sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Lauantain treenit ja 2 minsan onnistunut paikkis!!!

Lauantaina treenattiin Eveliinan kanssa kahdestaan Aholaidassa. Aloitettiin jälleen paikkamakuulla, jossa oli Pongolle täysin uusi koira, tollerinarttu Susu. Pongo rakastaa tollereita, koska sillä on kaksi ihanaa tollerinarttukaveria, joten toisaalta Susu oli hieman vaikea paikkisseuralainen, pelkäsin Pongon innostuvan siitä liikaa. Pongo myös oli hieman ärsyttävällä päällä, ei oikein tuntunut tottelevan - muttei käynyt kierroksillakaan - joten paikkis saatettiin aloittaa. Liikkuroin samalla, joten ymmärrettävästi jouduin käskemään sen kahdesti maahan. Aikana oli 1min 45sek ja Pongo oli hienosti paikallaan koko ajan, vinkui hieman, mutta toruin sitä niistä hillitysti. En oikein huomannut sillä erityistä merkitystä, että vinku olisi sillä loppunut. Kuitenkin se paikkisteli tosi hienosti, kevyesti oli levoton, mutta pysyi ihan hyvin. Häiriönä oli vieläpä kentän toisessa päässä nainen ja shiba treenaamassa (hyvin provosoimattomasti ja hiljaisesti, mutta silti).

Sen jälkeen Susu reenasi ja Pongo meni autoon. Tauon jälkeen halusin Pongolle ihan vähän hauskaa treeniä ja kun Eveliina muutenkin kokosi ruudun kentälle, päätin mennä sitä. Koiralla oli mukava energia päällä, joten halusin tehdä tämmöistä hauskaa treeniä sen kanssa. Käytiin viemässä targetille herkkuja (targettina läpinäkyvä kansi, oli ehkä vielä liian vaikea) ja sitten hanatettiin ruudusta pois. Pongo riekkui, joten jouduin vähän puuttumaan siihen, kun se roikkui lähes kädessä kiinni. :D Juostiin siis ruudusta pois ja käännyttiin, käskin "ruutuun" ja koira juoksi mielissään sinne. Herkut syötyä heitin pallon ja koira oli ihan fiiliksissä. Tehtiin kolme hyvää toistoa ja sitten lopetettiin ruudun harjoittelu.

Sen jälkeen tehtiin paikka -käskyn vahvistusta jälleen. Tehtiin niin, että Eveliina naksautti ja katsoi seisomisen, itse vain kävelin eteenpäin ja käskin. Hyvä huomio oli se, että katson kokoajan koiraan. Kun nostan katseeni pois koirasta ja käsken, se ei yhtäkkiä totellutkaan! Eli nyt mun pitää jatkaa tätä seisomisen treenausta niin, että en tuijota koiraan, vaan mulla on joku naksauttamassa tai sitten katson pysähtymisen niin, etten käännä päätä koiraan, vaan tuijottelen mukavasti silmäkulmalla. 

Sen jälkeen jälleen paikkisteltiin. Seuralaisena tälläkertaa oli Eveliinan toinen koira, bortsu-uros Sisu, jonka kanssa Pongo on siis kerran aiemmin paikkistellut. Otettiin uusi kohta, koska ollaan tehty kaikki paikkikset vahingossa samassa kohdassa. Liikkuroin taas käskyt, mutta Pongo totteli nyt paljon paremmin, ehkä se kuunteli vähän paremmin mitä sille sanoin. Aika oli tasan 2 minuuttia, koira ei vinkunut yhtään eikä ollut juuri laisinkaan levoton ja itse olin vielä lähes aloluokan vaatiman mitan päässä siitä. Olen niin ylpeä!!!!! Ekaa kertaa pystyttiin paikkistelemaan 2 minuuttia ja vieläpä suht vieraan uroksen vierellä, mä olen niin tyytyväinen. Mieletöntä! Kiva fiilis kerrankin onnistua, kun oon tota paikkista pitänyt kunnon mörkönä ja esteenä ja nyt on ollut monta kertaa hyviä paikkiksia. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti