lauantai 26. heinäkuuta 2014

Salme Mujusen tokovalmennus

Lähdin tänään töistä vähän aikaisemmin, sillä meillä oli Salme Mujusen tokovalmennuspäivä Actingporukalla sekä yhden "ulkopuolisen" nahkakoirakon kera. Itse tulin paikalle niin, että kaksi koirakkoa (2h) oli jo mennyt, mutta kyllä loppupäivästäkin sai erittäin paljon irti ja suosittelen todella lämpimästi kaikille, ihan huippua. Kiitos Actinglaisille mukavasta päivästä ja Annalle päivän järkkäämisestä!

Me olimme toisiksi viimeinen koirakko ja musta tuntui, että Pongo oli täynnä ns. pöllöilyenergiaa ja vaan räksytti autossa ja urpoili muutenvain. Mutta kappas, kun oli meidän vuoro niin sehän alkoi jopa ihan pelittämään. Aloitin kertomalla vähän meistä ja sitten käytiin alokasluokan liikkeet läpi yksi kerrallaan.

Luoksepäästävyys
Tätä ollaan harjoiteltu vähän ja kuulemma nyt pitää pitää tehotreeniä, niin helppo liike harjoitella tämä kuntoon ja pienellä hiomisella varmasti onnistuisi. Eli paljon eri ihmisiä käymään, heti jos pylly nousee maasta niin ihminen pysähtyy heti ja kutsun takaisin sivulle. Jokaisesta oikein suoritetusta luoksepäästävyydestä herkkua.

Paikkamakuu
Sanoin paikkiksen olevan meillä vielä erittäin kesken ja aloitimmekin ihan perusasioista, Pongo oli todella levoton (noh, yllätys kun se on ekana ja tietoisesti oon välttänyt tekemästä paikkamakuuta ekana liikkeenä) ja nousikin tosi herkästi. Sain ohjeeksi tehdä paikkiksen huolella, joka päivä 15 sekunnin pätkä, lisäten aikaa pikkuhiljaa +5sekuntia tai vastaavaa. Helppo treenata toki myös esim lenkillä. Vielä lähellä ollen ja pohja koko hommalle kunnolla tehden, ei muutakuin kotona nyt aloittamaan jokapäiväiset paikkisharkat! Myöskin sitten tottakai paikkista muuallakin ja tottakai eri koiraseuraa, mutta mielummin sellaisia keiden kanssa ei pääse tapahtumaan välikohtauksia.




Seuraaminen
Tämän sanoin meillä olevan ihan hyvä liike ja Salme seuruutti meillä jonkun perusseuruukaavion. Saimme paljon kehuja, seuruu on kuulemma meillä todella hyvä ja se ei oikeastaan kaipaa muutakuin ylläpitotreeniä. Ainoa mikä mun pitää vaihtaa on täyskäännös mielummin oikean kuin vasemman kautta, siinä mun myös pitää muistaa katsoa koiraa (ei paineistavalla katseella) ja varmistaa, että homma on tarpeeksi tiivis.  Oma huomioni on vaan kiinnittää huomiota siihen, milloin sanon "sivu".



Liikkeestä maahanmeno
Sanoin tämän olevan meillä ihan hyvä kai. Näytin miten koko liike meillä sujui ja saimme kehuja, mutta ainoa mihin Salme kiinnitti huomiota oli se millä nopeudella Pongo menee maahan. Se ei ole bc ja se ei mene salamana, mutta mikäli haluaisin nopeuttaa sen maahanmenoa voisin tehdä "maa" ja nakki harjoituksia sillä vahvistamaan maahanmenoa. Se voisi olla ihan kivaa treenailua jo vaikka häiriöönkin meille vaikeampiin paikkoihin, eli ehdottomasti treenaukseen. Toinen sitten oli mun sekoilut, eli en kuunnellut kunnolla liikkurointikäskyä ja mun pitää osata sijoittua oikein -> vähän kyynärpäiden taakse.

Luoksetulo
Sanoin myös tämän olevan meillä aika vähän treenattu liike ja näytin vain miten ollaan tehty, ideana mulla on ollut luoksetulossa ottaa koira selän takaa sivulle. Salme kuitenkin ehdotti, että ottaisin koiran vaan suosiolla vasemman kautta "sivu", vaikka olin ajatellut ettei Pongo siihen taivu. Mutta kyllä vaan taipui! Eli eikun vaan tähänkin toistoja alle ja tällä kaavalla treenaamaan, kädellä on myös helppo auttaa tökkäämään tässä luoksetulossa toisinkuin selän takaa tullessa.

Seisominen seuruun yhteydessä
Tähän aivan uusi käskysana stoppi ja aloitetaan stopin harjoittelu niin, että koira on vasemmalla (ei seuruussa) ja siitä valssaan ja kun oikea jalka on maassa sanon "stoppi" ja samanaikaisesti koiran suuhun nakki. Siitä sitten jatketaan tuolla tyylillä, koiran ei tarvitse kuin stopata. Myöhemmin kun tämä sujuu hyvin, vaikeutetaan niin, että koiran pitää jäädä paikalleen sanalla "stoppi" kun valssaan siihen alkuun ja peruutan taakse, sitten palaan takaisin samalla tyylillä. Tätä voi harjoitella myös ihan pitämällä koiraa edessä ja sanomalla "stoppi" ja sitten peruuttamalla häiritsemättä koiraa ("zombina") ja näin aluksi joku 1-3 askelta on hyvä. Vaatii toistoja ja reeniä, mutta varmasti tämän saisi kisakuntoon helposti ahkeralla treenaamisella.




Estehyppy
Siirryimme seuraavaan vaiheeseen, eli tuon koiran esteelle ja sanon "hyppy" nostaen katseen ja en heitä nakkia. Koira hyppää esteen ja kun katseet kohtaa sanon "stoppi" ja heitän nakin ja menen itse toiselle puolelle. Sitten toiselta puolelta sama juttu. Tämä on seuraava etappi mitä nyt hetken saa tahkota.




Mutta kaiken kaikkiaan, päivä oli erittäin antoisa ja koin saavani kyllä todella paljon hyviä vinkkejä ja ohjeita. Sekä sen tärkeimmän: ehkä hieman kadoksissa olleen treeni-innoin myös tokopuolelle. Mua itseäni on ehkä hieman laimentanut ajatus, että ollaan liian huonoja ja ei koskaan päästä kisakuntoon paitsi hakemaan joku hikinen 3-tulos, mutta olin kyllä todella yllättynyt kaikista kehuista mitä saatiin. Salme myös vinkkasi, että voitaisiin jopa osallistua lokakuun tokokisoihin mikäli saataisiin hiottua itsemme kisakuntoon siihen mennessä - mikä oli kai näin sanottuna ihan mahdollista kun kunnolla treenaisi. 

Lokakuussa kisoihin, saa nähdä jääkö vain pohdinnaksi, mutta ainakin se nostatti mulle heti lisää treeni-intoa sekä itsetuntoa - hei me osataan sittenkin jotain vaikka oli vaikea häiriö sekä uusi paikka ja todella erilainen treeni mitä normaalisti. "Ei se päämäärä vaan se matka" sanoi Riikka siteeraten jotain valmentajaansa, mutta mulle molemmat on tärkeintä. Kilpailuviettisenä ihmisenä tarvitsen sen maalin mihin tähdätä, mutta nautin erittäin paljon myös viikoittaisista treeneistä sekä siitä pienestäkin edistyksestä ja pienien vaikeuksien selättämisestä. Molemmat on tärkeintä, ehkä se matka aina vaan pitenee päämäärien lipuessa sittenkin vielä kauemmas. 

Tokokärpänen puraisi todella ja olen valmis taas uusiin haasteisiin ja treeneihin. Oli kyllä hienoa nähdä oman työn tulos ja väkisinkin tuli mieleen ensimmäinen tokovalmennukseni Salmen opissa varmaan silloin kun Pongo oli jotain vuoden vanha... Harjoittelimme vain katsekontaktia ja mulla levisi kaikki nakit muovipussista vielä maahankin. Tuntui kyllä hyvältä, Salme tuskin muisti että olimme olleet ennenkin hänen opissaan, mutta nyt me treenattiin jo ihan kunnon kisajuttuja kun silloin harjoiteltiin vain sitä, että koira ylipäätään katsoi minua. Kehitys siitä hetkestä ainakin on huima ja huomaan, että koira on miljoona kertaa paremmin hanskassa ja itsellänikin on jo enemmän hajua, mitä oikeasti teen ja mitä haluan tältä koiralta. Monta (joillekkin itsestään selvää jopa) etappia ollaan selvitetty ja tässä taas yksi etappi lisää. Ehkä ensi Salmen valmennuksessa harjoitellaan sitten jo seuraavan luokan liikkeitä? Kuka tietää.

Eli eikun treenaamaan. Heti huomenna itse asiaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti