maanantai 29. syyskuuta 2014

Kolahtihan ne kaksi aivosolua vihdoin yhteen (ehkä)

Viikon 39 treenaukset tylsästi vain näin.

Tiistai 23.9

Paikkis Murun kanssa, nousi jossain minuutin kohdalla, joten siitä päätin että koiran pitää paikkistella 2 min ja nousemisen jälkeen olikin siinä 2min. Vinkui koko ajan. Halliin tuleessa härdelli, joten en ihmettele vinkunaa.. mutta tätä pitää harjoitella. 

Ruutu otettiin targettiavusteisesti pari kertaa ja hanateltiin taas sieltä pois ja koiran lähetys sinne. Ruutu on kyllä Pongon yksi lempparijutuista tällä hetkellä!

Hyppyeste targetti käytössä kaksi ekaa kertaa ja sujui normaalisti hyvin. Eli koira pysähtyi syömään herkkuja, kun pää nousi niin lensi lelu koiralle. Vikalla kerralla otin sen pois ja koitin pysäyttää vaan sinne - onnistui ja palkkaus kädestä. 

Kaukot takapalkalla, koira sivulle, siitä 'istu' ja takana takapalkka, takaisin viereen "kaukoja" "maa" ja sitten käskytin joko istu-maa-hyvävapaa tai istu-hyvävapaa. Onnistui hyvin kaikki.

Viimeiseksi sitten paikkamakuu Kaken kanssa, kuului vähän työääniä ulkoa, aikana 1 min ja Pongo paikkisteli sen koko ajan tosi rauhassa vaikka Kake nousi ja sillä oli nakki siinä edessäkin. Oli tosi hyvä paikkis ja ite olin kaukana.

Keskiviikko 24.9

Paikkamakuu 2min 50sek, Pongo huusi (... kyllä!) ekat kaksi minuuttia, joten siirryin lähemmäs ja lopetettiin vasta kun se oli rauhoittunut. Santtu oli vieressä ja koira oli vaan ihan ylivireessä, joten siksi huuto. Viereisellä  kentälläkin taisi olla jotain äksöniä, mutta silti ihan täysin ala-arvoinen paikkamakuu ja muutenkin toiminta Pongolta. Paikkis oli tuossa vireessä vain liian vaikea. Tätä lähdettiin siis viikon mittaan ratkomaan.

Seuruutreeniä eli seuruttelin vaan Annea odotellessa vaihtelevia pätkiä ja mm. täyskäännöksiä, oli ihan ok.

Hyppyeste targetilla 2x, haki hyvin, sitten kerran niin, että target pois ja pysäytin ja kävin palkkaamassa. Sen jälkeen ilman targettia niin, että Anne heitti koiralle heti lelun kun se pysähtyi->palkka nopeasta pysähdyksestä, eli aina ei tarvitse odottaa että tulen antamaan herkun suuhun. Tätä targetitonta treeniä voi siis hyvin harjoitella, kun treenin aiheeksi haluaa ottaa eri asioita.

Luoksetulo kaksi kertaa, ekalla kerralla täydellisesti ja haki oikean paikan sivulle. Toisella kerralla haki vähän vinoon, korjasin uusintakäskyllä, muuten ihan hyvä. Täytyykö tätä luoksetuloa oikeasti ottaa aina vain kerran, jos se onnistuu heti ekalla oikein? Ns. Lettusyndrooma, eli jos suoritus on nappiin niin sitä ei tehdä enää toiste. Tiedäppä tätä taas!

Loppuun paikkis 2min, Pongo oli koko ajan ihan hiljaa, häiriönä halliin tullut koira joka haukkui tosi paljon ja meni sitten aksaamaan, Santtu paikkisteli seurana. Tosi hyvin sujui tää paikkis!! Mitä ihmettä? 

Torstai 25.9

Annan kanssa treenailimme tänään. Eka paikkis meni taas osittain vinkuen, aikana jotain 2minuuttia. Viereisellä kentällä aksattiin. Sain ohjeeksi koittaa "nakkipaikkista" eli annan koiralle jotain mihin keskittyä - nakki - vinkumisen vähenemiseksi.

Oli vähän kiire, joten treenattiin yhtäaikaa: häiriöseuruuta ja muuta mukavaa. Pongo oli ihan hyvä ja keskittyi hyvin mun kanssa tekemiseen, treenattiin mm seisomista, hyppyä ja sitten ihan seuruuta. Lähinnä vaan hömppäiltiin keskenämme kaikenlaista sekalaista juttua, tästä nyt ei sen ihmeempää sanottavaa. Ihan hyvä oli kuitenkin treenata niin, että vaikka kentällä sattuu ja tapahtuu, on muhun aina keskityttävä 100% ja se sujuikin mallikkaasti. 

Loppuun taas paikkis, keskittyi paremmin, aikana 2min. Selvitin ongelman eli ongelmana on siis paikkis aina treenien alkuun? Otettiin myös rivissä käskyttelyä vuorotellen perusasentoon ja maahan, ihan jees, joitain virheitä tuli, muttei paljoa.


Satunnainen hassu kuva viikolta. Rankka elämä :D


Ja koska olen hieman hidas tyyppi, olen tässä pohtinut ja pähkinyt ja ajatellut tuota paikkamakuu asiaa ja sain siihen ehkä vihdoinkin vastauksen. Sehän on selvä miksi koira käy ylikierroksilla: siksi, koska tullaan treenaamaan ja sehän on kivaa ja vire nousee. Se nyt onkin toivottavaa, että treeneihin on hauska tulla ja koira haluaa treenata. Nyt vain ongelmana on ollut se, että kun paikkamakuu vaatii tiettyä rauhallisuutta ja jopa tylsyyttä, on tämä hirveä vire ollut ongelmana ja en ole saanut sitä virettä hallintaan ennen paikkamakuuseen menoa. Hyvä, että tämä ongelma tuli nyt eikä juuri ennen kisoja!

Pähkin ja mähkin mikä tässä voisi olla se juttu, miten saisin tämän toimimaan. No minähän sitten tajusin! Kun tullaan aksavalkkaan, tullaan vauhdilla pikkukentälle (eli "tokokentälle" - Haukkuvaarassa on kaksi kenttää agikenttä takana ja edessä tokokenttä, jossa aina verryttelen sitä ja nostelen vielä virettä ennen aksausta) ja siinä tosiaan yllytän koiraa, leikitään ja riehutaan ja juostaan. Ideana nostaa virettä sekä sitten toki saada koira lämpimäksi ennen harkkaamista.

No mitäs sitten tapahtuu, kun seuraavana päivänä tullaankin sisään halliin, siihen samaiselle pikkukentälle ja koiran pitäisikin olla rauhallinen. Mutta juurihan minä eilen nostelin sen vireen huippuunsa tolla samalla kentällä... Jep eli epäjohdonmukaisuus. Että mä osaankin olla ihan mieletön ääliö! Aloitinkin tänään maanantaina siis aksavalkan niin, että otin koiran tokokentälle ja pistin sen maahan 10 sekunniksi nakki naaman edessä ja sen jälkeen tehtiin muita juttuja. Merkiksi tokotuksesta tai aksatuksesta ei riitä siis se, että mulla oli ihan oma panta ja hihna, vaan mun täytyy näköjään aloittaa kaikki treenit rauhallisesti hetken makuutuksella ja sen jälkeen sitten ruveta erilaisiin hommiin. Tärkeintä on siis harjoitella nyt se, että kun tullaan kentälle, tullaan rauhassa ja rauhallisuudesta palkitaan tekemällä hauskoja juttuja myöhemmin. 

Agissa vireen nosto kun voi tapahtua sitten esim siinä, kun meidän vuoro alkaa ja siinä voin nostaa koiran oikein kunnon raivovireeseen. Ehkä jatkossa mä en edes yritä tehdä sitä tokokentällä, vaan nimenomaan siinä aloittaa rauhallisesti ja ehkä hieman hölkätä koiran kanssa, haluanhan sen olevan lämmin ennen treenausta. Toki koiranhan pitäisi siis kyetä rauhoittumaan myös siellä aksakentällä tilanteen vaatiessa diipadaapa mutta nyt tärkeintä olisi yhdistää ehkä treenit alkaa - rauhallisuus alkaa juttuun. Katsotaan miten käy?

Jopas on pähkitty ja puhkittu. Kaksi viikkoa ja parisen päivää tokokokeeseen ja me ollaan vielä näin alkutekijöissä. A-P-U-A!

2 kommenttia:

  1. Mulla on paikkamakuuseen ihan omat rutiinit. Ja muutenkin koitan aina pitää samoista rutiineista kiinni ennen treenejä tai kisoja, nii on helpompaakin esim. vieraassa paikassa. Mut me käydään kävelemässä ja pahimmat höyryt toi saa päästellä, kun annan sen tehdä perusasentoja. Ja muuten olen ihan rauhallinen ennen paikkamakuuta ja Eedla saa vaan olla.

    Ikinähän koiraan ei voi toki luottaa 110%, mut mulle itelleni paikkamakuu on sellainen liike, et haluan sen olevan mahdollisimman varma ennen kokeeseen menoa. Se kun on kuitenkin ainut ryhmäliike ja en halua "pilata" muiden suorituksia sillä, et oma koira ei pysy rivissä.

    Tämmöisiä ajatuksia, tsemppiä teille treeneihin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä nyt onneksi kyse on vain piippaamisesta tai jopa haukkumisesta, eli nousemisia ei ole tapahtunut ihan paria yksittäistä kertaa lukuunottamatta.

      Mun on kyllä pakko varmaan ennen kisoja kisapaikallakin treenata sitä, se on muuten niin älyttömässä vireessä, ettei kykene keskittymään rauhallisesti olemiseen... Yksilöt tekisi kyllä hienosti. Lisäksi yleensä treeneissä tullaan aikalailla suoraan treenaamaan, mutta kisoissa meinaan kyllä tulla paikalle erittäin ajoissa ns. hengaamaan ja tylsistyttämään koiran valmiiksi.

      Tän päivän treeneissä tosiaan annoin sen ihan ajan kanssa olla mun kanssa kentällä ja olla paikallaan vaan maassa, paikkiksessa se tuntuikin piippaavan pelkästään ja aika vaimeasti, ei ollut niin paha mitä joillain kerroilla. On tää hankalaa!

      Kiitos tsempeistä ja vinkeistä. On aina kiva kuulla muiden ajatuksia ja apuja!

      Poista