torstai 30. lokakuuta 2014

Jänniä juttuja ompi tulossa

Me ollaan kyllä nyt laiskistuttu ihan täysin! Okei, pienesti on ollut hoidettavia asioitakin, ettei ole vaan kerennyt treenaamaan... tai olemaan ylipäätänsä paikkakunnalla. Tokokokeen jälkeen on pudonnut treenit kyllä lähes nolliin! Täytyy ryhdistäytyä - ehkä sitten tammikuussa.

Maanantaina käytiin agivalkussa, itsellä oli hirveä stressaus koulujuttujen takia päällä... En tiedä johtuiko siitä vai mistä, mutta sekoilin hävettävän paljon käskytyksessä ja käskytin koiraa keinulle A/puomikäskyllä. Huoh. Onneksi Pongo ei ottanut siitä itseensä tai säikähtänyt, mutta teki mieli lyödä itseänsä ja lujasti. Pahimpia virheitä mitä ikinä voin agilityssä tuon koiran kanssa nimittäin tehdä!Rataharkka oli muuten ihan perus, saksalainen onnistui hyvin, välistävedot oli auttamatta myöhässä ja koira korjaili sitä mukaa mitä itse sekoilin. Päästiin pätkää hyvin eteenpäin, mutta ohjaus on vielä vähän mitä on. Ehkä se siitä joskus!

Tänään torstaina käytiin hömppäämässä vähän tokoa, Pongo oli ihan liekeissä. Mielettömän hyviä sivulletuloja esimerkiksi! Aloitettiin noin 2min 30sek paikkamakuulla, pientä ininää ja vikinää oli, mutta koira pysyi hyvin. Jatkettiin siitä sitten noutokapulan kanssa hubailua, laitoin tokohypyn suht. pieneksi ja tehtiin hyppynoutoa. Sain koiran tajuamaan idea, eli pitää hypätä esteen yli - hakea kapula - hypätä este - tuoda kapula. En vaatinut sivulletuloa tai muuta, lähinnä pidettiin hauskaa ja Pongo oli niin innoissaan kapulasta. Ihan outoa, koska ennen sen mielestä se oli ihan "hyi yök" ja nyt se on maailman hauskoimpia asioita ever.

Parisen noutoa testattiin ihan ilman hyppyestettä ja sekin sujui ihan hauskasti. Pyysin sivulletuloa ja se oli vähän vaikeaa, plussaa kuitenkin siitä, että kapula pysyy suussa vaikka mitä tapahtuisi. Se ei enää tipu, vaikka en ihan heti ottaisikaan sitä koiralta. Pongo on myös yhdistänyt hienosti sanan "irti" kapulan antamiseen ja irrottaa vasta sanasta, ei esim. kädestä ja joskus kun olen sanonut sanan liian myöhään tai jättänyt sanomatta olen joutunut vahingossa sen siis ottamaan vähän repäisten. Jatkossa siis huolellisuutta! Hubailtiin sen jälkeen ihan vähän sitä keinupätkää Pongon kanssa, ettei jäänyt mörköjä. Sitten vaan annoin Pongolle loppupalkaksi lelun ja juostiin sen kanssa ympäri isoa kenttää, se kun on sen lempi palkkaustapa.. :D 

Ensi viikon maanantaina on viimeinen kerta sitten agilityvalkkaa Haukkuvaarassa. Mä sain nimittäin Oulusta työssäoppimispaikan ja näinollen joudutaan pitämään vähän taukoa aksavalkasta, kun en ole paikkakunnalla. Onneksi oon saanut kaikki kerrat hyvin myytyä, eli tappiolle ei tässä onneksi jää. Jatkamme sitten ryhmässä taas tammikuussa! Hieman on ollut stressiä, kun ensin oli kämppäongelmaa, sen jälkeen oli ongelmaa toppipaikan kanssa kun en saanut sitä mistään vaikka yritin kaikkia mahdollisia kauppoja, ja kun sain niin sitten lupauksien jälkeen mun paikka peruttiin. Nyt sain onneksi lähimarketista paikan.


Hauskointa toppijutussa on se, että kämppäasiatkin järjestyi niin mahtavasti, että saan ottaa Pongon mukaan! Onhan yksiö hieman pieni kahdelle ihmiselle sekä vielä 30 kiloiselle koiralle, mutta eiköhän sopu sijaa anna. Ihan mahtavaa saada Pongo mukaan, koska olisi ollut kamalaa joutua siitä eroon kuudeksi hirvittävän pitkäksi viikoksi. Odotan niin innolla! Olen suunnitellut hierottavani Pongon Oulussa ja toivon, että löydetään jotain koirakavereita, keiden kanssa vaikka juoksennella metsikössä. Täytyy ehkä myös yrittää treenata Pongoa jossakin välissä, harmi kun kelit alkaa kylmenemään ja en tiedä vaikuttaako se negatiivisesti treenin mukavuuteen.

Lähden siis 9.11 sunnuntaina Pongon kanssa ja ennen sitä on vaikka mitä hauskaa tehtävää. Tulevana viikonloppuna on Tulppa-veljen rallytokokisat, joita mennään katsomaan ja ensi viikolla on agilityvalmennus maanantaina. 8-9.10 on Jyväskylässä KV koiranäyttelyt ja meidän seuralla Pop Dogilla on sinne agilitynäytös, johon ilmottauduin mukaan esiintymään Pongon kanssa. Päästään sitten harjoittelemaan tosi hyvän häiritsevässä paikassa agilityä, ihan huippuhyvä juttu meille molemmille. Samalla tuleekin väsytettyä Poko hyvin tulevaa sunnuntain bussiajelua varten. 

Oon myös tilannut uutta treenivaatetta itselleni, hupsistarallaa. Tuli sitten tilattua Pop Dogin seuratakki (joka ei varmaan kerkeä saapumaan ennenkun lähden Ouluun, buu!) ja sen lisäksi sitten ihana huppari, joka on firmasta ja siinä on ihan huippu nahkakuva. Siitä lisää kunhan saan sen käsiini!

Nyt mulla ei ole muuta. Palaillaan siis viimeistään ensi viikon puolella! 

torstai 23. lokakuuta 2014

Järkkärin ulkoilutus

Tää viikko on kulunut (okei, jossei maanantain agilityvalkkaa lasketa) oikeastaan vaan koiran kanssa hengaillessa. Treeniporukka ei nyt vaan oo kyennyt käymään treenaamassa ja itsekseni en ole jaksanut, joten ollaan sitten tehty muuta, lenkkeilty. 

Jaksoin jopa käydä kameraakin välillä ulkoiluttamassa (hyvä aina ottaa sillä kuvia ehkä kahden kuukauden välein..) ja olin ihan tyytyväinen otoksiin! Tai onhan mulla paljon kuvia ja kuvaan useita kuvia joka päivä, mutta iPhonella.. Ja siinä ei laatu päätä huimaa. Järkkäri on aika työläs kuljettaa mukana, joten sen käyttäminen vaatii pientä etukäteissuunnittelua ja onhan se riskialtista kuljettaa lenkeillä mukana, jos meinaa kaatuilla helposti metsässä.. No ihansama, käytiin siis lenkillä Karon ja Kaken kanssa niiden lähimetsiköissä.



Valitettavasti tästä tuli jotenkin sininen nyt kun latasin tämän bloggeriin...?



Harmi kun kellokaan ei ollut kuin vasta jotain viisi ja silti tuntui, että valoa oli ihan liian vähän ja jouduttiin tyytymään pönötyskuviin. Kaikki leikki- tai juoksukuvat oli vaan sellasta heilahtanutta kuvaa kokonaisuudessaan... joten niistä nyt ei sitten mikään oikein onnistunut. Mä nyt en muutenkaan ole mitenkään hyvä kuvaamaan, kunhan räpsin ja harrastelen ja muokkailen, mutta en kyllä tajua mistään kamerajutuista mitään.


Pongo

Kake












Otin molemmista pojista myös ihan rakennepönötyskuvat ja kun noita katseli vierekkäin, niin näki kyllä missä niitä suuria eroja on. Kake on tommonen silakkakuikelo ja Pongo kunnon tankkimörssäri! Alustan olisi myös voinut vähän valita huolellisemmin, sillä toi kallio oli osittain vähän epätasainen. 

Katsoo jaksaako tänään käydä itsenäisesti vääntämässä Haukkuvaarassa jotain koulupäivän jälkeen, mutta viikonloppu ainakin on vapaata kun lähden kotimaanmatkailemaan Ouluun ilman koiraa, joten ensi viikolla sitten parannetaan tätä treenitahtia. :)

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Aksavalkkaa ja lainakoirailua

Maanantaina jälleen illalla aksavalkkailtiin Haukkuvaarassa. Rata oli kiva "perusrata" ja sain siinä mielestäni kyllä Pongoa hyvin kuulolle. Siinä oli mulle myös hyvää rytmitystä ja sen oman paikan hakemista, joten oli kyllä opettavaista menoa! Todella hyödyllinen rata meille ja mulle. Rimat oli ekassa radassa 40 ja toisessa jotain 25-30 kun en jaksanut turhaan nostaa.


1-2 välissä piti ottaa koira niin, että se näkee mut ja muistan käskyttää myös tuon esteen, ekalla kerralla tuli ohi kun en ollut tarkkana. Samanaikaisesti piti saada myös välimatkaa, että kerkesi valssaamaan kolmoselle. Tämä oli mulle ehkä radan vaikein kohta, valssi onnistui, mutta sitten hukkasin koiran ja oli vaikea saada se tonne nelosputkeen. Tätä jankattiin vasta lopuksi kuitenkin. Vitoselle meni nätisti A:lle, sieltä sitten 6-7 väliin sokkari, joka toimi erittäin hyvin. Putkeen haki hyvin.

Ysille mennessä piti muistaa olla lähellä rengasta, muuten hyppäisi tuon houkutteena olevan hypyn (radalla oli enemmän ehkä edessä ja houkutuksena) ja siitä sitten koira vasempaan käteen ja rengas, tein taas 11-12 väliin takaakierto-sokkarin ja onnistui!! Ajatuksena oli saada koira 13 PUTKEEN, mutta Pongo meni A:lle (hieman vauhdittomasti ja epävarmasti) mutta meni kuitenkin sen. Samapa tuo tässä reenissä. Sitten vaan puolenvaihto, 14-15. Putkesta vauhtia kepeille ja annoin vaan hakea, se sujui hyvin ja tsempitin Pongoa oikein kunnolla.

Keppien jälkeen muuri, 18 hypylle valssi ja 19 putkeen. Sieltä putkesta sitten piti kunnolla näyttää koiralle, että tänne päähän ja itse taisin valssata tai jotain. 21 päähän meno oli sitten helpompaa. Sitten päästiin päivän hassunhauskaan kiemurteluosuuteen! Eli 21 putkessa koiran ollessa huiskautettiin putkenpäätä, että hei tänne, ettei aikaa mene turhaan koiran haahuiluun. Siitä sitten 22 esteelle valssi (olin yleensä aina myöhässä, sen takia kaarteeesta tuli pitkä -> ajoitus!!) ja 23 esteelle vaan heitettiin pitäen linja niin, että ollaan 23 hypyn oikealla puolella. Jossain vaiheessa valahdin vasemmalle ja koira hyppäsi vaan suoraan 24 hypyn siitä. Tarvitsee tilaa enemmän! Joten kun olin tarpeeksi oikealla, sain koiran tuplasylkkäriin ja menemään 24. Hieman hidasta vielä, mutta sylkkäri on Pongolle kyllä hyvä ohjaustapa. Siitä vaan hanaa 25 hyppy ja 26 putkeen, siinä otin eka liikaa etumatkaa ja vauhti loppui ennen keppejä ja sitten siinä epäonnistui -> koira haki 4/15 putkeen mielummin. No, kun otin uudelleen ja laitoin koiran putkeen, juoksin samaa matkaa ja nappasin sen putken päästä mukaan ja kävin agressiivisesti niistämässä niin johan alko homma sujumaan! Keppien jälkeen nätti valssaus ja putkeen, sieltä hanatettiin 29 hyppy ja "maalissa"!


Päästiin siis ekalla yrittämällä (sen yhden epäonnistuneen lähdön jälkeen siis) tuonne 20 putkeen asti, missä se haki sitten väärän pään. Olin kyllä tosi ylpeä! Paikoitellen mun ohjaus tuntuu ainakin haparoivalta ja siltä, että välillä töksähtelee, mutta paranee kokoajan jatkuvasti. Tälläkertaa keskityin vain treenaamaan, enkä jaksanut hankkia videoijaa. :D

Oma fiilis oli se, että Julia viimeksi suositteli mulle sokkareita ja ne tepsi ainakin noissa 6-7 ja 11-12 kohdissa tosi hyvin ja sain ajoitettua ne, sekä jatkettua niiden jälkeen hyvin rataa. Olin tosi tyytyväinen, koska noi on ollut meille vaikeita kohtia kisoissa. Ehkä ens kerralla uskallan koittaa sokkaria noihin? Koska musta tuntuu, että koira karkaa aina kun valssaan ja Pongolle sopii ehkä paremmin sokkari - noissa tilanteissa ainakin. Rata tuntui mukavalle ja koin "ahaa!" elämyksiä mukavasti.

Santtu treenikamuli :)
Harmittavaahan se on, että pääsee edistymään varsin hitaasti, kun treenaa vaan kerta viikkoon agilityä kun on vain yksi aksakoira. Onneksi viime viikolla päästin testaamaan lainakoiraa, kun Annella ei riittänyt aika käydä ostamallaan tuurausvuorolla. Hain sitten Annelta koiran ja menin Santun (Timonan Chance Can Choose) kanssa aksaamaan!

Viime viikolla oli siis ratana aika paljon Raunon valkkaan pohjistuva rata, jossa oli pari ihan samaa pätkää. Pääsin harjoittelemaan takaakiertoja Santun kanssa ja oli oikeasti todella silmiä avaavaa huomata, että se reagoi nimenomaan niihin mun virheisiin (ajoitus, peruutus saksalaisella..) ja siksi este ei onnistu. Saatiin myös pitkää sujuvaa pätkää, mutta muutamia kohtia jouduttiin hieman kauemmin kokeilemaan, että saatiin ne sujumaan, mm. saksalaisessa koin kunnon valolampun välähdyksen Santun kanssa ja ymmärsin, miten mun kropan täytyykin ehkä oikeasti mennä. 

Oli kyllä ihan huippua päästä Santun kanssa aksaamaan. Tavallaanhan se oli aika samanlainen kuin Pongo, samaa rotua kuin ovat, mutta Santtu on paljon sulavampi ja ketterämpi kropastaan kun Pongo on kunnon pökkelö. Santulla myös olisi vauhtia, jos itse vaan uskaltaisin juosta, kun Pongon kanssa oon oppinut semmoisen töpötyksen kun se ei kuitenkaan mene niin lujaa. Täytyy vaan senkin kanssa oppia ne spurttauspaikat ja nimenomaan mulle se vaikein juttu... ajoitus!

Tällä viikolla saa nähdä tuleeko Pongon kanssa nyt treenattua muuta ja marraskuun lähes kaikki mun aksavalkkavuorot onkin nyt sitten myyty. Eli varmaan tulee ainakin 3 viikon (agility)tauko ja haluaisin kyllä ehkä käydä hierottamassa Pongon ja katsomassa sen tämänhetkisen kunnon. 

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

The Ensimmäinen Tokokoe

Eilen sitten oli se kauan jännitetty ja odotettu meidän ensimmäinen tokokoe, tuomarina Tuire Marjamäki. Vähän harmitti kun Salme oli merkitty ensin tuomariksi, mutta se sitten vaihtui.. Nooh. Varmaan jo kuukautta aiemmin aloin kevyesti jännittelemään tätä koetta, mutta viimeinen viikko ennen kisoja oli pahin. Viimeistelytreeni oli torstaina Haukkuvaarassa ja tehtiin onnistunut paikkamakuu (2min 30sek) ja sen lisäksi hyppynoutoa ja jotain höpöilyä. Viimeiseen viikkoon kuului treenit kyllä lähes joka päivä treenausta, perjantai pidettiin täysin vapaa lötköpötkö päivä ja valmistauduttiin tulevaan.

Lauantaiaamuna koe alkoi klo 9, joten oltiin paikalla Jattilassa vähän yli kahdeksan. Aamulla oli mukava herätä syksyn kylmimpään päivään eli mittari oli kivunnut -10 asteen paikoille. Hallissa sitten oli noin -5 astetta pakkasta ja näin kylmäaran koiran kanssa valmistauduin jo henkisesti siihen, että riman ali mennään, mutta yritinkin psyykata itseäni viimeisen viikon siihen, että ei lähdetä hakemaan kymppiriviä ja 200 pistettä. Lähinnä halusin rikkoa kisakynnyksen tokoon, pitää hauskaa ja tärkeintä: saada koiralle mahtavan fiiliksen tokokisoista.

Käytin Pongon vielä toistamiseen lenkillä Jattilan maastoissa ja pidettiin hauskaa, heittelin keppiä koiralle metsässä ja annoin sen rallitella siellä. Puolelta aukesi ilmo ja jostain syystä kun tuomari yritti lukea Pongon sirua, ei se vaan onnistunut, se sirunlukija oli rikki. No, saatiin numerot ja muut ja koiralta tarkastettaisiin siru vasta kisan jälkeen sitten. Ennen suoritusta lähinnä hengattiin, yritin saada koiran vaan rauhalliseen tilaan ja olla välittämättä muista koirista. Annoin sille maksapaloja aika reilusti ennen koetta taskusta ja syöttelin katsekontaktista. Otin pari ihan superlyhyttä pätkää seuruuta, mutta yritin pitää koiran seisomassa, koska en halunnut turhaan istuttaa tai makuuttaa sitä kylmässä maassa. 

Sitten olikin kehääntulotarkastus ja se sujui ihan kivasti. Pongoa vähän hermostutti, joten se räpätti siinä kun ei jaksanut taaskaan oikein odotella. Pongo kyllä säikähti vähän, kun se vaan iski kädet suoraan ekana palleille -onhan se tottunut niiden tarkastukseen mätsyissä ja näyttelyissä, mutta ne on katsottu hienovaraisemmin- mutta siitä nyt ei käynyt ihmeemmin. SIitä meidät sitten ohjattiin ensimmäiseen paikkamakuuporukkaan (lähtijöitä oli 9, joten oltiin ekan viiden joukossa) ja näinollen luoksepäästävyysriviin.


Pongoa vähän hermostutti siinä ja se oli vähän levoton. Pyysin sitä siihen sivulle ja kun tuomari tuli meidän kohdalle, se istui hienosti ja näin saatiin sitten siit kymppi. Sitten alkoi paikkamakuu ja tämä oli se hetki, mitä jännitin kaikista eniten, koska en todellakaan tiennyt mitä Pongo tekisi. Siinä otin hihnan pois ja käskin koiran maahan ja jättäessä sanoin "paikka" ja toivoin parasta ja hymyilin idiootin näköisenä koiralle kauempaa. Ensin se vikisi jonkin aikaa ja lopuksi sitten haukkui jonkin verran yksittäisiä haukkuja - eli paikkamakuu on vielä hieman vaikeaa Pongolle, mutta jokatapauksessa se pylly pysyi maassa ja kertaakaan koira ei edes vaihtanut asentoa. Pari sekuntia ennen ajan loppumista vieressä ollut labbis sitten lähti liikkeelle ja vähän jännitti, mitä Pongo tekisi... Mutta siellä se nökötti. Kun liikkuri huusi "aika, palataan koiran luo" en oo varmaan koskaan hymyillyt suuremmin. Harmiksi lopuksi sitten Pongo ennakoi perusasennon (jep, ei olla harjoteltu tätä kun aina palkkaan koiran vaan siihen eteen) mutta se oli mulle ihan yks ja sama, kun koira pysyi koko ajan paikallaan. Kehuin niin mahottomasti ja arvosanaksi saatiin kutonen. Perusasennon ennakoinnista -2p (kai?) joten oikea suoritus oli kasin luokkaa eli aivan hyvä meille. Henkisesti olin valmistautunut nollaan, joten olin todella tyytyväinen!! Tässä Pongo sai aika monta maksapalaa. ;)


Kasvattajatätikin oli tullut paikalle, mutta en ollut vaan nähnyt häntä siinä väliajalla kun kasvis oli naamioitunut erilaiseen takkiin ja pipoon mitä normaalisti treeneissä on nyt ollut. Hän oli nähnyt meidän paikkamakuun ja musta se oli meidän tasoinen tällähetkellä ja nyt tiedän, mitä mun pitää tehdä, että saan sitä parannettua. Mikä on Pongolle se paras tapa treenata. Ehkä sen hermot ei vaan vielä kestä tota paikkamakuuta ja sen on jotenkin purettava sitä, tässä tapauksessa sitten pitämällä ääntä. Jokatapauksessa kevyen pissityksen jälkeen vein Pongon autoon BOT päällä ja fleeceviltiin käärittynä ja menin itse katsomaan ekan koirakon suoritusta. Olin tässä vaiheessa jo ihan fiiliksissä onnistuneesta paikkamakuusta!

Kun tuli meidän vuoro, mulla oli hyvä fiilis kehään mennessä ja mua ei oikeastaan jännittänyt ollenkaan. Otin koiran vain vähän ennen h-hetkeä autosta pois ja tein pari hauskaa lyhyttä seuruujuttua palkaten, jonka jälkeen mentiin kehään. Suoritettiin kaikki liikkeet oikeastaan omalla tasollamme, ainoa mikä harmitti oli ehkä taluttimetta seuruusta 7½, mutta koira oli ollut väljä. Itseä ilostutti kuitenkin katsoa sen kontaktia ja ilmettä kehässä, mulla oli sikakivaa ja rento olo ja koiralla vaikutti olevan hauskaa! Se palkkautui hyvin mun kehuista ja ei reagoinut palkattomuuteen oikeastaan mitenkään. 



Kasvistäti kuvasi vielä meidän yksilöt ja olen itse niihin tyytyväinen. Joo koira on väljä seuruussa, voisi pysähtyä nopeammin seisomisessa, kääntyä tiukemmin seuratessa, hypyssä mennä suoremmin... mutta mä oon niin tyytyväinen, koska tässä kulminoituu meidän vuoden treenaamiset. Mulle tää on myös ihan itseni ylitys, koska en olisi esim. vuosi sitten tai varsinkaan pari vuotta sitten voinut kuvitella, että Pongosta olisi kisakoiraksi. Mutta kyllähän siitä oli ja mä en tiedä miten oon saanut siitä tuollaisen, että mä oonkin kivempi kun koirat tai että mielummin se tekee mun kanssa kun kiinnostuu kaikista muista tai hajuista. Olen niin ylpeä!!

En osannut päässä miettiä pisteitä kokeen jälkeen, enkä oikeastaan ajatellut niitä. Mulla oli ihan sikahyvä fiilis vaan koko hommasta! Sitten kun mun ohi meni yksi tuttu kisatyöntekijä "Onnea Tiina, te saitte ykkösen!" niin lähinnä suu loksahti auki. Lähdin ehkä ekaa kertaa ilman verenmakua suussa kisaamaan ilman tulostavoitetta ja sillon juuri onnistuttiin. Lopulta sitten kun katsottiin tuloksia, täpärästi hävittiin yhdellä pisteellä kolmanneksi sijoittuneelle, eli sijoituskaan ei ollut kaukana. Mutta se nyt ei ollut tärkeintä, vaan toi ihan mahtava fiilis mikä kruunasi kyllä tämän koko vuoden treenaukset. Kerrankin se kaikki aika mikä tuli uhrattua koirahommalle, kannatti ja se palkittiin noilla numeroilla sitten tuossa pikkuisessa lappusessa. Mä oon niin kilpailuhenkinen ihminen, että se pilaa aina meidän kisaamiset, mutta nyt psyykkasin itseäni koko edeltävän viikon ajattelemaan vaan "rikotaan kisakynnys, pidetään hauskaa" ja se kannatti. 




Miksi mä en ole postannut pitkään aikaan, vaikka ollaan treenattu joka päivä? En halunnut lisäpaineita itselleni, kun on tullut otettua takapakkia. Paikkamakuuharjoituksissa Pongo säikähti 2 kertaa (eri kerroilla) ääntä ja jouduin ottamaan sen herkkujen kera takaisin, jonka jälkeen se alkoi nousemaan paikkistreeneissä yhä enemmän. Nousemisia tapahtui paljon enemmän ja se vaikutti levottomamalle ja jotenkin en halunnut kirjoittaa siitä blogiin ennen koetta, koska en halunnut ylimääräisiä paineita kommenteilla (vaikka tiedän kaikkien vinkkien tarkoittavan vain hyvää, kiitos kaikille niistä!) kun mulle annettaisiin neuvoja treeneihin tai jopa kehoituksia jäämään kokeesta tai ainakin paikkiksesta pois. Tiedän, että Pongo ei vaan kestä vielä paikkiksessa olemista tai se ahdistaa sitä jonkin verran ja se on purkanut sen joko nousemalla tai ääntelemällä. Muita koiria se ei kuitenkaan koskaan ole onneksi mennyt häiriköimään eli on tullut vaan suoraan mun luokse. Siksi uskalsin mennä sen kanssa kokeeseen, koska tiesin, ettei se menisi häiriköimään muita. Paljon eri koirien kanssa ollaan harjoiteltukkin. Henkisesti kuitenkin valmistauduin siihen ja mietin mitä tekisin sellaisessa tilanteessa, jos se menisi jonkun toisen koiran luokse. Varmasti jokaisen kisaajan kannattaisi käydä mielessä sellainen tilanne, mitä siinä pitäisi tehdä, jotta osaisi sellaisessa tilanteessa toimia oikein. 

Jätin siis bloggaamatta ja keskityin mielummin treenaamaan ja saamaan itselleni oikean fiiliksen. Ja se kannatti. Kisojen jälkeen kasvis sanoikin Pongon paikkiksesta, että "se tietää että sen pitää olla siellä, vaikka se olikin inhottavaa".  Nyt keskitytään parantamaan paikkamakuun fiilistä ja saamaan ääntely vähenemään. Pitää myös miettiä, haluanko yrittää TK1:stä vai siirtyä avoimeen luokkaan... Nälkä kasvaa syödessä!

tiistai 14. lokakuuta 2014

Rauno Virran agivalkka!

Skipattiin eilen agilityvalmennus ja tänäaamuna meillä oli sitten vierailevan tähden Rauno Virran agilityvalmennus! Itselleni Rauno oli ihan uusi tuttavuus, mutta pidin hänestä kyllä paljon. Kuvailisin häntä pitkäpinnaiseksi, rauhalliseksi ja mukavaksi ja kun itse tekemisen keskellä meinasin tuskastua, hän pysyi tyynenä. Kun epäonnistui pidin hänen tsemppaamisestaan. Ja toki vinkit oli hyviä ja antoi kuvaa, miten voin ohjata eritavalla. Nyt kun on tullut käytyä vain Julian agilityvalkoissa tulee väkisinkin otettua käyttöön tietynlaisia ohjauskuvioita tai tietynlaista ohjaamista, mitä Julia opettaa. Ja toki hyvällä tämän sanon. Välillä on meidän kaikkien hyvä treenata eri valkkujenkin valkoissa, että saa perspektiiviä ja uusia 'ahaa!' elämyksiä. Mikäli Rauno tulee uudelleen Haukkikseen, menen ehdottomasti! Pidin kyllä.


Tältä aamulta kuva :)



Eli aloitettiin valkka esittäytymällä ja kertomalla lyhyesti koirasta. Sen jälkeen tutustuttiin itsenäisesti rataan, meitä ei siis neuvottu mitenkään, vaan päätettiin itse miten ohjattaisiin rata ja tehtiin kaikki nopea kierros, missä ei jääty harjoittelemaan, vaan esitettiin lähinnä vaan mitä mentiin nyt. Yritin rohkeasti tehdä mukaan vaikeampia ohjauskuvioita ja onnekseni takaakierto-niisto-sokkari onnistui! Saksalainen ja joku normaali takaakierto sitten ei, mutta ei mahda mitään. 

Kierroksen jälkeen sitten oli meidän oma vuoro, missä saatiin valita tietty pätkä mihin pureutua. Valitsin kepeiltä eteenpäin ja siinä olikin sitten junnaamista... En osaa lähettää koiraa eteenpäin. :D Huvittavia ihan helppoja asioita, joita en kummasti vaan osaa. 

Eteenlähetys 

  1. Käskytä estettä
  2. Spurtti kohti estettä
  3. Käsi vakaana rauhallisesti lähettämässä esteelle, eikä viuhdo edestakaisin
Seuraavana ongelmana oli se, ettei Pongo osannut takaakiertoa. Ja en osannut ohjata yms, mutta kuitenkin. Tähän nyt ei näennäisesti löydetty ratkaisua, ehkäpä syynä oli miljoonat epäonnistuneet takaakierrot esimerkiksi kisoissa. Takaakiertoa siis itsenäiseen harjoitteluun lokakuun ajaksi! Ehkä otetaan tästä meille teema itsenäisiin treeneihin? ;)

Jatkoimme sen jälkeen putken kautta 11-este, jonka jälkeen tarkka linjaus koiralle niin, että sen nenä osoittaa putken vasenta päätä ja tämä oli mahdollista kun ohjasi 11 esteen valssaten ja tarkasti katsoi, että kun koira on lähtemässä pituudelle, voi sille jo käskeä "putkiputkiputki" kun se on oikeassa linjassa. Toimi! 

Irtoaminen (putkeen)
  1. Varmista ajoissa, että koiran linja on oikea ja suunta kohti oikeaa putkea
  2. Spurtti (tässä tapauksessa) ennen pituusestettä -> koira irtoaa kauempaa

Siitä päästiin sitten jälleen jumittamaan seuraavaan ohjauskohtaan. Siinä putken ja hypyn kautta takaaviennille, missä houkutuksena putkenpää. Sain Pongon kuitenkin hyvin takaavientiin kun keskityin, ohjasin, käskytin ja olin tunkematta kroppaani koiran näkökentän eteen ja se kykeni näkemään esteen!

Takaavienti
  1. Elä peitä estettä kropalla
  2. Putkensuu houkuttelee, joten jätä sen takia hyvin tilaa, koira näkee siivekkeen ja käden -> tulee paremmin takaavientiin
  3. Kerro tehtävä ajoissa
  4. Ohjaa este
Jatkoimme sen jälkeen putken kautta pari suoraa hyppyä, sitten tuli 18-19 este jotka oli periaatteessa samassa linjassa, mutta päätin tehdä siihen vaikeimman ohjauskuvion eli tämä oli ilmeisesti viskileikkaus. Siinä sai pureutua mun ajoitusongelmaan, joka saatiin sitten loppujenlopuksi onnistumaan. Kyse oli siitä, että olin liian ajoissa esteellä ja vauhti loppui kesken. Oli kiva saada tää viskileikkaus onnistumaan, kun viime aksavalkassa kun tämä oli, en osannut ajoittaa tätä. Nyt kuitenkin se onnistui, sain koirakin kääntymään ja avaimena tähän oli se, että tein vähän pidempää kaarretta, etten lähe liian edelle.

Vaikka päivä oli pullollaan hyvää informaatiota ja uusia vinkkejä, silti kaikista tärkein (jopa ehkä yksinkertaisin?) vinkki oli silti tämä:

Älä huokaile ja turhaudu koiran kuullen, vaikka tarkoittaisitkin itseäsi, etkä koiraa. Koiran fiilis laskee ja on vaikeampi työskennellä yhdessä. Ulos hallista ja koiran näköpiiristä voivottelemaan ja yhdessä tehään hyvällä fiiliksellä!

Videolta laskettuna mun epätoivon huokaukset ja "voi hitto en osaa ohjata" "voi oon myöhässä" "oon huono" yms muita sanomisia oli noin viisituhatta. Todella mieltä avartavaa! Oon jo oppinut tunnistamaan tilanteet missä ottaa tunteisiin ja en pysty hillitsemään raivoa/herkistymistä ja niissä tilanteissa olen vienyt koiran pois ja sitten treenannut ohjauskuviota vaikka ilman koiraa. Nyt kuitenkin varmaan latistan sekä omaa että koiran mieltä tiedostamatta noilla "voi ei" "voi huokaus" pessimistisillä huokauksilla ja sanomisilla, en oo vaan tajunnut niitä! Radalla osaan kyllä tsempata, mutta väliajoilla selittelen kauheasti tai suoritus loppuu luonnollisesti yleensä johonkin epäonnistumiseen, jossa palkkaan ja sitten "voi hitto oon surkea". Ei nostata kyllä mun eikä koiran fiilistä! Pätee niin agilityyn, mutta myös tokoon, rally-tokoon, mihin tahansa yhteiseen tekemiseen. Täytyy alkaa kiinnittää huomiota, koska itse en edes huomaa tekeväni sitä noin montaa kertaa.

Loppuun kuitenkin vielä video valmennuksesta! Kaikki kommentit on mulla videoituna, mutta ajattelin ottaa ne pois, koska tiivistin ne tekstiin, joten nyt oikeastaan lähes pelkkää menoa videolla.



Olemme myös treenanneet ahkerasti, mutten ole jaksanut postailla. Tokon suhteen on ollut hieman takapakkia ja vähän lauantain kisat aiheuttaa paineita. Jokatapauksessa tehdään lauantaina parhaamme, ehkä se ei yllä ykköstuloksiin, mutta haluan käydä kuitenkin ylittämässä mun korkean kisakynnyksen ja katsomassa senhetkisen tilanteen, miten pärjätään kisoissa ja miten kovasti mua jännittää. 

tiistai 7. lokakuuta 2014

Aksavalkussa

Maanantai-iltana taas palattiin aksan parissa agivalkassa! Oli taas kohtuu haastava rata ja halusin tarkoituksella hypyttää tänään maksirimoilla, koska halusin testata miten paljon rimojen eri korkeus vaikuttaa mun ohjaamiseen. Heti alussahan sen huomasi, eli ohjaus vaikeutui heti kertaheitolla ja kieltoa tuli esim. ekaan valssaukseen paljon.



Eli nelosputkeen saadakseni täytyi koira saada hyppäämään kolmoseste, mutta samalla kuitenkaan olla vetämättä sitä liian nopeasti mukaan, jolloin koira jättäisi hypyn välistä. Monesti vedin oikean käden liian nopeasti pois ja koira reagoi oikein, videolta nämä näkyy paremmin.



Putkeen saatua sitten ohjasin koiran vitoselle niin, että menin itse koira vasemmassa kädessä eli vitonen suoraan ja kutoselle pienesti pyöristystä ja putkeen, ei vaikea kohta meille. Seiskaputkesta A:lle ja A:lta kepeille (ihan hienosti!) niistoavustuksella. Kepit sujui hyvin, vaikka ekalla kerralla taisin unohtaa puolenvaihdon, mutta sittemmin tein kepeillä sokkaria ihan hyvällä menestyksellä, siinä ei ollut mitään ongelmaa. Hyvä oli siis harjoitella myös se!

Kympille sitten niin, että koira on oikeassa kädessä, eli ohjaan koiran takaa oikealla kädellä, sitten sokkari ja koira on vasurissa. Sitten kun tulee 11 este niin vaihdoin vain puolta ja koira hyppäsi, 12 en saanut oikein ohjattua kunnon linjaa. Tämä kohta oli vaikea ja meninkin sitä lähinnä yhden tai kahden esteen pätkissä, mutta Pongo reagoi hyvin sokkareihin. Se voisi olla meille sopiva ohjaustapa. Tähän pätkään lopetettiinkin eka vuoro ja sitten taukoiltiin hetki.



Ihana puikkis silmät tuikkien menossa radalle! Jatkettiin tauon jälkeen 13 putkesta, sitten ennen 14 keppejä tuli flippi, joka onnistui (kai?) ihan hyvin heti ekalla. Koira haki kepit hie-nos-ti ja kepeiltä sitten A-esteelle, ei kai ihmeempää ongelmaa sitten siinä. 16 esteelle sitten koira oikeassa kädessä ja heitettiin se vain vasemmalla esteen yli, 17 suoraan ja 18 valssaus ja lähetys 19 putkeen. Sitten päästiinkin hinkuttamaan tuota hauskaa estekuviota!

20 takaa, koira vasemmassa kädessä ja sitten 21 esteelle oikealla heitettiin yli (en muista ohjauskuvion nimeä), vedettiin koira vasemmalla kädellä ja kevyesti vain työnnettiin se kropalla 22 esteen yli. Koitin jotain "uima"tyylistä ohjauskuviota, ei toiminut ja siirryin seuraavalla kerralla tekemään 23 esteelle myös niin, että tulen koiran edestä ja työnnän sen kropalla hyppäämään sen eli koira oikeassa kädessä ja vasemmalla ohjataan se esteen yli ja putkeen. Tätä hinkattiin hetki ja saatiin jopa onnistumaan, tuo ohjaustapa oli meille ihan ok, ehkä vähän hidas (vielä?) mutta saatiin onnistumaan. Se "uimatapa" ei onnistunut, koska en saanut itseeni siihen vauhtia ja Pongo hidastui siinä paljon. 




25 este oli takaa-niisto-sokkari ja loppuaika harjoiteltiin siinä mun ajoitusta. En osaa alunalkaenkaan olla oikeassa kohdassa ja teen sokkarin liian ajoissa. Olen tätä yrittänyt kisoissa, mutta näköjään tämä tarvitsee vielä paljon treenausta ennenkuin ehkä uskallan uudelleen yrittää sitä. Saatiin lopulta onnistunuttakin toistoa kun uskalsin vain tehdä sokkarin tarpeeksi myöhässä ja Pongo tarvitsee aika kovan kannustuksen "tuletuletule" niistoon, mutta hyppää kuitenkin. 


Treenien jälkeen on mukavaa lämmitellä takan äärellä ♥

Oli kyllä oikein kivat treenit ja oli taas avartavaa treenata vähän eri tyylillä. On kehittävää mun ohjauksen kannalta treenata korkeammilla rimoilla (tänään siis 50cm), mutta toisaalta en tiedä koenko sitä kovinkaan fiksuna joka treeneissä hypyttää maksirimoja. Joten ehkä sillointällöin mennään rataa isommilla esteillä ja välillä pienemmillä, haluan kuitenkin säästellä koiraa. Esim tänään kuitenkin takaa-niisto-sokkaria harkatessa käskin koiran maahan ja treenasin "mielikuvituskoiralla", koska olisi tullut ihan turhaan 3-5 hyppyä mun omien ajoitusvirheiden takia. Teen tätä aika usein, eli siis treenaan itse radan varmaksi ja otan koiran vasta sitten, vaikka meidän treeniaika lyhenisikin siitä sen 1-2 minuuttia. Jos säästän näin säästän koiraa turhilta hypyiltä edes vähän, on se musta sen arvoista.

Ensi viikolla en tiedä menenkö agivalmennukseen, yritin saada sen myytyä, sillä tiistaina on Rauno Virran agilityvalmennus ja en kahtena peräkkäisenä päivänä halua tai viitsi mennä rataharkkaa. Eräs oli jo kiinnostunut mun ensiviikon ryhmäpaikasta ja mikäli palaset napsuu kohdalleen niin mä pääsen Virran Raunon oppiin ja mun ryhmäpaikalle menee villistyyppi treenimään. Toivottavasti onnistuu! Vaikka Julia on hyvä valkku, on aina toki avartavaa kuulla myös muiden mielipiteitä. En ole sen kummemmin tutkinut Rauno Virran opetustyyliä ja hän on minulle tuntematon valmentaja, mutta uskon, että Julia valitsee vain päteviä vierailevia valkkuja ;)

Loppuviikko kuluukin varmaan vapisten eli siis vapaapäivien (eikä vapisten kylmyydestä, vaikka kylmä onkin..) sekä tokottelun parissa. Enää ei mitään hirveitä korjauksia voi enää tehdäkkään, se alkaa olemaan menoo nyt!

lauantai 4. lokakuuta 2014

Ekat startit kakkosissa

Pätevä! (c) Karo
Tänään oli siis kisapäivä ja aamulla pakkasin Pongon lisäksi hoitoon tulleen Murun mukaan seuraneidiksi. Saisipa ainakin lenkkeillä sekä silläkin olisi tekemistä. Meillä oli tosiaan ekat startit kakkosissa, tuomarina oli Sari Mikkilä ja pidin hänen radoistaan. Muutama kinkkinen kohta, mutta alkuun ja loppuun oli molemmilla radoilla mukavaa hanatusta ja molemmat oli siis agiratoja - nehän on sopineet meille paremmin kun hyppikset. Radojen filmauksesta kiitoksia Roosalle sekä Karolle, saapahan nyt ihastella noita virheitä taas jälkeenpäin ja facepalmata itsekseen.

No mutta meillä ei mennyt ihan strömssöissä. Jännitin erityisesti ekaa starttia tosi paljon, joten siellä tuli aikamoisia kökköpökkö -ohjauksia. Sama toisella radalla, eli sielläkin tuli töpättyä niissä "teknisissä" kohdissa. Eikä ne ollut musta edes mitenkään mahdottomia, mutta en vaan nyt tälläkertaa osannut ohjata. Jos jotain hyvää pitää (väkisin) keksiä niin: 1. keinu, 2. kepit onnistui molemmilla kerroilla (jopa B-radalla, vaikka olin suunnitellut valssaavani ennen keinua -> nyt jouduin vaihtamaan puolen vasta keinun jälkeen ja koira haki silti kepit hyvin), 3. sain koiraan vauhtia suorilla juoksemalla itse täpöä. Oispa vaan jääny itelle kiva olo, suoraansanoen vatutti kun mokasin tommosia kohtia, joiden ois pitäny onnistua kun ei ne musta ollut kauheen hankalia edes. Noh, treeniä vaan ja kattoo millon kehtaa taas naamaansa kisakentällä näyttää. Harmi kun koira on kuitenkin hieno ja sitten itse sekoilee tyhmissä kohdissa, ei maha mitään!





Eli ihan mun mokia, koira oli kyllä hyvä ja taas sorruin noihin tyhmiin ajoitusvirheisiin, joita sitten jään korjailemaan pysymällä paikalla ja pyytämällä
Kiipeekiipee! (c) Karo
koiraa vaan hyppäämään. Mietin voisiko mun ohjausvirheet kärjistyä siksi kun treenataan medirimoilla ja maksirimoilla kuitenkin koira joutuu hyppäämään vähän eri tavalla ja lähestymään huolellisemmin ja itse en osaa sitten maksirimojen kanssa ohjata koiraa? Aion ainakin puhua Julian kanssa tästä ongelmasta ja ehkä ainakin välillä treenata myös ihan kisarimoilla treenin kannalta. Nyt kun meinaan pitää ainakin kuukauden tauon kisaamisesta, voisi treeneissä hyppyyttääkkin vähän isompia esteitä harjoituksen kannalta.


Treeniä treeniä ja vähän iloisempaa mieltä. Ärsyttää joskus olla niin kilpailuhenkinen, että kehitän hirveän ongelman joistain kisoissa parista epäonnistumisesta, kun koira kuitenkin tekee iloisena ja meille vaikeimmat eli keinu ja kepit kuitenkin sujuu. Ja ylipäätään voidaan kisata. Tästälähin lupaan yrittää olla paremmalla fiiliksellä (en kuitenkaan pura koiraan tätä ärtymystä, eli samat nakit lenteli palkaksi taputusten kera radan jälkeen tuli luva tai hylly), kunhan sitten Karolle vuodatin huonoa mieltä radan jälkeen. Nyt parempaa asennetta tähän hommaan, pitäisi pystyä olemaan ottamatta niin kovin tosissaan.  

Kaikista kivoin saavutus oli kuitenkin (tokokoetta ajatellen) se, että Pongo suostui hallissa rauhoittumaan, totteli mua ja kun teetin sillä pari tokopätkää (seuruu & liikkeestä maahan, eli helpoimmat meille) niin se teki ne nätisti välittämättä vaikeasta aksa- ja koirahäiriöstä. Eli toivoa on sen tokokokeen suhteen! Voin saaha Pongon jopa tottelemaan. Ehkä.

Etoelävän tokokurssi 4/9: Häiriötä monessa muodossa

Tiistaina tokoiltiin Haukkiksessa. Alkuun paikkamakuu, aikana taas jotain ja käytin nakkia koiran edessä. Pongo vinkui, mutta huomattavasti äänteli vähemmän. Halliin tullessa olin varmaan viitisen minuuttia sen kanssa rauhassa, mutta jostain se silti repäisee sellaista villiintymisenergiaa aina tohon paikkikseen. Pöh ja buu. Onneksi se kuitenkaan ei nouse, vaikka ääntelisikin. Paikkiksen jälkeen otettiin ympyrämuodossa taas yhteiskäskyttelyä, eli vuorotellen käskettiin koirat maahan ja sivulle, hyvää oman ohjaajan kuunteluharkkaa! Se sujui osittain hyvin ja osittain ei, pitää harjoitella sitä enemmän. Sitten vaan yhdessä taas seuruuteltiin ja treenattiin kehässä, mm. hyppyestettä ja Pongolle luoksetuloja. Luoksetulossa oli liian suuri häiriö kapulan heitto ja Pongo toi mulle aina kapulan, kun se lensi sen nenän edestä. Pitänee alkaa treenata noutoa enemmän? Loppuun taas paikkis, ilman nakkia ja Anna häiriköi kävelemällä ja juoksentelemalla lähellä paikkamakuilijoita Pokoa ja Kakea. Pongo pysyi hyvin ja oli hiljaa, mutta vaikutti ehkä vähän levottomalle, joten ennen käskyä kävin palkkaamassa ja vapauttamassa sen, että saatiin onnistunut lopetus paikkikselle. Jee!



Keskiviikko ja torstai oli vapaapäiviä, eli ei tehty mitään treenijuttuja, lenkkeiltiin vaan. Perjantaina taas oli treenien vuoro ja Etoelävän tokokurssi iltasella. Aloitimme paikkiksella 2 min ja Pongon molemmilla puolilla oli jälleen koira. Laitoin sille nakin taas nenän eteen, mutta se ei oikeastaan välittänyt siitä. Kävin jossain vaiheessa palkkaamassa sen, en enää muista miksi, mutta oisko joku koira noussut tms ja halusin vahvistaa sen oikeaa käytöstä. Vinkunaa oli tosi vähän, eli Pongo paikkisteli ylihyvin. Olin supertyytyväinen!

Paikkamakuun jälkeen mentiin rinkiin ja ideana oli perusasennossa häiriöharkka. Eli Elli vuorotellen kävi häiriköimässä kaikkia koirakoita ja ideana oli se, että koiraa voisi palkata siitä, ettei se häiriinny tai siitä, kun se häiriöön reagoimisen jälkeen vaihtaa taas katsekontaktin ohjaajaan. Tämä oli meille vaikeaa ja Pongo otti paljon häiriötä, mutta saatiin myös hyviä pätkiä. Siitä siirryttiin sitten pareittain niin, että toinen koira on paikkamakuussa ja toinen tekee vieressä luoksetulon eli harjoiteltiin vaan siinä paikkiksessa vierestä lähtevän koiran sietämistä. Meillä oli parina Hilla-borcol, joka otti kovasti häiriötä Pongon luoksetuloista. Pongo tuli luoksetuloissa aina hyvin sivulle (hirveän kaaren kautta mutta kuitenkin) ja olin niihin tyytyväinen. Kun laitettiin Pongo paikkamakuuseen se pysyi kaksi ekaa kertaa hyvin, välissä kävin aina palkkaamassa ja kolmannella keitti yli ja se lähti kanssa. Kävin palauttamassa sen paikkikseen ja sitten vika kerta onnistui taas. Ihan hyvin Pongolta! Oon tyytyväinen vaikka yksi nousu tapahtuikin, sillä olihan tuo treeni aika vaikea.  

Muru tuli kylään perjantaina!
Sen jälkeen tehtiin noutoa ja sehän on meille ollut vaikea. Pongo kyllä tuo kapulan, mutta ei suostu istumaan se suussa. Tai ei suostunut nimittäin tuolla kun nostatin virettä ja hetsasin, niin kappas sehän suostui istumaan se suussa. Uhkarohkeasti heitin sille kapulan ja pyysin sen sivulle sen kanssa ja sehän tuli!! Ja piti kapulaa vielä suussa niin kauan, että sain sen siltä. Tätä ennen olin tehnyt vähän vain mulle tuomisharjoituksia sekä niin, että koiralla on kapula suussa ja käppäillään vaan kentällä. Sitten se yhtäkkiä suostui jopa tuomaan kapulankin. Hie-no-a!

Sen jälkeen luoksetulon stoppia, eli vietiin takapalkka, koira jätettiin sen takapalkan eteen ja kutsuttiin luo (ei luoksetulokäskyllä) ja sitten "paikka" pysäytys ja vapautus takapalkalle. Tein myös niin, että mentiin takapalkalta seuruussa ja käskytin sen "paikka" - eli ihan seisominen - ja kun se pysähtyi kävin palkkaamassa ja menin kauemmas ja pyysin sitä tulemaan luokse, pysäytin ja palkkasin takapalkalle. Eli moninaista paikan harjoittelua ja sehän toimi. Oli kiva saaha onnistuneitakin toistoja tohon paikka -käskyyn.

Loppuun vielä Riitta-Liisan ja Justuksen kanssa paikkis, ajasta ei mitään tietoa. Kävin kerran palkkaamassa kun meidän takaa kulki tiellä koira ja R-L sai siitä kunnon vahtiraivarit ja haukahti kovaa ja nousi (Elli oli siis sen vieressä siinä) ja Pongo pysyi paikallaan, joten kävin palkkaamassa. Sen jälkeen vielä vaadin hetken paikallaoloa ja vapautus. Kivat treenit ja paljon onnistumisia! :)


Tänään käytiin tosiaan kisaamassa ja iltasella vielä metsässä juoksemassa Murun ja Pongon kera, mukana oli myös Karon Kake ja hoidossa oleva Laki. Oli taas pieni sukukokous ja oltiin varmaan hupaisa näky neljän nahkiaisen kanssa! Maanantaina palataan agitreenien merkeissä ja ensiviikolla varmaan tokoillaan taas, nimittäin tokokoe lähenee ja ahdistus kovenee... Ehkä kohta alkaa olemaan paketti kasassa? Treenattu on ainakin ja lujasti.

keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Etoelävän tokokurssi 3/9: Pauketta, paikkista ja paikkaa!

Tämän postauksen kirjoittaminen on vähän jäänyt kiitos viikonloppureissuni Ouluun, mutta täältä tämäkin nyt vihdoin tulee. Eli oltiin taas perjantai-iltana Etoelävän tokokurssilla. Sää ei tälläkertaa oikein suostinut, eli tuuli tosi kovasti ja viereinen rakennustyömaa piti kauheita ääniä, paukkui ja räpätti joka ainakin vaikutti meidän suoritukseen.

Aloitettiin paikkamakuilla, ensin otettiin noin minuutin aloluokan paikkamakuu ja Pongon molemmilla puolilla oli koira. Koitin sitä nakkia nenäneteen, että se saisi keskittyä johonkin ja pari kertaa äänellä kehuin, keskittyi muhun hyvin eikä vinkunut kertaakaan. Ihan mieletön. Toinen paikkamakuu heti perään sama homma, eli olisi saanut tehdä piilo/puolipiilopaikkiksen, mutten halunnut nyt turhaan sekoittaa koiraa menemälläkin yhtäkkiä piiloon ja hyvä niin - Pongo nimittäin nousi kesken paikkiksen. Eli Pongo makasi taas erittäin hyvin, nakki oli edessä, se oli ihan rauhallinen, mutta sitten kuului kauhea pamaus rakennustyömaalta ja Pongo ääniarkana reagoi siihen ja nousi paikkamakuusta. Todella rauhallisesti menin sen luo, ohjasin nakilla takaisin maahan ja siinä rauhoittelin sitä, olin sen kanssa ja annoin nakkia. Koira ei säikähtänyt pahasti (söi, ei tärissyt), joten jätin sen siihen ja olin 5 sekuntia normaalissa paikassa ja palasin takaisin ja palkkasin normaalisti. 



Sen jälkeen alkoi seisomisharkka, eli siis liikkeestä seisomista jälleen kerran taas. Vahvistelin taas paikka käskyä ja ei oikein ottanut taas sujuakseen. Elli tuli avustamaan ja käski kokeilla takapalkkaa, johan alkoi Pongokin pelittää, mitä ihmettä! Eli laitettiin yhdessä takapalkka, sitten koira sivulle ja menemään takapalkan suuntaisesti eteenpäin, "paikka" ja sitten kun koira pysähtyy (sivusilmällä kuikuillaan) "hyvävapaa" ja koira kirmaa palkalle. Mielettömän toimiva tapa treenata tätä!

Seuraavana luoksetulon stopin alkuharjottelua. Eli kuppiin palkka, sitten lähetetään koira kupille (mä hyödynsin tätä niin, että ennen kupille lähetystä vaadin hyvän perusasennon ja sitten kupille lähtö siitä palkkana) ja kupilla kun koira on syönyt herkun niin "paikka!" ja heitetään nakilla päin näköä. Hauska harjoitus, jossa oli meille ainakin aika moninaisia treenielementtejä. Kuulemma aika pian voin alkaa jo vähän siihen, että annan koiran syödä ja tulla enemmän mua kohti, jonka jälkeen tulee paikka -käsky.

Sitten yhteisseuruu -harjoitus, eli siinä vaan ideana oli seuruuttaa 1 askel, 2 askelta, 3 askelta ja 4 askelta. Voi vaikeuttaa tekemällä 2 askelta - käännös - 2 askelta. Meillä aluksi sujui hyvin, mutta Pongo alkoi väsyä ja reagoimaan jo vähän rakennustyömaahan enemmän. Loppuun vielä luoksetulo, jonka Elli liikkuroi ja se meni just eikä melekeen nappiin. Hienoa.

Tämmöistä siis, eli tuli harjoiteltua ainakin vähän äänekkäässä paikassa treenaamista, mutta huomasin sen vaikuttavan selkeästi koiraan. Mutta eihän sitä tiedä jos joskus kokeessa tuulee.. toivottavasti kuitenkaan ei.