) mutta se oli mulle ihan yks ja sama, kun koira pysyi koko ajan paikallaan. Kehuin niin mahottomasti ja arvosanaksi saatiin kutonen. Perusasennon ennakoinnista -2p (kai?) joten oikea suoritus oli kasin luokkaa eli aivan hyvä meille. Henkisesti olin valmistautunut nollaan, joten olin todella tyytyväinen!! Tässä Pongo sai aika monta maksapalaa. ;)


Kasvattajatätikin oli tullut paikalle, mutta en ollut vaan nähnyt häntä siinä väliajalla kun kasvis oli naamioitunut erilaiseen takkiin ja pipoon mitä normaalisti treeneissä on nyt ollut. Hän oli nähnyt meidän paikkamakuun ja musta se oli meidän tasoinen tällähetkellä ja nyt tiedän, mitä mun pitää tehdä, että saan sitä parannettua. Mikä on Pongolle se paras tapa treenata. Ehkä sen hermot ei vaan vielä kestä tota paikkamakuuta ja sen on jotenkin purettava sitä, tässä tapauksessa sitten pitämällä ääntä. Jokatapauksessa kevyen pissityksen jälkeen vein Pongon autoon BOT päällä ja fleeceviltiin käärittynä ja menin itse katsomaan ekan koirakon suoritusta. Olin tässä vaiheessa jo ihan fiiliksissä onnistuneesta paikkamakuusta!

Kun tuli meidän vuoro, mulla oli hyvä fiilis kehään mennessä ja mua ei oikeastaan jännittänyt ollenkaan. Otin koiran vain vähän ennen h-hetkeä autosta pois ja tein pari hauskaa lyhyttä seuruujuttua palkaten, jonka jälkeen mentiin kehään. Suoritettiin kaikki liikkeet oikeastaan omalla tasollamme, ainoa mikä harmitti oli ehkä taluttimetta seuruusta 7½, mutta koira oli ollut väljä. Itseä ilostutti kuitenkin katsoa sen kontaktia ja ilmettä kehässä, mulla oli sikakivaa ja rento olo ja koiralla vaikutti olevan hauskaa! Se palkkautui hyvin mun kehuista ja ei reagoinut palkattomuuteen oikeastaan mitenkään. 



Kasvistäti kuvasi vielä meidän yksilöt ja olen itse niihin tyytyväinen. Joo koira on väljä seuruussa, voisi pysähtyä nopeammin seisomisessa, kääntyä tiukemmin seuratessa, hypyssä mennä suoremmin... mutta mä oon niin tyytyväinen, koska tässä kulminoituu meidän vuoden treenaamiset. Mulle tää on myös ihan itseni ylitys, koska en olisi esim. vuosi sitten tai varsinkaan pari vuotta sitten voinut kuvitella, että Pongosta olisi kisakoiraksi. Mutta kyllähän siitä oli ja mä en tiedä miten oon saanut siitä tuollaisen, että mä oonkin kivempi kun koirat tai että mielummin se tekee mun kanssa kun kiinnostuu kaikista muista tai hajuista. Olen niin ylpeä!!

En osannut päässä miettiä pisteitä kokeen jälkeen, enkä oikeastaan ajatellut niitä. Mulla oli ihan sikahyvä fiilis vaan koko hommasta! Sitten kun mun ohi meni yksi tuttu kisatyöntekijä "Onnea Tiina, te saitte ykkösen!" niin lähinnä suu loksahti auki. Lähdin ehkä ekaa kertaa ilman verenmakua suussa kisaamaan ilman tulostavoitetta ja sillon juuri onnistuttiin. Lopulta sitten kun katsottiin tuloksia, täpärästi hävittiin yhdellä pisteellä kolmanneksi sijoittuneelle, eli sijoituskaan ei ollut kaukana. Mutta se nyt ei ollut tärkeintä, vaan toi ihan mahtava fiilis mikä kruunasi kyllä tämän koko vuoden treenaukset. Kerrankin se kaikki aika mikä tuli uhrattua koirahommalle, kannatti ja se palkittiin noilla numeroilla sitten tuossa pikkuisessa lappusessa. Mä oon niin kilpailuhenkinen ihminen, että se pilaa aina meidän kisaamiset, mutta nyt psyykkasin itseäni koko edeltävän viikon ajattelemaan vaan "rikotaan kisakynnys, pidetään hauskaa" ja se kannatti. 




Miksi mä en ole postannut pitkään aikaan, vaikka ollaan treenattu joka päivä? En halunnut lisäpaineita itselleni, kun on tullut otettua takapakkia. Paikkamakuuharjoituksissa Pongo säikähti 2 kertaa (eri kerroilla) ääntä ja jouduin ottamaan sen herkkujen kera takaisin, jonka jälkeen se alkoi nousemaan paikkistreeneissä yhä enemmän. Nousemisia tapahtui paljon enemmän ja se vaikutti levottomamalle ja jotenkin en halunnut kirjoittaa siitä blogiin ennen koetta, koska en halunnut ylimääräisiä paineita kommenteilla (vaikka tiedän kaikkien vinkkien tarkoittavan vain hyvää, kiitos kaikille niistä!) kun mulle annettaisiin neuvoja treeneihin tai jopa kehoituksia jäämään kokeesta tai ainakin paikkiksesta pois. Tiedän, että Pongo ei vaan kestä vielä paikkiksessa olemista tai se ahdistaa sitä jonkin verran ja se on purkanut sen joko nousemalla tai ääntelemällä. Muita koiria se ei kuitenkaan koskaan ole onneksi mennyt häiriköimään eli on tullut vaan suoraan mun luokse. Siksi uskalsin mennä sen kanssa kokeeseen, koska tiesin, ettei se menisi häiriköimään muita. Paljon eri koirien kanssa ollaan harjoiteltukkin. Henkisesti kuitenkin valmistauduin siihen ja mietin mitä tekisin sellaisessa tilanteessa, jos se menisi jonkun toisen koiran luokse. Varmasti jokaisen kisaajan kannattaisi käydä mielessä sellainen tilanne, mitä siinä pitäisi tehdä, jotta osaisi sellaisessa tilanteessa toimia oikein. 

Jätin siis bloggaamatta ja keskityin mielummin treenaamaan ja saamaan itselleni oikean fiiliksen. Ja se kannatti. Kisojen jälkeen kasvis sanoikin Pongon paikkiksesta, että "se tietää että sen pitää olla siellä, vaikka se olikin inhottavaa".  Nyt keskitytään parantamaan paikkamakuun fiilistä ja saamaan ääntely vähenemään. Pitää myös miettiä, haluanko yrittää TK1:stä vai siirtyä avoimeen luokkaan... Nälkä kasvaa syödessä!

14 kommenttia:

  1. Upeeta! Onnea! Siitä se lähtee :)

    VastaaPoista
  2. Paljon onnea, hienon työn oot Pongon kanssa tehnyt! Siitä se tokoura lähtee! :)

    VastaaPoista
  3. Wau onnea! Hieno suoritus! :)

    VastaaPoista
  4. Hurjasti onnea! :) Joo, seuraaminen oli vähän väljää, mutta miusta oli hirmuisen kiva katsoa tuota videota, kun Pongo näyttää niin innokkaalta ja iloiselta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! Joo, sitä lähdetään nyt tiivistämään ja parantamaan. Musta kanssa on kiva katsoa kun koiralla on niin iloinen ilme tehdessä ja selkeästi hauskaa! Ja tohon kontaktiin oon tyytyväinen. :) :)

      Poista
  5. Onnea hyvin sujuneesta ekasta kokeesta, ja siitä, että pystyit luopumaan tulostavoitteesta ja mennä vain yrittämään parhaansa, usein se riittää. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia :) kyllä selkeästi, oon niin herkkä asettamaan itselleni hirveitä tavoitteita... Mutta nyt sain psyykattua onneksi itselleni sen, että lähetään pitämään hauskaa :)

      Poista